Löytö: Heavy Fuel IPA & syötävät hyönteiset

by Juulia 1 Comment
Löytö: Heavy Fuel IPA & syötävät hyönteiset
DSC_0476

Heavy Fuel IPA

Jotain olen elämässäni varmaan tehnyt oikein, kun pääsin jo toista kertaa Fat Lizardin pienpanimolle afterworkille. Edelliskerralla kirjoittelin miesten ensimmäisestä myyntiin päätyneestä oluesta, California Pale Alesta, ja panimon syntytarinasta. Tällä kertaa vierailun syynä on perjantaina lanseerattava uutuus, Heavy Fuel IPA.

Eilisellä visiitillä oli mukana muitakin blogaajia, jotka ovat pääsääntöisesti minua perehtyneempiä olutharrastajia – niinpä keskitynkin suosiolla toteamaan, että “Olipa hyvää kaljaa!” ja jätän olutasiantuntijat kertomaan tämän erittäin maistuvan IPA:n hienouksista tarkemmin. Käykää kurkkimassa muiden mukana olleiden fiiliksiä vaikkapa Reittausblogissa tai ystävieni Tomin ja Annin mahtavassa Pari Kaljaa -blogissa!

DSC_0468

DSC_0494

Heikki, Tuomas, ja koko Fat Lizardin jengi, hyvän bissen teitte taas!

Sen verran osaan kuitenkin kertoa, että Heavy Fuel IPA:an on käytetty humaloita Amarillo, Simcoe, Centennial, Columbus ja Polaris. Alkoholia Heavy Fuelissa on 7,3% ja katkeroita 75 IBUa. Maltaista suurin osa (noin 90%) tulee Suomesta, karamellimaltaat taasen Saksasta. Heavy Fuelissa on omaan makuuni sopivassa suhteessa aromeja ja katkeruutta, hienoista makeuttakin olen maistavinani. Aika tuhti bissehän tämä on, kovin monta en peräjälkeen pystyisi nauttimaan –  ja  huppeliinkin siitä tulisi (testattu eilen käytännössä, eh). Vaikka allekirjoittaneella kihahtikin eilen maistellut kaksi tuopillista hienoisesti päähän, on vesiselvää, että kullanhohtoinen Heavy Fuel on IPA minun makuuni: ei ole liian tuhti, mutta ei liian nyhverökään. Juuri sopiva!

DSC_0496

Paistettuja jauhopukin toukkia à la Topi Kairenius

DSC_0498

Topi kokkailupuuhissa

Oluen kyytipoikana tarjoiltiin jokaisen paksun liskon lempiruokaa, elikkä siis tietysti hyönteisiä. Fat Lizard Brewingin taustajoukoissa vaikuttava Topi Kairenius on Suomen näkyvimpiä hyönteisruuan harrastajia ja melkoisen jännää oli päästä vihdoinkin maistamaan hänen kasvattamiaan pulleroisia jauhomatoja (jotka ovat jauhopukki -nimisen kuoriaisen toukkia, eivät siis varsinaisesti matoja).

Syötävistä hyönteisistä, eli “tulevaisuuden proteiinilähteestä”, on viime aikoina kirjoiteltu paljonkin, mutta aika vieras on varmaan vielä monelle ajatus hyönteisten syömisestä. Maailmassa on kuitenkin tälläkin hetkellä lähemmäs kaksi miljardia ihmistä, joille hyönteisten syönti on ihan arkea. Hyönteissyönnin edut ovat kiistattomia, mutta gourmet-ravintoloidenkaan kehittelemät erityisherkut eivät välttämättä saa valtaväestön suhtautumista hetkessä muuttumaan.

Itselläni on melkoisen neitimäinen suhtautuminen hyönteisiin – torakat ja hämähäkit saavat aikaan alkukantaisen pakoreaktion, eikä siinä etukäteen järkeily mitään auta. Niinpä olenkin ihan tyytyväinen, että tarjolla oli eilen hyönteissyöjänoviisille hieman torakkaa (Topin suosikki) helpommin pureskeltavat makupalat. Sen kummemmin asiaa miettimättä nappasinkin siis yhden toukan suuhuni ja rouskuttelin menemään – ja sehän oli yllättävän hyvää! Inhoreaktio iski silti: ensin kulholla (iik, pitääkö tuota koskea), ja erityisesti kun toukka rasahti hampaissa rikki. Päädyinkin kiskaisemaan ykösellä lähemmäs puoli tuopillista Heavy Fuelia huuhtoakseni otusparan lopulta alas. Toivon hartaasti, että läsnäolijoilla ei ole kuva- tai videomateriaalia tilanteesta… osaan olla välillä hieman draamakuningatar 😀

DSC_0503

Sinänsähän se on hassua, että pikkuisen puhtaissa oloissa kasvatetun jauhomadon syöminen aiheuttaa moisen reaktion, mutta vaikkapa raa’an ja elävän osterin syöminen ei… tehotuotetun lihan syömisestä puhumattakaan (kyllä, kyllä syön mieluiten luomua, mutta ymmärtänette pointtini)? Itse en asenteiden korjaamista tarvitse, söisin hyönteisiä mielelläni jos vain pääsen joskus omasta hassusta ja vaikeasti kontrolloitavasta reaktiostani yli. Maku esimerksiksi tässä jauhomadossa oli hyvä, mutta syömisestä ei oikein nauti jos miettii pääraaka-aineen kiemurtelevaa olemusta. Täytyykin yrittää udella Topilta kikkoja, joilla hyönteisruuan proteiininlähde piilotellaan tämmöisiltä nössöiltä. Eipä ihme, että ensimmäiset kaupoista löytyvät hyönteisruuat ovatkin prosessoitu pidemmälle: on energiapatukkaa ja on pyörykkää ja on jauhomadoista tehtyä jauhoa. Niitä popsiessa voi hienosti unohtaa mitä ne oikeastaan sisältävät, eikä mausta raaka-ainetta ehkä arvaisikaan (oletan, en ole siis prosessoituja hyönteiselintarvikkeita maistanut).

Ehkäpä hyönteisruoka kaipaakin stailausta, ja imagon nostatusta? Tällä haavaa taidetaan keskittyä lähinnä tämän ravinnonlähteen ekologisuuteen: hyönteisten tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja varsin vähän. Hyönteisissä on kuitenkin proteiinin lisäksi myös runsaasti muita ravinteita, esimerkiksi jauhomadot sisältävät yhtä paljon omega-3- ja rasvahappoja kuin kala ja enemmän kuin naudan- ja sianliha. Proteiinin, vitamiinien ja hivenaineiden määrä on samaa luokkaa kuin lihassa ja kalassa. Saataisiinkohan hyönteisistä leivottua seuraava lehtikaali 😉  tai ehkäpä moisia temppuja ei edes tarvitse: mitä pieni ennakkoluuloton edelläkävijäjoukko ensin, sitä muut perässä. Haluaisin olla osa sitä tien näyttäjien joukkoa.. mutta voi olla että hyönteisten suhteen jään kuitenkin jälkijunaan. Tai kukapa tietää! Täytynee perehtyä aiheeseen lisää.

DSC_0505

Toukkia ja bisseä – että sellainen afterwork tällä kertaa!

Ps. Heavy Fuel IPA löytyy valikoitujen olutravintoloiden hanoista perjantaista alkaen. Lisää tieto IPAjaisten tapahtumasivulta!

Pps. Lisää hyönteissyönnistä Topin Koiramies -sivujen lisäksi esim. Hyönteistalous -blogissa ja YK:n sivuilta.

144 views

Löytö: Fat Lizard Brewing Co.

by Juulia 2 Comments
Löytö: Fat Lizard Brewing Co.
wpid-kilvellä-org.jpg.jpeg

101 California Pale Ale lanseerataan perjantaina! Kuva: Fat Lizard Brewing Co.

Piipahdinpa tuossa eilen Espoon Kivenlahdessa elämäni tuoreimmalla ja raikkaimmalla afterworkilla… enkä varmaan toviin lakkaa visiitillä leuhkimistani. Instagramiani aktiivisesti seurailevat varmasti jo tietävät, että mitä tulee olusiin, olen ehdottomasti pale ale ja IPA -naisia, ja sattumoisin Fat Lizardin pojat ovat lanseeraamassa perjantaina ekan valikoituihin hanoihin ilmestyvän olusensa, 101 California Pale Alen. Eipä tarvinnut tätä naista kauaa houkutella panimovisiitille, vaikka hornan tuuttiin pitikin taivaltaa! Perillä raikas ja kevyt jenkkityyppinen pale ale iskettiin käteeni, ja kyllähän se sopi omiin makumieltymyksiini kuin, öh, tuoppi käteeni!

20150203_190643

Heikki Ylinen & Tuomas Koskipää

Fat Lizard Brewing Co. perustettiin kahden miehen voimin vuonna 2013. Pääosakkaat, Heikki Ylinen ja Tuomas Koskipää, tuntevat toisensa jo ala-asteelta. Karkeasti kiteytettynä toimitusjohtaja Heikin vastuulla on teoria, ja Tuomaksella käytäntö – molemmat kuitenkin tekevät yhdessä panot ja myös vastaavat tasavertaisesti mausta ja laadusta. Taustapirut Kalle Valkonen, Eero Kukko sekä Topi Karenius on houkuteltu mukaan vahvistamaan niin käytännön osaamista, kuin markkinoinnin ja graafisen suunnittelunkin puolta – Kallelta löytyy olutosaamista (ja lisäksihän tämä monilahjakkus on Kyrö Distilleryn päätislaaja), Eero hoitaa markkinointia, ja Topi vastaa panimon graafisesta ilmeestä.

Ajatus omasta pienpanimotoiminnasta lähti liikkeelle, kun Tuomakselta kyseltiin eräässä illanvietossa että mitäs sä oikein teet? “Tietysti haluaisin, että olis oma panimo” – ja eipä aikaakaan, niin toive realisoitui: firma perustettiin syksyllä 2013  ja oman toimitilan metsästys alkoi. Sopiva tila löytyi lopulta Kivenlahdesta, mutta seuraava puoli vuotta kului remontoidessa. Koe-eriä miehet panivat pienemmällä laitteistolla jopa 42, kunnes tänä vuonna päästiin tekemään isompaa erää uusilla isommilla laitteilla – tuloksena juurikin tätä herkullista juomaa, jota lasiini tänään kegistä laskettiin. Reseptin ja prosessin hiominen huippuunsa kannatti, sillä isompaan laitteistoon siirtyminen ei tuottanut herroille suurempaa päänvaivaa –  ja me kaikki pääsemme sen ansioista nopeammin maistamaan työn hedelmää!

tuopinlasku

Kun en sen kummoisempi olut connoisseur ole, jätän juoman analysoinnin perehtyneemmille. Minun on kuitenkin helppo sanoa, että tämä pale ale oli parasta koskaan maistamaani – eikä ihme: kuinkas usein sitä pääsee maistamaan olutta näin tuoreeltaan suoraan panimolla? Ja ei, minua ei lahjottu sanomaan tätä (no, sain kyllä t-paidan kun hetkosen vonkasin). Uteliaille tiedoksi, että 101 California Pale Ale löytyy Helsingissä perjantaista 6.2. alkaen Black Doorista, Oljenkorresta, One Pint Pubista sekä Viikin Kaski Bistro & Baarista (kivoja paikkoja muuten kaikki)! Kukin ravintoloista on tilannut olutta arviolta viikoksi, mutta itse en kyllä jäisi nuolemaan näppejäni. Tosin jos niin onnettomasti pääsisi käymään, suuntaisin keskiviikkosta alkaen BrewDog Helsinkiin, jonka hanapaikkaäänestyksessä Fat Lizard pärjäsi kakkossijalle, ja hanapaikkansa vankan kannattajajoukon voimin näin ansaitsi. Seuraamalla panimon omaa viestintää, pysyy asioista parhaiten kärryillä!

humala

101 California Pale Ale — 35 IBUa katkeruutta uuden sadon Cascade- ja Amarillo-humalista.

Jenkkityyppisten oluiden faneina Fat Lizardin craft brewerit haluavat painottaa valttikorttiaan tuoreutta. Amerikkalaistyylinen ale on parhaimmillaan alle kolmeviikkoisena, ja eipä niitä sieltä rapakon takaa rahdata tänne ihan tarpeeksi nopeasti. Aitoon ja tuoreeseen makuun on toistaiseksi siis päässyt miesten mielestä vain matkustamalla suoraan paikan päälle – Suomen pienpanimoskenessä taisikin olla juuri Fat Lizardin kokoinen kolonen. Pyrkimys on valmistaa “Virheetöntä, raikasta, konstailematonta amerikantyyppistä olutta” ja melko vahvasti painottui myös seuraava: “EI KIKKAILUA”! Suodattamattomien oluiden puolustuspuheenkin sain, enkä taatusti koskaan enää erehdy valittelemaan että mahani ei tykkää suodattamattomista oluista (sillä sitähän tämäkin kristallinkirkas pale ale nimittäin oli).

Seuraava herkku IPA on parhaillaan käymässä ja pääsee hanoihin noin kolmen viikon kuluttua. Kesäksi harkinnassa on myös vehnäoluen valmistaminen, mutta mielestäni suurin ja jännin uutinen oli, että Alko on ottanut tilausvalikoimiinsa Fat Lizardin kegejä (joita voi toistaiseksi tosin tilata vain Espoonlahden Alkoon)! Taitaapa olla ensimmäinen suomalainen pienpanimo, jonka olutta voi ostaa Alkosta suoraan omaan hanaan! Jos nyt taianomaisesti äkkirikastuisin, tilaisin miehiltä vielä oman kegeraattorin, johon kegini lykkäisin ja voila – minibaarini olisi hetkessä hifistelytasolla. Pullomyyntiinhän tätä tuotetta ei toistaiseksi ole tulossa.

Romantikko kun olen, en malttanut maalailematta että: tosiaan! Te hyvät miehet ihan pokkana vaan perustitte pienpanimon tänne meidän alkoholilainsäädännön takapajulaan Suomeen? Lupaprosessi ei kuitenkaan kuulemma ole se suurin haaste, eikä Valviraa ainakaan tässä tapauksessa tarvitse demonisoida. Suurin haaste pienpanimotoiminnalle Suomessa on Heikin ja Tuomaksen mukaan yksinkertaisesti taloudelliset realiteetit. Pienpanimon perustaminen ja pyörittäminen Suomessa ON kallista.  Myynnin rajoitukset tuovat myös omat haasteensa liiketoiminnalle: seuraavia haaveita olisikin, että olutta voisi joskus myydä suoraan panimon ovesta. Väläyteltiinpä minulle myös kiinnostusta oluen ja ruuan yhdistelemistä kohtaan – ruokablogaaja ilmoittautuu, voisin aloittaa olutkokkailut ja -makuparitukset vaikka heti (pahoin pelkään että puhe taisi kuitenkin olla ravintolayhteistöistä).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva Fat Lizard Brewing Co.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kalle ja Heikki tuotekehittelyhommissa. Kuva Fat Lizard Brewing Co.

Fat Lizard Brewing & Co löytyy Facebookista, Instagramista sekä Twitteristä – oluen ystävät, pysykääs kuulolla!

ps. kuriositeetti: Fat Lizard Brewing & Co on Eviran rekisteröimä rehuntuottaja: mäskiryynit päätyvät pääasiallisen käyttötarkoituksensa jälkeen lähitilalle karjarehuksi.

pps. lisäkuriositeetti: poikien bisse on vegaanista (ei, kaikki olut ei ole).

101

Elämäni paras afterworkbisse <3

 

2 729 views

Oodi oluelle: Portteripossun pehmeät posket

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: Portteripossun pehmeät posket

652c2de0d494877b5f24d9a07a2d492f

Normaalistihan nuo oluelle persot siat eivät minua suuremmin houkuttele, mutta tässäpä poikkeus sääntöön: portteripossu! Kokeiluni liharuokien parissa siis jatkuvat; ja tällä kertaa pataan heitettiin Ibericoporsaan poskia. Kasvissyöntivuosieni periaatteet ovat minulla edelleen sen verran hengissä, että lihaa kokkaillessani kokkailisin mieluiten pelkkää riistaa, luomua tai sitten niitä ns. “hukkapaloja”, joita saa metsästää halleista. Sisäfileet ja tarjousjauhelihat jätän suosiolla muille. Kun Familia lahjoitti minulle erinäisiä mielenkiintoisia tuotteita kokeiltavaksi, tuli mukana myös possun poskia, ja sekös pisti ideat lentelemään!
Possun posket ovat elinaikanaan tehneet sen verran aktiivisesti töitä, että ne vaativat pitkän kypsyttelyn miedossa lämmössä ollakseen mureata herkkua. Toisinsanoen, posket ovat kätevästi omassa rauhassaan valmistuvia lihanpaloja. Ne täytyy vain putsata enimmistä kalvoista, ruskistaa ja laittaa maukkaaseen liemeen muhimaan siksi aikaa, kun itse puuhailee jotain ihan muuta (kuten vaikka käy metsässä eväsretkellä ystävän kanssa, kuten minä tein maanantaina).

7ea893ad97f1fdde05089e35c1d4526b

Portteripossun posket 2:lle

2-3 possun poskea per nenä (yhteensä n. 400-500g)
pullollinen hyvää portteria (itse käytin Stadin Panimon Savuruisportteria)
3-4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl hunajaa
1 porkkana
pari sellerinvartta
kanelitanko
1 tl suolaa
10 pippuria
2 laakerinlehteä
2 tl timjamia
2 tl maissitärkkelystä

Poista poskista enimmät kalvot. Ruskista posket kauttaaltaan öljyssä ja laita ne kannelliseen uuninkestävään astiaan. Kaada päälle portteri ja lisää kokonaiset kuoritut valkosipulin kynnet, lohkottu sipuli ja porkkana, sekä sellerinvarret. Lisää vielä mausteet ja hunaja, ja tarkista, että neste peittää posket. Lisää vettä tarvittaessa.

Sulje kansi ja laita astia 200 asteiseen uuniin vartiksi. Alenna sitten lämpöä 120 asteeseen, ja jätä pata uuniin hautumaan vähintään neljäksi tunniksi, minulla taisi olla lopulta kuusi tuntia. Kun posket ovat murean pehmeitä, ota ne liemestä ja siivilöi neste kattilaan. Keittele portterilientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt maultaan täyteläiseksi. Sekoita maissitärkkelys tilkkaan kylmää vettä, ja suurusta sillä kastike.

Suolaa laitetaan liemeen aluksi vain vähän juuri siksi, että tässä vaiheessa maku tiivistyy. Saatat kuitenkin tarvita lisäsuolaa, mutta tarkasta tilanne vasta tässä vaiheessa. Laita posket takaisin kastikkeeseen hetkeksi lämpiämään, ja tarjoile sitten esim. papusoseen kera.

Valkopapusose 2:lle
4 dl keitettyjä valkoisia papuja (tai hyvin huuhdottuja säilykepapuja)
2 dl kasvislientä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 jauhoinen peruna kuorittuna ja kuutioituna
suolaa ja pippuria
(tuoretta pinaattia ja/tai herneitä)

Laita pavut, peruna ja valkosipuli kattilaan kasvisliemen ja oliiviöljyn kanssa. Keitä rauhassa miedolla lämmöllä, kunnes peruna alkaa hajota, ja valkosipuli pehmetä. Jos lientä on vielä paljon jäljellä, valuta osa kuppiin, jätä papukattilan pohjalle kuitenkin hieman lientä. Survo perunat ja pavut karkeaksi soseeksi perunanuijalla, tai surauta nopeasti sauvasekoittimella. Lisää sivuun otettua nestettä tarvittaessa. Sekoita valmiiseen soseeseen kourallinen tuoretta pinaattia (soseen kuumuus riittää pinaatin “kypsentämiseen”) ja/tai herneitä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria sekä oliiviöljyä.

112 views