Pikkujoulunyyttärit & pieni olutmaistelu

by Juulia 0 Comments
Pikkujoulunyyttärit & pieni olutmaistelu

pikkujoulut

Pikkujoulunyyttärit

Vietimme taannoin pikkujouluja ruokabloggaajaporukalla! Ihana Heidi Tiskivuoren Emäntä -blogista kutsui luokseen liudan ruokabloggaajia ja tarjoilut hoidettiin nyyttärihenkeen. Mikäs sen ihanampaa! Kellekään ei nyyttäreiden ansiosta tule liikaa paineita tai tekemistä, mutta herkkuja notkuva pöytä on silti taattu. Lisäksi olimme sopineet, että jokainen tuo mukanaan pienen paketin vaihdettavaksi kavereiden kesken.

pikkujoulut

Oma kontribuutioni tarjoiluihin jäi hyvin matalan vaivannäön tasolle: tein paistettua camembert-juustoa, joka vaatii kokkailutaitoja 0% mutta onneksi tarjoaa makua senkin edestä. Sainpa sentään leivottua itse valuvaan juustoon dipattavan leivän, muuten olisi tässä seurassa ehkä nolottanut vähän enemmän 😀 Toin pöytään paistetun camembertin ja leivän lisäksi hilloa sekä vegaanista cashewpähkinöistä tehtyä “valkohomejuusto” Hellempi Valkoista, josta olen täällä blogissa jo kirjoitellutkin, sekä pienen valikoiman oluita yhdessä maisteltavaksi. Oluet meille tarjosi Pien ja maistelimme niitä jälkkärin jälkkäriksi (aiheesta lisää jutun loppupuolella).

Hannan Soppa -blogin Hanna toi mukanaan ihanaa suklaa-amarettopiirakkaa, Lyhyenä hetkenä -blogin Pia taas kesäkurpitsasalaattia ja rommi-taatelikakkuja. Sillä Sipuli -blogin Merituuli oli tehnyt artisokkatahnaa, punajuuritahnaa sekä kurpitsaleipää, Kokit ja Potit -blogin Hannele blinipannaria jonka kaverina oli graavattua keltuaista ja emäntämme Heidi taas teki porkkanakakkua. Nälkää ei tosiaankaan nähty!

Viinit pikkujouluihin sponssasi Juomavinkki

Pikkujoululahjat

Omasta lahjapaketistani paljastui ensi vuoden Eat Finland -kirja. Muissa paketeissa oli mm. tattijauhetta, kuivattuja mustavahakkaita, punasipulin muotoinen kuusenkoriste, kynttilöitä, näppärät pienet pihdit ruuan tyylikkääseen lautaselle taiturointiin, sekä munakello (jonka olin paketoinut itse, ajatuksena haastaa lahjan saaja ajastamaan ruuanlaiton lisäksi välillä kuvausaika – itselläni kun kameran kanssa heiluessa vierähtää aina niin pitkä tovi että ruoka ehtii jäähtyä). Ihania lahjoja kaikki tyyni ja näytti vieläpä siltä, että jokainen paketti päätyi juuri sopivaan osoitteeseen!

Jälkkärin ja lahjojen jaon päätteeksi maistelimme vielä tuomani oluet. Olin valikoinut mukaani neljä olutta: kaksi hyvin erilaista hapanolutta ja kaksi mehukasta pale alea. Hapanoluiden nostaminen maisteltavaksi oli itselleni luonteva veto, kun happamista kovasti pidän. Ne ovat monesti myös oluita vierastaville kiinnostavia tuttavuuksia. Hapanoluiden makumaailma kun on niin kovin kaukana lagerista, mikä monille on se ainoa kosketuspinta olueen.

Valikoimissani happamissa oltiin happamuuden ja perinteisyyden kahdessa eri päässä: toinen oluista oli lambicin tyyliin valmistettu reilusti hapan tynnyröity kirsikka-mustaherukkaolut Brekeriet Purpur, toinen taas karkkimainen kookoksella, limetillä ja laktoosilla maustettu berliner weisse Brewski Coconut Key Lime Pie. Pale alet olivat molemmat katkeruudeltaan matalia ja hyvin mehukkaita; Brew by Numbersin 21 Ι Pale Ale esitteli Citra -humalan sitruksisia ja trooppisten hedelmien aromeja, Mosaicilla humaloitu Vibrant Forest Breweryn Shoal maistui aavistuksen männylle, sitruksille ja vaniljalle, sekä reilusti persikalle (kiitos olueen lisätyn persikan).

Suosikiksi nousi tässä porukassa lopulta Brewskin kauniin punainen Coconut Key Lime Pie, vaikka kannattajia löytyi myös Purpurille. Ihanaa että happamat kelpasivat! Mutta toisaalta, kukapa voi kakkua vastustaa, edes oluen muodossa?

32 views

Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

by Juulia 2 Comments
Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

Helsingin Meijeriliikkeen juustot saatu testiin blogin kautta

paistettu camembertValuvaksi paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä = pikkujoulusesongin hätävara

Paistettu camembert

Paistettu camembert pelastaa, kun pitää keksiä nopeasti tarjoiltavaa illanistujaisiin. Kun kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyvät valmiiksi kaapista, valmistuu dekadentti ja näyttävä herkku kymmenessä minuutissa 🙂 Täydellinen pikkujoulusesongin hätävara siis!

Itselleni pikkujoulusesonki ja loppuvuoden kiireisimmät viikot osuvat aina samaan ja huomaan, että vaikka intoa isompaan kokkailuun olisi, aikaa tai energiaa ei. Tänään tiedossa on ne odotetuimmat pikkujouluni – ruokablogaajien pikkujoulut! Heidi Tiskivuoren Emäntä -blogista on kutsunut luokseen taas joukon ihania ruokablogaajia ja sovittu on, että jokainen tuo mukanaan jotain syötävää. Edellisten samaisella kokoonpanolla vietettyjen nyyttäreiden perusteella voin vain kuvitella, minkä kaliiperin herkkuja illalla on tiedossa! Aina ei kuitenkaan vaan veny enempään … mutta valuvaksi paistettu camembert onneksi venyy tänään puolestani 😀

paistettu valkohomejuusto

paistettu camembert

Yksinkertaisuudessaan tämä illanistujaisten hätävara valmistuu kippaamalla camembert (tai joku muu valkohomejuusto) pieneen uuninkestävään vuokaan, lusikoimalla päälle hilloa ja pähkinöitä. Hetki uunissa ja valmista on! Suurta vaivaa ei tämän tarjoiltavan eteen tosiaan siis tarvitse nähdä, mutta ihanan pehmoisena valuvan juuston kaverina tarjoiltavan hapanjuurileivän sentään leivoin tänään itse. Rapeakuorinen ja huokoinen leipä imaisee pehmeän juuston mukavasti sisuksiinsa, joten leipä on mielestäni tälle tarjoiltavalle parempi seuralainen kuin vaikkapa voileipäkeksit.

Vaihtelua tähän herkkuun saa vaihtelemalla paistettavaa juustoa. Camembertin tyyppisten juustojen lisäksi uuniin voi laittaa punahomejuustoa, tuhkapintaista valkohomejuustoa ja tietysti myös briejuustoa – joka tosin on kokonaisena kiekkona reilusti isompi eikä nuorempana juustona pehmene uunissa aivan yhtä valuvaksi kuin camembert. Lisäksi vaihdella voi toki myös juuston päälle lusikoitavaa hilloa ja pähkinöitä. Siinähän sitä rattoisasti hoituu pikkujoulut jos toisetkin!

paistettu brie

Kuvissa näkyvä hillo on itse keittelemäni kirpakka jouluisilla mausteilla ja inkiväärillä silattu karpalohilloke, jonka tein melkein mutta en ihan tämän The Loving Belly -blogin ohjeen mukaan. Vaihdoin vain rusinat kuivatuiksi karpaloiksi ja appelsiinin sitruunaksi. Harmi että hilloketta ei riittänyt enää tälle päivälle! Kirpeä karpalohilloke ja Helsingin Meijeriliikkeen pehmeän aromikas Linnunlaulu olivat nimittäin yllättävän hyvä yhdistelmä. Tänään kokeillaan sen sijaan viikuna- ja kirsikkahilloja 🙂

Paistettu camembert hillolla ja saksanpähkinöillä

250 g camembert-juustoa (tai jotain muuta valkohomejuustoa)

n. 1 dl hilloa, esim. kirsikka-, karpalo- tai viikunahilloa

kourallinen saksanpähkinöitä

n. 1 rkl juoksevaa hunajaa / agavesiirappia / vaahterasiirappia

Nosta juusto uuninkestävään pieneen vuokaan. Levitä päälle kerros hilloa. Pyöritä saksanpähkinöihin siirappi/hunaja ja nostele pähkinätkin juuston päälle. Lämmitä juustoa 180 asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes camembert pehmenee ja pähkinät paahtuvat, eli noin kymmenisen minuuttia. Pidä tilannetta sen verran silmällä, etteivät pähkinät pääse tummumaan liikaa.

Tarjoile paistettu camembert lämpimänä rapeakuorisen leivän kera.

paistettu camembert

juustotarjotinMuistathan muuten tarjoilla juustot aina huoneenlämpöisinä, vaikket niitä uunissa lämmittäisikään!

Helsingin Meijeriliike

Tänään vien pikkujouluihin aitoa camembertia, mutta kuvissa näkyvä versio tuli tosiaan tehtyä iki-ihanalla Helsingin Meijeriliikkeen Linnunlaululla, jota taannoin kantoi kotiini testattavaksi juustomestari Antti Alavuotunki itse.

Camembert on nimisuojattu pehmeä valkohomejuusto, joka on peräisin Normandiasta ja nimetty Camembertin kylän mukaan. Suomessa valmistettua samantyyppistä juustoa ei siis voi camembertinä myydä 🙂 Ranskalaiset juustot saavat usein nimensä synnyinalueen mukaan ja tätä perinnettä kunniottaen Helsingin Meijeriliike on valinnut juustoilleen nimet Helsingin eri alueiden mukaan: on punahomejuusto Hakaniemi, kermaisen täyteläinen valkohomejuusto Klippan, tuhkapintainen Hanasaari, sekä pintakittijuusto Jätkäsaari.

Olen ollut Helsingin Meijeriliikkeen tuotteiden ystävä jo pitkään ja jokainen edellämainituista juustoista on tuttu tapaus tässä keittiössä. Kun vastaanotan testituotteita, ei minulla ole mitään velvoitetta kirjoittaa niistä. Tässä tapauksessa asia oli kuitenkin itselleni jo alusta asti selvä – tahdon nostaa nämä tuotteet esiin kanavissani! Kotimaisten pientuottajien tukeminen on minulle tärkeää ja Helsingin Meijeriliikehän on pääkaupunkiseutulaiselle todellinen lähituote: juustot valmistetaan käsityönä kivenheiton päästä kotoani eli Viikissä, yliopiston koemeijerin tiloissa ja maitokin on peräisin lähialueen tiloilta.

Helsingin Meijeriliike valmistaa juustojen lisäksi ihania lohkeavia luonnonjugurtteja, joiden pohjalta löytyy hilloa: tyrniä, raparperia, puolukkaa… Nämä jugurtit ovat suosikkejani, kun en erityisemmin ole makeiden ja maustettujen jugurttien ystävä. Jos olet kaltaiseni maustamattoman jugurtin fani, joka ajoittain kaipaa sekaan hieman makeutta, suosittelen testaamaan näitä!

helsingin meijeriliike

Paistettu valkohomejuusto hillon kera maistuu varmasti useimmille, makean ja suolaisen yhdistelmä kun nyt vaan toimii! Tätä juttua kirjoitellessani kaivelin kuitenkin netistä muitakin ideoita, joista yksi jäi erityisesti mieleeni: paistettu tuhkapintainen valkohomejuusto punaviinin, pinjansiemenien, yrttien ja valkosipulin kera. Koska kuvassa näkyvä tuhkapintainen Hanasaari tuli syötyä jo, tämä idea jääköön kuitenkin odottamaan seuraavaa pikkujouluhätätilannetta 🙂 Jos sinä testaat sitä, kerro ihmeessä miten tuo kombinaatio toimi!

organic chardonnay

Ps. Kuvauspäivänä paistettu valkohomejuusto nautittiin mukavan kermaisen, toffeearomisen ja kukkean hedelmäisen luomuchardonnayn kera. Kermaiset ja voiaromiset sekä tammiset chardonnayt ovat viime aikoina olleet mielenkiintoni kohteena – hassua, kun kuvittelin niitä vielä muutama vuosi sitten inhoavani! Vaikka Gérard Bertrand Prima Nature Organic Chardonnay  ei ehkä ollut se kaikkein ihanin viimeaikoina maistamistani chardonnaystä, oli se kuitenkin noin 15 euron hintaisena varsin passeli ostos ja oivallinen kumppani valuvalle valkohomejuustolle.

90 views

Löytö: The Bull & The Firm

Löytö: The Bull & The Firm

bull and the firm

The Bull & The Firm

Kurvin pieni ja sympaattinen The Bull & The Firm on ollut jo pitkään yksi vakio-osoitteitani halutessani hemmotella itseäni hyvällä cocktaililla. Tämä Kulmavuorenkadulle loppukeväästä 2018 avannut baari tarjoaa paitsi erinomaisia cocktaileja, tarkkaan mietityn valikoiman natuviinejä sekä houkuttelevia ruokia. Niin cocktail- kuin ruokalistakin vaihtuu sesongittain ja listalta löytyy aina jotain houkuttelevaa, vaikka monesti oma valintani klassikoihin kuten Negroniin, Boulevardieriin tai Dry Martiniin osuukin.

The Bull & The Firm onkin minulle erityisesti cocktailbaari: saatan istahtaa baariin monesti ihan vain yhdelle oivalliselle cocktailille itsekseni, ne kun täällä todella taidetaan. Tässä baarissa ovat klassiset sekoitettavat cocktailit ja ginit erityisen hyvin edustettuna, eikä shakeria baarista ensimmäisenä vuonna edes löytynyt. Täällä cocktaileissa on monesti joku jännä twisti ja kokeellinen elementti, kuten vaikkapa talon negronissa: se käy täällä läpi vuorokauden kestävän taikatempun ruusun terälehdillä ryyditetyssä 52 asteisessa sous vide -kylvyssä. Viimeeksi listalta testaamani raikas Cucumber, coconut, gin taas sisältää kurkkuhappoa (mehulingon läpi puristettua kurkkumehua, jonka ph on laskettu lähelle sitruunamehun tasoa), kookosvesi-matcha-sokerilientä, Hendricks-giniä sekä 20% suolaliuosta. NIIN HYVÄÄ!

Mainittakoon muuten vielä, etten ole nähnyt lasissani kirkkaampaa jäätä missään.

The bull and the firmHouse Old Fashioned

cocktail baari helsinki

Omistajat

The Bull & The Firmin avasi vappuna 2018 Bar Runarista tutut Jun Kondo ja Turo Kotajärvi Soil Wine Groupin Janne Hallan ja Lari-Pekka Ikosen kanssa. Nykyään omistajuus jakautuu Kondon ja Kotajärven lisäksi keittiöstä vastaavan Timo Aallon sekä baarimestari Jesse Teerenmaan ja Atte Puolakan kesken. Vahva juoma- ja ravintola-alan osaaminen on tässä paikassa siis läsnä!

Tuo aiemmin mainitsemani lasinkirkas jää on muuten peräisin  Nordic Ice Companyltä, joka on Teerenmaan ja Puolakan yritys. Erilaisia kirkkaan jään kotioloissa jäädyttämiskonsteja testattuani kysäisin, millä konstilla Teerenmaa kirkasjäätä yrittäisi:

Kirkasjäitä kannattaa kokeilla tehdä arkkupakastimessa, niin että sinne yksinkertaisesti laittaa kylmälaukun täynnä lämmintä vettä ja antaa tämän jäätyä umpeen. Jäätymisen jälkeen leikkaa leipäveitsellä sakean osan pois ja leikkelee kirkkaasta osasta omaan käyttöön sopivat palat.

Koska meillä ei ole arkkupakastinta, testaan tätä vinkkiä kunnon pakkasten saavuttua parvekkeella 🙂

The bull and the firm

old fashioned

Viinilista

Vaikka tulen tänne ensisijaisesti cocktaileille, ulotan katseeni toisinaan myös viinilistalle, varsinkin kun iltaa istutaan pidempään ja pöytä notkuu ruokia. Viinilistalta löytyy nimittäin varsinkin natuviinien ystävälle aina jotain jännittävää! Viinit tulevat mm. Soil Wine Groupilta, LetMe:ltä sekä Vindirektiltä, jotka tuovat maahan luomulaatuisia, biodynaamisia sekä natural-viinejä.

Näistä viineistä suurimpaan osaan ei kaltaiseni taviskuluttaja käsiksi muualla kuin ravintoloissa pääsisikään – Alkostahan näitä viinejä on nimittäin edelleen turha kysellä!

viinibaari

viinibaari

Baariruokaa?

Mitä tulee sitten siihen ruokaan: kaikki tässä baarissa syömäni on ollut lähes poikkeuksetta erinomaista. Vaikka kyseessä on baari, ruoka on ravintolatasoista, kokeilevaa, ajankohtaista ja leikkisää, samaan tapaan kuin kahdessa muussa Kallion lempparissani, Way Bakery and Wine Barissa ja Winossa. Tämä ei ole yllättävää, kun ruuasta vastaavan Timo Aallon edellisiin työpaikkoihin lukeutuu mm. Grön. Kun taannoin täytin pyöreitä vuosia, alkuperäisen suunnitelmani mukaan synttäriateria olisi nautittu juuri Grönissä ja jälkkäricocktail The Bull & The Firmissä. Kumpikaan ei vain ollut auki syntymäpäivänäni, joka osui maanantaille!

Annoskoko ei ole täällä suuren suuri, mutta eivätpä nämä suupalat ole myöskään hinnalla pilattuja – lähes jokainen listalla tällä hetkellä oleva annos on reilusti alle kympin hintainen. Tilaamme yleensä mieheni kanssa useamman annoksen jaettavaksi ja tällöin kolmella neljälläkin lautasellisella lähtee hyvin pikkunälkä. Olen myös ollut jo pitkään sitä mieltä, että söisin ravintolassa kuin ravintolassa vallan alkupaloja ja pieniä annoksia. Useamman pienen makusinfonian maisteleminen on paljon hauskempaa kuin yhden, joka täyttää niin ettei muuta enää jaksa. Niinpä täälläkin söisin vaikka listan läpi, kunhan joku vain on kaverina jakamassa annoksia kanssani!

kateenkorvaKateenkorvaa seesam-valkuaisemulsiolla ja wakamesalaatilla, lasissa tsekkiläinen Krásná Hora La Blanca.

Offal night

Ottaen huomioon, että The Bull & The Firm on nököttänyt Kurvissa jo puolisentoista vuotta, herää ehkä kysymys miksi en ole kirjoittanut siitä aikaisemmin. Tarkoitus on kyllä ollut jo pitkään! Lempipaikoista kirjoittaminen on kuitenkin aika kuumottavaa: jollei juttu ole omasta mielestä tarpeeksi kattava ja huolella laadittu, en kehtaa sen julkaisemisen jälkeen enää näyttää naamaani koko paikassa. Tällä logiikalla rima nousee aina vähän korkeammalle, eikä juttu meinaa valmistua koskaan. Samasta syystä on monesta muusta lempipaikasta kirjoittelut edelleen prosessivaiheessa 😛

Kun taannoin kävin ystäväni Tiinan kanssa The Bull & The Firmissä järjestetyillä sisäelinillallisilla, sain vihdoin sysäyksen viedä tämä kauan sitten aloittamani projekti loppuun. “Offal nightiksi” ristityn kahden kattauksen pituisen pop up -illallisen taustalla olivat juuri avanneen Old Boy BBQ:n Hanne Honkanen ja Bas Bas & Staff Wine Barin Sebastian Siimeslahti, jotka molemmat työskentelivät aikoinaan Kööpenhaminan jo ovet sulkeneessa ravintola BRORissa. Illallinen olikin varsinainen oodi nose to tail -ideologialle, josta ravintola BROR erityisesti tuli tunnetuksi.

offal nightPaistettuja kanan sydämiä, poltettua kaalia & rapeaa kanan nahkaa, lasissa Tête d’ange Saumur Blanc.

Sisäelimiä ja (köh köh) elimiä

Menu sisälsi mm. grillattua karitsan sydäntä sienipyreen ja hasselpähkinöiden kera, kanansydäntä paahdetun kaalin ja rapean kanannahan kera, kateenkorvatempuraa wakamesalaatin kanssa, pumpulinpehmoisia naudakieli-baoja, suussasulavaa häränhäntää sekä marjoja luuydinanglaisessa (luit oikein: luuydin-anglaise). Niin, ja fritattua häränkivestä tartarkastikkeella – aikamoinen setti! Kieltä, maksaa ja sydäntä itsekin välillä kokkaavana jäin hieman kaipaamaan itselleni vieraampia sisäelimiä, kuten munuaisia tai aivoja. Niitä kun en ole vielä maistanut!

Illallinen oli kaltaiselleni lihaa varsin harvoin ja pienissä määrin syövälle aika tuhti. Myös viinikaadot olivat vähintäänkin runsaita! Pienestä ähkystä ja hienoisesta loppuillan ristiaskelluksesta huolimatta ateria oli kuitenkin monin tavoin ikimuistoinen ja yllätyksekäs. Varsinkin etukäteen hieman jännittämäni kives osoittautui rakenteeltaan ja maultaan positiiviseksi yllätykseksi. Mieleen tuli tuosta fritatusta siivusta lähinnä lapsuuden herkku kotletti, mikä nyt on vaan ihan eri juttu kuin tähän ikään ehtineen naisen näppituntuma palleista näin niinkuin yleensä 😀

Kanansydämistä, rapeasta kanannahasta sekä fermentoiduista siitakkeista koostunut annos ja kermainen kateenkorvatempura seesamiemulsion ja wakamesalaatin kera olivat kivesten ohella itselleni aterian parasta antia. Viiniparit annoksille olivat kautta linjain loistavia ja joka lasillisen kohdalla istuttiin pöydässä hetki hiljaa ihmettelemässä kulloistakin makuelämystä.

cocktail bar helsinkiCucumber, coconut, gin

Eli…

Jos kokeellinen ja rohkea ote niin lasissa kuin lautasellakin on makuusi, kannattaakin minusta pitää The Bull & The Firmiä tarkkaan silmällä. Täällä järjestetään näitä erityisiä dinnereitä hyvin satunnaisesti ja jollet ole nopea paikkavarauksesi kanssa, jäät nuolemaan näppejäsi. Sadan euron hintaan sai tällä kertaa kuusi erinomaista ja erityistä viiniä, yhden erinomaisen cocktailin ja seitsemän ruokalajin varsin kiinnostavan illallisen. Edellinen vastaava elämys samassa paikassa oli vuoden takainen HVNNINEN x The Bull & The Firm pop up. Tuolloin pääsin nauttimaan Dani Hännisen taidonnäytteitä neljän ruokalajin verran. Lisää näitä kiitos!

Kuten tekstistä varmasti kävi ilmi, kannattaahan sinne Kurviin tietysti suunnata muutenkin 🙂 Kunhan vaan jatkossakin baaritiskille mahtuu muiden sekaan yksi janoinen ruokabloggaaja!

The Bull & The Firm

Kulmavuorenkatu 2

00500 Helsinki

cocktailbaari

124 views

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

340 views