Kun ekan kerran maistoin negronia, olin kuin puulla päähän lyöty. Silkkaa viinaa? Kukahan tätäkin juo… Ja kappas vaan: kuluu muutama vuosi ja huomaan negronin kivunneen kuin varkain ykkös kotibaari-cocktailikseni. Kun nyt mietin, ensireaktiooni liittyi varmasti vahvasti se, missä tilanteessa negronia maistoin, ja erityisesti se, mistä raaka-aineista se oli tehty. Maistoin negronia ekan kerran eräillä jatkoilla huoneenlämpöisenä joten, kröhöm, ei ihme jos ei tämän cocktailin lumo heti tehonnut. Kun juoma on silkkaa alkoholia, on alkoholin laadulla ja tarjoilutavalla luonnollisesti iso merkitys!
Parhaat negronini olenkin juonut asialle omistautuneissa cocktailbaareissa, kuten ihanassa The Bull & The Firmissä. Alkosta onneksi löytyy nykyään niin pitkä liuta erilaista craft giniä ja jopa ihanaa Antica Formula -vermuttia, että oivallinen negroni onnistuu onneksi myös kotibaarissa.
Tarinan mukaan negroni syntyi vuonna 1919, kun kreivi Negroni tilasi lempijuomansa Americanon soodaveden sijaan ginillä. Pling vaan ja eräs cocktailmaailman klassikoista oli syntynyt! Negroniin tarvitaan siis yksi osa giniä, yksi osa makeaa vermuttia ja yksi osa Camparia. Juoma sekoitetaan jäiden kera, jolloin mukaan liukenee hitunen vettä ja se viilenee. Negroni tarjoillaan joko sellaisenaan tai jäillä; itse juon sen mieluiten yhden ison jääpalan kera. Perinteisesti negroni viimeistellään appelsiinisiivulla tai appelsiininkuoren siivulla, josta saa pirskautettua kuoren eteerisiä öljyjä lasiin juuri ennen tarjoilua. Kun meillä näin koronakevään arkena ei ihan aina appelsiinia ole löytynyt, olen nauttinut negronini välillä myös rosmariinin, timjamin sekä vihreiden oliivien kera. Tai sitten ihan vaan sellaisenaan.
Tänä aikana, kun en voi käydä lempiravintoloissani tai lempibaareissani nautiskelemassa, negronista on tullut meidän huushollissa se virallinen perjantain “afterwork” -juoma. Kun työntekoa ei meinaa katkaista näinä etätyöaikoina mikään edes viikonloppuna, niin koetappa vaan kuules jatkaa töitä juotuasi yhden negronin! Ei ihan suju, ei (LOL). Senpä vuoksi negroni -ainekset kuuluvat nyt meillä vahvasti kotivaraan. Negronin jälkeen (yksi riittää!) on luontevaa siirtyä sohvalle Netflixin ääreen ja aloittaa viikonloppu!
Negroni
1:lle
2 cl giniä
2 cl Camparia
2 cl makeaa punaista vermuttia (suosittelen Antica Formulaa)
Mittaa gini, Campari ja vermutti jäillä täytettyyn sekoituslasiin. Sekoita, kunnes astia tuntuu kylmältä. Siivilöi lasiin – lisää lasiin halutessasi mukaan reilun kokoinen jääpala. Perinteisesti lasiin lisätään appelsiinisiivu tai appelsiinin kuorta: veistä appelsiinista suikale kuorta (vältä valkoista osaa) terävällä veitsellä tai perunankuorimaveitsellä. Purista appelsiininkuoresta aromaattista öljyä negronin päälle ja lisää kuorisuikale lasiin.
Kun meillä ei aina ole kotoa appelsiinia löytynyt, olen välillä lykännyt lasiin käsien välissä hieman muserreltua rosmariinia tai timjamia ja jopa muutaman vihreän oliivin. Ja jos oikein eskapismia haen, sytytän sen yrtin ehkä vielä palamaan ja leikin kaksi tuntia Photoshopilla vältelläkseni tarvetta jatkaa työntekoa! Mutta en sentään ravistele negronia kuten herra Stanley Tucci nettiä kohauttaneessa negroni-videossaan.
Miten sinä valmistat negronin?
Ps. aineisten 1:1:1 mittasuhteita voi hieman säätää fiiliksen mukaan. Jonain päivinä ainakin itse laitan hitusen enemmän vermuttia tai Camparia kuin giniä, jolloin juoma on aavistuksen makeampi. Ja jos laiskottaa, saatan sekoittaa juomani suoraan tarjoilulasissa yhden ison jääpalan kera. Ja se hyöty kotibaarissa käymisessä tietysti onkin, että voi rauhassa säätää negronista juuri sellaisen, mikä on itselle mieleen ja valmistaa sen juuri niin kuin lystää! Ainakin, jos ei postaa “väärin” tehtyä negroniaan nettiin… HUPSIS.
Kotivara on kunnossa, mutta mitäs siitä tänään taikoisi?
Koronakevät
Voi *****jen kevät, kajautti kolme ja puolivuotias kummityttöni taannoin videopuhelussa. Niinpä, niinpä. Päiväkotikavereita ikävöivän 3,5 -vuotiaan on varmasti vaikeaa kestää jatkuvaa kotona kököttämistä, mutta vaikeaa se on välillä nelikymppisellekin introvertillekin. Eikä tilanne tule tästä muuttumaan vielä aikoihin. Mitä pidemmälle poikkeustila venyy, sitä “normaalimmalta” se alkaa kuitenkin salakavalasti tuntumaan, eikä omia toimia varo ehkä viikolla neljä enää ihan niin paljon kuin ekalla viikolla … ja pahoin pelkään että monella alkaa tässä kohtaa lisäksi jo kärsivällisyyskin loppumaan. Sosiaalisen etäisyyden pitoa ja tiivistä kotoilua pitää kuitenkin jaksaa myös nyt ja vielä pitkään – tilanteen inhimilliseksi katastrofiksi eskaloitumisen vaara ei ole Suomessa lähellekään ohi.
Meidän kahden lapsettoman etätöitä aamusta iltaan asti tekevän aikuisen huushollissa kotoilu on onneksi ollut melko “helppoa”. Kun töiden kanssa on jatkuva kiire, ei asioita ehdi murehtia eikä niitä läheisiäkään ehtisi nähdä vaikka saisi. Jatkuva tietokoneen ääressä kököttäminen ajaa kuitenkin ahtaalle. Normaalisti työnteon katkaisee työmatka, harrastukset, sosiaaliset tilanteet; nyt sitä ei katkaise kuin uni. Päivät sulautuvat toisiinsa, kun koneet aukeavat heti aamusta ja sulkeutuvat pahimmillaan vasta keskiyöllä. Monena päivänä havahdun vasta iltapäivällä siihen, että kas, hampaat jäivät aamulla pesemättä. Tällaista elämää ei kotoilusta normaalisti suuresti nauttiva introverttikään kestä ikuisesti!
Kotivara à la Vaimomatskuu
Blogin kirjoittelusta, valokuvaamisesta ja ruuasta on tässä tilanteessa tullut minulle entistäkin isompi henkireikä. Ruokaa kun on päivittäin kuitenkin viriteltävä, niin kokkailun avulla saan jatkuvan töiden pohtimisen sentään poikki. Tai siis ainakin teoriassa – monena päivänä ruokaa ei ehdi ajattelemaan tai laittamaan ja turvaudumme johonkin kotiinkuljetettuun. Pyrkimykseni on kuitenkin, että kotoa löytyisi jatkuvasti liuta hyvin säilyviä raaka-aineita – eli siis se kotivara – joilla myös tässä elämäntilanteessa saisi eteensä jotain lohdullista, nautinnollista ja ihanaa. (Ja tarvittaessa siis myös tilanteessa, jossa olisi ihan oikeassa karanteenissa, eikä vain vapaaehtoisesti kotiin bunkkeroitunut.) Ja mikä tärkeintä: että kokkailu ei veisi tuhottomasti aikaa!
Kotivara tässä keittiössä ei varmasti näytä ihan samalta kuin monessa muussa kodissa. Toki kaapistani löytyy paljon samoja juttuja kuin muiltakin: leipää, papuja, linssejä, pastaa, nuudeleita, riisiä… mutta myös mausteita, tahnoja, kastikkeita ynnä muita asioita, joilla niistä perusjutuista taiotaan lempiruokiani!
Koska tässä vaiheessa koronakevättä monella ehkä alkaa tietyt perusruuat ja niiden kokkaaminen jo tuntua tylsältä (ehkä?), ajattelin koota teille listan asioista, joita minun keittiöstäni pitää löytyä ja miksi – ehkä siitä on jollekin teistä iloa. Ja jos ei muuta, niin ainakin itselleni tämän kotivara -listan kirjoittelu on ollut hauskaa harhautusta työnteosta ja ahdistavista uutisista! Idean ruoka-aakkosille sain Kokit ja Potit -blogista!
K niinkuin kotivara, korona, kevät … ja KAHVI! ♥
Koronakevään aakkoset – kotivara à la Vaimomatskuu:
Aaamukahvia ilman päivä ei voi alkaa (oli sitten koronakevät tai mikä tahansa muu ajankohta)! Sillä on nämä aakkoset siksi aloitettavan. Agavesiirappi on ykkösvalintani kaikenlaiseen makeuttamiseen, jossa nestemäinen makeutus on tarpeen. Auringonkukansiemeniä käytän leipätaikinassa, mutta teen niistä myös vegaanista “parmesaania”.Appelsiineja suosin, koska ne säilyvät hyvin ja koska ne ovat ehkä piristävin hedelmä mitä on! Käytän appelsiineista niin kuoret kuin mehunkin ja erityisesti käytän molempia ruuanlaitossa.
B:
Bisse, bibimbap, bitters, bataatti!
Nämä B-alkuiset asiat ovat tärkeysjärjestyksessä! Bisseä on kotona oltava aina, eikä mitä tahansa bisukkaa, vaan laadukasta pienpanimo-olutta. Eikä siihen tarvita koronaa, että olutta kotoani löytyisi – keräilen nimittäin oluita varastoon aina tilaisuuden tullen ja Juusokin tietää tuoda aina jotain jännää tuliaisena työmatkoiltaan. Tuen toki mielelläni myös kotimaisia pienpanimoita, joista suosikkejani ovat mm. CoolHead Brew sekä Fiskarsin Panimo. Kaikkia kotimaisia pienpanimoita ja olutalan yrittäjiä kannattaa nyt tukea kaikin tavoin jos Suomen olutkulttuurin runsaus ja monipuolisuus on sinulle tärkeää myös tulevaisuudessa. Ja jos asut tai liikut Helsingin keskustan suunnalla, kannattaa tämä tehdä shoppailemalla Pienessä (josta voit ostaa eri kotimaisten panimoiden “tukipaketteja“) sekä piipahtamalla Kallion Panemassa josta saa monenlaista kiinnostavaa olutta ostettua mukaan.
Bibimbap on oivallinen tähderuoka, johon upottaa varsinkin take out -annosten jämäriisi; eräänlainen pyttipannu siis ja pyttipannu jos jokin nyt on kotivara-ruokaa. Bittereillä taas tässä yhteydessä tarkoitan sekä katkeroita että cocktail bittersejä, joita käytän mielelläni niin cocktaileissa kuin ruokien mausteenakin (esim. pastassa!). Bataatti taas, no se on bataatti. Juures joka säilyy hyvin ja josta pyöräyttää helposti sosekeiton, uunibataatit tai jonkinsortin curryn. Leivonnaisiinkin bataatti sopii!
Sitten tärkeysjärjestys heittikin häränpyllyä. C-kategorian tärkein asia on nimittäin listan viimeisenä: chips! Ensimmäisiä asioita joita kotiini ns. “hamstrasin” kun mielessäni oli kotivara. Suola ja viinietikka -sipsit, tarkemmin ottaen!
Mitä tulee muihin, Campari on oleellinen osa kotivara-afterwork -settiä, josta syntyy Negroni. Sitä on siis oltava. Cashew toimii monissa ruuissa, salaateista wokkeihin ja keittoihin, mutta siitä voi myös tehdä erilaisia tahnoja ja jopa vegaanista tuorejuustoa tai “ricottaa”!
Chiliä kotoni löytyy monta laatua: mm. meksikolaisia chilejä joita käytän chili con/sin carneen, korealaista gochugarua, sekä thaimaalaista supertulista chilijauhetta josta teen myös itse chiliöljyni. Chilikastikkeita en sen sijaan juuri harrasta, lähinnä Tabascoa. Cheddar säilyy hyvin ja mahdollistaa mm. spontaanit perunanachot!
D:
Dashi, dan dan nuudelit, doubanjiang
Dashion japanilaisen kettiön kotivara -asioita: liemi, joka tehdään kombulevästä ja/tai kuivatuista siitakkeista ja/tai katsuobushi-kalahiutaleista. Se on syvän umaminen ja ihana pohja hyvin monenlaisille ruuille, ei vain japanilaisille resepteille! Käytän dashia erilaisten nuudelikeittojen pohjana sekä esim. japanilaisen riisipuuron okayun nesteenä, mutta saatanpa käyttää sitä yhtälailla vaikka risotossa. Minulta löytyy kotoa raaka-aineet dashiin aina, mutta varuiksi pidän käsillä myös valmista dashijauhetta.
Dan dan nuudelit on Kiinan Sichuanin maakunnan lahja nuudeleiden ystäville. Hurahdin dan dan nuudeleihin pahanpäiväisesti loppukesästä 2019 ja siitä asti meidän kotoa on löydyttävä raaka-aineet tähän ruokaan aina. Blogistani löytyy dan dan nuudeleille niin autenttinen, lihaa sisältävä resepti, kuin lähikaupan vegaaninenkin versio.
Doubanjiang on kiinalainen suolainen ja tulinen tahna, joka tehdään fermentoiduista härkäpavuista. Tämä punainen ja ärjy tahna on pohjana mm. mapo tofulle sekä yhdelle tämän hetkisistä nopeista lemppareistani, tantanmen ramenille.
Lähestulkoon täysin lähikaupan antimista valmistuvat vegaaniset dan dan nuudelit = pikaruokien ykkösiä tässä kodissa!
E:
Emmer, emmental, ennakointi
Emmerjauhoja käytän hapanjuurileivonnassa. Emmental – eikä mikä tahansa vaan mustaleima! – taas on juusto, jota pitää aina olla raasteena pakasteessa. Sieltä sitä sopii annostella esim. lämpimille voileiville, pizzan päälle, gratiineihin… Eli emmentalin avulla voi ennakoida, että jossain vaiheessa sillä pakastimeen kätketyllä juustoraasteella nostetaan mielialaa tilanteessa missä kaikki on muuten ihan päin persettä ja pyöräytetään vaikka lämpimät voileivät.
E niinkuin Ennakoi: laita pakkaseen emmentalia.
Raaka fenkoli on ihanaa salaatissa!
Fenkolin siemenet ♥
F:
Fenkolinsiemenet, fenkoli, feta, “fast food”
Fenkolinsiemenet ovat lempimausteitani. Käytän niitä esim. tässä ihanassa kikhernesalaatissa, mutta murskaan niitä myös linssikeittoon, kikhernepataan, hernerisottoon… sekä saksanpähkinächorizoon! Fenkoli on vihannes joka säilyy jääkaapissa hyvin – sitä käytän mm. risotossa sekä raakana salaateissa (fenkoli on ihanaa esim. kaalisalaatissa!) tai jopa pastassa.Fetaa pitää olla, jotta voi tehdä uunifetapastaa. Liemessä -blogin uusin variaatio parsalla on minulta muuten vielä testaamatta!
F niinkuin fast food: Olen huomannut että näissä oloissa, kun arkena on tuhoton kiire eikä lounasta saakaan ostettuna valmiina jostain tänne nykyiselle työpaikalle, ruoka saisi mieluiten olla tyyppiä “fast food”. Enkä nyt siis tarkoita “pikaruokaa” vaan kirjaimellisesti nopeaa ruokaa. Meidän huushollissa se on ollut viime viikkoina lähes poikkeuksetta super helppo, nopea ja ihana kiinalainen muna-tomaattikeitto, jonka myös normaalisti keittiössä lähinnä siivoava mieheni pyöräyttää pöytään, kun minä en ehdi.
Kiinalainen tomaatti-munakeitto – valmista kymmenessä minuutissa.
Nopea kikhernemuhennos sisältää mitä tahansa rehuja jääkaapista/pakkasesta löytyy, sekä kikherneitä (tai linssejä), garam masalaa, kookosmaitoa ja maapähkinävoita!
Garam masala on yksi niistä harvoista valmiista mausteseoksista, joita ostan. Kotoani löytyy periaatteessa kaikki mausteet jota siihen tarvitaan ja voisin siis toki sekoitella ihan omankin seokseni, mutta kun se on valmiina purkissa, edellisen otsikon “fast food” syntyy huomattavasti helpommin… Garam masala on oleellinen tekijä nopeassa kikhernemuhennoksessa jota meillä on tehty viime viikkoina usein, ja sen vuoksi garam masala on mausteiden kannalta selvää kotivara -osastoa.
Gochujang on korealainen makeantulinen ja punainen, varsin koukuttavan makuinen maustetahna, jota tarvitaan mm. B-otsikon bibimbapiin. Sitä voi tarvittaessa käyttää myös hätätapauksessa D-otsikon doubanjiangin sijasta tantanmen rameniin. Ja vaikka mihin muuhunkin, tietysti! Gochugaruon korealainen chili, jota käytetään esim. kimchin valmistamisessa. Se on tämän huushollin ykkös yleischili ja sitä on minulla valtava purkillinen. Gochugaru on melko mieto tulisuudeltaan ja sen maku on moniulotteinen, aavistuksen makea ja jopa savuinen. Käytän sitä kaikenlaisiin ruokiin, mihin chiliä tarvitaan (ellei chilin tarvitse olla juuri jotain tiettyä).
Gram-jauhot eli kikhernejauhot ovat keittiön loistava moniottelija – niistä tekee kikerneleipää eli soccaa, niistä voi tehdä “burmalaista tofua“, niistä voi keitellä polentan tyyppistä puuroa, tehdä munatonta munakasta eli kikhernekästä sekä erilaisia frittereitä, kuten muutaman raaka-aineen parsafritterit. Gini kuuluu kotivara-afterwork-pakettiin: sitä tulee Negroniin, mutta teen siitä myös gin toniceja, turbo gin toniceja sekä gin soureja!
Rapeat parsafritterit sisältävät parsaa, kikhernejauhoa sekä mausteita.
H:
Hapanjuuri, halloumi
Hapanjuuri, oi hapanjuuri. Leivon juurella 99% leivästä jonka syömme, eli leivon useammankin leivän viikossa. Pidän hyvää huolta juurestani, jonka nimi on Herra Hapsuli. Sitä on aina tallessa sekä jääkaapissa että kuivattuna, ettei vaan pääsisi käymään hullusti! Kuulun FB:ssä Eliisa Kuuselan perustamaan Hapanjuurileipurit -ryhmään, johon kannustankin kaikkia hapanjuurileivonnasta kiinnostuneita lämpimästi liittymään 🙂
Halloumia meiltä löytyy, koska se säilyy todella pitkään ja koska halloumi nyt vaan on niitä raaka-aineita, joilla fiilistä voi nostattaa. Olen viime viikkoina tehnyt halloumista varsinkin rapeaksi paistettua murua tämän ohjeen tyyliin, tuo suolainen ja kullanrapsakka muru säilyy hyvin jääkaapissa ja sieltä sitä voi ripotella vaikkapa shaksukan, salaatin tai keiton päälle. Nam!
Rapeaksi paistettu halloumimuru – NAM!
I:
Inkivääri, Instagram
Lyhyestä virsi kaunis. Tuoretta inkivääriä meiltä löytyy aina. Sitä kannattaa myös pakastaa, pakastettuna inkivääriä on helppo raastaa juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee!
Instagram taas antaa ruokahullulle loputtomasti inspiraatiota ja ideoita. Monena päivänä päässäni lyö tyhjää, kunnes avaan Instan ja pian jonkinlainen idea ateriasta ilmestyykin jo eteeni.
Jääpalat kuuluvat kotivara-afterwork-pakettiin, tietysti. Harvassa on ne cocktailit, joihin ei jäätä tarvitsisi… Juustoraasteen tärkeyden pakastimessa mainitsinkin jo. Laita sitä juustoraastetta nyt sinne pakastimeen! Kiität vielä.
Jugurttia meillä on kilon purkissa. Mutta mitä tahansa jugurttia se ei saa olla, vaan maustamatonta ja rasvaista – käytän jugurttia siis ruuanlaitossa. Jäävuorisalaatti on yllättäjä: jostain iski jäävuorisalaatin himo pari viikkoa sitten ja siitä asti sitä on pitänyt olla jääkaapissa. Teen jäävuorisalaatille itseasiassa mieluiten kastikkeen juurikin tuosta maustamattomasta jugurtista, mukaan vaan sinappia, sitruunamehua ja erinäisiä mausteita ja se on siinä! Jäävuorisalaatti jugurttikastikkeella ja rapealla halloumimurulla on ollut viime viikkoina kova hitti. Kun kastiketta tekee kerralla valmiiksi reilusti, valmistuu simppeli kotivara-salaatti pikana.
Lehtikaali ♥ Lehtikaali säilyy hyvin jääkaapissa, mutta sitä voi myös pakastaa!
Vegaaninen gin sour. Pinnalla kelluva vaahto syntyy tässä cocktailissa kikherneliemestä, mutta mausta et sitä uskoisi!
Aikamoinen litania K-kirjaimella alkavia ruokia!!! Ensimmäiset kaksi ovat tarpeen D-otsikon dashin valmistamiseen. Tosin käytän kombulevää myös papujen liottamisessa ja keitinvedessä (kombun pitäisi tehdä pavuista helpommin sulavia). Kauramaitoa kotoa löytyy siksi, että se säilyy huoneenlämmössä. Kaurahiutaleita käytän kotitekoiseen granolaan, puuroon sekä leipätaikinaan (kuten myös kurpitsansiemeniä). Kaurakermaa (Planti!) jääkaapissa on aina purkkitolkulla. Se on korvannut meillä jo kauan sitten kaikenlaiset ruokakermat. Kookosmaito ja -kerma ovat kuivakaapin kaurakerma – niitä on oltava samaten purkkitolkulla. Eniten kookosmaitoa ja -kermaa kuluu meillä nopeaan kikhernemuhennokseen, jonka jo aiemminkin mainitsin.
Kaalit (valko/punakaali, lehtikaali, parsakaali, kukkakaali) sekä kevätsipuli ovat niitä vihanneksia, joita jääkaapista lähinnä löytyy. Ja miksi? Koska ne säilyvät niin hyvin. Mutta tykkään kyllä kaaleista muutenkin – ja kevätsipulia nyt vaan on oltava. Jos ei muuten niin siksi että saa annokset viimeisteltyä jollain vihreällä… Kananmunien kulutus on meillä noussut sitä mukaa, kun kiinalaisen muna-tomaattikeitonkin kulutus. Toki munia kuluu myös muuten 🙂 Kahvin kulutus taas on ihme kyllä pysynyt kurissa. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että kahvi on priimaa. Juuso tekee meille joka aamu kahvit vastajauhetuista pavuista!
Kikherneet ovat keittiön moniottelijoita. Niitä kaapistani löytyy sekä säilykkeenä että kuivana. Moni ehkä ajattelee kikherneiden kohdalla hummusta tai falafeleita… mutta hei, niistä tekee MITÄ VAAN! Jopa pizzapohjan. Ja säilykekikhernepurkin avatessa säilytän muuten myös aina sen liemen eli aquafaban – jos ei muuta niin siitä tehdään vegaaniset gin sourit!
Kalakastike on hyvä suolainen ja umaminen lisä monenlaisissa ruuissa, ei vain aasialaisissa resepteissä. Pieni tilkka kalakastiketta buustaa ruuan umamisuutta ilman, että ruoka maistuisi kuitenkaan kalaisalta. Ja tietysti sitä voi käyttää vaikkapa sardellin sijasta pasta puttanescassa, itse maustan sillä myös avocado-ceasarkastikkeeni.Kapriksia käytän sellaisenaan suolaisenkirpakkana makulisänä monenlaisissa ruuissa, mutta tiesitkö, että kaprikset ovat myös ihania paahdettuina? Kookossokeri on ykkösmakeuttajani ruuissa, joissa makeutus tarvitaan ns. kuivassa muodossa.
Uusin aluevaltaukseni leipähommissa: suklaaleipä. Resepti ilmestyy blogiin lähiaikoina.
L:
Leipä, linssit
Leipä ja leipominen on jokapäiväinen ilon lähteeni. Leivon itse lähes kaiken leivän mitä syömme omaan hapanjuureeni. Juurileivän tekeminen on minulle meditatiivinen prosessi, jossa pääsee aina hetkeksi irti arjesta ♥
Linssejä kaapista pitää löytyä aina. Niitä löytyy kaapista kuivana vihreinä, punaisina ja mustina! Linssejä en osta säilykkeenä, kun ne ovat sen verran nopeasti kypsyvää tavaraa. Suosikkini nopeista linssiresepteistä on jo opiskeluaikoina kokkailemani kirpä linssikeitto, joka sisältää käytännössä vain kasvislientä, valkosipulia, pakastepinaattia, vihreitä linssejä ja sitruunamehua.
Miso-tahinipasta ja paahdetut tomaatit
M:
Maito, maapähkinä, mustapippuri, mandariini, mustikka, maapähkinävoi, misotahna, musta valkosipuli, metsä
Jaahas, toinen megakirjain! Maitoa meillä on kaapissa lähinnä kahvia varten. Olen yrittänyt opetella käyttämään kasvimaitoja kahviin, mutta mikään ei vielä ole oikein toiminut, joten toistaiseksi juon edelleen lehmänmaitoa kahvini kanssa.
Maapähkinöitä kaapista löytyy pitkälti samoista syistä kuin cashewpähkinöitäkin: ne rikastavat monet keitot, muhennokset, salaatit ja jälkkäritkin. Mustapippuri on eniten käyttämäni mauste. Ja se pitää rouhia itse! Mandariinit ovat hedelmistä niitä, joita kotoa nyt eniten löytyy appelsiinin, sitruunan ja omenan lisäksi. Maapähkinävoita käytän mm. nopeaan kikhernemuhennokseen, dan dan nuudeleihin sekä tantanmen rameniin. Misotahnalla maustan vaikka mitä – mutta näinä kiireisinä aikoina sitä on tullut käytettyä eniten miso-tahinipastaan.Musta valkosipulion ihanan makuinen ja näyttävä lisä keitoissa, kastikkeissa ja dipeissä – mutta syön niitä myös sellaisenaan 🙂
Metsä taas on asia, joka maadoittaa. Meillä on onni asua metsän reunassa, joten myös sosiaalista etäisyyttä harjoittaessa voi helposti pujahtaa metsään suoraan kotiovelta. Tosin viimeaikoina metsästä tuntuu löytyvän enemmän ihmisiä kuin kaduilta…
Nokkosilla ja muilla metsän antimilla rikastettu saag paneer
N:
Noutoruoka, nokkonen, nuudeli, natuviini
Noutoruokaa – tai oikeammin kotiin kuljetettua ruokaa – on meillä kulunut viimeisen kuukauden aikana pari kertaa viikossa. Ravintolat jotka kuljettavat kotiin ruokaa ovat juuri nyt korvaamattomia, ja toivoisin että useampi lempiravintoloistani kuljettaisi minunkin kulmilleni, tukisin heitä kovin mielelläni!
Nokkoset ovat se asia, jota odotan keväässä kovasti. Mikään ei minusta ole hauskempaa, kuin pystyä keräämään illalisen ainekset iltakävelyllä! Suosikkitapani käyttää nokkosia on pesto.
Nuudeleita on oltava, aina. Meillä on kaapissa aina liuta erilaisia nuudeleita: on sobanuudelit, riisinuudelit sekä erilaiset vehnänuudelit. Ja välillä väännän nuudelini itse!
Ylä- ja alapuolisen kuvan Noita Winery tuotteet saatu testiin blogin kautta
Natuviini, natural, alkuviini tai luonnollinen viini on minulle viinien viini. Toki natuviinejäkin on laidasta laitaan, eivätkä ne kaikki ole mieleeni. Maistan jokaista eteeni ilmestyvää natua kuitenkin aina ilolla, natuviinien maistelu kun on aina pieni seikkailu. Voit lukea ajatuksiani natuviineistä lisää tästä jutusta 🙂 Alkon valikoimista löytyy onneksi nykyään jo useampiakin natuviinejä, joten vaikka seikkailen näiden viinien maailmassa mielelläni viinibaareissa ja alkuviineihin erikoistuneissa ravintoloissa (kuten lempparini Way ja Wino), joissa henkilökunta voi kertoa kustakin viinistä aina lisää, olen pitänyt huolen siitä että jotain kivaa alkuviiniä löytyy aina myös täältä kotoa.
N niinkuin Noita Winery: Alkon tilausvalikoimasta pääsee käsiksi myös kotimaisen Noita Wineryn tuotteisiin! Suosittelen lämpimästi tutustumaan näihin Suomen ensimmäisen “Urban Wineryn” natuviineihin. Varsinkin aavistuksen pirskahtelevat ja raikkaat Noita Riesling ja Noita Chardonnay ovat ihania tuttavuuksia varmasti myös heille, jotka maistelevat natuja ekaa kertaa. Noita Wineryn tuotteita löytyy myös Pienestä, sekä Luomuviinit.fi -verkkokaupasta.
O:
Oliiviöljy, oliivit, orzo
Oliiviöljy on keittiöni perusöljy. Ja sitä kuluu! Oliiveilla piristetään kapristen tavoin eri ruokia keitoista muhennoksiin ja salaatteihin. Ja aivan kuten kaprikset, myös oliivit ovat todella herkullisia rapeaksi paahdettuina!
Orzo eli jyväpasta on ihanaa! Rakastuin orzoon jo parikymppisenä ja käytä sitä mielelläni ns. risottona, tai siis orzottona. Se sopii hyvin myös muhennoksiin ja keittoihin, kuten tähän sitruunaiseen kikhernepataan.
Perunat ja porkkanat ovat varmasti ihan yleisiä kotivarajuureksia. Ei varmaan tarvitse niitä enempää selitellä? Papuja kotoani löytyy sekä kuivattuna, että säilöttynä. Olen suuri papujen fani! Papureseptejäni löydät täältä.
Pakasteilla tuodaan helposti jotain vihreää pöytään silloinkin, kun tuoreksia ei ole päästy täydentämään hetkeen. Omia lemppareitani pakastevihanneksista on pinaatti, herneet, parsakaali, vihreät pavut sekä edamamepavut.
Pizza piristää! Oli se sitten pakastepizza (minulla on pitkä pitkä suhde Dr. Oetkerin Mozzarellapizzaan…), noutopizza, kotiinkuljetuspizza tai itse tehty pizza. Pizzaksi kelpuutan myös vaikkapa tortillapizzan…
Pistaasi poloinen jäi nyt P-kirjaimen vikaksi, mutta se on pähkinöistä lemppareitani! Pidän pistaasipähkinöiden mausta, mutta erityisesti pidän pistaasista niiden ihanan värin vuoksi 🙂 Ja pistaasijäätelö, se se vasta on…
Vihreät edamamenuudelit – kotivararuoka à la Vaimomatskuu (sisältää mm. pakaste-edamamea, kevätsipulia, misotahnaa, yuzukoshoa, seesamiöljyä ja nuudeleita)
Q:
Queso oaxaca, queso fresco
En valitettavasti keksinyt Q-kirjaimelle ruokia, joiden olisi ehdottomasti oltava kotivara -listallani. Mutta minulla itseasiassa ON queso frescoa ja queso oaxacaa eli meksikolaisia juustoja pakastimessani ja olen siitä kovin iloinen! Ne on hankittu pakastimeen ennen Korona-aikoja Hakiksen Dos Tecolotes -kaupasta. Käytän näitä juustoja mm. chili con/sin carnen päällä.
Tuoreista yrteistä ikkunalaudallani viihtyy pisimpään rosmariini. Ja kun se lopulta kuivahtaa, uutan siitä rosmariinivettä papujen keittoa varten.Ruisjauhoa ja riisijauhoa tarvitsen leipähommissa – ruisjauhoja taikinaan ja riisijauhoja liinan jauhottamiseen. Riisiä meillä kuluu lähinnä risottoon. Sushiriisiä löytyy tosin myös, siitä voi tehdä japanilaista riisipuuroa okayua!
Ravintohiivahiutaleita käytän erilaisten vegaanisten ruokien rikastamiseen – niiden juustomainen ja umaminen maku tukee monia vegaanisia ruokia, mutta niitä voi ripotella ruoan päälle myös sellaisenaan. Niistä, perunasta ja porkkanasta syntyy hätätapauksessa myös vegaaninen nachokastike!
Ramen, amen. Olen viime aikoina uponnut syvälle ramenkulhoon – katselen ramen-aiheisia videoita YouTubessa ja tongin Redditin ramen-keskusteluja. En juuri tee silti kotona ramenia oikeaoppisesti itse, vaan enemmänkin erilaisia sinnepäin-versioita ja eri tavoin oikaistuja pika-rameneita (kuten vaikkapa se aiemmin mainitsemani tantanmen ramen). Eikä siinä mitään, ramenviritelmäni ovat oikein herkullisia vaikkeivat super autenttisia olekaan! Erityisesti olen rakastanut kehitellä erilaisia kylmiä ramenkeittoja kesän kuumiin päiviin. Oikeaoppinen ramen on kuitenkin ruoka, joka vaatii sellaista aikaa ja omistautumista mille nyt ei ole rahkeita. Ehkä sitten joskus…
Suolaan säilötyt sitruunat: ilman en voi enää elää!
Ja sitten päästiin seuraavaan super-kirjaimeen! Tässä litaniassa löytyy muutama perusasia joita ilman ei minusta kokata mitään, kuten sipulit sekä suolat (minulta löytyy ehkä seitsemää sorttia suolaa aina tattisuolasta punaviinisuolaan ja vaniljasuolaan…), soijakastikkeet (kyllä, niitäkin on täällä viittä sorttia), sekä sitruuna ja suolaan säilötty sitruuna, joita molempia kulutan runsain mitoin. Sitruunoita on keittiön tiskillä ehkä aina vähintään se kymmenen kerrallaan!
Spelttijauhoja ja seesaminsiemeniä käytän leipään – tosin seesaminsiemenillä viimeistelen monesti myös ramenkulhoni. Saksanpähkinät toimivat kuten muutkin pähkinät – lisukkeina salaateissa, keitoissa yms… mutta näistä pähkinöistä teen myös saksanpähkinächorizoa! Seesamitahna eli tahini on keittiöni ehdottomia asioita myös. Siitä teen mm. erilaisia kastikkeita salaatille tai pastalle, mutta myös ne edellämainitut dan dan nuudelit!
Seitan-valmisteet kuten Vöner,Santun Seitan yms. ovat meillä vakioruokaa, muutama paketti valmista maustettua ja siivutettua seitania löytyy jääkaapista aina. Niitä laitan lämpimiin leipiin, pizzaan, pastaan, uunivuokiin, muhennoksiin, munakkaisiin… siis mihin niitä nyt ei voisi laittaa?
Loppulitania on pitkälti kotivara-mausteosastoa: shichimi togarashi eli japanilainen seitsemän maun chilipippuri on yksi lempimausteistani, hyytävän polttavaan sichuanpippuriin olen kirjaimellisesti koukussa (se on oleellinen osa ja syy dan dan nuudeli-hulluudelleni), savupaprikalla ja savuaromilla väsään vegepekonit kuten kookospekonin, ja kuivatut siitakesienet ovat D-otsikon dashin yksi raaka-aine.
T:
Tomaatti, taateli, timjami, tyrnimarjat
Tomaattia ilman ei voi kyllä pitkään selvitä. Tomaattia pitää olla kotona mieluiten sekä tuoreena että erilaisina säilykkeinä – kokonaisena säilötyt tomaatit ja paseerattu tomaatti ovat suosikkejani, mutta myös tomaattipyrettä pitää löytyä. Taateleista saa vaihtelua leipätaikinaan, mutta myös makeutta salaatteihin ja salaatinkastikkeisiin, ja taatelista ja gochujangista tulee ehkä ihanin makeantulinen tahna!
Timjami on rosmariinin ohella se tuoreyrtti, joka kotonani säilyy hengissä. Toki myös kuivattua timjamia kaapistani löytyy. Timjami on kuivatuista yrteistä lempparini! Tyrnimarjoja rakastan yli kaiken, niitä on pakkasessa aina. Tyrnimarjat soseutettuna avokadon kanssa on herkkua!
U:
Uni, ulkoilma, uutiset
Mitä tulee näihin, sanottakoon vain, että niitä pitää kuluttaa oikeassa suhteessa toisiinsa, tai pää hajoaa.
Jos tomaattia ilman ei voi selvitä pitkään, niin ilman valkosipulia ei voi kokata päivääkään. Viini – oli se sitten punainen, valkoinen, oranssi (eli kuorikontaktiviini) tai joku iki-ihana alkuviini – on mielestäni myös niinsanottu perus elintarvike. Kuohuviinistä en sen sijaan juuri välitä…
Viinietikat kuuluvat keittiön perussettiin, tietysti. Minulla on kaapissa balsamicoa, väkiviinaetikkaa sekä suodattamatonta omenaviinietikkaa + yksi pullo toissakesäiseltä Portlandin visiitiltä kotiin kannettua tummaa olutetikkaa.
Voi ei selityksiä varmaan kaipaa, tuskin vaahterasiirappikaan… Mitä olisi kotivara ilman kumpaakaan? Vermutti taas kuuluu kotivara-afterwork -settiin. Tällä haavaa kotona on punaista vermuttia Negronia varten, mutta yleensä suosin valkoista, jota käytän myös ruuanlaitossa (vaalea vermutti on se, mitä mieluiten lorotan risottoon!).
Vaaka ei ole minua varten, vaan hapanjuurileivontaa!
Tämä maaginen umamipommi tekee vaikka pelkästä riisikulhollisesta juhlaa. XO-kastike tulee Hongkongista ja sisältää mm. kinkkua sekä kuivattua kampasimpukkaa! Kuullostaa hullulta, mutta on hullun hyvää. Suunnitelmissani on tehdä uusi satsi XO-kastikettani pian, edellisvuotinen on kauan sitten loppu vaikka se pitkään säilyykin!
Y:
Yuzukosho, yksikyntinen
Yuzukosho on japanilainen supertuju yuzusta ja chilistä tehty tahna. Sitä ei tarvita paljoa! Itse tykkään maustaa yuzukosholla erityisesti kylmän ramenkeiton.
Yksikyntinen on se valkosipuli, jota kotiini eniten kannan. Käytän valkosipulia niin paljon, että mieluummin kuorin yhden ison kuin monta pientä! Yksikyntiset ovat siis todella oleellinen osa kotivara -listaani.
Kylmä ramen yuzukosho-dashiliemellä, viherherukoilla ja sitruunalla
Z:
Zucchini, za’atar
Zucchini eli kesäkurpitsa on niitä vihanneksia, joita tässä tilanteessa ostan, se kun säilyy melko hyvin ja mehevöittää tarvittaessa vaikka muffinssit.Zucchinistahan tekee tarvittaessa vaikka pastaa, hehe… Za’atar on garam masalan ja shichimi togarashin ohella niitä mausteseoksia, joita ostan valmiina. Za’atar sekoitettuna jugurttiin: pikasoossi pastalle, salaatille, dipiksi, tai sellaisenaan lusikoitavaksi. (Za’atar sisältää mm. timjamia, joka tosiaan on lempparini kuivatuista yrteistä, eli ei ihme että pidän siitä niin kovasti!)
Å:
Åpöåöåöoariåqwporejöqlkgj on fiilikseni useimpina päivinä kun pitäisi keksiä ruokaa kiireen keskellä. En ole varmasti ainoa!
Ä:
Äiti, älypuhelin
Äitiä on ikävä. Milloin pääsen halaamaan äitiä taas? Onneksi äidilläkin on nykyään älypuhelin, jolla on opeteltu soittelemaan videopuheluita. Se vähän helpottaa ♥ Ja jollei älypuhelimella soittele äidille, niin älypuhelimella voi sujahtaa nettiin. Katson puhelimelta jopa Netflixiä… ja nauhoittelen älypuhelimella nykyään myös reseptimuistiinpanoni. Miten näitä ilman oikein elettiin?
Ö:
Öljy. Ööööö…
Öljyä kuluu. Eniten neitsytoliiviöljyä, mutta kaapista löytyy myös vaaleaa ja miedon makuista seesamiöljyä, tummaa ja vahva-aromista paahdettua seesamiöljyä, neutraalinmakuista rypsiöljyä ja itse siitä tehtyä chiliöljyä.
Ööööö… on se äänne, mitä pääni sisällä kuuluu kun pohdin, mitä sitä tänään lounaaksi kyhäisi. Sen vuoksi otan ilolla vastaan kaikki teidän parhaat kotivararuokavinkkinne, jos tahdotte niitä minulle vinkata! Toivottavasti tästä ennätyspitkästä jutusta löytyi jollekin jotain, josta on iloa kun itse olet sormi suussa keittiössä, tai laadit seuraavaa ostoslistaa.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille koronakevääseen. Kohtahan on jo koronakesä – heh… Koitetaan jaksaa vielä!
Internetin kuumin hitti juuri nyt näyttäisi olevan dalgona kahvi – pikakahvista, sokerista ja vedestä valmistetulla ilmavalla kahvivaahdolla kuorrutettu lasillinen maitoa siis. Dalgonasta on kirjoiteltu viime viikkoina tuhoton määrä juttuja (esim. tämä Munchies Food by Vice -artikkeli) ja Hesarikin tarttui eilen trendiin. Eikä ihme – dalgona kahvi näyttää ihanalta ja olen odottanut kuumeisesti pääseväni kokeilemaan itse tätä kolmen raaka-aineen ihmettä!
Tänään kokeilulle löytyi vihdoin aikaa ja kun pikakahvikin oli ehditty varta vasten kokeilua varten hankittua, oli dalgona kahvi muutamassa minuutissa valmis. Koska kotoa löytyi myös muutama suklaamuna, teinpä huvikseni myös tarjolle muutamat dalgona täytteiset “töhnämunat” 😀 En tainnut koskaan oikein päästä töhnämunatrendistä jyvälle kun sen nimikin on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?
Vanha trendi x uusi trendi = megatrendi … vai sittenkin floppi?
Vaniljavanukas ja dalgona -täytteiset suklaamunat – ei kofeiini- ja makeaherkille!
Dalgona kahvi on kotoisin Etelä-Koreasta, tosin samantyyppistä kahvivaahtoa valmistetaan mm. Intiassa. Nimitys “dalgona” tulee siis Koreasta: dalgona on korealainen honeycomb-tyyppinen makeinen jonka makuun korealainen näyttelijä Jung Il woo vertasi tätä kahvijuomaa maistaessaan sitä Macaussa ruoka-aiheista tv-ohjelmaa tehdessään. Pian dalgona kahvi valloitti sosiaalisen median Tik Tokista YouTubeen ja Instagramiin!
Omaan makuuni dalgona on huuuuuurjan makeaa. Sokerin määrää reseptissä voi onneksi hieman vähentää. Perusresepti on 1 osa (tilavuus, ei paino) kutakin, pikakahvia, sokeria ja vettä, mutta itse sain aikaan suht tukevan vaahdon laittamalla sokeria noin kolmasosan vähemmän. Jos on makean ystävä, dalgona kahvi on varmasti ihana johonkin makeutettuun kasvimaitoon valmistettuna, ainakin mantelimaito olisi tässä varmasti herkkua! Kun itse en juuri makeasta välitä, käytin tällä kertaa ihan makeuttamatonta maitoa mutta lisäsin sekaan ripauksen vaniljaa. Omaan makuuni tällaiset makeammat jälkkärityyppiset kahvijuomat toimivat muutenkin aina paremmin, kuen seassa on loraus viskiä! Toki joku likööri kuten Amaretto toimisi tässä varmasti myös hyvin 🙂
Dalgona kahvi
2:lle
3 rkl pikakahvia (15g)
2-3 rkl sokeria (30-45g)
3 rkl kuumaa vettä (45g)
jäitä
maitoa / kasvimaitoa
(ripaus jauhettua vaniljaa)
(4-8 cl viskiä tai Amarettoa tms. likööriä)
Yhdistä raaka-aineet kulhossa ja vispaa tasaiseksi, vaaleaksi ja kuohkeaksi ja kestäväksi vaahdoksi. Helpointa tämä olisi varmasti sähkövatkaimella, mutta sellaista meillä ei ole. Sen sijaan käytin sauvasekoittimen “vaahdotinta” ja sillä vaahto syntyikin onneksi varsin näppärästi. Käsinkin dalgonan voi vaahdottaa, mutta kuulemma siihen tarvitaan ainakin 400 vatkausta. Jätän itse väliin, kiitos!
Täytä kaksi lasia jäillä ja (kasvi)maidolla, jota voi halutessaan maustaa vaniljalla ja/tai viskillä, jättäen lasin pari senttiä vajaaksi. Lusikoi dalgonavaahto lasien päälle ja tarjoile heti!
Ps. Vaahto valmistuu koneiden avulla nopeasti, joten suosittelen laittamaan jäät ja maidon lasiin valmiiksi jo ennen kuin vaahdotat dalgonan, jotta saat vastavaahdotetun kahvin lasiin heti sen valmistuttua.
Okei, entäs sitten ne dalgona -täytteiset suklaamunat? Helpompaa ei vois olla… ohje alla!
Töhnämunat eli jonkinlaisella kreemillä tai moussella täytetyt suklaamunat olivat iso hitti muutama vuosi sitten. Itseltäni jäi tuolloin nämä pääsiäisherkut maistamatta joten verrokkia tämänpäiväiseen dalgonaviritelmääni ei ole, enkä lähtenyt edes tekemään itse täytettä vaahtoa lukuunottamatta. Ostin suklaamunan pohjalle siis ihan vain kaupasta vaniljavanukasta. Ei lainkaan hullumpaa! Mutta kerran elämässä riittänee silti minulle. Tämä on NIIIIIIN makeaa!
Dalgona töhnämunat
suklaamunia
1-2 rkl dalgonavaahtoa sekä (vegaanista)vaniljavanukasta per suklaamuna (suklaamunan koosta riippuen ehkä enemmänkin)
Leikkaa suklaamunista “hattu” pois terävällä veitsellä. Jos haluat leikkuupinnasta ekstrasiistin, voit lämmittää veitsen ensin kuumassa vedessä. Poista sisältä yllätys jos siellä sellainen on ja täytä suklaamuna sitten noin puoliväliin vaniljavanukkaalla. Täytä suklaamunat loppuun asti dalgonavaahdolla juuri ennen tarjoilua. Tarjoile lusikan kera!
Eipä siis muuta kuin munarikasta, sokerihumalaista ja kofeiiniöveristä pääsiäistä vaan kaikille!
Vähemmän on enemmän! … paitsi jos puhutaan ostereista.
Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!
Vuosikymmen käy vähiin… on siis aika näpytellä vuosikatsaus 2019! Vuosikymmenen viimeisenä vuonna itselleni ei ole tapahtunut mitään dramaattista – mitä nyt täytin 40 – vaan vuosi on kulunut enemmänkin arkea, työtä ja harrastusta (lue: blogi) aiempaa määrätietoisemmin tasapainottaen.
En tiedä oletteko te lukijat sitä huomanneet, mutta olen tehnyt tänä vuonna reilusti vähemmän kaupallisia yhteistöitä kuin edellisvuosina ja julkaissut muutenkin harvemmin kuin ennen. Vuoteen 2019 mahtuu vain 75 postausta, kun aiemmin juttuja on ollut vuodessa kutakuinkin +/- sata. Tästä huolimatta kävijämäärät ovat jatkaneet nousemistaan ja blogissani on käyty tänä vuonna noin 50 000 kertaa enemmän kuin vuonna 2018. Vähemmän on selvästi siis ollut tässä tapauksessa enemmän 🙂 Rauhallisempi ja elämän osa-alueita tasapainottava tahti on ollut itselleni todella hyväksi.
40 v mörkö
Koska täytin tänä vuonna tosiaan neljäkymmentä, otetaanpa vuosikatsauksen alkuun pieni synttärikatsaus. Vuoden isot tunnekuohut koin kesäkuussa kun isoäitini kuoli pitkän ja raskaan hoivakotikauden päätteeksi, ja taas syyskuussa, kun rakas ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian olla hänelle kaasona. Molemmat näistä tapahtumista nostivat pintaan aikamoisia tunteita… ja ehkäpä osittain siksi 40-vuotissynttäreistäni kasvoi pikkuhiljaa aikamoinen mörkö. Mitä lähemmäs H-hetkeä päästiin, sitä enemmän tuo virstanpylväs alkoi ahdistaa ja lähestyvä tasaluku toi jatkuvalla syötöllä mieleen asioita, joita elämästäni mukamas puuttuu.
Enemmän tai vähemmän salaa olin tainnut toivoa olevani nelikymppisenä jo seesteinen ja rauhassa itseni kanssa, että suuret etsikkoajat olisivat takanapäin ja että tietäisin varmuudella mitä elämältä tahdon. Tässä sitä kuitenkin ollaan: edelleen yhtä iloisesti pihalla oman olemassaolon tarkoituksesta kuin ennenkin, mutta ehkä sentään vähän seesteisempänä kuin vaikkapa vuosikymmenen alussa. Ja mikä tärkeintä, osaan nykyään tunnistaa tarpeeni ja tiedän siksi aikamoisella varmuudella, mitä en halua ja mikä ei minulle ole hyväksi. Senpä vuoksi voin myös järkätä just sellaiset nelikymppiset kuin tahdon!
40-vuotisjuhlat
Juhlat olivat nimittäin alkuun aikamoinen mörkö myös. Vuoden varrella suunnittelin juhlia varten vaikka mitä: eikös nelikymppisiä varten ole vähintään vuokrattava juhlatila, hommattava catering ja järkättävä jotain erityistä ohjelmaa? Ideoita oli pallomeren vuokraamisesta naamiaisiin, mutta kaikkein eniten olisin tahtonut pelata fikkaripiilosta! (Fikkaripiilonen on piilosta ulkona pimeällä, niin että etsijällä on taskulamppu, muilla ei. Lapsuuden lempileikkejä!)
Mitä lähemmäs synttäreitä päästiin, sitä enemmän teki mieli perua koko bileet, kun en osannut päättää millaiset niistä muodostuisi. Onneksi lopulta tulin järkiini ja päätin järjestää ihan vain vanhat kunnon kotibileet ilman sen kummempaa säätöä. Kotibileiden voimallahan sitä on edellisetkin synttärit aina juhlittu!
Sen verran kuitenkin panostin, että vuokrasin juhliin Instax-kameran ja hankin paikalle ystäväkirjan pysyvien muistojen keräämistä varten. Tarkemmin ottaen ystäväkirja oli “Lemmikkiystäväni”, joka sisältää mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: omistaja, lempilelu, erityisosaaminen sekä lempiherkku. Tärkeitä kysymyksiä, jokaikinen 😀
Ping for gin!
Tarjoilujen suhteen mentiin vahvalla tee se itse -meiningillä. Kasasin keittiöön tarvikkeita lämpimiä voileipiä varten ja juomapisteeseen gin & tonic -baarin. Lisäksi lastasin isoon styroksiarkkuun kaikki pakastimesta kaivetut kylmäkallet sekä sekalaisen otannan Pienestä ostamiani oluita.
Idea oli, että oluita sai maistella illan aikana omaan tahtiin ja maistelun jälkeen kullekin oluelle sai laittaa tarra-arvion arkun kanteen kiinnitettyyn taulukkoon. Seuraavana päivänä juhlavieraiden mieluisimmat ja epämieluisimmat oluet olivatkin harvinaisen selvät:
Morgondagens Bryggerin Bubblegum Candy Weisse ei oikein uponnut, EvilTwin BrewinginEverything Is Meant To Be Shared taas maistui yhtä lukuuottamatta kaikille!
Lämppärien täytevaihtoehdot eivät ehkä olleet ihan aidosti retrot, kun lihatuotteet tonnikalaa lukuunottamatta loistivat poissaolollaan ja tilalla oli mm. Vöneriä ja Boltseja. Muuten esikuvana täytteille oli lapsuuteni lempparilämppäri: ketsuppia, ananasta ja juustoa ♥ Persiljatupsunkin sai halutessaan leivälleen lisätä.
Illan mittaan uunipelti toisensa jälkeen lämppäreitä valmistui ilman, että edes pyörähdin keittiössä ja oluenmaisteluoperaatiokin lähti käyntiin kuin itsestään. Loppuillasta jatkoimme vielä Teurastamolle B-Side Bariin, jossa oli sopivasti David Bowie -klubi. Täydellistä. Seuraava päivä kului tutkien pöydältä löytyvää paksua pinoa Instax-kuvia, lukiessa Lemmikkiystävät-kirjaa ja mutustellessa jämäleipää. Olipahan mahtavat juhlat!
Mutta se niistä isoista ja pelottavista synttäreistä, palataanpa asiaan vuosikatsaus 2019! Ottaen huomioon että blogi on aikoinaan aloitettu hetken mielijohteesta, on aika jännää miten iso ja tärkeä osa elämääni siitä on reilussa kuudessa vuodessa tullut. En oikein osaa enää kuvitella elämää ilman tätä jatkuvaa raportointia ruuanlaitosta ¯\_(ツ)_/¯
Valokuvaus
Varsinkin valokuvaamisesta on tullut iso ja tärkeä voimavara arkeeni – rakastan kuvaamista ja saan siitä valtavasti iloa. Haaveilen ajasta, jolloin kuvaamiselle olisi sekä tilaa, resursseja ja aikaa niin että voisin rauhassa ja intuitiivisesti toteuttaa itseäni kameran kanssa sydämeni kyllyydestä. Hauskinta nimittäin kuvatessa on, kun ei ole kiire mihinkään ja kuva saa syntyä spontaanisti ilman paineita! Silloin päätyy vaikkapa roiskimaan vettä ympäriinsä rikkinäisen viinilasin kanssa:
Kotistudiossani sotkemisen lisäksi olen pyllistellyt entistä enemmän pöpelikössä makrolinssin kanssa. On hurjan kiehtovaa miten kauniita yksityiskohtia luonnosta löytyy, kun katsoo tarpeeksi läheltä! Makrolinssi on ehdottomasti paras hankintani, mitä tulee tähän harrastustoimintaan ♥
Opettelu makron käyttämiseen on valtavan palkitsevaa, mutta myös ajankäytöllisesti tehokasta. Makrolinssillä lähietäisyyksiä tutkaillessa ei tarvitse nimittäin sen kummemmin stailata kuvaustilanteita, kunhan keskittyy saamaan tarkan, sopivasti tarkennetun ja valotetun otoksen kulloisestakin kohteesta.
Instan top 9
Tilastokatsaus
Vuosikatsaus 2019 ei olisi täydellinen, ellen kurkistaisi blogin tilastojen lisäksi Instagramin puolelle. Siellä kun elellään pitkäli valokuvien ehdoilla, ei niinkään niiden reseptien, eikä monia Instaan lataamiani kuvia nähdä täällä blogin puolella koskaan. Saan Instagramista paljon inspiraatiota ja vertaistukea valokuvaamiseen! Instan kautta olen tutustunut vuosien varrella moneen ihanan ihmiseen, joista on tullut minulle tärkeitä – asuivat he sitten samassa kaupungissa tai maapallon toisella puolen.
Vuoden tykätyimpien kuvien joukossa on kivasti sekä reseptiikan kuvitusta, että ihan muuten vaan otettuja räpsyjä: pullistelevia pioneja, pellillinen tomaatteja matkalla uuniin ja erään eeppisen pulla-battlen tulokset. Tuo jo esittelemäni rikkinäisellä viinilasilla leikkiminen oli muuten ehdottomasti tykätyin vuoden kuvistani! Julkaisin sen blogini kuusivuotispäivänä ja sille kertyi tykkäyksiä reilu tuhat, mikä on minun tililläni iso luku. Näyttökertoja kuvalla on sen lisäksi yli 14 000. Että sellainen spontaani räpsy 😀
Itselleni näiden vuosikatsauksien kiinnostavinta ja avartavinta antia on selvitellä, mitkä kuuden vuoden aikana näpyttelemistäni yli 600 kirjoituksesta ihmisiä kulloinkin ovat kiinnostaneet. Jostain syystä monet jutut, jotka eivät itselleni ole olleet kirjoittaessa mitenkään poikkeuksellisen merkittäviä, toistuvat vuodesta toiseen luetuimpina (siperiantee, Pimientos de Padrón, suolan säästäjän porkkala), mutta nyt kärkeen on kiilannut postaus joka on myös itselleni ehdottomasti rakkaimpia: Kallio armaani!
Kallio -postausta on tänä vuonna luettu yli 20 000 kertaa. Aikamoista! Toisaalta ei ihme: Kallio on ruokahullulle varsin kiinnostavaa aluetta, joka on jatkuvassa muutoksessa. Saas nähdä montako opiskeluajoiltani tuttua räkälää sieltä enää löytyy, kun vuosikymmen vaihtuu seuraavan kerran… Uusia kuppiloita ja ravintoloita nousee Kallioon kiihtyvällä tahdilla. Toki samalla monet paikat myös sulkeutuvat: Good Life Coffee, rakkain kaikista Kallion etapeistani, sulki ovensa loppuvuodesta jättäen ison kolon Helsingin kahvilaskeneen.
Uusista tulokkaista testijononi kärjessä on Ossi Palonevan vastikään avattu vegaaninen villiruokaravintola Villd, sekä Kolmannen linjan Diakonissalaitoksen päästä löytyvä Noodle Story, joiden dan dan nuudeleista olen varsin kiinnostunut. Jahka saan itseni testikierrokselle, taitaa olla aika päivittää tuota juttua!
Mitä tulee vuonna 2019 julkaistuihin luetuimpiin juttuihin, olen iloinen että sinne on päätynyt keväinen XO-kastikekokeiluni. Hongkongilainen XO-kastike on nimittäin jotain, mistä kovin moni ei ehkä ole kuullutkaan. Lisäksi sitä ei pysty valmistamaan noin vain – ensin tarvitaan visiittiä aasialaisiin marketteihin ja ainakin minun tapauksessani, myös aviomiehen työmatkaa Hongkongiin. XO-kastike sisältää kuivattuja kampasimpukoita, joita luonnollisesti löytyy Hongkongista huomattavasti helpommin kuin Suomesta!
Toki tätäkin kallisarvoista erityisraaka-ainetta saa varmasti tilattua netistä, mikä tulee minullakin vihdoin eteen kun tämänhetkinen varastoni lopulta hupenee. Ehkäpä vuoden 2020 ensimmäinen tavoitteeni on tehdä elämäni ensimmäinen Amazon-tilaus, sieltä nimittäin saisi varmasti myös autenttisiin dan dan nuudeleihin etsimääni sichuanilaista ya cai -säilykettä sekä monta muuta raaka-ainetta, jota olen vuosien varrella metsästänyt 😀
Dan dan nuudelit ♥
Lukijasuosikkien lisäksi tahdon vielä listata omat suosikkireseptini vuoden varrelta. Jotkut reseptit kun vain ovat rakkaampia ja päivittäisessä rotaatiossa vahvemmin edustettuja kuin toiset!
Olen ollut tänä vuonna kovasti kallellaan kiinalaisen ruokakulttuurin suuntaan. Tein loppukesästä itse ekaa kertaa dan dan nuudeleita, eikä paluuta entiseen ole ollut! Meillä syödään tätä ihanaa hyytävän polttavaa sichuanilaista nuudeliruokaa harva se viikko, milloin autenttisempana versiona, milloin vahvana cross kitchen -viritelmänä. Seesami- tai maapähkinätahnan, chiliöljyn, sichuanpippurin, soijan ja kiinalaisen mustan etikan yhdistelmä on niin koukuttavaa, että söisin tuota seosta ihan ilman nuudeleitakin.
Kiinasta keittiöömme on tullut myös Juuson uus lempiruoka, mapo tofu laiskan riisinkeittäjän pataversiona. Aiemmin, kun olen kysellyt Juusolta mitä hän toivoisi ruuaksi, vastaus on yleensä ollut risotto. Nyt se on lähes poikkeuksetta mapo tofu!
Toissavuoden kylmät nuudelit -innostus ei ole laantunut. Kesällä söimme erilaisia kylmiä nuudeleita usein ja näistä viristelmistä ehdottomasti ylpein olen intuition johdattelemana laaditusta, vuoden ehkä erikoisimmasta cross kitchen-makuyhdistelmästä: kylmät nuudelit viherherukoilla ja lipstikalla. Tiedän, että tämä yhdistelmä kuullostaa melko älyttömälle, mutta kyllä sitä intuitiota kannattaa vaan kuunnella! Lipstikan kardemummainen aromi ja viherherukoiden kirpakka makeus toimi mahtavasti sitruunalla ja yuzukosholla maustetun dashiliemen kanssa.
Pastalinjaa suosikeissani edustaa My Berry Forest -blogista inspiraationsa saanut vegaaninen umamipommi miso tahini pasta, jota Tiina tarjoilee blogissaan sienillä, mutta johon itse yhdistän mieluiten uunissa paahdettuja tomaatteja. Tämä pasta valmistuu niin helposti ja nopeasti, että sitä on syöty meillä varsin usein erityisesti arki-iltoina.
Vaivannäön toista ääripäätä edustaakin sitten lempparilistani viimeinen resepti, vegaaninen sienibolognese, joka on monine työvaiheine ja pitkine kokkailuprosesseineen kuitenkin ehdottomasti vaivan väärtti. Nyt alkaakin muuten olemaan se aika vuodesta, jolloin just tällaista herkkubolognesea kaipaan!
Sienibolognese tulille!
Kaiken kaikkiaan 2010-luku on ollut minulle hyvä: olen saanut toteuttaa itseäni niin työssä kuin vapaa-ajalla, kasvaa ihmisenä, perheenjäsenenä, ystävänä ja puolisona… ja opetella olemaan itsellenikin parempi kaveri. Mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, jää nähtäväksi – mutta todennäköisesti olen edelleen elämän tarkoituksesta pihalla kuin lumiukko. Tai ehkä se selviää, kun täytän 42? Niinpä ei voi muuta sanoa kuin..
Heippa hei ja kiitos 2010-luku, tervetuloa 2020!
Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä jokaiselle!
Kotivara on kunnossa, mutta mitäs siitä tänään taikoisi?
K niinkuin kotivara, korona, kevät … ja KAHVI! ♥
Kuvan setistä 5/6 ostettu Pienestä (huom: vappusima!), 
Lähestulkoon täysin lähikaupan antimista valmistuvat vegaaniset dan dan nuudelit = pikaruokien ykkösiä tässä kodissa!
Raaka fenkoli on ihanaa salaatissa!
Fenkolin siemenet ♥
Kiinalainen tomaatti-munakeitto – valmista kymmenessä minuutissa.
Nopea kikhernemuhennos sisältää mitä tahansa rehuja jääkaapista/pakkasesta löytyy, sekä kikherneitä (tai linssejä), garam masalaa, kookosmaitoa ja maapähkinävoita!
Rapeat parsafritterit sisältävät parsaa, kikhernejauhoa sekä mausteita.
Rapeaksi paistettu halloumimuru – NAM!
Lehtikaali ♥ Lehtikaali säilyy hyvin jääkaapissa, mutta sitä voi myös pakastaa!
Vegaaninen gin sour. Pinnalla kelluva vaahto syntyy tässä cocktailissa kikherneliemestä, mutta mausta et sitä uskoisi!
Uusin aluevaltaukseni leipähommissa: suklaaleipä. Resepti ilmestyy blogiin lähiaikoina.
Miso-tahinipasta ja paahdetut tomaatit
Nokkosilla ja muilla metsän antimilla rikastettu 
Ylä- ja alapuolisen kuvan Noita Winery tuotteet saatu testiin blogin kautta
Vihreän orzoton ainekset!
Suolaan säilötyt sitruunat: ilman en voi enää elää!
Kylmä ramen yuzukosho-dashiliemellä, viherherukoilla ja sitruunalla
Vähemmän on enemmän! … paitsi jos puhutaan ostereista.
Ping for gin!
Morgondagens Bryggerin Bubblegum Candy Weisse ei oikein uponnut, EvilTwin Brewingin 
Instan top 9
Kuvassa yksi Kallion ykköskohteitani: 
XO XO XO!
Sienibolognese tulille!