Vesimeloni-gazpacho

Vesimeloni-gazpacho

Kuka tunnustaa olevansa vesimelonikoukussa? MINÄ! Tässä huushollissa menee vähintään yksi möllykkä viikossa. Vesimeloni on ihanaa sellaisenaan, jäädytettynä, mehuna, salaateissa… mutta tämänhetkinen ykköskäyttötarkoitukseni sille on gazpacho. Olen itseasiassa myös gazpachokoukussa – ja niin namia kuin se perusversio onkin, olen testaillut kaikenmaailman variaatiot tässä kesän aikana jo läpi. Vesimeloni gazpachon raaka-aineena tuntui ensin hassulta, mutta noh, nyt olen sitten vesimeloni-gazpachokoukussa. Rankkaa tämä kesänvietto!

Vesimelonin lisäksi tähän ihanan raikkaaseen ja piristävään pinkkiin soppaan tulee mm. avomaan kurkkua, mustikoita ja chiliä. Keiton kruunaa lähimetsästä poimitut ketunleivät sekä vaniljasuola – njam!

 

 

Vesimeloni-gazpacho 2:lle

vegaaninen

200 g vesimelonia (kuorittua)
1 avomaankurkku
pieni uusi sipuli varsineen
1 dl mustikoita
puolikas chilipaprika
puolikas sitruuna
1 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 tl valkoviinietikkaa
reilusti minttua
ripaus aitoa vaniljaa, suolaa & mustapippuria (tai vaniljasuolaa, esim.Halen Môn)
(puolikas pieni keltainen paprika)
muutama ketunleipä per lautanen

Paloittele kuorittu kurkku, vesimeloni, (paprika) ja sipuli, säästä pätkä chiliä ja muutama mustikka kuitenkin keiton pinnalle. Soseuta huolella mustikoiden ja mintun kera, mausta sitruunanmehulla, vaniljalla, suolalla, pippurilla, etikalla ja oliiviöljyllä. Jätä keitto kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi, tai käytä keittoon pakastettua vesimelonia. Tarjoile chilisilpun, ketunleivän ja mustikoiden kera.

109 views

Nokkostähkä

Nokkostähkä

7e0123c71c5adc1bcd68d782f44b3fec

Jokakesäinen paljassääristen riesa, nokkonen, on aloittanut kasvukautensa ja minä sanon HURRAA! Ihan vielä ei nokkosta metsistä löydy riesaksi asti, mutta tarkkaavaisesti maata katseella nuohoava saa jo saaliikseen aamiaismunakkaan tarpeet äkkiä. Olen tosin huomannut, että jos lähden vartavasten keräämään nokkosta, niin tulen kotiin tyhjin käsin – niinpä nappaan lenkille tai kävelylle lähtiessäni taskuun kaksi pientä muovipussia, ja kerään toinen pussi kättä suojaten matkan varrelta kaikki tielleni osuvat polttiaiset.

10c66f4971b8f4baa20f3677c7db04bf

Ruokapöytään nokkonen pitäisi kerätä ennen kukintaa, ja mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Keräiltävät versot saisivat olla yli kymmensenttisiä. Kasvupaikan suhteen kannattaa olla tarkkana: navetan nurkalla kasvava nokkonen imee itseensä turhankin kanssa nitraattia, etkä varmaan halua myöskään pakokaasuilla rikastettua ruokaa lautasellesi… Jos nokkosen kerää puhtaasta paikasta, sitä ei välttämättä tarvitse edes ryöpätä eikä keittää.

Nokkosessa on esim. pinaattiin verrattuna moninkertaisesti enemmän rautaa, ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Nuoret ja pienet nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, mutta niittämällä polttiaispöheikön matalaksi, saat kasvun alkamaan taas alusta: näin voi pärjäillä yhdellä kunnon apajalla koko kesän. Isompien nokkosmäärien keräilyä varten varustaudun kumihanskoilla, saksilla ja ämpärillä – tavoitteenani on nimittäin saada kesän aikana pakastimeen kunnon rautaisannokset ensi talven varalle.

Nokkosten käsittely on varsin helppoa: irroittele lehdet varsista ja huuhtele siivilässä. Ryöppää runsaassa kiehuvassa vedessä ihan vain minuutin verran, ja jäähdytä nopeasti kylmässä vedessä. Purista nokkosista ylimääräinen vesi pois ja käytä ruokiin heti tai pakasta. Nokkosia voi käyttää pinaatin tapaan keitossa, letuissa, leipä- tai sämpylätaikinassa… ihan missä vaan, oikeastaan. Oma suosikkini tällä hetkellä on nokkosmunakas, jota maustan manchegolla ja chilillä.

Vapuksi meinaan kuitenkin askarrella nokkosesta näyttävän piknikevään: täytetyn tähkäleivän, josta on helppo irroitella annospaloja kaikille nälkäisille. Leipätaikinan ja nokkostäytteen teen jääkaappiin aattona, ja vapunpäivänä vain nopsaan muotoilen leivän ja paistan sen. Helppo homma, vaikka näyttääkin työläältä.

508604108299f190b9b3f3161f97949e

Nokkosilla täytetty tähkäleipä:
Leipätaikina:
2 dl n. 42º vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1,5 tl suolaa
puoli pussia kuivahiivaa (n. 6g)
3 dl hiivaleipäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
Täyte:
1 dl ryöpättyä nokkosta, josta vesi on puristettu pois
100 g vuohenjuustoa
1 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
0,5 dl rouhittua saksanpähkinää
suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, ja sekoita siihen kulhossa oliiviöljy, hunaja, kuivahiiva ja hiivaleipäjauhot. Laita kulho lämpimään peitettynä hetkeksi, ja varmista että hiiva on aktivoitunut. Sekoita taikinaa rivakasti, joko käsin puuhaarukalla tai lusikalla, tai koneella. Lisää suola ja desi ruisjauhoja, ja jatka sekoittamista. Vaivaa taikinaa jauhotetulla pöydällä, ja lisää loput ruisjauhot vähän kerrallaan (kun taikina ei enää tartu käsiin, olet lisännyt tarpeeksi jauhoja ja saanut aikaan tarpeeksi sitkoa). Peittele taikina öljyttyyn kulhoon ja jätä se kohoamaan jääkaappiin mieluiten yön yli, muutama tuntikin tosin riittää.

Valmista täyte murentamalla vuohenjuusto kulhoon. Notkista juusto oliiviöljyn avulla ja mausta hunajalla. Sekoita juustoon silputtu ja ryöpätty nokkonen, mausteet, sekä saksanpähkinärouhe. Kun taikina on levännyt ja kohonnut ja on leipomisen aika, laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kumoa taikina kevesti jauhotetulle alustalle, ja kauli se uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte levylle samaan tapaan kuin kääretorttua tehdessä: jätä toiseen reunaan vähän tyhjää. Rullaa levy. Nosta rulla varovasti leivinpaperoidulle uunipellille (voit myös leikata sen kahteen osaan).

2389517a12e30e03f1b07ef05c71eaaa

9efddaf8b3997c4d812cbf436b552aa0

Saksi rullaan vinoja viiltoja noin kahden sentin välein. Viillot eivät saa ulottua rullan läpi, palojen on siis tarkoitus pysyä alaosastaan kiinni toisissaan. Taivuta ja käännä jokatoinen osio vasemmalle, jokatoinen oikealle, niin että rullan kerrokset näkyvät ylöspäin ja leivästä muodostuu tähkä. Jätä tähkä kohoamaan puoleksi tunniksi. Paista sitten uunissa 200 asteessa viitisen minuuttia, laske lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes leipä on kypsää (n. 20 minuuttia).

77d74522cea5de28927fce172598516e
Ps. Parhaimmillaan tämä leipä on vielä lämpimänä, ja hyvässä seurassa nautittuna. Vappupiknikillä nähdään!

53 views

Väribrunssi: Vihreä

by Juulia 0 Comments
Väribrunssi: Vihreä

9c6c572d430bd17c5f03906ecb6e9e1d

Brunssit ovat ihania, eikö? Siis, ainakin teoriassa. Käytännössä ainakaan minä en kovin monena sunnuntaina jaksa herätä ajoissa, enkä jaksa jonottaa, eikä kukkaroni jaksa maksaa. Kuitenkin haluaisin olla sellainen ihminen, joka käy brunsseilla. Edellämainitusta huolimatta olen menossa brunssille tulevana sunnuntaina 13.4. Tai oikeammin, olen järjestämässä tuolloin brunssin. Vaikka olen sunnuntaisin superlaiska. No kuinkas siinä niin kävi? Ihana ystäväni Noora, tosielämän Maija Poppanen, sai loistoidean: kuukausittaisen brunssipäivän, jolloin kuka tahansa voi pistää nyyttärihenkisesti brunssin pystyyn juuri sillä kokoonpanolla kuin haluaa, sinne minne haluaa, siihen vuorokaudenaikaan kun haluaa. Kulut jakaantuvat, järjestelypaineet jakaantuvat, rima brunssitteluun laskee. Niinhän toki voi tehdä milloin vaan ihan muutenkin, mutta joskus se ulkoapäin tuleva potku persuksiin on ainakin minulle tarpeen, että hyvät ideat muuttuisivat hyviksi teoiksi.

f7b091d1fa08ad7daddca9ca1589d3f5

Koska olemme Nooran kanssa molemmat luovan alan ihmisiä, ja puuhailemme päivät pitkät kaikenlaista taiteen parissa, halusimme yhdistää brunssiin luovan näkökulman. Niin sitten syntyi idea väribrunssista. Minua on jo pitkään kiehtonut monokromaattinen ruoka, ja olen ideoinut milloin minkäkinlaisia tietyn värin ympärille rakentuvia teemapäivällisiä, jotka eivät vain tähän mennessä ole koskaan toteutuneet… Nooran idealle lämpeneminen kesti osaltani siis enintään sekunnin. Joka brunssille tulee oma teemavärinsä, jota voi sitten toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Tässä alkukevään huumassa ekaksi väribrunssin väriksi valikoitui luontevasti vihreä. Väribrunssin Facebooksivulta voi kurkata, milloin minkäkin väristä brunssia on tiedossa. Toistaiseksi emme ole järjestämässä yleisiä tapahtumia, mutta haaveissa on kyllä jo keltainen heinäkuu ja jättipiknikbrunssi jossain aurinkoisessa puistossa… Jos innostuit väribrunssista, niin ei muuta kuin porukkaa kasaamaan ja ruokia ideoimaan! Minulla ei ainakaan ideoista ole pulaa … useimmiten lautaseltani kun löytyy nimenomaan vihreää eri muodoissa. Kirveli-hernekeitto, Pistaasifalafel, kesäkurpitsa”spagetti”, uunibataatti vihreällä täytteellä, vihersmoothie… Näitähän riittää. Mitä kaikkea brunssillemme ilmestyy, riippuu ihan siitä mitä vieraat mukanaan tuovat. Voihan vihreän tulkita myös ekologiseksi! Jännää. Tovin arvottuani päätin omalta osaltani kontribuoida sunnuntain tarjontaa raa’alla kesäkurpitsa-“pastasalaatilla”.

de2aed86d43a59d52009186c954e270f

Kesäkurpitsa-“pastasalaatti” pistaasipestolla (4:lle):

2 keskikokoista kiinteää kesäkurpitsaa

1 tl suolaa

1 iso valkosipulin kynsi

2 dl pistaasipähkinöitä (1,5 dl pestoon, puoli desiä koristeluun)

0,5 ruukkua persiljaa

0,5 ruukkua minttua

1 dl neitsytoliiviöljyä

Yhden sitruunan mehu

100 g Manchegojuustoa (itse tykkään enemmän vuoden ikäisestä kuin nuoresta manchegosta)

2 kevätsipulin vartta

200 g sulatettuja pakasteherneitä/pilkottuja sokeriherneenpalkoja

suolaa ja vastarouhittua mustapippuria maun mukaan

Suikaloi pestyt kesäkurpitsat pitkittäin julienneraudalla tai vetele niistä pitkiä lastuja juustohöylällä, pinoa lastut ja suikaloi pitkiksi suikaleiksi. Kannattaa etsiä kiinteitä ja ohuita kesäkurpitsoita, sillä paksuissa ja isoissa keskiosa on tähän liian höttöinen. Sirottele suola kesäkurpistoille, ja sekoita niihin 2 rkl oliiviöljystä. Jätä suikaleet pehmenemään ja odottamaan pestoa. Kuutioi manchegojuusto. Yhdistä tehosekoittimessa puolitoista desiä pistaaseja, yrtit, hienonnettu valkosipuli, loppu oliiviöljy, sitruunan mehu, juusto ja puolet herneistä. Hienonna mutta jätä seos hieman karkeaksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne sekä loput herneet ja pistaasit kesäkurpitsasuikaleihin. Lisää pesto ja nostele seos varovasti sekaisin. Anna vetäytyä kylmässä puolisen tuntia, ja tarjoile kylmänä alkupalana, lisäkkeenä, tai osana vihreää väribrunssia.

3acc51bc4d620648689af5fe16c68ef0

Ps. Jos kuvaatte brunssianne sosiaaliseen mediaan, niin käyttäkää tägejä #väribrunssi & #vihreä – me uteliaat kun olemme kiinnostuneita näkemään, onko muidenkin mielestä ideassamme itua 😉

12 views

Jallupizza

Jallupizza

Twitter se on jännä paikka – tovi sitten hehkuttelin siellä ystäväni kanssa #TeamJallu-ryhmämme kokoontumisia, joissa tarjoilin Jallutofua, ja eiköhän joku ollut heti kommentoimassa että “Kai olet testannut Jallu-pizzaa?”. NO. En ollut testannut Jallu-pizzaa. Ei ollut tullut edes mieleeni, että sellaista voisi tehdä, tosin enpä ollut myöskään ajatellut joskus tekeväni Jaloviinalla maustettua tofuakaan… Siinä ei sitten paljon nokka tuhissut, kun olin jo kutsunut joukon ystäviä kylään pizzaa maistelemaan.

645ed6f17cac98aabd273bb9c0e783d9

Jallu se on jännä juttu siinä missä Twitterkin. En ole tavannut ketään, jolla ei olisi tuosta juomasta mielipidettä, ja yleensä ne mielipiteet tuppaavat olemaan aika vahvoja. Osa vihaa, osa rakastaa. En itsekään nuorempana sietänyt Jaloviinan hajuakaan, mutta niin se ikä vaan makuakin muuttaa… Kylmäksi ei Jallu tunnu jättävän kuitenkaan ketään.

Kun huhu Jalluresepteistäni levisi kaveripiirissä, olen saanut kuulla mitä innovatiivisimpia vinkkejä, ja nyt minulla alkaakin olla melkoinen lista erilaisia juttuja kokeiluja odottamassa. Seuraavana listalla on Jallulla liekitetty mustikkapiirakka, katsotaan mitä sen jälkeen tekee mieli! Pizzan tekoon nyt ensin kuitenkin.

096c415091f34efdb9a49a07c40b6379

Savuinen Jallu-tomaattisoossi:
1,5 dl yhden tähden Jaloviinaa
200 g paseerattua tomaattia
1 dl vettä
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1 porkkana
3 valkosipulin kynttä
2 rkl hunajaa
1 rkl savupaprikajauhetta
(1 tl nestemäistä savua)
1 rkl kuivattua timjamia
5-10 tippaa Chipotle-Tabascoa (maun mukaan)
1 tl suolaa
vastarouhittua valkopippuria (varovasti!)

Silppua sipuli hienoksi ja kuullota sitä miedolla lämmöllä rasvassa hetki. Lisää hunaja sekä silputtu valkosipuli ja ohuelti viipaloitu porkkana. Kuullota edelleen miedolla lämmöllä, kunnes sipuli muuttuu kullankeltaiseksi ja karamellisoituu, varo polttamasta. Lisää Jaloviina ja anna sen haihtua hetki (tai lämmitä seosta ja liekitä se varovasti kaukana liesituulettimesta hetken ennen tukahduttamista kannella tms.) ennen kuin lisäät paseeratun tomaatin, veden sekä timjamin, (nestesavun,) savupaprikan ja Tabascon.

Hauduttele kastiketta miedolla lämmöllä puolisen tuntia, niin maut tiivistyvät ja rakenne paksuuntuu. Suola ja pippuri kannattaa lisätä vasta lopuksi ja pikkuhiljaa maistellen, jottei soossista tule kasaan keitellessä vahingossa liian suolaista ja ärjyä. Lopuksi soseuta vielä koko herkku sauvasekottimella. Sitten vaan pizzaa kasaamaan!

Jallupizzan täytteet voivat olla ihan sitä mistä tykkäätte, mutta minua ainakin kiinnostaa testailla soossin ohella savuisia ja suolaisia makuja. Testaisin esim. chorizoa ja jalopenoa, jos olet lihansyöjä; kasvissyöjät taasen voisivat kokeilla vaikka aitoa fetaa paprikan kera, tai ohuelti siivutettua kiinteää perunaa, kalamataoliiveja ja rosmariinia. Meidän pizzaillassa syöttin Jallupizzaa au Naturel – päällä oli kastikkeen lisäksi vain mozzarellaa ja basilikaa, koska halusimme testata soossin ilman häiriötekijöitä. Hyvää oli, pizzoja upposi vajaan kymmenen hengen seurueeseen lähemmäs kymmenen kappaletta (ja kokilla oli hiki keittiössä)!

780ce46d1d7d2dd82ebbd970f464b421

Ps. Jalluresepti-ideoita otetaan vastaan! Samoin kiinnostaa kuulla, minkälaisia päällisiä tämän pizzakastikkeen kaveriksi keksitte!

120 views