Moules à la bière blanche

by Juulia 2 Comments
Moules à la bière blanche
SAMSUNG CSC

Simpukat ovat olleet yksi lempiruuistani siitä asti, kun työskentelin lukion jälkeen Pariisissa au pairina ja maistoin niitä ensimmäistä kertaa. Muistan vielä elävästi, kuinka perheen äiti neuvoi olemaan katsomatta simpukkaa sen tarkemmin: “silmät kiinni ja suu auki” hän sanoi.

Aiemmin söin simpukoita lähinnä ravintolassa, jokasyksyiset simpukkaviikot olivat tuolloin hartaan odottelun kohde. Nykyään taidan tehdä simpukoita enemmän kotona: ne ovat todellista pikaruokaa ja niiden syöminen on sellaista kivaa näpertelyä mistä pidän.

Tänään simpukkahimo iski kuin tyhjästä, ja ravasin useamman kaupan läpi ennen kuin löysin etsimäni. Olen jo pidempään halunnut tehdä sinisimpukoita ihanassa happamassa lambic-oluessa mutta sitähän ei tällä kertaa tielleni osunut… ja kotona säilömäni lambicit eivät kyllä pataan päädy vaan lasiin, joskus tarkkaan harkittuna hetkenä.

Niinpä höyrytin simpukat tällä kertaa erittäin yksinkertaisesti maitokaupoistakin löytyvässä vehnäoluessa. Ruoka oli valmis vartissa!

Moules à la bière blanche (vehnäoluessa höyrytetyt sinisimpukat) 2:lle

1 kg sinisimpukoita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 rkl voita

2,5 dl belgityylistä vehnäolutta (esim. Hoegaarden & Grimbergen Blanche löytyvät Alkon valikoimasta)

10 valkopippuria

1 tl suolaa

muutama oksa kirveliä / lehtipersiljaa

Huuhtele simpukat runsaalla kylmällä vedellä ja poista joukosta kaikki rikkinäiset, sekä aukinaiset jotka eivät kunnolla kopauttaessa sulkeudu. Mikäli simpukoissa on parrat tallella, nyhdä ne irti. Jätä simpukat veteen odottelemaan kattilaan pääsyä.

Viipaloi sipuli sekä valkosipulit (koska siivilöin liemen lopuksi, en välitä pilkkoa sipulia kovin pieneksi). Kuullota sitä ison kattilan pohjalla voissa hetki, ja lisää kattilaan mausteet sekä olut. Heti kun olut kiehuu, kaada simpukat kattilaan ja laita kansi päälle. Höyrytä simpukoita vajaa viisi minuuttia, eli kunnes simpukat ovat avautuneet. Poista kaikki kiinni jääneet, jaa avautuneet kahdelle lautaselle ja siivilöi liemi vielä simpukoiden päälle.

Tarjoile rapeakuorisen ja maukkaan leivän kanssa!

Ps. kokeile liemeen myös vaaleaa lageria tai saksalaista vehnäolutta, hefeweizeniä. Ja jos tiellesi osuu maustamaton lambic jota et jostain syystä halua juoda, höyrytä simpukat siinä. Näin minä ainakin aion tehdä jahka tämä tilanne tulee vastaan 😀

47 views

Oodi oluelle: maltainen papupata

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: maltainen papupata

Syksy näyttää juuri nyt parhaita puoliaan niin keittiönikkunan ulko-,  kuin sisäpuolellakin. Kirpeä kylmenevä sää saa minut aina kaipaamaan muhennoksia ja keittoja, ja niinpä niitä onkin tässä kodissa tehtailtu tihenevällä tahdilla. Pitkän linjan suosikkini, sitruksinen linssi-pinaattikeitto, samettinen kukkakaali-homejuustokeitto tai edes lämmittävä kurpitsakeitto eivät kuitenkaan pärjää uudelle suosikilleni: oluessa haudutellulle papupadalle.

Etsiskelin Pinterestistä inspiraatiota papuruualle perinteisen ranskalaisen papupadan cassouletin tyyliin, kun silmiini osui “drunken beans” aka frijoles borrachos. Meksikolaiset kaljassa uitetut pavut kuullostivat ensinnäkin herkullisilta, mutta myös melko vitsikkäiltä, joten kaljakeittohommiin olikin sitten päästävä asap. Heti seuraavalla kauppareissullani marssinkin päättäväisesti oluthyllylle valikoimaan jonkun tarkoitukseen sopivan, makean, maltaisen ja mieluusti varsin vähän humaloidun tumman olusen.

Valintani osui lopulta Ahvenanmaalaisen Stallhagenin tummaan hunajaolueen, jota veikkaisin löytyvän maitokaupoista kautta maan – kivempihan se on miettiä resepti, jonka oleellisin ainesosa on mahdollisimman monen saatavilla.  Dark Honey on hunajalla maustettu tumma lager, ja se on maultaan juuri sopivasti makean maltainen, eikä yhtään katkera tällaiseen pitkään hauduteltuun pöperöön.

Keittoa kannattaa tehdä ainakin tupla-annos, sillä se on s u p e r h y v ä ä, ja seuraavana päivänä entistä parempaa… ja kerrankos niitä papuja liottelee ja keittelee tuplasatsinkin?

Maltainen papusoppa 4:lle

400 g kuivattuja papuja ja linssejä (esim. valkopapuja, mustia papuja, kidneypapuja, vihreitä ja keltaisia linssejä)

n. 1 l vettä liottamiseen + n. 1,5 l vettä keittämiseen

300-400 g chorizomakkaraa tai soijachorizoa

2-3 isoa porkkanaa

2 isoa keltasipulia

6 valkosipulin kynttä

2-3 jalapenoa tai vihreää mietoa chiliä

2 rkl oliiviöljyä

6 laakerin lehteä

3 rkl juustokuminaa

2 rkl savupaprikaa

1 kana/kasvisliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta, itselläni on käytössä Reformi kasvisliemijauhe)

6 dl tummaa, makeaa ja maltaista olutta, esim. Stallhagen Dark Honey

suolaa, mustapippuria

Liota papu-linssiseosta runsaassa vedessä yön yli, tai vähintään 10 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele seos muutamaan kertaan. Keitä papu-linssiseosta uudessa vedessä miedolla lämmöllä (veden pitää peittää pavut muutaman sentin verran), kunnes isoimmat pavut pystyy juuri ja juuri litistämään sormien välissä – tähän menee pavuista riippuen 30-45 minuuttia. Pienemmät pavut ja linssit saavat hajota.

Huom! Älä suolaa keitinvettä!

Silppua sipuli, jalapeno sekä valkosipuli ja kuullota niitä hetken syvässä kattilassa. Viipaloi chorizo ja kuutioi porkkanat, lisää kattilaan. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Lisää kattilaan juustokumina sekä savupaprika. Kun pavuista suurimmat alkavat olla kypsiä, voit valuttaa niistä enimmät keitinvedet pois, ja lisätä pavut kattilaan. Kaada päälle olut, heittele sekaan laakerinlehdet, ja laita kansi päälle.

Hauduttele soppaa miedolla lämmöllä n. puoli tuntia, tai kunnes isoimmatkin pavut hajoavat helposti eli ovat kypsiä. Mausta keitto vielä liemikuutiolla/-jauheella, vastarouhitulla mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Suola sekä suolaa sisältävä liemikuutio lisätään vasta lopuksi – suola kovettaa pavut ja keittoaika voi venähtää raivostuttavan pitkäksi. 

 

Ps. nopeammin soppa valmistuu tietysti purkkipavuista. 400 g kuivia papuja (n. 4 dl) vastaa n. kolmea-neljää purkillista säilykepapuja (1 purkki n. 300 g papuja)

209 views

Haahuilua Tallinnassa: Ravintola Pegasus, DM Baar, Pudel Baar + SIP

Haahuilua Tallinnassa: Ravintola Pegasus, DM Baar, Pudel Baar + SIP
SAMSUNG CSC
SAMSUNG CSC

Tallinnanlaivalla klo 8 – ihan perus lomajuttuja

Syysloma tuli, syysloma meni. Ihan kuin joka vuonna, olin haaveillut pienestä irtiotosta, ihan vaikka sitten vain päivästä Tallinnassa. Poikkeuksellisesti tällä kertaa se irtiotto järjestyi, ja niinpä löysin itseni laahustamasta kohti Länsisatamaa loma-aamuna kello seitsemän.

Yön yli -reissuun ei tällä kiireisellä lomailijalla ollut aikaa, joten päivästä piti saada kaikki irti. Niinpä laadin tiukan haahuiluohjelman: laivalta lounaalle – haahuilua – olutostoksille – laivaan.

SAMSUNG CSC

Ravintola Pegasus: Tallinnan Kosmos tai ehkäpä Elite?

Etukäteen ehdin kuin ehdinkin tsekkailemaan kiinnostavia lounaspaikkoja, joista houkuttelevimmat olivat Kaks Kokka sekä Salt. Jotenkin siinä kävi kuitenkin niin, että päädyimme matkakumppanini kanssa Pegasukseen. Tähän Tallinnan kirjailijatalon perinteikkääseen ravintolaan olin törmännyt vuoden takaisessa Nytin jutussa, mutta ruokalista ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin vaikkapa tuo Salt.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Alkuperäisiä kierreportaita pääsee kipuamaan aina kolmeen eri kerrokseen.

Pegasus hurmasi retrolla sisustuksellaan sekä ystävällisellä ja informatiivisella palvelullaan, eikä ravintolavalinta loppujen lopuksi harmittanut lainkaan. Harvassa ravintolassa on näin huomaavaista palvelua tullut itseasiassa vastaan!

SAMSUNG CSC

Sata peukkua Pegasuksen sisustukselle <3 <3 <3

Otimme alkuun tarjoilijan suosituksesta ravintolan klassikon, tartarin. Viiriäisenmunaa kannatteleva lihapesä upposi nälkäisiin suihin vauhdilla, annos oli maukas sekä mehevä, vaikka valmiiksimaustettunakin annos kaipasi hieman lisää suolaa. Hirmuinen keko rucolaa tartarin kyljessä hieman nostatti kulmakarvoja… kuten hetken kuluttua pöytään kurvaavan pääruuankin kohdalla.

SAMSUNG CSC

Viiskyt peukkua Pegasuksen tartarille!

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Nolla peukkua rucolakeolle, viisi sen alta paljastuneelle turhan kypsälle maksalle.

Tilasin pääruuaksi maksaa, jonka kypsyysasteen tarjoilija tenttasi minulta huolellisesti. Medium miinus, kiitos. Kun annos sitten kannettiin nenäni alle, sain ensi töikseni kaivella maksan esiin rucolakeon alta. Mikä näillä nyt oikein on tämän rucolan kanssa!? Jonkun sortin fetissi vissiin?

Ja niinhän siinä kävi, että maksa oli lähempänä läpikypsää kuin mediumia. Koska tiukka haahuiluaikataulu velvoitti, en kuitenkaan lähettänyt annosta takaisin keittiöön vaan pistelin sen kiltisti poskeeni. Tarjoilijan kanssa toki tapahtuneesta juttelimme, ja hän oli mokasta varsin pahoillaan.

Maksan kaverina oli jännästi todella kesäinen perunasalaatti uusista perunoista, kurkusta ja retiiseistä, sekä savukyljellä silattua tummaa ja maukasta kastiketta. Komponentit toimivat yllättävän hyvin, vaikka perunasalaatti olisikin sopinut mielestäni paremmin vaikkapa kalan kylkeen.

SAMSUNG CSC

Palvelulle toiset sata peukkua 🙂

SAMSUNG CSC

Vaikkei ruoka ihan täysiä pisteitä kerännytkään, jäi Pegasuksesta kuitenkin hyvä fiilis – siitä sitten päivän seuraavaa ohjelmanumeroa toteuttamaan: HAAHUILEMAAN. Haahuilu on kuulkaas mun ehdotonta lempipuuhaa, ja Tallinnassa oli tuona päivänä älyttömän upea sää.

Matkaseuralaisella oli mielessä levykauppa, ja kuin tilauksesta levykauppa sijaitsi Tallinnan legendaarista Depeche Mode -baaria vastapäätä. Niinpä käväisin DM:ssä keskipäivän GT:llä, ja siinä sivussa lepuuttin auringon kiduttamia, kaamokseen jo sopeutuneita silmäpoloisiani.

SAMSUNG CSC

Miten kätevää, kun levykauppa & Depeche Mode -baari ovat just vierekkäin?

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

DM + GT = pitstop

Ihana pimeys… ja Dave Gahan lauloi yksin minulle. Eräänlainen privakeikka siis?

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Levy- ja GT-etappien jälkeen pyörimme tovin Tornide Väljak -puistossa ja saavuimme lopulta hitaasti mutta varmasti Telliskiven alueelle. Telliskivi on ollut pinnalla jo useamman vuoden, mutta ei siihen niin vain kyllästy! Täällä voisi haahuilla mieluusti pidempäänkin.

Haahuilut jäivät kuitenkin taka-alalle, koska mielessäni siinsi Pudel Baar olutvalikoimineen. “Jouduimme” kuitenkin odottelemaan tovin, ennenkuin kyseinen olutkeidas avasi ovensa.

Mikäs siinä, parkkeerasimme itsemme odottelemaan F-hooneen. Jaoimme zakuskalajitelman, joka sisälsi paahtopaistia, kuivalihaa, parmankinkkua, pikku kurpitsoja, pikkelöityä valkosipulia, suolakurkkua, piparjuurikermaa, sinappia sekä leipälastuja. Hyvältä kuulostava setti osoittautui kuivaksi ja jotenkin vähän nuupahtaneeksi viritelmäksi, jonka parasta antia olivat marinoidut valkosipulit.

SAMSUNG CSC

F-hoonen zakuska: ei jatkoon.

SAMSUNG CSC

Zakuskalajitelma piti huomion kuitenkin tarpeeksi kauan, jotta Pudel Baar ehti avata ovensa. Tässä vaiheessa ei enää haahuiltu, vaan kipitettiin reippaasti sisään tutkimaan olutlistaa, joka osoittautui vähän niukemmaksi kun muistin. Tämä ei sinänsä ollut ongelma, jouduimme nimittäin toteamaan, että aikaa riittää nipin napin kahdelle oluselle jos vielä halajaa olutkauppaankin!

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Nautiskelin yhden mukiinmenevän raikkaan gosen (De Molen/Brewfist: Beautiful & Stange) ja suunnistin tiskille hakemaan vielä yhden oluen jaettavaksi ennen lähtöä. Tsägällä silmiini osui jalokivi: To Øl Gose To Hollywood.

Gosen ystävälle tämä pullollinen oli yhtä juhlaa. Kyllä harmittaa, ettei Suomesta löydy enempi gosea! Joisin todennäköisesti pelkkää eritavoin maustettua gosea jos saisin itse päättää <3

SAMSUNG CSC

To Øl Gose To Hollywood – lisää tätä mulle kiitos!

Hyvän oluen äärellä aika rientää, ja niinhän tästäkin kivasta paikasta oli lopulta lähdettävä lampsimaan sataman suuntaan. Olin kaavaillut visiittiä Uba ja Humalissa, mutta Telliskiven varrella eteen osuikin olut- ja viinipuoti SIP! Pikainen kurkistus ovesta vakuutti, ja tuliaisostokset suoritettiin tällä kertaa täällä.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Pidin poikkeuksellisesti pääni kylmänä, ja kannoin kotiin lopulta vain yhdeksän herkkupulloa. Buxton Breweryn Red Raspberry Rye tuli tutuksi viime keväisellä Tallinn Craft Beer Weekendillä, ja muutkin käteen jämähtäneet oluet edustivat lähinnä happamia, marjaisia ja hedelmäisiä oluttyylejä. Ehkä minäkin tästä vielä laajennan repertuaariani… mutta siinä sivussa voisin kyllä perustaa kansanliikkeen, jossa vaadin gosea maitokauppaan 😉

SAMSUNG CSC

Maltilliset ostokset, Fun? (ei)

2 074 views

Oodi oluelle: olut vs. viini BATTLE

Oodi oluelle: olut vs. viini BATTLE


Kaksi ihanaa: CR/AK White Rabbit & Ballast Pointin Grapefruit Sculpin. Kuva: Janne Ballis

Löysin kuukausi takaperin sähköpostistani kutkuttavan viestin olutbaari Bier-Bieriltä: kutsun osallistua viini vs. bisse -battleen. Kaksi joukkuetta, herkkuruokaa juomasuosituksineen, ja voittaja valitaan desibelimittarin avulla (!) … ja ennen kuin oikeastaan edes ymmärsin koko kisan ideaa loppuun asti, olin tietysti jo vastannut JOO.

Oluttiimimme kokoonpano oli tällaisen aloittelijan näkökulmasta hieman pelottavan asiantunteva, mutta onneksi luotan makuaistiini, ja olen aika haka ennustamaan toimivia makuyhtälöitä ainakin keittiön puolella. Oluen ja ruuan yhdistelyssä se keittiölogiikka ei aina suoraan päde, mutta tekemällähän sitä oppii! Niinpä lähdin reippaasti lopputiimin kanssa strategiapalaveriin kehittelemään voittajakombinaatioita, mielessä muutama etukäteen mietitty ehdotelma.

Oluttiimimme kokoonpano oli seraava:

Menu, johon oluita mätsäillä, oli laadittu Groteskin uuden listan pohjalta:

  • Härkä tartar ja keltuaiskreemiä
  • Groteskin Falafel ja maissisalsaa
  • Naudan Picanha-paistia, Iberico porsaan kylkirivi, lämmin vihannessalaattia sekä Groteskin ranskalaiset
  • Grillattu sienipizza ja rucolasalaattia
  • Suklaa Crème brulée ja kahvijäätelöä

Todettiin tiimin kanssa heti, että ainakin tartarin kera tarjottava keltuaiskreemi voi heittää kapuloita viinitiimin rattaisiin. Yhteistuumin päädyimme itse valitsemaan tartarin kaveriksi vahvaa, kahvi- ja suklaa-aromista stouttia. Falafelin kaveriksi päätettiin valita oma ehdotukseni, raikas ja kevyen pippurinen Double Blanche.


Falafelin kaverina yksi omista suosikkioluistani: Balin pippurilla maustettu raikas double blanche, CR/AK White Rabbit. Viinitiimi suositteli sekä tartarille, että falafelille pinkkiä shamppanjaa – ja sehän toimi!

Picanhan ja ribsien kaveriksi valitsimme kaksi eri olutta, greippiaromisen IPA:n, sekä vahvan belgityylisen alen – sopivia ehdokkaita olisi tosin ollut vaikka kuinka monta. Vaikeaksi homman teki lihan kaverina tarjottu lämmin vihannessalaatti, jossa oli melko runsaasti kitkeryyttä.

Sienipizzan kaveriksi ehdotin keittiölogiikallani yrttiolutta, yrtit kun nyt tuppaavat toimimaan sienien kanssa – ja yrttioluella mentiin (tosin eihän se ollut lainkaan sellaista kuin olin kuvitellut). Jälkkärin kanssa pelasimme varman päälle, ja valitsimme vahvan, pehmeän ja runsasaromisen Imperial Baltic Porterin eteläisen naapurimaan puolelta.

3/5 oikein, huraa!

Varsinainen kisa käytiin viime lauantaina Bier-Bierissä. Tilaisuus aloitettiin lämmittelemällä hieman makuhermoja sokkomaistelulankun äärellä (joka oli muuten älyttömän hauskaa!), ja sitten siirryimme pöydän ääreen. Avecit istutettiin pitkän pöydän päätyihin, mustien lasien äärelle. Pikkuhiljaa ruokaa rupesi ilmestymään neniemme alle, ja laseihin kaadettiin niin viiniä, kuin oluttakin.

Ihaninta iltapäivässä oli yhteinen fiilistely, nautiskelu sekä häpeämätön hekumointi: kummassakin tiimissä kehuttiin spontaanisti vuoroin vastustajan paritusta, vuoroin omaa. Viinitiimin asiantuntemus oli ilmeistä, ja mehustelin itsekin viinivalintoja yhtä tiheään kuin omiamme – kyllähän minulle se viinikin maistuu! Huutoäänestysten koittaessa toki ääntä pidettiin vain oman tiimin puolesta (rajansa veljeilylläkin).

Tartarin ja lihalautasen välissä tarjoiltiin “väliliha” (hehe): jääkylmää Serpillaa, namnam! (Mitäs sitä ei tekisi irtopisteiden vuoksi?) Kuva: Janne Ballis

Olimme ovelasti valinneet juomasuositusten lisäksi aterialle myös eräänlaisen palate cleanserin, raikastavan välijuoman, joka oli jännä hapan saison Italialaiselta Loverbeeriltä (näihin Italialaisiin oluisiin hurahdin keväällä Tallinnassa). Olipahan lasissa vuoroin myös järjestäjän sekä vastapuolenkin valitsemia ylläreitä – lopulta pöydässä vierähtikin lähemmäs kolme tuntia.

Kanttarellipizza ja Jopen Koyt = bingo! Kuva: Janne Ballis

Oma suosikkiyhdistelmäni oli kanttarellipizza ja keskiaikaisen reseptin mukaan valmistettu yrttiolut, gruitbeer. Yllättävä, jopa kuivaa vermuttia muistuttava humaloimaton yrttiolut sopi sienipizzan kylkeen erinomaisesti! Sen sijaan Balin pippurilla maustettu double blanche jäi ehkä turhan kevyeksi kaveriksi falafelille ja maissisalsalle.

Tartarin kaverina Founder’sin KBS jäi mielestäni viinitiimin yllättävän vedon jalkoihin: stout ja tartar toimii kyllä, mutta shamppanja ja tartar se vasta toimikin! Deittini tykkäsi kyllä omasta yhdistelmästämme erityisen paljon ja hyvä niin – makuasioitahan nämä ovatkin 🙂

Viinitiimin kapteeni pitämässä ylistyspuhetta voittajajoukkueelle – kehuja tosin sateli myös toiseen suuntaan, ja kilpailusta selvittiin käsirysyttä. Kaikinpuolin hyvinkäyttäytyvää sakkia nämä olut- ja viini-ihmiset! Viinitiimi vasemmalta oikealle: Wine and Finland -blogin Deniz, Viinitien Toni Immanen, Pullon henki -blogin Heikki.

Ja kuinka siinä kilpailussa kävikään…? No olut voitti, tietysti!

Erittäin kovat olivat kyllä viinisuosituksetkin, tsekatpaas vaikka itse tuosta yhteenvedosta – rohkeaa paritusta kautta aterian! Tarkempia havaintoja viinivalinnoista kannattaa käydä lukemassa Pullon hengen blogista.


Falafel:

  • Larmandier-Bernier Rose de Saigneé
  • CR/AK White Rabbit double blanche

Tartar:

  • Larmandier-Bernier Rose de Saigneé
  • Founder’s Kentucky Breakfast Stout
“Palate cleanser” oluttiimiltä:
  • Loverbeer Serpilla Korianteri Sour Saison 2014

Kanttarellipizza:

  • Nicolas Joly Clos de Bergerais 2004, Savannières Roche aux Moines
  • Jopen Koyt Strong Gruit Beer

Picanha, ribsit, salaatti ja ranskikset:

  • Hugel Gewurtztraminer Jubilee 2008
  • Baladin Amber Super (Picanhan kaverina)
  • Ballast Point Grapefruit Sculpin (Ribsien kaverina)
Isännän tarjoama välikalja:
  • Rodenbach Caractér Rouge (uusi lempparini – maistakaa jos käsiinne saatte!!!)

Suklaabrulée & kahvijäätelö:

  • Alfonso Oloroso
  • Pöhjala Öö Imperial Baltic Porter

Suklaa creme brulée ja kahvijäätelö oli makea loppu mahtavalle iltapäivälle.

Olipahan melkoinen iltapäivä. Opin vaikka mitä uutta sekä oluen että viinin ja ruuan yhdistelystä. Enkä meinaa nyt saada niin millään tarpeekseni aiheesta! Kiinnostuneille tiedoksi, että moisia battleja voi Bier-Bieristä tiedustella – vois olla aika legendaarinen pikkujoulujuhla, esimerkiksi… ja jos joku on menossa, mut saa kernaasti pyytää mukaan!

Samaten kannattaa rohkeasti lähteä testaamaan niitä vähän tuntemattomampia oluttyylejä. Itselle tuli tässä tutuksi muutama täysin uusi (tai pitäisikö sanoa vanha) oluttyyli, ja janoan lisää, lisää, vielä vähän lisää. Niinhän sitä usein käy, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän haluaa oppia lisää… Maistelusetit ovat helppo tutustumiskeino, ja niitä löytyy Bier-Bierin lisäksi varmaan lähes jokaisesta olutravintolasta.

Olutravintoloita putkahtelee onneksi parhaillaan sinne sun tänne sellaista tahtia, että kauas ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla tarvitse lähteä maistaakseen jotain uutta. Kyttäänkin lempiolutbaarieni sosiaalista mediaa silmä kovana, bongatakseni kiinnostavat uutuudet ja vierailevat hanatuotteet mahdollisimman nopeasti – välillähän joku harvinaisempi olut loppuu muutamassa päivässä.

Ps. jos jaksoit lukea tämän pitkän jutun loppuun, ansaitset ainakin sen maistelulasillisen jotain jännää ihanaa olutta… tuu kiskomaan hihasta siis jos bongaat mut joskus baarista 😀

130 views