Bloody Mary Gose

Bloody Mary Gose

Bloody Mary GoseBloody Mary gose aka tomaattimehuolut, uus lempparini!

Join taannoisella visiitilläni Tallinn Craft Beer Weekendiin oivallisen Bloody Mary gosen, eli gose-tyylisen oluen, joka oli maustettu tomaattimehulla ja erilaisilla mausteilla. Olut oli kaltaiselleni Bloody Mary- ja gosefanille lähtökohtaisesti houkutteleva maistettava, tosin hienoisella epäilyksellä sitä kuitenkin maistoin.

Turhaan epäilin! Olut maistui juuri sopivasti aidolle tomaatille ja siitä löytyi myös sitä tulisuutta ja pippuria, mikä saa minut rakastamaan Bloody Maryä. Goselle ominainen suolaisen hapan maku ei kuitenkaan edellämainittujen johdosta peittynyt.

Maistoin tämän oluen Uba ja Humal Taproomissa, mutta putiikin puolella kyseistä olutta ei kuitenkaan ollut myytävänä. Kylläpä sitten ilahduin, kun bongasin Pien-olutkaupasta ihan täältä kotisuomesta Bloody Mary gosen! Ostin saman tien kotiin pullon ja kehaisin ostosta pohtivalle ventovieraallekin kuinka iloinen yllätys olut oli minulle ollut. Kotona pullon korkattuani tajusin kuitenkin virheeni aika pian: kyseessä olikin aivan toinen olut. Hailakka väri paljasti tilanteen ensimmäisenä, mutta mausta sen viimeistään hoksasi – tässä Bloody Mary gosessa ei ollut tomaatin makua nimeksikään. Olut maistui enemmän siltä, kuin sekaan olisi vain roiskittu vähän Worcesterkastiketta. Auts!

Bloody Mary GoseSakiškiu Alus Bloody Mary Gose: miellyttävä lähinnä katseltuna.

Tallinnassa maistamani olut oli virolaisen Purtse Pruulikodan ja kotimaisen CoolHead Brewin yhteistyöolut Plaadimeri ja Pienestä ostamani olut taas liettualaisen Sakiškiu Alus -panimon Bloody Mary Gose. Veikkaan ettei kumpikaan näistä oluista ole kaikkien makuun, mutta itselleni toinen oli selvä voittaja, toinen lähes juomakelvoton.

Virheostoksesta seurasi kuitenkin jotain hyvääkin: älysin sekoittaa ihan itse hyväksi toteamaani gosea tomaattimehuun, ja maustaa juomani juuri itselleni sopivan mausteiseksi. Ding ding ding! Olen jo muutaman vuoden tehnyt Kalja-Maryksi ristimääni juomaa, jota Micheladaksikin voi tosin kutsua. Eipä silti ole välähtänyt mieleeni ennen tätä kokemusta, että juoman voisi tehdä suolaisen happamaan gose-olueen!

michelada

Alla ohje, joka sopii omaan suuhuni. Mikäli innostutte testaamaan tätä juomaa, kannattaa mittasuhteita ja mausteiden määriä säätää tietysti juuri omaan makuun sopivaksi.

Bloody Mary gose

1:lle

n. ½ dl tomaattimehua

1-2 tl sitruunamehua

rouhaus mustapippurimyllystä

6-8 tippaa Tabascoa

n. ½ tl Worcesterkastiketta

ripaus sellerisuolaa

2 dl gose-olutta (*

jäitä

Mausta tomaattimehu, sekoita se hyvin ja kaada jäillä täytettyyn olutlasiin. Kaada päälle varovasti gosea, kunnes lasi on täynnä. Voit tarjota juoman sekoittamatta eli kauniin kaksikerroksisena, kunhan nostat esille esim. lusikan tai pillin juoman sekoittamista varten.

Lasin reunaan voi halutessaan pyöräyttää chili-suolareunan: hierrä lasin reunaan limettiä tai sitruunaa ja dippaa se esim. savusuola-chilirouheseoksessa. Juomaan voi lisätä myös kaikenlaisia lisukkeita Bloody Maryn tapaan: suolakurkkua, hillosipuleita ja/tai oliiveja cocktailtikussa, sitruuna/limettisiivun, rapeaksi paistetun pekonisiivun… Ihan mitä nyt mielesi tekee!

coolhead brew

*) Omia gose -suosikeitani tähän juomaan ovat perinteiset goset, jotka on maustettu suolalla ja korianterin siemenillä. En siis käyttäisi tähän seokseen esim. mangolla tai vadelmalla maustettua gosea (tai pitäisköhän ensin kokeilla ennen kuin tyrmää…). Tällä kertaa käytin kotimaisen CoolHead Brewin Sea Betrayed Us gosea, joka poikkeaa hieman perinteisestä tyylistä – se kun sisältää mustekalan mustetta. Monesti Micheladaan lisätään simpukkamehua tai jopa osterimehua, joten miksei sitten käyttäisi mustekalan musteella maustettua olutta? Käytit kuitenkin sitten mitä gosea vain, omasta mielestäni pääasia on kuitenkin löytää sellainen, jossa on kunnolla suolaisuutta ja happamuutta. Ei niissä kaikissa nimittäin ole!

98 views

Juhannusyö = maagista idylliä (vaikka väkisten)!

by Juulia 0 Comments
Juhannusyö = maagista idylliä (vaikka väkisten)!

juhannusyö

Juhannus. Kesäloma. Suuria, odotuksentäyteisiä sanoja molemmat! Toista odotetaan koko vuosi, ja toinen merkkaa tilannetta josta alkaa … noh… taas alamäki kohti marraskuuta.

Kesäloma

Kun kesäloma alkaa, on vihdoinkin aikaa sukeltaa kukoistavaan luontoon, levätä, nukkua, nauttia elämästä! Silmissäni siintää idyllisiä kuvia kauniista maisemista, joissa viipotan tukka hulmuten kuin joku keijukainen suoraan Kesäyön Unelmasta pyörälläni … tai ehkä lenkkitossut jalassa? Nythän olis hei aikaa ja jaksamista aloittaa taas urheilu! Syödä vihreitä vihanneksia, villiruokaa, elää terveellisemmin, mieli ja keho tasapainossa!

Kun sitten loma todellisuudessa alkaa, käyn lähimetsässä kävelyllä ehkä kerran viikossa (tai kahdessa), ja sen sijaan että nauttisin ympäristöstäni, räpsin siitä kuvia julkaistavaksi Instagram-tililläni ripotellen läpi kesäkuun. Röhnötän sängyllä läppärini tai kännykkäni äärellä ensimmäisen lomaviikkoni aamut, päivät, iltapäivät, illat. Väsyttää, koska yöllä ei huvita nukkua kun voi kerrankin valvoa, ja aamulla valo herättää aivan samaan aikaan kuin herätyskello duuniarkena. Salaattilautasten lisäksi syön sipsejä, käyn pizzalla kolmesti, juon roséviiniä (koska se on kesäjuoma), olutta (koska sekin on kesäjuoma), cocktaileja, (koska olen sen ansainnut!). Yksi kerta ylämäkeen pyörän taluttamista käy mielestäni oikein hyvästä treenistä.

Juhannus

Juhannukseen latautuu helposti yhtä suuret odotukset, kuin siihen kesälomaankin. Mielessä pyörii ihanat kesäruoat jotka tietysti laitan itse, kukkaseppeleet, taianomainen yökävely valoisassa metsässä, seitsemän rehua tyynyn alla, juhannussauna ja yöttömän yön romantiikka. Hah! Viime juhannusaattona minulle nousi korkea kuume ja muistanpa eräänkin juhannuksen jolloin satoi rakeita. Parikymppisenä juhannusbravuureihini kuului vähintään yksi parisuhderiita. Hyttysenpistot kuumottavat (pers)poskia toki paljon romantiikkan liekkejä voimallisemmin, että käyhän se niinkin. Olikohan se yksi juhannusyö, jonka vietin sinkkuna juhannusta paossa Berliinissä sittenkin se paras…?

yötön yö

scandinavian midsummer solstice

Juhannusyö

Oli se millainen vaan, juhannusyö on minusta silti kesän taianomaisin yö. Valon määrä on huumaava ja luonto kukoistaa vehreänä ja elinvoimaisena. Kaikkialla tuoksuu kesä, linnut laulavat ja vaikka vähän sataa ripsauttaisi, kaikki on silti jotenkin täydellistä. Meillä on ollut Juuson kanssa yhteisen elämämme ajan tapana viettää juhannus kahdestaan kotosalla, sen kummempia puuhailematta tai suunnittelematta. Eikä todellaakaan olla riidelty, eli se juhannusbravuuri on onneksi jo takanapäin 😀

Ruoka on ollut osin itsetehtyä, osin suoraan kaupasta kotiin kannettua. Juhlapäiville latautuu minusta helposti liikaa paineita ihan ilman sitäkin, että yrittää vääntää keittiössä jotain seitsemän sortin taikatemppua – niitä voi ihan hyvin tehdä arkenakin, noin niinkuin muuten vaan. Kunhan on uusia perunoita ja silliä, olen oikein tyytyväinen.

Tärkein – ja toistaiseksi ainoa – perinteemme on ollut juhannusaaton yökävely, jolle todellakin raahauduin kuumeisena myös viime vuonna! Tänä vuonna perinne kuitenkin katkeaa, sillä Juuso viettää juhannuksensa rakkaan ystävänsä polttareissa ja itse lähden ystävieni kanssa landelle Keski-Suomeen. Toki sielläkin voi yökävellä… mutta on tässä silti vähän haikea fiilis viettää keskikesän juhlaa erillään omasta muru-kultsi-murtsista!

juhannusyön taikaa

Olipa kerran kaksi kaunista perintölasia…

Halusin tämän vuoksi tällä viikolla hieman etukäteisfiilistellä juhannusta. Pakkasin hieman meidän juhannukseen kuuluvaa rekvisiittaa reppuuni ja fillaroin aiemmin löytämälleni valkoisten pienten kukkien täyttämälle unelmakedolle tuohon lähimetikköömme.

Mielessäni pyöri etäisesti sellainen täydellinen keskikesän idylli, jollaisia vangitsee upeisiin ja varsin taianomaisiin kuviinsa esim. supertaituri Ottilia Orenius tai ällistyttävä Our Foodstories. Koska meidän juhannus ei ole koskaan näyttänyt niin kovin idylliseltä, vaikka se sitä on omalla tavallaan ollutkin, päätin jääräpäisesti nyt lavastaa siitä sellaisen. Edes hetkeksi!

#EatCaptureShare

Kimmoke tälle kunnianhimoiselle kuvausviritelmälle oli The Little Plantation -blogin Instagram-kuvahaaste, johon olen kesäkuun ajan osallistunut. Haasteeseen osallisuneiden kuvat löytyvät Instasta hashtagilla #eatcaptureshare ja kun onnistuin saamaan viime viikolla kunniamaininnan Kimberlyltä itseltään tälle kuvalleni, motivaationi vääntää lopuista haastekuvistani vieläkin parempia nousi hälyttävän korkealle. Onhan se nyt herran tähden aina parempi vetää överiksi kuin ottaa rennosti?

Juhannusaatolle osui teemaksi “valkoinen”, jota päätin tulkita vangitsemalla kuvaani yöttömän yön ( eng.”white nights”) valon. Kun Juuson lempiruoka sattuu vielä olemaan kermavaahto (huom! kermavaahto, siis vaahdotettu kerma, ilman mitään turhia sokereita sunmuita), oli valkoinen kuvaideani minusta teemaan täydellinen. Yhdistäisin kuvaan meidän juhannusperinteen eli öisen metsän, Juuson lempiruuan ja öh, oman lempi…keittoni eli gosetyylisen oluen (se ei tosin ole valkoista mutta eipä jäädä jumittamaan siihen seikkaan). Aivan loogista!

juhannusyö

… ja sitten vain yksi yksinäinen. Miten meni niinku omasta mielestä?

Mitä väliä sillä, että Juuso oli valikoimanani kuvausiltana töissä ja lähdin retkelleni yksin, tai sillä, että ihana niittyni oli ukkoskuuron jäljiltä silkkaa mutaa? Mitä väliä silläkään, että metsä oli täynnä verenhimoisia hyttysiä. Punkkejakin, todennäköisesti. Tai sillä, että potkaisin toisen hyvin hyvin varovasti mukaan käärimistäni Juuson isoäidiltä perityistä laseista kumoon niin, että se räsähti rikki ja omalta isoäidiltäni perimäni liina sai kaljakasteen? Tai sillä, että mukaan pakkaamani syötävät valkoiset orvokit unohtuivat kokonaan lautaselta niitä hyttysiä huitoessa? Kunhan se saakelin idyllinen juhannusyö -kuvani onnistuu!

Kun olin äheltänyt litimärällä kedolla ees taas säätämässä asetelmaani sen tunteroisen, hätistellyt hyttysiä, rikkonut sen lasin kyllästyttyäni kiertämään kuvatilani takaa pikku “pöytäni” ääreen ja loikkaamalla sen sijaan sen yli (FIKSUA), tunnistin yhtäkkiä tutun äänen lähestyvän.

No kas, siskohan se sieltä ilmestyi, iltakävelyllä koiriensa ja uuden deittinsä kanssa. Ei, en ollut tavannut tätä komeaa ja mukavaa nuortaherraa koskaan aiemmin. Koska ensivaikutelmaa on aika vaikea rikkoa, olen pahimmassa tapauksessa tälle miehelle ikuisesti se hikinen, punakka, sekavasti höpöttelevä kameran kanssa pöpelikössä heiluva kaheli –sisko. Toki muistin käytöstavat siinä tilanteessa edes sen verran, että tarjosin maistiaiset kuvausoluesestani, jota tässä vaiheessa jo janooni ja ketutukseeni hörpin itsekin.

Serenity, NOW.

Se olut oli muuten hyvää, vaikkei oluen nimi, Serenity Now olisi tilanteesta juuri kauempana voinut ollakaan. Hyvä olut parempi mieli, näinhän sen menee – ainakin, kun minusta on kyse. En epäile lainkaan, etteikö monen juhannus olisi juuri niin taianomainen ja täydellinen, kuin niissä Instagramin pysäyttävän upeissa kuvissa… mutta omani taitaa olla vastaisuudessakin parempi ilman sitä, että alan väkisin feikkaamaan siihen “vähän enemmän idylliä”.

Toivotankin kaikille näillä puheilla mitä parhainta juhannusta, mielenrauhaa, keskiyön taikaa, mikä ikinä teidän juhannuksesta onnistuneen tekeekään ♥

finnish midsummer

79 views

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

taste of helsinki 2018Latvan peruna-merilevävaahto, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa = ♥♥♥

Taste of Helsinki 2018 on jo aivan nurkan takana! Minulla on kunnia olla tänäkin vuonna yksi Taste of Helsinki -ambassadoreista ja päästä siinä roolissa tutustumaan tämän kulinaristifestarin tämänvuotiseen tarjontaan jo etukäteen.

Kiersimme eilen kolme yhdeksästä festareille osallistuvasta ravintolasta ja pääsimme maistamaan seitsemää festareilla tarjottavaa annosta suositusviineineen/oluineen. Taste of Helsinki 2018 ravintolat ovat helsinkiläiset Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, sekä Sky Ounasvaara Lapista ja Esperanto Tukholmasta. Tarkkanäköiset varmaan jo hoksasivatkin, ettei mukana ole viime vuoden festareilta kuin Chapter!

Itse olen ravintolasetistä varsin innoissani, sillä mukana on yksi lempiravintoloistani Wino sekä paljon hehkutusta kerännyt Nolla (jonne en vielä vaan ole itse ehtinyt!). Sekä Sky Ounasvaara että Esperanto houkuttelevat myös kovasti, sillä eihän näihin huippuravintoloihin ilman jonkinlaisia matkalippuja muuten oikein pääsisikään.

garden by oloKierros aloitettiin Garden by Olon hurmaavalta ja viileän valoisalta sisäpihalta.

taste of helsinki 2018Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€ / Garden by Olo

taste of helsinkiFriteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€ / Nimikkoannos, Garden by Olo

Garden by Olo

Ekalla etapillamme Garden by Olo:ssa juomista vastasi Taste of Helsingin olutvalikoimastakin löytyvä Brooklyn Brewery. Itseäni ilahdutti, kun sain lasiini vihdoin panimon hapanta uutuutta simcoella ja amarillolla kuivahumaloitua Bel Air Souria, jonka lanseeraustilaisuuden harmikseni missasin.

Bel Air Sour osoittautui varsin mukavaksi ja helpoksi palanpainikkeeksi trooppisine ja raikkaine aromeineen. Hapanoluet tuppavat minusta toimimaan ruuan kanssa mitä parhaiten (kunhan happamuus ei ole liian päällekäyvä) ja tämä Brooklynin sour toimikin Garden by Olon meille tarjoamien annosten kera oivallisesti.

"brooklyn

brooklyn bel air sour

Oma suosikkini Olo Gardenin kahdesta annoksesta oli ehdottomasti fritattu kukkis – NIIN hyvää! Miso ja kukkakaali ovat loistava makuyhdistelmä (kokeile vaikka kotikeittiössä tätä misorisottoa kukkakaalipihvien kera). Pirteä yuzumarinoitu siika maistui minulle myös näin tässä toukokuun yllätyshelteiden keskellä, tosin yuzun makua olisin yuzufanina annokseen kaivannut ehkä vielä hitusen lisääkin.

Festareilla on tiedossa edellisvuosien tapaan muutakin loistavaa kurkunkostuketta palanpainikkeeksi kuin olutta. Alueelta lötyy Sinebrychoffin olutpisteen lisäksi niin Champagne Bar, eri maahantuojien valikoimaa esittelevä viinipaviljonki sekä niin viski- kuin cocktailtelttakin.

taste of helsinkiOlispa näistä lautasista jokainen mulle! (Onhan nyt kaikille varmasti selvää, että tämä annos oli eilisen setin suosikkini?)

taste of helsinkiBenella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€ / Nimikkoannos, Latva

Latva

Kierroksen toinen etappi oli ravintola Latva. Latvan annoksista hurahdin jo etukäteen peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa sisältävään annokseen – onhan tuossa lueteltuna aikamoinen liuta lempiraaka-aineitani. Annos osoittautui vielä paremmaksi kuin olin pelkän kuvailun perusteella odottaa. Perunoissa (puikulaa, blue kongoa ja siikliä) oli poikkeuksellisen hauska puruvastus ja niiden sekä merilevävaahdon, purjon ja karhunalaukan yhdistelmä toi vahvasti mieleen yhden kylmistä lempikeitoistani, vichyssoisen. Täytyykin kokeilla vichyssoisen tekemistä kombun kera (annoksen levät olivat siis kombu, nori ja dulse).

Kun tämän “zero waste” -annoksen kylkeen ilmestyi vielä lasillinen kuohuvaa Ferrari Brutia, voin omasta puolestani vannoa, ettei annoksesta jää mitään jälkeen myöskään täällä syöjän päässä. Vautsi!

Latvan nimikkoannos, Benella-siikaceviche bataatin, basilikan, aji amarillo chilin sekä samettikukka “leche de tigre” -liemen kera oli raikas ja tasapainoinen annos, josta löytyi ihanasti chilin hedelmäisiä aromeja ilman liikaa tulisuutta. Cevicheannoksen ihanan leche de tigre -liemen loput olisin muuten juonut suoraan kulhosta jos olisin vain kehdannut 😀 (Perussa tätä tiikerimaidoksi nimettyä cevichelientä juodaan käsittääkseni muuten ihan vartavasten virkistävänä juomana, joten ehkä olis kuitenkin pitänyt vaan kehdata?)

ravintola latva

taste of helsinki 2018
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€ / Latva

Ragu

Tuon peruna-annoksen jälkeen ehti ehkä jo tulla suorastaan sellainen fiilis, että mitäs tässä enää voi lautaselleen edes toivoa … mutta illan vika etappi eli Ragu hoiti homman kotiin kuitenkin tyylillä.

Ensiksi ihastelimme kilvan Ragun upeaa leipävalikoimaa neljine lisukkeineen (hello vaan fenkolinsiemenflatbread, emmentalmuffini ja mitä ihanin mallaslimppu ruskistetun voin kera) ja sitten voihkimme ääneen törkyhyvän hapanjuurivohvelin äärellä.

taste of helsinki 2018Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€ / Ragu

cannonball sauvignon blanc

Hapanjuureen leivottu perunavohveli oli ihanan rapsakka ja sitä saattelevat lisukkeet täydellisesti tasapainossa. Itselleni yleensä riittää, että annoksessa on mätiä (tai vieläpä, kuten tässä: savustettua lohenmätiä), mutta jotenkin tämä annos onnistui olemaan sekä silmää että suuta miellyttävä runsaine väreineen ja kontrastoivine tekstuureineen sekä makuineen. Tämän annoksen saa muuten halutessaan myös vegaanisena!

Vohvelin kaverina tarjottu Cannonball Sauvignon Blanc 2015 Sonoma Countystä osui suoraan viinimakunystyröihini, tätä on saatava lasiin toistekin. Vakio-viiniostoksiani on mikä vaan Uuden-Seelannin sauvignon blanc, vaikka nautin tästä rypäleestä toki myös vanhan mantereen viininä. Kalifornialaista sauvignon blancia ei eteeni kuitenkaan ole aiemmin tullutkaan! Vaikka mausta löytyi sitä herukkaisuutta, jota rypäleestä tehdyissä viineissä aina erityisesti etsin, siinä oli myös reilusti trooppista hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta. No, viimeistään sitten kesäkuussa uusi lasillinen, yhden maistokerran perusteella ei voi sentään ihan sanoa löytäneensä uuden viinisuosikin.

taste of helsinki 2018Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€ / Nimikkoannos, Ragu

taste of helsinki 2018Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€ / Ragu

Iltamme huipentui Ragun chili-balsamico glaseerattuun viiriäiseen sekä mansikkaiseen jälkiruokaan. Viiriäistä en ole kovin usein syönyt, mutta korjaan tilanteen taatusti tulevaisuudessa aina tilaisuuden tullen! Viiriäisen kaverina tarjottu raparperilisuke raikasti annosta ihanasti ja yrttisen aromaattista rakuuna-aiolia nyt olisi voinut lusikoida suuhun ihan sellaisenaan.

Jälkiruoka osoittautui yhtä iloiseksi yllätykseksi, kuin ravintolan limoncellokin: raikkaaksi eikä lainkaan liian makeaksi. Suolaheinäkastike maistui juuri sopivan kirpeältä ja jäätelössä maistui aito metsämansikka. Tällaisia jälkkäreitä voin syödä hei minäkin makeanirso!

Kaikenkaikkiaan taas siis mahtava ilta, tosin muuta en näiltä Taste of Helsinki -safareilta odottaisikaan. Taste of Helsinki 2018 -menu löytyy kokonaisuudessaan alta, omia ennakkosuosikkejani listalta on Esperanton koko valioima (kanannahka & “pohjolan viismauste” HALOO!), Sky:n kaskinauris sekä Garden by Olon “ryppylimettiä ja kuusta”.

Taste of Helsinki 2018:

Chapter
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€

Nimikkoannos
Turskaa & vihreitä 10€

Esperanto
’The Kushiyaki Experience’
Purjo/ hapankerma/ piparjuuri (v) 5€
Sinisimpukka/ musta valkosipuli/ peruna 6€
Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Nimikkoannos
Kananpojan muna/ hiillostettu hollandaise/ tattari/ bbq lehdet (v) 11€

Fabrik
Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (v) 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nimikkoannos
Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo
Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Nimikkoannos
Friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta (v) 8€

Latva
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€

Nimikkoannos
Benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka “leche de tigre” 9€

Restaurant Nolla
RAPEA SIENIVOHVELI
Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO
Vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ
Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Nimikkoannos
PARSAA JA SAMPEA
Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragú
MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€

Nimikkoannos
VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Lapland Hotel Sky Ounasvaara
Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€

Nimikkoannos
Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

WINO
Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€

Nimikkoannos
Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€

Aika paljon on tarjolla kaikenlaista villiä (niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin), mutta hirmuisen montaa vegaanista annosta ei listalta taida tänäkään vuonna löytyä. Todistetusti kuitenkin ainakin tuo Ragun vohveli oli siis saatavilla vegaanisena, joten pisteet Ragulle! Kasvissyöjille ja sekasyöjille tarjolla onkin sitten kissanpäivät.

Mikäs teille näistä kaikista maistuisi parhaiten?


Taste of Helsinki

14.- 17.6.2018

Töölönlahden Puisto

Liput tapahtumaan löytyy täältä.

taste of helsinki 2018Thanks for a lovely evening Mr Taste of Helsinki, Barry MacNamara!

Ps. Taste of Helsinki 2018 -safarikierroksen raportteja löytyy myös Happy Hoppy Life -blogista sekä Kulinaari-blogista, sekä varmasti pian myös kaikkien muidenkin Taste of Helsinki -ambassadorien blogeista. Seassa on perinteisesti myös lippuarvontoja, joten olkaahan kuulolla!

 

212 views

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

salaattiveneet

Tiedättekö, kun joskus hurahtaa johonkin ideaan ja päätyy venyttämään sitä ikuisuuksiin? Minulle on näköjään nyt käynyt niin näiden salaattiveneiden kanssa. Ekat salaattiveneet ilmestyivät blogiin kesällä … mutta palasin aiheen pariin uudelleen jo syksyllä. Ilmeisesti erilaisten herkkujen kasaaminen salaatinlehdille on minusta jotenkin kiehtovaa, kun en saa niistä tarpeekseni!

Jotta emme kaikki aivan tylsistyisi aiheeseen, teen nyt tämän vuoden sisään kolmannen ja toivottavasti vähäksi aikaa myös viimeisen version tästä teemasta. Siinä yhdistyy ekassa versiossa rakastamani pikkelöity lootus ja tokan version viismausteella silattu tofu (tosin pienellä ekstratwistillä), sekä ihana gochujang-taatelitoffee.

salaattiveneet

Luovan ja kokeilevan ruuanlaiton fanittajana myönnän, että mietin hetken laittaako blogiin jo kolmatta versiota kutakuinkin samasta teemasta. Päädyin sen kuitenkin tekemään, sillä tämä nimenomaninen versio oli osa muutaman viikon takaista menuani BrewDog Helsingin kanssa yhdessä järjestämässäni vegaanisessa olut ja ruoka -tastingissä.

Käytännöllisistä syistä halusin tarjolle ruokia, jotka voisi syödä suoraan kädestä ja jotka voisi myös kasata valmiiksi helposti paikan päällä. Kuinka ollakaan, salaattiveneet olivat ensimmäinen asia joka tuli mieleeni. Halusin kuitenkin muokata syksyistä vegaanista versiotani hieman näyttävämpään ja budjettiystävällisempään suuntaan, joten päädyin tekemään reseptiin muutamat muokkaukset. Tämä kolmas versio onnistui niin kivasti –  ja taisi myös olla illan tykätyin annos – joten en millään malta olla laittamasta viilattua versiota vielä tänne blogiin. Samalla saadaan saatettua tämä salaattivenesaaga ehkäpä vihdoinkin onnellisesti loppuun.

salaattiveneet

Salaattiveneet mustalla seesamitofulla ja pikkelöidyllä lootuksella

vegaaninen

n. 20 kpl

4 pientä salaattikerää

1 purkki makeantulista pikkelöityä lootusta (*

n. 150 g retikkaa / retiisiä

Musta seesamitofu:

400 g kiinteää tofua

2 rkl neutraalin makuista kasviöljyä

3 rkl soijakastiketta

2 tl viismaustetta

1 tl murskattua sichuanpippuria

2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl mustaa tahinia

Taateli-gochujangtahna:

150 g tuoretta pehmeää taatelia

1 dl vettä

1 rkl gochujang-tahnaa

Tarjoiluun:

vegaanista (sriracha)majoneesia

mustia seesaminsiemeniä

*) pikkelöityä lootusta löytyy aasialaisista marketeista sekä kuvan mukaisina isoina viipaleina, että pitkinä ohuina lootusjuurina, joita voi itse pilkkoa pienempiin pätkiin. Suosittelen rohkeasti testaamaan!

Musta seesamitofu:

Leikkaa tofu pitkittäin neljäksi yhtä paksuksi levyksi. Levitä viipaleet keittiöpyyhkeen päälle. Peitä tofu toisella keittiöpyyhkeellä ja aseta levyjen päälle painoksi esim. puinen leikkuulauta. Jätä tofu näin pyyhkeisiin käärittynä painon alle noin puoleksi tunniksi. Tämä kuivattaa tofua niin, että se on helpompi paistaa rapeaksi ja mausteliemi imeytyy siihen myös paremmin.

Kun tofu on ollut tarpeeksi pitkään kuivahtamassa, leikkaa se reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi. Tästä määrästä tofua pitäisi tulla n. 60-80 palaa, joten pyrkimys olisi siis saada tofua 3-4 palaa per salaattivene.

Paista tofukuutioita öljyssä keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Sekoita kaikki tofun mausteet yhteen pienessä kulhossa. Lisää pannulle mausteet ja sekoita kaikki yhteen pannua kevyesti ravistellen. Madalla lämpöä hieman ja jatka paistamista, kunnes mausteliemi on melkein kokonaan imeytynyt tofuun ja musta tahini takertuu lähes kuivaksi kerrokseksi tofukuutioiden pintaan.

Taateli-gochujangtahna:

Mikäli käytät pehmeitä tuoreita taateleita, niitä ei tarvitse liottaa – poista taateleista vain kivet. Mikäli käytät kuivempia taateleita, liota niitä runsaassa kylmässä vedessä yön yli. Valuta liotusvesi pois ja tarkista ettei taateleissa ole kiviä/kivensiruja. Soseuta sitten taatelit, vesi ja gochujang tasaiseksi tahnaksi.

seesamitofu

Salaattiveneet:

Irroita salaatinkeristä uloimpia lehtiä yksi kerrallaan, kunnes lehdet muuttuvat liian pieniksi. Tarvitset lehtiä siis 20 kpl. Salaattien söpöt ja herkulliset pikku ytimet voi säästää ja käyttää toiste. Valuta lootus liemestään ja leikkaa isommat kiekot puoliksi. Viipaloi retikka/retiisi muutaman millin paksuiksi siivuiksi. Jos omistat hyvin pieniä piparkakkumuotteja tai japanilaisia ruokamuotteja (kuten minä), voit näperrellä retikasta vaikka mitä kuvioita. Viipaleet / kuutioit tms. toimivat silti aivan yhtä hyvin!

Sivele jokaisen salaatinlehden keskelle vajaa teelusikallinen taateli-gochujangtahnaa. Nosta salaattiveneeseen 3-4 palaa tofua, muutama pala pikkelöityä lootusta sekä rapean raikasta retikkaa/retiisiä. Ripottele päälle vielä muutamia mustia seesaminsiemeniä. Annoksen voi viimeistellä vielä majoneesilla, jonka rasvaisuus hieman pyöristää annoksen tulisuutta. Mikäli taas olet tulisen ystävä, voit valutella salaattiveneillä jopa srirachamajoneesia! Valinta on sinun 🙂

salaattiveneet

Ps. Vegaaninen olut ja ruoka -illassa paritimme salaattiveneille CoolHead Brewin loistavan maitohappobakteereja sisältävän Gut to be Good -american wild alen. Kyseinen olut on varsin raikas ja omaan makuuni juuri sopivan hapan, ja se pehmenteli salaattiveneiden mietoa poltetta oivallisesti. Hapanoluet ovat lempioluitani ja minusta ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien kaveriksi. Yksi keino arvioida, sopisiko ruuan kylkeen hapan olut, on miettiä sopisiko annokseen tiraus limettiä tai sitruunaa. Jos vastaus on kyllä, kannattaa antaa hapanoluelle ruokajuomana tilaisuus!

93 views