Lipstikkakeitto

by Juulia 0 Comments
Lipstikkakeitto

lipstikkakeittoKesäherkku lipstikkakeitto

Lipstikka

Kasvaako pihallasi lipstikka? Se on kuulemma sellainen pieni riesa, joka leviää ja rehottaa niin, että siitä riittää vaikka muille jakaa. Joten… muotoillaanpa kysymys uudelleen: tunnetko jonkun, jonka pihalla kasvaa lipstikkaa?

“Liperi on maineikas lääkekasvi, jota on viljelty jo keskiajalla luostaripuutarhoissa Keski-Euroopassa”, kertoo pikainen guuglaus.  Kasvilla on hoidettu niin vatsavaivoja, kihtiä, kipuja, masennusta kuin käärmeenpuremiakin.

Tiesin lipstikasta ennen guuglaustani vain sen, että sitä voi käyttää suolan ja lihaliemikuution korvikkeena – enkä ollut yrttiä koskaan käyttänyt. Voi mikä virhe! Lipstikkahan on ihanaa!

Sattumoisin siskoni pihalla rehottaa lipstikka, ja sain luvan käydä harventamassa sitä. Lipstikan tuoksu on vahva, ja muistuttaa selleriä, mutta etäisesti omasta mielestäni jopa kardemummaa – aika innolla siis lähdin tutustumaan saaliiseeni.

lipstikka

lipstikkakeitto

Ystäväni Eevis antoi ihanan lipstikkakeittoreseptinsä minulle jakoon, ja kertoo siitä näin:

“Lipstikkakeitto on ihan parasta kesäruokaa. Meni pitkään, että en tiennyt mihin lipstikkaa pitäisi käyttää, mutta kun löysin tämän ohjeen, lipstikka on se, jonka kasvua odotan koko kasvimaan kasveista eniten. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mistä resepti alunperin on, mutta suuri kiitos sen kehittäjälle. Se on kaikista mun omistamista resepteistä varmasti eniten eteenpäin jaettu.”

En ihmettele. Eeviksen lipstikkakeitto on ihanaa! Halutessasi voit tehdä keiton vegaanisena käyttämällä öljyä voin sijasta ja kaurakermaa kerman sijasta.

Lipstikkakeitto (n. 4:lle)

1 iso sipuli
2 rkl voita tai öljyä
2 jauhoista vanhaa perunaa
2 dl (-5dl) silputtua lipstikkaa
1 l kasvislientä (mä olen laittanut vähän vähemmän ettei tule liian löysää)
suolaa
valkopippuria
1-2 palaa sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna kattilassa rasva ja kuullota siinä sipulisilppua hetki. Kuori ja raasta peruna ja lisää kattilaan. Lisää lipstikkasilppu ja kääntele kaikkea hetki, älä polta. Lisää liemi ja sekoita hyvin. Mausta ja jätä kiehumaan 45 minuutiksi (kannattaa välillä sekoittaa).

Tasoita keittoa sauvasekoittimella. Sekoita vehnäjauho kermaan ja vatkaa seos keittoon. Keitä vielä muutama minuutti. Tarjoa leivän kanssa. Ripota päälle tuoretta lipstikkasilppua.

lipstikkakeitto

Ps. Lipstikasta voi käyttää koko kasvin: lehdet, varret, juuret ja siemenet ovat kaikki syötäviä ja niitä voi käyttää eri tavoin mausteena tai rohtona. Lisää liperistä esim. täällä.

13 176 views

Naattipesto

by Juulia 5 Comments
Naattipesto

Kaikilla on varmaan niitä ruokia, joista talvella haaveilee? Niitä, joita saa vain kesällä? Tuoreet herneet, mansikat, kirsikat, itseongitut ahvenet, mökillä grillatut makkarat…?

Minulle se kaikkein isoin talvinen haave on, vuodesta toiseen, kesäporkkanat. Rakastan porkkanoita, ja niitä pitää olla kaapissa ympäri vuoden sellaisenaan nakerreltavaksi, mutta kesäporkkanat ovat sitä porkkanoiden luksusta, josta näen välillä jopa unia.

Lapsena nakertelin porkkanoita sellaisella hartaudella, että jyrsin niistä jopa eräänlaisia porkkanaveistoksia (ei, valitettavasti näistä taideteoksista ei ole kuvallisia todisteita). Tai sitten yritin kuoria porkkanan uloimman kerroksen irti niin tarkasti, että ydin jäi ehjänä viimeiseksi.

Jep, valehtelematta, porkkanafanaatikko tässä moi! Tämä koskee kuitenkin vain raakoja porkkanoita. Kypsennetyt porkkanat eivät uppoa samalla intohimolla, ja auta armias jos porkkana on ylikypsää – YÄKS.

Meneillään ovat onnenpäiväni: porkkanat ovat sesongissa, ja ihania makoisia tuoreita porkkanoita saa sydämensä kyllyydestä, ihan joka päivä! Säilytän omani jääkaapissa vesikupissa, jolloin ne pysyvät pidempään terhakoina. Ja entäs ne naatit…? Lapsenahan ne syötettiin siskon kanille. Nyt surauttelen niistä pestoa.

Porkkana on terveellinen välipala, sen varmaan tietävät kaikki. Mutta kuinka moni tietää, että naateissakin on mm. K-vitamiinia, kaliumia ja klorofylliä: naatit olivat varmasti siskoni edesmenneelle Nöpö-kanille hyväksi, mutta kyllä ne ovat hyväksi myös minulle.

Naatit voi syödä sellaisenaan vaikkapa silputtuna salaattiin tai uusien perunoiden päälle, tai ne voi kypsentää – keittoon, paistokseen, friteerata… mikäpä ei olisi hyvää uppopaistettuna… Käytä ruuaksi kuitenkin vain tuoreet ja terhakat naatit. Hieman nuupahtaneet tosin voi laittaa hetkeksi kylmään veteen virkistymään 🙂

Pesto maistuu minusta parhaalle kun sen tekee itse. Kaupan purkkipestoihin en ole juuri koskenutkaan sitten opiskeluaikojen… Helppoa ja nopeaahan se on surauttaa itse, ja silloin saa juuri sellaista mistä pitää.

Voit mielestäni käyttää tähänkin pestoon juuri niitä pähkinöitä mistä pidät, ja sitä juustoa mikä sinulle maistuu. Itse olen tykästynyt kombinaatioon naatti, pistaasi, manchego & valkosipuli, jonka kehittelin kaveriksi ahvenille ja kesävihanneksille karamellivoissa.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Huuhtele naatit, ja pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Ps. jos et omista surrurlaitetta, voit käyttää sakset ja kulho -metodia: laita hieman pienityt raaka-aineet korkealaitaiseen kulhoon ja ala saksimaan. Metodi vaatii hieman kärsivällisyyttä, etkä saa pestostasi kovin sileää, mutta voit halutessasi viimeistellä homman morttelissa survoen 🙂

Pps. Kun syöt vihanneksia ja juureksia kuorineen, tai tässä tapauksessa naatteineen, taikasana on LUOMU <3

1 173 views

Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

by Juulia
Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

Ahvenia ja uusia perunoita karamellivoissa, naattipestoa, kuivattuja oliiveja ♥

Rosé on sekä kesäviini, että yksi uusista viini-innostukseni kohteista. Sain muutama kuukausi takaperin testattavakseni oranssin viinin, jollaisesta en aiemmin ollut kuullutkaan – ja siihen tutustuminen oli kuin olisin vaihtanut mustavalkoiselta kanavalta värilliselle: ai tällaistakin viini voi olla?

Viinimaailma onkin avautunut ympärilläni siitä asti kokoajan enemmän: olen juonut enemmän eri värisiä ja eri tavoin tehtyjä viinejä kuin koskaan. Vanhat tutut lempivalkkarit ja -punaiset saavat odottaa, tutkimusretkeilijällä on nyt vähän muuta lasissa!

Vino Nostrum on italialaisten artesaaniviinien nettikauppa, jonka valikoimassa on vain biodynaamisten ja/tai luomutilojen viinejä. Kun sain tilaisuuden maistaa heidän valikoimastaan kahta kuivaa roséeta, en epäröinyt hetkeäkään. Rosé on yhdistynyt mielessäni aiemmin lähinnä puolikuiviin, yksiulotteisiin ja mehumaisiin viineihin, sellaisiin helppoihin piknikjuomiin jotka maistuvat parhailta superkylminä. Näiltä osasin kuitenkin odottaa vähän enemmän!

Le Fraghe Ròdon & Il Marinetto: kaksi hurmaavaa rosèeta minun makuuni

Kesä ja rosé kuuluvat yhteen, melkeinpä yhtä saumattomasti kuin sääreni ja hyttyset! Erottamattomia, klassikkokomboja… toisesta nauttii, toisesta ei. Ja jos näistä kahdesta pitää valita, otan lasin roséta kiitos.

Ensiksi testaamani  Il Marinetto oli todellinen yllättäjä – melkein kuin punaviini rosén vaatteissa. Varsin jännä uusi tuttavuus, josta kerron tarkemmin myöhemmin.

Le Fraghe Ròdon on Il Marinettoa tyypillisempi rosé, mutta sellaisena erinomainen: ensisiemauksella maistuvat metsämansikkaiset aromit, mutta viinistä löytyy myös kirsikkaa, sitrusta, punaherukkaa, häivähdys ruusua, rapsahtavaa hapokkuutta, jopa suolaisuutta. Fiksummat sanovat, että tässä viinissä maistuu maaperä (siihen en kyllä itse osaa ottaa kantaa).

Ròdon tehdään kahdesta rypäleestä, corvinasta ja rondinellasta, joita muuten käytetään myös yhteen lempipunaviineistäni, eli amaroneen. Molemmat rypäleet vinifioidaan erikseen. Kuorten annetaan maseroitua rypälemehussa viileässä lämpötilassa kuudesta kahdeksaan tuntiin, jonka jälkeen viini sekoitetaan ja laitetaan terästankkeihin kypsymään aina seuraavaan kevääseen saakka. Lopputulos: kesä pullossa

Kesäviinille tietysti kesäruokaa!

Halusin maistella molempia roséita sellaisenaan, mutta myös ruuan kaverina. Päätin laittaa kummallekin viinille sopivan annoksen samoista raaka-aineista: Le Fraghelle keveyhkön salaatin, jossa on aavistus makeutta, Il Marinettolle tuhdimman annoksen, jossa on sekä savua että tulta.

Uudet perunat ja ahvenet ovat sen kaliiperin kesäruokaa, että ne valikoituivat melkeinpä automaattisesti pääraaka-aineiksi näille “kesäviineille”. Monipuolinen rosé taipuu kuitenkin kaveriksi yllättävän monentyyppiselle ruualle, ja veikkaankin että testaan näitä viinejä vielä ainakin jonkun eksoottisemman ruuan, possun, tai jopa grillimakkaran kanssa!

Perässä siis “rosé, pottu ja ahven osa 1: karamellivoissa”. Ohje on poikkeuksellisesti hieman kunnianhimoisempi, ja sisältää useamman työvaiheen (mutten sentään onkinut ahveniani itse). Minulla taisikin hujahtaa keittiössä useampi tunti – lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan väärti, jossa jokainen osa loksahtaa paikalleen.

Ahvenia ja kesävihanneksia karamellivoissa (4:lle)

12 pientä ahvenfilettä

100 g luomu kirnuvoita

ripaus suolaa

 n. 800 g pestyjä uusia perunoita

1 nippu retiisejä

400 g vahapapuja

puoli ruukkua salviaa

Pese perunat, leikkaa retiiseistä naatit ja napsi pavuista kärjet pois. Keitä tai höyrytä perunat, pavut ja retiisit juuri ja juuri kypsiksi (ne kannattaa kypsentää erikseen, sillä ne kypsyvät eri ajoissa. Retiiseissä ja pavuissa menee n. 5 minuuttia, perunoissa päälle 10). Mausta vihannekset karamellivoilla ja salvianlehdillä – säästä ruokalusikallinen voista ahvenien päälle.

Kuivaa ahvenfileet ja paista kuumalla pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Voit  halutessasi jauhottaa ne kevyesti esim. ruisjauhoissa. Paistaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, jottei pannu pääse jäähtymään liikaa.

Tarjoa ahvenfileet karamellivoilla maustettujen kesävihannesten päältä, ja mausta ne ripauksella karamellivoita, nokareella porkkannannaattipestoa sekä kuivatuilla oliiveilla. Erillistä suolaa tuskin tarvitset, mutta muista maistella ja päätä itse!

Vasemmalla valmis karamellivoi, oikealla mustuneet maitoproteiinit joita tuskin haluat syödä.

Karamellivoi:

100 g luomu kirnuvoita

1 rkl vaahterasiirappia

n. puolen sitruunan mehu

Lämmitä voita miedolla lämmöllä kunnes se kuohuu. Keitä rauhassa mutta silmällä pitäen, kunnes kuohunta vähenee ja väri muuttuu kullanruskeaksi. Varo polttamasta voita! Kun kattilan pohjalla alkaa näkyä tummia hippusia, ja voi tuoksuu pähkinäiseltä, ota kattila nopeasti levyltä ja kaada voi kulhoon jäähtymään.

Kun voi on hieman jäähtynyt, ja kulhon pohjalle on asettunut kerros kärähtenäitä maitoaineksia, voit kaataa tai lusikoida kaiken edellämainittua lukuunottamatta uuteen kulhoon. Sekoita voihin vaahterasiirappi ja sitruunanmehu, ja lämmitä voi varovasti ennen tarjoilua.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Käytä naateista vain reippaat osat, nuutuneet naatit kuuluvat biojätteeseen. Huuhtele naatit, pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kuivatut oliivit

purkillinen laadukkaita kivettömiä vihreitä oliiveja

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Valuta oliivit ja viipaloi ne (tai käytä valmiiksi viipaloituja). Levitä oliiviviipaleet tasaisesti uunivuokaan tai leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes viipaleet ovat rapisevan ja rouskuvan kuivia.

Kokoa annokset tai asettele ainekset isolle vadille – karamellivoissa pyöritellyt perunat ja vihannekset alle, voissa rapeaksi paistetut ahvenet päälle. Naattipestonokareet, karamellivoin rippeet ja kuivatut oliivit viimeistelevät herkun! Tämä ruoka on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, mutta täysin kylmänä sitä ei kannata tarjota: karamellivoi kiinteytyy viilentyessään.

Le Fraghe Ròdon oli erinomainen kumppani ahvenille sekä karamellivoissa pyöritetyille vihanneksille: viinin makean marjaiset aromit tasapainottuivat karamellivoin ansioista. Myös Il Marinetto maistui aterian kyljessä, vaikka selvästi pärjäisi tuhdimmallekkin makumaailmalle.

Ihan kuten ruuankin kanssa, makuasioistahan viinissäkin on kyse – kannattaa myös muistaa, että viinin makuun vaikuttaa moni seikka, kuten lämpötila, viinilasin koko ja muoto, kauanko pullo on ollut auki. Sama viini voi käydä läpi melkoisen transformaation yhden aterian aikana! En tiedä teistä, mutta minusta se on älyttömän jännää 🙂

Ps. Jos varaa ahvenia ja perunoita hieman yli tarpeiden, niistä saa seuraavana päivänä väsättyä tähderuokien kuningasta eli pizzaa – mutta siitä lisää vähän  myöhemmin 😉

48 views

Sateenkaarisalaatti

by Juulia 0 Comments
Sateenkaarisalaatti

Viime viikolla vietettiin sateenkaariviikkoa, ja lauantain aurinkoisen Pride-kulkueen jälkimainingeissa minulle iski hirmuinen inspiraatio sateenkaaren värisestä ruuasta. Ei siinä auttanut kuin lähteä juhlista kaupan kautta kotiin kokkailemaan! Vaikkei rakkaus ihan jokapuolella maailmaa vielä ole voittanutkaan, juhlan aihetta oli USA:n tasa-arvoisen avioliittolakiuutisen myötä viime viikolla kuitenkin yllin kyllin.

“Eat the rainbow” on kivoin tuntemistani ruokahokemista – eikä vain kytköksestään rakkauden ja tasa-arvon asioihin. Ensinnäkin ajatus, että “syö sateenkaaren” saa minut tuntemaan oloni keijukaiseksi, tai yksisarveksi, ja sellaista on kiva kokea aina välillä. Toiseksi, eri väristen rehujen/ruokien mussuttaminen on meille hyväksi: eri värisissä ruuissa on erilaisia ravinteita.

Itse en mielelläni jää mistään niistä paitsi. Kun huomaan syöneeni jonain päivänä lähinnä keltaista ruokaa (eli leipää, voita, juustoa, pastaa, perunaa), yleensä huolestun itsestäni – se on nimittäin aina selvä merkki lohtusyömisestä. Vaarallistahan satunnainen lohtusyöminen ei ole, mutta pidemmän päälle yksivärinen ruoka saa ainakin itselleni aikaan tukalan olon… ja käyhän se vähän tylsäksikin nopeasti!

Suoriuduin siis launtaina Pride-juhlasta kotiin päämääränäni kokata sateenkaariruokaa. Kaupassa eteeni osui tuoretta maissia, johon minulla on melkoinen heikkous, ja maissista taas tuli mieleen Pinterestissä vastaan osunut värikäs amerikkalainen maissiruoka, confetti corn, joka on osa perinteistä kiitospäivän ateriaa.

Tuore maissi on älyttömän hyvää niin raakana kuin kypsennettynäkin – tosin taidan olla jossain määrin jäävi maissista puhumaan: olen sen kaliiperin maissifani että syön vaikka jäistä pakastemaissia, jyvä kerrallaan, hartaasti nautiskellen. Maissinjyvät on helpointa veistellä irti tähkästä, kun tekee sen kulhon sisällä, jonka pohjalle asettaa pienemmän kulhon eräänlaiseksi jalustaksi tähkälle. Tämän keinon avulla maissi ei lentele ihan yltympäriinsä 🙂

Raaka sokerimaissi = karkkia. Maissinjyvät eivät lentele ympäriinsä, jos leikkaat ne irti tämän konstin avulla.

Sateenkaarisalaatti n. 4:lle

vegaaninen

2 tuoretta maissintähkää

1 pieni punasipuli / kaksi kevätsipulia

muutama tomaatti

2 avomaankurkkua

1-2 eriväristä paprikaa

1-2 chilipaprikaa

ruukku korianteria

1 tlk mustapapuja/kikherneitä tms.

2 tl juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta

1-2 limetin mehu

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(avocadoa, keitettyä riisiä/kvinoaa tms.)

(savutabascoa tai muuta chilikastiketta)

(mansikoita/ananasta/mustikoita)

(vegepekonia)

Pese ja kuivaa kaikki vihannekset. Leikkaa maissintähkistä jyvät irti ja kuutioi kaikki vihannekset pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Lisää hyvin huuhdotut ja valutetut pavut. Mausta juustokuminalla, savupaprikalla, suolalla ja pippurilla. Purista sekaan limettiä maun mukaan, ja lorauta mukaan vielä hieman oliiviöljyä.

Salaatista saa ruokaisamman kuutioimalla sekaan avocadoa. Samoin voit hyvin lisätä ruokaan keitettyä ja jäähdytettyä riisiä, kvinoaa, linssejä tai kuskusia sekä murentamalla joukkoon hieman rapeaksi paistettua vekonia. Myös mansikat, ananas ja mustikat toimivat salaatissa hienosti. Eiköhän sitä itse kukin saa päättää, mistä ja kenestä tykkää, joten minusta voit laittaa sateenkaarisalaattiisikin ihan juuri sitä mitä itse halajat <3

Nokare kaurafraichea / ranskankermaa kruunaa sateenkaariaterian…

…tai ehkä sittenkin avocado?

Minulla oli eilen illallisvieraanani DJ-duo Ne Naiset, eli rakkaat ystäväni Suvi ja Lani, sekä Suvin poikaystävä Viljami. Tarjosin vierailleni kikherneversion sateenkaaresta, sekä vesimelonipizzaa ja dirty & oily martinit. Koska seurueeseen kuului yksi vegaani, tarjosin salaatin kaverina vegepekonia sekä yllättävän hyvää kaurasta tehtyä ranskankermaa (Oatly).

Sateenkaarisalaatti maistuu myös tacokuorissa (jotka muuten EIVÄT ole helppoja syötäviä)…

Alkuun juotiin Dirty and Oily Martinit 😀

Tämä näyttää kivalta mutta viritys hajosi ensipuraisulla. Olen varoittanut!

Ps. Jahka syksy saapuu (hui, sanoinko tuon ääneen?), teen varmasti myös sitä “alkuperäistä” confetti cornia, joka on kermainen ja lämmin pataruoka. Uuh. Kermaa, maissia ja pekonia… kuulostaa ihan lohturuualta 😉

260 views