Sunnuntaihortoilijan pizza

Sunnuntaihortoilijan pizza

Vihreä pizzapohja nokkosesta ja lehtikaalista, nam!

Mietin joka kevät, että NYT aloitan sen hortoilun oikein huolella. Ja joka kevät villiyrttikausi alkaa, ja minä en saa itseäni metsään ennen kesäkuuta. Paitsi tänään, sopivasti vielä toukokuun puolella!

Aseistautuneena saksilla ja parilla muovipussilla taapersin “takapihalleni” (niin, sekin vielä, metsä alkaa ihan kotini vierestä enkä silti saa aikaiseksi suunnitelmallisia keräilyreissuja). Tunnin hortoilun tuloksena minulla on nyt tässä keittiössä voikukkakapriksen ainekset, keko nokkosia sekä muutamia ketunleipiä.

Koska tänään on sunnuntai, alkoi metsässä samoillessa tekemään kummasti mieli pizzaa. Ihan tavan vuoksi tällä kertaa, ei siksi että olisin eilen ollut hulinoimassa… No, eipä muuta kuin nokkospizzaa kehittelemään! Kaprikset eivät valitettavasti ehdi ihan valmistua tämän pizzan päälle, mutta ehkä sitten seuraavan.

Pizzapohja nokkosista ja lehtikaalista

n. 3 dl silputtua lehtikaalia ja nokkosia, jotka on ryöpätty ja puristettu kuiviksi

1 dl siemeniä: chiaa, pellavaa, auringonkukan sekä kurpitsan siemeniä (tai esim. Urtekram Low Carb leivontasekoitusta)

1 dl vettä

1 kananmuna

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl (gluteenittomia) jauhoja

1 tl suolaa

(1 valkosipulin kynsi)

Sekoita vesi, suola, siemenet, kananmuna sekä nokkoset ja/tai lehtikaali (plus hienonnettu valkosipuli). Soseuta ne karkeiksi sauvasekottimella, jotta siemenet menevät rikki. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita huolella. Painele massa vajaan sentin paksuiseksi kerroksi leivinpaperille ja paista 175ºC noin puoli tuntia, tai kunnes pohja on kiinteytynyt ja hieman ruskistunut.

Sitten vaan täytteet päälle! Minun teki tänään mieli jotain tulista. Kaapissani oli onneksi ihanaa tulista italialaista tuoremakkaraa n’dujaa Casa Italiasta, joten täytin pizzani sillä (minun mielestäni jääkaapissa pitäisi AINA olla n’dujaa tai chorizoa tai jotain muuta tulista herkkua).

N’dujan seuraan sopii mielestäni hienosti fenkoli, joten pizzastani tuli lopulta aika yksinkertainen: tulista makkaraa ja fenkolia vihreällä pohjalla. Juuston laitoin pohjalle ennen täytteitä, ja koska voikukkakaprikset odottelevat valmistumistaan, lykkäsin pizzan päälle vielä ihan tavallisen kaprispurkin jämät jääkaapista. Pikainen ruskistus kahdessasadassa asteessa ja syömään!

… ja herkku uunista ulos.

Kasvisversioon laittaisin muuten ainakin savustettua fetaa tai halloumia ja chiliä. Mitähän muuta? Ehkä kananmunan!

ps. tästä pizzapohjasta tulee myös oikein hyvä vihernäkkäri. Tässä tapauksessa taputtele seos vielä ohuemmaksi esim. kahden leivinpaperin välissä kaulien, ja paista 150 asteessa lähemmäs tunti (tai kunnes levy on täysin kuiva).

336 views

Vegaaniset kuorrutteet: PB-kookosmousse & avocadokreemi

Vegaaniset kuorrutteet: PB-kookosmousse & avocadokreemi

Yhteistyössä Fria ja Asennemedia


Frian sitruunamuffinin kaverina maistuu raikas ja kermainen avocado-sitruunakreemi

Olen tainnut mainita, hmm, muutamaan kertaan, että tykkään haasteista keittiössä? Gluteenittomia ja maidottomia leipomotuotteita valmistava perheyritys Fria heitti minulle toistaiseksi hurjimman haasteen: kehittele maidottomat ja gluteenittomat kuorutteet mm. heidän sitruuna- ja  omenamuffineilleen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Fria järjesti tänään keväisen blogaajatapahtuman, jossa ahkerointini tulokset olivat maisteltavana. Pienet paineet, ehkä… elämäni eka cateringhomma vain, eipä sen kummempaa! Ja vieraina liuta ruokablogaajakonkareita. IIK!


Frian omenamuffini sai hunnukseen maapähkinävoilla maustettua kookoskermavaahtoa.

No, jos kerran mainostaa innostuvansa haasteista, niin eipä silloin auta lykätä sormea suuhun, vaan alkaa hommiin! Kakut ja makeat herkut eivät ole koskaan olleet ominta alaani, mutta tässä sitä on uusi aluevaltaus nyt sitten suoritettu. Pienoista tuotekehittelyä jouduin tekemään päästäkseni lopputulokseen, varsinkin koostumuksen kanssa. Valmiit kuorrutteet onnistuivat mielestäni hyvin, perinteiset voikreemit kun eivät minulle koskaan ole maistuneetkaan – nämä ovat terveellisempiä ja raikkaampia (vaikka eivät superkevyitä olekaan).

Vaikka tämänpäiväinen blogaajajoukko makutuomarina kieltämättä hirvitti, niin onneksi ne tärkeimmät maistelijat, eli siskonpoikani (4 ja 5) antoivat rohkaisevan lausuntonsa jo viime viikolla: “Onks tää vihree avocadoa? MÄ HALUUN VIHREEN!”

Avocado-sitruunakreemi n. 15 muffinille

vegaaninen

8 pientä tai 7 isoa kypsää avocadoa

8 rkl sulatettua kookosöljyä

2 sitruunan mehu

0,5-1 dl ruokosokeria (riippuen kuinka makeasta pidät)

(1 rkl matchaa)

Halkaise avocadot ja kaavi niiden liha kulhoon. Lisää sitruunamehu sekä sokeri (vähän kerrallaan, ainahan sitä saa lisättyä). Lisää myös matchajauhe, jos haluat kreemiisi vienon vihreän teen aromin. Sulata kookosöljy ja kaada kulhoon. Soseuta huolella tasaiseksi ja tarkista maku. Laita kreemi jääkaappin n. tunniksi, jolloin se kiinteytyy.

Avocado-sitruunakreemi sopii toki myös sellaisenaan syötäväksi, siinä kuin kakun päälle tai väliin (suklaa-avocadokakku pyörii mielessäni!). Kookosöljyn määrää vaihtelemalla saat koostumuksesta kiinteämpää/pehmeämpää, sopivaa aina eri käyttötarkoituksiin. Pidä avocadokreemi mahdollisimman hyvin peitettynä viimeiseen asti – avocado tuppaa hieman tummumaan ollessaan pidempään kontaktissa ilman kanssa, sitruunasta huolimatta.

Maapähkinävoi-kookosmousse n. 15 muffinille

vegaaninen

8 dl kookoskermaa

8-10 rkl sileää maapähkinävoita

3-5 rkl ruokosokeria

1 tl vaniljasokeria / 0,5 tl jauhettua vaniljaa

ripaus suolaa

Laita kookokerma jääkaappiin yön yli. Lusikoi kookoskerma kulhoon, mutta varo ottamasta mukaan pohjalla mahdollisesti majailevaa lientä. Lisää sokeri sekä vanilja, ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää maapähkinävoi lusikallinen kerrallaan huolellisesti sekoittaen. Mausta vielä ripauksella suolaa.

Laita mousse kylmään vähintään tunniksi. Koostumus on pehmeää, mutta pursottuu nätisti. Kovin kuumalla säällä ottaisin tämän kuorrutteen kylmästä vasta viime tingassa – se ei kestä hellettä yhtään sen paremmin kuin perinteinen voikreemi tai kermavaahtokaan.

Tapahtumakin meni lopulta varsin hyvin, vaikka tietysti pelkäsin, että a) herkkuja ei ole riittävästi, tai b) että kukaan ei tykkää tarjoiluistani. No, ylivarusteluksihan se oikeasti meni… mikään ei loppunut läheskään kesken ja sekä osallistujat että järjestäjät kiittelivät tarjoiluja. Ja mikä parasta: huomenna työkaverit saavat rääppiäiskakkukahvit!


Muffinintuunauksen tyylinäytteet

 

279 views

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Caponataa oliiviyrtillä ja ahvenilla

Siitä asti, kun tutustuin viime viikolla oliiviyrttiin, olen miettinyt sille käyttötarkoituksia. Olen laittanut sitä leivän päälle, maistellut sellaisenaan, heitellyt salaattiin, munakkaaseen, vähän kaikkeen viikon aikana syömääni. Tykkään oliiviyrtin tuoksusta ja mausta, joten missään se ei ole pahalta maistunut, mutta ehkä se ei ihan kaikessa ole päässyt oikeuksiinsa…

Toistaiseksi paras oliiviyrttiviritelmäni on ollut caponata. Happaman makea caponata on kotoisin Sisiliasta, ja herkkua kylmänä tai lämpimänä, antipastona tai lisäkkeenä. Se on kevyt, helppo ja nopea ruokalaji, ainakin omalla keittiömittapuullani – en käytä aikaa ainakaan munakoison itkettämiseen (miksi kukaan haluaisi itkettää ketään/mitään?).

Caponata n. 4:lle

1 keskikokoinen munakoiso

3 sellerin vartta

0,5 dl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä)

1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja

1 tölkillinen kuorittuja kokonaisia tomaatteja

0,5 dl neitsytoliiviöljyä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 rkl sokeria

1 valkosipulin kynsi

1 tl kuivattua timjamia

muutama oliiviyrtin oksa

ripaus suolaa ja pippuria

(rusinoita ja/tai pinjansiemeniä)

Kuutioi munakoiso reilun sentin paloiksi. Lämmitä uuni 200°C ja laita munakoisot laakeaassa vuuassa uuniin noin vartiksi, tai kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Viipaloi sillävälin selleri, ja paista sitä oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Nosta lämpöä ja lisää tomaatit sekä silputtu valkosipuli. Riko lastalla tai kauhalla tomaatteja hieman. Mausta seos punaviinietikalla ja sokerilla, anna kiehua muutama minuutti lisää.

Lisää sitten seokseen puolitetut oliivit, paistetut munakoisot sekä kaprikset. Jos käytät suolaan säilöttyjä kapriksia, muista huuhtoa ne ennen käyttöä. Jos haluat, voit lisätä caponataan vielä muutaman ruokalusikallisen rusinoita ja/tai pinjansiemeniä. Keittele seosta miedolla lämmöllä vielä hetki, kunnes selleri on pehmennyt, ja maut tiivistyneet.

Mausta varovasti suolalla ja pippurilla sekä silputulla oliiviyrtillä. Suolaa harkiten, oliivit ja kaprikset kun ovat jo melkoisen suolaisia. Kannattaa lisätä etikkaa ja sokeria vähän kerrallaan, jotta löytää omaan makuun sopivan yhdistelmän hapanta ja makeaa. Minähän olen vahvojen makujen ystävä, joten heitän molempia sekaan useimmiten melko avokätisesti.

Caponatan voi tarjota heti lämpimänä tai antaa jäähtyä. Seuraavana päivänä se on vielä herkullisempaa! Itse söin tänään päivälliseksi eilisen caponatan tähteet – paistoin kaveriksi vain muutaman ahvenfileen. Njam!

118 views

Löytö: Oliiviyrtti

by Juulia 1 Comment
Löytö: Oliiviyrtti

Aika harvoin käy niin, että ruokakaupassa tulisi jotain täysin tuntematonta vastaan. Tänään kuitenkin niin pääsi käymään! Piipahdin töiden jälkeen Stockan Herkussa hakemassa tarvikkeita vappuaaton hodaribuffettia varten, ja silmiini osui oliiviyrtti.

Kotiinhan se piti tietysti kantaa, ja täällä me nyt teemme tuttavuutta. Oliiviyrtin ulkonäkö on vähintäänkin kiehtova, tuoksu voimakkaan oliivinen ja maku… no, minusta se muistuttaa etäisesti salviaa, ehkä myös hieman havunneulasia.

Pikaisen taustatyön jälkeen selviää, että yrtin oikea nimi on Nyhähopeayrtti (Santolina viridis). Oliiviyrtti on ikivihreä, ja kuuluu ilmeisesti asterikasvien (asteraceae) sukuun; kotoisin se on Välimeren alueelta. Sen verran jännää uuteen yrttiin törmääminen on, että täytyy ajan kanssa tutustua siihen ja sen historiaan vielä lisää.

Voimakkaan oliiviaromin vuoksi voisin kuvitella, että tämä yrtti sopii välimerellisiin ruokiin: vaikkapa tomaatin, kalan tai fetan kaveriksi. Tänään oliiviyrtti päätyi kuitenkin “vain” kiireessä väsäämäni parsapyttipannun sekaan – ja toimi siinä oikein hienosti. Toivottavasti ehdin viikonloppuna testailla jotain pidemmälle mietittyä!

875 views