Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

by Juulia
Rosé, pottu ja ahven, osa 1: karamellivoissa

Ahvenia ja uusia perunoita karamellivoissa, naattipestoa, kuivattuja oliiveja ♥

Rosé on sekä kesäviini, että yksi uusista viini-innostukseni kohteista. Sain muutama kuukausi takaperin testattavakseni oranssin viinin, jollaisesta en aiemmin ollut kuullutkaan – ja siihen tutustuminen oli kuin olisin vaihtanut mustavalkoiselta kanavalta värilliselle: ai tällaistakin viini voi olla?

Viinimaailma onkin avautunut ympärilläni siitä asti kokoajan enemmän: olen juonut enemmän eri värisiä ja eri tavoin tehtyjä viinejä kuin koskaan. Vanhat tutut lempivalkkarit ja -punaiset saavat odottaa, tutkimusretkeilijällä on nyt vähän muuta lasissa!

Vino Nostrum on italialaisten artesaaniviinien nettikauppa, jonka valikoimassa on vain biodynaamisten ja/tai luomutilojen viinejä. Kun sain tilaisuuden maistaa heidän valikoimastaan kahta kuivaa roséeta, en epäröinyt hetkeäkään. Rosé on yhdistynyt mielessäni aiemmin lähinnä puolikuiviin, yksiulotteisiin ja mehumaisiin viineihin, sellaisiin helppoihin piknikjuomiin jotka maistuvat parhailta superkylminä. Näiltä osasin kuitenkin odottaa vähän enemmän!

Le Fraghe Ròdon & Il Marinetto: kaksi hurmaavaa rosèeta minun makuuni

Kesä ja rosé kuuluvat yhteen, melkeinpä yhtä saumattomasti kuin sääreni ja hyttyset! Erottamattomia, klassikkokomboja… toisesta nauttii, toisesta ei. Ja jos näistä kahdesta pitää valita, otan lasin roséta kiitos.

Ensiksi testaamani  Il Marinetto oli todellinen yllättäjä – melkein kuin punaviini rosén vaatteissa. Varsin jännä uusi tuttavuus, josta kerron tarkemmin myöhemmin.

Le Fraghe Ròdon on Il Marinettoa tyypillisempi rosé, mutta sellaisena erinomainen: ensisiemauksella maistuvat metsämansikkaiset aromit, mutta viinistä löytyy myös kirsikkaa, sitrusta, punaherukkaa, häivähdys ruusua, rapsahtavaa hapokkuutta, jopa suolaisuutta. Fiksummat sanovat, että tässä viinissä maistuu maaperä (siihen en kyllä itse osaa ottaa kantaa).

Ròdon tehdään kahdesta rypäleestä, corvinasta ja rondinellasta, joita muuten käytetään myös yhteen lempipunaviineistäni, eli amaroneen. Molemmat rypäleet vinifioidaan erikseen. Kuorten annetaan maseroitua rypälemehussa viileässä lämpötilassa kuudesta kahdeksaan tuntiin, jonka jälkeen viini sekoitetaan ja laitetaan terästankkeihin kypsymään aina seuraavaan kevääseen saakka. Lopputulos: kesä pullossa

Kesäviinille tietysti kesäruokaa!

Halusin maistella molempia roséita sellaisenaan, mutta myös ruuan kaverina. Päätin laittaa kummallekin viinille sopivan annoksen samoista raaka-aineista: Le Fraghelle keveyhkön salaatin, jossa on aavistus makeutta, Il Marinettolle tuhdimman annoksen, jossa on sekä savua että tulta.

Uudet perunat ja ahvenet ovat sen kaliiperin kesäruokaa, että ne valikoituivat melkeinpä automaattisesti pääraaka-aineiksi näille “kesäviineille”. Monipuolinen rosé taipuu kuitenkin kaveriksi yllättävän monentyyppiselle ruualle, ja veikkaankin että testaan näitä viinejä vielä ainakin jonkun eksoottisemman ruuan, possun, tai jopa grillimakkaran kanssa!

Perässä siis “rosé, pottu ja ahven osa 1: karamellivoissa”. Ohje on poikkeuksellisesti hieman kunnianhimoisempi, ja sisältää useamman työvaiheen (mutten sentään onkinut ahveniani itse). Minulla taisikin hujahtaa keittiössä useampi tunti – lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan väärti, jossa jokainen osa loksahtaa paikalleen.

Ahvenia ja kesävihanneksia karamellivoissa (4:lle)

12 pientä ahvenfilettä

100 g luomu kirnuvoita

ripaus suolaa

 n. 800 g pestyjä uusia perunoita

1 nippu retiisejä

400 g vahapapuja

puoli ruukkua salviaa

Pese perunat, leikkaa retiiseistä naatit ja napsi pavuista kärjet pois. Keitä tai höyrytä perunat, pavut ja retiisit juuri ja juuri kypsiksi (ne kannattaa kypsentää erikseen, sillä ne kypsyvät eri ajoissa. Retiiseissä ja pavuissa menee n. 5 minuuttia, perunoissa päälle 10). Mausta vihannekset karamellivoilla ja salvianlehdillä – säästä ruokalusikallinen voista ahvenien päälle.

Kuivaa ahvenfileet ja paista kuumalla pannulla runsaassa voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Voit  halutessasi jauhottaa ne kevyesti esim. ruisjauhoissa. Paistaminen kannattaa tehdä kahdessa erässä, jottei pannu pääse jäähtymään liikaa.

Tarjoa ahvenfileet karamellivoilla maustettujen kesävihannesten päältä, ja mausta ne ripauksella karamellivoita, nokareella porkkannannaattipestoa sekä kuivatuilla oliiveilla. Erillistä suolaa tuskin tarvitset, mutta muista maistella ja päätä itse!

Vasemmalla valmis karamellivoi, oikealla mustuneet maitoproteiinit joita tuskin haluat syödä.

Karamellivoi:

100 g luomu kirnuvoita

1 rkl vaahterasiirappia

n. puolen sitruunan mehu

Lämmitä voita miedolla lämmöllä kunnes se kuohuu. Keitä rauhassa mutta silmällä pitäen, kunnes kuohunta vähenee ja väri muuttuu kullanruskeaksi. Varo polttamasta voita! Kun kattilan pohjalla alkaa näkyä tummia hippusia, ja voi tuoksuu pähkinäiseltä, ota kattila nopeasti levyltä ja kaada voi kulhoon jäähtymään.

Kun voi on hieman jäähtynyt, ja kulhon pohjalle on asettunut kerros kärähtenäitä maitoaineksia, voit kaataa tai lusikoida kaiken edellämainittua lukuunottamatta uuteen kulhoon. Sekoita voihin vaahterasiirappi ja sitruunanmehu, ja lämmitä voi varovasti ennen tarjoilua.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Käytä naateista vain reippaat osat, nuutuneet naatit kuuluvat biojätteeseen. Huuhtele naatit, pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Kuivatut oliivit

purkillinen laadukkaita kivettömiä vihreitä oliiveja

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Valuta oliivit ja viipaloi ne (tai käytä valmiiksi viipaloituja). Levitä oliiviviipaleet tasaisesti uunivuokaan tai leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa noin puoli tuntia, tai kunnes viipaleet ovat rapisevan ja rouskuvan kuivia.

Kokoa annokset tai asettele ainekset isolle vadille – karamellivoissa pyöritellyt perunat ja vihannekset alle, voissa rapeaksi paistetut ahvenet päälle. Naattipestonokareet, karamellivoin rippeet ja kuivatut oliivit viimeistelevät herkun! Tämä ruoka on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, mutta täysin kylmänä sitä ei kannata tarjota: karamellivoi kiinteytyy viilentyessään.

Le Fraghe Ròdon oli erinomainen kumppani ahvenille sekä karamellivoissa pyöritetyille vihanneksille: viinin makean marjaiset aromit tasapainottuivat karamellivoin ansioista. Myös Il Marinetto maistui aterian kyljessä, vaikka selvästi pärjäisi tuhdimmallekkin makumaailmalle.

Ihan kuten ruuankin kanssa, makuasioistahan viinissäkin on kyse – kannattaa myös muistaa, että viinin makuun vaikuttaa moni seikka, kuten lämpötila, viinilasin koko ja muoto, kauanko pullo on ollut auki. Sama viini voi käydä läpi melkoisen transformaation yhden aterian aikana! En tiedä teistä, mutta minusta se on älyttömän jännää 🙂

Ps. Jos varaa ahvenia ja perunoita hieman yli tarpeiden, niistä saa seuraavana päivänä väsättyä tähderuokien kuningasta eli pizzaa – mutta siitä lisää vähän  myöhemmin 😉

54 views

Kesäviini: Les Fumées Blanches

by Juulia
Kesäviini: Les Fumées Blanches

Yhteistyössä Les Fumées Blanches

Pidimme viikko sitten ystäväporukalla piknikin takapihallani. Kylmä ja tuulinen sää ei lämmintä tunnelmaa häirinnyt, ja roikuimmenkin lopulta kotonani lähemmäs viisi tuntia. Minulla oli tarjolla nokkospiirakkaa ja savumanteli-perunasalaattia, ja niiden kyytipoikana Lurtonin Les Fumées Blanchesia (sekä sauvignon blancia, että roséeta). Viinit sain testattavakseni Nordalcolta.

Valkoviineistä suosikkejani ovat olleet jo vuosia Uuden Seelannin ja erityisesti Marlboroughin alueen sauvignon blancit, sellaiset oikein herukkaiset ja karviaismarjaiset. Ollakseen ranskalainen Les Fumées Blanches on kuitenkin tyylillisesti melko lähellä tykkäämääni makumaailmaa. Raikkaan hapokas ja kevyen herukkainen, ihanaa sellaisenaan nautiskeluun tai ruuan kaverina.

Hinta-laatusuhteeltaan tämä on myös SE valkoviini, jonka valitsen aina, jos tarvitsen laatikkoviinin. Enkä taida olla ainoa: kyseinen valkoviini on Alkon top 3.ssa (myydyimmät valkkarit, pullo) sekä top 1. (myydyin laatikkoviini).

Saman viinitalon rosé oli varsin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Roséet ovat alkaneet kiinnostaa minua toden teolla viime kuukausina ja olen mielenkiinnolla tutustumassa niihin kokoajan enemmän. Liekö syynä tutustumiseni oransseihin viineihin, mutta jotenkin “tavalliset” puna- ja valkoviinit eivät nyt niin innosta.

(Lähden viikonloppuna minilomalle Köpikseen ja siellä halajan maistella erityisesti roséita, oransseja viinejä ja luonnollisia viinejä. Höyhensarjan viinihipsteriys, here I come!)

Roséeviinit tehdään samoista tummista rypälelajikkeista kuin punaviinitkin, ja viinin väri on punaviinien tapaan peräisin rypäleen kuorista. Kuoret eivät mehussa kuitenkaan lillu kuin muutaman päivän, luovuttaen viinille väriä aina vaaleista pinkeistä tummempiin ja intensiivisiin sävyihin.

Roséessa yhdistyy kivasti valkoviinin kepeys ja punaviinin tukevuus – näin ollen rosé löytää helposti paikkansa ruokapöydästä monenlaisen aterian kaverina. Erityisesti tuliset ja eksoottiset ruuat sopivat roseeviinin seuraan loistavasti. Piknikillämme tarjottujen majoneesisen samettisen perunasalaatin ja pirteän suolaisen nokkospiirakan kaverina sekä sauvignon blanc että rosé pärjäsivät varsin hienosti.

Alkon valikoiman roséet ovat toistaiseksi jättäneet minut melko välinpitämättömäksi, mutta nyt kyllä ihastuin! Les Fumées Blanches Rosé bag in box (merlot 50% cabernet sauvignon 50%) on tasapainoinen, raikas, punaherukkainen ja vadelmainen – kepeä ja hurmaava kesäviini, johon tykästyimme kaikki. Viini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta sitä löytyy myös yli 30 Alkon hyllystä ympäri vuoden, varsinkin näin kesällä.

Juhannus näyttäisi minulla tällähaavaa sujuvan kaupungissa, suurin osa piknikseurueestani sen sijaan suuntaa mökille. Samoilla eväillä mennään kuitenkin niin kaupungissa kuin landella: Les Fumées Blanches roséeta on kylmässä valmiina odottelemassa auringon pilkahdusta 🙂

DSC03072

Ps. Analyyttisempää pohdintaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blancista löydät vaikkapa Viinihullun päiväkirjasta.

264 views

Piknik-eväs: Savumanteli-perunasalaatti

Piknik-eväs: Savumanteli-perunasalaatti

DSC02978

Pidin viime viikonloppuna pienen piknikin takapihallani; aurinkoa, parhaimmat ystäväni, huippua viiniä, muutama suolapala ja iso kulhollinen mansikoita – täydellisen sunnuntain ainekset! Tai no… hieman enemmän aurinkoa tai edes sitä kuuluisaa Suomalaista sisua oltaisiin ehkä tarvittu, ei ole ihan vielä piknikkelit ei. Sisällehän sitä lopulta piti paeta!

Tämä piknik kyhättiin niin ex tempore -meiningillä, että tarjolla oli vain pikapikaa väsätty nokkospiirakka, perunasalaatti sekä niitä mansikoita. Tärkeintä oli saada mahdollisimman moni yhteen paikkaan, ei vääntää pöydän täydeltä tarjoiluja – rento päivä siis kaikille, emäntää myöten!

DSC03072

Rosé on mun tämän kesän viiniväri numero 1 – Lurtonin Les Fumées Blanches Rosé BIB on todellinen löytö, siitä lisää myöhemmin!

Perunasalaattiin laitoin tällä kertaa mm. rakkaan ystäväni Juuson tekemää majoneesia (avocadoöljystä, dijonista ja kananmunasta surautettu pikamajoneesi on muuten tosi helppo tehdä ja erittäin NAMIA), parsaa, runsaasti kapriksia ja savumanteleita.

Piirakan pohjan kaivoin pakastimesta – gluteeniton lehtitaikina Frialta on helppo ja maukas pohja suolaiselle ja makealle. Täytteeseen tuli lähikaupan “fetantapaista”, paketti pehmeää tofua, reilusti nokkosia ja pari munaa. Valmisteluissa ei kauaa nokka tuhissut mutta piknik kyllä jatkui pitkälle iltaan 😉

DSC02982

Savumanteli-perunasalaatti

n. 6:lle

reilu kilo uusia perunoita

1 nippu vihreää parsaa

2 kevätsipulin vartta

3-4 rkl kapriksia

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl dijon sinappia

suolaa, pippuria

1-2 dl majoneesia (jos teet itse, tarvitset: 1 kananmuna, 2 dl esim. avocadoöljyä)

1 dl kevyesti rouhittuja savumanteleita

muutama kourallinen vesikrassia

Nosta majoneesin ainekset huoneenlämpöön. Pese perunat ja keitä tai höyrytä kypsiksi. Jos perunat ovat kovin pieniä, ne voi jättää kokonaiseksi, muussa tapauksessa esim. puolittaa keittämisen jälkeen. Kiehauta myös pätkityt parsat, ja jäähdytä ne kylmässä vedessä heti kun haarukka uppoaa niihin vaivatta (tarkkana etteivät ne ylikypsy!). Sekoita kuumat perunat, ripaus suolaa ja pippuria sekä valkoviinietikka keskenään ja jätä jäähtymään.

Majoneesin valmistusta varten tarvitset sauvasekoittimen, ja korkean kapean astian: valuta muna astian pohjalle, pyri pitämään se ehjänä. Valuta öljy päälle. Aseta sauvasekoitin astiaan niin, että keltuainen jää sen alle. Käynnistä suristin, ja nosta sekoitinta hitaasti, jolloin öljy ja kananmuna emulsioituvat kuin itsestään! Majoneesi on valmista hetkessä – sen voi maustaa esim. dijonsinapilla tai sitruunatilkalla.

Kun perunat ovat täysin jäähtyneet, lisää niihin parsa, kaprikset, pilkottu kevätsipuli, puolet vesikrassista sekä puolet savumanteleista. Lisää majoneesia sopivaksi katsomasi määrä (minulla taisi lipsahtaa lähemmäs kaksi desiä). Säilytä kylmässä ja lisää tarjoillessasi päälle vielä loput mantelit ja vesikrassit.

DSC03022

Tuulisesta säästä huolimatta viihdyimme pihapöydässä lähemmäs kaksi tuntia, eikä tarjoiluista jäänyt kuin muruset jäljelle. Piknikin kruunasi erinomainen viini, eikä kesäfiilistäkään pieni puhuri onneksi juuri taltuttanut. Kahvit kuitenkin nautittiin kotini suojassa.

Piknikjuomina meillä oli loistava ranskalainen sauvingon blanc Lurtonin viinitalolta; Les Fumées Blanches, ja saman viinitalon Les Fumées Blanches Rosé  bag in box. Les Fumées Blanches on vakiovalkkareitani, rosé sen sijaan uusi tuttavuus! Niin mainiot viinit olivat kuitenkin molemmat, että kirjailen niistä jutun vielä erikseen – piknikvieraillekin maistui niin hyvin että juhannusviinien valinnasta ei taida olla epäilyksiä kellään.

DSC02970

Viinit sain testiin blogini kautta Nordalcolta.

ps. uudet perunat voi kypsentää salaattia varten myös grillaamalla tai jopa savustamalla, NAMNAMNAM!

173 views

Löytö: Oranssi viini

by Juulia 0 Comments
Löytö: Oranssi viini

No nyt on lasissa jotain melkoisen erikoista, nimittäin oranssia viiniä! Viiniläksynsä säntillisesti lukeneille viinityyli tuskin on tuntematon, mutta voin rehellisesti myöntää, etten itse ollut moisesta vielä muutama viikko sitten kuullutkaan.

Oranssi viini on ikäänkuin valkoviini, joka on valmistettu punaviinin tapaan: murskattujen rypäleiden, kuorineen siemenineen, annetaan maseroitua mehussa sen sijaan, että ne pyrittäisiin poistamaan mahdollisimman pian. Tällöin viiniin syntyy valkoiseen verrattuna enemmän tanniineja, väriä sekä tuhdimpaa suutuntumaa.

Oranssin viinin juuret löytyvät Georgian, Slovenian ja Italian Friuli-Venezia-Giulian tienoilta – alueille perinteinen viinin valmistustapa on vain vuosien saatossa jäänyt modernin ja ns. puhtaan viinin jalkoihin. Monen mielestä oranssi viini onkin viallista. Alkon valikoimista niitä on turha etsiä, mutta onneksi on olemassa interwebin ihmeellinen maailma!

Tämä maistamani oranssi viini, Porta del Vento Saray 2009, osui silmiini Vino Nostrumin nettisivuilta, kun etsiskelin kiinnostavaa viiniä yhteistyön merkeissä. Vino Nostrum toimittaa Italialaisia artesaaniviinejä Suomeen, Saksaan ja Ruotsiin. Vino Nostrumin nettikauppa on helppokäyttöinen, luotettava, laadukas, ja tietysti täysin laillinen – yrityksen toimintaan voi tutustua tarkemmin täällä.

Valikoimasta löytyy liuta pientilojen rakkaudella valmistettuja viinejä, hintahaarukassa kaikkea väliltä tavis (minä) – oenofiili (aka viininrakastaja). Kaikki Vino Nostrumin valikoiman viinitilat ovat biodynaamisia ja/tai luomutiloja – viinit kun valmistetaan pientiloilla usein perinteitä kunnioittaen ja luonnonmukaisuus on tällöin läsnä ns. luonnollisesti.

Saray on kotoisin Sisiliasta, Porta del Venton tilalta. Se valmistetaan catarratto -rypäleistä, joiden annetaan maseroitua 30 päivää ennen vuoden kypsytystä tammitynnyreissä. Viiniin ei lisätä sulfiitteja tai hiivoja, ja tilalla noudatetaan luonnonmukaisen viljelyn periaatteita.

Valmis viini on syvän ruskeanoranssia, tuoksussa on appelsiinia sekä kuivia hedelmiä – mieleeni tulee selvästi myös kuiva sherry. Maun puolesta Saray on täysin erilainen kuin mikään koskaan maistamani viini. Vertaan makuakin paremman sanaston puutteessa kuivaan sherryyn, kun jotenkin uudelle tuttavuudelle on tarve löytää verrokki. Maku on ryhdikäs, tasapainoinen, kevyen tanniininen ja aromikas – varsin kiehtova viini, jota haluan nyt kokoajan LISÄÄ.

Maku selvästi kehittyy ja pyöristyy, kun viini saa ilmaa – oranssin viinin sanotaankin säilyvän varsin pitkään avattuna, jopa viikon, ja kehittyvän hapettuessaan. Tämän huomasimme maistelukaverienikin kanssa: viimeinen lasi maistui kummallakin maistamiskerrallani parhaalta. Seuraavalla kerralla tiedänkin nyt avata viinin reilusti etukäteen.

Täysin uudenlaiset aromit saivat minut ensin hieman hämilleni: mitä ruokaa valita tämän viini kaveriksi? Oranssit viinit ovat kuitenkin onneksi varsin monipuolisia yhdistelymahdollisuuksiltaan. Niissä on tarpeeksi tanniineja ja rakennetta pärjäämään tuhdimmankin ruuan kanssa, mutta ne ovat samalla tarpeeksi kevyitä ja raikkaita myös kalalle ja kasvisruuille. Eräänlainen viinimaailman jokapaikanhöylä siis kyseessä!

Ekalla maistelukerralla testailimme viinin kaverina Etelä-Italialaista klassikkoa caponataa, sekä Vino Nostrumin suosituksesta appelsiini-ankkaa. Happaman makea caponata toimi oranssin viinin kaverina minusta erinomaisesti, kevyen puoleinen ankkasalaattini sen sijaan korosti viinin hapokkuutta ehkä liikaakin.

Ankkaa fenkoli-appelsiinisalaatin kera – hyvää, mutta ei täydellinen pari Saraylle.

Niinpä avatessani toisen pullon päätin tehdä ankasta hieman tuhdimman version ja tarjosin sen valkopapusoseen, maitohorsman sekä karamellisoidun appelsiinin kera. Tällä kerralla maistelimme myös muutamaa juustoa: nuorta ja kermaista gorgonzolaa, aromikasta pecorinoa ja kirpakkaa chilijuustoa.

Tuhdimpi ankkaruoka toimi viinin kaverina selvästi paremmin, mutta yllättäen viini pääsi parhaiten oikeuksiinsa gorgonzolan kanssa – tiedättekö sen silmät selälleen räväyttävän WAU-elämyksen, kun asiat vain loksahtavat paikoilleen? Wau. Täten todettakoon, että rakastuin yhdistelmään. Kun saan seuraavan Sarayn käsiini, tiedän kokeilla sen kanssa kermaisempia ruokia.

Nyt kun olen päässyt oranssien viinien maailmasta hieman jyvälle, olen enemmän kuin kiinnostunut tutustumaan niihin lisää. Eräs avulias Alkon myyjä vinkkasi, että ravintola Spisin valikoimassa olisi kuulemma useampikin oranssi viini, samoin niiden perään kannattaa kysellä ravintola Juuressa sekä Latva barissa. Ei varmaan auta kuin lähteä visiitille 🙂 rankka duuni, mutta jonkunhan sekin on tehtävä?

Ankkaa, karamellisoitua appelsiinia, valkopapusosetta sekä maitohorsmaa.


Lähteet: Winemag.com + The Guardian + SFGate

2 091 views