Raparperivodka raparperinkuorista

by Juulia 0 Comments
Raparperivodka raparperinkuorista
Nuukailijan raparperivodka valmistuu raparperin kuorista!

raparperivodka

Nuukailijan raparperivodka

Myöhäisherännäisen keittiöstä päivää! Tänä vuonna kevät muuttui kesäksi ilman, että oikein edes rekisteröin sitä. Poimimatta jäi niin kuusenkerkät kuin moni muukin alkukesän villiyrtti ja näin tässä juhannuksen alla yhtäkkiä tajusin, että syreeninkukat alkavat jo ruskettumaan. Raparperisesonkikin on kohta jo ohi: IIK!

Raparperista minun oli tarkoitus tehdä vaikka mitä, mutta toistaiseksi olen saanut aikaan vain raparperi shurb -pullollisen ja pari satsia raparperimössöä (eli olen vain keitellyt raparperia sokeroidussa vesitilkassa soseeksi). Viikonloppuna ostin taas nipun raparperinvarsia lähikaupasta ajatuksena tehdä äidin ohjeella raparperikiisseliä, mutta unohdin sitten ostaa kaiken muun mitä siihen olisi tarvittu 😀 Sen tajuttuani päädyin kokeilemaan Instagram-ystäväni Auden ideaa pikkelöidyistä raparperista. Kokeilu on vielä kesken, joten siitä ei kuitenkaan nyt enempää. Sen sijaan tahdon kertoa teille ideasta jonka sain, kun onnistuin sössimään raparperin kuorimisen niin, että ärsyttävän moneen kuorisuikaleeseen tuli reilu kerros raparperia mukaan.

raparperi kuoriminen

raparperivodka

Nuorta ja ohutta raparperiahan ei tarvitsisi edes kuoria, mutta ostamassani satsissa oli jo aikamoisia jötiköistä mukana ja jo niiden kuorista kertyi iso keko! En millään raaskinut kuoria bioon, joten hetken mielijohteesta tuuppasin ne purkkiin, heitin perään sokeria ja muutaman suikaleen sitruunankuorta. Lopuksi täytin purkin vodkalla!

Muutaman kertaa purkkia ravisteltuani lykkäsin sen jääkaappiin ja kun kaivoin purkin sieltä tänään, se oli jo väriltään ihanan heleän punainen ja tuoksultaan kirpeän raparperinen. En malttanut olla maistamatta. Loraus kuplavettä ja sitruunamehua perään ja raikas, vaaleanpunainen raparperivodka soodalla oli valmis!

raparperi vodkaRaparperivodka + sitruunamehu + sooda

Sanomattakin on selvää, että raparperivodka ei ole valmista muutamassa vuorokaudessa. Kun äsken istahdin alas tietokoneen ääreen tätä juttua kirjoittamaan, guuglasin samalla miten raparperilikööri “oikeasti” tehdään. Näiden kahden jutun perusteella näyttäisi siltä, että pullon kannattaa antaa kökötellä jääkaapissa kuukauden verran ennen siivilöimistä – ja senkin jälkeenkin vielä ainakin muutaman viikon. Eli elokuussa juodaan sitten seuraavat raparperivodkasoodat!

Maku oli kuitenkin jo nyt niin lupaava, että en malta olla kertomatta tätä nuukailijan ideaani myös teille. Siis ihan vaan mikäli joku muukin kuorii raparperinsa vahingossa välillä turhan ronskisti – tai haluaa muuten vaan hyödyntää kuoretkin!

Raparperivodka raparperin kuorista:

raparperinkuoria

luomusitruunan kuorta

sokeria

vodkaa

Tarkempia mittoja en nyt edes yritä antaa, kun en itsekään mitään mitannut… Mutta toimin siis näin: täytin steriloidun purkin mahdollisimman täyteen raparperinkuorilla (raparperit pesin ennen kuorimista huolella) ja lisäsin perään sokeria niin, että sitä oli purkin pohjalla vajaan sentin verran. Sokeriahan voi lisätä myöhemmin vielä sekaan, jos niikseen tulee. Tuuppasin purkkiin myös muutaman huolella pestyn luomusitruunasta vuollun sitruunankuorisuikaleen. Sitten vaan purkki täyteen vodkaa, kansi kiinni ja kunnon ravistelu että sokeri lähtee sulamaan.

Sitten vaan purkki jääkaappiin tekeytymään. Siellä sen kannattaa antaa olla siis ainakin kuukauden verran, jonka jälkeen raparperivodka siivilöidään. Tässä kohtaa kannattaa varmaan myös maistella, kaipaako seos lisää sokeria ja lisää tekeytymisaikaa. Raparperivodka + sitruunamehu + sooda on nyt todistetusti hyvä kombo, katsotaan sitten joskus elokuussa mitä muuta tästä keksin!

raparperivodka

Viime hetken juhannusruokavinkit:

Tähän väliin tipautan vielä muutaman juhannusruokavinkin – kas kun itselle myös juhannus tupsahti eteen kuin varkain. Perinteisesti juhannussuunnitelmiimme ei kuulu juuri muu kuin syöminen… ja näin se on tänäkin vuonna. Vaikka monesti rakastan monimutkaisia ja aikaavieviä projekteja, juhannuksena haluan kuitenkin yleensä päästä mahdollisimman vähällä! Kun takana on tänä vuonna rankin kevät ikinä, mielessä on erityisesti nyt minimaalisen panostuksen juhannusmenu 😀

Moni viettää juhannusta varmaan mökillä, jossa sekä raaka-aineet että kokkailuvälineet ovat rajatummat kuin kotona. Toisaalta, bonuksena käytössä on monella varmaankin grilli! Alla muutama idea juhannusruuista näillä spekseillä, jos niistä vaikka olisi iloa jollekin teistäkin:

  • Parsa-perunasalaatti & hapankaalikastike  – jos valkosipulihapankaalia ei saa soseutettua kastikkeeseen, sen voi myös vain hienontaa veitsellä salaatin sekaan. Jos tätä tekee kerralla ison satsin, se on päivä päivältä maukkaampaa vetäytyessään jääkaapissa pidempään – eikä kaveriksi tarvitsisi juuri muuta kuin grillata jotain pötkylänmuotoista.
  • Crunchwrap supremet grillissä – näitä on ollut niin hauska tehdä liedellä, että jos käytössä on grilli kokeilisin ehdottomasti wrappien grillaamista! Täytteiksi toimii todistetusti ihan vaan kaupan salsa, nachot ja makusi mukainen proteiini ynnä muut lisukkeet sen mukaan, mitä lähikaupastasi löytyy.
  • Dan dan kaali – jos olet testannut dan dan nuudeleita, voit arvata kuinka hyvää samalla kastikkeella maustettu kaalisalaatti on! Kastike säilyy vallan hyvin jääkaapissa (tai kylmälaukussa matkan mökille) joten teen sitä itse kerralla aina PALJON. Sen jälkeen tämä koukuttava varhaiskaalisalaatti syntyy hujauksessa! Kastikkeen juju on turruttava sichuanpippuri, mutta ihanaa tuo suolaisenmakea soossi on myös sitä ilman – vaikkei sama juttu tietenkään silloin olekaan.
  • Grillinachot – jos kerran ostat ainekset crunchwrapeille, samoista syntyy pitkälti myös grillinachot: win win!
  • Grillatut oliivit aka “aperoliivit” – grillattuja oliiveja Aperolilla ja appelsiinilla, tarvitseeko sanoa muuta?

Hyvää juhannusta kaikille!

raparperin kuoret

228 views

Raparperi shrub – juotava etikka

Raparperi shrub – juotava etikka
Raparperi shrub + vissy = kesä lasissa!

raparperi shrub

Shrub!

Täällä on lasissa tänään raparperi shrub! Siis mikä?

Shrub on hedelmistä ja marjoista sokerin ja etikan kanssa tehty sekoitus, jota pidentämällä saa aikaan ihanan raikkaan ja kesäisen juoman. Eräänlainen makusiirappi tai mehutiiviste siis; “juotava etikka”. Pääsin shrubien makuun ensimmäistä kertaa toissakesäisellä reissulla rapakon taa kun Mainen Portlandissa vierailimme cocktailtarvikkeisiin erikoistuneessa liikkeessä / baarissa, jossa tarjoiltiin päiväsaikaan vain shrubeja ja vasta illalla cocktaileja.

Shrubin pohjana voi olla mikä vaan hedelmä tai marja, ja sitä voi jatkaa mocktailiksi soodalla, tonicilla tai ihan vaan vedellä. Yhtälailla shrub toimii kuitenkin myös cocktailien osana – alkoholin polte ja etikan happamuus on yllättävän hyvä kombo!

raparperi juoma

Etikkaiset juomat eivät ole mikään uusi juttu, vaikka etikka näin kuluttajan näkökulmasta tuntuukin nousseen cocktaileissa trendiksi vasta viime vuosina. Shrubin historia ulottuu ilmeisesti aina 1600-luvun Englantiin, jolloin etikkaa alettiin käyttämään marjojen ja hedelmien säilömisessä siihen asti käytetyn sitruunan sijasta. Sieltä tapa siirtyi Amerikkaan, jossa säilöttävän asian sijaan itse säilöntänesteestä tuli se juttu.

Shrubit tehdään perinteisesti siirapiksi keittämällä, mutta shrubin voi valmistaa myös ns. kylmämetodilla. Hedelmät/marjat sekoitetaan sokerin kanssa ja jätetään yön yli jääkaappiin. Siellä niistä alkaa irrota reilusti nestettä, jota täydennetään etikalla. Seoksen annetaan tekeytyä vielä vuorokauden-kaksi ja sitten vain siivilöinti ja pullotus ja shrub on valmis! Raaka-aineiden mittasuhteet vaihtelevat ohjeesta toiseen ja niitä voi toki kukin säätää omaan makuunsa sopivaksi. Se kannattaa huomioida, että vaikka maku on heti siivilöinnin jälkeen tuju, se pehmenee ja pyöristyy ajan kanssa.

raparperi shrub

shrubRaparperi shrub + seljankukka tonic =

Ensimmäinen kotitekoinen shrubini on raparperi shrub, jota tein kaksi erää muuta viikko takaperin. Kokemusta ei siis vielä ole shrubin tekemisestä enempää, mutta prosessi oli hurjan helppo ja lopputulos todella maukas! Olen suuri happamien makujen ystävä, joten lorottelen raparperi shrubia monesti ihan vain vesilasiin. Testattu on kuitenkin myös raparperi shrub ginillä, raparperi shrub tonicilla, raparperi shrub ginillä JA tonicilla sekä raparperi shrub kuivan sherryn ja jäiden kera. Veikkaisin, että raparperi shrub toimisi hyvin myös gin tai viski sourin mausteena sitruksien sijasta!

Kun ohjeita shrubeille on netti pullollaan, eikä kokemusta vielä ennen tätä ollut, jostain on testaaminen aloitettava! Tämän ohjeen pohjana on siis tämä Bon Appetit -sivuston juttu!

Raparperi shrub

n. 6-7 dl

5 dl raparperin paloja kuorineen

3 dl sokeria

¼ tl suolaa

¼ tl jauhettua vaniljaa

puoli ruukkua minttua

2-2½ dl punaviinietikkaa

Pese raparperi hyvin ja paloittele se noin sentin pituisiksi pätkiksi. Laita palat lasipurkkiin ja mittaa sokeri, suola ja vanilja päälle. Leikkaa mintturuukusta puolet, rutista mintun oksia ja lehtiä kevyesti kämmenessäsi ja tipauta minttukin purkkiin. Ravistele huolella ja jätä purkki huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Nosta purkki sitten jääkaappiin yön yli.

Seuraavana päivänä lisää purkkiin punaviinietikka. Jos et ole kovin happaman ystävä, laita purkkiin alkuun kaksi desilitraa etikkaa. Sulje purkki ja ravistele kaikki huolella sekaisin, jätä huoneenlämpöön taas muutamaksi tunniksi. Ravistele ja kääntele purkkia muutamaan otteeseen tänä aikana. Maista seosta ja lisää halutessasi vielä vähän etikkaa. Kun maku on sopiva yhdistelmä makeaa ja hapanta, nosta purkki taas jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Voit pitää purkkia jääkaapissa vaikka kahdenkin yön yli tekeytymässä!

Siivilöi seos ja painele huolella raparperinpaloista kaikki neste irti. Pullota raparperi shrub puhtaaseen pulloon. Säilytä raparperi shrub jääkaapissa – sen pitäisi säilyä siellä 6-8 viikkoa.

Ps. älä heitä raparperinpaloja pois! Niissä on vielä paljon makua kaiken tämänkin jälkeen ja ne ovat ainakin minusta hauskan happamankirpeitä naposteltavia. Söin siis osan sellaisenaan … mutta loput laitoin takaisin purkkiin ja kaadoin vettä päälle. Laitoin vedellä täytetyn purkin yön yli jääkaappiin ja näin sain aikaan kirpakkaa raparperivettä. Toistin operaation itseasiassa vielä toisenkin kerran, jolloin makua tietysti irtosi veteen tosin jo reilusti vähemmän… mutta tulipahan ainakin käytettyä nämä raparperit viimeiseen asti!

shrub juoma

Lue lisää shrubeista täältä:

Serious Eats

Shaker

… ja kurkkaa vielä Hannan Soppa -blogin ihana veriappelsiini-inkiväärishrubin ohje!

 

403 views

Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

313 views

NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

by Juulia 0 Comments
NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

negroni

Negroni

Kun ekan kerran maistoin negronia, olin kuin puulla päähän lyöty. Silkkaa viinaa? Kukahan tätäkin juo… Ja kappas vaan: kuluu muutama vuosi ja huomaan negronin kivunneen kuin varkain ykkös kotibaari-cocktailikseni. Kun nyt mietin, ensireaktiooni liittyi varmasti vahvasti se, missä tilanteessa negronia maistoin, ja erityisesti se, mistä raaka-aineista se oli tehty. Maistoin negronia ekan kerran eräillä jatkoilla huoneenlämpöisenä joten, kröhöm, ei ihme jos ei tämän cocktailin lumo heti tehonnut. Kun juoma on silkkaa alkoholia, on alkoholin laadulla ja tarjoilutavalla luonnollisesti iso merkitys!

Parhaat negronini olenkin juonut asialle omistautuneissa cocktailbaareissa, kuten ihanassa The Bull & The Firmissä. Alkosta onneksi löytyy nykyään niin pitkä liuta erilaista craft giniä ja jopa ihanaa Antica Formula -vermuttia, että oivallinen negroni onnistuu onneksi myös kotibaarissa.

Tarinan mukaan negroni syntyi vuonna 1919, kun kreivi Negroni tilasi lempijuomansa Americanon soodaveden sijaan ginillä. Pling vaan ja eräs cocktailmaailman klassikoista oli syntynyt! Negroniin tarvitaan siis yksi osa giniä, yksi osa makeaa vermuttia ja yksi osa Camparia. Juoma sekoitetaan jäiden kera, jolloin mukaan liukenee hitunen vettä ja se viilenee. Negroni tarjoillaan joko sellaisenaan tai jäillä; itse juon sen mieluiten yhden ison jääpalan kera. Perinteisesti negroni viimeistellään appelsiinisiivulla tai appelsiininkuoren siivulla, josta saa pirskautettua kuoren eteerisiä öljyjä lasiin juuri ennen tarjoilua. Kun meillä näin koronakevään arkena ei ihan aina appelsiinia ole löytynyt, olen nauttinut negronini välillä myös rosmariinin, timjamin sekä vihreiden oliivien kera. Tai sitten ihan vaan sellaisenaan.

negroni

Tänä aikana, kun en voi käydä lempiravintoloissani tai lempibaareissani nautiskelemassa, negronista on tullut meidän huushollissa se virallinen perjantain “afterwork” -juoma. Kun työntekoa ei meinaa katkaista näinä etätyöaikoina mikään edes viikonloppuna, niin koetappa vaan kuules jatkaa töitä juotuasi yhden negronin! Ei ihan suju, ei (LOL). Senpä vuoksi negroni -ainekset kuuluvat nyt meillä vahvasti kotivaraan. Negronin jälkeen (yksi riittää!) on luontevaa siirtyä sohvalle Netflixin ääreen ja aloittaa viikonloppu!

Negroni

1:lle

2 cl giniä

2 cl Camparia

2 cl makeaa punaista vermuttia (suosittelen Antica Formulaa)

(appelsiinia, timjamia, rosmariinia, vihreitä oliiveja)

Mittaa gini, Campari ja vermutti jäillä täytettyyn sekoituslasiin. Sekoita, kunnes astia tuntuu kylmältä. Siivilöi lasiin – lisää lasiin halutessasi mukaan reilun kokoinen jääpala. Perinteisesti lasiin lisätään appelsiinisiivu tai appelsiinin kuorta: veistä appelsiinista suikale kuorta (vältä valkoista osaa) terävällä veitsellä tai perunankuorimaveitsellä. Purista appelsiininkuoresta aromaattista öljyä negronin päälle ja lisää kuorisuikale lasiin.

Kun meillä ei aina ole kotoa appelsiinia löytynyt, olen välillä lykännyt lasiin käsien välissä hieman muserreltua rosmariinia tai timjamia ja jopa muutaman vihreän oliivin. Ja jos oikein eskapismia haen, sytytän sen yrtin ehkä vielä palamaan ja leikin kaksi tuntia Photoshopilla vältelläkseni tarvetta jatkaa työntekoa! Mutta en sentään ravistele negronia kuten herra Stanley Tucci nettiä kohauttaneessa negroni-videossaan.

Miten sinä valmistat negronin?

Negroni resepti

Ps. aineisten 1:1:1 mittasuhteita voi hieman säätää fiiliksen mukaan. Jonain päivinä ainakin itse laitan hitusen enemmän vermuttia tai Camparia kuin giniä, jolloin juoma on aavistuksen makeampi. Ja jos laiskottaa, saatan sekoittaa juomani suoraan tarjoilulasissa yhden ison jääpalan kera. Ja se hyöty kotibaarissa käymisessä tietysti onkin, että voi rauhassa säätää negronista juuri sellaisen, mikä on itselle mieleen ja valmistaa sen juuri niin kuin lystää! Ainakin, jos ei postaa “väärin” tehtyä negroniaan nettiin… HUPSIS.

Pps. Myös Hannan Soppa -blogissa on sekoiteltu viimeaikoina negroneita!

505 views