Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

187 views

Kikhernemuhennos – siivouspäivän pikaruoka max30min

Kikhernemuhennos – siivouspäivän pikaruoka max30min

kikhernemuhennos

Keittiön siivouspäivä

Siivouspäivä. Päivä jota kammoan jopa enemmän kuin maanantaita, Olen niitä ihmisiä, jotka siivoavat vain pakon edessä tai silloin kun iskee “se fiilis” – jota tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa. Teininä huoneeni lattiaa peitti jatkuvasti kerros puolikäyttöisiä vaatteita ja voi sitä pölyn määrää! Onneksi en enää ole aivan yhtä siivoton tapaus. Muutto ekaan omaan kämppään sai aikaan sen, että aloin ylläpitää asuntoni siisteyttä säntillisemmin … mutta tilanne silti varmaan eskaloituisi välillä edelleen ilman armasta miestäni, joka on ottanut asiakseen ylläpitää järjestystä ja siisteyttä tässä huushollissa.

Siivouspäivinä meillä tapahtuukin yleensä seuraavaa: mieheni jynssää raivolla koko kodin lattiasta kattoon samalla kun itse piilottelen pois tieltä pääsääntöisesti keittiössä. Yleensä yritän päivän hengessä tehdä toki jotain myös omalta osaltani – esim. kylppärin ja keittiön lavuaarien, kaakeleiden ja kaapinovien jynssääminen sormenjäljistä on minusta ihan jees hommaa. Kerran pari vuodessa saan kuitenkin aikaan siivouspäivinä jotain vielä hyödyllisempää: kartoitan keittiön ruokavarat kuivakaapeissa, jääkaapissa ja pakastimessa + siivoan ja uudelleenjärjestelen kaappien sisällön.

kikhernemuhennos

AUTS.

En tiedä teistä, mutta ainakin meillä kertyy sekä jääkaappiin, pakastimeen että kuivakaappiin välillä parhaat päivänsä nähneitä mausteita, heräteostoksia, tähteitä sekä tuplasatseja tuotteista, joita on ostettu lisää kun ei ole muistettu kotona katsoa onko niitä jo. Tällä siivouskierroksella löysin kaapin perukoilta mm. useamman paketin vanhentunutta kuivahiivaa, vintage leivontasuklaata (!!!) sekä purkin tonnikalaa jota en edes muista ostaneeni.

Niin vaikealta kuin tuon urakan aloittaminen aina tuntuukin, niin on se vaan huikea se fiilis kun keittiö on järjestyksessä eikä mitään tipahda syliin enää kaapinoven avauksella. Samalla tulee konkretisoitua itselle, miksi pitäisi aina ostaa vain ja ainoastaan tarpeeseen ja myös huolehtia, että se ostettu tuote tulee käytettyä ennen kuin se unohtuu kaapin perälle. Tähän ikään mennessä kyllä jo tiedän, mitä mausteita oikeasti käytän, mitä säilykkeitä, mitä pakasteita ja niin edes päin. “Varmuuden varalta” ostelu ja hetken mielijohteesta tehdyt outojen raaka-aineiden heräteostokset (kuten mochijauho – eipä ole vieläkään tullut tehtyä itse mocheja vaikka tuo jauho on odotellut kaapissa jo useamman vuoden) – kaksi asiaa joihin minun todella pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ruokahävikki on asia, josta olen täällä kirjoitellut useammankin kerran ja siitä huolimatta syyllistyn siihen aina vain uudelleen. Auts.

kikhernepata

Heitettyäni taas hävyttömän määrän vanhentunutta ruokaa biojätteeseen tein taas kerran päätöksen pyrkiä ainakin kerran viikossa kokkaamaan vain ja ainoastaan asioista, joita kotoa jo löytyy. Josko vaikka tällä kerralla tämä päätös pysyisi rutiinissa? Helpompi se on ainakin pitää, kun kaapit ovat järjestyksessä ja muistan niiden sisällön tuoreeltaan 😀

Tänään tällä kokkausidealla syntyi kikhernemuhennos, jollaista tein varsin usein opiskeluaikoinani. Tämä kikhernemuhennos on mitä oivallisin keittiön siivousruoka siinä mielessä, että siihen voi upotella sekä lukuisia sekalaisia kaappiin kerääntyneitä mausteita, että säilykkeitä ja jääkaapin tai pakastimen antimia parsakaalinjämästä pakastepinaattiin. Kikerneetkiin voi halutessaan vaihtaa vaikka linsseihin tai joihinkin papuihin.

Kuukauden ruokahaaste: max30min

Lisäksi mainittakoon, että tämä ruoka valmistuu alle puolessa tunnissa! Mikäs sen parempaa päivänä, jolloin suurin osa energiasta on jo käytetty siivoukseen? Maaliskuun ruokahaaste on nimenomaan nopeat, alle 30 minuutissa valmistuvat ruoat eli max30min – sellaisia varten lisäsin tänne omaankin blogiini nyt kategorian nopeat. Jos sinäkin tahdot osallistua kuukauden ruokahaasteeseen, merkkaa maaliskuussa alle puolessa tunnissa valmistuvat ruokasi Instagramissa hästägillä #kuukaudenruokahaaste. Haasteessa ei ole voittajia tai häviäjiä, kunhan vain pidetään hauskaa keittiössä ja jaetaan ideoita sekä inspiraatiota muillekin 🙂 Jutun lopusta löydät muiden haasteeseen osallistuneiden ruokablogaajien nopeat reseptit.

Kikhernemuhennos

4:lle

n. 300 g  kypsiä kikherneitä (säilyke tai itse keitetty)

1 keskikokoinen sipuli

4-6 valkosipulin kynttä

1-2 rkl kasviöljyä (esim. mieto seesamiöljy)

2 tl juustokuminaa

n. 2 tl garam masala -mausteseosta (tai ½ tl jauhettuja korianterinsiemeniä ja n. ¼ tl kutakin: mustapippuri, kardemumma, fenkoli, neilikka, kaneli, cayennepippuri)

1 chilipaprika (tai 1-2 tl chilihiutaleita)

peukalon pituinen pätkä tuoretta inkivääriä (tai 1-2 tl kuivattua inkivääriä)

400 g purkki tomaattimurskaa / kokonaisia säilyketomaatteja / paseerattua tomaattia / tuoreita kypsiä tomaatteja

400 g purkki kookosmaitoa

4 rkl maapähkinävoita

n. 300 g parsakaalia / kukkakaalia

kourallinen tuoretta pinaattia / muutama kuutio pakastepinaattia

n. 10 cm pätkä purjoa / muutama kevätsipulin varsi

Tarjoiluun:

kreikkalaista/turkkilaista/bulgarian jugurttia / kaura fraichea / vegaanista jugurttia

4 rkl maapähkinävoita

minttua / persiljaa / korianteria…

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuori ja hienonna inkivääri (tai raasta se hienolla terällä), poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuumenna isossa pinnoitetussa kasarissa / paksupohjaisessa kattilassa öljy ja paista siinä ensin sipulia muutaman minuuttia keskilämmöllä, lisää sekaan sitten valkosipuli, inkivääri (tuore tai kuivattu), chili (tuore tai kuivattu), juustokumina sekä garam masala / mausteet. Jatka paistamista keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes valkosipuli pehmenee ja mausteet alkavat tuoksua.

Lisää kattilaan sitten valutetut kikherneet sekä tomaattisäilyke. Mikäli käytät tuoreita tomaatteja, halkaise ne ja surauta kevyesti rikki esim. sauvasekoittimella. Sekoita hyvin ja jätä seos pulputtelemaan rauhallisesti kattilaan (alenna lämpöä hieman jos seos kiehuu niin, että tomaattia pärskyy yli kattilan).

Valmistele sitten parsakaali / kukkakaali sekä purjo / kevätsipuli. Viipaloi purjo ohuelti ja kippaa se kattilaan kypsymään. Kevätsipulia käyttäessä voit silputa sen valmiiksi odottamaan omaa vuoroaan. Viipaloi parsa-/kukkakaalin varsi ensin noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi, jotka voit sitten leikata muutamaan osaan pitkittäin. Jaottele vielä kukinnot suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali pataan ja sekoita hyvin.

Kun kukkakaali/parsakaali on ollut kattilassa viitisen minuuttia, voit lisätä sekaan vielä kookosmaidon ja maapähkinävoin. Sekoita taas hyvin ja kuumenna kiehumispisteeseen. Kun haarukka uppoaa ilman suurempaa vastustelua isoimpaan parsa- tai kukkakaalinpalaan, lisää sekaan vielä tuore tai pakastettu pinaatti, sekä kevätsipuli mikäli käytät sitä. Mausta ruoka suolalla ja sekoita hyvin, sammuta sitten liesi.

Tarjoile kikhernemuhennos maapähkinävoilusikallisen, jugurtin tms. ja tuoreiden yrttien kera.

kikhernemuhennos

Kuukauden ruokahaaste: Max30

Kokit ja Potit: Juustoinen perunakeitto

Hannan Soppa: Savutofu carbonara

Savusuolaa: Pistaasilohi, nopea luksus

Ku ite tekee: Chimichurrilohi

Annin uunissa: Ruokablogaajien parhaat arkiruokavinkit x 10

1 209 views

Fetakriittinen testaa: uunifetapasta

by Juulia 2 Comments
Fetakriittinen testaa: uunifetapasta
uunifetapasta

uunifetapasta

Uunifetapasta

No siinä se nyt on: uunifetapasta, isoin ruokahitti sitten avocadopastan ja panopastan. Olen varmaan viimeinen, joka sitä testaa … mutta minulla on ollut syyni! En nimittäin oikein ole fetan ystävä. En minä fetaa toki vihaa, mutta en myöskään rakasta. Ja silloin harvoin kun sitä syön, kelpuutan lautaselleni aika harvan tuotteen. Yksi niistä on Mevgal, johon tutustuin opiskeluaikoinani työskennellessäni Hakiksen Hallin juustotiskillä – ja kuinka ollakaan, paketti tätä fetaa tarttui poikkeuksellisesti kauppakassiini perjantaina ilman, että olin edes miettinyt mitä siitä tekisin.

Kun sitten tänään muistin heräteostokseni, totesin että ehkäpä alitajuntani yritti vinkata uunifetapastasta. Onhan se nyt tämä blogikollegani Liemessä -Jennin käsittämätön somehitti testattava, minkälainen ruokaihminen minä muuten oikein olisin?

uunifetapastaTomaattia, fetaa, chiliä ja oliiviöljyä – niin yksinkertaista, niin tolkuttoman hyvää! ♥ Kyllä se Jenni vaan osaa!

Jennin resepti on todella helppo ja yksinkertainen, enkä lainkaan ihmettele sen suosiota. Raaka-aineet löytyvät helposti kenen tahansa lähikaupasta eikä annoksen kokkaaminen vie kuin parikymmentä minuuttia. Suhteessa raaka-aineiden määrään, aikaan ja vaivannäköön uunifetapasta tarjoaa makua maksimaalisesti. Kukapa ei sellaiseen ruokaan ihastuisi?

Niin oivallinen kuin Jennin resepti jo ihan sellaisenaan onkin, en tietenkään malttanut olla tekemättä ruuasta ihan vähän muokattua omaa versiotani. Maustoin uunifetan chilin lisäksi kuivatulla timjamilla, rosmariinilla ja fenkolinsiemenillä, lisäsin pannuun puolitetun kokonaisen valkosipulin Jennin oman vinkin ja Hannan Sopan version tapaan ja käytin tavallisen neitsytoliiviöljyn lisäksi pastan viimeistelyyn lemppariani eli savustettua oliiviöljyä. Lisäksi kaapistani löytyi puska tuoretta kirveliä, jota lisäsin pastaan juuri ennen tarjoilua. Fenkolinsiemenien ja kirvelin anis-aromit sopivat minusta sekä fetaan että tomaattiin, joten itselleni nämä mausteet ovat oman versioni oleellisimmat lisäykset 🙂

uunifetapasta

uunifeta

Keittiössämme poikkeuksellinen raaka-aine sai erityisesti mieheni Juuson innostumaan, hän nimittäin on kovastikin fetan ystävä. Ja… niin olen näköjään nyt minäkin, kunhan feta on tässä muodossa 😀 Uunifeta on lempeämmän ja jotenkin kermaisemman makuista kuin suoraan paketista pastaan murusteltu olisi, mikä muodonmuutos!

Nyt kun uunifetapasta on testattu ja erittäin herkulliseksi todettu, en todellakaan tiedä miksi olen odottanut tähän asti, ennen kuin lykkäsin fetan uuniin. Siis onhan siitä ihan pelkästä uunifetastakin kohkattu jo vuosia!

Uunifetapasta ekstrayrteillä

2:lle erittäin nälkäiselle

300 g tuorepastaa

200 g fetajuustoa (Mevgal!)

¾ dl neitsytoliiviöljyä

1 mieto punainen chilipalko

½-1 valkosipuli

n. 300 g kirsikkatomaatteja

n. 1 tl kuivattua timjamia

½ tl kuivattua rosmariinia

1 tl kevyesti murskattuja fenkolinsiemeniä

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

suolaa*

Tarjoiluun:

¼ dl savustettua oliiviöljyä

tuoretta kirveliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lorauta uunivuoan tai uuninkestävän paistinpannun pohjalle ¼ dl oliiviöljyä. Laita feta kokonaisena vuokaan. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Halkaise valkosipuli poikittain. Nosta kirsikkatomaatit ja valkosipulin puolikas (tai puolikkaat, mikäli olet kova valkosipulifani) fetan ympärille ja ripottele chili sekä mausteet pannuun. Lorauta kaiken päälle vielä ½ dl oliiviöljyä.

Paista fetaa ja tomaatteja uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Nosta lämpö sitten 225-asteeseen ja käännä uuni vielä grillivastukselle. Siirrä vuoka uunin ylätasoon ja jatka paistamista noin 10 minuuttia pannua silmällä pitäen. Kun tomaatit ja feta alkavat saada väriä ja valkosipuli on pinnalta kullanruskeaa, on aika laittaa pastavesi kiehumaan ja nostaa pannu uunista.

Keitä tuorepasta ohjeen mukaan (n. 3-4 minuuttia merkistä riippuen) reilusti suolatussa vedessä, valuta mutta säästä keitinvettä noin desi. Jos käytit oksallisia kirsikkatomaatteja, poista niistä oksat ja kannat. Puristele valkosipulit kuoristaan ja riko fetapalaa hieman. Sekoita koko uunivuoallinen pastan joukkoon ja ohenna tarvittaessa pastan keitinvedellä. Tarjoile tuoreen kirvelin kera.

*Jennin ohjeessa feta ja tomaatit maustetaan suolalla, mutta itse jätin suolan pannulta pois. Sen sijaan suolaan pastan keitinveden reilusti (kuten toisaalta teen aina).

fetapasta

noita winery

Ps. Sunnuntailounaamme uunifetapasta sai kaverikseen lasillisen Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Noita Wineryn Blaufränkisch -natuviiniä (tai no, ei viiniä, sillä viiniksi tätä Fiskarsissa Itävaltalaisista luomurypäleistä käymisteitse valmistettua alkoholipitoista juomaa ei saa Suomessa kutsua). Ihana, ihana kevyen aromikas ja mustikkainen viini, joka sopi pastalle oivallisesti. Seuraavat Noita Wineryn “viinit” valmistuvat ilmeisesti vasta 2020, joten mikäli olet laillani alkuviinien ystävä, kannattaa napata tämä pullo kotiin ennen kuin erä loppuu. Noita Rieslinghän siis loppui jo…

1 202 views

Murustettu tempeh & cashew-misokastike kauden juuresten kera

by Juulia 2 Comments
Murustettu tempeh & cashew-misokastike kauden juuresten kera

Pikkujoulubrunssin tilan ja juomat tarjosi Juomavinkki

tempehMurustettu tempeh & cashew-misokastike + mitkä vaan rehut = brunssiherkusta jalostettua arkiruokaa

Nyt kun kevät jo kolkuttelee ovella, on varmaan oivallinen hetki pohtia pikkujoulutarjoiluja. On on! Vietimme nimittäin blogaajaporukalla viime marraskuussa mitä herkullisimman pikkujoulubrunssin, mutta minä saamaton luuseri en saanut aikaiseksi kertoa siitä teille lukijoille silloin oikeana ajankohtana. Niinpä palaan asiaan nyt …eh… aloitan ensi pikkujoulujen suunnittelun kerrankin oikein hyvissä ajoin!

Parempi myöhään…

Olen huomannut, että ellen kirjoita asioista kun ne ovat tuoreessa muistissa, ne tuppaavat unohtua minulta kokonaan. Näin on käynyt lukuisien ruokamatkaraporttien kanssa (niinpä, montako sellaista olette täältä edes lukeneet?) ja hyvin usein myös erilaisten kausiruokien kanssa. Kun tietyn tuotteen sesonki on ohi enkä ole saanut juttua ajoissa kyhättyä kasaan, se unohtuu arkistoihini eikä pääse esiin enää edes myöhässä. Usein on nimittäin niin, että kun aihe olisi taas ajankohtainen, eivät ne vanhat kuvat enää ylitäkään rimaani ja resepti jää tyystin julkaisematta ellen innostu uudelleenkuvaamaan sitä… (Näin kävi esim. fuusiokeittiön sipulikeiton kanssa: kuvasin sen jo vuosi sitten mutta en saanut juttua julki ennen kevättä. Uusintakuvaushommiksi meni!)

Tästä harmistuneena olen nyt ottanut asiakseni siivota juttuluonnosten arkistoani ja pistellä siellä pidempään hillottuja aivan hyviä ideoitani julki, vaikkeivät ne sitten olisikaan enää 100% julkaisuajankohtaan sopivia teemaltaan.

Beach House Kitchenin punajuuriarancinit ♥♥♥

Huh mitkä näkymät!

Hannan Sopan paahdetut kurpitsalohkot miso-cashewkastikkeen kera: tämän päivän reseptin inspiraationlähde!

…kuin ei milloinkaan!

Minulle itseasiassa jäi niistä pikkujoulubrunssin syömingeistä muutamakin ruokaidea arkikäyttöön, joten jollet ole laillani valmis aloittamaan ensisyksyn pikkujoulukauden tarjoilusuunnitteluja ihan vielä, voit saada tästä koosteesta ideoita ihan arkiruokailuusi. Miksei tietysti myös tuleviin kevään juhliin?

Tarjolla oli seuraavat herkut:

Itse toin tarjolle mustalla baba ganoushilla ja hauskasti poksuvalla pop rocks dukkahilla päällystettyä kotitekoista hapanjuurileipää 🙂

Pikkujoulubrunssimme juotavat (mm. muutamassa kuvassakin näkyvä Kahlúa Espresso Martini) ja hulppean Helsingin kattojen yläpuolelle levittyvän tilan tarjosi meille Juomavinkki.

pop rocks dukkah

Musta baba ganoushMusta baba ganoush & pop rocks dukkahpop rocks dukkah sekä itse leivottua hapanjuurileipää
Mutta palataanpa vielä asiaan arkiruokainspiraatio! Yksi ihanista brunssiherkuistamme, Hannan Soppa -blogin paahdetut kurpitsalohkot miso-cashewkastikkeen kera sai minut niin pauloihinsa, että jotain samankaltaista oli tehtävä hyvin pian brunssin jälkeen kotonakin. Erityisesti rakastuin misolla maustettuun cashewkastikkeeseen, jota olisin oikeastaan voinut syödä ihan sellaisenaan lusikalla suoraan purkista tilaisuuden tullen.

Blogiani tiiviisti seuraavat sen varmaan jo tietävätkin, että käytän erilaisia misotahnoja jos jonkinlaisissa ruuissa. Jostain syystä cashewpohjainen misokastike ei kuitenkaan ole tullut mieleeni! Törkeän hyvää ja voi miten helppoa. Cashew-misokastiketta onkin tullut tehtyä brunssin jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä kyllästymistä ole näkyvissä. Päivän reseptissä paritan tuon herkun kelta- ja raitajuurien, bok choyn ja suolaisenmakean, kullanrapeaksi paistetun tempeh-murun kaveriksi.

murustettu tempeh

Murustettu tempeh ja cashew-misokastike + kauden juureksia

2:lle

vegaaninen

n. 500-600 g kypsiä juureksia ja/tai kurpitsaa (esim. kelta-, puna-, tai raitajuurta, myskikurpitsaa, bataattia…)

nippu bok choyta

Murustettu tempeh:

125 g tempeh -kiekko

1-1½ rkl soijakastiketta

1 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1 raastettu valkosipulin kynsi

1½-2 rkl öljyä (itse tykkään käyttää tässä miedon makuista seesamiöljyä)

Cashew-misokastike:

50 g suolattomia cashewpähkinöitä

1 satsuman / puolen appelsiinin mehu

1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

1½ rkl vaaleaa ja mietoa misotahnaa (shiromiso)

½-1 tl soijakastiketta

Liota cashewpähkinöitä runsaassa vedessä n. 2 tuntia. Kiiretapauksessa voit liottaa pähkinöitä kuumassa vedessä puolisen tuntia. Kypsennä käyttämäsi juurekset/kurpitsa haluamallasi tavalla – itse tykkään paahtaa ne uunissa.

Rouhi muutamaan osaan paloiteltu tempeh karkeaksi muruksi tehosekoittimen silppurissa tai pala kerrallaan sauvasekoittimella pienen kulhon pohjalla. Voit myös raastaa tempen raastimen karkealla terällä. Kuumenna pannulla öljy keskilämmöllä ja paista murustettu tempeh välillä pohjia myöten sekoitellen rapeaksi. Lisää pannulle sitten kaikki mausteet ja jatka paistamista, kunnes neste imeytyy tempeen ja muru on kullanruskeaa.

Tempen valmistuessa viimeistele misokastike ja muu salaatti. Annostele lautasille juures/kurpitsapalat sekä bok choy (pienet lehdet voit tarjota kokonaisina, isommat muutamaan osaan paloiteltuina ja joko raakana tai muutaman minuutin ajan höyrytettyinä/kiehautettuina). Huuhtele ja valuta cashewpähkinät ja soseuta ne muiden kastikkeen raaka-aineiden kanssa tasaiseksi paksuhkoksi tahnaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman soijaa (soijan määrä riippuu käyttämäsi soijan ja misotahnan suolaisuudesta).

Viimeistele annokset tempeh-murulla ja cashew-misokastikkeella. Tarjoile heti!

tempeh salaatti

55 views