Kirveli-Hernekeitto Lakritsivaahdon kera

by Juulia 0 Comments
Kirveli-Hernekeitto Lakritsivaahdon kera

Päivä päivältä valo lisääntyy ja lumi vähenee, enkä meinaa millään saada tarpeekseni vihreästä. Vielä sitä ei maassa paljon ole näkynyt, mutta lautasellani kyllä! Äitini piipahti kylässä viime viikolla, ja kun tiedän äidin mieltymykset, pistin pöydän vihreäksi.
Äitini oli oman aikansa edelläkävijä viherpiiperö- ja ituhippeilyssä: söimme mm. munakoisopihvejä ja halvaa, ja äiti idätti kotona linssejä ja mungpapuja. Harmittaa niin vietävästi, että vain muutama vuosi sitten vein kirppikselle äidin vanhan idätyslaatikon – prikulleen samanlaisia näemmä myydään edelleenkin. Eipä auta ituhipin tyttären muuta kuin hommata uusi kun on tyhmä kerran ollut ja hankkiutunut vanhasta eroon.

Kirveli-Hernekeitto 4:lle
1 avocado
2 dl kuivaa omenasiideriä tai valkoviiniä
2 dl kasvislientä
400 g pakasteherneitä (eli 2 pussia)
1 ruukku kirveliä
puoli ruukkua herneenversoja
puolen sitruunan mehu
2 tl suolaa, vastarouhittua mustapippuria
2 dl ruokakermaa
Laadukasta extra virgin oliiviöljyä

Kiehauta siideri, kasvisliemi ja kerma. Lisää herneet hetkeksi sulamaan ja lämpenemään. Pilko sekaan kirveli ja herneenversot (säästä koristeeksi muutama oksa tai lehti), purista sitruunasta mehu, lisää avocado, ja soseuta. Tarkista vielä maku – suolaa ja vastarouhittua pippuria sopii todennäköisesti vielä lisätä. Ripsottele päälle vielä hieman pippurista ja ruohoista extra virgin oliiviöljyä. Tarjoile keitto sellaisenaan alkupalana tai kevyenä ateriana, tai kokeile tarjoiluun lakritsijuurivaahtoa.

Lakritsijuurivaahto:
2 dl rasvatonta maitoa
1 tl lakritsijuurijauhetta (esim. Urtekram)

Lämmitä lakritsijuurella maustettua maitoa kattilassa kokoajan vispaten, kunnes maito vaahtoutuu. Lusikoi vaahtoa keiton päälle juuri ennen tarjoilua. Jos et löydä lakritsijuurta, voit kokeilla uuttaa maitoon makua käyttämällä teelusikkan verran murskattua rakuunaa tai fenkolinsiemeniä, tai lisäämällä siihen yhden tähtianiksen. Lämmitä maitoa (älä keitä) mausteen kanssa viidestä kymmeneen minuuttia, ja siivilöi mausteet pois. Vaahdota maito tämän jälkeen vispilällä.

 

9 views

Pistaasifalafel & Pitaleipä

by Juulia 1 Comment
Pistaasifalafel & Pitaleipä

Luen todella harvoin mitään ruokablogeja – keittokirjoja ja ruokalehtiäkin lähinnä selailen. Ideat kokkailuun tulevat selkärangasta, kun vuosikausia on tullut tutkiskeltua kaikkea ruokaan liittyvää. Välillä vastaan tulee kuitenkin resepti, joka on vaan pakko testata, mahdollisimman pian! Tämä olo tuli muutama viikko sitten, kun ystäväni linkkasi minulle reseptin, josta hän oli kiinnostunut. Ihanan vihreä falafel sai kuolaamaan heti, ja on vaellellut mielessäni siitä asti. Tänään sitten vihdoinkin pääsin ystäväni kanssa falafelin kimppuun, vaikkei tuota nimenomaista reseptiä lopulta ihan noudatettukaan.

Pistaasifalafel (12-15 kpl)
1 dl suolattomia kuorittuja pistaasipähkinöitä
3 dl säilykekikherneitä (n. 200g)
2 pientä valkosipulinkynttä
2 kevätsipulinvartta
Puoli ruukkua minttua
Muutama runsas persiljanoksa
1-2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kikhernejauhoa/maissijauhoa
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 rkl oliiviöljyä
Puolen sitruunan mehu
(1 tl tahinia)

Laita pistaasit, valkosipulinkynnet ja yrtit tehosekoittimeen, ja hienonna muruksi (voit käyttää myös sauvasekoitinta). Lisää kikherneet, öljy, mausteet, jauho ja leivinjauhe. Hienonna lisää, kunnes koostumus on sellaista, että pystyt muotoilemaan seoksesta koossapysyvän pallon. Lisää tarvittaessa hieman vettä. Jätä seos mielellään hieman karkeaksi.
Öljyä kätesi, ja pyörittele seoksesta pieniä palloja leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voit halutessasi litistää palloja hieman. Paista falafelit 200 asteessa vartin verran, käännä ne paistamisen puolivälissä.

 

Pitaleivät 4 kpl
1 dl lämmintä vettä
6 g kuivahiivaa (eli noin puoli pussillista, loput voi pakastaa ja käyttää parin viikon sisällä)
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
3,5-4 dl durumjauhoja
Sekoita 2 dl jauhoja, kuivahiiva ja suola kulhossa. Lisää lämmin vesi ja öljy, ja sekoita reippaasti esim. lusikalla. Näin saat taikinaan jo tässä vaiheessa hieman sitkoa. Peitä, ja anna hiivan aktivoitua puolisen tuntia (tai voit laittaa kulhon yön yli vaikka jääkaappiin, maku ja rakenne kehittyy nukkuessasi ihan eri tasolle). Lisää noin desi jauhoja, edelleen lusikalla sekoittaen, kunnes sekoittaminen muuttuu hankalaksi. Tässä vaiheessa voit kipata taikinan kevyesti jauhotetulle pöydälle ja aloittaa vaivaamisen.

Oma tekniikkani on venyttää taikinaa toisella kädellä, toisen pitäessä toista päätä paikoillaan. “Venyneen” taikinan voi rullata takaisin kasaan, ja toistaa venytys ja rullaus, kunnes huomaat taikinan rakenteen muuttuvan, eikä se enää tartu alustaan tai käsiisi. Lisää toki hieman jauhoja jos taikinaa on liian vaikea käsitellä.
Jätä alustettu taikina peitettynä lepäämään noin tunniksi. Tämän jälkeen jaa kohonnut taikina neljään osaan ja pyörittele ne pulliksi. Litistä pullat pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija n.15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa vartin – puolisen tuntia. Älä pistele tai viillä leipiä! Paista 225-asteisessa uunissa n. 10-15 min. – onnistuessaan pitaleivät pullistuvat sisältä ontoiksi kupliksi. Täytä haluamillasi herkuilla ja syö heti!

Meillä oli leivissä täytteenä salaatinlehtiä, tomaatti-chili-punasipuli-salaattia, avocadoa, turkkilaista jugurttia, sitruunamehulla ohennettua tahinia ja granaattiomenan siemeniä. Granaattiomena kannattaa viiltää varovasti ympäri, ja erotella puoliskot kulhon yllä kahtia. Paljastuneet lohkot erotellaan varovasti vähän kerrallaan, jotta mehukkaat siemenet saadaan ehjinä talteen. Varo ettei sekaan tule yhtään kitkerää kalvoa! Varo, ettei mehua roisku vaatteillesi: se tahraa. Ja vielä yksi varoitus – jos olet yhtään niinkuin minä, saatat jäädä granaattiomenan kuorintaan koukkuun (minusta se on ihanaa puuhaa).

Ps. Nämä määrät riittivät kahdelle nälkäiselle. Kannattanee tuplata mitat, jos syöjiä on enemmän – haluatte kuitenkin santsata 😉

114 views

Ystävänpäivän punajuuri-suklaakakku

by Juulia 2 Comments
Ystävänpäivän punajuuri-suklaakakku

Ajattelin ennen, ettei aikuisena enää ystävysty samalla tavalla kuin lapsena, tai vaikkapa opiskeluaikana. Lapsena olin vilkas ja reipas tutustumaan muihin (lempinimenikin oli ilopilleri) … mutta annas olla, kun murrosikä alkoi. Siihen loppui kaikkien kanssa kaveeraaminen, ystäviä oli vain yksi-kaksi bestistä, eikä edes tarvetta useammalle.

Pitkän seurustelusuhteen aikana ystäväpiiri ei juuri kasvanut, vaan pysyi muutamissa kaveripariskunnissa ja opiskeluaikojen ystävissä. Kourallinen hyviä tyyppejä riitti oman rakkaan lisäksi mainiosti, kun elämä pyöri lähinnä kodin ja työpaikan ympärillä.

5baec61a47dfaabfe6fc950c7a70cef3

Kun erosin, ilmaantui nopeasti ongelma: kenen kanssa puuhailla juttuja, kenen kanssa käydä ulkona, kun useimmat vanhat ystävät viettivät edelleen parisuhde-elämää? Muuttuneet sosiaaliset tarpeet aikaansaivat rohkaistumista: aloin astua ulos mukavuusalueeltani, osallistua tilanteisiin joista en tuntenut entuudestaan ketään ja jutella ihmisille siellä sun täällä ihan omana hönttinä itsenäni, vaikken sellaista ollut tehnyt sitten lapsuuden.

03768e848241fe0fb7365ac344574d2b

Moisesta uskaliaisuudesta on seurannut pelkkää hyvää. Kaveripiirini on laajentunut erityisesti muutaman viimeisen vuoden aikana isoksi, mahtavista, eri ikäisistä ja erityyppisistä persoonallisuuksista koostuvaksi verkostoksi, joka toimii aktiivisesti eri kokoonpanoilla järkkäillen milloin minkäkinlaisia yhteisrientoja. Ihaninta on ollut nähdä, kuinka uudet ystäväni tutustuvat vanhoihin, ja ympärilläni alkaa olla sellainen laajentunut perhe, josta en osannut nuorempana haaveillakkaan!

Uusia ystäviä on tupsahtanut elämääni sieltä täältä, mutta yllättävää kyllä: myös sosiaalisen median kautta. Instagram yhdisti minut ja Viiskulman Ullan, eikä tätä blogia edes olisi ilman Ullaa. Ullasta on tullut lyhyessä ajassa rakas ja kallis ystävä, johon olen yhteydessä lähes päivittäin. Myöskin Twitter on rikastuttanut tuttavapiiriäni mahtavilla persoonilla, ja onpa minulla muutama niinsanottu kirjekaverikin nykyään.

c690ac2e8f383692eea57e77b3e69c7b

Ystävänpäiväksi päätin kutsua muutaman näistä extrasiskoistani kylään, ja kokkailla heille jotain hemmottelevaa. Pääruokalaji on vielä kehittelyssä, mutta jälkiruoka tulee olemaan lempikakkuani, punajuuri-suklaakakkua. Tekisin tätä kakkua mieluiten joka tapauksessa, mutta erityisesti näille ruokavalioltaan rajoittuneemmille naisille tämä herkku on omiaan: se on gluteeniton, laktoositon ja silti ah, niin supersupermakoisa.

Punajuuri-suklaakakku

vegaaninen

300 g punajuurta
350 g vegaanista tummaa suklaata
450 g pehmeää tofua (esim. Jalotofu Silken)
1,5 dl ruokosokeria
1 tl vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua lakritsijuurta (esim. Urtekram)
1 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
2 rkl maissitärkkelysjauhoa
2 tl kookosöljyä

401f2bdc08176283e94d02f3bcfe8c7b

Keitä pestyt punajuuret kypsiksi (30-45 minuuttia, koosta riippuen. Voit myös oikaista ja käyttää kaupan vakuumiin pakattuja valmiiksi keitettyjä punajuuria). Sulata suklaa vesihauteessa hitaasti sekoitellen ja nosta hetkeksi jäähtymään. (Eli: paloittele suklaa teräskulhoon ja nosta kiehuvan vesikattilan päälle. Vesi ei saa koskettaa kulhoa.)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele irtopohjainen kakkuvuoka kookosöljyllä ja peitä pohja leivinpaperilla. Sekoita kuoritut keitetyt punajuuret, tofu, sokeri, mausteet ja maissitärkkelys ja soseuta. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla noin 40-50 min (paistoin pikku annosvuokia 30 min, pienempää sydänvuokaa 45 min, ja isoa sydänvuokaa 55 min), tai kunnes se tuntuu kiinteytyneen. Kakku jää hieman tytiseväksi mutta kiinteytyy jäähtyessään. Siirrä viilennyt kakku peitettynä jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mutta mieluummin vaikka yön yli.

Tarjoilua varten valelen kakun suklaalla ja koristelen sen suklaalastuilla, gojimarjoilla, kaakaopavuilla ja mulperimarjoilla. Kakun kaverina tarjoilen cashewpähkinöistä tehtyä “kermaa”.

637253f16611063c3d5c0f12d553e791

8d828b7a44d5265bd9a5766898e9e5ab

Cashew-vanilja-kerma:
2 dl raakoja suolattomia Cashew-pähkinöitä (mulla oli testissä Big Tree FarmsinTruRa-cashewpähkinät, jotka on kylmäprosessoitu niin, että mahdollisimman paljon ravinteita säilyy pähkinässä) liotetaan reilussa vedessä vähintään kolme tuntia. Vesi kaadetaan pois, ja pähkinät laitetaan tehosekoittimeen. Lisätään 1 tl vaniljasokeria ja vettä tai esim. mantelimaitoa tilkka kerrallaan samalla sekoittaen, kunnes koostumus on tarpeeseen sopivasti paksu/ohut ja tasainen.

86fd30dac43bec7104470941d3ddb83dbf7353ceab86bbd390e2ec21750b15e4

Kakusta voi tehdä täysin maidottoman käyttämällä maidotonta suklaata (tummassa suklaassa saattaa olla jäämiä maitoproteiinista).

Jalotofu ja TruRa -tuotteet sain testattavaksi blogini kautta.

ps. Tein tätä kakkua taannoin synttärikemuilleni, enkä kertonut mitä siinä on. Eipä juuri kukaan meinannut uskoa, kun lopulta ainesosat paljastin. Kokeilkaa siis rohkeasti, ja heittäkää mahdolliset ennakkoluulot romukoppaan! Niin, ja tämähän siis pätee myös niissä sosiaalisissa tilanteissa 😉

pps. Ohje on mukaelmani Glorian ruoka&viini -lehdessä julkaistusta reseptistä(6/2011).

13 views

Samettinen Kukkakaali-Homejuustokeitto

by Juulia 2 Comments
Samettinen Kukkakaali-Homejuustokeitto

Kaikkien aikojen ikimuistoisin kesätyöpaikkani on eräs Hakaniemen hallin juustomyymälöistä. Aloittaessani juustotiskillä lempijuustoni taisi olla sinileima-emmental, joten tiskin vahvimmat juustot, kuten Tête de Moine ja 24 kk vanha Gouda, eivät oikein uponneet.
Kesän edetessä siirryin kuitenkin miedoista juustoista pikkuhiljaa aina vahvempiin juustoihin: juustomaailmassa porttiteoria pätee, ainakin minun kohdallani. (Hyi kamala, vertaan juustoja huumeisiin – toivottavasti teissä lukijoissa on muutama kohtalotoveri, perustetaanko Anonyymit Juustoaddiktit -kerho?)

Tuon kesän aikana rakastuin juustoihin. Niinpä, jos haluan todella hemmotella itseäni, suuntaan juustotiskille. Niin kävi tänäänkin: lähikaupasta tarttui ostoskoriin yksi suosikeistani, pehmeä ja kermainen ranskalainen sinihomejuusto Saint Agur. Kotona taas odotti kukkakaali. Kukkakaali ja homejuusto ovat oiva pari, joten kotiin päästyäni aloinkin samantien keittopuuhiin. Puolen tunnin kuluttua kotiintulosta sylissäni oli lautasellinen samettista herkkua, ja oloni on nyt tässä sohvalla varsin tyytyväinen.

 

Kukkakaali-homejuustokeitto hunajaisten saksanpähkinöiden kera 4:lle

400 g kukkakaalia
2 jauhoista isoa perunaa (esim. Van Gogh tai Rosamunda)
70 g saksanpähkinöitä
2 tl juoksevaa hunajaa (tai lämmitä kiinteää hetki)
2, 5 dl kermaa tai ruokakermaa
120-140 g kermaista ja pehmeän makuista sinihomejuustoa (nuori ja kermainen Gorgonzola, Saint Agur)
TAI
80-100 g voimakasta sinihomejuustoa (esim. Roquefort)
mustapippuria ja suolaa
(Ruoho- tai kevätsipulia)
Saksanpähkinäöljyä (tai maukasta oliiviöljyä)

Pilko kuorittu peruna parin sentin kuutioiksi, ja lohko kukkakaali suurehkoiksi paloiksi. Laita isoon kattilaan ja peitä vedellä juuri ja juuri. Kiehauta, ja keitä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa sekä perunaan, että kukkakaaliin helposti.

Valuta keitinvesi kattilasta talteen ja lisää vihanneskattilaan kerma ja homejuusto, sekä noin 5 dl keitinvedestä. Soseuta keitto, ja lisää tarvittaessa keitinvettä, jos seos on liian paksua. Mausta pippurilla ja suolalla. Maistelu on tärkeää, sillä keitossa pitäisi erottua niin kukkakaalin, kuin homejuustonkin maut. Homejuuston määrä on makuasia, mutta riippuu myös juuston voimakkuudesta – vaikka rakastaisit vahvaa homejuustoa, älä anna se kuitenkaan jyrätä muita makuja alleen.

Tarjoilua varten pyörittele saksanpähkinät hunajassa, levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille, ja paahda viidestä kymmeneen minuuttia 150-asteisessa uunissa. Varo polttamasta pähkinöitä! Kun pähkinät ovat hieman jäähtyneet, rouhi niitä pienemmäksi veitsellä. Tarjoile keitto pähkinärouheen (ja kevät- tai ruohosipulisilpun) kanssa. Pirskottele päälle vielä saksanpähkinäöljyä.

Ps. Keiton päälle sopisi hunajaisten pähkinöiden lisäksi myös nopeasti paahdettu nahaton lohifile, tai ikisuosikkini, rapeaksi paistettu pekonimuru.
Pps. Äitini kysyi juuri puhelimessa, että entäs jos ei tykkää homejuustosta? Neuvoin äitiä kokeilemaan parmesaania tai mustaleimaemmentalia, tai vaikkapa voimakasta cheddaria. Tällöin vaihtaisin saksanpähkinät hasselpähkinöihin. Mutta hmm, nämä ovat makuasioita – minusta parmesan ja hasselpähkinä sopivat kukkakaaliin!

255 views