Veriappelsiinia ja ricottaa

by Juulia 2 Comments
Veriappelsiinia ja ricottaa

Veriappelsiinikausi on täällä taas! Ihan joka kaupasta en ole vielä näitä rubiinitäpläisiä mehukkaita auringonkorvikkeita onnistunut bongaamaan, mutta aina kun niitä näen, ostan. Sesonkihedelmien kanssa ei kannata pihistellä, nyt ne ovat edullisimmillaan ja parhaimmillaan – ja kausihan siis kestää vain tästä tammikuun lopulta maaliskuun alkuun. Se on siis NYT se hetki vetää tämän vuoden veriappelsiiniöverit!

Minusta veriappelsiinit ovat parhaimmillaan ihan sellaisenaan, tosin välillä maustan viipaleet ripauksella mustapippuria, vaniljasuolaa ja hyvää neitsytoliiviöljyä. Klassinen ja omassa kodissani melko arkinen fenkoli-appelsiinisalaattikin on uskomattoman kaunista juhlaruokaa veriappelsiinikaudella.

Tänään testasin kuitenkin jotain uutta: veriappelsiinia ricottapedillä. Nappasin nimittäin eilen kotimatkallani Casa Italiasta tuoretta ricottaa, jota en sitten käyttänytkään eiliseen ruokaan, vaikka niin olin suunnitellut. Ricottaa ei kannata pitkään kaapissa hautoa, joten sille piti keksiä käyttötarkoitus äkkiä. Muistin Casa Italian herrojen kerran maininneen, että he nauttivat itse ricottansa yksinkertaisesti hunajan kera – joten tuskinpa se veriappelsiinikaan tuota komboa pilaisi, tuumin.

Tiedänhän minä toki, että ricottaa käytetään rahkan tapaan erilaisissa jälkkäreissä ja leivonnassa … mutta itse olen sitä yleensä käyttänyt lähinnä suolaissa ruuissa kuten lasagnessa. MIKSI! Älyttömän ihanaahan tuo on juurikin ihan sellaisenaan. Onneksi näitä tällaisia “virheitä” on aika helppo korjata: lusikka suuhun vaan.

Kaapistani löytyi hunajan sijaan vaahterasiirappia, ja löytyipä sieltä myös appelsiininkukkavettä. Yhdistelmästä tuli minusta varsin hyvä, vaikka appelsiininkukkaveden kanssa hetken jahkailinkin. Päälle ripottelin vielä rouhittuja pistaaseja ja Lähi-Idän henkinen annos oli muutamassa minuutissa valmis. Olokin on lautasellisen jälkeen ainakin melkein ku rinsessa Jasminella  ♥ Lisää tätä!

Veriappelsiinia ja ricottaa 1:lle

1 veriappelsiini

n. 100 g tuoretta ricottajuustoa

1-2 rkl rouhittuja pistaaseja

n. 1 rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa

(muutama pisara appelsiininkukkavettä)

Leikkaa veriappelsiinista kannat pois ja kuori se valkoista osaa myöten veitsellä. Leikkaa siivuiksi ja poista mahdolliset siemenet. Kauho ricotta lautaselle, valuta vaahterasiirappia päälle ja päällystä hedelmäsiivuilla. Ripottele annoksen päälle vielä rouhittua pistaasia, sekä mausta halutessasi muutamalla pisaralla appelsiininkukkavettä.

Viime vuonna kirjoittelin veriappelsiineista vähän enemmänkin, jutusta voi luntata vaikkapa vastauksen siihen, mitä tuo veriappelsiinin “veri” oikein olikaan 😉 Mitä tulee sesongeista kärryillä pysymiseen: suosittelen edelleen Satokausikalenteria. Helsingin kaupunki muuten nimesi vuoden 2015 ruokavaikuttajaksi Satokausikalenterin kehittäjänä tunnetun Samuli Karjulan. Siinä meni kyllä palkinto täysin oikeaan osoitteeseen: Onnea Samulille!

Ps. appelsiininkukkavettä löytyy etnisistä kaupoista, varovaisesti sitten sen kanssa! Yliannostus saa annoksesi maistumaan silkalta parfyymiltä.

654 views

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera

by Juulia 0 Comments
Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera
SAMSUNG CSC

Huomasin taannoin, että olen alkanut toistamaan itseäni: halutessani lämmintä salaattia, teen melkeinpä poikkeuksetta jotain kikherneistä, kurpitsasta, lehtikaalista, ja/tai chorizosta. Eri variaatioita teemasta alkaa olla reseptikirjassani jo aika monta, eikä siinä toki mitään – ovathan ne kaikki selkeästi minulle mieleen. Uunissa kullankeltaisiksi paahtuneet kikherneet yhdistettyinä johonkin tuliseen, rapeaan, suolaiseen ja makeaan vain toimii. Lisäksi nämä kikhernepohjaiset salaattini valmistuvat itsekseen uunissa, eli sopivat myös ns. laiskoille päiville.

Käytin vuoden alusta aikaa muutaman tunnin siihen, että kävin blogiani läpi Vuosikatsaus 2015 -juttua varten. Siinä samalla tuli bongattua tämäntalvisten kikhernesalaattieni äiti: juttu, jota parhaillaan luette. Olen kuvannut ja kirjoittanut tämän reseptin nimittäin jo joskus lokakuussa, mutta jutuntynkä on jäänyt syystä tai toisesta luonnoskansioon odottelemaan löytymistään. Jospas sen nyt sitten lopulta julkaisisi 🙂

Sori Brewingin Garden Wit on maustettu korianterilla, ruusunmarjalla ja appelsiininkuorella – toimii sekä salaatin kaverina, että olutvinegretin raaka-aineena!

Laiskan päivän resepti tämä kikhernesalaattieni äiti ei kuitenkaan ole, vaan sellainen ihan vähän työläämpi versio. On oikein vinegrettiä ja kaikkea! Nythän se muistuu itseasiassa mieleenkin, miksi juttu roikkui siellä luonnosten limbossa: olutvinegrettiä piti tehdä useampi koeversio ennen kuin olin siihen tyytyväinen. Kun ohje lopulta oli valmis, taisin olla jo täysin kypsä koko aiheeseen.

Aika parantaa keittiöegonkin haavat, joten nyt ei tee kipiää viimeistellä tämä juttu. Ehkä sitä vinegrettiäkin vielä jonain päivänä vielä viilaa, hyvää se on onneksi jo tällaisenaankin. Eikä muuten huolta teille, jotka vietätte tipatonta tammikuuta – alkoholi kun keitellään siitä soossista poijjes.

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretillä 2:lle

1 tlk kikherneitä (n. 250 g)

n. 150 g chorizoa tai soijachorizoa

1 tl savupaprikaa

2 tl juustokuminaa

2 tl jauhettua korianterinsiementä

mustapippuria ja suolaa

2 rkl oliiviöljyä

400 g myskikurpitsaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

puolen appelsiinin mehu

100 g lehtikaalia

olutvinegrettiin:

puolen appelsiinin mehu

1 dl sitruksista vehnäolutta

1 tl juoksevaa hunajaa

2-2,5 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kikherneet, 1 rkl oliiviöljyä sekä pieneksi pilkottu chorizo keskenään ja mausta juustokuminalla, savupaprikalla, pippurilla ja suolalla (muista että chorizo on jo itsessään melko suolaista). Laita seos uunivuokaan. Jätä toiseen päähän vähän tilaa kurpitsalle, tai laita kurpitsa omaan vuokaansa.

Poista kurpistasta siemenet ja pilko se parin sentin kuutioiksi. Mausta lopulla öljyllä, hunajalla, suolalla ja pippurilla. Laita kurpitsakin vuokaan. Paista kurpitsaa ja kikherneitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes kurpitsa on saanut väriä ja on läpikypsää. Ota vuoka uunista ja purista kurpitsan päälle puolikkaan appelsiinin mehu.

Sillä välin kun kurpitsa ja kikherneet paistuvat uunissa, keitä pienessä kattilassa olutta ja puolen appelsiinin mehua kasaan, kunnes jäljellä on vajaa puoli desiä nestettä. Vispaa sekaan hunaja, suola ja pippuri sekä öljy, kunnes seos on emulsioitunut.

Revi pestystä lehtikaalista lehtiruodit irti ja silppua kaalia pieneksi. Sekoita siihen puolet kastikkeesta ja hiero kastike kaalisilppuun käsiesi välissä, kunnes se hieman pehmenee. Annostele kaali kahdelle lautaselle, jaa niille myös kikherneet ja kurpitsa ja valuta loppu kastike vielä annosten päälle.

Tarjoile salaatti vielä vähän lämpimänä. Kastikkeen ja lehtikaalin voi valmistaa jo etukäteen, jolloin kaali ehtii muhia vielä pehmeämmäksi jääkaapissa. Ruokajuomaksi toimii hyvin kastikkeessakin käytetty olut, eli kevyen mausteinen, sitruksinen ja raikas vehnäolut.

 Ps. Paremmin varustelluista maitokaupoista löytyy esim. tämän jutun kuvauspäivänä käyttämäni Garden Wit; muita passeleita ovat esim. To Øl Cloud 9 Wit sekä Gypsy Inc Gypsy Wit – kokeile kuitenkin ihmeessä ohjetta millä vehnäoluella vaan.

139 views

Yrttijuustoa granaattiomenakuoressa

by Juulia 0 Comments
Yrttijuustoa granaattiomenakuoressa
SAMSUNG CSC

Vietimme viime torstaina iltaa ystävieni kanssa, ja halusin tarjota jotain pientä ja jouluista. Piparit ja joulutortut kuitenkin tulevat jo hieman korvista ulos tässä vaiheessa (ja taktisesti säästän viimeiset torttuhimot jouluaattoon), joten päädyin lopulta ihan perinteisiin tarjoiluihin: juustoon ja viiniin.

Pinterest esiin ja inspiraatiota etsimään! Eipä aikaakaan kun törmäsin jo juustopalloihin: Ameriikan ihmemaassa juustopallot kuuluvat ilmeisesti jos jonkinlaiseen juhlapöytään, ja jouluna pallot voidaan muotoilla vaikkapa lumiukoiksi tai joulukuusiksi – ihanan kitchiä!

Voihan se olla, että jouluaattona väsään siskonpoikien iloksi juustolumiukon (viime vuonnahan pojat saivat leikkiä rehutalolla… olen ihannetäti eikö), mutta toistaiseksi olen pysynyt tarjoilujeni kanssa vähän minimalistisemmissa muodoissa. Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet olivat hieman työläitä valmistaa, mutta sekä herkullisia, että kauniita tarjoiltavia; granaattiomenan siemenillä päällystetty yrttijuusto sen sijaan valmistui hetkessä, ja näyttää minusta ihan joulukoristeelta 🙂

Yrttijuustoa granaattiomenakuoressa

200 g pehmeää mutta kiinteää vuohenjuustoa (esim. Chevre D’Argental)

n. 100 g tuorejuustoa (Philadelphiaa)

kourallinen tuoretta minttua sekä persiljaa

1 granaattiomena

Nosta juustot huoneenlämpöön jotta ne hieman pehmenevät. Silppua yritit hienoksi, sekoita juustot keskenään ja lisää yrttisilppu mukaan. Irroittele granaattiomenan siemenet varovasti kulhoon (vinkki: jos teet tämän vesikulhossa, siemenet tippuvat astian pohjalle, ja kitkerät valkoiset kalvot nousevat veden pinnalle kellumaan – siitä ne on helppo kerätä roskiin).

Aseta puolet granaattiomenan siemenistä kalvon tai voipaperin päälle kerrokseksi, ja muotoile notkeasta juustomassasta keko siemenien päälle. Nostele kalvon/voipaperin reunoja ylös, jotta saat siemeniä tarttumaan keon reunoille. Ripottele loput siemenet keon päälle, ja kääri koko komeus varovasti kelmuun. Voit muotoilla kelmutettua juustopalloa hellästi, huolehdi kuitenkin ettet vahingossa riko siemeniä. Nosta pallo kylmään jähmettymään noin tunniksi, ja tarjoile sitten esim. rapeiden salaatinlehtien tai leivän kera.

71 views

Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet

by Juulia
Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet
SAMSUNG CSC

Kaupallisessa yhteistyössä Les Fumées Blanches

Talvi on punaviinin kulta-aikaa, ainakin minun kotonani. Joulunakin pöytään nostetaan ensisijaisesti punaviiniä, portviiniä, kuohuviiniä, maitoa, kotikaljaa, vettä… melkeinpä mitä vaan paitsi valkkaria. Valkoviinit toki sopisivat hyvin vaikkapa kalapöytään, mutta meillä sen roolin ottaa yleensä kuohari – ateria on kiva aloittaa juhlavasti kuplilla muutenkin!

Havahduin jäykkään viinilokerontiini, kun minua pyydettiin tekemään jouluista juttua Les Fumées Blanchesista: lempiviinejäni ovat herukkaiset, karviaisaromiset ja jopa trooppiset sauvignon blancit, ja miellän ne lähinnä valoisan ajan juomiksi, vaikka niitä ympäri vuoden juonkin. Miksi ihmeessä suosikkini ei sopisi joulunaikaankin? Fiilishän sen joulun tekee 🙂

Les Fumées Blanches on sikäli poikkeuksellinen ranskalainen sauvignon blanc, että se muistuttaa syvästi rakastamiani Uuden Seelannin karviaisaromisia sauvingon blanceja. Tuttu viini kyseessä on muutenkin, ideoin nimittäin kesällä samaiselle juomalle piknikherkkuja joita söimme kesäkuisen tuulen tuiverruksessa takapihallani.

Kesäviinin tuominen kaamoksen keskelle ei ole varmasti muutenkaan mitenkään huono idea, joten kutsuin kesäisen piknikjengin taas kylään ja vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa. Eevis ja Juuso suostuivat suorastaan kuviin asti demonstroimaan tunnelman laatua, ja kuten näkyy, se oli katossa. Auringolle terkkuja siis vaan, että hyvin täällä pärjäillään ihan kuule ilman suakin!

Illanistujaistemme tarjoiluiksi pyörittelin kahden sorttisia vuohenjuustopalleroita: viinirypäleen ja pistaasin kera, sekä yrttien ja granaattiomenan kera. Vuohenjuusto on aika perinteinen ja turvallinen kaveri varsinkin ranskalaisille sauvignon blanceille, sen sijaan granaattiomena ja viinirypäleet … no sanotaanko niin, että moni viinitietäjä (sori Eevis!) varmaan kiroaa minut juuri nyt alimpaan helevettiin. Viinit kun eivät pääsääntöisesti tykkää hapokkaista hedelmistä- tosin sauvingon blanc kestää hapokkuutta monia muita rypäleitä enemmän.

Joskus sitä vain antaa parempaa tietoaan vastoin mieliteoille periksi ja niin kävi eilenkin: granaattiomenalla päällystetty juustopallo näyttää niin nätiltä, että minun oli pakko saada tehdä sellainen. Makupariksi viinille se ei granaattiomenan hapokkuuden vuoksi tosiaan ollut omiaan – paitsi jos testasi viiniä pelkän yrteillä maustetun juuston kera ja söi ne kirpakat siemenet erikseen.

Pistaasikuorutteiset, hunajaisella vuohenjuustolla päällystetyt viinirypäleet sen sijaan toimivat erinomaisesti viinin kaverina. Sanokaa mitä sanotte viinirypäleiden tarjoilusta viinin kanssa, minä sanon PYH PAH! Jos joku maistuu hyvälle, niin silloin se on ookoo, sanoivat muut mitä tahansa. Liika hapokkuus toki on useimmiten viinille ongelma, mutta ainakin minusta hunajalla makeutettu vuohenjuusto sekä pistaasit tasapainottavat suupalan pehmeäksi ja makeaksi, jossa viinirypäleen kevyt happamuus vain raikastaa kokonaisuutta.

Vuohenjuustokuorrutetut viinirypäleet n. 40 kpl

n. 40 kivetöntä viinirypälettä (mahdollisimman makeita)

200 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chevre Melusine, Chevre d’Argental)

n. 100g valutettua ricottaa tai

n. 50 g maustamatonta Philadelphiaa

150 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua pistaasit melko hienoksi rouheeksi. Anna vuohenjuuston lämmitä huoneenlämpöiseksi. Sekoita juustoon hunaja, ja niin paljon ricottaa sekä tuorejuustoa, että saat aikaan paksun mutta hieman valuvan seoksen. Itse rääkkäsin miniblenderiäni saadakseni juustot yhdistymään, ja kone parka meinasi irtisanoutua kesken kaiken – käsin en siis ehkä tätä operaatiota lähtisi tekemään.

Jäähdytä pestyt viinirypäleet kylmiksi (voit vaikka pakastaa niitä hetken) ja dippaa niitä sitten yksitelleen ensin juustoon, ja sitten pistaasirouheeseen. Hammastikku tai cocktailtikku on tässä erittäin kätevä apuväline – vaikka rypäleenmokomat välillä liukuvatkin tikuista juuston uumeniin… Nostele valmiit pallerot voi- tai leivinpaperille hieman erilleen toisistaan, ja laita ne hetkeksi peitettynä jääkaappiin kylmenemään: tällöin myös juusto jämäköityy. Pitkään palleroita ei jääkaapissa kannata kuitenkaan seisottaa, sillä tällöin pistaasirouhe vettyy – puolisen tuntia olisi aika ideaali.

Tarjoilin pallerot tikutettuina bonusrypäleen kera; leipääkin pöydästä löytyi. Lisärypäleen törkkääminen tikkuun oli puhtaasti esteettinen valinta, tarjolle pallerot sopivat toki ihan sellaisenaankin.  Kuten aiemmin jo kerroin, rypäle voi olla viinin vihollinen, jos se on kovin hapokas. Totesimme kuitenkin eilen joukolla, että ainakin tässä yhteydessä viini ja viinirypäle olivat keskenään aivan yhtä hyviä ystäviä kuin meidän poppookin <3

Ps. laittelen ohjetta sille granaattiomenapallerolle seuraavaksi!

459 views