Sichuanpippurihärkis

by Juulia 5 Comments
Sichuanpippurihärkis

härkis

Uusista kasviproteiineista on nyt kohistu sen verran pitkään, että sain lopulta minäkin ryhdistäydyttyä ja kannettua paketin Härkistä kotiin. Muumijauhelihan mieleen tuovaa Mifuakin olen ujosti hieman silmäillyt; Nyhtökaura ja Oumph sen sijaan loistaa edelleen poissaolollaan niin katseeni tieltä kuin masustanikin. Aloitetaan tämä kasviproteiinitutustumisleikki siis siitä, mitä käsiin helpoiten saadaan!

Härkiksestä olisin kasvissyöntivuosinani ollut todella fiiliksissä – sen koostumus ja maku ohittavat kevyesti kaikenlaiset soijarouheet ja muut soijavalmisteet. Sitä tekee mieli suorastaan napsia sellaisenaan paketista. Maustaminen osoittautui kuitenkin ensimmäisellä testikokkailukerralla hieman haastavaksi: tein härkisbolognesea ja mielestäni upotin siihen kosolti makua – oli niin punaviiniä, rutosti valkosipulia, chiliä kuin yrttejäkin. Lopputulos oli “ihan hyvää”, mutta ei varsinaisesti houkutellut tekemään samaa pöperöä toiste. Auts.

Toisella kerralla paistoin Härkistä kidneypapujen, sipulin, valkosipulin, chilin ja juustokuminan kanssa tortillan täytteeksi. Notkistin täytteen lopuksi muutamalla lusikallisella vegaanista creme fraichea. Kyllä maistui kuulkaa herkulta! Väänsin tortilloidemme täytteeksi vielä vegaanisen juustokastikkeen perunasta, porkkanasta ja oluthiivahiutaleista (silkkaa taikaa muuten tuo soossi) ja lisäksi väliin tuli tietysti salsaa ja rapeaa salaattia. Älyttömän hyvää!

sichuanpippurihärkis

Aika vegaanisella linjalla on täällä siis vedelty viime viikkoina! Kun kuitenkin elelin sen n. 13 vuotta nuoruuttani ilman lihaa, jäi minulle sekasyöjäksi palanneenakin vahva kiinnostus kasvisruokamaailman ilmiöihin: jokainen vegoni (eli vegepekoni) –resepti on testattava, halajan hapattamaan pähkinäjuustoa ja kas kun en ole vielä ryhtynyt uteliaisuuttani pesemään vehnäjauhoistani tärkkelystä pois saadakseni aikaan ikiomaa seitania 😀

Erinäisten uutisten, uutisten ja ihan omienkin havaintojeni* perusteella niin vegaanius kuin osa-aikainen veganismikin on kovassa nosteessa: kasvisten kulutus kasvaa kovaa vauhtia ja kaupat vastaavat vegaanisten tuotteiden kysyntään kokoajan paremmin.

(*Ai missä mä teen niitä havaintoja? Facebookissa tietenkin, kuten kaikki muutkin tieteellisiltä metodeiltaan pätevät asiantuntijaihmiset 😉  Sipsikaljavegaaniryhmälle varsinkin iso peukku!)

härkis

Mutta palataanpa siihen Härkikseen. Yhden hieman epäonnistuneen ja toisen erityisen hyvin onnistuneen kokeilun jälkeen en enää epäröinyt napata kaupasta käsiini pakettia kolmatta kertaa. Tällä kertaa tein siitä itselleni pikaisen lounaan, joka saatiin kasaan kaappeja ja jääkaappia tonkimalla.

Tämän nuudelihässäkän esikuvana on ammoisella Kiinanmatkalla syömäni kuivahko ja ihanasti turruttavan tulinen wokattu kasvisruoka, jonka nimestä minulla ei tietenkään ole tietoakaan. Pääosaa tässä ruuassa esittää kuitenkin esikuvansa mukaisesti  turruttavan tulinen sichuanpippuri, jota löytyy ainakin Hämeentien etnisistä kaupoista, sekä kiinalainen viismauste, jota voi etsiskellä samalla kauppareissulla. Melkein mikä tahansa vihannes on herkkua näiden kahden mausteen kanssa paistettuna, jos minulta kysytään ♥

Nuudeleiksi tähän hässäkkään sopii ihan mikä vaan, mutta itse olen hurahtanut erityisesti tattarinuudeleihin joita löytyy sataprosenttisina mm. Clearspringiltä. Kiinalainen, Sichuanin alueelta peräisin oleva mm. hapatetuista soijapavuista tehty doubanjiang-chilitahna sopii tähän ruokaan myös kuin nenä päähän, mutta toki perinteistä chilin tulisuutta voi tuoda annokseen muillakin aasialaisilla chilitahnoilla. Ainakin omasta lähikaupastani löytyy ihanaa korealaista gochujang-tahnaa, johon itse jäin koukkuun keväällä ramenkeittopuuhien ohella.

Härkis-nuudelihässäkkää sichuanpippurilla 1:lle

vegaaninen

n. 80 g nuudeleita

vajaa puoli paketillista Härkistä

n. 100 g broccolinia tai parsakaalia

n. 1½-2 rkl mietoa seesamiöljyä / 1-1½ rkl mietoa kasviöljyä + 2 tl vahvaa seesamiöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

peukalon verran tuoretta inkivääriä

2 tl sichuanpippureita

2 tl kiinalaista viismaustetta

2 tl soijakastiketta

2 tl vaahterasiirappia, kookossiirappia, agavea tms. nestemäistä makeutta

1-2 tl kiinalaista soijapapu-chilitahnaa (Doubanjiang) tms. chilitahnaa

Tarjoiluun:

+ yhden satsuman tai puolen appelsiinin mehu

+ kevätsipulia

Halkaise broccolinit pitkittäin kahtia ja leikkaa niistä kuivuneet tyvet pois Parsakaalin voit leikata nupuiksi ja pilkkoa varren vajaan sentin paksuisiksi paloiksi. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja raasta inkivääri raastimen hienolla terällä. Murskaa sichuanpippureita hieman morttelissa.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan lisäten broccolinit/parsakaalit nuudelien keitinveteen noin 3-4 minuuttia ennen nuudelien valmistumista. Huuhdo nuudelit ja broccolinit/parsakaalit kylmällä vedellä siivilässä ja jätä odottamaan.

Laita öljy paistinpannulle ja paista siinä valkosipulia sekä sichuanpippureita keskilämmöllä hetki. Lisää sitten pannulle Härkis ja jatka paistamista, kunnes sekä Härkis että valkosipulit saavat hieman väriä. Lisää pannulle viismauste, inkivääri sekä doubanjiang ja pyörittele mausteet kunnolla Härkiksen sekaan ennen kuin lisäät pannulle nuudelit sekä broccolinit.

Sekoita Härkis-mausteseos huolella nuudeleihin ja broccoliniin. Lisää pannulle vielä soijakastike sekä vaahterasiirappi ja anna nesteen kiehahtaa hieman. Kumoa annos tämän jälkeen heti kulhoon ja mausta se halutessasi vielä appelsiinin tai satsuman mehulla sekä silputulla kevätsipulilla. Valmista!

Ps. Seuraavana lukulistallani on Taru Anttosen ja Jukka Vornasen uunituore kirja Lihansyöjien maa, joka valottaa maamme lihansyöntikulttuuria niin tutkijoiden, kuluttajien, lihantuottajien kuin päättäjienkin näkökulmasta.

Pps. Ruoka on lähes gluteeniton, jos käytät soijan sijasta tamaria; Härkiksen gluteenipitoisuus on analyysien mukaan alle 20 mg/kg. Härkis on siis käytännössä gluteeniton, kertoo valmistaja Versofoods. Härkis sisältää kuitenkin ohramallasuutetta ja osa raaka-aineista käsitellään tiloissa, joissa käsitellään myös kotimaisia viljoja. Ohramallasuute ollaan vaihtamassa pian viljattomaan vaihtoehtoon. 


Clearspringin 100% tattarinuudelit saatu testiin blogini kautta.

766 views

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

burrito bowl

Kukaan ruokatrendejä seuraava ei varmasti ole välttynyt viimeaikojen kulhoruokabuumilta. Välillä ainakin minusta tuntuu, että melkein mitä vaan tarjoillaan nyt kulhosta: smoothieta, sushia, burritoa… enkä suinkaan pistä vastaan! Jotkut trendit ovat nimittäin käytännöllisempiä kuin toiset. Jos olet samanlainen pikkupossu kuin minä, eli tykkäät syödä ateriasi sängyssä samalla Masterchefiä katsellen, on ruoka huomattavasti käytännöllisempää syödä kulhosta kuin matalalta lautaselta.

Kun arkipäivät venyvät melkein poikkeuksetta myöhäiseen iltaan, ei millään meinaa jaksaa ensinnäkään kokkailla mitään kovin vaativaa, saatikka syödä lopputulosta sivistyneesti pöydän ääressä. Kulho kainalossa on niin paljon ihanampaa käpertyä vain suoraan peiton alle ♥

Välillä laitan kulhooni kaurapuuroa (paistetun kananmunan ja parmesaanin kera – kananmunassa luonnollisesti sellainen houkuttelevan valuva keltuainen), välillä (itse keitellyssä luomukanaliemessä muhinutta perinnelajike-) papumuhennosta tai ihan vain erilaisia rehuja (sateenkaaren väreissä, sydämen ja tähden muotoon leikattuina ja  jonkinlaisella tahini-za’atar-sumac-roiskeella valeltuna).

Yleensä se, mikä sopii kulhoon, toimii myös eväänä – niinpä kulhoruokaa kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän ja pakata osa seuraavaksi päiväksi mukaan töihin. Trenditietoisena pakkaan tietysti kulhoruokani lasipurkkiin… ja postaan annoksestani kuvan Instagramissa, kuinkas muuten.

avocadoruusu

Erityistilanteissa kulhoruoka koristellaan vielä avocadoruusulla, ainakin jos lähikaupasta ei löydy syötäviä kukkia ja syksy on jo liian pitkällä sopivan sievien villiyrttien etsimiseen! Ensin tosin pitää halkoa ainakin kolme sopivan oloista avocadoa vain todetakseen niiden olevan sisältä ruskean kirjavia, liian kovia tai liian pehmeitä.

Arkena on kuitenkin mielestäni ihan ok vähän oikaista aterian kasaamisessa, kuten vaikka tämän burritokulhon kanssa. Ajan kanssa tekisin tietysti ihan itse omat erityissalsani, liottaisin ja keittäisin kuivatut pavut sekä keräisin itsekasvattaman kvinoan vapaa-ajan asuntoni takapihalta Andeilta, mutta ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse tehdä kaikkea itse alusta saakka.

Annos näyttää kuitenkin lopuksi eri hienolta ja mikä parasta, se on oikeasti ihan vain ravitsevaa, maukasta ja nopeasti valmistuvaa (trendikkäästi vegaanista) arkiruokaa!

…ainakin jos jätetään se avocadoruusu väsäämättä 😉

Burrito bowl 2:lle

vegaaninen

Pohjalle:

2 dl GoGreen Kvinoaa lämpimällä vedellä huuhdeltuna

4 dl kasvislientä

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 purkki GoGreen Salsa Originalia

 Mustapapu-maissiseos:

1 purkki GoGreen Mustapapuja

1 purkki GoGreen Luomumaissia

1 limetin mehu

1 jalapeño

1 ruukkukorianterin varret

1 valkosipulin kynsi

1 tl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu bataatti:

n. 250 g bataattia pienenä kuutiona

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kookossokeria

1 rkl juustokuminaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

muutama lehti jäävuori- tai cosmopolitansalaattia

1 ruukkukorianterin lehdet

6-8 kirsikkatomaattia

1 kypsä avocado

1 limetin mehu

(muutama lusikallinen kaura fraîchea)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita uunivuoassa parin sentin kuutioiksi leikattu bataatti, sokeri, öljy, suola sekä juustokumina. Lykkää uunivuoka uuniin vaikkei se olisikaan vielä saavuttanut päämäärälämpötilaa. Paista bataattia muutama kertaa sekoitellen, kunnes se on kypsää (n. 20 minuuttia).

Bataatin paistuessa valmista kvinoapohja: pilko kaksi valkosipulin kynttä ja paista ne öljyssä pienessä kannellisessa kasarissa kevyesti. Lisää kasariin kasvisliemi ja kiehauta, lisää mukaan sitten huuhdottu kvinoa. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin vartti, tai kunnes neste on imeytynyt kvinoaan ja se on kypsää. Sekoita lämpimään kvinoaan salsa ja jätä seos kannen alle odottelemaan.

Huuhdo mustapavut ja maissi huolella siivilässä. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista limetin mehu päälle. Limetti pehmentää raa’an valkosipulin makua hieman 🙂 Mausta seos silputulla jalapeñolla, pieneksi pätkityillä korianterin varsilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla, lisää sekaan sitten mustapavut sekä maissi. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Arvatkaa huviksenne, kuinka monta avocadoruusua tein, ennen kuin sain yhden lähikuvakelpoisen yksilön aikaiseksi?

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja viipaloi avocado. Purista avocadon päälle limettiä jottei se tummu. Pese ja kuivaa salaatti. Sitten vain kokoamaan kulhoa: pohjalle muutama kauhallinen kvinoa-salsaseosta, sivulle rapeaa salaattia hieman pienemmäksi revittynä. Yhdelle laidalle paahdettua pehmeää ja karamellisoitunutta bataattia ja toiselle pirteää mustapapu-maissiseosta. Kirsikkatomaatit, avocado ja korianterin lehdet sinne sun tänne. Päälle vielä rutistus limettiä ja jos on oikein hemmottelun tarve, nokare ranskankermaa (tai sen vegaaniversiota)!

Annosta ei tarvitse asetella kauniisti, jos sen aikoo särpiä Netflixin hohteessa syyshämärässä makuuhuoneessa. Avocadoruusujen väsäily jää nimittäin ainakin mulla valoisiin ja kiireettömiin viikonloppuaamuihin 🙂

Ps. ruusututoriaali löytyy esim. täältä! Yritin hetken väsätä moista itse mutta sitten mulla loppui sekä avocadot, aika että hermot.

1 469 views

Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

by Juulia 9 Comments
Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

Kurpitsakausi on täällä taas, JEE! Kurpitsa on yksi lempi raaka-aineistani sen mahtavan monipuolisuuden vuoksi. Riippuen lajikkeesta, kurpitsa taipuu sipsiksispagetiksi, keitoksi, tuorepuuroksi, pöperöksi, keksiksi, veneeksi, munakupiksi – ja käyhän se myös vaikka kirjapainosta, kahvakuulasta tai koverrettuna pyöräilykypärästä.

Kyllä, jos minulta kysytään, kurpitsaa kannattaa raahata kotiin vaikka selkä vääränä nyt kun sitä on kerran kaupat pullollaan!

Mikä parasta, ainakin minun lähikauppaani on ilmestynyt oikein kunnon valikoima erilaisia kurpitsoja: laarista löytyy niin iki-ihana myskikurpitsa, spagettikurpitsa, sekä Hokkaido-kurpitsa, keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa ja niin edes päin. Ainoa mistä en niin välitä, on koristekurpitsa, mikä johtuu ihan vain siitä että sitä ei voi syödä (en mä tykkäisi koristepizzastakaan).

Spagettikurpitsaan ihastuin jo kolmisen vuotta sitten aloitellessani blogaamista Cityn sivuilla. Tuolloin pääsin myös esittelemään tuota ihmekasvia oikein painetunkin lehden sivuilla 😀 Näköjään on vaan jäänyt tämä legendaarisen karmaisevan näköinen ikivanha juttu siirtämättä tänne uuteen lokaatioon, mutta niitä paperi-Cityjä kotoa löytyisi edelleen monin kappalein! Nehän on mahtavia muistoesineitä esiteltäväksi lapsenlapsille: “Kattokaas nyt lapset kun mamman löpinöitä on julkaistu joskus Citylehdessä! Juu, se lehti oli kuulkaas kovaa kamaa silloin joskus kun mamma oli teini eikä asunut vielä edes Helsingissä! Niin niin, silloin edellisellä vuosituhannella… sillon kun ihmiset vielä lukivat sanoja paperilta.” (ja tähän ne lapsenlapset varmaan sanovat että joo joo mamma, mitä se paperi oikein on?)

(Vaikea muuten uskoa itsekään enää, että aloitin blogaamisen ilman kameraa tai tietokonetta – nuo Cityn aikojen jutut ovat siis tehty kaikki alusta loppuun tabletilla. HUHHUH, siltähän ne kyllä näyttävätkin.)

Spagettikurpitsasta pitänee siis väsätä uusi postaus. Tänään kuitenkin kattilassa on japanilainen Hokkaido-kurpitsa! Se on siitä kiva, että sen vahvan oranssi hedelmäliha on kiinteää, eikä se vetisty kypsyessään. Siitä saakin tämän vuoksi ihanan samettista soppaa. Hokkaidon ikävämpi puoli on pilkottaessa sen kova kuori … joka onneksi pehmenee keittäessä syötäväksi.

Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla 2-4:lle

vegaaninen

400 g Hokkaido-kurpitsa -kimpale

1 keskikokoinen keltasipuli

pätkä purjosipulia

2-3 valkosipulin kynttä

1 sellerin varsi

2 porkkanaa

1 l kasvislientä

1 rkl (pähkinä)öljyä

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua rosmariinia tai tuoreen pienen rosmariininoksan neulaset

1 tl timjamia

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

2 tuoretta maissintähkää tai n. 300 g maissinjyviä

Muruseokseen:

puolet maissinjyvistä

1 rkl (pähkinä)öljyä

n. 50 g pistaasipähkinöitä

1 tl chilihiutaleita

2 valkosipulin kynttä

1 rkl vaahterasiirappia/kookoksenkukkasiirappia tms.

ripaus suolaa ja mustapippuria

1-2 tl silputtua tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivaa rosmariinia

Koverra kurpitsasta siemenet ja lohko se paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet, paloittele porkkana, sellerinvarsi sekä purjo. Irroita maissinjyvät tähkistä ja jaa ne kahteen osaan. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti ja lisää sitten kurpitsa, porkkana, selleri sekä purjo. Paistele hetki keskilämmöllä, kunnes vihannekset saavat sieltä täältä hieman väriä. Lisää kattilaan kasvisliemi, laakerit, rosmariini sekä timjami. Keittele kannen alla, kunnes kurpitsa on pehmeää. Lisää kattilaan puolet maissista ja keitä vielä hetki. Poista laakerinlehdet ja soseuta keitto. Mausta pippurilla ja tarpeen mukaan ripauksella suolaa.

Keiton kiehuessa valmista sen kaveriksi tuleva muru. Rouhi pistaasit karkeasti veitsellä ja silppua valkosipulin kynnet. Paista niitä sekä maissia öljyssä paistinpannulla kullanruskeaksi, mausta reilusti chilillä, rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle lopuksi vielä juokseva hunaja (tai muu makeutus) ja paista vielä hetki. Varo polttamasta!

Tarjoile hokkaido-kurpitsakeitto heti muruseoksen kera ♥

12 106 views

Saksanpähkinächorizo

by Juulia 36 Comments
Saksanpähkinächorizo

saksanpähkinächorizo

Chorizohullu täällä terve! Kyllä vaan, sellainen minä olen. Asia tuskin yllättää ketään blogiani pidempään lukenutta, niin usein chorizoa mun resepteistä löytyy. Pääraaka-aineena sitä harvemmin kuitenkaan käytän, enemmänkin tykkään sen ruokaan tuomasta suolaisuudesta ja potkusta ikäänkuin mausteena. Kaikenlainen tulinen, suolainen, kirpeä ja rasvainen on muutenkin kovasti mieleeni, esim. jättipussi viinietikkasipsejä, tyhjenee aina ennätysajassa – jos chorizoa saisi valmiiksi rapeaksi paistettuna jättipussissa, veikkaan että sekin pussi tyhjenisi alta aikayksikön.

Chorizo pelastaa mielestäni melkein tilanteen kuin tilanteen, sillä jos sitä on kaapissa, saa tyhjästä nyhjästyä aina jotain herkullista: pastaa, munakasta, lämpimän voileivän… Ihan ainahan sitä chorizoa ei siellä kaapissa vaan ole, eikä edes soijachorizoa pakastimessa (jep, käytän sitä melkein yhtä paljon kuin ns. aitoa makkaraa). Onneksi kuiva-ainekaapin perukoilta löytyvästä kikhernepurkista ja kourallisesta saksanpähkinöitä saa varsin nopeasti taiottua jotain, joka muistuttaa esikuvaansa hämmentävän paljon!

saksanpähkinächorizo

Jep, se on kuulkaas silkkaa keittiötaikaa tämä saksanpähkinächorizo. Bongasin sen ohjeen ihan sattumalta tässä männäpäivinä, kun etsiskelin netistä ihan jotain muuta. California Walnuts -sivuilta lyötyvä ohje vaikutti ensialkuun uskomattomalta – raaka-aineiden perusteella oli selvää että hyväähän se varmasti olisi, mutta että oikein “chorizoa”? Ei muuta kuin testaamaan väitteen paikkaansapitävyyttä!

Ihan sellaisenaan en reseptiä pystynyt testaamaan, kun en jaksanut lähteä etsiskelemään erikseen sekä ancho- että ahipotelechiliä. Vaihdoin ne pokkana Korealaiseen gochugaruun, sitä kun kotonani on viimekeväisen ramenkeiton jäljiltä edelleen valtava purkki. Gochugaru on tulisuudeltaan samanaikaisesti mukavan pehmeä että terävä, enkä muuta chiliä oikein nykyään edes halua käyttää, niin paljon sen aromista pidän. Paprikajauheen vaihdoin myös savupaprikaan, sillä pidän erityisesti espanjalaistyyppisestä savupaprikalla maustetusta chorizosta.

Heittämällä reseptistä lähti myös vaihtoon kikherneiden määrä suhteessa saksanpähkinöihin: ruokahävikin vähentämisen nimessä heivasin vajaan desin ylimääräisiä kikherneitä mieluummin seokseen kuin jääkaappin unohtumaan (kovin tieteellistä tämä mun reseptinkehittely, eikö 😀 ).

Lopputulos oli hyvällä tavalla varsin häkellyttävä – maku on todellakin lähellä chorizoa ja koostumuskin muistuttaa vahvasti pehmeää makkaramassaa. Maistelimme Juuson kanssa seosta sekä ns. raakana, että uunissa rapeaksi paahtuneena: toimii kuulkaas kummallakin tavoin! Raakana seos muistuttaa aika vahvasti myös italialaista pehmeää chilisalamia N’dujaa, mistä olen myös kovin mielissäni. Sitä kun ei tietääkseni Helsingissä saa kuin yhdestä kaupasta.

Viime viikolla olen vääntänyt saksanpähkinächorizoa kolme satsia ja kokeillut sitä niin paahdetun kurpitsan kuin keitonkin päällä, onigirazun sisällä, munakkaassa, kebabtyylisessä vegeannoksessa, leivän päällä, kuin burritoon käärittynäkin. Se tuo ruokaan kuin ruokaan sitä rakastamaani tulisuutta ja potkua, sekä paistettuna vielä ihanaa rapeutta. Kaavailen pyöritteleväni seuraavaksi massasta pikkuisia palloja, joita voisi sitten laittaa pizzan päälle!

Leikkelelautaselle saksanpähkinächorizoa olisi ehkä turha yrittää makkaran korvikkeeksi läntätä, mutta mikäli käytät chorizoa minun tapaani ruuassa enemmänkin eräänlaisena mausteen kaltaisena bonuselementtinä, kuin pääraaka-aineena, kannattaa tätä ohjetta ehdottomasti testata! Eipä tee muutenkaan meistä kellekään pahaa vaihtaa liha tai lihajaloste joskus kasvisproteiiniin.

Saksanpähkinächorizo

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl kypsiä kikherneitä

2-3 valkosipulin kynttä

2 tl savupaprikaa

1-2 rkl chilihiutaleita (esim. gochugarua*)

1-2 rkl (omena)viinietikkaa

4-6 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

(1 tl oreganoa)

(1 tl korianterin siemeniä)

(1 tl juustokuminaa)

Viipaloi valkosipuli. Soseuta se omenaviinietikan kanssa silppurissa/leikkurissa tai sauvasekoittimella. Lisää kikherneet ja saksanpähkinät sekä mausteet ja öljy, silppua/soseuta, kunnes seos on osittain sosetta mutta seassa on vielä karkeampia sattumia. Tarkista maku: seoksen kuuluu olla chorizon tapaan mukavan rasvaista, polttelevaa ja hieman kirpeää. Lisää tarvittaessa vähän kerrallaan öljyä, etikkaa, chiliä, savupaprikaa ja/tai suolaa.

Mausteista minusta tärkeimmät ovat valkosipuli, chili, savupaprika, viinietikka ja suola, joilla saa aikaan jo varsin hyvät maut. Oreganot, korianterin siemenet ja juustokuminat ovat minusta vähemmän oleellisia, joten jos niitä ei kotoa saksanpähkinächorizohimon iskiessä löydy, voit huoletta jättää ne pois.

Saksanpähkinächorizo säilyy jääkaapissa kelmutettuna muutaman päivää, joten teen sitä kerralla isomman satsin ja käytän sitä pikkuhiljaa sitten vähän siihen sun tähän. Aika helppo ja nopeahan tätä on toki tehdä myös pienempiä annoksia 🙂 En ole vielä testannut tämän pakastamista, mutta veikkaisin että rasvaisuutensa ansiosta tämä säilyisi pakastimessakin ihan hyvin ainakin lyhyempiä ajanjaksoja.

*) voit tuoda seokseen tulisuutta millä vain suht miedoilla ja mahdollisesti savuisilla chilihiutaleilla, tai kokeilla hiutaleiden sijasta texmextyyppistä etikkaista chilikastiketta (Tabasco, Texas Pete tms). Lisää tuolloin maustetta seokseen vähän kerrallaan ja varsinkin käyttäessäsi etikkaista chilikastikketta muista vähentää vastaavasti omenaviinietikan määrää! Mikäli saat käsiisi tulista savupaprikajauhetta, et välttämättä tarvitse chiliä erikseen lainkaan. Että eikun kokeilemaan!

3 045 views