Voikukasta kaprikseksi

Voikukasta kaprikseksi

Kaprikset ovat minusta ihania. Voikukkiin minulla sensijaan on viha-rakkaussuhde: vietin opiskeluaikoinani muutaman kesän niitä työkseni kitkien. Masentavaa puuhaa, paitsi niinä harvinaisen palkitsevina hetkinä, kun koko juuri irtoaa kiltisti ja ehjänä maasta.

Muistan lukeneeni voikukan nupuista tehdyistä “kapriksista” jo lähemmäs kymmenisen vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viinistä. Jotenkin tässä on silti vierähtänyt tähän asti, että sain testattua reseptiä itse… mutta WAU, kyllä kannatti! Nämä ovat hyviä! Viha-rakkaussuhde voikukkiin kallistuu kokoajan enemmän rakkauden suuntaan 🙂

Siinä niitä riesoja nyt on!

Nuppuja keräillessä saa olla tarkkana, ja yrittää poimia vain kaikkein pienimmät ja umpinaisimmat nuput. Voikukkiahan on muuten varsin helppo löytää, eli keräily ei sinänsä vaadi suurta vaivannäköä. Toki kannattaa valita keräilypaikka kaukaa vilkkaista teistä tai koiranulkoilutusreiteiltä.

Nupuista kannattaa leikata varsi mahdollisimman huolellisesti pois, jonka jälkeen nuput kiehautetaan ja laitetaan suolaveteen pariksi päiväksi. Tämän jälkeen ne säilötään etikkaliemeen, ja sitten vain odotellaan että ne ehtivät tekeytyä kunnolla maukkaiksi.

Voikukkakaprikset

n. 3 dl voikukan nuppuja

suolaliemeen:

2 rkl merisuolaa

3 dl vettä

etikkaliemeen:

1,5 dl valkoviinietikkaa

0,5 dl vettä

2 rkl sokeria

Huuhtele nuput hyvin ja ryöppää sitten nopeasti kiehuvassa vedessä. Jotkut nupuista saattavat tässä vaiheessa hieman aueta, mutta se ei varsinaisesti haittaa mitään. Desinfioi lasipurkki kiehuvassa vedessä tai kuumassa uunissa, ja lado ryöpätyt nuput purkkiin.

Kiehauta suolaliemen aineksia kunnes suola on liuennut veteen täysin. Kaada kuuma suolaliemi nuppujen päälle (varmista että nuput ovat kokonaan liemen peitossa) ja sulje kansi. Jätä purkki tekeytymään huoneen lämpöön kolmeksi päiväksi.

Nuppuset suolaliemessä.

Kolmen päivän jälkeen voit kaataa suolaliemen purkista, ja laittaa tilalle etikkaliemen. Keitä liemen ainekset (voit halutessasi maustaa lientä esim. laakerinlehdellä, chilillä, pippureilla, valkosipulilla tms.) ja kaada se kuumana nuppujen päälle. Sulje kansi, jäähdytä ja laita sitten jääkaappiin.

Voikukkakaprikset ovat valmiita jo kolmen päivän kuluttua – jos teet isomman satsin, säilyvät huolella desinfioidut avaamattomat purkit kuitenkin viileässä jopa vuoden. Avattu purkki kannattaa tosin syödä kuukauden sisällä tyhjäksi (ja se ei ainakaan minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia).

Voikukkakaprikset sopivat vaikka mihin: juhannuksena laitoin niitä perunasalaattiin.

ps. voit kokeilla valkoviinietikan sijaan myös väkiviinaetikkaa – lisää silloin liemeen hieman enemmän vettä. Reseptejä nuppukapriksille löytyy esim. täältä ja raakaruokaversio täältä 🙂

394 views

Vesimeloni “pizza”

by Juulia 2 Comments
Vesimeloni “pizza”

Maanantai. Se iänikuinen lohturuokapäivä… ainaisesti masentava. Paitsi tänään! Tänään on kesälomani ensimmäinen maanantai, eikä mieleni tee lainkaan perinteisiä tsemppiruokia kuten purilaisia, perunamuussia tai pizzaa. Olo on maanantaiskaalalla poikkeuksellisen pirteä eikä pieni vesisadekaan fiilistä latista: antaa sataa vaan!

Jotain herkkua on kuitenkin saatava. Ja eräänlainen pizzahan tässä tuli sitten lopulta tänäkin maantantaina kyhättyä… Vesimeloni “pizzan” tai “kakun” pohjana taitaa olla jo aika passé juttu, mutta kyllä minusta vesimelonikakku on edelleen aika loistava vaihtoehto perinteiselle sokerikaakulle.

Vesimelonipizza näyttäisi Instagramin ihmeellisessä maailmassa olevan useimmiten lähinnä uudelleen aseteltu hedelmäsalaatti. No, omassani on tänään ainakin hippusen verran yritystä suolaisen suuntaan, lätkin nimittäin melonilleni reilusti vuohenmaitofetaa, chiliä, kirveliä, oliiviöljyä sekä mustapippuria.  Vielä muutama mustikka bonukseksi. Toimii, vaikkei aitoa pizzaa peittoakaan!

Vesimeloni viilentää ihanasti chilin poltetta, erityisesti, jos melonin viilentää huolella ennen tarjoilua. Kirveliä minulla sattui olemaan kotonani tänään, joten käytin sitä. Veikkaan tosin että kipaisen metsään hakemaan ketunleipiä seuraavalle lautaselliselle. Aaaah….  kyllä lomalla se maanantaikin vaan on ihana päivä!

494 views

Piknik-eväs: Savumanteli-perunasalaatti

Piknik-eväs: Savumanteli-perunasalaatti

DSC02978

Pidin viime viikonloppuna pienen piknikin takapihallani; aurinkoa, parhaimmat ystäväni, huippua viiniä, muutama suolapala ja iso kulhollinen mansikoita – täydellisen sunnuntain ainekset! Tai no… hieman enemmän aurinkoa tai edes sitä kuuluisaa Suomalaista sisua oltaisiin ehkä tarvittu, ei ole ihan vielä piknikkelit ei. Sisällehän sitä lopulta piti paeta!

Tämä piknik kyhättiin niin ex tempore -meiningillä, että tarjolla oli vain pikapikaa väsätty nokkospiirakka, perunasalaatti sekä niitä mansikoita. Tärkeintä oli saada mahdollisimman moni yhteen paikkaan, ei vääntää pöydän täydeltä tarjoiluja – rento päivä siis kaikille, emäntää myöten!

DSC03072

Rosé on mun tämän kesän viiniväri numero 1 – Lurtonin Les Fumées Blanches Rosé BIB on todellinen löytö, siitä lisää myöhemmin!

Perunasalaattiin laitoin tällä kertaa mm. rakkaan ystäväni Juuson tekemää majoneesia (avocadoöljystä, dijonista ja kananmunasta surautettu pikamajoneesi on muuten tosi helppo tehdä ja erittäin NAMIA), parsaa, runsaasti kapriksia ja savumanteleita.

Piirakan pohjan kaivoin pakastimesta – gluteeniton lehtitaikina Frialta on helppo ja maukas pohja suolaiselle ja makealle. Täytteeseen tuli lähikaupan “fetantapaista”, paketti pehmeää tofua, reilusti nokkosia ja pari munaa. Valmisteluissa ei kauaa nokka tuhissut mutta piknik kyllä jatkui pitkälle iltaan 😉

DSC02982

Savumanteli-perunasalaatti

n. 6:lle

reilu kilo uusia perunoita

1 nippu vihreää parsaa

2 kevätsipulin vartta

3-4 rkl kapriksia

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl dijon sinappia

suolaa, pippuria

1-2 dl majoneesia (jos teet itse, tarvitset: 1 kananmuna, 2 dl esim. avocadoöljyä)

1 dl kevyesti rouhittuja savumanteleita

muutama kourallinen vesikrassia

Nosta majoneesin ainekset huoneenlämpöön. Pese perunat ja keitä tai höyrytä kypsiksi. Jos perunat ovat kovin pieniä, ne voi jättää kokonaiseksi, muussa tapauksessa esim. puolittaa keittämisen jälkeen. Kiehauta myös pätkityt parsat, ja jäähdytä ne kylmässä vedessä heti kun haarukka uppoaa niihin vaivatta (tarkkana etteivät ne ylikypsy!). Sekoita kuumat perunat, ripaus suolaa ja pippuria sekä valkoviinietikka keskenään ja jätä jäähtymään.

Majoneesin valmistusta varten tarvitset sauvasekoittimen, ja korkean kapean astian: valuta muna astian pohjalle, pyri pitämään se ehjänä. Valuta öljy päälle. Aseta sauvasekoitin astiaan niin, että keltuainen jää sen alle. Käynnistä suristin, ja nosta sekoitinta hitaasti, jolloin öljy ja kananmuna emulsioituvat kuin itsestään! Majoneesi on valmista hetkessä – sen voi maustaa esim. dijonsinapilla tai sitruunatilkalla.

Kun perunat ovat täysin jäähtyneet, lisää niihin parsa, kaprikset, pilkottu kevätsipuli, puolet vesikrassista sekä puolet savumanteleista. Lisää majoneesia sopivaksi katsomasi määrä (minulla taisi lipsahtaa lähemmäs kaksi desiä). Säilytä kylmässä ja lisää tarjoillessasi päälle vielä loput mantelit ja vesikrassit.

DSC03022

Tuulisesta säästä huolimatta viihdyimme pihapöydässä lähemmäs kaksi tuntia, eikä tarjoiluista jäänyt kuin muruset jäljelle. Piknikin kruunasi erinomainen viini, eikä kesäfiilistäkään pieni puhuri onneksi juuri taltuttanut. Kahvit kuitenkin nautittiin kotini suojassa.

Piknikjuomina meillä oli loistava ranskalainen sauvingon blanc Lurtonin viinitalolta; Les Fumées Blanches, ja saman viinitalon Les Fumées Blanches Rosé  bag in box. Les Fumées Blanches on vakiovalkkareitani, rosé sen sijaan uusi tuttavuus! Niin mainiot viinit olivat kuitenkin molemmat, että kirjailen niistä jutun vielä erikseen – piknikvieraillekin maistui niin hyvin että juhannusviinien valinnasta ei taida olla epäilyksiä kellään.

DSC02970

Viinit sain testiin blogini kautta Nordalcolta.

ps. uudet perunat voi kypsentää salaattia varten myös grillaamalla tai jopa savustamalla, NAMNAMNAM!

152 views

Sunnuntaihortoilijan pizza

Sunnuntaihortoilijan pizza

Vihreä pizzapohja nokkosesta ja lehtikaalista, nam!

Mietin joka kevät, että NYT aloitan sen hortoilun oikein huolella. Ja joka kevät villiyrttikausi alkaa, ja minä en saa itseäni metsään ennen kesäkuuta. Paitsi tänään, sopivasti vielä toukokuun puolella!

Aseistautuneena saksilla ja parilla muovipussilla taapersin “takapihalleni” (niin, sekin vielä, metsä alkaa ihan kotini vierestä enkä silti saa aikaiseksi suunnitelmallisia keräilyreissuja). Tunnin hortoilun tuloksena minulla on nyt tässä keittiössä voikukkakapriksen ainekset, keko nokkosia sekä muutamia ketunleipiä.

Koska tänään on sunnuntai, alkoi metsässä samoillessa tekemään kummasti mieli pizzaa. Ihan tavan vuoksi tällä kertaa, ei siksi että olisin eilen ollut hulinoimassa… No, eipä muuta kuin nokkospizzaa kehittelemään! Kaprikset eivät valitettavasti ehdi ihan valmistua tämän pizzan päälle, mutta ehkä sitten seuraavan.

Pizzapohja nokkosista ja lehtikaalista

n. 3 dl silputtua lehtikaalia ja nokkosia, jotka on ryöpätty ja puristettu kuiviksi

1 dl siemeniä: chiaa, pellavaa, auringonkukan sekä kurpitsan siemeniä (tai esim. Urtekram Low Carb leivontasekoitusta)

1 dl vettä

1 kananmuna

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl (gluteenittomia) jauhoja

1 tl suolaa

(1 valkosipulin kynsi)

Sekoita vesi, suola, siemenet, kananmuna sekä nokkoset ja/tai lehtikaali (plus hienonnettu valkosipuli). Soseuta ne karkeiksi sauvasekottimella, jotta siemenet menevät rikki. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita huolella. Painele massa vajaan sentin paksuiseksi kerroksi leivinpaperille ja paista 175ºC noin puoli tuntia, tai kunnes pohja on kiinteytynyt ja hieman ruskistunut.

Sitten vaan täytteet päälle! Minun teki tänään mieli jotain tulista. Kaapissani oli onneksi ihanaa tulista italialaista tuoremakkaraa n’dujaa Casa Italiasta, joten täytin pizzani sillä (minun mielestäni jääkaapissa pitäisi AINA olla n’dujaa tai chorizoa tai jotain muuta tulista herkkua).

N’dujan seuraan sopii mielestäni hienosti fenkoli, joten pizzastani tuli lopulta aika yksinkertainen: tulista makkaraa ja fenkolia vihreällä pohjalla. Juuston laitoin pohjalle ennen täytteitä, ja koska voikukkakaprikset odottelevat valmistumistaan, lykkäsin pizzan päälle vielä ihan tavallisen kaprispurkin jämät jääkaapista. Pikainen ruskistus kahdessasadassa asteessa ja syömään!

… ja herkku uunista ulos.

Kasvisversioon laittaisin muuten ainakin savustettua fetaa tai halloumia ja chiliä. Mitähän muuta? Ehkä kananmunan!

ps. tästä pizzapohjasta tulee myös oikein hyvä vihernäkkäri. Tässä tapauksessa taputtele seos vielä ohuemmaksi esim. kahden leivinpaperin välissä kaulien, ja paista 150 asteessa lähemmäs tunti (tai kunnes levy on täysin kuiva).

352 views