Citysavustajan naatti-potaattisalaatti

Citysavustajan naatti-potaattisalaatti

Oi että minä tykkään savustetusta ruuasta! Mietin välillä, että onko oikein mitään, mikä ei olisi savustettuna hyvää (paitsi raparperipiirakka, huomauttaisi ystäväni Eevis tähän väliin kokemuksen syvällä rintaäänellä). Toissakesänä savustin munakkaan sekä hurahdin savustettuihin punajuuriin ja halloumiin, viimekesänä taas savuvalkosipuliin. Mutta arvatkaas mitä? En omista grilliä, joten en voi savustaa kotosalla muuta kuin kaupan savustuspussilla.

Toki olen katsonut TV-kokkien kotikeittiösavustusvinkkejä pilvin pimein, eli tiedän että voisin rakennella omia minisavustimiani vaikkapa wokpannuun ja heitellä sinne pohjalle savuamaan vaikkapa teetä. Mutta sitä päivää odotellessa, kun minulla olisi aikaa ja uskallusta alkaa kikkailemaan moista, käytän pokkana savustupusseja. Ne ovat mielestäni varsin toimivia, eivätkä todennäköisesti aikaansaa väärää palohälytystä aivan niin herkästi 😀

Tässä juhannuksen kynnyksellä tuli taas hinku saada jotain savuista. Savunieriän kävin ostamassa naapuriini avanneesta mahtavasta savukalakojusta (Pellingin savukala), mutta jotain sitä tekee mieli savustella itsekin! Vietämme juhannuksen Juuson kanssa tänäkin kesänä stadissa – tällä kertaa enimmäkseen siksi, että Juuson pitää vielä pakkailla tavaroitaan heti juhannuksen jälkeen ajoittuvaa muuttoa varten. Suunnitelmissa on keskiyön kävely lähimetsissä sekä tietysti armoton kokkailu ja syömiskely.

Olen vuosien varrella testaillut erilaisia kaupunkijuhannuksen viettotapoja: olen käynyt We Love Helsingin Juhannustansseissa kukkamekossa, grillannut Teurastamon pihalla, jopa piipahtanut aikoinaan Marian sairaalassa aattoyönä, kun piilolinssini piiloutui silmämunan taakse – ja siellähän sitä lössiä sitten riittikin 😀

Autio keskusta juhannusyönä on aika ainutlaatuinen ja unenomainen kokemus, jonka koen mieluusti uudestaan, vaikka aina välillä jonnekin Helsingistä jussiksi karkaankin. Tänä vuonna eksyn kotikulmilta todennäköisesti enintään lähimmälle kokolle Kivinokkaan, tekee nimittäin kovasti mieli vain nyhvätä kotona.

Pre-juhannusfiilistelyissäni savustin satsin uusia pottuja jo etukäteen. Väänsin niistä perunasalaatin, jonka inspiraationa on Etelä-Italian cucina povera – paistoin savustettujen pottujen sekaan nimittäin punajuurin ja nauriin naatteja, kun en hortoilemaan jaksanut lähteä. Köyhien keittiössä tosin sekaan tuskin päätyisi myös merguezmakkara… mutta menköön nyt tällä kertaa! Kastikkeen tein savustetusta valkosipulista, hunajasta, oliiviöljystä ja sitruunasta. Njam!

Hetken mielijohteesta avasin lautasellisen kylkeen pitkään hautomani Italialaisen suodattamattoman punaisen alkuviinin, Il Secondo di Pacinan. Hurahdin vuosi sitten alkuviineihin, joista erityisesti oransseihin viineihin, ja olen siitä asti pyrkinyt sekä juomaan niitä aina kuin on tilaisuus, että tilaamaan niitä ajoittain kotiini.

Alkuviinithän ovat ns. aitoja ja täysin lisäaineettomia viinejä, luomuja ja käsinkorjattuja. Niiden valmistuksessa ei käytetä mitään lisäaineita, ja käyminen hoituu rypäleen omilla luonnollisilla hiivoilla. Alkuviinejä ei yleensä myöskään suodateta. Lopputuloksena saadaan aikaan viinejä, joilla on aivan omalla laillaan persoonaa, syvyyttä ja luonnetta. Välillä alkuviiniä juodessa kohtaakin täysin uudenlaisia viinimakuelämyksiä; jokainen lasillinen käy seikkailusta ♥

Citysavustajan naatti-perunasalaatti 2:lle nälkäiselle tai 4:lle lisukkeeksi

n. 400 g uusia perunoita

2-3 merguezmakkaraa tai muuta mausteista tuoremakkaraa (n. 200 g)

3-4 punajuuren ja/tai nauriin terhakat varret ja naatit

2-3 kesäsipulia varsineen

1-2 savustettua yksikyntistä valkosipulia tai 3-6 savustettua valkosipulinkynttä

1 sitruunan mehu

loraus pippurista neitsytoliiviöljyä

ripaus suolaa ja reilusti vastarouhittua mustapippuria

Jynssää perunat puhtaiksi ja kuivaa ne. Savusta kokonaiset perunat sekä kokonaiset valkosipulit savustuspussin ohjeen mukaan (suosittelen muuten savustamaan kerralla vähintään tuplamäärän ainakin valkosipulia, sillä sitä on ihana sivellä ihan vaikka voidellulle ruisleivälle). Uuni siis täysille ja ladattu savustuspussi uunin alatasolle, ensin vartti tulikuumassa ja sitten vielä n. 25 minuuttia 200 asteessa. Lopuksi pieni vetäytyminen ennen pussi aukaisua.

Pottujen savustuessa voit pestä naatit ja pilkkoa makkaran, mikäli sitä käytät. Naatit kannattaa minusta leikata juureksista irti heti kotiin saavuttua, huuhtoa ja laittaa sitten vesikannuun leikkokukan tapaan. Siinä hieman nuupahtaneetkin naatit nimittäin terhakoituvat. Nahistuneita tai kellastuneita naatteja ei tietenkään kannata käyttää.

Huom! Henkilökohtaisesti en koe punajuuren naattien nitraattipitoisuutta itselleni kovin suureksi uhaksi, kun niitä kuitenkin verrattain harvoin puputan.

Pilko naatit varsineen muutaman sentin pätkiksi ja paista runsaassa oliiviöljyssä pannulla, kunnes vihreät lehdet muuttuvat läpikuultaviksi (samalla voit hyvin paistaa myös makkaran, mikäli sitä käytät). Pilko muutama sipuli varsineen ja lisää pannulle pehmenemään aivan lopuksi. Käännä lämpö pois ja jätä odottamaan.

Sekoita kulhossa yhden sitruunan mehu, reilu ruokalusikallinen hunajaa sekä iso loraus öljyä. Mausta ripauksella suolaa sekä reilulla määrällä vastarouhittua mustapippuria. Kun perunat ja valkosipulit ovat savustuneet, kuori haluamasi määrä pehmeää valkosipulia ja muussa se haarukalla kastikkeen sekaan. Lohko vielä lämpimät perunat koosta riippuen kahteen tai neljään osaan ja sekoita ne kastikkeen kanssa. Lämpimät potut imevät kastikkeesta mahtavasti makuja itseensä!

Sekoita lopuksi naatit (makkarat) ja potut yhteen ja tarjoile vielä hieman lämpimänä.

Ps. Alkuviiniuteliaiden suosittelen klikkaamaan itsensä Denizin Wine and Finland -blogiin, jossa alkuviinejä tarjoilevia ravintoloita ja baareja on listattu jo kahden blogipostauksen verran 🙂

98 views

Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Taste of Helsinki 2016 avajaispäivän fiiliksiä

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of Helsinki 2016 -hittiannos sisältää SELLERIÄ!

Ekakertalainen Taste of Helsinki -festareilla raportoi tässä hei! Päädyin vetämään eilen avautuneen tapahtuman avajaispäivän täysillä, kun tajusin että perjantai ja lauantai menee käytännössä festareilla. Siinä ei sitten pikku sateet kuulkaas enää haitanneet, kun lompsittiin deittini Juuson kanssa teltasta toiseen jokaisen vähänkin kutkuttavan annoksen perässä.

Eipä ollut sade pelottanut juuri muitakaan, sillä ropinasta huolimatta teltassa kuin teltassa oli kivasti tungosta, annokset sai silti käteen juurikaan odottelematta. Veikkanpa että sade jopa nostatti tunnelmaa; mikäpä olisi enemmän omiaan tuntemaan suomalaista sisua tässä kaupunkilaisen helpossa elämässä kuin viuhahtelu sissityylillä teltasta toiseen shamppanjan tai suolakuoressa kypsennetyn sellerin perässä? Kyllä tässä maassa on aina pärjätty, säässä kuin säässä!!!

Burgerilla festarinsa aloittivat myös Alisa (Suusta suuhun) ja Jaana (Keittiössä kaupungissa).

Ensialkuun juotiin tietysti tervetuliaisshampanjat ja aperolit (tyhjään mahaan, virhe) ja jahka ravintolat avasivat ovensa, oltiinkin jo varsin hilpeitä ja nälkäisiä. Päätimme aloittaa herkuttelun Bistro o Matin Haukiburger Vol.2:lla, jota olin kuola valuen odotellut käytyäni visiitillä Kirkkonummella.

No olihan se täysin kaiken etukäteishehkuttelun veroinen makupala! Rapeakuorisen mutta pehmeän sämpylän sisällä piileskeli käsittämättömän taidokkaasti paistettu haukimureke, mummonkurkkuja sekä mustekalan musteella maustettua aiolia. Varsin pätevä aloitus, enkä suinkaan ihmettele, jos joku syö tätä tänäkin vuonna useamman kappaleen päivässä.

Ravintola Murun parmesanrisotto, helix-etanat ja persiljaliemi olivat just niin hyvää kuin taannoisella ravintolasafarilla oli lupailtukin; nimikkoannokseen eli Charcuterieen petyin ihan vähän siksi, että olisin voinut enemmänkin näitä ravintolassa itse tehtyjä leikkeleitä mussuttaa. Coppan maukas rasva suorastaan suli suuhun, fenkolilla maustettua makkaraa olisin voinut haukata suoraan pötköstä ja ilmakuivattu ankka, noh, sitä en tohdi enää edes muistella. Giardiniera oli sopivan etikkaista ja mausteista, vihannekset ihanan rapsakoita. Miksi oi miksi tämä leikkelelautanen ei ollut tarjottimen kokoinen?

Alkumaljojen jälkeen nappasimme ensimmäiseksi lasiimme iki-ihanaa oranssia Porta del Vento Saray 2009. Siitä asti, kun kyseiseen viiniin tutustuin, olen ollut sen suuren suuri fani – juoksen nykyään luonnollisten ja alkuviinien perässä kuin mikäkin viinihipsteri. Kuultuani että Saray löytyy tapahtuman viinitarjonnasta, tiesin että sitä tulen juomaan kutakuinkin läpi ateriani. Kyseinen vuosikerta on muuten pikkuhiljaa loppumassa, joten se olis nyt tai ei koskaan, jos sitä haluaa kotiinsa tilata. Itse ainakin meinasin hieman hamstrata, seuraava vuosikerta kun voi taas olla jotain aivan erilaista.

Restoran Ö:n nimikkoannos (hirveä, mustavalkosipulinkastiketta, villivalkosipulin versoja, jäkälää) oli syömistäni annoksista ehdottomasti kaunein.

Restoran Ö:n selleriannos karamellivoineen = napakymppi

Festivaalin ensimmäisen ulkomaanvahvistuksen Restoran Ö:n annokset vakuuttivat. Suolakuoressa kypsennettyä luomuselleriä, karamellisoitua voita, herakastiketta ja sellerin lehtiä sisältävä kasvisannos peittosi helposti jopa etukäteen kovasti odottamani nimikkoannoksen (suolattua hirvenlihaa saarenmaalta, mustavalkosipulikastiketta, villivalkosipulin versoja ja jäkälää).

Äärimmäisen kaunis hirviannos oli todella maukas, mutta sen aromit olivat sen verran mietoja etteivät ne pärjänneet siinä välissä haarukoidulle sellerille. Olen heikkona karamellivoihin, näemmä jopa niin heikkona, että kaavin lapsuuden inhokkiani selleriä sisältäneen lautasen mieluummin kuin syön sen viimeisen murun hirveä – onneksi Juusolle tämä kauppa kävi enemmän kuin hyvin.

Ravintola Kolmos3n Haukea Lag3r-taikinassa (tempura) ja mummonkurkkuja = erittäin hyvvää!!!

Juuson suosikki oli Ravintola Grönin herkullinen nimikkoannos, johon olimme tosin molemmat ns. puolueellisesti ihastuttu jo vuosipäivätreffeillämme Grönissä. Raakakypsennettyä nautaa, litulaukkaa, kevätkaalia ja etikoitua hapankermaa sisältävä annos oli täydellisessä balanssissa; rapea lehtikaali, kirpeä hapankerma sekä aromikas litulaukka täydensivät murean naudan erinomaisesti.

Piipahdimme myös moikkaamassa Punavuori Gourmet -Anikoa olutpisteellä, lasiin napattiin välijuomaksi raikas Brooklyn Sorachi Ace. Olutpisteeltä sai mukaan myös lehtisen, jossa oli paritettu jokaiselle tapahtuman annokselle suositusolut – jollen olisi ollut niin sen oranssin viinini lumoissa, olisin niitä varmaan lähtenyt testailemaankin.

Tämäkin piti tietysti testata: punainen sancerre! Kevyempää ja raikkaampaa punaviiniä en ole tainnut koskaan maistaakaan ♥

Viinilehden top 5 -suosituslistaltakin löytyvää roséta oli toki myös pakko maistaa (mutta ei sitä Bradin ja Angelinan viiniä vaan Lafage Miraflors Rosé) – Juuson lasissa jälkiruokaviiniä, jonka nimi unohtui pistää ylös. Hupsista!

Pikku tauon jälkeen ruoka maistui taas. Ravintola Tocan ahvenanmaan karitsa munakoisopedillä oli murea ja mehevä, Sinnen BBQ-kana erinomaista. Erityisesti ihastuin annoksen hernesoseeseen, mintutkin popsittiin viimeistä lehteä myöten. Askin nimikkoannos  ”Askin Legendaarinen Metsä” sekä Pastorin “Chipirones” osoittautuivat itselleni pieniksi pettymyksiksi, vaikka hyviä toki molemmat olivatkin. Eipä näillä festareilla mitään huonoa varmaan saakkaan vaikka kuinka etsisi.

Takana Sinnen BBQ-kanaa, hernettä ja minttua, edessä Tocan Ahvenanmaan karitsaa, munakoisoa ja valkosipulia.

Edessä “Askin legendaarinen metsä”, takana Askin Hiillostettua Luomu Salaattia Ahlbergiltä, Muikunmätiä & Ruohosipulia –  se ehkä mitäänsanomattomin syömistämme annoksista. Höh.

Pastorin Chipirones eli Rapeiksi paistettuja pieniä mustekaloja, aiolia, fermentoitua chiliä, kevätsipulia ja chiliä. Maistui lähinnä frittitaikinalle sekä (erittäin maukkaalle ) chilille. Höh tällekin.

Hellan ja Huoneen nimikkoannos oli illan paras lautasellinen, jos minulta kysytään. Valitettavasti tässä on myös illan huonoin kuva…

Mietimme pitkään, minkä annoksen kumpikin meistä söisi toiseen kertaan, ja itse päädyin lopulta Hellan ja Huoneen “Lapinkobeen”. Kylmäsavustettua maa-artisokkaa, lipstikkaa ja ruisviskillä maustettua Lapin härkää sekä talon mallasleipää ja ruskeaa voita sisältävä annos oli yksinkertaisesti maukkain kaikesta maistelemastani. Kylmäsavustettuihin maa-artisokkiin oli jätetty ihanasti puruvastusta, ruskealla voilla päällystettyyn leipään sai ihanasti imeytettyä lautasen pohjalla lainehtivan viskiliemen (tosin lopuksi viimeiset tipat vielä vuorotellen juotiin) – jokainen annoksen komponenteista maistui selkeästi itseltään ja toimi myös täydellisesti yhteen.

Juuson ei valintaansa sen sijaan pitkään tarvinnut pohtia – hänelle se oli itsestäänselvästi Grönin raakakypsytettyä nautaa sisältävä nimikkoannos. Ehkä meidän pitää suoriutua tänne viikonlopun aikana nämä kaksi annosta vielä santsaamaan, tai sitten on uuden Grön-visiitin aika. Tampere ja Tallinna voisivat myös olla ihan kivoja kesämatkakohteita…

No syötiinhän me yksi jälkkärikin: Hellan ja Huoneen “Herukkapensas”. Herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä, joista ihanan kirpeää herukanlehtivaahtoa olisin voinut lusikoida sellaisenaan – Juusolle maistui myös vaahdon alta pilkistävä valkosuklaa.

Että semmoinen avajaispäivä! Kuten ilmeistä näkyy, fiilis oli jotakin ihmettelyn ja lapsekkaan innostuksen välimaastosta. Mahtava ilta! Suosittelen festaria vahvasti kaikille herkkusuille ja muillekin. Paikallahan voi siis ihan vain piipahtaakkin, vaikka itse suosinkin aina mieluumin övereitä kuin vajareita.

Taste of Helsinki

16.-19.6. 2016

lounaskattaus to-la klo 11-15

päivälliskattaus to-la 17-23 (ravintolat sulkevat klo 22)

sunnuntaibrunssi 11-16

Kansalaistorin puisto

Ps. Illan meille tarjosi Taste of Helsinki, jolle iso kiitos hetkellisestä Kroisosfiiliksestä! Harvoinpa sitä tulee “tuhlailtua” yhdessä illassa kokonaista säkillistä rahaa silkkaan hedonismiin. Söimme yhteensä 14 annosta + muutamat viinilasit, eipä sellaista tosimaailmassa niin vain tekisi – vastaan tulisi kukkaron pohja huomattavasti nopeammin, samoin kiristelevä vatsanahka. Pienille annoskoille ja matalille hinnoille täältä siis iso peukku!!!

372 views

Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

by Juulia
Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social WinesAikuisten mehujäät sisältävät mitäs muuta kuin viiniä!

Jes jes, se olis vihdoinkin kesä, loma ja vapaus! Kesälomasuunnitelmani ovat yleensä osastoa “ei suunnitelmia”, mutta onpahan minullakin muutamat kesäperinteet ja ne liittyvät tietysti ruokaan. Monen kesään automaattisesti kuuluvat jäätelöt eivät ole minua varten: jätskikiskalle eksyn ehkä vain pari kertaa kesässä – enkä silloinkaan yleensä jaksa särpiä koko annosta. Sen sijaan mehujäitä popsin varteenotettavalla tahdilla!

Jätski on useimmiten makuuni liian makeaa, mutta mehujäät sen sijaan voi tehdä just niin paljon tai vähän makeaksi kuin haluaa – kunhan tietää niiden valmistamisesta muutamat perusjutut. Erityisesti olen kunnostautunut viime kesinä tekemällä erilaisia drinksumehujäitä, joiden avulla kesäpäivä kuin kesäpäivä (juu, se sateinenkin) muuttuu hetkessä juhlaksi 😉 Välillä drinksumehujäitä on itseasissa pitänyt tehdä ihan talvellakin, sillä kesäfiilistely keskellä lumipyryä on harvemmin huono idea vaikka sitten viltteihin kääriytyneenä.

Drinksumehujäihin kelpaa mausteeksi melkein mikä vain alkoholi, mutta mitä vahvempi prosenttiluku, sen tarkempi raaka-aineiden mittasuhteiden kanssa pitää olla. Viime aikoina olen tehnyt erityisesti viinimehujäitä, viinissä kun on matalampi alkoholipitoisuus, jonka ansiosta niitä voi lotrata mehujäämuotteihin vähän enemmän.

Tämän hetkinen suosikkiyhdistelmäni on tuore ja mehukas päärynä + The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015, joka peilaa maultaan kivasti sekä samaista päärynää, että vihreää omenaa. Törmäsin kyseiseen viiniin ensimmäistä kertaa talvella äitini luona, eikä ihme: äidilläni kun on taipumus bongata erityisesti hinta-laatusuhteeltaan oivallisia valkoviinejä. Rakastan maustaa ruokia viineillä, joten olen äidin luona kyläillessäni aina silmä kovana tsekkailemassa, mitä hänen kaapeistaan löytyy. Kallista viiniä kun ruokaan ei raaski laittaa, eikä toisaalta tietenkään mitään kuraakaan.

Tykkäämme äidin kanssa molemmat kovasti rieslingeistä ja ainakin itse olen myös suuri gewürztraminerin ystävä. Gewürzin parfyymiset ja kukkeat aromit toimivat erinoimaisesti rakastamieni aasialaisten ruokien kumppanina, kuten myös hunajaiset rieslingit – niinpä molempia löytyy pöydästäni varsin usein. M8:sta löytyy kummallekin rypäleelle ominaisia aromeja tasapainoisessa ja kivan hapokkaassa paketissa. Hintaa M8:lla on alle yhdeksän euroa, mikä tekee siitä sekä loistavan kokkailu- tai mehujääviinin, että erinomaisen valinnan rennolle puistopiknikille ♥

…ja tähän väliin on vielä sanottava, että syyllistyn itse usein siihen, että valitsen juomani etiketin mukaan. Kaltaiseni ennakkoluuloiset esteetikot hoi, kannattaa antaa M8:lle tilaisuus! Moni kakku päältä kaunis ja ei ole viiniä etikettiin katsominen, ja mitäs näitä nyt on 😀

Ja sitten viineistä itse asiaan, eli viinimehujäihin! Se tuskin on kenellekään uutinen, että alkoholi ei normipakastimessa jäädy (paitsi se satunnainen pakastimeen unohtunut kalja-/siideripullo, joka sinne itse kultakin varmaan kerran elämässä räjähtää). Mitä viinimehujäähimoisen siis pitää ottaa huomioon?

  • sokerin määrä: sokeri tuo mehujäähän matalamman jäätymispisteen – mitä makeampi seos, sen alhaisempi jäätymispiste. Alhainen jäätymispiste estää suurten jääkiteiden muodostumista ja parantaa näin mehujään rakennetta. Muista huomioida sokerin määrää miettiessäsi myös käyttämäsi hedelmän/marjan sokeripitoisuus! Lopullisessa mehujääseoksesta olisi hyvä olla n.20-30% sokeria.
  • sokerin laatu: sokerista ja vedestä keitelty yksinkertainen siirappi toimii (1:1), mutta vielä paremmin homman hoitaa glukoosisiirappi, jota löytyy nykyään lähes kaikista vähän isommista marketeista. Se tuo seokseen hyvän rakenteen muttei ole aivan yhtä makea kuin tavallinen siirappi. Juokseva hunaja tai vaahterasiirappi toimivat minusta hyvin silloin kun niiden maku sopii kokonaisuuteen, rakenteen puolesta ne eivät tosin toimi glukoosisiirapin veroisesti.
  • hedelmän/marjojen tyyppi: makeat ja kuitupitoiset hedelmät, kuten päärynä tai banaani tekevät mehujäästäsi ns. kermaisempia; samoin marjat ja hedelmät, joissa on korkea pektiinipitoisuus. Kirpeät tai vesipitoiset hedelmät kuten sitrukset ja vesimeloni vaativat seokseen enemmän sokeria joko makeuden tai tekstuurin takia kuin edellämainitut.
  • alkoholin määrä: alkoholi tuo mehujäähän ihanasti makua ja hieman pehmentää pahimmillaan varsin jäistä mehupuikkoa, mutta samalla se alentaa seoksen jäätymispistettä – liika viinan lotraaminen estää jäätymisen ja sitähän me emme halua.

Mikä kuitenkin parasta, kokeilemalla oppii parhaiten! Tein pitkään drinksumehujääni ilman tietoakaan ideaalisokeripitoisuuksista sunmuista. Hyvin onnistuivat silloinkin!

Mikäli puikoista tulisi liian vetisiä/jäisiä, laita seuraavalla kerralla hieman enemmän alkoholia/sokeria/hedelmää. Jos taas liian pehmeitä ja nopeasti sulavia, heitä puikko suoraan lasiin sulamaan ja lorauta perään hieman mehua, viiniä, kuoharia tai vissyä – ihana hellejuoma on hetkessä valmis.

Päärynä-M8-puikot, 6 kpl

150 g The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015

150 g kuorittua tuoretta päärynää

80 g glukoosisiirappia

ripaus vaniljasokeria ja/tai jauhettua inkivääriä

(syötäviä kukkia, kuten orvokkeja tai syreenin kukkia … tai vaikka ne 7 juhannusyön taikakukkaa)

Soseuta kuorittu päärynä glukoosisiirapin ja viinin kanssa. Lisää makusi mukaan vaniljasokeria tai pieni ripaus jauhettua inkivääriä. Mikäli käytät syötäviä kukkia, laita ne mehujäämuottien pohjalle, kaada sitten mehujääseos päälle. Jäädytä 4-6 tuntia, tai kunnes viinimehujäät ovat täysin jäätyneet.

Näillä mittasuhteilla ja tällä (surkealla) matikkapäällä laskien näissä puikoissa on reilu 20% glukoosisiirappia, johon voidaan laskea päälle vielä päärynän ja viinin sisältämä sokeri – lopputulos on sopivan makea ja koostumukseltaan hyvä. Makeammasta tykkäävät voivat hyvin nostaa glukoosisiirapin määrää muutamalla kymmenellä grammalla.

Suosittelen säilyttämään valmiit viinimehujäät ilmatiiviisti siellä pakkasessa, jottei niihin tartu pakastimesta hajuja ja makuja. Harvemmimpa nämä toisaalta siellä kauaa pyörivät!

Itse olen juuri nyt tykästynyt plompsauttamaan viinimehujääni joko lasilliseen kivennäisvettä, tai joskus jopa ihan viinin sekaan. Lämpimänä päivänä mehujää viilentää juomaa kivasti ja sulaessaan lasillisesta tulee jotain slushyn tai viinispritzerin tapaista. Täysin varmaa on, että seuraavan kerran kun tulee tilaisuus, tarjoilen aikuisten mehujäät kuohuviinillä täytetyistä laseista ♥

M8:sta vielä: syötiin/juotiin pikkusiskoni kanssa viikonloppuna päärynä-M8-puikot sateenkaarisushini kanssa. Ensin juotiin viiniä ihan sellaisenaan sushin kyljessä (TOIMII) ja lopuksi tipautin laseihimme mehujäät. Tarjoilin siis jälkkärini kätevästi viinilasista ja taas säästettiin tiskissä!

Sateenkaarisushin ohje löytyy täältä 🙂

Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta Valviran ohjeistuksen mukaisesti suljettu.

725 views

Löytö: Sushibar+Winen Parsa ja Rieslingviikot

Löytö: Sushibar+Winen Parsa ja Rieslingviikot

Riesling ja parsa. Yksi lempiyhdistelmiäni ♥ mutta miltäs kuullostais riesling, parsa ja sushi? Kombinaatiota testanneena voin kertoa, että yhdistelmä on todellinen napakymppi. Sushibar+Wine -ravintoloissa vietetään Parsa ja Riesling-viikkoja toukokuussa; valikoimassa on liuta ihania rieslingejä jotka sopivat upeasti sekä sushibarin vakiolistan annoksiin, että viikkojen erikoisuuksiin, parsasusheihin.

Viikot alkavat 9.5. mutta parsasushit tulevat ravintoloihin jo tänään. Parsasushia on tarjolla sekä vege- että kalaversiota, joista oma suosikkini oli lohi-parsa (jonka kaverina toimi mielestäni muuten erinomaisesti sitruksisen yrttinen C.A.I. Riesling 2014) – jollen juuri nyt viettäisi viikonloppua mehupaaston merkeissä, olisinkin taatusti jo sushilla ja viinillä!!!

Sekä lohi-parsarullassa että avocado-parsarullassa myös tuorejuustoa ja ruohosipulia, nammmmm!

Rieslinginystäviä hemmotellaan – vain Kalkglimmer ja X-Berg ovat Sushibarien vakiovalikoimaa.

Pääsimme muutaman onnekkaan blogaajan voimin testaamaan etukäteen Parsa ja Rieslingviikkojen tarjontaa viime keskiviikkona. Minullahan on tapana hemmotella itseäni perjantaisin sushilounaalla työpaikkani viereisessä sushibarissa, joten kun näin pöytään kannettavien sushien määrän, meinasin onnessani tipahtaa tuolilta! Pöytä suorastaan notkui kaikkia lemppareitani sekä muutamia uusia tuttavuuksiakin (viitaten sekä susheihin että blogaajakollegoihin 😉 ).

Viinejä meille oli maistattamassa Viinitien Antti Paasonen, jolla oli mukava tyyli kertoa rennosti anekdootteja eri viineistä sortumatta sen kummempiin monologeihin.

Oma suosikkini sushibarin vakiovalikoimasta on Grilled hotate nigiri (kevyesti grillattua kampasimpukkaa, ruohosipulia, valkosipulimajoneesia sekä yakitori-kastiketta) – ja kävi varsin pian ilmi etten ollut ainoa! Kampasimpukan kaveriksi toimi hienosti hieman makeampi riesling, Riesling Kabinett 2013 ja jopa vielä makeampi Feinherb Riesling 2014, joka oli omaan makuuni yksinään jopa hieman liian makea. (Eriävän mielipiteen kyseisestä viinistä löydät todennäköisesti jossain vaiheessa juuri Asennemedian poppooseen liittyneen Natan WTD-blogista 😀 )

Kaikki herkut samalla lautasella: stravacado, parsarulla, grilled hotate nigiri, deluxemaki sekä shake pocket ♥

Kabinett maistui muuten mahtavasti myös grillatun lohinigirin kanssa, sekä uuden tuttavuuden, shake pocketin kanssa (riisipaperitasku, joka on täytetty kevyesti grillatulla lohella, avokadolla, kurkulla, kevätsipulilla, chili-seesaminsiemenillä sekä ponzu-soijalla).

Viinejä ja susheja maistellessa vierähti tovi, ja vaikka olin vannonut maistelevani kumpiakin maltillisesti (koska suunnitelmissani oli aloittaa seuraavana päivänä mehupaasto, hehe), taisin loppujen lopuksi kuitenkin vetää sushiöverit. Sushi on niin suurta herkkua minulle, että vaikea sitä olisi moisessa tilaisuudessa välttää! Viinien kanssa itsekuri onneksi sentään piti, joten seuraavan aamun vihermehukuuri lähti käyntiin lopulta ihan kevyesti – mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Iltapäivän päätti Elisabeth Ehrnroothin yllätysesiintyminen, joka taisi vetää koko porukan poikkeuksellisen hiljaiseksi, sekä ihana lasillinen upeaa jääviiniä matchajäätelön kera. Miksei mun elämä vois olla tällaista joka päivä?

Parsa ja Riesling-viikot 9.-29.5. kaikissa Sushibareissa

192 views