Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Natuviini: termistöä & erään viini-illan menu

Kaupallinen yhteistyö Vindirekt & Asennemedia

ikura don

Natuviini: viinien Vekkula

Blogiani pidempään lukeneet ovat taatusti jo huomanneet, että natuviini on sana, joka toistuu usein tässä blogissa. Natuviini, alkuviini, luonnollinen viini… nimityksiä on monia, mutta mitä ne oikein tarkoittavat? “Natu” tulee sanasta natural eli luonnollinen. Natuviini – jota alkuviiniksikin kutsutaan – kasvatetaan maaperässä, jota viljellään mahdollisimman luonnolliseen ja perinteiseen tapaan, ilman teknologiaa tai kemiallisia lisäaineita, kuten kemiallisia lannoitteita. Sulfiitteja viiniin lisätään vähän tai ei laisinkaan. Pyritään siis siihen, että viini syntyy mahdollisimman luonnollisesti.

Mitä tämä voi sitten käytännössä tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että viinitarhoja viljellään luomu- ja biodynaamisin menetelmin, viiniköynnösten annetaan kasvaa vapaasti ilman leikkaamista, rypäleet keräätään käsin, viinirypäleet poljetaan murskaksi jaloin, tai sitä, että viini voidaan kypsyttää tynnyrin tai terästankin sijaan saviamforassa. Myös käyminen tapahtuu vain luonnollisten villihiivojen voimilla, eikä natuviinejä monesti myöskään suodateta. Natuviineille ei kuitenkaan ole vielä sertifikaattia, joten joka tilalla toimitaan omalla tavalla.

Lopputuloksena syntyy viinejä, joiden nauttiminen on kuin lapsuuteni ensivisiitti jo edesmenneeseen Linnanmäen parhaaseen laitteeseen Vekkulaan: täynnä yllätyksiä, jännitystä, hämmentäviä ulottuvuuksia ja syvyyksiä, jotka tahtoo taatusti kokea uudelleen.

Meinklang Grüner Veltliner

Motivaationi natuviinilasillisen tilaamiselle onkin tavallaan seikkailu, sillä nämä viinit harvemmin maistuvat ihan sille vuosien saatossa tutuksi tulleelle “viinille”. Natuviinit ovat usein makumaailmaltaan uniikkeja ja jännittäviä, eikä ihme – niiden kasvatus- ja valmistustapa saa tutuistakin rypäleistä esiin aromeja joita ei teollisilla viininvalmistusmetodilla saada välttämättä esiin. Lisäksi natuviinejä kasvatetaan usein pienillä tiloilla, joilla saatetaan viljellään myös sellaisia rypälelajikkeita joista et ole ennen kuullutkaan.

Jo tutuksi tullut natuviini saattaa myös maistua joka pullollisen kohdalla vähän erilaiselta, puhumattakaan viinien vuosikertakohtaisista eroista. Kaikki viinit ovat vahvasti viinitilan ekosysteemin, sään ja ympäristön yhteistyön tuloksia mutta natuviini se vasta onkin! Joidenkin natuviinistä käyttämä termi “elävä viini” tuntuukin tavallaan minulle osuvimmalta nimitykseltä alkuviineille.

Luomuviini syntyy tilalla, jonka viljelyprosessia säätelee luomusertifikaatin asettamat määräykset. Luomurypäleiden viljelyssä rajoitetaan kemiallisten lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttöä eikä luonnollisesti viljellä mitään geenimanipuloitu. Luomutilalla pyritään ylläpitämään maaperän hedelmällisyyttä luonnonmukaisin keinoin.

Biodynaaminen viini syntyy tilalla, joka noudattaa Rudolf Steinerin biodynaamista filosofiaa. Biodynaamisella tilalla pyritään ymmärtämään ekosysteemiä siihen vaikuttavien luonnon energioiden ja henkisyyden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että viljelyn aikatauluissa huomioidaan kuun ja tähtien liikkeet. Lisäksi tiloilla hyödynnetään erilaisia preparaatteja, kuten viinilehdille suihkutettavaa nokkostislettä.

viini ilta tarjoiluIkura don ja kevään ekat parsat!

Siis voiks viini maistua tältä!?

Sysäys alkuviinien maailmaan tapahtui minulle nelisen vuotta sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa oranssia natuviiniä. Makuelämys oli ikimuistoinen – “siis voiks viini maistua tältä?!” ja olin kerrasta myyty sekä oransseille, että natuviineille.

Oranssi viini on valkoviinirypäleistä punaviinimenetelmin tehtyä viiniä. Pidennetty kuorikontakti rypälemehun kanssa tuo viiniin sekä aromeja ja tanniineja. Oranssi viini syntyy valmistustavan kautta, joten kaikki oranssit viiniet eivät välttämättä ole myös alkuviinejä.

Koska oransseissa viineissä on pitkän kuorikontaktin vuoksi valkoviinejä enemmän tanniineja, ne ovat todellisia ruokapöydän moniottelijoita, jotka sopivat monenlaisten ruokien kaveriksi. Itse nautin niistä kuitenkin eniten ihan sellaisenaan, antaen viinin kehittyä lasissa rauhassa välillä sitä maistellen.

Joistain natuviineistä löytyy sellaisia aromeja ja makuja, joita ei viinissä ehkä odota tapaavansa: balsamicoa, sherrymäisyyttä, jugurttimaisuutta, hapanolutmaisuutta, pirskahtelevuutta, sekä samantyyppisiä tallimaisia aromeja joita Brettanomyces-hiiva tuottaa esim. farmhouse ale -oluisiin ja ranskalaisiin maalaissiidereihin. Niinpä jos joskus olet saanut eteesi lasillisen natuviiniä josta et pitänyt, tai joka oli suorastaan aivan liian outo sinulle, älä ihmeessä tyrmää kaikkia natuja 🙂 Mielipidettä laajasta asiasta ei varmaan koskaan kannata muodostaa yhdellä maistamiskerralla, mutta varsinkin natuviinien kanssa se olisi suorastaan epäreilua.

viini ilta

Makujen vaihtelu on alkuviineissä niin runsasta, että joukosta löytyy varmasti myös sellainen johon ihastut – tai ehkä suorastaan rakastut. Osa alkuviineistä ei taatusti maistu koskaan kaikille, mutta yhtälailla osa varmasti maistuu jos vain viinistä lähtökohtaisesti pitää. Kuten kaikkien viinien kohdalla, myös alkuviinien joukosta löytyy sitäpaitsi niitä hyvin tehtyjä … sekä niitä vähemmän hyvin tehtyjä. Itselläni on käynyt sellainen tuuri, etten vielä tähän päivään ole saanut lasiini sellaista natuviiniä, josta en olisi pitänyt lainkaan. Taidanpa joskus olla maistanut sellaisenkin punaisen alkuviinin, jonka maku lähenteli enemmän punajuurimehua ja kombuchaa kuin mitään koskaan maistamaani viiniä. Ja kyllä, tykkäsin siitäkin – mutta en tiedä olisinko tykännyt niin paljon, jos olisin saanut sen lasiini ensimmäisenä alkuviininäni tai täysin varoittamatta.

No mistä niitä natuja oikein saa?

Alkuviinien liike on syntyisin Ranskasta ja se on pikkuhiljaa kerännyt kannatusta ympäri maailman, nousten siinä sivussa myös suuren yleisön tietoon ja suorastaan trendiksi. Alkuun maistelin näitä viinejä lähinnä Kööpenhaminassa ja Berliinissä, mutta nykyään jopa täällä pohjoisessa pääkaupungissamme on useita vallan natuviineihin orientoituneita ravintoloita ja viinibaareja, kuten Kallion suosikkini Wino ja Way, sekä keskustan Bas Bas Winebar, Grön, Maannos ja Vin-Vin.

Neljä vuotta sitten näitä viinejä oli aika turha etsiä Alkosta, mutta nytpä niitä löytyy jo runsaasti sieltäkin ja niillä on hyllynreunassa jo oma merkintänsäkin: vihreä amforaruukku -symboli. Tämänpäiväisen juttuni yhteistyökumppani Vindirekt tuo maahan kymmenittäin natuviinejä, joita löytyy ravintoloiden lisäksi mukavasti myös Alkon valikoimasta.

meinklang burgenlandwhite

Meinklangin viinipuutarhat

Vindirektin natuvalikoimasta omia suosikkejani ovat ehdottomasti Itävaltalaisen Meinklangin sukutilan viinit. Meinklangin tilaa viljelee kolmen veljeksen tiimi. Tilalla on ollut luomusertifikaatti vuodesta 1991 ja biodynaamisen viljelyn Demeter –sertifikaatti vuodesta 2001. Itävallan ja Unkarin rajalla sijaitsevalla tilalla asustelee veljesten lisäksi 55 hehtaarin verran viiniköynnöksiä, runsaasti hedelmäpuita ja kasvimaita, 800 lehmää, lukuisia hevosia, possuja, lampaita, kanoja ja erilaisia tilalla viihtyviä villieläimiä – ja jokaisella on roolinsa viinitilan ekosysteemissä. Meinklangin tilalla annetaan jopa perinteisten “rikkaruohojen”, kuten nokkosten ja ohdakkeiden kukoistaa viinipuutarhoiksi kutsuttujen viinitarhojen keskellä, sillä monet biodiversiteetille tärkeät hyönteiset hyötyvät niistä.

Vakio-ostoksiani Meinklangilta on ollut jo vuosia Alkon valikoimasta löytynyt Grüner Veltliner. Tämä vanha tuttu viini on nyt merkitty Alkossa alkuviiniksi jo aiempien luomu- ja biodynaaminen merkintöjen lisäksi, mutta tiesittekös sitä, että Meinklangin viinit ovat myös vegaanisia? Lisäksi tämä viini on pakattu kierrekorkilliseen ja kevyempään pulloon eli se on sekä ekologinen valinta, että kevyt kantaa vaikkapa piknikille 🙂 Meinklang Grüner Veltliner on muuten myös loistava valinta niille, jotka haluavat tutustua alkuviinien maailmaan hyppäämättä suoraan sinne oudoimpaan päähän, sillä se on hinnaltaan alkuviiniksi varsin edullinen ja makumaailmaltaan tunnistettavasti viiniä.

vegaaniset viinit

Meinklang, Meinklang, Meinklang…

Olen tykännyt Meinklangin viineistä itseasiassa niin paljon, että olen kantanut Alkosta kotiin maistettavaksi aina jokaisen Meinklangin joka on silmiini osunut. Alkon tilausvalikoimasta löytyvä ihana oranssi viini Meinklang Graupert on valintani, kun haluan erityisesti hemmotella itseäni (lue lisää täältä) ja kuplivaa tarvitessani tartun mieluusti Meinklang Pét Nat -pulloon (jota suosittelin taannoin joululahjaostokseksikin). Niinpä olin tänään varsin mielissäni, kun pääsin tämän yhteistyön tiimoilta maistamaan juuri hyllyille ilmestyneen Meinklang-uutuuden, Burgenlandwhiten.

Pét nat viini on kuohuviiniä, joka valmistetaan Ranskasta lähtöisin olevalla ikivanhalla “method ancestral” menetelmällä. Pét nat viini pullotetaan kesken alkoholikäymisen, jolloin käyminen jatkuu pullossa luoden kuplat viiniin. Samaa spontaanikäymisen menetelmää käytetään esim. lambic -oluissa. Pét nat on lyhennys ranskankielisistä sanoista pétillant naturel, joka tarkoittaa “luonnollisesti kuplivaa”.

Vegaaninen viini on viiniä, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita, kuten liivatetta, kananmunaa, kaseiinia tai kalaliimaa.

jean biecher moshi moshi

Viini-illan menu

Kun ystäväni tulivat viikonloppuna kyläilemään luokseni, nostin pöytään sekä tuon uuden Meinklangin Burgenlandwhite –natuviinin, että Jean Biecher Moshi Moshi Organic –luomuviinin Alsacen suurimmalta luomuviinien tuottajalta. Molemmissa on jäännössokeria 6-7 grammaa, joten ounastelin niiden toimivan hyvin itämaisten makujen ja pienen tulisuudenkin kanssa. Molemmat ovat myös vegaanisia, joten voin tarjota niitä kaikille ystävilleni.

Illanistujaisteni menu olikin lopulta melkoisen Aasia-painoitteinen: helppo ja nopea ikura don eli lohenmädillä kuorrutettu riisikulho, misolla ja shichimi togarashilla maustetut suolaisen tuliset edamamet sekä aasialaisen marketin pakastealtaasta ongitut kevätsipulitäytteiset gyoza-nyytit samaisen kaupan ponzukastikkeen kera (jossain on joskus ihan ookoo oikaista, eikö?).

Molemmat viinit mätsäsivät näille runsaille, suolaisille ja paikoin tulisillekin mauille hienosti. Varsinkin Moshi Moshi oli sopivan mineraalisena ja sitruksisena omiaan raikastamaan ja tasapainottamaan lohenmädin suolaisuutta. Tämä ei sinänsä yllätä, kun pullon etiketissäkin komeilee suloiset sushi-hahmot 🙂 Burgenlandwhiten raikkaat luumuiset, viheromenaiset ja pippurisetkin maut toimivat taas minusta erityisesti parsan ja gyoza-nyyttien kaverina. Molemmat viinit maistuivat koko seurueelle ja ainakin itse tiedän ostavani niitä myös vastaisuudessa.

Ikura don parsalla, avocadolla ja retiisikukilla

Vegaaninen, kun käytät merileväkaviaaria tai porkkalaa

2-4:lle

500 g sushiriisiä

200 g lohenmätiä / vegaaniseen versioon merileväkaviaaria tai porkkalaa

n. 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta

200 g parsaa

1 kypsä avocado + 1 rkl riisiviinietikkaa

5-6 retiisiä tai pätkä daikon-retikkaa

Sekoita soijakastike lohenmätiin (merileväkaviaariin/porkkalaan) ja anna sen maustua sen aikaa, kun valmistelet muut kulhon raaka-aineet.

Pese sushiriisiä juoksevan veden alla, kunnes pesuvesi on kirkasta (itse laitan riisin siivilässä isoon kulhoon, jolloin voin pestä riisiä siivilässä niin että samalla pystyn tarkistamaan miltä pesuvesi alapuolisessa kulhossa näyttää). Liota riisiä puhtaassa vedessä vartin verran ja keitä se sitten paketin ohjeen mukaan kypsäksi.

Kiehauta kattilassa reilusti vettä. Napsi parsasta puumaiset tyvet pois ja pilko parsat 4-5 sentin paloiksi. Keitä paloja vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele sitten parsa jääkylmällä vedellä kypsymisen pysäyttämiseksi. Viipaloi vielä avocado ja valele viipaleille hieman riisiviinietikkaa tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi retiisit/retikka muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi ja leikkaa viipaleista halutessasi kukkasia joko veitsellä tai sopivalla muotilla.

Kun riisi on valmista, jaa se 2-4 kulhoon. Anna riisin jäähtyä hetki ja kuorruta se sitten avocadoviipaleilla, parsapaloilla, retiisillä/retikalla sekä lohenmädillä. Voit halutessasi valuttaa mädistä soijan pois ennen kulhoon lisäämistä. Itse tuppaan usein jättämään soijan mädin sekaan, kun viimeistelisin riisikulhoni kuitenkin syödessä soijalla 🙂

sushi kulho

Suolaisen tulinen edamame

4-6:lle

500 g pakastettuja edamamepapuja paloissaan

n. 2 rkl shiromisoa tai muuta mietoa misotahnaa

 1 rkl miedon makuista seesamiöljyä (tai neutraalin makuista kasviöljyä)

1 tl shichimi togarashi -mausteseosta (tai srirachaa, chilihiutaleita tai jauhettua sichuanpippuria)

Kiehauta jäiset edamamepavut muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Valuta hyvin. Sekoita miso, öljy ja chilimauste sekaisin ja pyöritä pavut seoksessa. Tarjoile vielä lämpiminä! Muista ottaa pöytään tyhjä kulho edamamen palkoja varten ja reilusti servettejä sormia varten 😀

edamame

Muita tarjoiluideoitani tämäntapaisille illanistujaisille ovat onigirazu -sushileivät, sushikulho eli chirashizushi, jokaisen itse pöydässä kääräisemät temaki -käsirullat sekä seesamitofulla ja lootusjuurella lastatut salaattiveneet. Niin, ja miksipä ei myös sushiriisipiirakat!

Ps. Gyozanyyttien kanssa tapanani on valmistaa ne näin: laitan pannulle lorauksen öljyä, jäiset gyozat ja desin verran vettä. Laitan pannun kuumenemaan keskilämmölle ja peitän sen kannella. Näin gyozat höyrystyvät kannen alla ja kun kannen avaa ja kaikki vesi on haihtunut, ne ruskistuvat ihanasti pohjastaan.

Lähteet:

Vindirekt, Alko, Viinilehti

Valviran ohjeistuksen mukaan joudun poistamaan kaikki alkoholia koskevat kommentit, ethän siis kommentoi viiniä. Ruokaan liittyvä kommentointi on kuitenkin tässäkin jutussa tosi tervetullutta!

161 views

Fetakriittinen testaa: uunifetapasta

by Juulia 2 Comments
Fetakriittinen testaa: uunifetapasta
uunifetapasta

uunifetapasta

Uunifetapasta

No siinä se nyt on: uunifetapasta, isoin ruokahitti sitten avocadopastan ja panopastan. Olen varmaan viimeinen, joka sitä testaa … mutta minulla on ollut syyni! En nimittäin oikein ole fetan ystävä. En minä fetaa toki vihaa, mutta en myöskään rakasta. Ja silloin harvoin kun sitä syön, kelpuutan lautaselleni aika harvan tuotteen. Yksi niistä on Mevgal, johon tutustuin opiskeluaikoinani työskennellessäni Hakiksen Hallin juustotiskillä – ja kuinka ollakaan, paketti tätä fetaa tarttui poikkeuksellisesti kauppakassiini perjantaina ilman, että olin edes miettinyt mitä siitä tekisin.

Kun sitten tänään muistin heräteostokseni, totesin että ehkäpä alitajuntani yritti vinkata uunifetapastasta. Onhan se nyt tämä blogikollegani Liemessä -Jennin käsittämätön somehitti testattava, minkälainen ruokaihminen minä muuten oikein olisin?

uunifetapastaTomaattia, fetaa, chiliä ja oliiviöljyä – niin yksinkertaista, niin tolkuttoman hyvää! ♥ Kyllä se Jenni vaan osaa!

Jennin resepti on todella helppo ja yksinkertainen, enkä lainkaan ihmettele sen suosiota. Raaka-aineet löytyvät helposti kenen tahansa lähikaupasta eikä annoksen kokkaaminen vie kuin parikymmentä minuuttia. Suhteessa raaka-aineiden määrään, aikaan ja vaivannäköön uunifetapasta tarjoaa makua maksimaalisesti. Kukapa ei sellaiseen ruokaan ihastuisi?

Niin oivallinen kuin Jennin resepti jo ihan sellaisenaan onkin, en tietenkään malttanut olla tekemättä ruuasta ihan vähän muokattua omaa versiotani. Maustoin uunifetan chilin lisäksi kuivatulla timjamilla, rosmariinilla ja fenkolinsiemenillä, lisäsin pannuun puolitetun kokonaisen valkosipulin Jennin oman vinkin ja Hannan Sopan version tapaan ja käytin tavallisen neitsytoliiviöljyn lisäksi pastan viimeistelyyn lemppariani eli savustettua oliiviöljyä. Lisäksi kaapistani löytyi puska tuoretta kirveliä, jota lisäsin pastaan juuri ennen tarjoilua. Fenkolinsiemenien ja kirvelin anis-aromit sopivat minusta sekä fetaan että tomaattiin, joten itselleni nämä mausteet ovat oman versioni oleellisimmat lisäykset 🙂

uunifetapasta

uunifeta

Keittiössämme poikkeuksellinen raaka-aine sai erityisesti mieheni Juuson innostumaan, hän nimittäin on kovastikin fetan ystävä. Ja… niin olen näköjään nyt minäkin, kunhan feta on tässä muodossa 😀 Uunifeta on lempeämmän ja jotenkin kermaisemman makuista kuin suoraan paketista pastaan murusteltu olisi, mikä muodonmuutos!

Nyt kun uunifetapasta on testattu ja erittäin herkulliseksi todettu, en todellakaan tiedä miksi olen odottanut tähän asti, ennen kuin lykkäsin fetan uuniin. Siis onhan siitä ihan pelkästä uunifetastakin kohkattu jo vuosia!

Uunifetapasta ekstrayrteillä

2:lle erittäin nälkäiselle

300 g tuorepastaa

200 g fetajuustoa (Mevgal!)

¾ dl neitsytoliiviöljyä

1 mieto punainen chilipalko

½-1 valkosipuli

n. 300 g kirsikkatomaatteja

n. 1 tl kuivattua timjamia

½ tl kuivattua rosmariinia

1 tl kevyesti murskattuja fenkolinsiemeniä

1-2 tl vastarouhittua mustapippuria

suolaa*

Tarjoiluun:

¼ dl savustettua oliiviöljyä

tuoretta kirveliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lorauta uunivuoan tai uuninkestävän paistinpannun pohjalle ¼ dl oliiviöljyä. Laita feta kokonaisena vuokaan. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Halkaise valkosipuli poikittain. Nosta kirsikkatomaatit ja valkosipulin puolikas (tai puolikkaat, mikäli olet kova valkosipulifani) fetan ympärille ja ripottele chili sekä mausteet pannuun. Lorauta kaiken päälle vielä ½ dl oliiviöljyä.

Paista fetaa ja tomaatteja uunin keskiosassa noin 15 minuuttia. Nosta lämpö sitten 225-asteeseen ja käännä uuni vielä grillivastukselle. Siirrä vuoka uunin ylätasoon ja jatka paistamista noin 10 minuuttia pannua silmällä pitäen. Kun tomaatit ja feta alkavat saada väriä ja valkosipuli on pinnalta kullanruskeaa, on aika laittaa pastavesi kiehumaan ja nostaa pannu uunista.

Keitä tuorepasta ohjeen mukaan (n. 3-4 minuuttia merkistä riippuen) reilusti suolatussa vedessä, valuta mutta säästä keitinvettä noin desi. Jos käytit oksallisia kirsikkatomaatteja, poista niistä oksat ja kannat. Puristele valkosipulit kuoristaan ja riko fetapalaa hieman. Sekoita koko uunivuoallinen pastan joukkoon ja ohenna tarvittaessa pastan keitinvedellä. Tarjoile tuoreen kirvelin kera.

*Jennin ohjeessa feta ja tomaatit maustetaan suolalla, mutta itse jätin suolan pannulta pois. Sen sijaan suolaan pastan keitinveden reilusti (kuten toisaalta teen aina).

fetapasta

noita winery

Ps. Sunnuntailounaamme uunifetapasta sai kaverikseen lasillisen Alkon tilausvalikoimasta löytyvää Noita Wineryn Blaufränkisch -natuviiniä (tai no, ei viiniä, sillä viiniksi tätä Fiskarsissa Itävaltalaisista luomurypäleistä käymisteitse valmistettua alkoholipitoista juomaa ei saa Suomessa kutsua). Ihana, ihana kevyen aromikas ja mustikkainen viini, joka sopi pastalle oivallisesti. Seuraavat Noita Wineryn “viinit” valmistuvat ilmeisesti vasta 2020, joten mikäli olet laillani alkuviinien ystävä, kannattaa napata tämä pullo kotiin ennen kuin erä loppuu. Noita Rieslinghän siis loppui jo…

790 views

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit

kallio ravintolat

Ruokahullun Kallio

Tätä juttua on tehty pitkään ja hartaasti, niin kuin rakkaiden asioiden kanssa tuppaa käymään. Nyt se on vihdoin valmis, joten ei muuta kuin asiaan: ruokahullun Kallio, ravintolat, baarit … ja muutamat muut tavat keventää kukkaroaan löytyvät nyt kootusti täältä! Mutta otetaanpa alkuun ensin pieni pohjustus. Miksi se Kallio onkaan minulle niin rakas?

Koska olen tätä näpytellessäni syyslomalla, kerrottakoon ensiksi rakkain lomatraditioni: pyhiinvaellus Kallioon. Jollen lomallani vietä edes muutamaa tuntia haahuilemalla päämäärättömästi Kalliossa, ei loma oikein tunnu onnistuneelta. Kallio on onneksi sellainen lähimatkailukohde, että haahuilu siellä onnistuu myös arkena. Ei muuta kuin ratikkaan tai metroon työpäivän päätteeksi ja ulos Hakiksessa. Siitä eteenpäin sitten vain katsotaan, mihin nenä sillä kertaa osoittaa! Omassa tapauksessani se osoittaa useimmiten kahville, koluamaan kirppiksiä, tai ehkä jopa lasilliselle natuviiniä. Joka tapauksessa aina kun koukkaan kotimatkalla Kallion läpi – ihan vaikka vain pikaisestikin – saavun kotiin hyväntuulisena.

Kalliossa on taikaa!

Kalliohaahuilu

Kalliossa haahuilu on tapa, joka pohjaa vuosiin, jolloin asustelin Viidennellä Linjalla. Niihin aikoihin Good Life Coffee vasta avasi ovensa kulman taakse pikku yksiöstäni ja Vaasankadulta löytyi vielä enemmän rehellisiä juottoloita kuin ravintoloita.

Olin tuolloin vastaeronnut ja muuttanut muutaman vaatteilla täyteen sullotun jätesäkkini kanssa pieneen vuokrayksiöön ison korttelisisäpihan keskelle. Vaikka olen aina viihtynyt paljon itsekseni, kaipasin kuitenkin välillä hieman ihmisten pariin … ja Kalliossahan se on helppoa! Riitti että astui ovesta ulos ja lähti kävelemään johonkin suuntaan, niin koki jo olevansa ihmisten ilmoilla vaikka olisi yksin tallustellutkin. Kalliossa on elämää ja tekemistä melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa, olit sitten itseksesi tai kaverin kanssa.

good life coffeeYksi näistä korteista on mun tekemä ja GLC:hen lähettämä… arvaatko mikä?

Kallion ravintolat ja baarit olen tietysti kolunnut jo parikymppisenä opiskelijana ja onhan siellä myös on asunut moni ystävistäni sekä entisistä kumppaneistani. Tutumpaa, rakkaampaa ja muistorikkaampaa aluetta ei minulle Helsigistä juuri löydy!

Kun eräs lukija sitten pyysi minua tekaisemaan sellaisen “Kallio, ravintolat ja baarit Vaimomatskuu -tapaan” -postauksen, innostuin ideasta heti. Eipä tarvinnut kuulkaa edes erikseen lähteä kuvaamaan rakkaita kortteleita kuvamateriaalin perässä, kunhan kaivelin vähän arkistojani. Hetkessä kasassa oli 50 kuvituskuvaa tälle jutulle … ja tajusin, että tästä ei ehkä tulekaan ihan niin pientä juttua, ellen pidä itseäni kurissa!

Kallio ravintolat

thewaywayThe Way way, my way.

Niinpä parasta lienee, että kerron lempikohteeni Kallion huudeilta teille ihan listan muodossa. Vaikka lähden Kallioon yleensä sen kummemmin päämäärää suunnittelematta, johonkin yhdistelmään seuraavia kohteita kuitenkin aina päädyn! Lista on toooooosi pitkä, joten otetaanpa alkuun omat TOP 5 -paikkani ja jatketaan sitten listausta otsikoilla Kallio ravintolat ja baarit sekä Kallio shoppailu ja kulttuuri.

Ruokahullun Kallio ravintolat & baarit TOP 5:

Good Life Coffee:

Kalliohaahuilupäiväni ei ole koskaan täydellinen ilman visiittiä entiseen kantakahvilaani. Good Life Coffee on lomien pyhiinvaelluskohteeni numero 1 ja ihan syystä. Siellä on loistavaa kahvia, ihania leivonnaisia, herkkuleipiä, ihana henkilökunta, superkooleja oheistuotteita (omistan kaksi Good Life Coffee -kassia, yhden paidan, kaulahuivin, kolme kahvimukia sekä yhden megahienon Sami Viljannon kuvittaman emalimukin) ja koska en ole ainoa tämän paikan entisistä tai nykyisistä kantiksista, GLC:ssä törmää yleensä vielä tuttuihinkin. Lisää rakkaudestani Good Life Coffeehen mm. täällä ja täällä.

WINO:

Ykkösvalintani aina kun nälättää ja olen vähänkään oikealla suunnalla. Winon baaritiskiltä löytyy yleensä aina paikka yhdelle/kahdelle – varsinkin kun on liikkeellä melko aikaisin illasta, kuten minulla yleensä on tapana. Joskus käyn Winossa yksikseni ihan vain lasillisella jotain ihanaa alkuviiniä, joskus vedetään Juuson kanssa pitkän kaavan kautta. Kummassakin tapauksessa Winosta poistuu aina tyytyväisenä. Winosta olen kynäillyt myös ihan oma postauksensa!

WAY:

Huipputiimin huippupaikka Karhupuiston kupeessa – Lauri, Lauri, Toni ja Toni (GLC, Grön, LetMe) avasivat tänä syksynä tämän ihanan leipomo/viinibaarin, joka tarjoaa upeita natuviinejä sekä pientä purtavaa (tyyliin keltajuurta, seljankukkaa ja ankanmunan keltuaista tai burrataa kermalla ja tillillä). Leipomossa leivotaan tolkuttoman hyvää hapanjuurileipää ja fermentoitua perunaleipää, joita tarjoillaan aamusta asti yksinkertaisuudessaan erinomaisten lisukkeiden kera (voita, pehmeäksi keitettyä munaa, comté-juustoa, maalaiskinkkua…).

Way on ollut auki vasta tovin verran, mutta siitä on tullut jo monen suosikki – myös minun. Ei ihme, kun tämän paikan tekijätiimi vastaa myös lempikahvilastani, lempiravintolastani ja tuovat maahan ah niin ihania natuviinejä… Ei, ylisanat eivät tämänkään paikan kohdalla lopu minulta kesken!

The Bull and The Firm:

Tämä tyylikäs ja rento cocktailbaari Kulmavuorenkadulla on nopeasti vienyt sydämeni. Käyn täällä erityisesti cocktailhammasta kolottaessa, sillä lista on täynnä klassikkoja (Boulevardier, Old Fashioned, Dirty martini, Martinez…). Lyhyeltä ja ytimekkäältä viinilistalta löytyy tosin jotain myös natuviinien ystävälle. Ruokaakin täältä saa! Annokset ovat maukkaita, kiinnostavia ja sopivan pieniä cocktaillasin kylkeen.

Panema:

Kun omasta mielestäni Suomen kiinnostavin panimo CoolHead Brew avasi baarin Kallioon, oli tällä naisella kieli pitkällä. Monesti paikat joille olen asetettanut kovat odotukset osoittautuvat pieniksi pettymyksiksi, mutta Panema on onnistunut kuitenkin vain parantamaan ensivaikutelmaansa! (Kiva kun oluita saa nykyään ostaa myös maisteluystävällisinä annoksina!)

Valikoimasta löytyy luonnollisesti runsain mitoin CoolHeadia, CoolHeadin tekemiä kiinnostavia yhteistyöoluita, sekä kaikenlaista jännää muilta pienpanimoilta niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olutta saa Panemasta ostaa nykyään myös mukaan ja siellä järjestettäviä kiinnostavia Tap Takeovereita kannattaa ehdottomasti pitää silmällä. Panemassa (kuten melkein missä tahansa) istun mieluiten alkuiltapäivästä, siihen aikaan siellä saa yleensä olla aivan omassa rauhassa. Viikonloppuiltoina meno on omaan makuuni turhan ahdasta 😀

kallio ravintolatWinosta löytyy pienellä rahalla upeita makuja!

wino kallioWino @ Wino

good life coffeeGood Life Coffee = ♥♥♥

the bull and the firmTunnelmallinen The Bull & The Firm

dirty martiniThe Bull & The Firm osaa Dirty Martini -hommat!

Top vitosen lisäksi vietän paljon aikaa seuraavissa listaamissani paikoissa. Osassa käyn kulinaristisista syistä, osassa nostalgian tai paikan hengen vuoksi. Tätä listaa erityisesti olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, kun kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja baareja tuntuu avautuvan Kallioon harva se viikko ja niitä nostalgisiakin paikkoja on useamman vuosikymmenen varrelta! Tämän vuoksi listalta löytyvät nyt vain ne paikat, joista olen löytänyt itseni useasti viime vuoden aikana.

Kallio ravintolat ja baarit:

Lounaasta päivälliseen:
  • Döner Harju: lautanen, ei leipä. Annoskoko on sen verran suuri, että fiksu syö sen lautasen puoliksi kaverin kanssa … jolloin voi hetken kuluttua syödä jossain kulman takana vielä vähän jotain muutakin.
  • Roji: Tämä Kolmannen linjan sympaatiinen sushiravintola on vaivihkaa muuttunut vakiostopikseni näillä kulmilla nälättäessä.
  • Silvoplee: Silvopleen ruoka on ihan omaa laatuaan, ainakin tällaiselle ituperheen kasvatille. Ainoa ongelma täällä syömisessä on, että lautanen tulee poikkeuksetta ahdettua täydemmäksi kuin aluperin aikoi … ja koska ruoan hinta määräytyy painon mukaan, käy jokainen visiitti aina kukkarolle. Toisaalta, tämä ruoka on täyttä kultaa mitä tulee terveellisyyteen ja makuun.
  • Cella: Missäs muualla sen maksapihvin söisi? Cella on valintani 80-luvun kaipuuseen.
  • Väinö Kallio: Väinö on niin upeassa tilassa (Elannon vanhassa pääkonttorissa), että se vetää puoleensa jo pelkän miljöön puolesta. Väinössä on aktiivinen iltameininki ja kiinnostavia klubeja (esim. “Avautumisklubi” !!!) mutta itse olen toistaiseksi päätynyt Väinöön lähinnä lounasaikaan (siksi se löytyy toistaiseksi tämän otsikon alta).
Alkuillasta iltaan:
  • Tanner: Uusi ja lupaava tulokas Hämeentiellä – on alkuviiniä, on kiinnostava pizzalista, on monipuolisia DJ- ja livekeikkoja. On aamiaista ja lounastakin! Niin, ja levykauppa, jonne Juuson voi laittaa tutkimaan levyjä siksi aikaa, kun itse käsittelen ne 30 pizzasta ja viinilasistani ottamaani kuvaa.
  • Harju 8: Harjutorin kupeeseen elokuussa avattu rento ja tunnelmallinen ravintola, jossa on iltaisin meininkiä kuin aikoinaan Erottajalla konsanaan. Konstailemattomalta ruokalistalta löytyy klassikkoja kaalikääryleistä Rydbergin pihviin ja Ahvenanmaan pannukakkuun, viinivalikoimasta täälläkin natuja. Palvelu on täällä ollut kokemukseni mukaan vähän mitä sattuu, mutta viikonlopun illanviettoihin paikka on toiminut minulle hyvin.
  • Tenho Restobar: pizzaa ja cocktaileja, cocktaileja ja pizzaa – niin sekaanille kuin vegaanillekin. Tenhossa on usein myös kiinnostavia keikkoja!
  • Merikerho: Kesäiltoihin, MBarin kaipuuseen, kun ei ehdi risteilylle mutta drinksut laivan kannella olis silti kiva juoda.
Kun oikein todella valvotuttaa…
  • Siltanen/Kaiku/Kuudes linja/Post Bar: Silloin harvoin, kun jaksan valvoa yli puolen yön, se tapahtuu joko Siltasessa tai Kaikussa, harvemmin Kutosella tai uudessa tulokkaassa Post Barissa. Tätä ihmettä tosin yleensä edesauttaa, jos Juusolla tai muilla DJ-ystävilläni on näissä tiloissa kyseisenä iltana keikka 😀
  • kikupla: ei, tänne ei tulla ns. artesaanipizzan perässä. Pienpanimo-oluita on turha kysellä. Halvempaa (ja ehkä kökömpää) Gin Tonicia saa etsiä (ja miksi edes joisit täällä muuta kuin tuopin?). Jostain syystä sinne Mäkikuplaan kuitenkin myöhäisillan nälän hetkellä usein päätyy. Mikäli sinullekin käy niin, kurkkaa nyt ainakin se kirjanvaihtohylly!

väinö kallioNäitä Väinö Kallion upeita ikkunoita on tullut tuijoteltua kadulta päin jo vuosikymmeniä. Vaihteeksi toisinpäin!

tannerTannerin Mustekala-pizzassa mm. pikkumustekaloja, katsuobushia ja n’dujaa.

kallio baaritHarju8

Harju8Harju8

ölutKaupparavintola ÖL/UT

Syö, juo, mies, nainen

Nyt jos joku kuvittelee, että Kalliohaahuilupäiväni ovat yhtä jatkuvaa syömistä ja juomista vain, niin ähäkutti! Eivät ne ole… siis aina. Pääseehän siellä Kalliossa rahoistaan myös muilla tavoin 😉 Varsinkin vaatekaappini sisällöstä ainakin kolmasosa on Kallion Second Hand -putiikeista koluttu ja saahan sieltä kannettua kotiin myös kaikenlaista jääkaapin täytettä. Lisäksi Kalliosta löytyy silmänruokaa eli kivoja pikku gallerioita!

Tämäkin lista olisi voinut olla rutosti pidempi, ellen olisi päättänyt rajata ulos kaikkia niitä paikkoja (niin kivoja kuin ovatkin), joissa en ole viimeisen vuoden aikana käynyt edes kääntymässä. Listalla siis tälläkin kertaa vain paikkoja, joissa käyn aktiivisesti!

Kallio shoppailu ja kulttuuri:
  • Elokuvateatteri Riviera: oivallisia elokuvien mukaan nimettyjä cocktaileja ja supermukava leffateatteri (isot penkit, omat pöydät, ruokaa ja viiniä). Vessassa maailman hienoin Fight Club -saippua.
  • Frida Marina: Kallion parhaat vaatelöydöt bongaan täältä. En voi poistua tästä putiikista ilman jos jonkinlaisia second hand -ihanuuksia – itseasiassa vaatekaappini sisällöstä ainakin neljäsosa on löytynyt Frida Marinasta.
  • Ansa Second Hand: kun pitää saada kaunis ja yksilöllinen mekko … tai laukku … tai aurinkolasit … tai vain hipelöidän jotain ihanaa.
  • Soul Vintage: Americana -henkisiä vintagevaatteita ja kenkiä – farkkua, flanellia, printtiteepaitaa, vanhaa Marimekkoa, nahkatakkeja… jos olisin vähänkin koolimpi tyyppi, pukeutuisin vallan näihin vaatteisiin.
  • Fargo Vintage: yläpuolisen vastine vintagehuonekalujen suhteen. Jos olisin yhtään koolimpi tyyppi, kotini olisi vallan sisustettu kaikella, mitä löydän Fargosta.
  • Galleria Kuvitus: Pieni ja sympaattinen galleria, joka esittele suomalaisen kuvitustaiteen kärkeä.
  • Galleria Sorbus: Pieni ja vieläkin sympaattisempi galleria, jonka voittoa tavoittelemattomat nykytaiteen näyttelyt / tapahtumat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.
  • Hakaniemen Halli: etsin täältä yleensä ensisijaisesti tryffelimortadellaa, tuoretta kalaa tai jännempiä lihanosia. Olin opiskeluaikoina täällä juustopuodissa kesätöissä, joten Hallissa haahuiluun liittyy myös vahvaa nostalgiaa 🙂
  • Aseanic Trading & Vii Voanmitä ei näistä kahdesta löydy, sitä en tarvitse. Siis niinkuin aasialaisten ruokatarvikkeiden ja raaka-aineiden suhteen! En selviä kummastakaan ulos ilman, että kotiin ajautuu vähintään viisi heräteostosta, kuten pakastettuja mocheja, säilöttyä jakkihedelmää, tapiokatärkkelystä, kuivattuja katkarapuja tai retikkakimchiä.
  • Kaupparavintola ÖL/UT: sympaattinen pieni neljän asiakaspaikan olutputiikki Flemarilla.
Bonusmaininta:
  • WHS Union: leffanystävän koti. Kiinnostavia elokuvasarjoja, -festareita, kiva pieni baari ja kaikinpuolin hyvä meininki. Vessassa häveliään kannattaa käyttää silmälappuja ja vältellä paikkaa muutenkin esim. Viva Erotica -eroottisen elokuvafestivaalin aikoihin. Joo, WHS Unioni on Pitkänsillan väärällä puolella, mutta en nyt vaan malta olla sitä silti tässä mainitsematta!

Jäikö tältä Kallio ravintolat ja baarit -listalta mielestäsi jotain oleellista uupumaan? Nimittäin… näitä listojahan voi aina muokata sitä mukaa, kun alan käymään jossain uudessa paikassa (tai löydän uudelleen vanhan suosikin). Kun on Kalliosta kyse, olen aina valmis uusiin kokemuksiin!

4 534 views

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

taste of helsinki 2018Latvan peruna-merilevävaahto, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa = ♥♥♥

Taste of Helsinki 2018 on jo aivan nurkan takana! Minulla on kunnia olla tänäkin vuonna yksi Taste of Helsinki -ambassadoreista ja päästä siinä roolissa tutustumaan tämän kulinaristifestarin tämänvuotiseen tarjontaan jo etukäteen.

Kiersimme eilen kolme yhdeksästä festareille osallistuvasta ravintolasta ja pääsimme maistamaan seitsemää festareilla tarjottavaa annosta suositusviineineen/oluineen. Taste of Helsinki 2018 ravintolat ovat helsinkiläiset Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, sekä Sky Ounasvaara Lapista ja Esperanto Tukholmasta. Tarkkanäköiset varmaan jo hoksasivatkin, ettei mukana ole viime vuoden festareilta kuin Chapter!

Itse olen ravintolasetistä varsin innoissani, sillä mukana on yksi lempiravintoloistani Wino sekä paljon hehkutusta kerännyt Nolla (jonne en vielä vaan ole itse ehtinyt!). Sekä Sky Ounasvaara että Esperanto houkuttelevat myös kovasti, sillä eihän näihin huippuravintoloihin ilman jonkinlaisia matkalippuja muuten oikein pääsisikään.

garden by oloKierros aloitettiin Garden by Olon hurmaavalta ja viileän valoisalta sisäpihalta.

taste of helsinki 2018Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€ / Garden by Olo

taste of helsinkiFriteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€ / Nimikkoannos, Garden by Olo

Garden by Olo

Ekalla etapillamme Garden by Olo:ssa juomista vastasi Taste of Helsingin olutvalikoimastakin löytyvä Brooklyn Brewery. Itseäni ilahdutti, kun sain lasiini vihdoin panimon hapanta uutuutta simcoella ja amarillolla kuivahumaloitua Bel Air Souria, jonka lanseeraustilaisuuden harmikseni missasin.

Bel Air Sour osoittautui varsin mukavaksi ja helpoksi palanpainikkeeksi trooppisine ja raikkaine aromeineen. Hapanoluet tuppavat minusta toimimaan ruuan kanssa mitä parhaiten (kunhan happamuus ei ole liian päällekäyvä) ja tämä Brooklynin sour toimikin Garden by Olon meille tarjoamien annosten kera oivallisesti.

"brooklyn

brooklyn bel air sour

Oma suosikkini Olo Gardenin kahdesta annoksesta oli ehdottomasti fritattu kukkis – NIIN hyvää! Miso ja kukkakaali ovat loistava makuyhdistelmä (kokeile vaikka kotikeittiössä tätä misorisottoa kukkakaalipihvien kera). Pirteä yuzumarinoitu siika maistui minulle myös näin tässä toukokuun yllätyshelteiden keskellä, tosin yuzun makua olisin yuzufanina annokseen kaivannut ehkä vielä hitusen lisääkin.

Festareilla on tiedossa edellisvuosien tapaan muutakin loistavaa kurkunkostuketta palanpainikkeeksi kuin olutta. Alueelta lötyy Sinebrychoffin olutpisteen lisäksi niin Champagne Bar, eri maahantuojien valikoimaa esittelevä viinipaviljonki sekä niin viski- kuin cocktailtelttakin.

taste of helsinkiOlispa näistä lautasista jokainen mulle! (Onhan nyt kaikille varmasti selvää, että tämä annos oli eilisen setin suosikkini?)

taste of helsinkiBenella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€ / Nimikkoannos, Latva

Latva

Kierroksen toinen etappi oli ravintola Latva. Latvan annoksista hurahdin jo etukäteen peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa sisältävään annokseen – onhan tuossa lueteltuna aikamoinen liuta lempiraaka-aineitani. Annos osoittautui vielä paremmaksi kuin olin pelkän kuvailun perusteella odottaa. Perunoissa (puikulaa, blue kongoa ja siikliä) oli poikkeuksellisen hauska puruvastus ja niiden sekä merilevävaahdon, purjon ja karhunalaukan yhdistelmä toi vahvasti mieleen yhden kylmistä lempikeitoistani, vichyssoisen. Täytyykin kokeilla vichyssoisen tekemistä kombun kera (annoksen levät olivat siis kombu, nori ja dulse).

Kun tämän “zero waste” -annoksen kylkeen ilmestyi vielä lasillinen kuohuvaa Ferrari Brutia, voin omasta puolestani vannoa, ettei annoksesta jää mitään jälkeen myöskään täällä syöjän päässä. Vautsi!

Latvan nimikkoannos, Benella-siikaceviche bataatin, basilikan, aji amarillo chilin sekä samettikukka “leche de tigre” -liemen kera oli raikas ja tasapainoinen annos, josta löytyi ihanasti chilin hedelmäisiä aromeja ilman liikaa tulisuutta. Cevicheannoksen ihanan leche de tigre -liemen loput olisin muuten juonut suoraan kulhosta jos olisin vain kehdannut 😀 (Perussa tätä tiikerimaidoksi nimettyä cevichelientä juodaan käsittääkseni muuten ihan vartavasten virkistävänä juomana, joten ehkä olis kuitenkin pitänyt vaan kehdata?)

ravintola latva

taste of helsinki 2018
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€ / Latva

Ragu

Tuon peruna-annoksen jälkeen ehti ehkä jo tulla suorastaan sellainen fiilis, että mitäs tässä enää voi lautaselleen edes toivoa … mutta illan vika etappi eli Ragu hoiti homman kotiin kuitenkin tyylillä.

Ensiksi ihastelimme kilvan Ragun upeaa leipävalikoimaa neljine lisukkeineen (hello vaan fenkolinsiemenflatbread, emmentalmuffini ja mitä ihanin mallaslimppu ruskistetun voin kera) ja sitten voihkimme ääneen törkyhyvän hapanjuurivohvelin äärellä.

taste of helsinki 2018Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€ / Ragu

cannonball sauvignon blanc

Hapanjuureen leivottu perunavohveli oli ihanan rapsakka ja sitä saattelevat lisukkeet täydellisesti tasapainossa. Itselleni yleensä riittää, että annoksessa on mätiä (tai vieläpä, kuten tässä: savustettua lohenmätiä), mutta jotenkin tämä annos onnistui olemaan sekä silmää että suuta miellyttävä runsaine väreineen ja kontrastoivine tekstuureineen sekä makuineen. Tämän annoksen saa muuten halutessaan myös vegaanisena!

Vohvelin kaverina tarjottu Cannonball Sauvignon Blanc 2015 Sonoma Countystä osui suoraan viinimakunystyröihini, tätä on saatava lasiin toistekin. Vakio-viiniostoksiani on mikä vaan Uuden-Seelannin sauvignon blanc, vaikka nautin tästä rypäleestä toki myös vanhan mantereen viininä. Kalifornialaista sauvignon blancia ei eteeni kuitenkaan ole aiemmin tullutkaan! Vaikka mausta löytyi sitä herukkaisuutta, jota rypäleestä tehdyissä viineissä aina erityisesti etsin, siinä oli myös reilusti trooppista hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta. No, viimeistään sitten kesäkuussa uusi lasillinen, yhden maistokerran perusteella ei voi sentään ihan sanoa löytäneensä uuden viinisuosikin.

taste of helsinki 2018Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€ / Nimikkoannos, Ragu

taste of helsinki 2018Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€ / Ragu

Iltamme huipentui Ragun chili-balsamico glaseerattuun viiriäiseen sekä mansikkaiseen jälkiruokaan. Viiriäistä en ole kovin usein syönyt, mutta korjaan tilanteen taatusti tulevaisuudessa aina tilaisuuden tullen! Viiriäisen kaverina tarjottu raparperilisuke raikasti annosta ihanasti ja yrttisen aromaattista rakuuna-aiolia nyt olisi voinut lusikoida suuhun ihan sellaisenaan.

Jälkiruoka osoittautui yhtä iloiseksi yllätykseksi, kuin ravintolan limoncellokin: raikkaaksi eikä lainkaan liian makeaksi. Suolaheinäkastike maistui juuri sopivan kirpeältä ja jäätelössä maistui aito metsämansikka. Tällaisia jälkkäreitä voin syödä hei minäkin makeanirso!

Kaikenkaikkiaan taas siis mahtava ilta, tosin muuta en näiltä Taste of Helsinki -safareilta odottaisikaan. Taste of Helsinki 2018 -menu löytyy kokonaisuudessaan alta, omia ennakkosuosikkejani listalta on Esperanton koko valioima (kanannahka & “pohjolan viismauste” HALOO!), Sky:n kaskinauris sekä Garden by Olon “ryppylimettiä ja kuusta”.

Taste of Helsinki 2018:

Chapter
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€

Nimikkoannos
Turskaa & vihreitä 10€

Esperanto
’The Kushiyaki Experience’
Purjo/ hapankerma/ piparjuuri (v) 5€
Sinisimpukka/ musta valkosipuli/ peruna 6€
Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Nimikkoannos
Kananpojan muna/ hiillostettu hollandaise/ tattari/ bbq lehdet (v) 11€

Fabrik
Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (v) 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nimikkoannos
Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo
Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Nimikkoannos
Friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta (v) 8€

Latva
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€

Nimikkoannos
Benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka “leche de tigre” 9€

Restaurant Nolla
RAPEA SIENIVOHVELI
Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO
Vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ
Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Nimikkoannos
PARSAA JA SAMPEA
Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragú
MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€

Nimikkoannos
VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Lapland Hotel Sky Ounasvaara
Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€

Nimikkoannos
Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

WINO
Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€

Nimikkoannos
Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€

Aika paljon on tarjolla kaikenlaista villiä (niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin), mutta hirmuisen montaa vegaanista annosta ei listalta taida tänäkään vuonna löytyä. Todistetusti kuitenkin ainakin tuo Ragun vohveli oli siis saatavilla vegaanisena, joten pisteet Ragulle! Kasvissyöjille ja sekasyöjille tarjolla onkin sitten kissanpäivät.

Mikäs teille näistä kaikista maistuisi parhaiten?


Taste of Helsinki

14.- 17.6.2018

Töölönlahden Puisto

Liput tapahtumaan löytyy täältä.

taste of helsinki 2018Thanks for a lovely evening Mr Taste of Helsinki, Barry MacNamara!

Ps. Taste of Helsinki 2018 -safarikierroksen raportteja löytyy myös Happy Hoppy Life -blogista sekä Kulinaari-blogista, sekä varmasti pian myös kaikkien muidenkin Taste of Helsinki -ambassadorien blogeista. Seassa on perinteisesti myös lippuarvontoja, joten olkaahan kuulolla!

 

279 views