Tempeh-varhaiskaalipannu

Tempeh-varhaiskaalipannu

Kotiini kantautui pitkästä aikaa tempehiä, kun piipahdin ruokavarastontäydennysretkellä Hämeentien aasialaisissa ruokakaupoissa ♥ Tutustuin tähän soijavalmisteeseen ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten matkustellessani Sumatralla. Eräs elämäni ikimuistoisimpia aterioitani onkin ollut kullanrapeaksi paistettu tempeh suoraan pannusta – keskellä sademetsää tietysti (sillä reissulla piti nähdä villejä orankeja, mutta päädyin näkemään huomattavasti enemmän iilimatoja ja itikoita).

Tempeh tehdään tofun tapaan soijapavuista, mutta pavut jätetään osittain kokonaisiksi ja fermentoidaan – noin vuorokauden fermentoinnin jälkeen papujen väliin on kasvanut eräänlainen rihmasto ja tempeh on valmista syötäväksi. Kuullostaa ehkä hurjalle, mutta lopputulos on kuitenkin jotain todella terveellistä ja herkullista. kiinteä ja pähkinäisen aromaattinen proteiini- kuitu- ja ravintopaketti. Fermentoinnin vuoksi soijapapu on elimistölle helpommin sulavassa muodossa, eli ei huolta kaasuvaivoista vaikka pavuista kyse onkin 😀 – lue lisää tempehistä vaikkapa täältä.

Tempeh on siitä mahtava raaka-aine, että sen voi pakastaa huoletta. Tofun rakenne muuttuu pakastettaessa, mistä en aina oikein tykkää, mutta tempehille ei käy kuinkaan. Lisäksi sitä saa aasialaisista kaupoista todella edullisesti: parilla eurolla puoli kiloa – ostankin sitä usein varastoon niiden päivien varalle, kun pitäisi taikoa jotain ns. tyhjästä 🙂

Tällä kerralla tein tempehistä, varhaiskaalista ja viikonlopun kokkailuista ylijääneestä kookoksen puolikkaasta satay-tyyppisellä maustetahnalla maustetun nuudelipannun. Pannun on tarkoitus olla kuivahko, osittain mukavasti kärähteen oloinen viritys.

Annoksessa on omaan makuuni sopivassa tasapainossa suolaista, makeaa, rapeaa ja raikasta, mutta mieleni muuttuu päivittäin – seuraavalla kokkailukerralla saatan tehdä tästä makeamman tai tulisemman, lisätä tai poistaa raaka-aineita. Sellaista se arkikokkaus on: niiden raaka-aineiden fiilistelyä mitä kotoa kulloinkin sattuu löytymään!

Riisinuudelilastut käpristyvät keitettäessä hauskiksi rulliksi – jos silmiisi osuu näitä, niin kannattaa napata mukaan!

Tempeh-varhaiskaalipannu

vegaaninen

n. 100 g riisinuudelilastuja (tai leveitä riisinuudeleita)

200 g varhaiskaalia (n. puolikas pienikokoinen kaalinpää)

200 g tempehiä (voit korvata myös kiinteällä tofulla)

3 kevätsipulia

2 rkl kookosöljyä

maustetahnaan:

puolikkaan kookospähkinän liha ja kookosvesi (tai n. 1,5 dl kookoskermaa)

1-2 rkl maapähkinävoita

1 tomaatti

2-3 valkosipulin kynttä

peukalonmittainen pala inkivääriä

1-2 rkl soijakastiketta tai Ketjap Manis -kastiketta

1 chili

1 rkl kookosöljyä

tarjoiluun:

chilikastiketta

kookoslastuja

kevätsipulisilppua

Mikäli käytät kookospähkinää, aloita valmistelut siitä. Etsi kookoksen pehmeä “silmä” ja tee siihen reikä esim. ruuvimeisselillä. Kaada kookosneste talteen ja avaa kookospähkinä naputtelemalla sitä voimakkaasti sen halkaisijan ympäri esim. painavan kokkiveitsen tylpällä reunalla, kunnes kuori alkaa haljeta (katso tarkemmat ohjeet kookospähkinän halkaisemiselle esim. täältä). Irroita hedelmäliha ja ota se talteen.

Keitä riisilastut  tai -nuudelit kypsiksi ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä siivilään odottamaan.

Kuutioi tempeh ja paista kuutiot 1 rkl öljyssä kullanruskeiksi. Pilko kaali isoiksi lohkoiksi ja lisää pannulle. Sillä välin kun kaali paistuu pannulla tee maustekastike valmiiksi. Soseuta kookosvesi, kookoksen hedelmäliha, valkosipuli, chili, inkivääri, tomaatti, soijakastike sekä maapähkinävoi puuromaiseksi tahnaksi (lisää tarvittaessa hieman vettä mikäli kookosvettä ei ollut tarpeeksi tahnamaisen koostumuksen aikaansaamiseksi).

Lisää maustetahna pannulle ja paista sen aikaa, että seos alkaa tuoksua. Lisää pannulle lopuksi vielä kypsät riisilastut tai -nuudelit, silputtu kevätsipuli ja paista huolella sekoitellen hetki. Itse tykkään tässä vaiheessa nostaa lämpöä kovemmalle, niin että saan aineksiin kunnon paistopinnan.

Tee sitten pannun keskelle tilaa ja riko sekaan yksi muna. Sekoita se varovasti muiden ainesten sekaan. Älä kypsennä enää vaan tarjoile heti kevätsipulisilpun, kookoslastujen ja chilikastikkeen kera.

270 views

Riisipaperipekoni + vegaanin pika-BLT

Riisipaperipekoni + vegaanin pika-BLT

Kookoslastuista tehty vegepekoni on herkkuani, vaikka aitoakin pekonia syön. Nyt kookospekonille on kuitenkin löytynyt haastaja, joka tehdään riisipaperista! Suolaisessa ja savuisessa marinadissa kostutet riisipaperisiivut näyttävätkin uunista tullessaan melkein aidoilta. Ja ei, ei tämäkään leikkipekoni tietysti aidosta mene, mutta rapean, suolaisen ja savuisen tarpeeseen se kyllä tepsii 🙂

Testasin tekniikkaa alkuviikosta ensimmäistä kertaa ja lopputulos oli niin koukuttava, että lähdin heti seuraavana päivänä riisipaperiostoksille. Mukaan tarttui neliskanttista riisipaperia, joka osoittautui lähemmässä tarkastelussa koostuvan lähinnä tapiokasta – riisijauhoa sopivan muotoisessa löydössäni olikin vain 16%. Ei onneksi haitannut lopputuloksen kannalta!

Riisipaperit (just ne samat, joita käytetään kesärulliin) kostutetaan, niitä laitetaan muutama päällekäin, ne marinoidaan, leikataan siivuiksi ja paistetaan. Käytin ekalla testikierroksella tätä ohjetta, jonka mukaan riisipapereita laitetaan kaksi päällekäin. Mielestäni lopputulos oli sellaisena ehkä hieman turhan ohut ja rapsakka, joten seuraavalla kerralla yritin tietysti pistää itse paremmaksi.

Kokeilukeittiössäni äherrettiinkin sitten kerralla useamman viikon tarpeiksi riisipaperipekoni, mutta sen ansiosta sain aikaan omaan makuuni parhaiten sopivat leikkipekonit: kolmikerroksiset, vielä paikoin kosteammaksi jätetyt siivut voittivat kirkkaasti muut viritelmät. Niissä on kaksikerroksisia enemmän substanssia ja puruvastusta. Näitä tehdessä kannattaa varmaan itse kunkin varioida paistoaikaa ja siivujen kerrosten sekä kastikkeen määrää jotta oma suosikki selviää; makuasioistahan tässäkin kuitenkin on kyse.

Leikkipekoni matkalla uuniin

Leikkipekoni uunista ulos. Ylärivissä kaksikerroksiset, rapeammat leikkipekonit, alarivissä tuhdimmat kolmikerroksiset.

Riisipaperipekoni (n. 16 siivua)

vegaaninen

8-12 riisipaperiarkkia (mielellään neliön muotoista)

kastikkeeseen:

2 rkl öljyä

2 rkl soijakastiketta tai tamaria

½ tl savupaprikajauhetta

¼ tl jauhettua mustapippuria

(1 tl nestemäistä savua)

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl srirachaa antamaan punaista väriä (jos et pidä tulisesta, myös ketsuppi toimii)

Lämmitä uuni n. 180ºC. Valmistele työtilasi: laita laakeaan kulhoon (esim. paistinpannuun tai tarjottimelle) vettä, nostele esiin tarvitsemasi riisipaperimäärä ja levitä 2-3 leivinpaperia pelleille odottamaan. Lisäksi tarvitset pullasudin (jos et omista sellaista, niin laita kastike laakealle lautaselle jossa voit dipata siivut) sekä terävän veitsen.

Suojasin oman työtasoni voipaperilla, mutta kosteaa riisipaperia ei kannata laittaa suoraan sen päälle, se tarttuu (testattu on)! Puisesta leikkuulaudasta tahmea riisipaperi lähti kuitenkin nätisti irti, joten suosittelen sitä. Sitten vain hommiin!

Laita ensimmäinen riisipaperiarkki veteen niin, että sen molemmat puolet kastuvat. Lisää päälle toinen (ja kolmas) arkki samoin päin ja huolehdi että riisipaperien välissä on vettä. Anna arkkipinon olla vedessä hetki, mutta ei kuitenkaan niin kauaa, että paperi pehmenesi täysin – noin minuutti on hyvä aika. Arkkien pitäisi takertua toisiinsa, kun nostat ne vedestä leikkuulaudalle.

Seuraavaksi voit voidella arkin kevyesti kastikkeella. Leikkaa sitten arkki neljään suikaleeseen ja nosta ne yksi kerrallaan leivinpaperille niin, että kastikkeella voideltu puoli on alaspäin. Käsittele kaikki levyt samoin ja käy sitten leivinpaperilla köllöttelevät suikaleet vielä läpi pullasudin ja kastikkeen kanssa. Testasin myös toimisiko laiskan versio, jossa vain yksi puoli on maustettu: Ei.

Suosittelen käyttämään ajastinta, mikäli paistat pellillisiä sitä mukaa kun ne valmistuvat – riisipaperipekoni kärähtää nimittäin varsin nopeasti. Uunia pitää siis tarkkailla! Kaksikerroksisia siivuja paistoin noin 10 minuuttia kupliviksi ja rapeiksi, kolmikerroksisia vajaan vartin – käänsin ne myös kerran ympäri.

Vegaanisessa pika-BLT:ssä majoneesi on korvattu maustetulla avocadososeella. Leiväksi suosittelen paahtoleipää, mitä kuvauspäivänä kotona ei tietenkään ollut 😀 sämpylän kanssa lopputulos menee melkein burgerista – ei hullumpi näky sekään!

Vegaanin BLT 2:lle

vegaaninen

1 pihvitomaatti

ripaus mustapippuria

ripaus suolaa

(ripaus ruokosokeria)

2-4 salaatinlehteä

1 kypsä avocado

1 rkl sitruunamehua

(Tabascoa tai Srirachaa)

(puoli valkosipulinkynttä)

4 paahtoleivän viipaletta (tai 2 sämpylää)

4-6 siivua riisipaperipekonia

Muussaa avocado sitruunamehun kanssa soseeksi ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria, sekä halutessasi raastetulla valkosipulilla sekä chilikastikkeella. Paahda käyttämäsi leipä – tai ole paahtamatta, makuasioita tämäkin! Siivuta pihvitomaatista kaksi paksua tomaattiviipaletta ja mausta ne suolalla, pippurilla sekä halutessasi ripauksella sokeria. Jätä maustumaan hetkeksi. Levitä leiville avocadososetta, sitten salaatinlehdet, sitten tomaattisiivu ja kaiken kruunuksi muutama viipale riisipaperipekonia. Valmista!

Ps. Leivät kannattaa tarjota heti, sillä muuten leikkipekonin rapeus kärsii.

2 668 views

Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella

Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Trenditietoiset ruokaharrastajat eivät ole viime aikoina voineet välttyä kukkakaaliwingseiltä – enkä suinkaan ole mikään poikkeus. Vaikkei näitä herkkuja vielä avocadopastan tyyliin lööpeissä ole näkynytkään, ei tarvitse kuin vilkaista Instagramin tai Pinterestin ruokaihmisten syötteitä ja ne putkahtavat kohta jostain ruutuun. Osa porukasta hehkuttaa kukkakaaliwingsejä niin hyviksi, että ne menisivät läpi ihan aidoista… mutta niin pitkälle en itse ehkä menisi. Hyvää kasvisruokaa ne kyllä ovat, ehdottomasti.

Välillä ruokasomen kohkaukset osoittautuvat ainakin omassa keittiössäni flopeiksi (esim. ramenburgerin olen jo unohtanut täysin) – jotkut somehitit (vihersmoothiet, lehtikaalisipsit ja jopa se turkasen avocadopasta) sen sijaan ansaitsevat pysyvän paikkansa repertuaarissani nopeasti. Kukkakaaliwingseille ennustan loistavaa tulevaisuutta keittiössäni, niin tiuhaan niitä on tullut tänä talvena paisteltua.

Ruokailmiö, jonka seuraksena vetäisen huomaamattani kokonaisen kukkakaalin iltapalaksi, on ilmiö, jota edistän mielelläni: onhan se oma kontribuutio tähänkin trendiin siis luotava. Olen testaillut kukkakaaliwingseistä muutamiakin erilaisia versioita, mutta eniten toistoa on kotonani saanut perinteisiä barbeque chicken wingsejä imitoiva, mausteisella kastikkeella kuorrutettu reseptini. Pelkistettyä suola & viinietikka-versiota suosittelen testaamaan myös, sekä Asennekollegani Ainon ihania maapähkinävoiwingsejä.

Kukkakaaliwingsien myötä kotonani on muuten tänä keväänä nähty myös ihan niitä aitoja wingsejä. Maistoin kanansiipiä ensimmäistä kertaa vasta viime keväänä Mustacho’sissa (joka piti tuolloin majaa Helsingin Jalkapallopubissa). Mustacho’sin wingsit olivatkin sitten sen verran omaa luokkaansa, että entisestä kasvissyöjästä tuli hetkessä siipikäännynnäinen.

Ihan mitkä tahansa wingsit eivät minulle kuitenkaan kelpaa – lötköt ja rasvaiset tahmawingsit jätän suosiolla tilaamatta, ja tietysti sitä mieluiten söisi luomukanaa. Mistähän ravintoloista sellaisia hyviä, rapeita, meheviä ja luomuja saisi, kertokaa ihmeessä jos tiedätte! Kasvisversiota kokeiltuani tulikin tarve kokeilla siipiä ihan niiden siipienkin parissa, mikä on tavallaan ihan loogista: onhan se hyvä tietää mitä sillä kukkakaalilla pyritään matkimaan. Aika hyvät wingsit olenkin kotioloissa mielestäni saanut aikaan, mutta niistä lisää lähitulevaisuudessa… tänään kokataan kukkakaalia ♥

Tämänkertaisen Urtekram-yhteistyöjuttuni aiheena on mausteet. Urtekramin mausteet ovat kaikki luomulaatuisia, joten mausteita ei keinolannoiteta – yrtit kasvavat kooltaan pienemmiksi, mutta maultaan sitäkin suuremmiksi. Väriaineet ja maunvahventeet näistä purkeista on jätetty luonnollisesti pois; purkeissa on vain maustetta itseään. Purnukka on mietitty fiksusti valoa läpäisemättömäksi, jolloin maut säilyvät pidempään tuoreina ja voimakkaina, lisäksi purkki on sen kokoinen, että teelusikka mahtuu sisään ongelmitta. Siitä itseasiassa erityispisteet – useamman kerran mausteet mitan sijaan pöydälle levittäneenä kiitän moisen yksityiskohdan huomioimista!

Kukkakaaliwingseihin mausteinen meininki sopii erinomaisesti, joten tilaisuus trendikkään kukkisreseptini julkaisulle on varsin luontevasti tässä. Lakritsi loistaa tämän mausteisen soossiin tähtenä, muiden mausteiden säestäessä taustalla. Jollette ole vielä yhdistäneet kukkakaalia lakritsiin, niin kokeilkaas ihan muissakin yhteyksissä, yhtälö toimii erittäin hyvin!

Totesin tätä reseptiä kirjoitellessani, että Urtekramin tuotevalikoima on niin kattava, että lähes kaikki tarpeellinen ohjettani varten löytyy Urtekramilta. Kun kyseessä on tuotemerkki, jonka arvomaailma sopii omaani, ei tarvitse kaupassa juuri pohtia minkä purkin käteensä poimii: luomua ja reilua mulle, aina kun mahdollista kiitos! Lisäksi reseptistä tuli kuin huomaamatta niin maidoton, munaton, kuin gluteenitonkin, mikä on minusta reseptille kuin reseptille yleensä plussaa – tätä naposteltavaa uskaltaisinkin tarjota melkeinpä seurueessa kuin seurueessa.

Kukkakaaliwingsit 2:lle (naposteltavaksi tai lisukkeeksi)

vegaaninen

400 g (luomu)kukkakaalia ja/tai romanescoa

taikinaan:

1,5 dl luomu täysjyväriisijauhoja

1,5 dl vettä

½ tl luomu sinappijauhetta

¼ tl jauhettua luomu mustapippuria

½ tl luomu chilihiutaleita

 ½ tl himalajansuolaa

Kastikkeeseen:

1 salottisipuli

3 valkosipulin kynttä

1 jalapeno / mieto chilipaprika

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl luomuruokosokeria

½ tl luomu inkivääriä

½ tl luomu sinappijauhetta

½ tl aito luomu kanelia

½-1 tl  luomu lakritsijauhetta

¼ tl  luomu jauhettua mustapippuria

½ tl suolaa

1 tl savupaprikaa

¾ dl sokerikokista (luomua jos suinkin jostain löydät)

2 rkl luomuomenasiiderietikkaa

1,5 dl paseerattua luomutomaattia

(muutama roiskaus tabascoa)

(½ dl viskiä …jota oikeasti löytyy luomuna… mutta johon mulla ei ainakaan vielä ole varaa)

Jaa kukkakaalin kukinnot suupalan kokoisiksi paloiksi (varren voit käyttää johonkin muuhun tai rouskutella sellaisenaan, tähän sitä ei tarvita). Sekoita taikinan ainekset vellimäiseksi seokseksi ja anna turvota hetki. Pyörittele kukkakaalin kukinnot taikinassa niin, että ne peittyvät siihen kauttaaltaan. Asettele kukkakaalit leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla n. 20 minuuttia, tai kunnes taikinointi saa hieman väriä ja on kauttaaltaan rapea. Voit kääntää kukkakaalit kerran paistamisen aikana.

Laita kastike tulille kukkakaalien paistuessa. Silppua sipuli, chili ja valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä pinnoitetussa kasarissa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää ruokosokeri ja nosta lämpöä hieman, jotta sipuli karamellisoituu. Varo polttamasta sipulia!

Lisää kasariin kaikki mausteet lakritsijauhetta lukuunottamatta ja paista vielä hetki, niin että mausteet alkavat tuoksumaan.  Lisää sitten tomaatti, kokis, etikka sekä viski, mikäli sitä käytät (suosittelen!) ja sekoita kastiketta huolella. Anna soossin porista vielä kymmenen minuuttia. Ota kasari liedeltä ja soseuta kastike. Tarkista suola, lisää halutessasi myös vielä hieman tulta tabascon voimalla. Lisää sitten lakritsijauhe: lisää sitä vähän kerrallaan sekoitellen ja välillä maistellen, kunnes makua on omasta mielestäsi sopivasti.

Kun kukkakaalit ovat saaneet rapeutta ja väriä, ota ne uunista ja pyörittele ne kauttaaltaan mausteisessa kastikkeessa. Laita kukkakaalit sitten uuniin vielä n. 10-15 minuutiksi; käännä kukkikset kerran paistamisen aikana. Rapeammasta tykkäävät voivat nostaa pellin tässä vaiheessa ylätasolle, tahmean ystävät jättävät sen keskitasolle ja paistavat kukkiksia ehkä hieman lyhyemmän aikaa.

Tarjoa kukkakaaliwingsit esim. ruohosipulilla ja sitruunalla maustetun kermaviilin tai ranskankerman(tyyppisen kauravalmisteen) kanssa 🙂

Ps. Kurkatkaas muuten toisen Asennekollegani Wellberries -blogin Tuulian maustejuttu: rosmariini-palsternakkaranskikset kookos-kurkumamajoneesilla. UUH!

4 561 views

DIY mangoremmit

DIY mangoremmit

Karkki ei oikein ole koskaan ollut mun juttu – ainakaan lapsuuden irtsaripussien jälkeen (…markalla tota, yks tuollainen, viidelläkymmenellä pennillä noita…). Ostankin karkkia vain noin puolen vuoden välein, enkä mitä tahansa karkkia: vain mahdollisimman tulisia, suolaisia, kirpeitä ja happamia karkkeja – lähinnä siis salmiakkia. Parin euron pussi kestää pari päivää ja karkkikiintiöni on taas kuukausiksi täynnä.

Hedelmäkarkkeja pussiini ei eksy juuri koskaan. Hedelmäkarkit nyt vain ovat yleensä aivan liian makeita ja ällöjä! Poikkeuksena remmit: melkein jokaisesta pussillisestani löytyy joko omena-, mansikka- tai sateenkaariremmi. Remmit ovat ihanan kirpeitä ja niitä on kiva jäystää just se yksi tai kaksi silloin tällöin ♥ (remminsyöntitaidonnäytteeni löytyy muuten täältä).

Salmiakin tekemistä en ehkä ihan niin vain lähtisi kokeilemaan omassa keittiössäni, mutta remmejäpä onkin aika helppo tehdä! Itse tekemällä makujakin voi säätää juuri oman mielen mukaisiksi. Parasta itse tehdyissä remmeissä on se, että syötyään koko satsin voi sanoa syöneensä päiväannoksen hedelmää 😉 ei oo näissä remmeissä nimittäin mittään lisättyä sokeria, eikä muitakaan lisäaineita – on vain sitä aitoa hedelmää itseään.

Jep, näiden karkkien raaka-ainelista on toooosi lyhyt – yksi mango. Mangot ovat parhaillaan sesongissa ja kilohinnat kerrankin niissä lukemissa, että raaskii ruveta kikkailemaan mangosta jotain kokeellisempaa. Raaka-aineita voi toki lisäillä fiiliksen mukaan mausteiden puolelle! Itse olen pyrkinyt tuomaan maustevalinnoillani näihinkin remmeihin sitä kirpeyttä ja potkua, mistä niin kovasti karkkiremmeissä pidän.

Yksi mango,

Yksi mango.

Lakritsi ja mango ei makuyhdistelmänä varmaan monia hetkauta, mutta chilin ja suolan ripottelu hedelmälle sen sijaan ehkä joitakin vähän. Tämän yllättävän kombon olen taltioinut muistiini matkoiltani: ainakin sekä Meksikossa että Thaimaassa voi nimittäin ostella kadulta mangoa, joka on maustettu suolaisen tuliseksi ja kruunattu vielä tirauksella tuoretta limettiä.  Ai jai jai!!!

Mangoremmit (n. 6 kpl)

vegaaninen

1 kypsä mango

Maustettuihin versioihin:

n. 0,5 tl lakritsijauhetta

ripaus sormisuolaa

n. 0,5 tl chilihiutaleita

(puolikkaan limetin mehu)

Kuori ja soseuta mango. Levitä se 3-5 mm paksuiseksi tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperille tai silikonialustalle. Kuivata mangososetta n. 80 asteisessa uunissa n. 4 tuntia, tai kunnes levy on kuivan nahkea mutta edelleen notkea (liian pitkä kuivatusaika tekee levystä kovan etkä pysty enää rullaamaan sitä – hyvää se toki on siinäkin muodossaan).

Kumoa levy voipaperin päälle ja kuori leivinpaperi/silikonimatto varovasti irti. Laita levy vielä näin päin uuniin noin vartiksi, jotta tämäkin puoli on varmasti nahkean kuiva. Voit sen jälkeen joko

a) rullata koko levyn paperipuoli ulospäin ja leikata rullan sitten noin kahden sentin paloiksi, tai

b) leikata levyn parin sentin suikaleiksi, jotka sitten rullaat, paperipuoli ulospäin.

Pinnoitettu irtopohjavuoka toimii karkkihommissa loistavasti! Tässä suola-chilimangokakkunen ennen uunia…


… ja uunin jälkeen

Mangoremmejä voi myös maustaa oman fiiliksen mukaan. Lakritsijauhetta kannattaa lisätä mangososeeseen ripaus kerrallaan ja maistella, milloin alkaa riittämään – omaan makuuni toimii n. puoli teelusikallista per mango.

Chili-suolamangoremmit teen niin, että lisään chilin (ja limettimehun, mikäli käytän sitä) jo soseutusvaiheessa, suolan ripottelen vasta märän levyn päälle ikäänkuin sattumiksi. Suolana olen käyttänyt sekä vanilja-sormisuolaa, että savustettua sormisuolaa. Sanomattakin varmaan selvää, että suolaa ei laiteta paljoa, hyppysellinen riittää. Isompia hiutaleita kannattaa myös hieman murskata sormien välissä.

Ps. Leivinpaperi tuppaa välillä hieman tarttumaan levyyn, joten mikäli omistat silikonista kestoleivinpaperia, suosittelen käyttämään sitä. Aika monen kotoa löytyy kuitenkin varmaan myös silikonisia muffinssi- tai leipävuokia, joten toki soseen voi kuivattaa niissäkin – valmiit karkit voi saksia mihin muotoon ja kokoon nyt kulloinkin lystää 🙂

2 185 views