Raparperi shrub – juotava etikka

Raparperi shrub – juotava etikka
Raparperi shrub + vissy = kesä lasissa!

raparperi shrub

Shrub!

Täällä on lasissa tänään raparperi shrub! Siis mikä?

Shrub on hedelmistä ja marjoista sokerin ja etikan kanssa tehty sekoitus, jota pidentämällä saa aikaan ihanan raikkaan ja kesäisen juoman. Eräänlainen makusiirappi tai mehutiiviste siis; “juotava etikka”. Pääsin shrubien makuun ensimmäistä kertaa toissakesäisellä reissulla rapakon taa kun Mainen Portlandissa vierailimme cocktailtarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä / baarissa, jossa tarjoiltiin päiväsaikaan vain shrubeja ja vasta illalla cocktaileja.

Shrubin pohjana voi olla mikä vaan hedelmä tai marja, ja sitä voi jatkaa mocktailiksi soodalla, tonicilla tai ihan vaan vedellä. Yhtälailla shrub toimii kuitenkin myös cocktailien osana – alkoholin polte ja etikan happamuus on yllättävän hyvä kombo!

raparperi juoma

Etikkaiset juomat eivät ole mikään uusi juttu, vaikka etikka näin kuluttajan näkökulmasta tuntuukin nousseen cocktaileissa trendiksi vasta viime vuosina. Shrubin historia ulottuu ilmeisesti aina 1600-luvun Englantiin, jolloin etikkaa alettiin käyttämään marjojen ja hedelmien säilömisessä siihen asti käytetyn sitruunan sijasta. Sieltä tapa siirtyi Amerikkaan, jossa säilöttävän asian sijaan itse säilöntänesteestä tuli se juttu.

Shrubit tehdään perinteisesti siirapiksi keittämällä, mutta shrubin voi valmistaa myös ns. kylmämetodilla. Hedelmät/marjat sekoitetaan sokerin kanssa ja jätetään yön yli jääkaappiin. Siellä niistä alkaa irrota reilusti nestettä, jota täydennetään etikalla. Seoksen annetaan tekeytyä vielä vuorokauden-kaksi ja sitten vain siivilöinti ja pullotus ja shrub on valmis! Raaka-aineiden mittasuhteet vaihtelevat ohjeesta toiseen ja niitä voi toki kukin säätää omaan makuunsa sopivaksi. Se kannattaa huomioida, että vaikka maku on heti siivilöinnin jälkeen tuju, se pehmenee ja pyöristyy ajan kanssa.

raparperi shrub

shrubRaparperi shrub + seljankukka tonic =

Ensimmäinen kotitekoinen shrubini on raparperi shrub, jota tein kaksi erää muuta viikko takaperin. Kokemusta ei siis vielä ole shrubin tekemisestä enempää, mutta prosessi oli hurjan helppo ja lopputulos todella maukas! Olen suuri happamien makujen ystävä, joten lorottelen raparperi shrubia monesti ihan vain vesilasiin. Testattu on kuitenkin myös raparperi shrub ginillä, raparperi shrub tonicilla, raparperi shrub ginillä JA tonicilla sekä raparperi shrub kuivan sherryn ja jäiden kera. Veikkaisin, että raparperi shrub toimisi hyvin myös gin tai viski sourin mausteena sitruksien sijasta!

Kun ohjeita shrubeille on netti pullollaan, eikä kokemusta vielä ennen tätä ollut, jostain on testaaminen aloitettava! Tämän ohjeen pohjana on siis tämä Bon Appetit -sivuston juttu!

Raparperi shrub

n. 6-7 dl

5 dl raparperin paloja kuorineen

3 dl sokeria

¼ tl suolaa

¼ tl jauhettua vaniljaa

puoli ruukkua minttua

2-2½ dl punaviinietikkaa

Pese raparperi hyvin ja paloittele se noin sentin pituisiksi pätkiksi. Laita palat lasipurkkiin ja mittaa sokeri, suola ja vanilja päälle. Leikkaa mintturuukusta puolet, rutista mintun oksia ja lehtiä kevyesti kämmenessäsi ja tipauta minttukin purkkiin. Ravistele huolella ja jätä purkki huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Nosta purkki sitten jääkaappiin yön yli.

Seuraavana päivänä lisää purkkiin punaviinietikka. Jos et ole kovin happaman ystävä, laita purkkiin alkuun kaksi desilitraa etikkaa. Sulje purkki ja ravistele kaikki huolella sekaisin, jätä huoneenlämpöön taas muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Maista seosta ja lisää halutessasi vielä vähän etikkaa. Kun maku on sopiva yhdistelmä makeaa ja hapanta, nosta purkki taas jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Voit pitää purkkia jääkaapissa vaikka kahdenkin yön yli tekeytymässä!

Siivilöi seos ja painele huolella raparperinpaloista kaikki neste irti. Pullota raparperi shrub puhtaaseen pulloon. Säilytä raparperi shrub jääkaapissa – sen pitäisi säilyä siellä 6-8 viikkoa.

Ps. älä heitä raparperinpaloja pois! Niissä on vielä paljon makua kaiken tämänkin jälkeen ja ne ovat ainakin minusta hauskan happamankirpeitä naposteltavia. Söin siis osan sellaisenaan … mutta loput laitoin takaisin purkkiin ja kaadoin vettä päälle. Laitoin vedellä täytetyn purkin yön yli jääkaappiin ja näin sain aikaan kirpakkaa raparperivettä. Toistin operaation itseasiassa vielä toisenkin kerran, jolloin makua tietysti irtosi veteen tosin jo reilusti vähemmän… mutta tulipahan ainakin käytettyä nämä raparperit viimeiseen asti!

shrub juoma

Lue lisää shrubeista täältä:

Serious Eats

Shaker

… ja kurkkaa vielä Hannan Soppa -blogin ihana veriappelsiini-inkiväärishrubin ohje!

 

425 views

Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

359 views

NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

by Juulia 0 Comments
NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

negroni

Negroni

Kun ekan kerran maistoin negronia, olin kuin puulla päähän lyöty. Silkkaa viinaa? Kukahan tätäkin juo… Ja kappas vaan: kuluu muutama vuosi ja huomaan negronin kivunneen kuin varkain ykkös kotibaari-cocktailikseni. Kun nyt mietin, ensireaktiooni liittyi varmasti vahvasti se, missä tilanteessa negronia maistoin, ja erityisesti se, mistä raaka-aineista se oli tehty. Maistoin negronia ekan kerran eräillä jatkoilla huoneenlämpöisenä joten, kröhöm, ei ihme jos ei tämän cocktailin lumo heti tehonnut. Kun juoma on silkkaa alkoholia, on alkoholin laadulla ja tarjoilutavalla luonnollisesti iso merkitys!

Parhaat negronini olenkin juonut asialle omistautuneissa cocktailbaareissa, kuten ihanassa The Bull & The Firmissä. Alkosta onneksi löytyy nykyään niin pitkä liuta erilaista craft giniä ja jopa ihanaa Antica Formula -vermuttia, että oivallinen negroni onnistuu onneksi myös kotibaarissa.

Tarinan mukaan negroni syntyi vuonna 1919, kun kreivi Negroni tilasi lempijuomansa Americanon soodaveden sijaan ginillä. Pling vaan ja eräs cocktailmaailman klassikoista oli syntynyt! Negroniin tarvitaan siis yksi osa giniä, yksi osa makeaa vermuttia ja yksi osa Camparia. Juoma sekoitetaan jäiden kera, jolloin mukaan liukenee hitunen vettä ja se viilenee. Negroni tarjoillaan joko sellaisenaan tai jäillä; itse juon sen mieluiten yhden ison jääpalan kera. Perinteisesti negroni viimeistellään appelsiinisiivulla tai appelsiininkuoren siivulla, josta saa pirskautettua kuoren eteerisiä öljyjä lasiin juuri ennen tarjoilua. Kun meillä näin koronakevään arkena ei ihan aina appelsiinia ole löytynyt, olen nauttinut negronini välillä myös rosmariinin, timjamin sekä vihreiden oliivien kera. Tai sitten ihan vaan sellaisenaan.

negroni

Tänä aikana, kun en voi käydä lempiravintoloissani tai lempibaareissani nautiskelemassa, negronista on tullut meidän huushollissa se virallinen perjantain “afterwork” -juoma. Kun työntekoa ei meinaa katkaista näinä etätyöaikoina mikään edes viikonloppuna, niin koetappa vaan kuules jatkaa töitä juotuasi yhden negronin! Ei ihan suju, ei (LOL). Senpä vuoksi negroni -ainekset kuuluvat nyt meillä vahvasti kotivaraan. Negronin jälkeen (yksi riittää!) on luontevaa siirtyä sohvalle Netflixin ääreen ja aloittaa viikonloppu!

Negroni

1:lle

2 cl giniä

2 cl Camparia

2 cl makeaa punaista vermuttia (suosittelen Antica Formulaa)

(appelsiinia, timjamia, rosmariinia, vihreitä oliiveja)

Mittaa gini, Campari ja vermutti jäillä täytettyyn sekoituslasiin. Sekoita, kunnes astia tuntuu kylmältä. Siivilöi lasiin – lisää lasiin halutessasi mukaan reilun kokoinen jääpala. Perinteisesti lasiin lisätään appelsiinisiivu tai appelsiinin kuorta: veistä appelsiinista suikale kuorta (vältä valkoista osaa) terävällä veitsellä tai perunankuorimaveitsellä. Purista appelsiininkuoresta aromaattista öljyä negronin päälle ja lisää kuorisuikale lasiin.

Kun meillä ei aina ole kotoa appelsiinia löytynyt, olen välillä lykännyt lasiin käsien välissä hieman muserreltua rosmariinia tai timjamia ja jopa muutaman vihreän oliivin. Ja jos oikein eskapismia haen, sytytän sen yrtin ehkä vielä palamaan ja leikin kaksi tuntia Photoshopilla vältelläkseni tarvetta jatkaa työntekoa! Mutta en sentään ravistele negronia kuten herra Stanley Tucci nettiä kohauttaneessa negroni-videossaan.

Miten sinä valmistat negronin?

Negroni resepti

Ps. aineisten 1:1:1 mittasuhteita voi hieman säätää fiiliksen mukaan. Jonain päivinä ainakin itse laitan hitusen enemmän vermuttia tai Camparia kuin giniä, jolloin juoma on aavistuksen makeampi. Ja jos laiskottaa, saatan sekoittaa juomani suoraan tarjoilulasissa yhden ison jääpalan kera. Ja se hyöty kotibaarissa käymisessä tietysti onkin, että voi rauhassa säätää negronista juuri sellaisen, mikä on itselle mieleen ja valmistaa sen juuri niin kuin lystää! Ainakin, jos ei postaa “väärin” tehtyä negroniaan nettiin… HUPSIS.

Pps. Myös Hannan Soppa -blogissa on sekoiteltu viimeaikoina negroneita!

1 130 views

Löytö: The Bull & The Firm

Löytö: The Bull & The Firm

bull and the firm

The Bull & The Firm

Kurvin pieni ja sympaattinen The Bull & The Firm on ollut jo pitkään yksi vakio-osoitteitani halutessani hemmotella itseäni hyvällä cocktaililla. Tämä Kulmavuorenkadulle loppukeväästä 2018 avannut baari tarjoaa paitsi erinomaisia cocktaileja, tarkkaan mietityn valikoiman natuviinejä sekä houkuttelevia ruokia. Niin cocktail- kuin ruokalistakin vaihtuu sesongittain ja listalta löytyy aina jotain houkuttelevaa, vaikka monesti oma valintani klassikoihin kuten Negroniin, Boulevardieriin tai Dry Martiniin osuukin.

The Bull & The Firm onkin minulle erityisesti cocktailbaari: saatan istahtaa baariin monesti ihan vain yhdelle oivalliselle cocktailille itsekseni, ne kun täällä todella taidetaan. Tässä baarissa ovat klassiset sekoitettavat cocktailit ja ginit erityisen hyvin edustettuna, eikä shakeria baarista ensimmäisenä vuonna edes löytynyt. Täällä cocktaileissa on monesti joku jännä twisti ja kokeellinen elementti, kuten vaikkapa talon negronissa: se käy täällä läpi vuorokauden kestävän taikatempun ruusun terälehdillä ryyditetyssä 52 asteisessa sous vide -kylvyssä. Viimeeksi listalta testaamani raikas Cucumber, coconut, gin taas sisältää kurkkuhappoa (mehulingon läpi puristettua kurkkumehua, jonka ph on laskettu lähelle sitruunamehun tasoa), kookosvesi-matcha-sokerilientä, Hendricks-giniä sekä 20% suolaliuosta. NIIN HYVÄÄ!

Mainittakoon muuten vielä, etten ole nähnyt lasissani kirkkaampaa jäätä missään.

The bull and the firmHouse Old Fashioned

cocktail baari helsinki

Omistajat

The Bull & The Firmin avasi vappuna 2018 Bar Runarista tutut Jun Kondo ja Turo Kotajärvi Soil Wine Groupin Janne Hallan ja Lari-Pekka Ikosen kanssa. Nykyään omistajuus jakautuu Kondon ja Kotajärven lisäksi keittiöstä vastaavan Timo Aallon sekä baarimestari Jesse Teerenmaan ja Atte Puolakan kesken. Vahva juoma- ja ravintola-alan osaaminen on tässä paikassa siis läsnä!

Tuo aiemmin mainitsemani lasinkirkas jää on muuten peräisin  Nordic Ice Companyltä, joka on Teerenmaan ja Puolakan yritys. Erilaisia kirkkaan jään kotioloissa jäädyttämiskonsteja testattuani kysäisin, millä konstilla Teerenmaa kirkasjäätä yrittäisi:

Kirkasjäitä kannattaa kokeilla tehdä arkkupakastimessa, niin että sinne yksinkertaisesti laittaa kylmälaukun täynnä lämmintä vettä ja antaa tämän jäätyä umpeen. Jäätymisen jälkeen leikkaa leipäveitsellä sakean osan pois ja leikkelee kirkkaasta osasta omaan käyttöön sopivat palat.

Koska meillä ei ole arkkupakastinta, testaan tätä vinkkiä kunnon pakkasten saavuttua parvekkeella 🙂

The bull and the firm

old fashioned

Viinilista

Vaikka tulen tänne ensisijaisesti cocktaileille, ulotan katseeni toisinaan myös viinilistalle, varsinkin kun iltaa istutaan pidempään ja pöytä notkuu ruokia. Viinilistalta löytyy nimittäin varsinkin natuviinien ystävälle aina jotain jännittävää! Viinit tulevat mm. Soil Wine Groupilta, LetMe:ltä sekä Vindirektiltä, jotka tuovat maahan luomulaatuisia, biodynaamisia sekä natural-viinejä.

Näistä viineistä suurimpaan osaan ei kaltaiseni taviskuluttaja käsiksi muualla kuin ravintoloissa pääsisikään – Alkostahan näitä viinejä on nimittäin edelleen turha kysellä!

viinibaari

viinibaari

Baariruokaa?

Mitä tulee sitten siihen ruokaan: kaikki tässä baarissa syömäni on ollut lähes poikkeuksetta erinomaista. Vaikka kyseessä on baari, ruoka on ravintolatasoista, kokeilevaa, ajankohtaista ja leikkisää, samaan tapaan kuin kahdessa muussa Kallion lempparissani, Way Bakery and Wine Barissa ja Winossa. Tämä ei ole yllättävää, kun ruuasta vastaavan Timo Aallon edellisiin työpaikkoihin lukeutuu mm. Grön. Kun taannoin täytin pyöreitä vuosia, alkuperäisen suunnitelmani mukaan synttäriateria olisi nautittu juuri Grönissä ja jälkkäricocktail The Bull & The Firmissä. Kumpikaan ei vain ollut auki syntymäpäivänäni, joka osui maanantaille!

Annoskoko ei ole täällä suuren suuri, mutta eivätpä nämä suupalat ole myöskään hinnalla pilattuja – lähes jokainen listalla tällä hetkellä oleva annos on reilusti alle kympin hintainen. Tilaamme yleensä mieheni kanssa useamman annoksen jaettavaksi ja tällöin kolmella neljälläkin lautasellisella lähtee hyvin pikkunälkä. Olen myös ollut jo pitkään sitä mieltä, että söisin ravintolassa kuin ravintolassa vallan alkupaloja ja pieniä annoksia. Useamman pienen makusinfonian maisteleminen on paljon hauskempaa kuin yhden, joka täyttää niin ettei muuta enää jaksa. Niinpä täälläkin söisin vaikka listan läpi, kunhan joku vain on kaverina jakamassa annoksia kanssani!

kateenkorvaKateenkorvaa seesam-valkuaisemulsiolla ja wakamesalaatilla, lasissa tsekkiläinen Krásná Hora La Blanca.

Offal night

Ottaen huomioon, että The Bull & The Firm on nököttänyt Kurvissa jo puolisentoista vuotta, herää ehkä kysymys miksi en ole kirjoittanut siitä aikaisemmin. Tarkoitus on kyllä ollut jo pitkään! Lempipaikoista kirjoittaminen on kuitenkin aika kuumottavaa: jollei juttu ole omasta mielestä tarpeeksi kattava ja huolella laadittu, en kehtaa sen julkaisemisen jälkeen enää näyttää naamaani koko paikassa. Tällä logiikalla rima nousee aina vähän korkeammalle, eikä juttu meinaa valmistua koskaan. Samasta syystä on monesta muusta lempipaikasta kirjoittelut edelleen prosessivaiheessa 😛

Kun taannoin kävin ystäväni Tiinan kanssa The Bull & The Firmissä järjestetyillä sisäelinillallisilla, sain vihdoin sysäyksen viedä tämä kauan sitten aloittamani projekti loppuun. “Offal nightiksi” ristityn kahden kattauksen pituisen pop up -illallisen taustalla olivat juuri avanneen Old Boy BBQ:n Hanne Honkanen ja Bas Bas & Staff Wine Barin Sebastian Siimeslahti, jotka molemmat työskentelivät aikoinaan Kööpenhaminan jo ovet sulkeneessa ravintola BRORissa. Illallinen olikin varsinainen oodi nose to tail -ideologialle, josta ravintola BROR erityisesti tuli tunnetuksi.

offal nightPaistettuja kanan sydämiä, poltettua kaalia & rapeaa kanan nahkaa, lasissa Tête d’ange Saumur Blanc.

Sisäelimiä ja (köh köh) elimiä

Menu sisälsi mm. grillattua karitsan sydäntä sienipyreen ja hasselpähkinöiden kera, kanansydäntä paahdetun kaalin ja rapean kanannahan kera, kateenkorvatempuraa wakamesalaatin kanssa, pumpulinpehmoisia naudakieli-baoja, suussasulavaa häränhäntää sekä marjoja luuydinanglaisessa (luit oikein: luuydin-anglaise). Niin, ja fritattua häränkivestä tartarkastikkeella – aikamoinen setti! Kieltä, maksaa ja sydäntä itsekin välillä kokkaavana jäin hieman kaipaamaan itselleni vieraampia sisäelimiä, kuten munuaisia tai aivoja. Niitä kun en ole vielä maistanut!

Illallinen oli kaltaiselleni lihaa varsin harvoin ja pienissä määrin syövälle aika tuhti. Myös viinikaadot olivat vähintäänkin runsaita! Pienestä ähkystä ja hienoisesta loppuillan ristiaskelluksesta huolimatta ateria oli kuitenkin monin tavoin ikimuistoinen ja yllätyksekäs. Varsinkin etukäteen hieman jännittämäni kives osoittautui rakenteeltaan ja maultaan positiiviseksi yllätykseksi. Mieleen tuli tuosta fritatusta siivusta lähinnä lapsuuden herkku kotletti, mikä nyt on vaan ihan eri juttu kuin tähän ikään ehtineen naisen näppituntuma palleista näin niinkuin yleensä 😀

Kanansydämistä, rapeasta kanannahasta sekä fermentoiduista siitakkeista koostunut annos ja kermainen kateenkorvatempura seesamiemulsion ja wakamesalaatin kera olivat kivesten ohella itselleni aterian parasta antia. Viiniparit annoksille olivat kautta linjain loistavia ja joka lasillisen kohdalla istuttiin pöydässä hetki hiljaa ihmettelemässä kulloistakin makuelämystä.

cocktail bar helsinkiCucumber, coconut, gin

Eli…

Jos kokeellinen ja rohkea ote niin lasissa kuin lautasellakin on makuusi, kannattaakin minusta pitää The Bull & The Firmiä tarkkaan silmällä. Täällä järjestetään näitä erityisiä dinnereitä hyvin satunnaisesti ja jollet ole nopea paikkavarauksesi kanssa, jäät nuolemaan näppejäsi. Sadan euron hintaan sai tällä kertaa kuusi erinomaista ja erityistä viiniä, yhden erinomaisen cocktailin ja seitsemän ruokalajin varsin kiinnostavan illallisen. Edellinen vastaava elämys samassa paikassa oli vuoden takainen HVNNINEN x The Bull & The Firm pop up. Tuolloin pääsin nauttimaan Dani Hännisen taidonnäytteitä neljän ruokalajin verran. Lisää näitä kiitos!

Kuten tekstistä varmasti kävi ilmi, kannattaahan sinne Kurviin tietysti suunnata muutenkin 🙂 Kunhan vaan jatkossakin baaritiskille mahtuu muiden sekaan yksi janoinen ruokabloggaaja!

The Bull & The Firm

Kulmavuorenkatu 2

00500 Helsinki

cocktailbaari

1 045 views