Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

by Juulia 4 Comments
Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

dukkah

Erilaiset juurekset ovat olleet minulle suurta herkkua lapsesta saakka. Meidän kotona syötiinkin harva se päivä niin lanttua, palsternakkaa, kuin porkkanaakin; ainoa mikä ei minulle kasvuikäisenä uponnut oli juuriselleri. Senkin makuun olen nyt aikuisena kuitenkin ihastunut, erityisherkkuani se on bolognaisessa ja erilaisissa lihapadoissa, sekä mustaleimajuustolla kuorutettuna uunissa käytettynä ♥

Kurpitsaa sen sijaan inhosin. Ei ehkä mikään ihme, kun ainoa kohtaamani kurpitsa oli se koulun ruokalassa tarjottava radioaktiivisen oloinen etikkakurpitsakuutio, jota pakotettiin joka kerralla maistamaan vaikka pelkkä näky aiheutti puistatuksia. Niin sitä makutottumukset kuitenkin muuttuvat, erilaiset kurpitsat kun ovat nykyään minusta aivan ihania – jopa se etikkakurpitsa (kunhan se on tehty hyvin).

dukkah

Voisin vallan mainiosti syödä rakkaat juurekseni ihan vain sellaisenaan, ja monesti niin teenkin: keitän kattilallisen punajuuria ja pistelen ne poskeeni suoraan kattilasta, jäljelle jääneet kylmänä jääkaapista. Lanttua ja porkkanaa menee raakanakin, niiden rouskutteluun iskee välillä suorastaan himo. Tapa on ilmiselvästi perintöä äidiltäni, joka sinnikkäästi kiikutti minulle ja siskoilleni rehulautasellisia vaikka kesken leikin: varhaiskaalin lehtiä, porkkanoita, kurkunpätkä, lantun lohko, kyssäkaalia… Samanlaisia rehulautasia väsään vieläkin itselleni. Niissä on jotain tuttua ja turvallista ♥

Silloin, kun haluan itseäni oikein hemmotella, lykkään juurekset ja kurpitsan kuitenkin uuniin. Niiden maku syvenee siellä ihanasti ja pinta muuttuu rapean ruskeaksi ja karamellisoituneeksi: paahdettuina kurpitsa ja juurekset ovatkin kuin karkkia! Avittaakseni raaka-aineiden makeutumista ja rapeutumista valutan niiden päälle aina reippaasti sekä jotain maukasta öljyä (kuten vaikkapa saksanpähkinäöljyä) ja jotain makeaa – yleisimmin juoksevaa hunajaa tai suosikkiani vaahterasiirappia.

Paahtunutta makua täydentää minusta ihanasti jonkinlainen pähkinäinen elementti. Monesti uuniin pääseekin siksi myös mantelia, saksanpähkinää tai vaikkapa pinjansiemeniä, välillä myös jotain pähkinäisen aromikasta juustoa. Nyt kun olen uudelleenlöytänyt vuosituhannen alun ihastukseni, joka on iki-ihanan egyptiläisen pähkinä-siemen-mausteseoksen dukkah, on sitä sitten tullut laiteltua vähän kaikkeen. Tämän hetken suosikkikohteita on salaatit, kalan pinta, aamupuuro, sekä erityisesti uunijuurekset ja -kurpitsa.

Uuniin voi lykätä puna- kelta- tai raitajuurien sekä myskikurpitsan lisäksi oikeastaan mitä ikinä mielesi tekee: porkkanaa, bataattia, juuriselleriä, lanttua, palsternakkaa… pääasia on, että raaka-aineet kuorruttaa jollain makealla ja jollain rapealla. Hieman enemmän ateriamaisen tästä melko yksinkertaisesta annoksesta saa, kun uuniin lykkää myös hieman tofua – varsinkin kylmäsavutofu on niin suurta herkkua ihan sellaisenaan, ettei sitä tarvitse mielestäni erikseen marinoida tai maustaa.

Kuvista muuten huomaa varsin selkeästi, mikä on se ainoa ikävä puoli superkauniin ja herkullisen raitajuuren kanssa: sen hehkuvat värit vaimenevat uunissa ruskeiksi, beesseiksi ja oransseiksi, nyyh. Onneksi niiden maku on kuitenkin kaikkea muuta kuin vaimea!

Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

1:lle ateriaksi tai 2:lle lisukkeeksi

vegaaninen

3 pientä raitajuurta

puolikas pieni myskikurpitsa

puoli pakettia Jalotofu kylmäsavua

2-3 rkl saksanpähkinäöljyä

reilu loraus vaahterasiirappia

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

3-4 rkl dukkah (tai rouhittuja pähkinöitä, manteleita ja/tai siemeniä)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pese raitajuuret huolella ja leikkaa niiden kuiva kanta pois ja kuori ne. Leikkaa pienet raitajuuret puoliksi, vähän isommat neljään lohkoon. Myskikurpitsan voit leikata hieman isommiksi paloiksi; kuoria sitä ei tarvitse.

Viipaloi tofu reilun sentin paksuiksi paloiksi ja taputtele jokainen viipale kuivaksi talouspaperilla. Paloittele viipaleet sitten kuutioiksi. Lado raitajuuret, kurpitsa ja tofukuutiot uunivuokaan, jonka pohjalla on hieman öljyä. Valuta loppu öljy sekä vaahterasiirappi ainesten päälle. Ripottele raitajuurille ja kurpitsalle suolaa ja pippuria ja lopuksi 3-4 rkl dukkahia – ei haittaa vaikka osa dukkahista menee vuuan pohjalle.

Paista vuokaa uunin keskitasolla puolisen tuntia, tai kunnes raitajuureen uppoaa haarukka helposti ja dukkah on kullanruskeaa. Kasatessasi annosta lautaselle, kaavi huolella mukaan vuuan pohjalle jääneet rapeat dukkahmurut! Itse syön tällaiset herkkupalat sellaisenaan, mutta niiden kaveriksi sopisi hyvin vaikkapa sumacilla tai sitruunalla maustettu paksu ja raikas jugurttikastike.

dukkah

402 views

Dukkah & kultaiset pikkujoulut

Dukkah & kultaiset pikkujoulut

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Jokos teillä on pikkujoulukausi korkattu? Mullapa on! Näissä blogihommissa pääsee usein ottamaan varaslähdön juhlaan kuin juhlaan; olen siis viettänyt myös ensimmiset pikkujouluni varsin hyvissä ajoin jo lokakuussa 😉

Aika eksklusiivinen meininki meillä kyllä oli, pikkujouluihin oli kutsuttu nimittäin vain pikkusiskoni Nuppu hauvoineen, ekstrasisko Eevis sekä tietysti Juuso – eli toisinsanoen luottomallini, kun pitäisi saada vähän elämää näihin mun ruokakuviin. Tällä VIP-porukalla sitten etkoilimme muutaman tunnin, kunnes talo täyttyi lopuista vieraista ja juhla muuttui simsalabim vaan pikkujouluista Juuson tupaantuliaisiksi ♥

Juuso (kameran takana), ekstrasisko, pikkusisko & kaksi karvaista siskoa = Very Important People.

Tarjolla näissä supereksklusiivissa pikkujouluissa oli yhtä lempikuohuviiniäni Jaume Serra Cava Brutia, jonka kylkeen ideoin jo viime vuonna vähän naposteltavaa. Jaume Serra on luottovalintani kuohuviinihyllyllä sen erinomaisen hinta-laatusuhteen vuoksi; se on loistava juhlajuoma sellaisenaan ja lisäksi se toimii todella monenlaisen ruuan kaverina. Tänä syksynä Jaume Serra on puettu kultaiseen asuun, minkä ansioista se sopii pikkujoulukauden juhlapöytään jopa entistä paremmin – ainakin itselläni oli hauskaa suunnitellessani valkoisen ja kullan sävyistä, omasta mielestäni varsin “rennon eleganttia” tarjoilupöytää.

Tryffelipopparit toimivat viime vuonna niin hyvin tämän cavan kanssa, että niitä oli tarjolla tietysti näissäkin pikkujouluissa. Lisäksi pöydässä oli mustapapubrownieita, jotka eivät mielestäni ole liian makeita kuivalle cavalle, sekä vielä tämänvuotinen makuparitukseni dukkah, johon dipattiin oliiviöljyyn kastettua leipää. Dukkahin pähkinäiset, maanläheiset ja lämpimän mausteiset aromit sopivat Jaume Serran erittäin kuivaan, kevyen paahteiseen ja keskihapokkaaseen makuun hienosti. Hapokkuus myös taittaa oliiviöljyn sekä pähkinöiden rasvaisuutta mielestäni juuri sopivasti.

Dukkah (tai duqqa) on egyptiläinen mauste- ja pähkinäseos, johon tutustuin ensimmäistä kertaa vuosituhannen vaihteessa muuttaessani Helsinkiin opiskelemaan. Tuolloin tuntui, että lähes jokaisessa trendikkäässä juhlassa tai ravintolassa tuotiin pöytään kulhollinen oliiviöljyä, dukkahia sekä leipää (joka oli, mikäli muistan oikein, aina focacciaa ).

Duqqaa voi käyttää perinteiseen tapaan öljyyn kastetun leivän dippinä, mutta se on myös maukas kuorrute/mauste kalalle, kanalle tai vaikkapa uunijuureksille. Sen maku on ainakin itselleni ollut silloin aikoinaan todella mieleenjäävä ja inspiroiva, joten käyttökohteita rajoittanee vain mielikuvitus! Olin kuitenkin jo suorastaan unohtanut koko duqqan, kunnes se alkoi taas ilmestyä gastronomiseen tutkaani: ettei vaan olisi dukkah taas vähän trendikästä?

Vaikka duqqaa voi ostaa valmiina, sen tekeminen itse on todella helppoa. Kotona voi lisäksi vaikuttaa seoksen ainesosiin, seosta kun voi tehdä hyvin monenlaisella kokoonpanolla. Yleensä dukkah kuitenkin sisältää ainakin joitain paahdettuja pähkinöitä ja/tai siemeniä, sekä erilaisia mausteita kuten juustokuminaa, korianteria ja yrttejä.

“Dukkah”sana on peräisin arabian kielestä ja tarkoittaa ilmeisesti kutakuinkin murskaamista/survomista/jauhamista, joten mortteli lienee oikeaoppisin duqqan valmistuväline. Itse kuitenkin oikaisen surutta varsinkin isompaa määrää tehdessä (morttelini on kovin pieni) ja rouhin mausteet, siemenet ja pähkinät silppurissa. Koneella rouhiessa pitää vain huolehtia siitä, ettei seos vahingossa rouhiinnu jauheeksi asti – duqqassa pitää olla kunnolla sattumia!

Omat suosikkiraaka-aineeni ovat paahdetut hasselpähkinät, seesaminsiemenet ja mantelit, jotka rouhitaan karkeaksi ja maustetaan ripauksella suolaa, sokeria, korianterinsiemeniä, juustokuminaa, timjamia, fenkolinsiemeniä ja ihanasti lämmittävää chiliä. Se on talvi nyt, kaikki lisälämpö on kuulkaas tarpeen!

Dukkah (n. 2½ dl)

vegaaninen, gluteeniton

n. 1 dl kuorittuja hasselpähkinöitä

n. 1 dl kuorittuja manteleita

½ dl seesaminsiemeniä

1 rkl korianterin siemeniä

1 rkl jauhettua juustokuminaa

1 ½ tl suolaa

1 ½ tl sokeria

1 tl kuivattua timjamia

1 tl fenkolin siemeniä

1 tl chilihiutaleita

Paahda manteleita ja hasselpähkinöitä kuivalla pannulla keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää pannulle sitten seesamin, korianterin ja fenkolin siemenet, chilihiutaleet, timjami sekä jauhettu juustokumina ja jatka paahtamista, kunnes seos alkaa tuoksua voimakkaasti ja korianterin siemenet alkavat poksua. Varo polttamasta!

Jäähdytä seos ja lisää siihen suola ja sokeri. Rouhi seos sitten joko morttelissa tai tehosekoittimen silppuriosassa. Itse teen rouhimisen varsinkin koneella kahdessa osassa, jotta voin varmistaa seokseen jäävän tarpeeksi isompia sattumia.

Tarjoile dukkah hyvän leivän ja oliiviöljyn kera. Leiväksi suosittelen juureen leivottua rapeakuorista leipää ja öljyksi vihertävää, ruohoisia ja jopa pippurisia aromeja sisältävää neitsytoliiviöljyä. Lasillinen cavaa tietysti kyytipojaksi!

Ps. Hasselpähkinöitä saattaa olla vaikeaa löytää kuorettomina. Kuoret saa kuitenkin irti, kun paahtaa pähkinöitä kuivalla paistinpannulla miedolla lämmöllä, kunnes kuoret alkavat halkeilla. Kumoa hieman jäähtyneet pähkinät sitten keittiöpyyhkeelle ja hiero niitä pyyhkeen sisällä, kunnes kuoret irtoavat. Muutama tiukempaan istuva kuorenpala seassa ei kuitenkaan haittaa mitään! Lopuksi pähkinät voi napsia pyyhkeeltä talteen ja ravistella pyyhkeestä kuoret irti vaikkapa parvekkeella. Paahtamalla kuorittuja hasselpähkinöitä ei tarvitse tietenkään erikseen enää paahtaa duqqa-seosta varten.

Pps. Tein meidän noin kolmenkymmenen hengen juhlia varten tupla-annoksen ohjeesta ja dipattavaa riitti pitkälle iltaan, kun tarjolla oli muutakin naposteltavaa. Menekkiä on tietysti aika hankala arvioida, joten mikäli duqqaa sattuisi jäämään yli, säilytä se suljetussa astiassa jääkaapissa. Huoneenlämmössä pähkinöiden rasva alkaa ennenpitkää härskiintymään, joten niin pähkinät kuin siemenetkin kannattaisikin säilyttää viileässä aina!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, Valviran ohjeistuksen mukaan en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja.

Kuulisin kuitenkin mieluusti vaikkapa teidän parhaat pikkujoulunaposteluvinkkinne!

381 views

Vegekebab freekehpedillä

by Juulia 4 Comments
Vegekebab freekehpedillä

Kebab, tuo myöhäisiltojen houkutteleva seireeni! Minussa on varmaan jotain outoa, kun olen sen kutsulle aina ollut jotenkin immuuni. Muistaakseni maistoin kebabia ehkä kerran joskus teinivuosinani, mutta sitten ryhdyin kasvissyöjäksi eikä kokemukselle tullut jatkoa lähemmäs viiteentoista vuoteen. Viimeisen parin vuoden aikana olen maistanut kebabia muutaman kerran – toisten lautasilta – eikä se lainkaan hullumpaa toki ole, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista johon minulla iskisi himo.

Mistä sen sijaan pidän erityisen paljon, ovat ne kebabin ja itselleni tutumpien falafelien kyljessä tarjoillut soossit: ihanan täyteläinen tomaattikastike sekä mukavan viileä ja raikas jugurttikastike. Pepperonipaprikoita suorastaan rakastan ♥

Kebabin kylkeen lusikoitava jugurttikastike on muuten toistaiseksi ainoa hyväksymäni osoite kuivatulle tillille 😀

Falafeleja olen monesti yrittänyt tehdä kotona, mutta eivät luomukseni ole päässeet lähellekään parhaita falafelelämyksiäni (jotka olen kokenut kunnon hipsulin tapaan tietysti Berliinissä). Niinpä olen suosiolla jättänyt falafelien väsäilyt omasta repertuaarista pois, mieluummin kikkailen niistä kikherneistä kaikenlaista muuta! Jostain syystä kotitekoinen kebab on sen sijaan alkanut viime aikoina kutkuttamaan, vaikka vähän kyllä ihmettelen kyseisen oikun alkuperää.

Matalan kynnyksen kotikebab onnistuu onneksi myös ilman valtaisaa lihavuorta ja maistuu myös vegaaniystävilleni. Innostuin tuossa aiemmin syksyllä saksanpähkinächorizosta, jota onkin tullut laiteltua syksyn mittaan vähän kaikkeen, niin kovasti siitä molemmat Juuson kanssa tykkäämme.

Ystäväni Jarkko on intohimoinen Lahtelaisen mukiruuan puolestapuhuja, joka pyrkii edistämään legendaarisesta kebablihalla täytetystä lihamukistaan tunnetun kaupungin ruokakulttuuria vähän muidenkin mukiinmenevien ruokien suuntaan. Erään Jarkon kanssa käydyn keskustelun jälkeen inspiroiduinkin sitten kokeilemaan saksanpähkinächorizoa vegelihamukin täytteenä. Oi kuulkaas, kyllä toimii! Ideaa on tullut testailtua sittemmin vähän perinteisemmin myös lautasella ja hyvin on maistunut – niin sekaaneille kuin vegaaneillekin.

Vegekebab freekehpedillä 2:lle

vegaaninen

½ annosta saksanpähkinächorizoa

3 dl freekehiä (* lue freekehistä lisää jutun lopusta)

n. 7-8 dl mietoa kasvislientä

Jugurttikastikkeeseen:

1 prk Yosa Greek Style -kaurajugurttia / bulgarianjugurttia

1-2 tl kuivattua tilliä

½ tl suolaa

rutistus sitruunamehua tai 1 tl sumacia

Tomaattikastikkeeseen:

300 g paseerattua tomaattia

1 keskikokoinen sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

1 rkl tummaa sokeria

2 tl juustokuminaa

1 tl kanelia

1 tl timjamia

1 tl oreganoa

(1 rkl balsamiviinietikkaa)

Tarjoiluun:

jäävuorisalaattia

muutama pepperonipaprika per syöjä

ripaus kuivattua tilliä

Laita ensiksi tulille tomaattikastike: silppua sipulit ja kuullota niitä öljyssä suolan ja sokerin kanssa, kunnes ne hieman karamellisoituvat. Lisää paseerattu tomaatti ja mausteet. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä ilman kantta vähintään 20 minuuttia ja tarkista sitten maku – mitä pidempään soossia keittelet, sen täyteläisemmäksi se muuttuu, itselläni kattila saattaa hiljalleen pulputella liedellä joskus jopa tunnin, tosin silloin siihen saattaa tarvita jossain vaiheessa lisätä hieman nestettä, ettei tulisi liian tiukkaa tavaraa.

Kun tomaattisoossi on kypsymässä, voit siirtyä freekehiin. Keitä freekehiä kasvisliemessä kannellisessa kattilassa, kunnes kaikki neste on imeytynyt jyväsiin (tarkista nestetilanne muutaman kerran kypsymisen aikana), aikaa siihen menee n. 15-20 min.

Freekehin valmistuessa voit valmistaa saksanpähkinächorizon (se valmistuu alle viidessä minuutissa tehosekoittimen kanssa). Ison määrän saksanpähkinächorizoa saa paistettua rapeaksi uunissa (200°C): laita massa leivinpaperoidulle pellille ja laita päälle toinen leivinpaperi. Kauli massa noin puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi, irroita päällimmäinen paperi ja lykkää pelti uuniin (voit myös paistaa seosta hetken leivinpaperilla peitettynä niin, että päällä on painona sileäpohjainen uunivuoka. Poista tällöin sekä paino että päällimäinen leivinpaperi puolivälissä paistoa, jotta koko pinta-ala rapeutuu varmasti). Paista pellillistä uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia, eli kunnes reunat ovat rapeutuneet ja seos on myös keskeltä hieman kuivahtanut. Varo kuitenkin polttamasta seosta 🙂

Sekoita jugurttikastikkeen ainekset huolella sekaisin ja laita kastike hetkeksi tekeytymään jääkaappiin. Vegaanille suosittelisin tähän Yosan Greek Style -kaurajugurttia, maitotuotteita käyttäville vanhaa kunnon Bulgarian jugua. Minusta tämän soossin pitää olla kunnolla hapanta!

Suikaloi jäävuorisalaatti. Soseuta tomaattikastike, mikäli haluat (itse tykkään tässä yhteydessä silestä tomaattisoossista). Annostele lautasille (tai siihen pahvimukiin!) ensin freekehiä, sitten salaattia, saksanpähkinächorizomurua, tomaattisoossia, jugurttisoossia ja muutama tulinen pepperonpaprikaa per syöjä.

Kotikebabravintola-annos…

…ja sen take away -versio!

*) Jos freekeh ei ole sinulle vielä tuttu, suosittelen lämpimästi pikaista tuttavuuden hieromista! Freekeh on arabialainen perinnevehnälaji, joka kerätään ennen kuin se kypyy (eli vielä vihreänä). Keräämisen jälkeen se kuivataan ja savustetaan. Kypsennettynä sen maku on todella täyteläinen; hennon pähkinäinen ja miedon savuinen. Freekeh sisältää reilusti enemmän kuituja, proteiineja ja mineraaleja kuin tavallinen vehnä ja sillä on myös suhteellisen matala glykeeminen indeksi (GI 43). Gluteeinia vältteleville se ei valitettavasti kuitenkaan sovi.

Lähteet: HS & Greatist

565 views

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

Burmalainen tofu & kikhernekrutongit

burmalainen tofu

Burmalainen tofu

Oletteko koskaan kuulleet burmalaisesta tofusta? Se valmistetaan yhdestä lempiraaka-aineestani kikherneestä ja on älyttömän helppo ja nopea proteiininlähde. Kaikkeen sitä netissä törmääkin, kun alkaa kaivelemaan – innostuin nimittäin viime kevättalvella kikhernepizzapohjista ja testailin niin purkkikikherneistä muussattua pohjaa, kuin kikhernejauhoistakin tehtyä soccaakin, joka osoittautui supernopeaksi ja käteväksi pikapizzapohjaksi. Totesin tuolloin, että sekä purkkikikherneitä, että kikhernejauhoja kannattaa olla kaapissa aina ♥

Soccasta innostuneena kaivelin lisää tietoa kikhernejauhojen käyttötarkoituksista ja sieltähän se burmalainen tofukin sitten ilmestyi. Testiin se meni heti ja tykästyin lopputulokseen ja sen muunneltavuuteen kovasti! Burmalaista tofua voi maustaa ja käsitellä oikeastaan melkein miten vaan, on vain mielikuvituksesta kiinni mihin kaikkeen sitä voisikin käyttää. Soija-allergisille kasvissyöjille se tuo varmasti kivaa vaihtelua proteiininlähteisiin – kuten myös tällaiselle ruoka-allergiattomalle sekaanillekin 😉

Burmalaisen tofun perusresepti on varsin yksinkertainen: yksi osa kikhernejauhoa sekoitetaan n. kolmeen osaan vettä ja keitetään paksuksi puuroksi. Seos kumotaan jäähtymään öljyttyyn vuokaan ja viipaloidaan kun se on jähmettynyt. Lopputulos on koostumukseltaan yllättävän paljon tofun kaltainen, silkkisen pehmeä mutta hienosti kasassa pysyvä. Burmassa tämä tofu maustetaan suolan lisäksi kurkumalla ja sitä käytettään niin uppopaistettuna, salaateissa kuin curryissäkin… ihan niinkuin soijatofuakin.

Seoksen voi tietysti maustaa ihan niinkuin haluaa, riippuen missä ruuassa sitä meinaa käyttää. Itse olen maustanut sitä mm. texmextyyliin juustokuminalla, chipotlella ja valkosipulilla burritojen ja tortillojen täytteeksi, inkiväärillä, soijalla ja chilikastikkeella wokkeja varten, sekä ravintohiivahiutaleilla saadakseni makuun lisää umamia. Simppeli suola + pippuri maistuu tosin varsin hyvältä myös – varsinkin, kun kuutiot paistaa maukkaassa öljyssä kullanrapeiksi kikhernekrutongeiksi ♥

Burmalainen tofu

vegaaninen, gluteeniton

2 dl kikhernejauhoja (kulkevat mm. nimillä gram-  ja besanjauhot)

n. 5-6 dl vettä

suolaa

½-1 tl  kurkumaa

+ haluamiasi mausteita maun mukaan

Sekoita puolet vedestä sekä mausteet kikhernejauhoihin ja sekoita huolella. Kuumenna loppu vesi kiehuvaksi ja lisää kikhernetaikina samalla vispaten sekaan. Alenna lämpö matalaksi ja jatka seoksen sekoittelua 5-10 minuuttia (liedestä riippuen), eli kunnes se paksuuntuu reilusti ja muuttuu kiiltäväksi. Tarkoitus on siis kypsentää kikhernejauhot huolella, ennen kuin seos jätetään jähmettymään.

Öljyä vuoka (esim. tarttumattomaksi käsitelty leipävuoka tai pieni öljytty kulho – mitä pienempi, sen paksumman tofukimpaleen saat aikaan) ja kaada taikina astiaan jähmettymään. Voit laittaa sen hetkeksi kylmään niin saat sen asettumaan nopeammin. Seoksesta irtoaa hieman vettä sen jähmettyessä. Kun seos on täysin kiinteää, kumoa se leikkuualustalle ja kuutioi/viipaloi burmalainen tofu terävällä veitsellä tarpeeseesi sopiviksi paloiksi.

Veden määrää hieman isommaksi tai pienemmäksi säätämällä lopputuloksen kiinteyttä/pehmeyttä voi viilata omaan makuun sopivaksi.

burmalainen tofu

Krutongeiksi nämä silkkiset soijattomat tofukuutiot vääntyvät, kun paistat niitä joka sivultaan paistinpannulla kullanrapeiksi. Kannattaa olla kärsivällinen ja kääntää jokainen puoli vasten pannua, vaikka siinä tovi kestääkin – huolellinen paistaminen tuo nimittäin rapeuden lisäksi myös makuun mukavaa paahteista pähkinäisyyttä!

Eräällä kesän eväsretkistä käytin rapeaksi paistettuja kikhernekrutonkeja lehtikaalicaesarin päällä. Kun krutongit pakkasi erikseen ja lisäsi salaatin päälle vasta paikan päällä, ne säilyivät perille asti ihanan rapeina 🙂

Mihin sinä käyttäisit kikhernetofua?

Ps. Kelmutettuna burmalainen tofu säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän; pakastaakin sen voi, mikäli guuglailuihini voi luottaa. Omaa kokemusta pakastamisesta ei mulla siis vielä ole, kun olen tehnyt tätä aina vain lähinnä tarvetta vastaavan määrän. Jos joku ehtii ennen minua kokeilemaan pakastamista, kertokaa ihmeessä oma kokemuksenne!


Edit 3.11.2019: lukijan mukaan pakastaminen teki tekstuurista sitkeää ja säikeistä, pakastaminen siis ei ole suositeltavaa.

Pps. Kikhernejauhoja (kulkee myös nimillä gramjauho ja besanjauho) löytyy hyvinvarustelluista ruokakaupoista, etnisistä kaupoista sekä esim. Ruohonjuuresta.

11 155 views