Virgin Mary -mehu

Virgin Mary -mehu

Rakastan Bloody Maryjä. Vodkasta tosin viis, se on se tulisen mausteinen tomaattimehu joka merkitsee, ja parhaissa Bloody Maryissä tomaattimehun rooli onkin yhtä tärkeä kuin mausteiden. Jos näen baarin hyllyssä “Bloody Mary mixin”, vaihdan baaria; sen sijaan se ihanin koskaan juomani Bloody Mary sisälsi itse puristettua tomaattimehua ja kyseisen juoman valmistanut henkilö ansaitsi ikuisen arvostukseni.

Mausteiden merkitystäkään ei voi vähätellä: auta armias, jos Bloody Marystäni puuttuu potku! Reilusti sitä pippuria sekä tabascoa juomaani kiitos. Selleriäkin olla pitää, enkä pistä vastaan, vaikka juomaani koristaisi muutama oliivi, chili-suolareunus, rapeaksi paistettu pekoni, miniburgeri, naurava nakki, suolakurkku, katkarapu … jep, maailmallahan Bloody Maryn koristeet käyvät usein ateriasta siinä missä itse juomakin (kurkatkaapas vaikka tämän instagramtilin kuvavirtaa).  Parhaimmatkaan herkut koristeena eivät kuitenkaan pelasta, mikäli itse cocktail on paska, sehän on selvä.

Kalja-Marylleki sopii hienosti pekoni-suolakurkku-yms-päähine ♥

Viime kesänä hurahdin kaljalla jatkettuun Bloody Maryyn, jonka nimesin Kalja-Maryksi. Sittemmin opin kyseisen juoman kulkevan nimellä Michelada, ja vieläkin hieman kirpaisee myöntää, että en ollut moisesta aiemmin kuullutkaan. Moisia haavoja voi onneksi lääkitä sisäisesti mm. suolalla, chilillä, sitruunalla ja tomaattimehulla – en toistaiseksi itseasiassa ole keksinyt juuri mitään vaivaa, johon kunnon Bloody Mary ei tepsisi 😀 Nerokas keksintö tuo Micheladakin joka tapauksessa on, ja jollette sitä ole vielä maistaneet, olisiko jo aika?

Tämän pitkän alustuksen jälkeen ketään ei varmaan enää yllätä, että kun hankin loppukeväästä mehupuristimen, tein heti ensimmäisenä päivänä tomaattimehua! Koska olin tuolloin mehupaastolla, en sentään lähtenyt lotraamaan mehuni sekaan vodkaa – sen sijaan lisäilin mehupuristimeeni gazpachostakin tuttuja raaka-aineita: paprikaa, kurkkua, chiliä ja sitruunaa. Valkosipulinkynsikin lensi sekaan. Bloody Maryyn olennaisesti kuuluva varsisellerikin löytyi juomastani, tosin ei rouskuteltavana koristeena vaan mehustettuna.

Virgin Mary -mehu 2:lle

4 kypsää isoa tomaattia

1 punainen paprika

puolikas kurkku (kuorittuna, mikäli haluat juomasta kauniimman punaisen)

3 sellerin vartta

1 mieto chilipaprika

puolikas sitruuna

pieni valkosipulin kynsi

vastarouhittua mustapippuria sekä ripaus suolaa

muutama persiljanoksa

lisäksi: loraus oliiviöljyä, roiskaus Worchesterkastiketta, hieman Tabascoa, vastarouhittua pippuria, tuoretta raastettua piparjuurta

Pese vihannekset. Poista paprikasta ja chilistä siemenet ja kalvot sekä sitruunasta kuori (ellei kyseessä ole luomusitruuna). Kuori valkosipulin kynsi. Pilko kaikki vihannekset mehustimeesi sopiviksi paloiksi.

Mehusta ensin sitruuna,sitten tomaatti ja kurkku sekä loput raaka-aineet. Itse vuorottelen tomaatin ja sellerinpalojen kanssa, jottei mehupuristimeni tukkeutuisi tomaattisoseesta. Mausta mehu omaan makuusi sopivan tujuksi ja laita se kylmään tekeytymään hetkeksi tai tarjoile jäillä täytetystä lasista.

Ps. mikäli et omista mehupuristinta, voit myös soseuttaa raaka-aineet. Tällöin lopputulos on todella lähellä gazpachoa – suurta herkkuani sekin!

Pps. niin eihän ketään siis mikään estä tähänkään lorauttamasta hieman vodkaa 😉

563 views

Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

by Juulia
Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social WinesAikuisten mehujäät sisältävät mitäs muuta kuin viiniä!

Jes jes, se olis vihdoinkin kesä, loma ja vapaus! Kesälomasuunnitelmani ovat yleensä osastoa “ei suunnitelmia”, mutta onpahan minullakin muutamat kesäperinteet ja ne liittyvät tietysti ruokaan. Monen kesään automaattisesti kuuluvat jäätelöt eivät ole minua varten: jätskikiskalle eksyn ehkä vain pari kertaa kesässä – enkä silloinkaan yleensä jaksa särpiä koko annosta. Sen sijaan mehujäitä popsin varteenotettavalla tahdilla!

Jätski on useimmiten makuuni liian makeaa, mutta mehujäät sen sijaan voi tehdä just niin paljon tai vähän makeaksi kuin haluaa – kunhan tietää niiden valmistamisesta muutamat perusjutut. Erityisesti olen kunnostautunut viime kesinä tekemällä erilaisia drinksumehujäitä, joiden avulla kesäpäivä kuin kesäpäivä (juu, se sateinenkin) muuttuu hetkessä juhlaksi 😉 Välillä drinksumehujäitä on itseasissa pitänyt tehdä ihan talvellakin, sillä kesäfiilistely keskellä lumipyryä on harvemmin huono idea vaikka sitten viltteihin kääriytyneenä.

Drinksumehujäihin kelpaa mausteeksi melkein mikä vain alkoholi, mutta mitä vahvempi prosenttiluku, sen tarkempi raaka-aineiden mittasuhteiden kanssa pitää olla. Viime aikoina olen tehnyt erityisesti viinimehujäitä, viinissä kun on matalampi alkoholipitoisuus, jonka ansiosta niitä voi lotrata mehujäämuotteihin vähän enemmän.

Tämän hetkinen suosikkiyhdistelmäni on tuore ja mehukas päärynä + The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015, joka peilaa maultaan kivasti sekä samaista päärynää, että vihreää omenaa. Törmäsin kyseiseen viiniin ensimmäistä kertaa talvella äitini luona, eikä ihme: äidilläni kun on taipumus bongata erityisesti hinta-laatusuhteeltaan oivallisia valkoviinejä. Rakastan maustaa ruokia viineillä, joten olen äidin luona kyläillessäni aina silmä kovana tsekkailemassa, mitä hänen kaapeistaan löytyy. Kallista viiniä kun ruokaan ei raaski laittaa, eikä toisaalta tietenkään mitään kuraakaan.

Tykkäämme äidin kanssa molemmat kovasti rieslingeistä ja ainakin itse olen myös suuri gewürztraminerin ystävä. Gewürzin parfyymiset ja kukkeat aromit toimivat erinoimaisesti rakastamieni aasialaisten ruokien kumppanina, kuten myös hunajaiset rieslingit – niinpä molempia löytyy pöydästäni varsin usein. M8:sta löytyy kummallekin rypäleelle ominaisia aromeja tasapainoisessa ja kivan hapokkaassa paketissa. Hintaa M8:lla on alle yhdeksän euroa, mikä tekee siitä sekä loistavan kokkailu- tai mehujääviinin, että erinomaisen valinnan rennolle puistopiknikille ♥

…ja tähän väliin on vielä sanottava, että syyllistyn itse usein siihen, että valitsen juomani etiketin mukaan. Kaltaiseni ennakkoluuloiset esteetikot hoi, kannattaa antaa M8:lle tilaisuus! Moni kakku päältä kaunis ja ei ole viiniä etikettiin katsominen, ja mitäs näitä nyt on 😀

Ja sitten viineistä itse asiaan, eli viinimehujäihin! Se tuskin on kenellekään uutinen, että alkoholi ei normipakastimessa jäädy (paitsi se satunnainen pakastimeen unohtunut kalja-/siideripullo, joka sinne itse kultakin varmaan kerran elämässä räjähtää). Mitä viinimehujäähimoisen siis pitää ottaa huomioon?

  • sokerin määrä: sokeri tuo mehujäähän matalamman jäätymispisteen – mitä makeampi seos, sen alhaisempi jäätymispiste. Alhainen jäätymispiste estää suurten jääkiteiden muodostumista ja parantaa näin mehujään rakennetta. Muista huomioida sokerin määrää miettiessäsi myös käyttämäsi hedelmän/marjan sokeripitoisuus! Lopullisessa mehujääseoksesta olisi hyvä olla n.20-30% sokeria.
  • sokerin laatu: sokerista ja vedestä keitelty yksinkertainen siirappi toimii (1:1), mutta vielä paremmin homman hoitaa glukoosisiirappi, jota löytyy nykyään lähes kaikista vähän isommista marketeista. Se tuo seokseen hyvän rakenteen muttei ole aivan yhtä makea kuin tavallinen siirappi. Juokseva hunaja tai vaahterasiirappi toimivat minusta hyvin silloin kun niiden maku sopii kokonaisuuteen, rakenteen puolesta ne eivät tosin toimi glukoosisiirapin veroisesti.
  • hedelmän/marjojen tyyppi: makeat ja kuitupitoiset hedelmät, kuten päärynä tai banaani tekevät mehujäästäsi ns. kermaisempia; samoin marjat ja hedelmät, joissa on korkea pektiinipitoisuus. Kirpeät tai vesipitoiset hedelmät kuten sitrukset ja vesimeloni vaativat seokseen enemmän sokeria joko makeuden tai tekstuurin takia kuin edellämainitut.
  • alkoholin määrä: alkoholi tuo mehujäähän ihanasti makua ja hieman pehmentää pahimmillaan varsin jäistä mehupuikkoa, mutta samalla se alentaa seoksen jäätymispistettä – liika viinan lotraaminen estää jäätymisen ja sitähän me emme halua.

Mikä kuitenkin parasta, kokeilemalla oppii parhaiten! Tein pitkään drinksumehujääni ilman tietoakaan ideaalisokeripitoisuuksista sunmuista. Hyvin onnistuivat silloinkin!

Mikäli puikoista tulisi liian vetisiä/jäisiä, laita seuraavalla kerralla hieman enemmän alkoholia/sokeria/hedelmää. Jos taas liian pehmeitä ja nopeasti sulavia, heitä puikko suoraan lasiin sulamaan ja lorauta perään hieman mehua, viiniä, kuoharia tai vissyä – ihana hellejuoma on hetkessä valmis.

Päärynä-M8-puikot, 6 kpl

150 g The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015

150 g kuorittua tuoretta päärynää

80 g glukoosisiirappia

ripaus vaniljasokeria ja/tai jauhettua inkivääriä

(syötäviä kukkia, kuten orvokkeja tai syreenin kukkia … tai vaikka ne 7 juhannusyön taikakukkaa)

Soseuta kuorittu päärynä glukoosisiirapin ja viinin kanssa. Lisää makusi mukaan vaniljasokeria tai pieni ripaus jauhettua inkivääriä. Mikäli käytät syötäviä kukkia, laita ne mehujäämuottien pohjalle, kaada sitten mehujääseos päälle. Jäädytä 4-6 tuntia, tai kunnes viinimehujäät ovat täysin jäätyneet.

Näillä mittasuhteilla ja tällä (surkealla) matikkapäällä laskien näissä puikoissa on reilu 20% glukoosisiirappia, johon voidaan laskea päälle vielä päärynän ja viinin sisältämä sokeri – lopputulos on sopivan makea ja koostumukseltaan hyvä. Makeammasta tykkäävät voivat hyvin nostaa glukoosisiirapin määrää muutamalla kymmenellä grammalla.

Suosittelen säilyttämään valmiit viinimehujäät ilmatiiviisti siellä pakkasessa, jottei niihin tartu pakastimesta hajuja ja makuja. Harvemmimpa nämä toisaalta siellä kauaa pyörivät!

Itse olen juuri nyt tykästynyt plompsauttamaan viinimehujääni joko lasilliseen kivennäisvettä, tai joskus jopa ihan viinin sekaan. Lämpimänä päivänä mehujää viilentää juomaa kivasti ja sulaessaan lasillisesta tulee jotain slushyn tai viinispritzerin tapaista. Täysin varmaa on, että seuraavan kerran kun tulee tilaisuus, tarjoilen aikuisten mehujäät kuohuviinillä täytetyistä laseista ♥

M8:sta vielä: syötiin/juotiin pikkusiskoni kanssa viikonloppuna päärynä-M8-puikot sateenkaarisushini kanssa. Ensin juotiin viiniä ihan sellaisenaan sushin kyljessä (TOIMII) ja lopuksi tipautin laseihimme mehujäät. Tarjoilin siis jälkkärini kätevästi viinilasista ja taas säästettiin tiskissä!

Sateenkaarisushin ohje löytyy täältä 🙂

Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta Valviran ohjeistuksen mukaisesti suljettu.

735 views

Löytö: salmiakkivissy

Löytö: salmiakkivissy

Jollei tämä tuotetestipaketti olisi odottanut postissa hakemistaan yli viikkoa, veikkaisin Hartwallin virittelevän parhaillaan eeppistä aprillipilaa. Ihanko oikeasti, salmiakin makuinen vichy?!

180-vuotias Hartwall kertoo kehitelleensä juhlavuotensa kunniaksi salmiakkivichyn, jota on saatavilla vain rajoitetun ajan (maaliskuusta elokuun loppuun). “Tämä juhlavuoden erikoiserä on kunnianosoitus Harwall Vichyn pitkälle historialle Suomessa. 180 vuoden iässä voi jo vähän revitellä ja herättää uudenlaista kiinnostusta brändiä kohtaan nuoremmissa sukupolvissa” sanoo tuotepäällikkö Heidi Päivänniemi tiedotteessa. Revitellä = aprillata, eikö?

Onko tässä drinkki, vai eikö ole, kas siinä pulma ♦

Oli kyseessä aprillipila tai ei, tämä on kyllä hyvää. Vichyn, salmiakin ja aniksen ystävänä tölkki hupenee hetkessä – siinä on stydisti kuplia Vichy Originalin tyyliin ja pehmä salmiakin maku ilman makeutta. Vaikken normaalisti makuvissyistä juuri piittaa, tätä täytyy ehkä vähän ruveta hamstraamaan!

Tölkkien mukana tuli myös muutama alkoholiton drinkkivinkki, mutta minusta tämän vissyn käyttötarkoitus on aika selvä – koittakaas vaikka täydentää tämä: salmiakki – ***** – vissy 😉

192 views

Löytö: Ravintola BRO

Löytö: Ravintola BRO

Yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola Bro

Minulla on aina ollut heikkous hotellien aulabaareihin. Niissä istuskelijat voivat olla keitä vaan ja mistä vaan; ei voi tietää mistä he tulevat ja mihin menevät, saatikka millä asialla he ovat liikkeellä. Hotellit ovat samalla tavalla irti ajasta ja paikasta kuin lentokentät – niihin astuessa voi hetkeksi unohtaa arkisen elämänsä raamit. Mikä tärkeintä, hotellien aulabaareihin voi mennä istumaan yksinkin, eikä kukaan ihmettele mitään.

Siemaillessani cocktailia jossain mukavassa ja tunnelmallisessa aulabaarissa voin kuvitella itseni hahmoksi Alfred Hitchcockin, Agatha Christien tai Ian Flemingin tarinoihin – voin olla itsekin kuka vaan ja mistä vaan, missä vaan ja milloin vaan. Kaltaiselleni eskapistille moinen on silkkaa luksusta!

Hakaniemen vastaremontoituun Hotelli Hilton Strandiin on juuri avannut uusi aulabaari/ravintola BRO (lausutaan bruu niinkuin “silta”, ei bro niinkuin “jäbä”). Kävimme perjantaina tutustumassa paikan signature cocktaileihin ja makupaloihin Asennekollegoideni Noora K:n, Ullan ja Idan kanssa.

Ensimmäistä kertaa Hiltoniin astuvana en osannut odottaa paikalta oikein mitään, vaikka olinkin kuullut joitain juttuja hotellin historiasta (eivätkös suuret rocktähdet ennenvanhaan yöpyneet juuri täällä?). Tilan vaikuttava korkeus yllätti kuitenkin täysin – kukapa olisi arvannut tämän ulkopuolelta tuttuakin tutumman talon kätkevän sisäänsä kattoon asti ulottuvan atriumin! Ilahtuneena imin sisääni myös hotellin ilmettä – eklektinen sisustus on virkistävän dekadentti: täynnä rikkaita jalokivisävyjä, välkehtivää samettia, puuta ja kuparia, kierrätyslasisia astioita sekä Suomidesignin klassikoita Oiva Toikasta Artekiin. Kaukana on viileän vaalea skandinaavinen minimalismi, jota on tullut nähtyä tällä vuosituhannella jo vähän liikaakin.

Meille esiteltiin à la carte -listan tarjontaa muutamien suupalojen verran, jotka olivat poikkeuksetta sekä upean visuaalisia, että herkullisia. Omaksi suosikikseni nousi persiljasorbettia, punajuurta ja vuohenjuustoa yhdistelevä lautasellinen, tosin kampasimpukka sahramirouillen kera upposi myös melkoisessa ekstaasissa…

Arkisin ravintola tarjoaa sekä noutopöytä-, että istuvaa lounasta. [BRO TABLE] kattaa esiin pohjoisafrikkalaisia makuja – päiväkohtaisen lounasmenun voi tarkistaa viikottain ravintolan facebookista. [MAKUJA] -listan herkkuja voi tilata lounaalla 2-4 annoksen maistelumenuna, sekä uudelleen illalla viidestä eteenpäin. [RENNOSTI] -lista on voimassa sen sijaan koko päivän ja sisältää niin burgeria, club sandwichiä kuin caesarsalaattiakin. Plussaa siitä, että kummaltakin listalta voi tilata ruokaa myös baarin puolelle – minusta on mukavaa, että asiakas saa itse valita missä ruokansa syö.

Ravintolan aamiainen saa kehuja hotellissa perjantaina yöpyneeltä Asennekollegaltani Idalta. Saimme myös kuulla, että ravintola aloittaa sunnuntaibrunssien järjestämisen helmikuussa – ex tempore-brunsseilun ystävänä iloitsen uudesta paikkavaihtoehdosta lempikulmillani!

Signature cocktail -listalta löytyy kekseliäisyyttä makumaailmoja ja esillepanoa myöten; on yrttiä, on hedelmää, on marjaa, on jopa savua. Erityisesti kiitän sitä, että useimmat drinkeistä saa halutessaan myös alkoholittomana, sekä listalta heti silmiin pomppaavaa olutcocktailia – oluen ystävänä soisin niitä hyödynnettävän drinkeissä enemmänkin!

Mustaherukka -drinkillä alkuun: juomassa talon omaa mustaherukkamehua, sitruunamehua,  sitruunasoodaa ja timjamia. Intensiivinen ja raikas pitkä herkku tarjoiltiin trendikkäästi hillopurkista.

Inkiväärillä maustettua vehnäolutta kylmästä tuopista, kyllä kiitos!

Iltapäivä vaihtui iltaan, ja seuralaiseni lähtivät omille teilleen. Koska sekä drinkki- että aulabaarihengailuhammastani kuitenkin vielä kolotti, jäin itsekseni baaritiskille notkumaan (tällä kertaa kuvitelmissani jonkin sortin tähtireportterin roolissa). Tuppaan nykyään tilaamaan jokaisessa varteenotettavassa cocktailbaarissa joko whiskey– tai gin sourin. Tutun juoman tilaaminen auttaa minua määrittämään sekä paikan tyylin, että henkilökunnan tason. Pakkohan tuo testi oli sitten täälläkin tehdä!

Ystävällinen baarimestari kertoi, että signature cocktailien lisäksi asiakkaille on tähän asti maistunut erityisesti vanhat klassikot kuten Old Fashioned, Manhattan ja Mojito. Suomalainen menestysgini Napue nököttää hyllyssä, mutta mieleni teki kuitenkin tällä kertaa whiskey souria. Baarimestarin valinta viskiksi on perinteisesti amerikkalainen; kevyen tamminen ja toffeinen Bulleit Bourbon. Testini henkeen kuuluu tietysti vastaanottaa henkilökunnan suositus, joten sillä mentiin! Hieman jännittyneenä odotin, mitä nenäni alle tupsahtaa, mutta tyylipuhtaan juoman happaman ja makean tasapaino oli onneksi juuri makuuni. Viskikin maistui juomassa sopivasti – tulikoe siis läpäisty papukaijamerkin kera!

Henkilökunnan suosituksesta maistoin vielä ikäänkuin jälkkäriksi signaturelistan jännimältä kuulostavan drinkin, Savun. Kahvilikööristä, kaakaobitterista, Cointreausta sekä vodkasta sekoitettu cocktail savustetaan leppäsavulla valtavassa dekantterissa: juoma kaadetaan savun sekaan, huljutellaan hetki ja tarjoillaan … mistäs muusta kuin kuksasta!

Savun valmistus kävi pienestä spektaakkelista, joten utelinkin heti vievätkö he esityksen ihan pöytään asti (kyllä). Kuksa ja sieraimissani leijaileva savu veivät ajatukseni sille eräretkelle, jolla en koskaan ole käynyt … ja reportterin rooli alkoi vaihtua johonkin ihan muuhun. Siinä vaiheessa minunkin piti valitettavasti jo jatkaa matkaani eteenpäin, joten jatkan haaveilua toisella kertaa!

Hakiksesta on toistaiseksi puuttunut laadukas ja rento cocktailbaari, vaikka Kolmannelta Linjalta muutama hyvä laatudrinkkejäkin väsäävä ravintola löytyykin. Vietän aikaani mieluiten Kallion suunnalla, joten olen tyytyväinen kulmien uuteen tulokkaaseen. Mikäli mieleni tekee cocktaileja ja rentoa istuskelua pikku naposteltavan kera, voin pysyä jatkossakin pääsääntöisesti Pitkänsillan pohjoispuolella – enkä välttämättä tarvitse kaukaa ennakoitua pöytävarausta mielitekoni toteuttamiseen. Täytyykin tehdä ensitilassa afterworktällit tyttöjen kanssa – halajan maistamaan Bro:n burgereita! Osterit ja shamppanjakin kiinnostaa… oliskos vapaaehtoisia seuraksi?

Ravintola Bro

John Stenbergin ranta 4
00530 Helsinki

1 458 views