Suklaaleipä hapanjuurella

Suklaaleipä hapanjuurella

suklaaleipä

Suklaaleipä!

Meillä on viime viikkoina syöty vallan herkkuja aamiaiseksi, kun innostuin taannoin tekemään hapanjuurileipää joka on maustettu raakakaakaolla ja suklaahipuilla. Suklaaleipä kuullostaakin äkkisilteen aikamoiselta jälkkäriltä ja kaikkea muuta kuin arkileivältä, mutta ainakaan tämä minun versioni ei itseasiassa ole lainkaan niin makea vaan enemmänkin sellainen koukuttava sekoitus hapanta, suolaista, makeaa ja karvasta.

Tämä hapanjuurella leivottu suklaaleipä saa makua raakakaakaosta, makeutta leipään tuo sokeriripauksen lisäksi mehevät taatelinpalat sekä suklaahiput, jotka meillä ovat nyt joka leivontakerralla olleet maitosuklaata… vaikka tumma suklaa toimisi ehkä vieläkin paremmin (ei kun uus leipä siis tekeille!). Suklaaleipä ja aamukahvi on ollut viime aikoina sellaista joka-aamuista luksusta, että tarpeeksi reseptiä väännettyäni tahdon jakaa sen teillekin.

suklaaleipä

suklaaleipä

Suklaaleipä kätkee sisäänsä suklaahippuja, taateleita ja pähkinöitä!

Leipuri Juuri

Tässä kohtaa tahdon alleviivata, etten ole mikään ekspertti hapanjuurileivonnassa. Olen leiponut ruisjuurella toistakymmentä vuotta mutta vehnäjuurella vasta kaksi … ja vasta reilun vuoden vähän enemmän “tosissani”. Olen oppinut paljon tämän kiihkeimmän hurahdukseni aikana ja leivon leipää 2-4 kertaa viikossa melkein joka viikko, joten näppituntumaa löytyy – faktatietoa ja tekniikkaa kuitenkin vähemmän. Jos olet innostunut hapanjuurileivonnasta, omaat luotettavan hapanjuuren ja hallitset hapanjuurileivonnan termit ja perusteet, saat tällä ohjeellani varmasti hyvän suklaaleivän valmiiksi. Samalla tahdon kuitenkin myös muistuttaa, että että hapanjuurileipää tehdessä kannattaa luottaa reseptiä enemmän omaan näppituntumaan ja lukea omaa juurta ohjeen orjallisen noudattamisen sijaan. Ainoa, mitä kannattaa tietysti noudattaa tarkemmin on raaka-aineiden mitat ja sitä varten tarvitset vaa’an.

Hapanjuurileivontaa ei valitettavasti voi ohjeistaa aukottomasti ja erilaisia tapoja tehdäkin on valtavasti! Eri juuret toimivat eri tavoin, kodin huoneenlämmöllä ja veden kovuudella on vaikutuksensa ja niinpä tietysti myös käytetyillä raaka-aineilla. Vaikka itse leivon sen perus arkileipäni kutakuinkin aina samalla reseptillä hieman jauhoja vaihdellen, on leipä yhtenä päivänä muhkea ja kaikinpuolin mahtava, toisena lituskaisempi ja vaatimattomampi. Sellaista se vaan on – tai on varmaan ainakin kunnes olen harjoitellut ja opetellut vielä lisää. Hapanjuurileivonnan saloja syvemmin ja perinpohjaisemmin tuntevat nimittäin osaavat jo analysoida, missä meni vikaan. Minä osaan lähinnä arvailla … ja vastaus on todennäköisesti useimmiten se, että oikaisin jossain työvaiheessa tai hätäilin/hidastelin leivän paistamisen kanssa. Mistä tulikin mieleeni: jos olet niin sanottu hapanjuuritaituri, osaat ehkä bongata tästä ohjeestani jotain parantamisen varaa! Jos niin käy, niin haluan ehdottomasti kuulla kaikki reseptin parannusvinkit!

Hapanjuurileivonnasta kiinnostuneille suosittelen liittymistä Facebookin Hapanjuurileipurit -ryhmään, sekä Eliisa Kuuselan helppotajuista ja juurileivonnat perusteet avaavaa Leipävallankumous -kirjaa. Eliisan Leipäpaja -sivuilta voit myös ostaa itsellesi juuren sekä muita tarvikkeita. Eikä siinä vielä kaikki… Eliisalla on myös YouTube-kanava. Videoiden avulla moni asia selkenee huomattavasti nopeammin, joten vaikka tämä juttu nyt alkoi yhtäkkiä ehkä vaikuttaa aikamoiselta Eliisan mainokselta (mitä se ei ole, olen vain fani), suosittelen vielä sitäkin!

hapanjuurileipä

Juuren valmistelu:

Ota emojuuri jääkaapista ja ruoki se suhteessa 1:1:1 eli yksi osa juurta, yksi osaa jauhoa ja yksi osaa vettä. Saadaksesi leipään tarvittavan määrän eli 150g aktiivista juurta, ruoki 50g juurta 50g vedellä ja 50g jauholla. Käytän itse ruokkimiseen mahdollisimman tuoreita luomuvehnäjauhoja sekä mieluiten keitettyä, huoneenlämpöiseksi jäähtynyttä vettä. Joskus buustaan juurta pikku ripauksella ruisjauhoa. Jos juuri on luotettava ja tehokas ja ollut jääkaapissa lyhyen aikaa (muutaman vuorokauden) edellisestä ruokailusta, sen pitäisi aktivoitua käyttökuntoon noin 2-4 tunnissa. Kun opit tuntemaan juuresi osaat arvioida paremmin milloin se olisi ruokittava jotta se olisi leivontakunnossa haluamaasi leivonta-aikaan.

Jos emojuuri on ollut jääkaapissa uinumassa pidempään ilman ruokaa, se kaipaa todennäköisesti vielä toisenkin ruokinnan aktivoituakseen kunnolla. Tällöin ruokin sen ekalla kerralla suhteessa 1:2:2 tai 1:3:3 eli joko 10g juurta, 20g vettä ja 20g jauhoa tai 10g/30g/30g. Tämän teen yleensä myöhään illalla ja jätän juuren yön yli huoneenlämpöön heräilemään. Aamulla purkissa olevaa juurta voidaan ruokkia suhteessa 1:1:1 ja näin etätöiden aikaan seurailla helposti tilannetta ja alkaa leipomaan, kun juuri on iskussa. Oma juureni pelkällä vehnällä ruokittuna kelluu ollessaan valmis, mutta riippuen millä juurta on ruokittu, se ei aina välttämättä kellu vaikka leivontakunnossa olisikin.

Varmuuskopiot… ja jämäjuuri

Muistathan varmistaa, että jääkaappiin jää emojuurta seuraavaa leivontakertaa varten ennen kuin lykkäät kaiken toimintavalmiin juuren leipään! Pyrin itse pitämään jääkaappiin helposti kasaantuvat lukuisat juuripurkit jotenkuten kurissa, mutta pidän siellä yleensä kuitenkin kahta juuripurkkia: yhtä jossa emojuuri nukkuu, sekä toista, johon kerään ns. jämäjuurta eli juurta, joka jää yli leipätaikinan teosta (mitä tapahtuu helposti jos juurta joutuukin ruokkimaan toiseen kertaan ruokittuaan sen jo kertaalleen siihen määrään mitä leipään tarvitsee).

Jämäjuurta voi käyttää kaikenlaiseen – lettuihin, pannareihin, näkkäriin… – ja sitä voi upottaa vaikka valkokastikkeeseen tai munakkaaseen, jos tahtoo. Sen vuoksi en mielelläni heitä sitä hukkaan. Joskus myös kuivaan leipätaikinan tekemisestä yli jääneen juuren ohuena kerroksena leivinpaperin päällä – näin minulla on juurta varmuuskopiona myös kuivattuna.

Useimmiten (mutten ihan aina) otan uuden emojuuren jääkaappiin taikinaa varten herätetystä juuresta, jota silloin tietysti teen hieman enemmän kuin leipään tarvitsen. Jos leipomisessa tulee syystä tai toisesta vähän pidempi tauko, ruokin emojuuren tarpeen mukaan 1:1:1 ja laitan se takaisin jääkaappiin lepäilemään. Emojuuri olisi hyvä ruokkia kerran viikossa, mutta välillä se nuokkuu minulla jääkaapissa pidempäänkin ruuatta, eikä se siitä mene miksikään – heräämisessä vaan kestää useamman ruokinnan verran.

suklaajuuri

Suklaajuuri!
hapanjuuri

Suklaajuuri!

Tässä leivässä voi käyttää tavalliseen tapaan luomuvehnäjauhoilla ruokittua vehnäjuurta, tai sitten voi tehdä kokeiluja vehnäjuurella, joka on ruokittu puoliksi luomuvehnäjauhoilla ja puoliksi raakakaakaojauholla. Kaakaojauhe imee itseensä vähän enemmän vettä kuin vehnäjauho, joten suhteet eivät kaakaojauhon kanssa mene ihan 1:1:1, nestettä tarvitsee suhteessa vähän enemmän kuin jauhoa tai juuresta tulee todella paksua. Juuresta tulee kaakaojauholla ruokittuna melkein kuin Nutella-moussea koostumukseltaan ja halutessaan juurta voi pikkuhiljaa alkaa ruokkimaan vaikka ihan pelkillä kaakaojauhoilla. Minun suklaajuuri on vielä melko nuori, mutta sillä on leivottu jo myös ns. perusleipää varsin onnistuneesti! En siis ole käyttänyt sitä vain suklaaleipään. Suklaajuuri värjää toki taikinaa, muttei suoranaisesti maistu mitenkään vahvasti tavallisessa leivässä.

Käytitpä kumpaa juurta vaan, kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, kelluu vedessä ja on kasvanut selvästi volyymiltään, on aika leipoa! Tämän leivän valmistelu taikinan sekoittamisesta kylmälepoon vie noin neljä tuntia. Kylmälevossa suklaaleipä saa olla 8-20 tuntia. Kun aloitat leipomisen, laita vaikka ajastin neljälle tunnille, niin pysyt kärryillä ajan kulusta!

Suklaaleipä hapanjuurella

150g aktiivista hapanjuurta – 30%

400g huoneenlämpöistä vettä – 80%

450g vehnäjauhoja (joista 100g voi olla sihtispelttiä) + 50g raakakaakaojauhetta – 100%

50g kookossokeria/raakaruokosokeria – 10%

1 tl jauhettua vaniljaa

10g puhdistamatonta harmaata merisuolaa (esim. Sel de Guérande) – 2%

50g taatelia saksilla ohuiksi renkaiksi silputtuna

50g pähkinöitä (esim. pekaanipähkinä tai saksanpähkinä) kevyesti rouhittuna

100g maitosuklaata (hippuina tai karkeana rouheena)

Lisäksi:

Riisijauhoa liinan jauhottamiseen

Huom! Tämän leivän vesisuhde 80% voi vaikuttaa äkkisilteen melko korkealle, mutta taikinaa maustava kaakaojauhe imee itseensä vettä jauhoja enemmän, joten taikinasta ei kuitenkaan tule tällä vesisuhteella mitenkään super märkä. Myös taatelit ja pähkinät imevät itseensä hieman leivän kosteutta. Jos 80% vesisuhde kuitenkin hirvittää, voit tehdä leivän myös alkuun vaikka 72% vesisuhteella (jolloin vettä tulee taikinaan 360g) ja nostaa vesisuhdetta pikkuhiljaa kun saat tuntuman reseptiin.

Taikinan sekoittaminen ja taittelut:

Kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, sekoita se huoneenlämpöiseen veteen. Lisää sekaan jauhot, sokeri, kaakojauhe sekä vanilja. Sekoita vain sen verran, ettei taikinassa ole kuivia kohtia. Minä sekoitan taikinan yleensä take away -annosten puisilla syömäpuikoilla, joita en edes pese vaan annan taikinan kuivua niihin. Jätä taikina ilmatiiviisti peitettynä puoleksi tunniksi lepäämään. Ripottele sitten suola taikinan päälle, kastele kätesi ja painele sormet harallaan suola taikinan sisään ikäänkuin taikinaa sormillasi rei’ittäen. Nosta ja taita taikinaa yhdeltä reunalta itsensä päälle useamman kerran kulhoa samalla kiertäen jotta suola sekoittuu taikinaan tasaisesti. Itse sekoitan tämän jälkeen samaan tapaan taikinaan vielä sattumat kahdessa osassa: ripottele taikinan päälle pähkinät, taatelit ja suklaa ja työntele ne sormilla taikinan sisään. Nosta taikinaa muutaman kerran itsensä päälle niin että sattumat jäävät taikinan sisään ja lisää sitten samalla tavalla loput sattumat.

Jätä taikina lepäämään peitettynä 20 minuutiksi. Tee sitten ensimmäinen taittelu: nosta taikinaa vuorotellen jokaisesta neljästä ilmansuunnasta kevyesti venyttäen itsensä päälle. Älä revi! Venytän ja taitan itse aina peräkkäin vastakkaisista suunnista tyyliin pohjoinen-etelä itä-länsi. Osa sattumista tuppaa tipahtelemaan taikinasta venytettäessä, mutta tuupin ne siinä tapauksessa vain takaisin taikinaan. Jätä taikina lepäämään taas 20 minuutiksi ja toista taittelu vielä kahden tunnin ajan 30 minuutin välein.

Eli: Taikinan sekoitus, 30 min lepo. Suolan sekoitus, sattumoiden sekoitus, 20 min lepo (tässä kohtaa aikaa on kulunut noin tunti). Taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu (apua, meniköhän mun laskut nyt oikein).

Esimuotoilu, tasolepo ja kylmälepo:

Kun viimeisestä taittelusta on kulunut 20 minuuttia ja aikaa on kulunut taikinan sekoittamisesta vajaa 3,5 tuntia, tee taikinalle esimuotoilu ja jätä se peitettynä tasolepoon noin 15 minuutiksi. Tämän jälkeen voit tehdä varsinaisen muotoilun ja nostaa leivän sauma ylöspäin kohotuskoriin, jossa on riisijauhoilla jauhotettu liina. Jauhota leivän pinta ja jätä leipä vielä hetkeksi huoneen lämpöön peitettynä. Kun leivän pinnalla oleva jauhokerros repeilee, on aika siirtää leipä kylmälepoon. Jääkaapin lämpötila pitäisi olla 4°c. Peitä suklaaleipä huolella kylmälevon ajaksi ettei se kuivu – itse yleensä pakkaan korin kiinni solmittuun biopussiin. Pidä huoli, että leipä mahtuu hieman kohoamaan jääkaapissa! Pidän itse tätä leipää kylmälevossa yleensä n. 10-16h, mutta tilannettaa kannattaa tarkkailla ja paistaa leipä ennen kuin se on ylikohonnut.

Paistaminen:

Kun olet valmis paistamaan leivän, kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä varovasti uunipellille ja viillä sen pintaan partaterällä yksi pitkä viilto n. 45 asteen kulmassa (katso avuksi vaikka tämä video!). Itselläni on höyryuuni joten en lisää uuniin vettä, mutta jos ei olisi, uuniin voi suihkutella suihkupullosta reilusti vettä juuri ennen leivän sinne lisäämistä ja vielä muutaman suihkauksen sen jälkeenkin. Leipää voi myös halutessaan paistaa ensimmäiset 20 minuuttia teräskuvun alla (iso teräskattila toimi meillä tähän tarpeeseen ennen höyryuunia). Paista leipää joka tapauksessa ensin 20 minuuttia 250 asteessa ja päästä sen jälkeen uunista höyry ulos/poista kupu ja laske lämpö samalla 220 asteeseen. Jatka paistamista 15-20min tai kunnes leipä kumisee ontosti pohjaa rystysellä kopautettaessa ja suklaaleipä on kypsä.

Anna leivän vetäytyä ja jäähtyä ainakin tunti ennen kuin isket sen kimppuun!

juurileipä

suklaaleipä

Ps. Edellisen kerran uskaltauduin julkaisemaan hapanjuurireseptin blogissani noin vuosi sitten – silloin tein hapanjuurileipää mämmikierteellä!

Pps. Lauantaina 9.5. taikinaa voi taitella myös Taivu kuin taikina -tapahtumassa:

Tapahtuman aikana leivomme hapanjuuritaikinat ja teemme erilaisia kehollisia harjoitteita leipomisen lomassa. Osallistua voit oman hapanjuuren kanssa tai ilman leipomisaikeita. Varaa osallistumiseen rauhallinen paikka, mukavat vaatteet, sekä jauhoja, vettä, aktiivista juurta ja suolaa, mikäli haluat leipoa mukanamme. Tämä instalive on kokeellinen luonnos asettua yhdessä hapanjuurileivonnan rentouttavaan ja rauhoittavaan prosessiin.

Kuullostaa hauskalta! Osallistumaan pääsee MAA- tilan Instagram liven kautta: https://www.instagram.com/maatilaprojectspace/

819 views

Dalgona kahvi & dalgona töhnämunat

by Juulia 0 Comments
Dalgona kahvi & dalgona töhnämunat
dalgona kahvilla täytetyt suklaamunat

dalgona kahvi

Dalgona kahvi

Internetin kuumin hitti juuri nyt näyttäisi olevan dalgona kahvi – pikakahvista, sokerista ja vedestä valmistetulla ilmavalla kahvivaahdolla kuorrutettu lasillinen maitoa siis. Dalgonasta on kirjoiteltu viime viikkoina tuhoton määrä juttuja (esim. tämä Munchies Food by Vice -artikkeli) ja Hesarikin tarttui eilen trendiin. Eikä ihme – dalgona kahvi näyttää ihanalta ja olen odottanut kuumeisesti pääseväni kokeilemaan itse tätä kolmen raaka-aineen ihmettä!

Tänään kokeilulle löytyi vihdoin aikaa ja kun pikakahvikin oli ehditty varta vasten kokeilua varten hankittua, oli dalgona kahvi muutamassa minuutissa valmis. Koska kotoa löytyi myös muutama suklaamuna, teinpä huvikseni myös tarjolle muutamat dalgona täytteiset “töhnämunat” 😀 En tainnut koskaan oikein päästä töhnämunatrendistä jyvälle kun sen nimikin on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Vanha trendi x uusi trendi = megatrendi … vai sittenkin floppi?

töhnämunat

Vaniljavanukas ja dalgona -täytteiset suklaamunat – ei kofeiini- ja makeaherkille!
Dalgona kahvi on kotoisin Etelä-Koreasta, tosin samantyyppistä kahvivaahtoa valmistetaan mm. Intiassa. Nimitys “dalgona” tulee siis Koreasta: dalgona on korealainen honeycomb-tyyppinen makeinen jonka makuun korealainen näyttelijä Jung Il woo vertasi tätä kahvijuomaa maistaessaan sitä Macaussa ruoka-aiheista tv-ohjelmaa tehdessään. Pian dalgona kahvi valloitti sosiaalisen median Tik Tokista YouTubeen ja Instagramiin!

Omaan makuuni dalgona on huuuuuurjan makeaa. Sokerin määrää reseptissä voi onneksi hieman vähentää. Perusresepti on 1 osa (tilavuus, ei paino) kutakin, pikakahvia, sokeria ja vettä, mutta itse sain aikaan suht tukevan vaahdon laittamalla sokeria noin kolmasosan vähemmän. Jos on makean ystävä, dalgona kahvi on varmasti ihana johonkin makeutettuun kasvimaitoon valmistettuna, ainakin mantelimaito olisi tässä varmasti herkkua! Kun itse en juuri makeasta välitä, käytin tällä kertaa ihan makeuttamatonta maitoa mutta lisäsin sekaan ripauksen vaniljaa. Omaan makuuni tällaiset makeammat jälkkärityyppiset kahvijuomat toimivat muutenkin aina paremmin, kuen seassa on loraus viskiä! Toki joku likööri kuten Amaretto toimisi tässä varmasti myös hyvin 🙂

Dalgona kahvi

2:lle

3 rkl pikakahvia (15g)

2-3 rkl sokeria (30-45g)

3 rkl kuumaa vettä (45g)

jäitä

maitoa / kasvimaitoa

(ripaus jauhettua vaniljaa)

(4-8 cl viskiä tai Amarettoa tms. likööriä)

Yhdistä raaka-aineet kulhossa ja vispaa tasaiseksi, vaaleaksi ja kuohkeaksi ja kestäväksi vaahdoksi. Helpointa tämä olisi varmasti sähkövatkaimella, mutta sellaista meillä ei ole. Sen sijaan käytin sauvasekoittimen “vaahdotinta” ja sillä vaahto syntyikin onneksi varsin näppärästi. Käsinkin dalgonan voi vaahdottaa, mutta kuulemma siihen tarvitaan ainakin 400 vatkausta. Jätän itse väliin, kiitos!

Täytä kaksi lasia jäillä ja (kasvi)maidolla, jota voi halutessaan maustaa vaniljalla ja/tai viskillä, jättäen lasin pari senttiä vajaaksi. Lusikoi dalgonavaahto lasien päälle ja tarjoile heti!

Ps. Vaahto valmistuu koneiden avulla nopeasti, joten suosittelen laittamaan jäät ja maidon lasiin valmiiksi jo ennen kuin vaahdotat dalgonan, jotta saat vastavaahdotetun kahvin lasiin heti sen valmistuttua.

Okei, entäs sitten ne dalgona -täytteiset suklaamunat? Helpompaa ei vois olla… ohje alla!

dalgona kahvi

täytetyt suklaamunat

Töhnämunat eli jonkinlaisella kreemillä tai moussella täytetyt suklaamunat olivat iso hitti muutama vuosi sitten. Itseltäni jäi tuolloin nämä pääsiäisherkut maistamatta joten verrokkia tämänpäiväiseen dalgonaviritelmääni ei ole, enkä lähtenyt edes tekemään itse täytettä vaahtoa lukuunottamatta. Ostin suklaamunan pohjalle siis ihan vain kaupasta vaniljavanukasta. Ei lainkaan hullumpaa! Mutta kerran elämässä riittänee silti minulle. Tämä on NIIIIIIN makeaa!

Dalgona töhnämunat

suklaamunia

1-2 rkl dalgonavaahtoa sekä (vegaanista)vaniljavanukasta per suklaamuna (suklaamunan koosta riippuen ehkä enemmänkin)

Leikkaa suklaamunista “hattu” pois terävällä veitsellä. Jos haluat leikkuupinnasta ekstrasiistin, voit lämmittää veitsen ensin kuumassa vedessä. Poista sisältä yllätys jos siellä sellainen on ja täytä suklaamuna sitten noin puoliväliin vaniljavanukkaalla. Täytä suklaamunat loppuun asti dalgonavaahdolla juuri ennen tarjoilua. Tarjoile lusikan kera!

Eipä siis muuta kuin munarikasta, sokerihumalaista ja kofeiiniöveristä pääsiäistä vaan kaikille!

Pps. Myös Hannan Soppa -blogissa sekä Syötävän hyvä -blogissa on tehty dalgona-kahvia!

2 320 views

Aikuisten appelsiiniriisi

by Juulia 2 Comments
Aikuisten appelsiiniriisi

appelsiiniriisiAikuisten appelsiiniriisi tehdään veriappelsiineista ja maustetaan … viskillä!

Appelsiiniriisi

Milloin oot viimeeksi syönyt appelsiiniriisiä? Minäpä söin tänään! Myönnettäköön kuitenkin, että sitä ennen edellisestä kerrasta varmasti vierähti useampikin vuosi. Harvassa kun taitaa olla nykyään ne paikat, joissa appelsiiniriisi löytyisi ruokalistalta! Työpaikkani ruokalasta tätä lapsuudesta tuttua herkkua aina silloin tällöin kuitenkin saa ja olen siitä joka kerta aina yhtä ilahtunut!

Mieleeni ei kuitenkaan ole tullut lähteä tekemään appelsiiniriisiä kotona ennen kuin nyt: kyselin taannoin Instagramissa verkostoni suosikki sitrusreseptejä ja eiköhän appelsiiniriisi tullut tässä yhteydessä esiin useammaltakin taholta. Mieliteko iski saman tien niin vahvasti, että kipaisin kauppaan hakemaan tarvittavat raaka-aineet samana iltana ja pyöräytin appelsiiniriisin jääkaappiin tekeytymään seuraavan päivän iloksi 🙂

veriappelsiini viski

veriappelsiiniAppelsiini + viski ♥ aina yhtä toimiva kombo!

Aikuisten appelsiiniriisi

Appelsiiniriisi yhdistyy mielessäni varmasti ikuisesti koulun ruokalaan ja se on minusta ihanaa juuri sellaisena kuin muistoissani. En kuitenkaan malttanut olla tekemättä omaan versiooni pientä muokkausta aikuisempaan makuun! Koska veriappelsiini on nyt sesongissa, käytin tähän herkkuun tietysti tavallisten appelsiinien sijaan veriappelsiineja. Makeutukseen käytin sokerin sijaan vaahterasiirappia ja lisäsin sekaan reilusti aitoa vaniljaa. Lisäksi lorautin sekaan viskiä!

Harvoin menee appelsiinin ja viskin yhdistelmä mönkään, eikä mennyt nytkään. Älyttömän hyvää! Jos viskistä haluaa lopputulokseen vain maun eikä alkoholia, voi viskin nopeasti kiehauttaa ja jäähdyttää ennen sekaan lorauttelua. Muussa tapauksessa jääköön tämä appelsiiniriisi vain aikuisten herkuksi 😀

appelsiiniriisi

appelsiiniriisi

Appelsiiniriisi kannattaa laittaa tekeytymään jääkaappiin mielellään jo useampi tunti ennen tarjoilua. Itse en tahdo jälkkäreistäni pääsääntöisesti kovin makeita, joten laitoin vaahterasiirappia tähän ohjeeseen melko säästeliäästi. Jos kaipaat enemmän makeutta, kannattaa siirappi ehkä vaihtaa sokeriin jottei seokseen tulisi liikaa nestettä. Varsinkin ihanan paahteinen ja karamelliarominen kookossokeri voisi toimia tässä tosi hyvin!

Aikuisten appelsiiniriisi

4:lle

n. 2½ dl (kasvimaitoon) keitettyä vähäsuolaista riisipuuroa (n. 300 g)

2 dl vispi(kaura/soija)kermaa

3 veriappelsiinia (n. 500 g)

3-4 rkl vaahterasiirappia (tai aromikasta sokeria, kuten kookossokeria)

n. ½ tl jauhettua vaniljaa

n. 3 rkl viskiä

Tarjoiluun:

1 veriappelsiini

2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl viskiä

ripaus vaniljaa

Vispaa käyttämäsi kerma kuohkeaksi ja kääntele se kylmään riisipuuroon. Mausta seos vaahterasiirapilla (tai sokerilla), vaniljalla ja viskillä. Leikkaa veriappelsiineista kuoret pois terävällä veitsellä niin, että poistat kaiken kitkerän valkoisen kuoriosan. Pilko appelsiinit suupalan kokoisiksi paloiksi ja sekoita ne riisiseokseen. Tarkista maku ja nosta appelsiiniriisi sitten peitettynä jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Annostele appelsiiniriisi kulhoihin. Sekoita lusikallinen viskiä, ripaus vaniljaa ja kaksi lusikallista vaahterasiirappia sekaisin. Kiehauta seos jos tahdot siirapista alkoholittoman. Kuori veriappelsiini veitsellä ja viipaloi poikittain. Nostele päälle muutama appelsiiniviipale per kulho ja valele annokset viski-siirapilla.

aikuisten appelsiiniriisi

appelsiiniriisi

Ps. Jos olisin viitseliäällä tuulella, saattaisin suorastaan liekittää annoksen viimeistelevät appelsiinisiivut viskillä. Tällä kerralla olin kuitenkin niin epäviitseliäs, että ostin riisipuuronkin valmiina kaupasta 😀

Pps. Lisää sitruskauden reseptiikkaa löytyy Sitrusresepti x 18 -jutustani!

441 views

Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

by Juulia 3 Comments
Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

Helsingin Meijeriliikkeen juustot saatu testiin blogin kautta

paistettu camembertValuvaksi paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä = pikkujoulusesongin hätävara

Paistettu camembert

Paistettu camembert pelastaa, kun pitää keksiä nopeasti tarjoiltavaa illanistujaisiin. Kun kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyvät valmiiksi kaapista, valmistuu dekadentti ja näyttävä herkku kymmenessä minuutissa 🙂 Täydellinen pikkujoulusesongin hätävara siis!

Itselleni pikkujoulusesonki ja loppuvuoden kiireisimmät viikot osuvat aina samaan ja huomaan, että vaikka intoa isompaan kokkailuun olisi, aikaa tai energiaa ei. Tänään tiedossa on ne odotetuimmat pikkujouluni – ruokablogaajien pikkujoulut! Heidi Tiskivuoren Emäntä -blogista on kutsunut luokseen taas joukon ihania ruokablogaajia ja sovittu on, että jokainen tuo mukanaan jotain syötävää. Edellisten samaisella kokoonpanolla vietettyjen nyyttäreiden perusteella voin vain kuvitella, minkä kaliiperin herkkuja illalla on tiedossa! Aina ei kuitenkaan vaan veny enempään … mutta valuvaksi paistettu camembert onneksi venyy tänään puolestani 😀

paistettu valkohomejuusto

paistettu camembert

Yksinkertaisuudessaan tämä illanistujaisten hätävara valmistuu kippaamalla camembert (tai joku muu valkohomejuusto) pieneen uuninkestävään vuokaan, lusikoimalla päälle hilloa ja pähkinöitä. Hetki uunissa ja valmista on! Suurta vaivaa ei tämän tarjoiltavan eteen tosiaan siis tarvitse nähdä, mutta ihanan pehmoisena valuvan juuston kaverina tarjoiltavan hapanjuurileivän sentään leivoin tänään itse. Rapeakuorinen ja huokoinen leipä imaisee pehmeän juuston mukavasti sisuksiinsa, joten leipä on mielestäni tälle tarjoiltavalle parempi seuralainen kuin vaikkapa voileipäkeksit.

Vaihtelua tähän herkkuun saa vaihtelemalla paistettavaa juustoa. Camembertin tyyppisten juustojen lisäksi uuniin voi laittaa punahomejuustoa, tuhkapintaista valkohomejuustoa ja tietysti myös briejuustoa – joka tosin on kokonaisena kiekkona reilusti isompi eikä nuorempana juustona pehmene uunissa aivan yhtä valuvaksi kuin camembert. Lisäksi vaihdella voi toki myös juuston päälle lusikoitavaa hilloa ja pähkinöitä. Siinähän sitä rattoisasti hoituu pikkujoulut jos toisetkin!

paistettu brie

Kuvissa näkyvä hillo on itse keittelemäni kirpakka jouluisilla mausteilla ja inkiväärillä silattu karpalohilloke, jonka tein melkein mutta en ihan tämän The Loving Belly -blogin ohjeen mukaan. Vaihdoin vain rusinat kuivatuiksi karpaloiksi ja appelsiinin sitruunaksi. Harmi että hilloketta ei riittänyt enää tälle päivälle! Kirpeä karpalohilloke ja Helsingin Meijeriliikkeen pehmeän aromikas Linnunlaulu olivat nimittäin yllättävän hyvä yhdistelmä. Tänään kokeillaan sen sijaan viikuna- ja kirsikkahilloja 🙂

Paistettu camembert hillolla ja saksanpähkinöillä

250 g camembert-juustoa (tai jotain muuta valkohomejuustoa)

n. 1 dl hilloa, esim. kirsikka-, karpalo- tai viikunahilloa

kourallinen saksanpähkinöitä

n. 1 rkl juoksevaa hunajaa / agavesiirappia / vaahterasiirappia

Nosta juusto uuninkestävään pieneen vuokaan. Levitä päälle kerros hilloa. Pyöritä saksanpähkinöihin siirappi/hunaja ja nostele pähkinätkin juuston päälle. Lämmitä juustoa 180 asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes camembert pehmenee ja pähkinät paahtuvat, eli noin kymmenisen minuuttia. Pidä tilannetta sen verran silmällä, etteivät pähkinät pääse tummumaan liikaa.

Tarjoile paistettu camembert lämpimänä rapeakuorisen leivän kera.

paistettu camembert

juustotarjotinMuistathan muuten tarjoilla juustot aina huoneenlämpöisinä, vaikket niitä uunissa lämmittäisikään!

Helsingin Meijeriliike

Tänään vien pikkujouluihin aitoa camembertia, mutta kuvissa näkyvä versio tuli tosiaan tehtyä iki-ihanalla Helsingin Meijeriliikkeen Linnunlaululla, jota taannoin kantoi kotiini testattavaksi juustomestari Antti Alavuotunki itse.

Camembert on nimisuojattu pehmeä valkohomejuusto, joka on peräisin Normandiasta ja nimetty Camembertin kylän mukaan. Suomessa valmistettua samantyyppistä juustoa ei siis voi camembertinä myydä 🙂 Ranskalaiset juustot saavat usein nimensä synnyinalueen mukaan ja tätä perinnettä kunniottaen Helsingin Meijeriliike on valinnut juustoilleen nimet Helsingin eri alueiden mukaan: on punahomejuusto Hakaniemi, kermaisen täyteläinen valkohomejuusto Klippan, tuhkapintainen Hanasaari, sekä pintakittijuusto Jätkäsaari.

Olen ollut Helsingin Meijeriliikkeen tuotteiden ystävä jo pitkään ja jokainen edellämainituista juustoista on tuttu tapaus tässä keittiössä. Kun vastaanotan testituotteita, ei minulla ole mitään velvoitetta kirjoittaa niistä. Tässä tapauksessa asia oli kuitenkin itselleni jo alusta asti selvä – tahdon nostaa nämä tuotteet esiin kanavissani! Kotimaisten pientuottajien tukeminen on minulle tärkeää ja Helsingin Meijeriliikehän on pääkaupunkiseutulaiselle todellinen lähituote: juustot valmistetaan käsityönä kivenheiton päästä kotoani eli Viikissä, yliopiston koemeijerin tiloissa ja maitokin on peräisin lähialueen tiloilta.

Helsingin Meijeriliike valmistaa juustojen lisäksi ihania lohkeavia luonnonjugurtteja, joiden pohjalta löytyy hilloa: tyrniä, raparperia, puolukkaa… Nämä jugurtit ovat suosikkejani, kun en erityisemmin ole makeiden ja maustettujen jugurttien ystävä. Jos olet kaltaiseni maustamattoman jugurtin fani, joka ajoittain kaipaa sekaan hieman makeutta, suosittelen testaamaan näitä!

helsingin meijeriliike

Paistettu valkohomejuusto hillon kera maistuu varmasti useimmille, makean ja suolaisen yhdistelmä kun nyt vaan toimii! Tätä juttua kirjoitellessani kaivelin kuitenkin netistä muitakin ideoita, joista yksi jäi erityisesti mieleeni: paistettu tuhkapintainen valkohomejuusto punaviinin, pinjansiemenien, yrttien ja valkosipulin kera. Koska kuvassa näkyvä tuhkapintainen Hanasaari tuli syötyä jo, tämä idea jääköön kuitenkin odottamaan seuraavaa pikkujouluhätätilannetta 🙂 Jos sinä testaat sitä, kerro ihmeessä miten tuo kombinaatio toimi!

organic chardonnay

Ps. Kuvauspäivänä paistettu valkohomejuusto nautittiin mukavan kermaisen, toffeearomisen ja kukkean hedelmäisen luomuchardonnayn kera. Kermaiset ja voiaromiset sekä tammiset chardonnayt ovat viime aikoina olleet mielenkiintoni kohteena – hassua, kun kuvittelin niitä vielä muutama vuosi sitten inhoavani! Vaikka Gérard Bertrand Prima Nature Organic Chardonnay  ei ehkä ollut se kaikkein ihanin viimeaikoina maistamistani chardonnaystä, oli se kuitenkin noin 15 euron hintaisena varsin passeli ostos ja oivallinen kumppani valuvalle valkohomejuustolle.

839 views