Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Jos joku olis kymmenen vuotta sitten väittänyt, että se kiinnostavan näköinen söpö mies, jonka valintakoetta valvoin, tulee ilmestymään kymmenen vuotta myöhemmin elämääni ja viemään mut joululahjamatkalle maailmankaikkeuden siisteimpään baariin Tukholmaan, en olis kyllä uskonut. En niin millään. Ja niin siinä kuitenkin kävi: Juuso antoi mulle joululahjaksi matkan Omnipollos hattiin, joka on ainakin mun mielestä maailmankaikkeuden siistein baari.

Omnipollos hattissa tarjoillaan luonnollisesti lähinnä Omnipollon omia, jännääkin jännempiä oluita, sekä uskomattoman herkullista pizzaa. Yhtä kymmenestä hanatuotteesta saa jopa jäätelöllä!  Omnipollon oluita löytyy Suomesta satunnaisesti maitokaupoista, välillä Alkosta, sekä tietysti hyvistä olutravintoloista – mutta jos se ei riitä, on lähdettävä ns. merta edemmäs kalaan. Omat Omnipolloni olenkin ostanut olutkaupoista niin Köpiksestä kuin Tallinnastakin. Haave itse pääkallopaikalle pääsemisestä on kuitenkin ollut kova!

Metsästän tämän vielä nuoren haamupanimon tuotteita lähes pakkomielteisesti, sillä jos olut on Omnipollon, se on melkeinpä poikkeuksetta erityistä: vai mitä sanoisitte viskitynnyrissä kypsytetystä maapähkinävoi-keksi-vanilja-kaakonibs-stoutista nimeltä Yellow Belly Sundae?

En aikaillut joululahjani lunastamisen kanssa, vaan varasimme matkan heti uudeksivuodeksi. Saavuimme Tukholmaan uudenvuoden aaton aattona, ja suunnistimme Slussenin suuntaan Omnipollos hattiin melkein suoraan kentältä (noh, käytiin ne pakaasit heittämässä hotelliin sentään). Kyllä jännitti … kyseessä kun on kuitenkin baari, jonne pääsystä olen ehtinyt haaveilla ahkerasti sen avaamisesta saakka.

Omnipollon perusti vuonna 2011 kotipanoentusiasti Henok Fentie ja kuvittaja/graafikko/taiteilija Karl Grandin, joka myös vastaa panimon visuaalisesta ilmeestä ja pullojen etikettitaiteesta, ja ilmeisesti myös baarin poikkeuksellisen maagisesta sisustuksesta (Grandinin näyttely voitais kyllä minusta tuoda tänne Helsinkiinkin asap). Juuso oli ollut Omnipolloon etukäteen yhteydessä, ja järjestänyt minulle paikanpäälle vieläpä ikioman Noa – T-paidan 🙂

No, olihan se nyt… JÄRKYTTÄVÄN IHANAA! Himmee tsägä mulla on kyllä tän miehen kanssa käynyt <3

Fiksuna ja maltillisena ihmisenä (HAH) join vain pikkuisia kahden desin olusia – humaltuminen ei ole tällaisella toivioretkellä kovin suotavaa, kun a) haluaa maistaa kaikkia oluita ja b) muistaa kaiken maistamansa. Ihan alkuun join Fruit Tap -sarjan Sour Apricotin, Juuso taas maistoi Göteborgilaisen pienpanimo Duggesin Winter Warmer Bourbon BA:n. Sitten pizzalistan kimppuun!

Koska Omnipollon oluet ovat usein melkeinpä pullotettuja gourmetruokia, en ollut hirmuisen yllättynyt pizzavalikoiman vähän kokeellisemmista kombinaatioistakaan – herrat Grandin ja Fentie ovat selkeästi intohimoisia ja ennakkoluulottomia visionäärejä mitä tulee ruokaan ja juomaan.

Valinnan vaikeus oli melkoinen, sillä toisin kuin oluita, pizzalistaa ei mitenkään kykene yhdellä visiitillä syömään läpi. Lopulta päädyimme testaamaan kimchiä ja ilmakuivattua entrecôtea yhdistelevän herkun, sekä pimientos de padronchorizoplätyn. Kaihoisana mietin tosin edelleen, miltä taateli – granaattiomenasiirappi – oliivipizza maistuisi, tai se vaniljamarinoituja aprikooseja sisältävä houkutus… noh, ehkä täytyy lähteä eksperimentoimaan täällä omassa köökissä!

Täytyy kyllä sanoa, että kimchifanille tuo kimchipizza oli yksinkertaisesti nerokas ja taivaallinen elämys. Miksen itse ole älynnyt laittaa kimchiä pizzaan??? Oluiksi jännien pizzojen kaveriksi valitsimme vähän perinteisemmät oluet: Hadit (Rustic Polish Pilsner) sekä  Karl Grandinin pojan mukaan nimetty Mazarin (Oatmeal Pale Ale). Ja sittenhän olikin sopivasti jälkkärin vuoro!

Omnipollos hattin erikoisuus on jäätelöolut. Jep, jep, j ä ä t e l ö o l u t. Olut, jota tähän herkkuun käytetään vaihtelee, meidän käyntikerrallamme sundaekoneessa pyöri Bianca Raspberry Lassi Gose. Mulle siis yks soft serve vadelmalassi, Juusolle kanelilla, vaniljalla, paahdetulla kookoksella sekä rommirusinoilla ryyditetty Wedding Stout. Tässä kohtaa alkoi jo olla varsin euforinen olo, kuulkaas.

Useampi kalja ja pizza unettaa, joten suuntasimme seuraavaksi pariksi tunniksi pyörimään Södermalmille. Juusolla oli hinku päästä muutamaan levy- ja kirjakauppaan, ja itseäni kiinnosti koluta kaikki lähistön Systembolagetit läpi, jotta saisin edes muutaman pullon Omnipolloa kotiinkin (baaristahan ei toistaiseksi siis saa kuin hanaolutta, eikä niitä pulloja kai sieltä muutenkaan mukaan myydä saisi…).

Hölmö minä, kun en etukäteen tsekannut Omnipollojen saatavuutta: useimmat oluista olivatkin Systembolagetin tilausvalikoimassa, enkä saanut kotiin tältä matkalta lopulta kuin yhden aarteen (jonka kotiin kuljettaminen maksoi muuten lopulta kolmekymppiä, kiitos Norwegian Air…). Paras tapa Omnipollojen ostamiseen taitaakin olla nettikauppa.

Koska Omnipollos hatt ei ollut auki enää uudenvuoden aattona saatikka -päivänä, suuntasimme sinne vielä toiseen kertaan myöhemmin illalla. Halusin maistaa vielä jäljelle jääneet hanat, ja juoda toisen lasillisen hurmaavaa Simcoe-humaloitua greippisimaa (Magic 1.618 Simcoe Grapefruit Mead).

Pikkuinen baari oli jo puolilta päivin täynnä lounaspizzan nautiskelijoita – illemmalla se olikin sitten jo aivan tukossa. Nurkkapöydässä kannatti kuitenkin kärkkyä kaikkien oluiden maistelun jälkeen vielä tovi, sillä vilkkaana iltana hanoja vaihdettiin useammankin kerran. Näin ollen oluita voi onnistua maistelemaan yhtenä päivänä yli tusinan, vaikka hanoja onkin vain kymmenen.

Melkoisen maaginen tuo Omnipollos hatt kyllä oli, sisustustaan myöten. Viikko reissun jälkeen olenkin nähnyt siitä unta jo kolmesti. Yhdessä niistä Omnipollos hatt muutti naapuriini… sehän olikin varmaan enneuni?

Omnipollos hatt

Hökens Gata 3

116 46 Stockholm

Ei tarvitse olla maagi nähdäkseen mitä tämä kristallipallo ennustaa:

ihanaa vuotta 2016 ihanaakin ihanammassa seurassa!

<3 KIITOS JUUSO <3

853 views

Olut Expo 2015

by Juulia 2 Comments
Olut Expo 2015
SAMSUNG CSC

Ottaen huomioon, että olen kaljanaisia, on aika jännää etten ole ennen tätä syksyä onnistunut suoriutumaan Olut Expoon. No nyt on tilanne onneksi korjattu!

Kokemukseni suomalaisista oluttapahtumista pohjaavat lähinnä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumiin, joissa meiningissä on, kröhöm, melkoista juominkien tuntua (ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan)… Odotukseni tapahtumaa kohtaan eivät siis olleet kovin korkealla, varsinkin kun tuoreessa muistissa on verrokkina viime keväinen Tallinn Craft Beer Weekend -ekstaasi.

Saavuimme Kaapelitehtaalle sunnuntaina heti kahdelta – ei jonoja, ei massoja, ihanaa! Olin etukäteen rustannut pikaisen prioriteettilistan, jonka ykkösenä komeili Rekolan Panimon ja Panimo Hiiden kollaboraatio Kaksi Kotia Vailla Humalaa – erilaisilla villiyrteillä ja pakurilla maustettu sour. Mikä aloitus! Kaksi Kotia sarjan oluet ovat minusta aina sekä kiinnostavia, että onnistuneita, mutta tämä vei kyllä jättipotin <3

Herkullisen aloituksen jälkeen mieliala oli korkealla, ja ensimmäisen tunnin aikana kipitimmekin maistelemassa deittini Juuson kanssa vähän kaikkea hyvää mitä nenän alle osui – listaltakin pääsi vetämään yli muutamat tärpit kuten Sori Brewingin Havana Gose Raspberryn ja Birrificio Del Ducaton La Luna Rossan.

Fiksu oluen maistelija muistaa myös syödä, joten tunnin huuman jälkeen valitsimme kumpikin eniten houkuttelevat ruokajuomat, ja nousimme Merikaapelihallin parvelle.

Vaikka olin etukäteen ollut käsittävinäni, ettei ruokapuoleen tässä tapahtumassa juuri olla panostettu, meinasi leuka silti loksahtaa epäuskoisena auki: tarjolla oli vain rivistö lämpökaapissa köllötteleviä uppopaistettuja sydänkohtauksia, kuten mozzarellatikkuja, pizzaa ynnä muuta ihanata. Missä lie syy moiselle tarjonnalle, mutta onpa sääli.

Paha ruoka – pahempi mieli… mutta onneksi jälkkäriksi oli lisää kaljaa! Seuraavaksi suunnistimme Panimo Hiiden pisteelle mielessä jälkiruokaviineistä melkeinpä käyvät Magyar Àrpa Bor sekä tynnyrissä kypsynyt Iku-Turso. Karamellinen ja toffeinen Magyar Arpa Bor teki minusta vihdoinkin barley winen ystävän.

Vaikka muutamia barley winejä olen aiemmin maistellutkin, epäselvää minulle edelleen on esim. että missä vaiheessa tynnyröintiä imperial stout, kuten Iku-Turso, muuttuu barley wineksi… onneksi selvää on sentään se, että tynnyrikypsytetty Iku-Turso oli todellinen nautinto juoda! Ehkä barley winestä tulee vielä seuraava hurahdukseni?

(Barley wine ei nimestään huolimatta ole viiniä; vaan viinin vahvuista olutta: 8-12% tai jopa vahvempaa)

Niin hyviä kuin ne meidän jälkkärioluset olivatkin, olivat ne myös tosiaankin vahvoja: vahvuudeltaan kaksinumeroiset oluet olikin tämän vuoksi tarkoitus jättää loppuiltaan, mutta … nyt kävi näin. Täysin ilman seuraamuksia ei moinen jäänytkään: hieno listani rypistyi laukun pohjalla ja tunnelma vei mennessään. Ei suinkaan huono juttu sekään!

Fat Lizardin randalizer sekä liskomobiili peilipalloineen oli kiva hengähdystauko alati sakenevassa ihmisvilinässä. Hetken huilittuamme sukelsimme kuitenkin täysillä takaisin sekaan, eikä loppuillasta ihan tarkkaa raporttia enää ole antaakaan 😉

Sen muistan sentään varsin selvästi, että juttelin Hopping Brewstersin Kimmo Kyllösen kanssa tovin heidän gruitistaan, Starkadrista, joka vei sydämeni. Gruitit ovat minulle uusi tuttavuus – ekani join taannoisessa ruuan ja juoman parituskisassa sienipizzan kaverina.

Gruit ale on muinainen oluttyyli: humaloimaton pintahiivaolut. Koska olut jäi mieleeni hieman itse juttutuokiota paremmin (kröhöm), pyysin Kimmolta vielä perästäpäin lisää infoa:

Gruit tarkoittaa yrttisekoitusta, jonka jokainen oluenvalmistaja teki itse. Meidän gruiteissa on pyritty ottamaan mukaan yleensä jotain satokauden / vuodenajan juttuja. Esim keväällä kerkkä oli aika luonnollinen valinta.

Mausteseos on useimmiten voinut käytännössä sisältää aika ison määrän erilaisia yrttejä yms. mutta tyypillisiä on olleet esim voikukka, väinönputki, siankärsämö, suomyrtti ym… oikeastaan koko yrttimaailma ja maustepuoli mitä noihin aikoihin käytettiin.

Gruitista lisää myöhemmin – täytyy yrittää ensin metsästää näitä kiinnostavia muinaisoluita enemmän!

Loppuillan menosta voi rekonstruoida osia kuvamateriaalin avulla: vietimme aikaa Bier-Bierin pisteellä, mutustimme Anikon oluelle parittamia ihania savujuustonauhoja ja suklaita Sinebrychoffin tiskillä, maistelimme Helsinki Distilling Companyn apple jackia Wine and Finland -blogin Denizin kanssa… ja yhtäkkiä kello oli kahdeksan. Tuhkimo muuttui kurpitsaksi, ja klonkkasi pää pyörällä Eerikin Pippurin kautta sängynpohjalle.

Ja mikäs on Olut Expon tuomio?

Maistoin lähemmäs 20 eri olutta, joka on paljon yhdelle päivälle. Toki apuna oli Juuso, joka kiltisti jakoi jokaisen lasillisen kanssani. Jos hieman vertaan Tallinnan olutviikonloppuun, toivoisin näihin suomalaisiinkin tapahtumiin desin annosvaihtoehtoa – kun tarkoitus ei kuitenkaan ole juoda itseään humalaan, eikä hyvää olutta raaski kaataa poiskaan… Toki tapahtumaan voisi tulla useampana päivänä, mutta itselleni sellainen ei ainakaan aikataulullisesti onnistu juuri koskaan.

Samaten kaipailen parempaa ruokatarjontaa: juustolautasia, ruokarekkoja – laadukkaita street food -yrittäjiä Helsingissä olisi pilvin pimein. Kaikenkaikkiaan kokemus oli kuitenkin mahtava. Sunnuntaita väritti lämminhenkinen olutfanien hurmos, eikä vastaan tullut yhtään örveltäjää 🙂

Yhtään valuuttana toiminutta pullonkorkkia ei jäänyt taskun pohjille pyörimään – sinänsä harmi, olisin voinut ne ensi vuonna sitten käyttää: tulen tänne nimittäin varmasti seuraavallakin kerralla!

121 views

Moules à la bière blanche

by Juulia 2 Comments
Moules à la bière blanche
SAMSUNG CSC

Simpukat ovat olleet yksi lempiruuistani siitä asti, kun työskentelin lukion jälkeen Pariisissa au pairina ja maistoin niitä ensimmäistä kertaa. Muistan vielä elävästi, kuinka perheen äiti neuvoi olemaan katsomatta simpukkaa sen tarkemmin: “silmät kiinni ja suu auki” hän sanoi.

Aiemmin söin simpukoita lähinnä ravintolassa, jokasyksyiset simpukkaviikot olivat tuolloin hartaan odottelun kohde. Nykyään taidan tehdä simpukoita enemmän kotona: ne ovat todellista pikaruokaa ja niiden syöminen on sellaista kivaa näpertelyä mistä pidän.

Tänään simpukkahimo iski kuin tyhjästä, ja ravasin useamman kaupan läpi ennen kuin löysin etsimäni. Olen jo pidempään halunnut tehdä sinisimpukoita ihanassa happamassa lambic-oluessa mutta sitähän ei tällä kertaa tielleni osunut… ja kotona säilömäni lambicit eivät kyllä pataan päädy vaan lasiin, joskus tarkkaan harkittuna hetkenä.

Niinpä höyrytin simpukat tällä kertaa erittäin yksinkertaisesti maitokaupoistakin löytyvässä vehnäoluessa. Ruoka oli valmis vartissa!

Moules à la bière blanche (vehnäoluessa höyrytetyt sinisimpukat) 2:lle

1 kg sinisimpukoita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 rkl voita

2,5 dl belgityylistä vehnäolutta (esim. Hoegaarden & Grimbergen Blanche löytyvät Alkon valikoimasta)

10 valkopippuria

1 tl suolaa

muutama oksa kirveliä / lehtipersiljaa

Huuhtele simpukat runsaalla kylmällä vedellä ja poista joukosta kaikki rikkinäiset, sekä aukinaiset jotka eivät kunnolla kopauttaessa sulkeudu. Mikäli simpukoissa on parrat tallella, nyhdä ne irti. Jätä simpukat veteen odottelemaan kattilaan pääsyä.

Viipaloi sipuli sekä valkosipulit (koska siivilöin liemen lopuksi, en välitä pilkkoa sipulia kovin pieneksi). Kuullota sitä ison kattilan pohjalla voissa hetki, ja lisää kattilaan mausteet sekä olut. Heti kun olut kiehuu, kaada simpukat kattilaan ja laita kansi päälle. Höyrytä simpukoita vajaa viisi minuuttia, eli kunnes simpukat ovat avautuneet. Poista kaikki kiinni jääneet, jaa avautuneet kahdelle lautaselle ja siivilöi liemi vielä simpukoiden päälle.

Tarjoile rapeakuorisen ja maukkaan leivän kanssa!

Ps. kokeile liemeen myös vaaleaa lageria tai saksalaista vehnäolutta, hefeweizeniä. Ja jos tiellesi osuu maustamaton lambic jota et jostain syystä halua juoda, höyrytä simpukat siinä. Näin minä ainakin aion tehdä jahka tämä tilanne tulee vastaan 😀

63 views

Oodi oluelle: maltainen papupata

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: maltainen papupata

Syksy näyttää juuri nyt parhaita puoliaan niin keittiönikkunan ulko-,  kuin sisäpuolellakin. Kirpeä kylmenevä sää saa minut aina kaipaamaan muhennoksia ja keittoja, ja niinpä niitä onkin tässä kodissa tehtailtu tihenevällä tahdilla. Pitkän linjan suosikkini, sitruksinen linssi-pinaattikeitto, samettinen kukkakaali-homejuustokeitto tai edes lämmittävä kurpitsakeitto eivät kuitenkaan pärjää uudelle suosikilleni: oluessa haudutellulle papupadalle.

Etsiskelin Pinterestistä inspiraatiota papuruualle perinteisen ranskalaisen papupadan cassouletin tyyliin, kun silmiini osui “drunken beans” aka frijoles borrachos. Meksikolaiset kaljassa uitetut pavut kuullostivat ensinnäkin herkullisilta, mutta myös melko vitsikkäiltä, joten kaljakeittohommiin olikin sitten päästävä asap. Heti seuraavalla kauppareissullani marssinkin päättäväisesti oluthyllylle valikoimaan jonkun tarkoitukseen sopivan, makean, maltaisen ja mieluusti varsin vähän humaloidun tumman olusen.

Valintani osui lopulta Ahvenanmaalaisen Stallhagenin tummaan hunajaolueen, jota veikkaisin löytyvän maitokaupoista kautta maan – kivempihan se on miettiä resepti, jonka oleellisin ainesosa on mahdollisimman monen saatavilla.  Dark Honey on hunajalla maustettu tumma lager, ja se on maultaan juuri sopivasti makean maltainen, eikä yhtään katkera tällaiseen pitkään hauduteltuun pöperöön.

Keittoa kannattaa tehdä ainakin tupla-annos, sillä se on s u p e r h y v ä ä, ja seuraavana päivänä entistä parempaa… ja kerrankos niitä papuja liottelee ja keittelee tuplasatsinkin?

Maltainen papusoppa 4:lle

400 g kuivattuja papuja ja linssejä (esim. valkopapuja, mustia papuja, kidneypapuja, vihreitä ja keltaisia linssejä)

n. 1 l vettä liottamiseen + n. 1,5 l vettä keittämiseen

300-400 g chorizomakkaraa tai soijachorizoa

2-3 isoa porkkanaa

2 isoa keltasipulia

6 valkosipulin kynttä

2-3 jalapenoa tai vihreää mietoa chiliä

2 rkl oliiviöljyä

6 laakerin lehteä

3 rkl juustokuminaa

2 rkl savupaprikaa

1 kana/kasvisliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta, itselläni on käytössä Reformi kasvisliemijauhe)

6 dl tummaa, makeaa ja maltaista olutta, esim. Stallhagen Dark Honey

suolaa, mustapippuria

Liota papu-linssiseosta runsaassa vedessä yön yli, tai vähintään 10 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele seos muutamaan kertaan. Keitä papu-linssiseosta uudessa vedessä miedolla lämmöllä (veden pitää peittää pavut muutaman sentin verran), kunnes isoimmat pavut pystyy juuri ja juuri litistämään sormien välissä – tähän menee pavuista riippuen 30-45 minuuttia. Pienemmät pavut ja linssit saavat hajota.

Huom! Älä suolaa keitinvettä!

Silppua sipuli, jalapeno sekä valkosipuli ja kuullota niitä hetken syvässä kattilassa. Viipaloi chorizo ja kuutioi porkkanat, lisää kattilaan. Paista keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Lisää kattilaan juustokumina sekä savupaprika. Kun pavuista suurimmat alkavat olla kypsiä, voit valuttaa niistä enimmät keitinvedet pois, ja lisätä pavut kattilaan. Kaada päälle olut, heittele sekaan laakerinlehdet, ja laita kansi päälle.

Hauduttele soppaa miedolla lämmöllä n. puoli tuntia, tai kunnes isoimmatkin pavut hajoavat helposti eli ovat kypsiä. Mausta keitto vielä liemikuutiolla/-jauheella, vastarouhitulla mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. Suola sekä suolaa sisältävä liemikuutio lisätään vasta lopuksi – suola kovettaa pavut ja keittoaika voi venähtää raivostuttavan pitkäksi. 

 

Ps. nopeammin soppa valmistuu tietysti purkkipavuista. 400 g kuivia papuja (n. 4 dl) vastaa n. kolmea-neljää purkillista säilykepapuja (1 purkki n. 300 g papuja)

254 views