Parsakaalipastaa "alla puttanesca"

Parsakaalipastaa "alla puttanesca"

Se ois maanantai taas, ja lohturuuan paikka! Jotenkin aina maanantaisin päädyn kokkailemaan italialaista – pizza ja lasagne ovat minulla lohturuokien ykkössijoilla, hyvänä kakkosena suomalaiset kotiruuat makaronilaatikko ja perunamuusi tykötarpeineen. Tänään päädyin kuitenkin heräteostamaan kaupasta Gluton gluteenitonta rigatonia, ja päätin kokata pikaisen pastan päivälliseksi.

Kotonani sattui lojumaan avaamaton purkillinen sardelleja, ja pöydällä möllötti valkosipuli kaverinaan chili. Asia selvä, tänään on puttanescapäivä. Spagetti alla puttanesca (vapaasti käännettynä “huoran spagetti”) on italialainen klassikko, ja nimensä mukaisesti häpeilemätön ja ronski: tulinen ja suolainen ja juuri sitä mitä tänään kaipaan.

Ohjeesta on hieman erilaisia versioita, mutta  kapriksia, valkosipulia, oliiviöljyä ja tomaattia löytyy kuitenkin aina useimmista puttanescoista. Sardellia, oliiveja ja/tai chiliä vaihdellen. Omasta mielestäni puttanescaan pitää laittaa vähintään sardellia, chiliä, tomaattia, valkosipulia ja rutosti kaprista.

Tänään pastaani päätyi puttanesca-ainesten lisäksi jääkaapissa majaillut parsakaali. Oliiveja ei kaapista löytynyt, eikä yrttejäkään, kevätsipulia sentään. Parmesaaniakin onneksi löytyi, ja hyvä niin, sillä mitähän olisi lohturuoka ilman juustoa?

 

Parsakaali-puttanesca 2:lle

puolikas parsakaali

3-4 valkosipulin kynttä

2 tomaattia

4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä

1 chilipaprika

5-6 isoa varrelista kaprista (tai 2-3 rkl pikkukapriksia)

1 kevätsipuli

2 rkl oliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

parmesaania

250 g valitsemaasi tuorepastaa/ n. 200 g kuivapastaa

Paloittele parsakaali varsineen suupaloiksi. Paista parsakaalia öljyssä viitisen minuuttia, ja lisää sardellifileet, silputut valkosipulit, kevätsipuli, kaprikset sekä chili. Paista muutama minuutti. Kuutioi tomaatit suurehkoiksi paloiksi ja lisää ne paistinpannulle. Kypsennä vielä hetki, kunnes parsakaali on napakan kypsää.

Itse jätän tomaatin mielelläni ehjemmäksi, ja lisään sen siksi vasta loppuvaiheessa – jos pidät soseutuneemmasta tomaatista niin laita se pannuun jo sardellien ynnä muiden herkkujen ohessa. Mausta runsaalla mustapippurilla (ja oreganolla/persiljalla). Suolaa kannattaa lisätä varoen, voi olla ettet tarvitse sitä ollenkaan.

Keitä pasta ohjeen mukaan suolatussa vedessä ja valuta. Säästä noin desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen pastan kanssa. Tarjoile tuoreen persiljan tai parmesaanin kanssa.

Perinteisesti tämä kastike tarjoillaan spagetin kera, mutta minusta voit käyttää ihan mitä haluat. Esim. penne ja rigatoni keräävät kivasti sattumia koloihinsa 🙂

Ps. Tässä on kätevästi myös huominen lounaani – tämä ruoka maistuu nimittäin erinomaiselle myös kylmänä “pastasalaattina”, kun maut ovat vetäytyneet yön yli.

225 views

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

by Juulia 3 Comments
Kokonaisena paahdettu kukkakaali
SAMSUNG CSC

Kukkakaali on IHANAA. On se. Katsokaa vaikka miten kaunis! Mitä tulee makuun, moni ei taida kuitenkaan olla kanssani samaa mieltä. Se on sääli –  oli syynä syynä sitten lapsuudessa pakottamalla särvitty ylikypsä ja mauton pakastekukkakaali tai joku muu painajainen. Meidän kotona syötiin mikrossa juuri ja juuri kypsäksi höyrytettyä kukkakaalia Herbamarella – yksi ehdottomasti rakkaimpia ruokamuistojani.

Kukkakaali on valtavan monipuolinen rehu, jolla tekee taikoja eritysesti gluteenittomien ruokien saralla. Kukkakaalista voi taikoa viljatonta valkokastiketta, pizzapohjan, kuskusin… Lihaa vältteleville kukkakaali muuntuu esim. rapeiksi “kanansiiviksi”. Kaikki eteeni sattuneet kukkakaalin muodonmuutokset ovat maistuneet minulle, myös klassiset sosekeitot ja gratiinit. Pikkelöity, friteerattu, raaka, soseutettu… kaali ku kaali: minä <3 kukkakaali.

Vippaskonstit ja metamorfoosit kuitenkin tälläkertaa sikseen: kokonaisena paahdettu kukkakaali on minusta PARASTA. Silloin sen maku ja ulkonäkö pääsevät todella oikeuksiinsa.

Pinnalta syvän karamellisoitua ja rapeaa, syvemmältä ihanan pehmeäksi höyrystynyttä. Mahtavaa sellaisenaan, mutta myös näyttävä lisuke. Lisämakua saa kuoruttamalla kukkakaalin paiston puolivälissä jollain herkulla, juustolla, pähkinöillä, sinapilla…

Eilisen herkkuateriaani kuului kokonaisena paahdettu kukkakaali kahdella tapaa: viipaleena ja voin sekä parmesaanin kanssa soseutettuna. Kylkeen iskin mehukkaan karitsan paahtopaistin, pisteenä iin päälle muutama rapea mantelisiivu. Joo, ei ollut poikkeuksellisesti juuri mitään vihreää tässä annoksessa, mutta eipä tehnyt mielikään – tarvis oli saada lohturuokaa ja sitä tämä todellakin oli!

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

kukkakaali

oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

suolaa, mustapippuria

Irroita kukkakaalista lehdet, siisti tyvi tasaiseksi. Pese ja kuivaa. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita kukkakaali uuninkestävään vuokaan (valurauta on minusta paras!). Valele se oliiviöljyllä, juoksevalla hunajalla (n. 1 rkl per kukkakaali) ja ripota pintaan suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Paista keskitasolla n. 45-60 minuuttia, tai kunnes pinta on kullanrapea ja sisus höyrystynyt pehmeäksi. Itse tykkään jättää kukkakaalin ytimeen hieman puruvaraa.

Jos haluat kuorruttaa kukkakaalin jollain lisämakua tuovalla seoksella, lisää se vasta puolivälissä paistoa – oma suosikkini on manteli-dijon-parmesantahna, joka saattaa kärähtää, jos se on uunissa liian pitkään. Erilaisia maustamis- ja kypsentämistapoja on kuitenkin netti pullollaan, eiku tutkimaan ja löytämään oma suosikki!


Suurta namia on myös paahdetusta kukkakaalista surautettu sose. Söin eilen puolet kukkakaalista sellaisenaan, ja soseutin loput voin ja parmesaanin kanssa (n. 30 g sekä voita että juustoa). Koska teki mieli laittaa soseeseen pieniä rapsakoita sattumia, rouhin sekaan hieman mantelia. Ykkösvalintani olisi ollut hasselpähkinä, mutta sitä ei nyt kaapista löytynyt – manteli toimi kuitenkin oikein hyvin!

Kukkakaalin kaverina nautiskelemani karitsan paahtopaisti on helppo valmistaa, varsinkin jos sinulla on paistomittari: pinnat ruskeiksi, ja loppukypsennys joko uunissa kukkakaalin vieressä, tai pannulla. Kokonaisuudessaan yksi paahtopaisti valmistuu noin vartissa. Mittarin olisi hyvä näyttää n. 53° kun otat lihan lepäämään, silloin paistoaste on medium ja liha on levättyään sisältä kauniin punainen ja mehukas. Lepo foliossa, ja vähintään puolet lihan kypsennysajasta. Hätähousu kun olen, kiirehdin eilen lepoajan kanssa, ja sen näkee lautaselle valuvista mehujuovista…

12 519 views

Kauden juureksia & miso-appelsiinikastike

by Juulia 0 Comments
Kauden juureksia & miso-appelsiinikastike

DSC_0496

Piipahdin eilen Sugar Helsingillä tutustumassa Clearspringin uusiin tuotteisiin ja kotiin kantautuikin mm. leväsekoitusta, tummasta riisistä tehtyä leveää nuudelia sekä misotahnaa. Mison ystävänä ei ihme, että ensimmäisenä reseptikokeiluihin päätyi luomulaatuinen pastöroimaton Brown Rice Miso.

Miso on japanilainen soijapavuista käyttämällä valmistettu tahna. Miso tehdään pääsääntöisesti soijasta, mutta myös ohraa, riisiä, hamppua ja tattaria käytetään erityyppisissä misoissa. Raaka-aineet käytetään Kojin (Aspergillus oryzae -homeen) avulla ja annetaan kypsyä kuukausia, tai jopa vuosia tynnyreissä.  Misossa on runsaasti entsyymejä, probiootteja, aminohappoja, antioksidantteja sekä mm. B-vitamiinia, ja jotta ne päätyisivät elimistösi hyödyksi, kannattaa käyttää pastöroimatonta misoa ja välttää kypsentämästä sitä. Misossa on myös runsaasti suolaa, joten suuria määriä ei kannata tätäkään terveellistä herkkua kerralla syödä. Jotkut tutkiskelemistani lähteistä väittävät, että ns. “terveysmiso” on maultaan vähäulotteisempaa koska sitä ei kypsytetä kovin pitkään. Voipi olla tottakin, vaikken itse moista ole havainnut. Joka tapauksessa kannattaa tietysti miettiä, mihin tarkoitukseen misoa haluaa käyttää, ja tutustua eri vaihtoehtoihin.

Mison tunnetuin käyttötarkoitus lienee misokeitto, mutta sen umaminen ja suolaisenmakea aromi sopii myös moniin kastikkeisiin, marinadeihin, mausteeksi tai vaikka leivän päälle. Minä tein tästä melko tummasta, suolaisesta, mutta hieman makeasta riisimisosta tänään pirteän kastikkeen uunijuureksien kaveriksi – mutta veikkaanpa että lisää ideoita pukkaa! Aamulla aion kokeilla miso-tahiniseosta sämpylällä. Ja myönnetään… äsken hiippailin jääkaapille maistamaan pienen nokareen ihan sellaisenaan: misohimo iski 🙂

DSC_0484

Pirteä miso-appelsiinikastike 2:lle

1 appelsiinin mehu

1 rkl pastöroimatonta misotahnaa (esim. Clearspring Brown Rice Miso)

1-2 tl juoksevaa hunajaa

2 tl oliiviöljyä

sentin pätkä tuoretta inkivääriä

1 pieni porkkana

(1 rkl vettä)

Purista appelsiinista mehu, ja lisää siihen miso, hunaja, oliiviöljy, viipaloidut ja kuoritut inkivääri ja porkkana. Pyöräytä kastike sileäksi sauvasekoittimella, ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman vettä.

Kastike sopii hienosti uunijuureksien kanssa: suosikkejani ovat kelta- ja raitajuuret, jotka kypsyvät puolitettuina uunissa n. 45 minuutissa. Minä en kuori omiani, mutta jos haluat niin tehdä niin siitä vaan! Juurekset kannattaa kuoria vasta kypsänä. Paahdan juurekseni yleensä n. 200 asteessa, ja maustan ne suolalla, pippurilla, hunajalla ja öljyllä. Jos haluat, voit myös käyttää puolet miso-appelsiinikastikkeesta juuresten glaseeraukseen – lisää silloin kastike juureksien sekaan noin vartti ennen kuin otat ne uunista. Uunissa kastikkeen maku pehmenee.

Juureksien ja miso-appelsiinikastikkeen oheen sopii hyvin esim. auringonkukan versot, kevätsipuli tai babypinaatti.

 Ps. Tietoa mison terveyshyödyistä ja -haitoista esim. täällä.

DSC_0467

DSC_0481

Sain Clearspring-tuotteet testattavakseni blogini kautta.

133 views

Sesongissa: Veriappelsiini

by Juulia 0 Comments
Sesongissa: Veriappelsiini

20150228_133935

Veriappelsiini on erilaisten punastelevien appelsiinilajikkeiden yhteisnimitys. Yleisimpiä veriappelsiinilajikkeita ovat Espanjalainen sanguinello, Italialainen tarocco sekä uudempi moro, joka on todella tumman punainen. Veriappelsiineissakin on niitä aneemisempia yksilöitä, ja lajikkeet jaotellaankin vielä täys- puoli, ja tummaveriappelsiineihin. “Puoliverinen” Tarocco on appelsiinien skaalassa makeammasta päästä, ja se on myös siemenetön, sekä sisältää veriappelsiineista eniten C-vitamiinia. Suomalaisissa kaupoissa on myynnissä useimmiten Tarocco ja Moro -lajikkeet, ja ne tulevat tänne lähinnä Italiasta ja Marokosta.

Yllättävää kyllä, mutta se punainen, ei, se ei ole verta 😉 Punainen väri johtuu hedelmään kehittyvistä antosyaaneista. Verestävä väri syntyy hedelmälihaan vain tarpeeksi alhaisissa lämpötiloissa, ja siksipä veriappelsiini onkin talven sesonkihedelmä. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin myös esim. tomaatille ja granaattiomenalle.

20150228_131306-1

Näiden ihanien hedelmien kausi alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä ehtii – veriappelsiinikausi loppuu maaliskuun ekoilla viikoilla. Itselläni ahkerassa käytössä olevasta Satokausikalenterista on helppo luntatata, milloin mikäkin hedelmä tai kasvis on sesongissa.

Oma vinkkini on maustaa kuorittu ja viipaloitu hedelmä ripauksella vastarouhittua mustapippuria. Jos hedelmä on kovin kirpeä, lisään omaani vielä ihan vähän juoksevaa hunajaa. Hyviähän nämä sesonkihedelmät ovat ihan sellaisenaankin – tässä kodissa niitä on taidettu kiskoa jopa kolmen hedelmän päivätahdilla!

DSC_0470

 

 

 

311 views