Heti ensimmäiseksi joudun tunnustamaan, etten ole mikään kovin kummoinen miksologi: juhlan hetkellä lasissani on useimmiten hyvää olutta, valkoviiniä tai Gin Tonicia. Silloin harvoin kun mieleni halajaa cocktailia, haluan jotain raikasta ja kirpeää, enkä missään nimessä mitään makeaa. Useimmiten siis päädyn johonkin juomasekoitukseen, jossa on minttua, limettiä ja/tai sitruunaa, ellen sitten siirry suoraan juomaspektrin suolaiseen päähän ja tilaa Bloody Marya. Tuossa taannoin, kun kotoani löytyi poikkeuksellisesti viskiä (tehtyäni viskillä juotettua nyhtöpossua), päädyin tietämättäni tekemään juoman, joka myös Bourbon Mulena tunnetaan. Tuosta juomasta tuli kertaheitolla uusin lempidrinkkini.
Mule Cocktailit ovat juomia, joiden pohjana on inkivääriolut, sitrusmehu sekä valinnan mukainen alkoholi. Usein näitä juomia maustetaan esim. mintulla tai marjoilla, kuten mustikalla tai vadelmalla – Mulen jaloon sukuun siis uusi lempijuomani selvästi kuuluu. Pahoittelut kuitenkin Bourbon Mulen könöstä käännöksestä! Koin tarpeelliseksi suomentaa nimen, sillä en kehtaisi nimetä mitään kotonani sekoiteltua klassikkococktailin mukaisesti… sanon siis mieluummin juovani viskimuulia. Viskimuuli kuullostaa sitäpaitsi juuri minun juomaltani, olenhan tullut hurjina nuoruusvuosinani salakuljettaneeksi muun muassa viskiä muun muassa erinäisille festarialueille.
Minttuinen Viskimuuli yhdelle janoiselle: 0,5 dl viskiä (ei savuista) 1/4 – 1/2 ruukkua minttua puolen sitruunan mehu n. 2 dl Ginger Alea eli inkivääriolutta (Old Jamaican ja Fentimans ovat suosikkejani)
Surauta minttu, viski ja sitruunanmehu sauvasekoittimella sekaisin ja kaada muutaman jääpalan päälle hyvin jäähdytettyyn korkeaan lasiin tai tinatuoppiin (sellaisessa ne Muulit perinteisesti tarjoillaan). Täytä lasi inkiväärioluella. Koristele haluetessasi mintunlehdillä ja sitruunanviipaleella. Tarjoile heti!
ps. Koska juoma on koukuttavan hyvää, valmistan sitä yleensä kerralla tupla- tai tripla-annoksen isoon kannuun. Kannun pidän jääkaapissa lasin täyttöä varten – Party on, excellent!
pps. Mintun ansiosta juoma on ihanan vihreää, joten aion tarjota sitä sunnuntaisella Vihreällä Väribrunssilla 🙂
Lauantaina lähden ylittämään ja alittamaan esteitä ja väistelemään sumopukuisia gladiaattoreita. Discomusiikin tahdissa. Mukana menossa myös: strobovaloja, glowstickejä, kavereita, ja muutama tuhat muuta hullua.
Kyllä vain, olen nimittäin menossa SnowRunFestiin, eivätkä nämä edellämainitut seikat saa unohtamaan sitä tosiasiaa, että kyseessä on juoksutapahtuma, enkä ole juossut juurikaan sitten kesän. Iik!
Banskuu, maapähkinävoita … vain pekoni puuttuu!
Jotta vauhtia riittäisi maaliin saakka, ajattelin juottaa juoksutiimillemme proteiinirikkaan ja energiaa antavan maukkaan smoothien. Tapahtuma on konseptiltaan aika kreisi (kuten samojen järjestäjien kesäinen mutajuoksukin), niinpä täytyy minun mielestäni smoothienkin olla jotain älytöntä. Inspiraation lähteeksi päätyy lopulta itse Elvis – nyt on kuulkaas tosi kyseessä! (Juoksisin sitäpaitsi mieluiten glitterasussa satiiniviitta tuulessa hulmuten, mutta olosuhteiden, lue pakkasen, pakosta joudun varmaankin tyytymään johonkin asianmukaisempaan urheiluasuun.)
Mutta takaisin asiaan: niinsanottuun “pre workout” -smoothieen. Siinä pitäisi siis olla mukavasti energiaa viiden kilometrin lumi- ja esteradasta suoriutumiseen, ja sen pitäisi olla hyvää tietysti, mieluusti siinä saisi myös olla proteiinia. Banaania, maapähkinävoita, mantelimaitoa, muutama taateli, vaniljaa. Mitäs vielä… pekonia en ehkä sentään laita, vaikka Elvis varmaan laittaisikin. Ehkäpä laitan ekstraproteiiniksi vielä vähän maitorahkaa, se kun myös raikastaisi smoothien mukavasti.
Sitten ei muuta kuin ankara mielikuvaharjoittelu käyntiin, smoothie poskeen ja radalle!
Heitä kaikki ainekset blenderiin. Muista poistaa taateleista kivet! (Heh, minä unohdin, eihyvä) Voit säädellä juoman makeutta taatelien määrällä. Suristele kuohkeaksi ja sileäksi, nauti rauhassa, ja sitten vaan juoksuksi!
Rakastan hyvää kahvia. Vähintään kerran viikossa on saatava laadukas kahvilakahvi, tai viikko on pilalla. Kunnioitukseni kaikkia rakkaudella ja ammattitaidolla kahvin parissa työskenteleviä ihmisiä kohtaan syveni taannoin, kun sain kutsun tulla osallistumaan vuoden 2013 baristan, Kalle Freesen, vetämälle “Pensaasta kuppiin” kurssille.
Ennen kuin kerron kurssista, pitää vähän hehkuttaa. Oikeesti. Vasta parikymppisen Kallen intohimo kahviin on ällistyttävä: tyyppi lintsasi lukion tunneilta, jotta pääsisi Kaffa Roasterylle kahvia pussittamaan ja oppimaan alasta enemmän. Kahvi vei miehen mukanaan kansainvälisestä kilpailusta toiseen, ja nuoresta iästä huolimatta ansioluettelo onkin melkoisen painava.
Kuva: Osmo Puuperä / All About Everything
Kurssi järjestetään Kallen omassa kahvilassa (joka on sattumoisin kahvilasuosikkejani). Viihtyisä Freese Coffee Co sijaitsee tietysti Freesenkadulla, ja tarjoaa taidolla ja rakkaudella valmistettua kahvia – kahvit on valittu Kallen suosikkipaahtimoiden valikoimasta aina sen mukaan, mikä on milloinkin sesongissa. Kahvin Kalle ostaa suoraan tuottajilta ja varmistaa, että se on aina erinomaisesti paahdettua. Erikoisuutena täältä löytyy “Frespressoa” eli suodatinkahvia espressokoneella valmistettuna – aijai! Jos olet kahvihifistelijä, tai vain samanlainen nautiskelija kuin minä, niin Freesenkadulle mars!
Ja sitten siihen kurssiin: Kurssilla tutustutaan kahvipavun matkaan pensaasta kuppiin, eli sen kasvuolosuhteista lähtien aina sen paahtamiseen asti. Opimme kahvin prosessoinnista, fermentoinnista ja huutokaupasta – lisäksi pääsimme konkreettisesti aistimaan eri kahvilaatuja ja paahtoasteita cuppingin myötä. Pikkuhiljaa Kallen huolellisen opastuksen johdolla, jokaista kuppia haistellen, maistellen ja ryystellen, erotin aromeista aina pienempiä yksityiskohtia – kun aluksi joukosta erottui vain aurinkokuivattu kahvi (ja siihen ei mitään vainukoiran nenää kyllä tarvittu).
Sen arkiluksuskupilliseni vaatima valmistusprosessi avartuu Kallen seurassa niin hyvin, että alan varmaan jatkossa tilaamaan kahvejani entistä useammin mustana. Kahvin on oltava niin hyvää, ettei se kaipaa lantrinkeja makua parantamaan. Kahvin maistelua voikin mielestäni verrata viininmaisteluun – kun kerran tunnistaa omat mieltymyksensä, niin takaisin ei ole palaamista. Kahvimyllyn ostoakaan en voi enää välttää, ehkä pitää hankkia se vaakakin… Halpiskahvin alkuperä valottuu kurssilla niin kirkkaasti, etten siihen koske enää pitkällä kepilläkään (no en kyllä koske muutenkaan, nyt on vaan paremmat syyt). Ero laadukkaan kahvipavun ja viallisen välillä on todellakin silminnähtävä, yäk.
Kuva: Osmo Puuperä / All About Everything
Jos haluat tehdä hyvää kahvia kotonasi, niin pidä mielessäsi nämä Kallen vinkit elikkä “Freesen lait”:
1. Panosta kahviin! Käytä kahvi kuukauden sisällä paahdosta. 2. Osta kahvi papuina ja jauha se itse. 3. Pidä välineet puhtaina! 4. Mittaa oikein. (esim. Suodatinkahville 6g kahvia/desi vettä) 5. Juo kahvisi tuoreena.
Kotibaristat huomio! Kalle järjestää myös baristakursseja.
Lisätietoja facebookista, kursseista voi tiedustella myös täältä: hello@freesecoffee.fi
En nyt oikein tiedä mikä tässä masentaa… jotenkin on energiat vähissä ja alakulo tunkee kylmän tuulen lailla sisimpään vaikka syksy on mun lempivuodenaika! Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle kiskomaan suklaalevy toisensa perään ja … heeeetkinen, STOP! Enpä suostukaan tähän. Asennetta kehiin ja äkkiä! Kun antaa pikkusormen syysmasikselle, menee kohta koko käsi. Aika fiilistellä ihanaa, oikeesti juuri vasta äsken loppunutta kesää, ja tuoda ripaus tuota jo nostalgian kultaamaa lähimenneisyyttä tähän hetkeen.
Kesähän on ihmisen parasta aikaa, joten jospa tänä vuonna pyrkisin ottamaan tavoitteeksi viettää aina tasaisin väliajoin kesäpäiviä ihan ympäri vuoden? Aloitan heti, enkä ensviikolla/enskuussa/sitjoskus. Kutsun kaikki kesäheilani (eli ihanat tyttöystäväni) kylään drinkkimehujäille, ja pistän kovat piippuun orastavaa syysmasista vastaan!
Popsicles + Coctails = Poptails. En ihmettele, että näitä reseptejä ja vinkkejä oli kesällä netti pullollaan – mehujäät kun liittyvät niin kesään kuin lapsuuteen, ja drinkit yhdistyvät mielessä (ainakin useimmiten ja toivottavasti) hauskanpitoon. Yhdistelmä toimii yhtä varmasti kuin aikuisten lastenkestit ongintoineen ja paperikruunuineen (jos ette oo järjestäneet lastenkestejä itsellenne aikuisena, niin suosittelen kokeilemaan).
Kesällä tein aikuisten mehujäitä pakastimeen sitä mukaa kun mehujäämuotteja vapautui, ja testattu onkin mm. henkilökohtainen suosikkini appelsiini-persikka-Campari, mustikka-GT, makea “kuningatar”-Muscat, ja appelsiini-aperol-spritzer – hyviä kaikki! Aika moni yhdistelmä syntyi tosin ihan vain siitä, mitä sattui viinakaapista ja jääkaapista kulloinkin löytymään. Inspistä eri makuihin kävin välillä kurkkimassa netistä.
Kuningatar-muscat & Campari-appelsiini
Mehujään voi tehdä mistä vaan, paitsi sulatetuista pakasteista. Tämän tytön urbaani marjastus tapahtuu tänään lähikaupan HeVi-osastolla, metsään ei ehi eikä jaksa, eikä oo äitikään tuonut kuin pikku kipollisen puolukoita mökkireissultaan. Oma suosikkini Campari ei ole ihan jokaisen mieleen, joten taidan tällä kertaa valita alkoholeiksi vodkan ja kuivan kuohuviinin. Vodkan kaveriksi vesimelonia ja minttua, kuoharin seuralaiset ovatkin jo kuluneen kesän itsestäänselvyyksiä: Aperol ja appelsiini – kelpaavat varmasti jokaiselle seurueesta! Hetken mielijohteesta päätän tehdä myös Jallu-inkivääri-sitrus-mehujäitä.
Mittasuhteet saavat olla mehujäädrinkissä kutakuinkin samat kuin juomasekoituksessa muutenkin, mutta muista että kylmyys vie enintä terää pois makeudelta. Mehujäädrinkkisekoitus voi siis olla aavistuksen makeampaa kuin drinkkisi muuten olisi, etkä välttämättä huomaa sitä enää kun seos on jäätynyt. Liika sokeri ja alkoholi estää kuitenkin seosta jäätymästä kunnolla, joten jos nyt ei ihan raakaa viinaa & sokeria heiteltäisi sinne pakastimeen? Lantrinkia tarvitaan, ihan siis sen koostumuksenkin takia. Maistelu ja mittasuhteiden tarkkailu ovat tärkeitä työvaiheita, ja huolimatta ahkerasta maistelusta sekoitusvaiheessa, jotenkin siinä aina käy kuitenkin vielä niin, että “joudun” juomaan ylijäämät ihan lasista!
Summittaiset reseptit / 6 kpl isoa mehujäätä tai 12-15 shottilasillista
Appelsiini-Aperolspritz
1 dl Aperolia
3 dl kuohuviiniä
1 dl vissyä
1 kalvoton, pieneksi leikattu appelsiini ja sen mehu
Kuori appelsiini veitsellä niin, että näet kalvojen rajat. Irroittele ohuella fileerausveitsellä appelsiininlohkot laajasuisen kannun päällä. Mehua valuu kannuun tässä operaatiossa, ja hyvä niin! Irroitettuasi kaikki lohkot voit vielä puristaa viimeisetkin tipat appelsiinin jäänteistä kannuun. Varo siemeniä… Tiputa appelsiininlohkot mehun sekaan sitä mukaa kun saat niitä irroiteltua ja saksi niitä lopuksi hieman pienemmiksi. Lisää Aperol, vissy ja kuohari, sekoita ja jaa muotteihin. Pakasta vähintään kolme neljä tuntia, mieluummin yön yli.
Vesimeloni-minttu-vodka
500 g vesimelonia
2 rkl sokeria
puoli ruukkua minttua
1 dl vodkaa
1 dl kivennäisvettä
Saksi minttu kannuun ja laita sokeri päälle. Hierrä minttu ja sokeri sekaisin puunuijalla. Lisää silputtu vesimeloni, jonka voit myös kevyesti nuijia rikki. Lisää sekaan vodka ja kivennäisvesi, sekoita, ja jaa mehujäämuotteihin. Pakasta vähintään muutama tunti, mieluummin yön yli.
