Venner kaalilaatikko + hyvän mielen joululahjavinkki

Venner kaalilaatikko + hyvän mielen joululahjavinkki

kaalilaatikko

Tältä näyttää muutaman raaka-aineen kaalilaatikko!

Tein tänään laskutoimenpiteen, jota en ole vähään aikaan laskenut: summasin yhteen mitä viikon ruokaostokseni keskinmäärin maksavat. Summa lähtee tällaisen ruokablogia pitävän ruokahullun lapsettomassa taloudessa välillä aivan lapasesta, vaikkei mikään kerskakuluttaja mielestään olekaan.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Kummallakin tämän perheyksikön osapuolista on tuoreessa muistissa ajat jolloin kukkaro venyi lähinnä linssimössöön, makarooneihin ja pussinuudeleihin – se aika elämässä siis, jota opiskeluvuosiksikin kutsutaan.

venner

Opiskeluaikojen penninvenytys onkin varmaan tuttua meistä monelle, mutta todella monelle se on arkea läpi elämän. Ja entä jos sillä samalla viikkosummalla pitäisi itsensä lisäksi ruokkia terveellisesti, ravitsevasti ja täyttävästi myös useampi kasvava lapsi tai nuori? Niinpä. Aika hiljaiseksi se ainakin minut laskuineni vetää. Joka kymmenes suomalaislapsi on vähävarainen ja leipäjonot vain pitenevät. Kansallisen ruoka-apututkimuksen mukaan suomalaisissa leipäjonoissa käyvistä on jopa kolmannes lapsiperheitä (Ohisalo & Saari 2014).

Nälkäisenä on kenen tahansa vaikea keskittyä yhtään mihinkään saatikka koulunkäyntiin ja lisäksi ravinnepuutokset voivat johtaa erilaisiin sairauksiin sekä huonoon immuniteettiin. Kipeänähän se koulunkäynti vasta haastavaa onkin! Väestöryhmien väliset terveyserot ovat todellisia ja huono-osaisuus helposti periytyy. Blogikollegani Tuulian mielestä ravitseva ruoka kuuluu kaikille ja niinpä hän perusti siskonsa Emilian kanssa vähävaraisia perheitä auttavan Venner-ruokakassipalvelun. 

valkokaali

Heipä hei kaali, sinä maukas, ravinteikas ja riittoisa pallero!

Venner

Venner ruokakassi sisältää raaka-aineet ja reseptit seitsemään lämpimään kasvisateriaan jopa 6 hengelle, D-vitamiinia, kilon hedelmiä ja pullon oliiviöljyä. Ruokakassi toimitetaan suoraan Hope Ry:n kanssa valitun avustettavan perheen kotiovelle. Ruokakassin (90€) tai sen osan voi ostaa tietäen, että kassin vastaanottava perhe on kiinnostunut ruuanlaitosta ja motivoitunut testaamaan uusia reseptejä. Reseptit sopivat myös useille erityisruokavalioille ja kassin ostaja saa reseptit e-vihkosena myös itselleen 🙂

Koska myös herkullisen joulun pitäisi kuulua kaikille, ostin itse Vennerin kautta joulukassin, joita myydään 14.12. saakka. Joulukassista löytyy raaka-aineet ja reseptit seitsemään jouluruokaan, d-vitamiinia, oliiviöljyä sekä myös vähän herkkuja: joulusuklaata, pähkinöitä sekä kuivattuja hedelmiä. Kuudenkympin joulukassiin sain omista ruokakuluistani säästettyä rahat miettimällä ostoksiani muutaman viikon ajan vähän tarkemmin, enkä usko että saan yhdenkään muun joululahjan antamisesta tänä vuonna yhtä hyvää mieltä.

vegekaalilaatikko

Tänään meillä syödään Vennerin kaalilaatikkoa, joka on todiste siitä että ravitseva ja edullinen kasvisruoka on myös maukasta! Koska meitä on syömässä vain kaksi, tein kaalilaatikkoa tällä  kertaa vain puolikkaan määrän (mikä oli ehkä virhe, sillä Juuso on paljastunut viime aikoina suureksi kaaliruokien ystäväksi!). Kaalilaatikko sai päälleen ohjeesta poiketen hieman tummaa siirappia ja paistoin sen ohuehkona kerroksena laakeassa vuuassa  – näin sitä ihanan paahtunutta ja karamellisoitunutta pintaa nimittäin riittää enemmän per syöjä!

Mehevä kaalilaatikko Vennerin tapaan

Ohje: Venner

4 valkosipulinkynttä
n. 800 g kaalia
1-2 porkkanaa
1 dl kvinoaa
1 dl punaisia linssejä
5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
neitsytoliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

(1 tl oreganoa / kuivattua persiljaa)
(2 tl hunajaa)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Huuhtele linssit sekä kvinoa huolella.Valmista kvinoa sekä linssit. Lisää molemmat kattilaan veden ja liemikuutioiden kanssa. Anna kiehua n. 20 min tai kunnes linssit ja kvinoa ovat pehmentyneet. Tällä aikaa hienonna valkosipulit ja kuori ja raasta porkkana. Suikaloi kaali mahdollisimman hienoksi.

Kuullota ensin isolla pannulla valkosipuleita hetken ajan öljyssä, lisää sitten mukaan suikaloidut kaalit ja raastettu porkkana. Anna hautua miedolla lämmöllä (lisää öljyä tarvittaessa), kunnes kvinoa-linssisekoitus on valmis.

Lisää kypsynyt kaali-porkkanapaistos kattilaan kvinoa-linssisekoituksen joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla sekä muilla mausteilla (itse lisäsin seokseen lorauksen tummaa siirappia).

Öljyä iso uunivuoka ja kaada seos siihen. Paista laatikkoa uunissa keskitasolla noin 30-45 minuuttia (itse laitoin lopuksi grillivastukset hetkeksi päälle saadakseni pintaan kunnolla väriä). Kun kaalilaatikko on ihanan mehevä ota se uunista ja tarjoile heti!

123 views

DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia 0 Comments
DIY MasterChef mystery box -haaste!

masterchef mysteerilaatikkohaasteMitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää pitkän työviikon kiristämällä äänellä hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää”  tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”.  Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

kaalikääryleetJuureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

parsakaalisalaattiParsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

kaalikääryleet

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

kaalikääryleet

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

99 views

Appelsiinilla maustettu mustapapupata

by Juulia 0 Comments
Appelsiinilla maustettu mustapapupata

mustapavutMustapapupata: arjen pelastaja. Ihan tosi!

No niin. Viikonloppu kiireettömine kokkailuineen ja viikonloppuruokineen on kohta taas takanapäin, arki edessä ja ainakin itsellä syksyn kiireisimmät viikot ovat nyt. Kun työt painavat päälle ja mielessä pyörii vain to do -lista ei edellisen postaukseni kaltaisia maratonireseptejä (vegaaniset kampasimpukat kaikenmaailman luksuslisukkeilla) edes ajatella vaan tarvitaan jotain vaivatonta, helppoa ja mieluusti vähän lohdullistakin. Tattadaa, meillä se tarkoittaa papupataa!

Olen tykännyt erilaisista papuruuista lapsesta asti, sillä äitini tapasi keittää tasasisin väliajoin ison kattilallisen soijapapuja ja niitä minä sitten söin vaikka kylmänä kattilasta (ihan vapaaehtoisesti! Ei se ollut varmaan se äidin tarkoitus, siinä vain kävi niin 😀 ). Kun muutin omilleni, jatkoin äidin hengessä soijapapujen keittelyä ja pikkuhiljaa laajensin reviiriä muihinkin kuivattuihin papuihin. Pitkään suosikkejani olivat valkoiset pavut ja varsinkin ihanan pulleat ja isot voipavut, mutta viime aikoina suurimmassa suosiossa ovat olleet mustapavut!

papupata

mustapapupata

Appelsiinia papupataan?

Innostus appelsiinilla maustettuihin mustapapuihin syntyi tästä Serious Eatsin jutusta, jossa pureudutaan pala palalta siihen, miten näistä vaatimattomista pikku palleroista saadaan aikaan jotain uskomattoman lohdullista, herkullista, täyteläistä ja aromaattista vain muutamalla raaka-aineella. Rakastan Serious Eatsin juttuja, joissa todella testataan joka ikinen vaihtoehto parhaan lopputuloksen saamiseksi ja haastetaan tiukkaan juurtuneita uskomuksia vaikkapa siitä, että papujen keitinvettä ei kannata suolata. Sellaistakin väittävät siellä, että mustapapuja ei tarvitsisi liottaa ennen keittämistä!

Niinpä kun silmiin olivat osuneet kaikki nämä yllä mainitsemani jutut, oli vain ajan kysymys kun testaisin itse mustapapujen keitinveden suolaamista, niiden keittämistä liottamatta sekä padan maustamista appelsiinilla. Ekan testikerran jälkeen tämä ihana mustapapupata onkin sitten ollut arjen ykkösruokaa monen monituisena viikkona! Kun kerralla keittää reilun satsin, siitä syö päivätolkulla ja vaihtelua annokseen saa paistamalla lisukkeeksi milloin valkosipulilla maustettua lehtikaalia, parsakaalia tai ruusukaalia. (Jep, kaalit ovat mulle kova juttu) Loraus hyvää oliiviöljyä vielä päälle ja ateria on käden käänteessä valmis.

mustapapu

Resepti pohjaa tähän Serious Eatsin ohjeeseen. Tässä ohjeessa mustapapuja ei lioteta vaan niitä keitetään ekstrapitkään ja ohje on toiminut minulle varsin hyvin. Muiden papujen kohdalla en ole uskaltautunut testaamaan liottamatta jättämistä enkä suosittele kenenkään niin tekevänkään. Eviran ohjeistuksen mukaan kaikki kuivatut pavut pitää aina ensin liottaa.

Appelsiinilla maustettu mustapapupata

500 g kuivattuja mustapapuja

½-1 valkosipuli

1 keskikokoinen keltasipuli

1 luomuappelsiini

1 tl suolaa + lisää maun mukaan

laakerinlehti

hieman rosmariinia tai timjamia (n. 1 tl kuivattua tai muutama oksa tuoretta)

(1 iso jauhoinen peruna)

Tarjoiluun per annos:

loraus oliiviöljyä

muutama valkosipulin kynsi

muutama lehtikaalin lehti / parsakaalin lohko / kourallinen ruusukaaleja

Huuhdo mustapavut ja poista mahdolliset roskat (en ole muuten bongannut pavuista roskia koskaan, mutta jostain syystä näin aina käsketään tehdä joten käsken minäkin). Jos et uskaltaudu käyttämään papuja liottamatta, liota niitä yön yli runsaassa vedessä, valuta sitten vesi ja huuhdo pavut.

Laita mustapavut isoon kannelliseen kattilaan ja laske päälle vettä niin paljon, että pavut peittyvät sormen mitan verran. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Kuori sipuli ja halkaise sipuli mutta älä leikkaa sen tyveä irti (näin sipuli on helppo onkia papupadasta myöhemmin pois, se on siellä nimittäin vain mausteena). Pese appelsiini ja puolita appelsiini, lisää sekin kattilaan ja heittele vielä laakerinlehdet, yrtit ja teelusikallinen suolaa perään.

Kiehauta mustapavut ja alenna lämpöä sitten niin paljon, että vesi poreilee vain lempeästi. Keittele papuja vähintään kaksi tuntia, lisää vettä tarvittaessa jos se uhkaa haihtua alle mustapapurajan. Kun pavut alkavat olla pehmeitä, poista appelsiininpuolikkaat, sipulinpuolikkaat ja kokonaiset yrtit. Mikäli haluat lisätä papupadan ruokaisuutta, lisää tässä vaiheessa kattilaan kuorittu ja pieneksi lohkottu peruna. Jatka keittämistä, kunnes pavut alkavat hajoilemaan, neste tiivistyy silkkisen paksuksi liemeksi ja mikäli seassa on se peruna, peruna on hajoilevan kypsä ja voit murentaa sen sakeuttamaan lientä vielä entisestään.

Mausta valmis mustapapupata tarpeen mukaan vielä suolalla ja tarjoile nälkätilannetta vastaava annos valkosipulin kanssa paistetun kaalin ja öljylorauksen kera. Loput sitten vaan jääkaappin seuraavan päivän tulipalokiireväsyateriaa varten!

mustapapupata

Ps. Mustapapuja on kokattu burritopannun muodossa vastikään myös Hannan Soppa -blogissa, josta löytyy myös hauska pieni mustapapureseptikooste (seassa myös oma mustapapukeittoni) 🙂

473 views

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Vegaanin kampasimpukat & luksus viikonloppuruokaa

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Food Market Herkku

vegaaniset kampasimpukatVegaanin kampasimpukat aka paistetut kuningasosterivinokkaat, paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla, kesätryffeliä, fritattua enokia sekä oliiviöljyhelmiä = melkoista luksusta ja ilmiselvää sunnuntairuokaa.

Perjantai = kiireetöntä shoppailua

En tiedä juuri mitään parempaa viikonlopun viettotapaa kuin kiireetön kokkailu. On ihana lopettaa työviikko siihen, että haahuilen hyvässä ruokakaupassa valikoimassa jotain jännää ja inspiroivaa viikonlopun aterioita varten. Viikonloppuna kun on arkea enemmän aikaa ja intoa testailla niitä vähän työläämpiäkin ruokaideoita!

Ruokakaupan, jossa viikonloppua varten pyörin pitää olla valikoimaltaan mahdollisimman monipuolinen eli ruokalöytöretkeilyyn suotuisa ja tietysti mieluiten kotimatkan varrella. Sellainen on minulle ollut jo parikymmentä vuotta keskustan Stockmannin Herkku, josta on vastikään kuoriutunut upouusi Food Market Herkku. Olen joko asunut tai ollut keskustan kulmilla töissä jo parikymmentä vuotta, joten Herkku on ollut minulle aina se keskeisin “herkkukauppa”.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan vuoden 2000 hujakoilla, kävin Herkussa vähän väliä ihmettelemässä sitä kaikkea ihanaa ja ihmeellistä, mitä sieltä löytyi. Muistan erityisesti, miten mahtavaa oli joskus saada joululahjaksi lahjakortti Herkkuun ja päästä kerrankin valikoimaan kauppakoriin kaikkea sitä, mihin ei opiskelijabudjetilla normaalisti ollut varaa. Herkun varaan olen myös laskenut aina, kun on pitänyt olla varma siitä että jokainen tarvitsemani raaka-aine varmasti löytyy ilman juoksentelua useammissa kaupoissa. Kyllä kuulkaa siis jännitti nähdä, miltä tuo vanha tuttu luottokauppa oikein näyttäisi remontin jäljiltä!

Lempiosastoni kaupassa kuin kaupassa: hedelmä- ja vihannesosasto.

Jaa että mitä? Vottosen suunnittelemia valmisruokia? Kyllä kiinnostaa valmisruoka yhtäkkiä tätäkin intohimoista kotikokkia.

Vanha inhokkini, ahdas ja pimeä “sipulikäytävä” ei näytä yhtään entiseltään – jipii!

Herkku-huolet

Erityisesti pelkäsin, että Herkun remppa olisi pelkkää pintaa ja että valikoima supistuisi uudistusten myötä. Julkista keskustelua seuranneena olen päätellyt, etten näine huolineni ole ollut ainoa. Meitä joille Herkku on rakas kauppa on ilmeisesti aivan käsittämättömän monta, enkä ole koskaan nähnyt ihmisten kommentoivan ruokakaupan uudistusta tai omistajan vaihdosta moisella tunteella! Toisaalta, kun remontin aikana kaupassa oli välillä hyllyä tyhjänä ja valikoimassa selkeitä puutoksia, hetken sitä itsekin mietti että mitähän tästä oikein tulee.

En kuitenkaan toivonut että Herkun valikoima olisi täysin entisensä: ne maailman toiselta laidalta lennätetyt muoviin käärityt eksoottiset hedelmät joita ällistelin parikymppisenä eivät enää tee vaikutusta. Sen sijaan innostun, kun bongaan hyllystä vaikkapa kotimaisen luomumyllyn mahdollisimman tuoreita emmerjauhoja.

Entisen sijaan toivoinkin Herkusta kauppaa, jossa satokauden tuotteet, lähiruoka, ekologisuus hävikin vähentäminen olisi kunniassaan. Tosin valehtelisin jos en myöntäisi toivoneeni myös löytäväni Herkusta edelleen kaikenlaista jännää sekä asiallista juustotiskiä (entisenä juustotiskiläisenä ja juustofanina juustotiski on minulle iso tekijä).

Kukas se sieltä sesonkihedelmien takaa kurkistaa? Satokausikalenterin Nata tietysti!

Food Market Herkku

Uusittu Food Market Herkku avattiin lokakuun lopulla ja sinnehän minäkin sitten kipitin heti avajaispäivänä pieni läpätys sydämessäni. Huoli rakkaan kaupan uudesta tilasta osoittautui turhaksi: valikoimassa korostuu ne kaipaamani satokauden tuotteet (kiitos mukaan vahvasti otetun Satokausikalenterin) ja Zero Waste -konsepti, mutta kaupan ilmettä on myös sekä raikastettu että avarrettu. Lisäksi Herkussa on rentoon kaupassa haahuiluun kannustavia pysäkkejä: kahvila sekä pieni bistro, jossa olenkin jo pysähtynyt välipalalla, viikonloppu-ostereilla tai lasillisella viiniä melkein jokaisella tähänastisella käyntikerrallani. On se vaan kivempi shoppailla ilman kiljuvaa nälkää!

Aika harva kauppa voi muuten kehaista tarjoavansa Michelin -tasoisen kokin ruokia, mutta Herkun Bistrosta saa parin vuoden takaisen Bocuse D’Or edustajamme, ravintola Palacen huippukokki Eero Vottosen kalakeittoa. Lisäksi kotiin voi ostaa mukaan hänen suunnittelemiaan Chefs-in-Season valmisruokia. Roomalaista levypizzaakin Herkusta saa, tosin sitä en ole vielä ehtinyt itse testaamaan.

Palvelutiskiä Food Market Herkussa on edelleen paljon: huimat 85 metriä. Jonotilanteen voi tsekata halutessaan netistä ja hypätä jonoon jo etukäteen matkalla kauppaan. En tiedä teistä, mutta hikoileminen toppatakissa siellä tiskin edessä toisten kyynärpäitä väistellen ei ole omia lempimuistojani vanhoista kultaisista Herkku-ajoista.

Zero Waste

Stockmannin aikoina merkittävä osa Herkun tappioista syntyi ruokahävikistä, eikä ihme. Se valikoimahan oli aivan älytön. Viimeisenä Stockmannin omistusvuotena Herkun tappiot olivat jopa 11 miljoonaa euroa, mikä on aivan käsittämätön summa näin taviskuluttajan näkökulmasta! Niinhän se toisaalta on kotonakin – ruokaa menee roskiin vuoden tasolla yllättävän isoja määriä vaikka me olemme itse sen kauppakassiimme lastanneet ja kotiin kiikuttaneet.

Minusta on tärkeää, että me kuluttajat pidämme ruokahävikkiä kurissa kotona, mutta totta kai se on tärkeää myös kaupan tasolla, missä kyse ei ole kiloista vaan tonneista. Food Market Herkussa hävikkiä pistetään kuriin 30% alennuksella tuotteille, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta myös pitämällä tarkasti silmällä, mille on kysyntää ja mille ei.

Herkun mainetta kalliina kauppana sopii myös nykyään kyseenalaistaa: perustuotteiden hintoja on laskettu ja tämän mekin Juuson kanssa havaitsimme, kun tämänhetkinen lempijuustomme olikin yllättäen Herkussa lähiökauppaa halvempaa. Henkilökuntakin on yllättänyt ainakin minut iloisesti! Kysäisin viime käynnillä satunnaiselta hevi-osaston työntekijältä miten kauan ostoskoriini juuri nappaamat kuningasosterivinokkaat jääkaapissa säilyisivät, kun en pakkauksesta parasta ennen -päivämäärää löytänyt. Sieltähän se vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä (viikon) ja lisäksi keskustelimme hetken erilaisista tavoista vielä pidentää sienien säilytysaikaa.

Kylmäsavustettuun oliiviöljyyn olen täysin hurahtanut – pullo kustansi lähemmäs kaksikymppiä, mutta ostan sitä lisää heti kun se loppuu. Niin hyvää!

Oliiviöljyhelmet oli pakko ottaa myös testiin. Kaikenlaista ne keksii!

Viikonloppu = kiireetöntä kokkailua

Sain tämän yhteistyön myötä käytettäväkseni lahjakortin Herkkuun ja fiilis oli kyllä aivan yhtä innostunut kuin silloin parikymppisenä – mitäs kaikkea ihanaa sitä ostais? Lahjakortti ilmestyi kotiini juuri syntymäpäivieni alla, joten päätin hemmotella itseäni sen avulla samaan tapaan kuin silloin aikoinaan. Koriin päätyi mm. muhkeita kuningasosterivinokkaita (joita kokkasin ekan kerran viime keväänä ja joita olen siitä asti himonnut lisää), kaviaariksi naamioitunutta oliiviöljyä, kylmäsavustettua oliiviöljyä, kesätryffeliä (eka kerta muuten ikinä, että minä ostan aitoa tryffeliä!) sekä mustia valkosipuleita, joista en nykyään saa millään tarpeekseni.

Yksi suurimmista herkuistani joita en nyt napannut mukaan on kampasimpukka. Kampasimpukat kärsivät WWF:n kalaoppaan mukaan ylikalastuksesta varsinkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikan rannikolla, joten olisi hyvä suosia Norjan rannikolla kasvatettuja tai merenpohjasta käsin kerättyjä kampasimpukkoja sekä MSC-merkittyjä kampasimpukoita. Kun näitä ei aina käsiinsä saa, niin vaihtoehto kampasimpukalle löytyy itseasiassa sienihyllyltä!

kuningasosterivinokasEiks mene ainakin ulkonäöllisesti melkein täydestä?

Vegaanin kampasimpukat?

“Vegaanin kampasimpukat” on ollut minulla testilistalla siitä asti, kun ensimmäisen kerran sain käsiini kuningasosterivinokkaita (mikä oli muuten Herkussa). Tuolloin tutkiskelin uteliaana, mitäs kaikkea näistä sienistä voisi tehdä. Kun vastaan tuli useampi resepti ns. vegaanin kampasimpukoista, oli kampasimpukkafanin tietysti päästävä testaamaan ideaa ensi tilassa.

Kuningasosterivinokkaan rakenne ja muoto onkin tähän kampasimpukkaleikkiin mahtava, sillä tuhdin kokoinen ja lähinnä vartta sisältävä sieni on helppo viipaloida juuri kampasimpukan kokoiseksi ja näköiseksi kiekoksi. Lisäksi sen mausta löytyy reippaasti umamia, ihan kuten kampasimpukoistakin. Eivät nämä “vegaanin kampasimpukat” aivan sitä syvintä kampasimpukkahimoani tyydytä, mutta se nyt ei pääpointti minulle olekaan – kasvikunnan vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille on minusta aina kiva tutkiskella! Umamia korostavassa liemessä muhineina ja pinnaltaan kultaisiksi paistettuina kuningasosterivinokkaat ovat joka tapauksessa upeaa tarjottavaa kelle tahansa herkkusuulle.

food market herkkuVasemmalla pikku “kampasimpukoiksi” sopiva luomukuningasosterivinokas, oikealla luomusiitake.

enokisieniViikonloppuna on aikaa myös hävikin vähentämiseen palsternakka- ja perunankuorisipsien muodossa.  Ja kun kerran fritataan, fritataan sitten enemmänkin – uppopaistettu enokisieni (Herkusta sekin) on nimittäin ihanaa!

feikki kampasimpukat

Lempilisukkeitani kampasimpukoille on risotto, mutta tällä kertaa mieleni teki lohturuokaa: muussia. Päädyin tekemään muussin perunan lisäksi paahdetusta palsternakasta ja annoksen viimeistelin kaikilla niillä jännillä lisukkeilla, joita kaupasta mukaani tarttui! Lopputulos: totaalista luksus-lohtu-sunnuntairuokaa!

(Mikäli tämä pitkä ja monimutkaisen oloinen keittiömaratonireseptini hirvittäisi teistä jotakuta, jutun lopusta löytyy ohjeesta pikaversio 😉 )

Vegaanin kampasimpukat & paahdettu palsternakkamuussi

Vegaaninen

2:lle

2-3 suurta kuningasosterivinokasta

2 dl vegaanista dashilientä (voit halutessasi oikaista kaupan valmiilla dashilla tai käyttää kasvislientä)

¾ dl puolikuivaa sherryä (tai valkkaria, miksei myös kuivaa omenasiideriä)

pikkuruinen ripaus jauhettua vaniljaa (alle ¼ tl)

1 tl agavesiirappia tms. nestemäistä makeaa

2 tl valkoista riisimisoa (shiromiso)

2 tl soijakastiketta

1 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä

½-1 tl (savu)suolaa

n. 1 tl vastarouhittua mustapippuria

Paahdettu palsternakkamuussi mustalla valkosipulilla

1 reilun kokoinen palsternakka (n. 250 g)

2 jauhoista perunaa (n. 350 g)

2-3 valkosipulin kynttä

3-4 rkl ruuanlaittoon sopivaa kasvisrasvalevitettä

2 dl kaurakermaa

vettä

5-6 mustaa valkosipulinkynttä

1-2 tl (savu)suolaa

Annoksen viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

100 g friteerattuja enokisieniä / palsternakan kuoria tai valmiita juuressipsejä (*

1-2 kesätryffeliä

2 tl oliiviöljyhelmiä

1 rkl savustettua oliiviöljyä

*) Enokisienet voi friteerata etukäteen pienessä kattilassa, jossa on parin sentin syvyydeltä öljyä. Kuumenna öljy n. 170 asteeseen ja friteeraa sienet kullanruskeiksi erissä. Nosta valmiit sienet valumaan talouspaperin päälle ja mausta ne vielä kuumina suolalla. Itse tykkään fritata kaiken mahdollisen fritattavan silloin kun kerran alan frittailemaan, joten öljykattilaan päätyivät myös niin perunan kuin palsternakankin kuoret. ZERO WASTE! Jos et uskaltaudu uppopaisteluhommiin, voit tuoda annokseesi rapeutta myös ihan kaupan juures- tai perunalastuilla. Herkusta löytyy esim. koukuttavia tryffeli-perunalastuja!

Palsternakkamuussi:

Kuori palsternakka ja leikkaa se noin sentin paloiksi. Pyörittele palsternakka öljyssä ja levitä uunivuokaan. Heittele sekaan myös valkosipulin kynnet kuorineen. Paahda palsternakkaa 200 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen, kunnes kuutiot ovat kauttaaltaan kullanruskeita. Huom! Nappaa valkosipulin kynnet pois heti, kun ne ovat pehmenneet ja kevyesti ruskettuneet, varo siis käräyttämästä valkosipulia.

Kuori ja lohko peruna ja laita se pieneen kattilaan kaurakerman kanssa. Lisää vettä sen verran, että peruna juuri ja juuri peittyy. Keittele perunaa miedolla lämmöllä kunnes se on kypsää. Nestettä ei saisi olla tässä vaiheessa kattilassa enää paljoa, kaada osa toiseen astiaan, mikäli nestettä on vielä runsaasti. Lisää kattilaan sitten paahdettu palsternakka ja kuoristaan puserreltu paahdettu valkosipuli. Soseuta muussi perunanuijalla niin, että sekaan jää vähän sattumia. Ohenna muussia tarvittaessa ylijääneellä keitinliemellä tai mikäli sitä ei ole, kiehautetulla vedellä. Kääntele sitten sekaan pieniksi paloiksi pilkottu musta valkosipuli sekä kasvisrasvalevite. Sekoita ja mausta suolalla, pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Vegaanin kampasimpukat:

Viipaloi kuningasosterivinokkaan paksut varret noin sentin kiekoiksi. Sekoita sherryyn umamipommit kombudashi, misotahna ja soijakastike ja mausta liemi agavesiirapilla ja vaniljalla. Jos sinulla on aikaa runsaammin, marinoi sieniä liemessä puolesta tunnista tuntiin. Laita kuumalle paistinpannulle sitten sienikiekot sekä reilun desin verran lientä. Neste alkaa poreilla, haihtua ja imeytyä sieniin – käännä sienikiekot ympäri kerran ennen kuin koko neste on kadonnut. Lisää pannulle sitten 2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvalevitettä ja paista sienikiekkoihin kaunis pinta molemmin puolin.

Nosta sienet pannulta hetkeksi pois ja lisää pannuun loppu liemi. Anna nesteen kiehua kasaan pannulla, kunnes jäljellä on vain noin kolmannes. Ota pannu liedeltä ja nosta kuningasosterivinokaskiekot vielä pannuun uudelleen lämpenemään kuuman reduktion sekaan.

Annostele muussi ja “vegaanin kampasimpukat” lautasille. Lusikoi annosten päälle kokoonkeitetty liemi paistinpannulta. Viimeistelin itse annokset vielä super sunnuntailuksusruuaksi tuoreella kirvelillä, fritatuilla enokisienillä ja juuressipseillä, sekä kauppareissusaaliillani eli hauskoilla oliiviöljyhelmillä, lorauksella savustettua oliiviöljyä ja annoksella raastettua kesätryffelillä. Huh mikä setti!

feikki kampasimpukat

Pikaversio:
  1. Tee muussi ihan vaan potuista tai muuten juuri silleen mistä itse tykkäät
  2. Paista suolalla ja pippurilla maustetut sienikiekot pannulla kauniin ruskeiksi molemmin puolin (n. 5 min per puoli). Skippaa liemihommat tai pitäydy soijalla ja sitruunatilkalla ryyditetyssä kasvisliemessä.
  3. Tarjoile sienet muussin kera. Puserrus sitruunaa annoksille ja joku tuore yrtti sopii minusta tähän tapaan valmistetun annoksen piristeeksi.

Sieniä ja muussia, sitähän tämä ruoka loppujen lopuksi vain on 🙂

639 views