Löytö: Heavy Fuel IPA & syötävät hyönteiset

by Juulia 1 Comment
Löytö: Heavy Fuel IPA & syötävät hyönteiset
DSC_0476

Heavy Fuel IPA

Jotain olen elämässäni varmaan tehnyt oikein, kun pääsin jo toista kertaa Fat Lizardin pienpanimolle afterworkille. Edelliskerralla kirjoittelin miesten ensimmäisestä myyntiin päätyneestä oluesta, California Pale Alesta, ja panimon syntytarinasta. Tällä kertaa vierailun syynä on perjantaina lanseerattava uutuus, Heavy Fuel IPA.

Eilisellä visiitillä oli mukana muitakin blogaajia, jotka ovat pääsääntöisesti minua perehtyneempiä olutharrastajia – niinpä keskitynkin suosiolla toteamaan, että “Olipa hyvää kaljaa!” ja jätän olutasiantuntijat kertomaan tämän erittäin maistuvan IPA:n hienouksista tarkemmin. Käykää kurkkimassa muiden mukana olleiden fiiliksiä vaikkapa Reittausblogissa tai ystävieni Tomin ja Annin mahtavassa Pari Kaljaa -blogissa!

DSC_0468

DSC_0494

Heikki, Tuomas, ja koko Fat Lizardin jengi, hyvän bissen teitte taas!

Sen verran osaan kuitenkin kertoa, että Heavy Fuel IPA:an on käytetty humaloita Amarillo, Simcoe, Centennial, Columbus ja Polaris. Alkoholia Heavy Fuelissa on 7,3% ja katkeroita 75 IBUa. Maltaista suurin osa (noin 90%) tulee Suomesta, karamellimaltaat taasen Saksasta. Heavy Fuelissa on omaan makuuni sopivassa suhteessa aromeja ja katkeruutta, hienoista makeuttakin olen maistavinani. Aika tuhti bissehän tämä on, kovin monta en peräjälkeen pystyisi nauttimaan –  ja  huppeliinkin siitä tulisi (testattu eilen käytännössä, eh). Vaikka allekirjoittaneella kihahtikin eilen maistellut kaksi tuopillista hienoisesti päähän, on vesiselvää, että kullanhohtoinen Heavy Fuel on IPA minun makuuni: ei ole liian tuhti, mutta ei liian nyhverökään. Juuri sopiva!

DSC_0496

Paistettuja jauhopukin toukkia à la Topi Kairenius

DSC_0498

Topi kokkailupuuhissa

Oluen kyytipoikana tarjoiltiin jokaisen paksun liskon lempiruokaa, elikkä siis tietysti hyönteisiä. Fat Lizard Brewingin taustajoukoissa vaikuttava Topi Kairenius on Suomen näkyvimpiä hyönteisruuan harrastajia ja melkoisen jännää oli päästä vihdoinkin maistamaan hänen kasvattamiaan pulleroisia jauhomatoja (jotka ovat jauhopukki -nimisen kuoriaisen toukkia, eivät siis varsinaisesti matoja).

Syötävistä hyönteisistä, eli “tulevaisuuden proteiinilähteestä”, on viime aikoina kirjoiteltu paljonkin, mutta aika vieras on varmaan vielä monelle ajatus hyönteisten syömisestä. Maailmassa on kuitenkin tälläkin hetkellä lähemmäs kaksi miljardia ihmistä, joille hyönteisten syönti on ihan arkea. Hyönteissyönnin edut ovat kiistattomia, mutta gourmet-ravintoloidenkaan kehittelemät erityisherkut eivät välttämättä saa valtaväestön suhtautumista hetkessä muuttumaan.

Itselläni on melkoisen neitimäinen suhtautuminen hyönteisiin – torakat ja hämähäkit saavat aikaan alkukantaisen pakoreaktion, eikä siinä etukäteen järkeily mitään auta. Niinpä olenkin ihan tyytyväinen, että tarjolla oli eilen hyönteissyöjänoviisille hieman torakkaa (Topin suosikki) helpommin pureskeltavat makupalat. Sen kummemmin asiaa miettimättä nappasinkin siis yhden toukan suuhuni ja rouskuttelin menemään – ja sehän oli yllättävän hyvää! Inhoreaktio iski silti: ensin kulholla (iik, pitääkö tuota koskea), ja erityisesti kun toukka rasahti hampaissa rikki. Päädyinkin kiskaisemaan ykösellä lähemmäs puoli tuopillista Heavy Fuelia huuhtoakseni otusparan lopulta alas. Toivon hartaasti, että läsnäolijoilla ei ole kuva- tai videomateriaalia tilanteesta… osaan olla välillä hieman draamakuningatar 😀

DSC_0503

Sinänsähän se on hassua, että pikkuisen puhtaissa oloissa kasvatetun jauhomadon syöminen aiheuttaa moisen reaktion, mutta vaikkapa raa’an ja elävän osterin syöminen ei… tehotuotetun lihan syömisestä puhumattakaan (kyllä, kyllä syön mieluiten luomua, mutta ymmärtänette pointtini)? Itse en asenteiden korjaamista tarvitse, söisin hyönteisiä mielelläni jos vain pääsen joskus omasta hassusta ja vaikeasti kontrolloitavasta reaktiostani yli. Maku esimerksiksi tässä jauhomadossa oli hyvä, mutta syömisestä ei oikein nauti jos miettii pääraaka-aineen kiemurtelevaa olemusta. Täytyykin yrittää udella Topilta kikkoja, joilla hyönteisruuan proteiininlähde piilotellaan tämmöisiltä nössöiltä. Eipä ihme, että ensimmäiset kaupoista löytyvät hyönteisruuat ovatkin prosessoitu pidemmälle: on energiapatukkaa ja on pyörykkää ja on jauhomadoista tehtyä jauhoa. Niitä popsiessa voi hienosti unohtaa mitä ne oikeastaan sisältävät, eikä mausta raaka-ainetta ehkä arvaisikaan (oletan, en ole siis prosessoituja hyönteiselintarvikkeita maistanut).

Ehkäpä hyönteisruoka kaipaakin stailausta, ja imagon nostatusta? Tällä haavaa taidetaan keskittyä lähinnä tämän ravinnonlähteen ekologisuuteen: hyönteisten tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja varsin vähän. Hyönteisissä on kuitenkin proteiinin lisäksi myös runsaasti muita ravinteita, esimerkiksi jauhomadot sisältävät yhtä paljon omega-3- ja rasvahappoja kuin kala ja enemmän kuin naudan- ja sianliha. Proteiinin, vitamiinien ja hivenaineiden määrä on samaa luokkaa kuin lihassa ja kalassa. Saataisiinkohan hyönteisistä leivottua seuraava lehtikaali 😉  tai ehkäpä moisia temppuja ei edes tarvitse: mitä pieni ennakkoluuloton edelläkävijäjoukko ensin, sitä muut perässä. Haluaisin olla osa sitä tien näyttäjien joukkoa.. mutta voi olla että hyönteisten suhteen jään kuitenkin jälkijunaan. Tai kukapa tietää! Täytynee perehtyä aiheeseen lisää.

DSC_0505

Toukkia ja bisseä – että sellainen afterwork tällä kertaa!

Ps. Heavy Fuel IPA löytyy valikoitujen olutravintoloiden hanoista perjantaista alkaen. Lisää tieto IPAjaisten tapahtumasivulta!

Pps. Lisää hyönteissyönnistä Topin Koiramies -sivujen lisäksi esim. Hyönteistalous -blogissa ja YK:n sivuilta.

154 views

Löytö: Fat Lizard Brewing Co.

by Juulia 2 Comments
Löytö: Fat Lizard Brewing Co.
wpid-kilvellä-org.jpg.jpeg

101 California Pale Ale lanseerataan perjantaina! Kuva: Fat Lizard Brewing Co.

Piipahdinpa tuossa eilen Espoon Kivenlahdessa elämäni tuoreimmalla ja raikkaimmalla afterworkilla… enkä varmaan toviin lakkaa visiitillä leuhkimistani. Instagramiani aktiivisesti seurailevat varmasti jo tietävät, että mitä tulee olusiin, olen ehdottomasti pale ale ja IPA -naisia, ja sattumoisin Fat Lizardin pojat ovat lanseeraamassa perjantaina ekan valikoituihin hanoihin ilmestyvän olusensa, 101 California Pale Alen. Eipä tarvinnut tätä naista kauaa houkutella panimovisiitille, vaikka hornan tuuttiin pitikin taivaltaa! Perillä raikas ja kevyt jenkkityyppinen pale ale iskettiin käteeni, ja kyllähän se sopi omiin makumieltymyksiini kuin, öh, tuoppi käteeni!

20150203_190643

Heikki Ylinen & Tuomas Koskipää

Fat Lizard Brewing Co. perustettiin kahden miehen voimin vuonna 2013. Pääosakkaat, Heikki Ylinen ja Tuomas Koskipää, tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Karkeasti kiteytettynä toimitusjohtaja Heikin vastuulla on teoria, ja Tuomaksella käytäntö – molemmat kuitenkin tekevät yhdessä panot ja myös vastaavat tasavertaisesti mausta ja laadusta. Taustapirut Kalle Valkonen, Eero Kukko sekä Topi Karenius on houkuteltu mukaan vahvistamaan niin käytännön osaamista, kuin markkinoinnin ja graafisen suunnittelunkin puolta – Kallelta löytyy olutosaamista (ja lisäksihän tämä monilahjakkus on Kyrö Distilleryn päätislaaja), Eero hoitaa markkinointia, ja Topi vastaa panimon graafisesta ilmeestä.

Ajatus omasta pienpanimotoiminnasta lähti liikkeelle, kun Tuomakselta kyseltiin eräässä illanvietossa että mitäs sä oikein teet? “Tietysti haluaisin, että olis oma panimo” – ja eipä aikaakaan, niin toive realisoitui: firma perustettiin syksyllä 2013  ja oman toimitilan metsästys alkoi. Sopiva tila löytyi lopulta Kivenlahdesta, mutta seuraava puoli vuotta kului remontoidessa. Koe-eriä miehet panivat pienemmällä laitteistolla jopa 42, kunnes tänä vuonna päästiin tekemään isompaa erää uusilla isommilla laitteilla – tuloksena juurikin tätä herkullista juomaa, jota lasiini tänään kegistä laskettiin. Reseptin ja prosessin hiominen huippuunsa kannatti, sillä isompaan laitteistoon siirtyminen ei tuottanut herroille suurempaa päänvaivaa –  ja me kaikki pääsemme sen ansioista nopeammin maistamaan työn hedelmää!

tuopinlasku

Kun en sen kummoisempi olut connoisseur ole, jätän juoman analysoinnin perehtyneemmille. Minun on kuitenkin helppo sanoa, että tämä pale ale oli parasta koskaan maistamaani – eikä ihme: kuinkas usein sitä pääsee maistamaan olutta näin tuoreeltaan suoraan panimolla? Ja ei, minua ei lahjottu sanomaan tätä (no, sain kyllä t-paidan kun hetkosen vonkasin). Uteliaille tiedoksi, että 101 California Pale Ale löytyy Helsingissä perjantaista 6.2. alkaen Black Doorista, Oljenkorresta, One Pint Pubista sekä Viikin Kaski Bistro & Baarista (kivoja paikkoja muuten kaikki)! Kukin ravintoloista on tilannut olutta arviolta viikoksi, mutta itse en kyllä jäisi nuolemaan näppejäni. Tosin jos niin onnettomasti pääsisi käymään, suuntaisin keskiviikkosta alkaen BrewDog Helsinkiin, jonka hanapaikkaäänestyksessä Fat Lizard pärjäsi kakkossijalle, ja hanapaikkansa vankan kannattajajoukon voimin näin ansaitsi. Seuraamalla panimon omaa viestintää, pysyy asioista parhaiten kärryillä!

humala

101 California Pale Ale — 35 IBUa katkeruutta uuden sadon Cascade- ja Amarillo-humalista.

Jenkkityyppisten oluiden faneina Fat Lizardin craft brewerit haluavat painottaa valttikorttiaan tuoreutta. Amerikkalaistyylinen ale on parhaimmillaan alle kolmeviikkoisena, ja eipä niitä sieltä rapakon takaa rahdata tänne ihan tarpeeksi nopeasti. Aitoon ja tuoreeseen makuun on toistaiseksi siis päässyt miesten mielestä vain matkustamalla suoraan paikan päälle – Suomen pienpanimoskenessä taisikin olla juuri Fat Lizardin kokoinen kolonen. Pyrkimys on valmistaa “Virheetöntä, raikasta, konstailematonta amerikantyyppistä olutta” ja melko vahvasti painottui myös seuraava: “EI KIKKAILUA”! Suodattamattomien oluiden puolustuspuheenkin sain, enkä taatusti koskaan enää erehdy valittelemaan että mahani ei tykkää suodattamattomista oluista (sillä sitähän tämäkin kristallinkirkas pale ale nimittäin oli).

Seuraava herkku IPA on parhaillaan käymässä ja pääsee hanoihin noin kolmen viikon kuluttua. Kesäksi harkinnassa on myös vehnäoluen valmistaminen, mutta mielestäni suurin ja jännin uutinen oli, että Alko on ottanut tilausvalikoimiinsa Fat Lizardin kegejä (joita voi toistaiseksi tosin tilata vain Espoonlahden Alkoon)! Taitaapa olla ensimmäinen suomalainen pienpanimo, jonka olutta voi ostaa Alkosta suoraan omaan hanaan! Jos nyt taianomaisesti äkkirikastuisin, tilaisin miehiltä vielä oman kegeraattorin, johon kegini lykkäisin ja voila – minibaarini olisi hetkessä hifistelytasolla. Pullomyyntiinhän tätä tuotetta ei toistaiseksi ole tulossa.

Romantikko kun olen, en malttanut maalailematta että: tosiaan! Te hyvät miehet ihan pokkana vaan perustitte pienpanimon tänne meidän alkoholilainsäädännön takapajulaan Suomeen? Lupaprosessi ei kuitenkaan kuulemma ole se suurin haaste, eikä Valviraa ainakaan tässä tapauksessa tarvitse demonisoida. Suurin haaste pienpanimotoiminnalle Suomessa on Heikin ja Tuomaksen mukaan yksinkertaisesti taloudelliset realiteetit. Pienpanimon perustaminen ja pyörittäminen Suomessa ON kallista.  Myynnin rajoitukset tuovat myös omat haasteensa liiketoiminnalle: seuraavia haaveita olisikin, että olutta voisi joskus myydä suoraan panimon ovesta. Väläyteltiinpä minulle myös kiinnostusta oluen ja ruuan yhdistelemistä kohtaan – ruokablogaaja ilmoittautuu, voisin aloittaa olutkokkailut ja -makuparitukset vaikka heti (pahoin pelkään että puhe taisi kuitenkin olla ravintolayhteistöistä).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva Fat Lizard Brewing Co.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kalle ja Heikki tuotekehittelyhommissa. Kuva Fat Lizard Brewing Co.

Fat Lizard Brewing & Co löytyy Facebookista, Instagramista sekä Twitteristä – oluen ystävät, pysykääs kuulolla!

ps. kuriositeetti: Fat Lizard Brewing & Co on Eviran rekisteröimä rehuntuottaja: mäskiryynit päätyvät pääasiallisen käyttötarkoituksensa jälkeen lähitilalle karjarehuksi.

pps. lisäkuriositeetti: poikien bisse on vegaanista (ei, kaikki olut ei ole).

101

Elämäni paras afterworkbisse <3

 

2 816 views

Valoa pimeyteen

by Juulia 0 Comments
Valoa pimeyteen
ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO

ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO

Lux Helsinki on talven lempitapahtumiani. Valoinstallaatiot valtaavat Helsingin keskustan, ja kiehtovat teokset saavat kansan vaeltamaan pakkasesta huolimatta hohtavalta etapilta toiselle. Käväisin itse äsken Visit Helsingin järjestämällä opastetulla kierroksella, ja vaikka luulin pukeneeni lämpimästi, meinasi pakkanen hyydyttää vauhdin kesken matkan. Sinnittelin kuitenkin kierroksen loppuun saakka: vain tulisirkus Walkea ja Torikortteleiden teokset jäivät näkemättä. No, huomenna sitten (äiti tuo mulle päivällä silkkivillakalsarit, voisin ehkä kokeilla sitten vaikka sitä kerrospukeutumista)!

Lempiteoksiksi nousi Ishmail Sandstroemin diabetestarvikkeista rakennettu, moniosainen Mandala, joka sijaitsee Kansallismuseon sisäpihalla, ja Rautatieaseman ihmisvilinään sijoittuva Antonin Fourneaun Water Light Graffiti. Interaktiivinen led-valoseinä on jokaisen ohikulkijan muokattavissa – teos mahdollistaa katutaiteen helposti lähestyttävästi; osallistumisen kynnys on matalalla.

Ishmail Sandstroem: Mandala

Ishmail Sandstroem: Mandala

20150105_182706

Antonin Fourneau: Water Light Graffiti

Reilun tunnin kestäneestä kierroksesta seurannut syväjäädytys osoittautui vaikeammaksi sulateltavaksi kuin valotaide. Vihlovin jäsenin taivalsin kotiin, ja keitin samantein kattilallisen kuumaa taikajuomaani: tällä lähtee flunssa, alakulo, syväjää, vaikka mikä. Juoman vakioainesosat ovat kiinanruusu eli hibiscus, inkivääri ja hunaja. Jos olen flunssainen (kuten nyt), lisään juomaan yleensä myös reilun lusikallisen kurkumaa, joka on luonnon oma tehokas ase tulehduksia vastaan. Tänään läträsin juomaan bonuksena vielä mandariinia ja limettiä – eipä kuulkaa enää palele.

20150105_201026-2

Aurinkojuoma 2:lle

6 dl vettä

pätkä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina

1 rkl jauhettua kurkumaa

1 rkl kuivattua hibiscusta kukkana tai jauheena (Rosella)

1 rkl agavesiirappia/hunajaa/vaahterasiirappia tms. makeutusta

1 mandariinin/appelsiinin mehu

1 limen mehu

Kiehauta vesi, ja siivuta inkivääri kattilaan. Jätä hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita mukaan hibiscus, kurkuma, makeutus sekä sitrushedelmien mehut. Jaa kahteen isoon kuppiin tai lasiin, tarjoa heti!

20150105_201220 20150105_201341

217 views

POWAU!!!

by Juulia 0 Comments
POWAU!!!

c9f8eaf0f83d7b36672a974f0a9f7060

Mehupaasto on tilaisuus ottaa harhateille lipsahtanut ruokavalio haltuun, nollata, panostaa omaan hyvinvointiin, piristyä, ja puhdistaa elimistöä. Sitä se tarkoittaa ainakin minulle. Olenkin ollut jo pitkään aikeissa pitää pienen jakson mehupaastoa, mutten ole uskaltanut siihen ryhtyä peläten miten jaksaisin työpäivät. Vietin syyslomaa viime viikon, joten nyt paastolle tuli lopulta sopiva väli.

Parikymppisenä paastosin laihdutusmielessä palmusiirappi-sitruuna-cayennemehulla jopa viisi päivää… olo keventyen ja puhdistuen, mutta yksitoikkoinen mehu korvista ulos pursuillen. Ja se laihtuminenkin on paastoamalla vain hetkellistä, kun kropasta katoaa siihen kerääntynyttä nestettä. Ei kiitos, sellaista ei enää koskaan! Haluan mehukuurille nyt ihan muista syistä! Valmiit paastopaketitkaan eivät hotsita… onneksi on Powau! Olen seuraillut Powaun tyttöjä, Elisoa ja Anna-Kaisaa, sosiaalisessa mediassa jo tovin, ja jo pelkkä ajatus heidän raakamehuistaan saa sukat pyörimään jaloissa! Powaun mehukuurille siis halajan minä.

0654cafc9ed5bc92621150c1847bd4f9

Raakamehut sisältävät valtavat määrät ravinteita helposti imeytyvässä ja herkullisessa muodossa, ja tällaista ravintoa nauttien voi olla varma, ettei keho ajaudu puutostiloihin mehukuurin aikana. Päivittäinen energiantarve toki jää vajaaksi, mutta sitäkin runsaammin elimistö saa kaikkea mikä on sille hyväksi. Mehut auttavat elimistöä myös puhdistautumaan myrkyistä (tehostavat maksan ja munuaisten toimintaa) sekä antavat ruuansulatuselimistölle tilaisuuden levätä.

Powaun tyyliin kuuluu käyttää mahdollisimman paljon paikallisia marjoja, hedelmiä, vihanneksia, sekä yrttejä, superfoodeja ja hortaa (villivihanneksia -yrttejä). Päivittäiseen, Elison pyörällä kotiovelle kuskaamaan mehusatsiin kuuluukin jopa kolme litraa uskomattoman maukkaita ja monipuolisia mehuja, joiden funktio on sekä puhdistaa että antaa energiaa.

9e1d107fc2eec3dc62549659ea6b4f21

f483976f5fe9455664fbf828dc659de2

Mehukuuriin olisi hyvä valmistautua juomalla tavallista runsaammin nestettä. Jo hyvissä ajoin luopua nikotiinista, alkoholista, kofeiinista sekä jättää vähemmälle liha, maito ja viljatuotteet. Arvatkaas kaksi kertaa, miten tämä onnistui tältä tytöltä… kahvin, lihan, maidon ja viljatuotteet kyllä jätin vähemmälle koko edellisviikon (no okei, en kahvia), mutta alkoholia viikonloppuna tuli “hieman” nautittua. Kun meillä oli ystävien kanssa treffit ja treffeillä ostereita ja skumppaa! Ja sitten hodareita ja cocktaileja! Voi itku, juuri tällaisten herkuttelupäivien takia detox minua kiinnostaakin… Huonosti siis valmistauduin ja maanantain lähestyminen hirvitti koko sunnuntain.

Pelko oli kuitenkin turhaa. Kolmipäiväinen mehukuurini sujui alusta loppuun ongelmitta. Nälkä ei mahassa kurninut, mahdolliset sivuvaikutukset (päänsärky, huimaus, väsymys) loistivat poissaolollaan. Vessassa toki koko kuurin ajan sai juosta kymmenien kertojen päivätahdilla, mutta onkos se nyt ihme tuolla nestemäärällä: mehujen lisäksi kuurilla kehotetaan nauttimaan runsaasti vettä, detox-teetä sekä vähäsuolaista luomu kasvislientä. Ja minähän tein työtä käskettyä…

67339cea6a6f9578f2aea29fbf121cfc73840dbbe85b5233614777ef7ee5c12d

Maanantaina olo oli ehkä epämukavin – kävin illalla Cariboun keikalla ja kotiin päästyä mehua oli jäljellä vielä litra. Niin hyvää kuin se olikin, litran kiskaiseminen iltayhdeltätoista ei ole enää niin hauskaa, puhumattakaan siitä, kuinka monta kertaa jouduin kipittämään vessaan ennen kuin sain unen päästä kiinni. Tiistaina ja keskiviikkona toiminkin juomisen kanssa fiksummin, ja varmistin, että mehua kului päivän mittaan tasaista tahtia.

Todellinen tulikoe oli kuurin kolmantena ja viimeisenä päivänä, kun päättäväisesti suuntasin joka keskiviikkoiselle tanssitunnilleni. Ja niitähän on siis kaksi peräkkäin. Eliso oli valmistanut minulle varta vasten korkeaenergisemmän juoman mm. päärynästä ja raakasuklaasta, ja ihme kyllä tunnit sujuivat suhteellisen kivuttomasti. Monesti työpäivän päätteeksi tupla tanssitunti tuntuu jopa huomattavasti rankemmalta…

3fbb0a5a00ae1cf2c05604fd8ac47091

No mitä niissä mehuissa oikein oli? Jotain taikaa, sillä kolmen päivän kuurin jälkeen olo oli tosiaankin elinvoimainen ja pirteä. Toisaalta kun miettii sitä huimaa määrää lehtiselleriä, kurkkua, kesäkurpitsaa, omenaa, päärynää, ananasta, kaalia, parsakaalia, lehtikaalia, voikukkaa, sitruunaa, appelsiinia, basilikaa, moringaa, ynnä muuta jännää kolmessa päivässä kitusiini upotin, EI IHME. Tuon vihannes- ja hedelmämäärän syöminen olisi jo aika kova homma, mutta mehuina ne katosivat parantamaan kroppaani ja mieltäni kumman helposti.

Paastoon tottumattomille suositellaan lyhyttä kuuria, eikä ruokaakaan välttämättä tarvitse täysin jättää pois. Mehukuureista voi kysellä tarkemmin Elisolta, ja uteliaille tiedoksi: kolme herkullista Powaun mehua on juuri lanseerattu ja kohta niitä voi ostaa hyvin varustelluista kaupoista! Betty Brownin voimin vetäisin ne tanssituntini, joten minä ainakin odotan kieli pitkällä kyseistä mehua kauppaan, jos vaikka sen voimin jatkan vastedes joka keskiviikko…

8764644cadc9e5d171f6333d06dfe750

Powau
Eliso Kokojeva, eliso@powau.com

Sain kuuriin pienen alennuksen (n. 25%) blogini kautta.

Ps. Muistakaas hei että meikäläisen löytää myös Instagramista ja Facebookista!

71 views