Juhlava vegaaninen patee Härkis® Originalista

Juhlava vegaaninen patee Härkis® Originalista

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Verso Food Oy

vegaaninen pateeVegaaninen patee sandwich -tarjotin, täytettyjä palttoonnappeja, tuulihattuja ja marjoja… mitäs muuta sitä juhlapöytään kattaisi?

Näin kesän korvilla moni varmaan miettii jo kuumeisesti, mitä ihmettä tarjoilisi valmistujaisissa/lakkiaisissa/rippijuhlissa/kesähäissä ja niin edes päin. Pelkästään se, että kokkaa tarjoilut isoihin juhliin on jo oma iso hommansa, mutta lisäksi olisi hyvä osata laittaa ainakin osa tarjoiluista sellaisiksi, että niitä voisivat kaikki juhlavieraat syödä. Ruokavaliosta riippumatta!

Me ratkaisimme asian viime kesän hääjuhlassamme niin, että vieraat osallistuivat juhlatarjoilujen valmistamiseen. Nyyttärihenkisestä pöydästä löytyikin lopulta niin suolaista ja makeaa, kuin vegaanista ja gluteenitontakin herkkua. Tarjoilumme olivat pitkälti kasvispainotteisia, mutta löytyipä sieltä pöydältä itse pyöräyttämieni vegaanisen ja gluteenittoman voileipäkakun rinnalta se yksi hyvin perinteinen kinkkuvoileipäkakkukin. Joillekin juhlan tekee kermakakku, toisille voileipäkakku – itse kuulun vahvasti tuohon jälkimmäiseen joukkoon!

vegaaninen patee

härkispatee

Niin, ne voileipäkakut… Olen moneen otteeseen täällä blogissa tainnutkin sen jo kertoa, että rakastan voileipäkakkuja. On ollut ilo seurata, kuinka vanha kunnon voileipäkakku on noussut taas oikeaksi trendiruuaksi! (Kurkatkaapa vaikka blogikollegani Hannan juuri julkaisema loistava voileipäkakun ohje).

Vaikka voileipäkakkua aina juhlissa halajan, ei sitä kuitenkaan aina jaksa tai yksinkertaisesti ehdi tehdä. Niinpä lähdin itse tällä kertaa tekemään jotain voileipäkakun suuntaista, mutta vähätöisempää: vegaanisia patee sandwicheja. Nämä söpöt pienet kolmioleivät ovat näyttävä ja monelle maistuva tarjoilu juhlassa kuin juhlassa!

Härkis® – ei vain arkeen vaan myös juhlaan

Härkäpavuista valmistettu Härkis® on keittiöni luotto kasviproteiinituotteita, kun pitää saada aikaan hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa vaivattomasti – tosin syödään sitä meillä ihan silloinkin kun ollaan kahden kesken vaan. Härkis® -tuotteet toimivat mitä parhaiten kiireisinä arkipäivinä, mutta varsin hyvin ne taipuvat myös juhlaruuaksi! Joulunaikaan meillä syötiin Hasselbackan myskikurpitsaa mausteisella Härkis®-murulla, pääsiäisenä taas vihreitä Härkis® Kofta pitaleipiä ja nyt äitienpäivänä Härkis® Originalista ideoimiani juhlavia sandwicheja.

Härkiksestä valmistamani täyteläinen vegaaninen patee sopii juhlavien sandwichien täytteeksi mitä parhaiten. Nämä leivät maistuvat niin vegaanille kuin sekaanillekin ja todistetusti myös 8-vuotiaalle kummipojalleni! Keliaakikoillekin nämä leivät sopivat, kunhan sandwichit tekee gluteenittomaan leipään.

patee sandwich

Härkiksestä pyöräytetty vegaaninen patee valmistuu oman kokemukseni mukaan näppärimmin sauvasekoittimen avulla. Eniten aikaa pateen valmistamisessa kuluu sipulien karamellisoimiseen, mutta kärsivällisyys palkitaankin valmiin pateen ihanan syvällä maulla. Jos vegaaninen patee on jostain syystä aivan pakko saada pöytään pikavauhtia, riittää toki ihan pelkkä sipulien kevyt ruskistaminenkin. Tällöin pateen sekaan voi lisätä ennen soseuttamista ripauksen sokeria tuomaan seokseen hitusen lisää makeutta.

Juhlavuutta ja ihanaa lisäaromia tämä vegaaninen patee saa lorauksesta brandyä / konjakkia / kuivaa sherryä, jolla paistinpannu glaseerataan paistamisen lopuksi. Alkoholia valmiissa pateessa ei kuitenkaan ole, kun nesteen kiehauttaa pannulla kunnolla ennen pateeseokseen lisäämistä. Jäljelle jäävät siis vain käyttämäsi juoman aromit. Voit halutessasi glaseerata pannun toki ihan pelkällä vedellä tai vaikkapa veden ja laadukkaan balsamiviinietikan seoksella.

Pähkinöitä lisään pateeseokseen mielelläni kourallisen, kun teen sitä vain itselleni – pähkinät tuovat seokseen nimittäin vielä vähän lisää makua, rakennetta ja ravinteita. Koska ystäväpiiristäni löytyy kuitenkin useampi pähkinäallerginen, teen juhlatarjoilut mieluiten aina turvallisuussyistä tyystin pähkinättöminä.

Vegaaninen patee Härkis® Originalista

Vegaaninen, gluteeniton

1 paketti Härkis® Originalia

n. 300 g keltasipulia

175 g vegaanista margariinia

1 reilun kokoinen oksa tuoretta rosmariinia

nippu tuoretta timjamia

100 g sieniä (portobelloja, siitakkeita, herkkusieniä)

6-7 valkosipulin kynttä

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

2 rkl brandyä, konjakkia tai kuivaa sherryä

(2-3 rkl pähkinä- tai mantelivoita / puolisen desiä pähkinöitä/manteleita)

Sulata paistinpannussa puolet margariinista. Kuori ja viipaloi sipulit muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita rasvassa keskilämmöllä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Alenna sitten lämpöä hieman (itselläni on induktioliesi yleensä lämmöllä 3-4) ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipuli on kauttaaltaan kullanruskeaa ja karamellisoitunutta. Tähän menee aikaa noin 45 minuuttia, mikä on verrattain pitkä aika yhdelle työvaiheelle! Lieden vieressä ei kuitenkaan tarvitse koko aikaa päivystää: kun lämpötila pannulla on tarpeeksi mieto ja rasvaa on pannussa reilusti, ei sipulien pohjaanpalamista tarvitse juuri pelätä.

Kun sipulit ovat kauttaaltaan ihanan karamellisoituneita, kaavi ne pannusta reilun kokoiseen kulhoon. Lisää paistinpannuun sitä huuhtelematta loppu margariini, viipaloitu valkosipuli, pieneksi pilkotut sienet sekä varsistaan riivityt hienonnetut yrtit. Paista seosta keskilämmöllä silloin tällöin pohjia myöten sekoitellen, kunnes sienten kosteus haihtuu ja ne saavat hieman väriä. Lisää pannuun vielä Härkis® Original ja jatka paistamista hetki niin, että se hieman paahtuu. Kumoa sitten pannun sisältö samaan kulhoon sipuleiden kanssa.

Glaseeraa pannu brandyllä, konjakilla tai kuivalla sherryllä kaapien huolella kaikki pannuun tarttuneet maut alkoholin sekaan. Kiehauta seos vielä nopeasti, jotta nesteestä haihtuu alkoholi ja kaada seos sitten myös kulhoon. Lisää kulhoon muiden raaka-aineiden sekaan vielä kevyesti rouhitut pähkinät/mantelit tai pähkinävoi/mantelivoi, mikäli käytät niitä.

Soseuta vegaaninen patee sauvasekoittimella mahdollisimman sileäksi ja kumoa tarjoiluastiaan tai säilytysrasiaan. Tarjoile vegaaninen patee vielä lämpimänä hyvän leivän tai voileipäkeksien kera, tai laita patee tekeytymään muutamaksi tunniksi jääkaappiin, jossa se hieman kiinteytyy. Vegaaninen patee säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä 3-4 päivää.

härkispatee

Meillä edellinen vegaaninen patee -satsi syötiin äitienpäivänä juhlavien sandwichin täytteenä. Leipästen väliin tuli pateen lisäksi raikasta avomaan kurkkua, reilusti pippurista itusekoitusta sekä vesikrassia. Pirteyttä leipään toi pikapikkelöity punasipuli. Olisin laittanut patee sandwicheihin vielä kapriksia ja/tai cocktailkurkkujakin, mutta koska halusin varmistaa että leivät maistuvat myös lapsille, jätin ne väliin. Laitoin niitä sen sijaan illalla nauttimieni Härkispateella siveltyjen voileipäkeksien päälle. Kyllä oli kuulkaa herkkua!

Patee sandwichit

vegaaninen, gluteeniton kun käytät gluteenitonta leipää

12-14 kpl

paketti (gluteenitonta) paahtoleipää (n. 300 g)

n. ½ annosta vegaanista pateeta

ruukku vesikrassia

n. 100 g erilaisia ituja ja/tai versoja

1-2 avomaan kurkkua

1 makea punasipuli + 3 rkl omenaviinietikkaa + 1 rkl sokeria

(kapriksia ja/tai cocktailkurkkuja)

Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Liuota sokeri omenaviinietikkaan ja pyörittele sipulit seoksessa. Laita sipuli jääkaappiin odottelemaan etikkaliemessä, kunnes leivät ovat valmiita täytettäviksi.

Leikkaa paahtoleivän viipaleista kuoret pois. Sivele lusikallinen pateeta jokaiselle leivälle. Kuori avomaankurkku ja viipaloi se pitkittäin leivänpalan pituisiksi ohuiksi viipaleiksi. Lisää joka toiselle leivälle muutama kurkkuviipale. Päällystä toiset leivänpalat reilulla määrällä vesikrassia sekä ituja. Mikäli haluat leipiin lisää kirpeyttä, ripottele kurkkuviipaleiden päälle muutamat kapkset ja/tai cocktailkurkun palaset. Annostele leiville sitten vielä etikkaliemessä hieman pehmennyt punasipuli.

Käännä kurkku-sipulileipä ja krassi-ituleipä vastakkain ja paina näin syntynyttä sandwichiä kevyesti kämmenellä kasaan. Leikkaa leivät kahtia kolmioiksi ja varmista cocktailtikkulla niiden kasassapysyvyys.

härkis original

härkispatee

Psst! Kaikki brandyt, sherryt ja konjakit eivät ole vegaanisia, uskokaa tai älkää! Lista vegaanisista alkoholeista löytyy kuitenkin esim. täältä.

889 views

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

vegaaninen onigirazu

Keittiössäni on ollut pitkästä aikaa taas onigirazu-liukuhihna! Ihastuin tähän japanilaiseen “riisileipään” muutaman vuotta sitten ja jonkin aikaa onigirazu olikin yksi vakiovierailijoista keittiössämme. Sen verran työlästä sen valmistaminen kuitenkin on, että kun suurin hurahdukseni vaimeni, jäi riisileipienkin paketoiminen vähäksi aikaa.

Viime lauantaina lempibaarissani, BrewDog Helsingissä järjestettyyn vegaanisten oluiden ja ruuan paritukseen halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä onigirazuja! Tosiaan, kokkailin tuohon loppuunmyytyyn tapahtumaan neljä vegaanista ruokaa, joille etsimme Brewdogin Kristan kanssa hyvät olutparit. En ole hirmuisen hyvä kehumaan omaa työtäni, mutta panostin tarjoiluihin ja niiden viimeistelyyn viikkotolkulla ja pistin parastani pöytään. Tarjolla oli niin vegaaninen onigirazu kuin hartaudella friteeratut perunanachotkin – ja ne loput tarjoilut päivitän blogiin pikkuhiljaa! Hyvää palautetta ruuista onneksi sitten sainkin – huh – tämähän oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kokkasin muille kuin tutuille. Ehkä näitä iltoja uskaltaa siis järjestää jatkossakin?

vegaaninen onigirazu

Koska haluisin tarjolle maistuvaa ja mielenkiintoista ruokaa, jota syödessä ei ajattelisi niinkään ruuan vegaanisuutta vaan sen herkullisuutta, päätin aloittaa setin onigirazuilla. Niistä ei edelleenkään moni vielä tiedä mitään, joten niitä tarjotessa ollaan jo erikoisuuden kannalta voiton puolella. Liian erikoisia ne eivät silti ole, muistuttaahan onigirazu kuitenkin etäisesti sushia (mitä se tosin ei ole).

Onigirazu?

Onigirazu on eräänlainen mukaelma japanilaisesta eväsklassikosta onigirista. Onigirazu ei ole perinteinen japanilainen ruoka, vaan se on peräisin japanilaisesta sarjakuvasta nimeltä “Cooking Papa” – sarjisruokaa siis! Perinteinen onigiri on suolalla maustetusta riisistä muotoiltu pallo tai kolmio, jonka sisällä on yleensä aika yksinkertainen suolainen täyte (yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pikkelöity japaninaprikoosi eli umeboshi, joka pidentää onigirin säilyvyyttä).

Onigiri tarjoillaan onigirazun tavoin norilevän kanssa. Toisin kuin levään paketoitu onigirazu, onigirien kaveriksi tuleva levä säilytetään kuitenkin aina erikseen jottei se vettyisi. Japanilaisista kulmakaupoista löytyy erilaisia onigireja pikkurahalla ja söimmekin niitä Japanin reissuillamme lähes päivittäin 🙂

Perinteiset onigirit ovat siis minusta aivan ihania. Niitä on kuitenkin ainakin minun ollut haastavaa oppia muotoilemaan oikeaoppisesti. Sen sijaan onigirazu onnistuu vähän kömpelömmältäkin kokilta! Kiitos käytännöllisestä keksinnöstä Cooking Papalle ♥

vegaaninen onigirazu

Onigirazun voi täyttää melkeinpä millä vaan, joten siitä voi tehdä tarpeen mukaan ruokaisamman tai kevyemmän suupalan. Olenkin täyttänyt onigirazuja kotona jos jonkinlaisin eri tavoin, mutta täällä blogissa ei ohjetta vegaaniselle versiolle vielä olekaan! Sellaisen tilaisuutta varten kehiteltyäni on nyt siis ihan aiheellista lisätä tuo ohje tänne teidänkin luettavaksenne.

Täysin uusia makuja tämä vegaaninen onigirazu ei omalla mittapuullani sisällä, sillä sen täytteeksi tuli mm. paistettuja sieniä, avocadoa ja majoneesia. Olen rakastunut suolaisen makeiden ja hieman savuisten paistettujen sienten ja kermaisen avocadon yhdistelmään, enkä meinaa saada siitä kyllikseni! Sama makupari löytyykin siksi reseptiarkistoistani mm. vegaaninen temaki -reseptin sekä vegaanisen perunankuoriburgerin yhteydessä. Ehkä seuraava tekemäni vegaaniruoka voisi kuitenkin olla jo jotain ihan muuta…

Ohjeen määrästä riittää neljään osaan leikattuina cocktailpalat 24:lle, välipalaa puoliksi leikattua 12:lle ja lounaaksi kuudelle. Jos et ole ruokkimaan laumaa nälkäisiä olutfaneja kuten minä, kannattaa ohje tehdä 2/3 tai 1/2 tai 1/3 osissa.

Vegaaninen onigirazu

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijasta tamaria

6 kpl

400 g sushiriisiä (+ suolaa maun mukaan tai n. 2 rkl Yukari shiso furikake -mausteseosta)

6 jumboherkkusientä / portobelloa

2 rkl miedon makuista kasviöljyä

1 tl nestesavua

2 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms.

1 tl srirachaa

2 pihvitomaattia

2 isoa kypsää avocadoa + 1-2 rkl riisiviinietikkaa

(1 ruukku shisoa / wasabirucolaa / mizunaa / viinisuolaheinää)

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

6 norileväarkkia

kelmua

Valmistele ensin riisi:

Pese riisi juoksevan veden alla niin monta kertaa, että siitä irtoava vesi on kirkasta (4-6 kertaa vettä vaihtaen). Laita riisi puhtaaseen kylmään veteen likoamaan ainakin muutamaksi tunniksi (itselläni se saattaa olla likoamassa yönkin yli). Valuta riisi huolella ja keitä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Pidä se lämpimänä.

Riisin kypsyessä valmistele täytteet:

Viipaloi sienet muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet öljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sitten paistinpannulle nestesavu, 2 rkl soijaa/tamaria, 2 rkl siirappia sekä sriracha. Sekoita hyvin, jotta jokainen sieniviipale saa mausteisen kylvyn. Jatka sienten paistamista mausteliemessä, kunnes liemi imeytyy sieniin lähes täysin. Itse teen välillä muuten nämä sienet niin, että paistan ne edellisenä päivänä ja laitan tuossa mausteliemessä yön yli jääkaappiin marinoitumaan – sitten vaan liemen kanssa paisto kun aletaan kokoamishommiin!

Viipaloi sekä tomaatti että avocado muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele avocadoviipaleet riisiviinietikassa, jotteivät ne tummu. Mausta majoneesi soijakastikkeella ja irroita käyttämästäsi yrtistä lehdet. Oma suosikkini on shiso, jota löytyy kaupoista yleensä nimellä perilla. Mizunaa suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan, mutta myös viinisuolaheinä toimii yllättävän hyvin! Jos päädyt laittamaan onigirazuihisi wasabirucolaa niin kannattaa muistaa että se on todella ytyä tavaraa.

Mausta sitten vielä riisi! Itse tykkään maustaa sen ihanalla japanilaisella shisoyrtistä tehdyllä yukari-mausteella, josta riisi saa sekä kauniin purppuraisen värin, että suolaisuutta, makeutta ja hauskaa kirpeyttä. Riisin voi myös jättää naturelliksi ja maustaa se vain ripauksella suolaa. Mitä teetkin, kääntele mauste riisin sekaan varovasti ja muista peittää riisi kannella tai kostealla keittiöliinalla, jottei se kuivu. Riisi pitää myös pitää lämpimänä! Huom! Sushiriisin tapaan riisiviinietikalla ja mirinkastikkeella maustettu riisi ei onigirazuihin kuulu, mutta toisaalta … säännöt on tehty rikottavaksi jos minulta kysytään. Muista kuitenkin ettet tällöin voi laittaa onigirazuja jääkaappiin, sillä siellä etikalla ja mirinillä maustettu sushiriisi kovettuu.

Onigirazu -kokoamislinja:

Levitä työtasolle hieman norileväarkkia isompi pala kelmua. Aseta leväarkki kelmun päälle. Annostele noin kolme ruokalusikallista lämmintä riisiä arkin keskelle, ja taputtele riisi kostutetuin käsin neliöksi, jonka kulmat osoittavat norileväarkin keskikohtia. Tee riisineliöstä tarpeeksi pieni, jotta leväarkin reunaan jää matkaa noin kaksi senttiä. Katso kuvalliset ohjeet edellisestä onigirazu-postauksestani! (Tai kurkkaa rakentamisohje tästä videosta. Kasaaminen alkaa noin 5 minuutin kohdalla videota.)

Sivele riisille hieman soijalla maustettua majoneesia ja asettele majoneesin päälle kuudesosa sieniviipaleista, avocadoviipaleista, tomattiviipaleista (sekä käyttämästäsi yrtistä). Laita täytteiden päälle vielä hieman majoneesia auttamaan päälle tulevaa riisikerrosta pysymään paikoillaan. Lastaa täytteiden päälle vielä muutama ruokalusikallinen riisiä ja taputtele se varovasti taas kutakuinkin neliön muotoon. Ei haittaa, jos neliön kulmat hieman sortuvat, seuraavassa työvaiheessa paketti nimittäin saadaan kyllä siistiksi!

Taita kaksi vastakkaista norileväarkin kulmaa kelmun avulla täytteiden ja riisin päälle. Koeta saada arkin kulmat toistensa päälle melko tiukasti. Käännä sitten vielä toiset kaksi kulmaa keon päälle taputellen samalla leväarkin kulmat siististi taitoksen sisään piiloon. Kääri kelmu tiukasti paketin ympärille ja käännä paketti työtasolle niin, että taitokset jäävät paketin alapuolelle. Jätä valmis onigirazu odottamaan loppujen valmistumista.

vegaaninen onigirazuSitä ei muuten kuvasta näe, mutta kyllä näissä kuvauskappaleissakin oli tomaattia sisällä. Se vain piiloittelee onigirazujen kulmissa eikä näy tässä leikkauspinnalla… Miten siinä välillä käykin niin, että kuvauspäivänä jotain menee pieleen ja silloin kun kameraa ei ole mailla halmeilla ruoka näyttää upealta?

Säilytys:

Onigirazut säilyvät pitkälti samoin kuin onigirit: muutaman tunnin huoneenlämmössä tai kelmutettuina seuraavaan päivään jääkaapissa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tuoreeltaan syötyinä. Mikäli maustoit riisin viinietikalla ja mirinillä, säilytä onigirazu huoneenlämmössä ja syö se parin tunnin sisällä valmistamisesta.

…ja viimeiseksi vielä olutsuositus:

Tilaisuudessa yhdistimme onigirazut metsäisen yrttiseen ja hieman karamelliaromiseen amber aleen, BrewDogin omaan 5am Saintiin. Tämä vegaaninen onigirazu on levän, sienten ja soijakastikkeen ansiosta umamia tulvillaan. Kristan kanssa valitsemamme oluen kevyemmän puoleinen katkeruus, karamellisuus ja mäntyiset sekä hedelmäisen sitruksiset aromit tukivat ruuan makuja kivasti!

Kotona minulla oli kuvauspäivänä lasissa kaapista paremman puutteessa kaivettu melko rohkea veto – mansikalla miedosti maustettu hedelmäinen blonde ale. Yhdistelmä ei kuulkaa ollut lainkaan hullumpi, sillä mieto ja hedelmäisen raikas olut toimi hyvänä suun raikastajana täyteläisten onigirazusuupalojen välillä.

Ps. Myös Hannan Soppa on tehnyt vegaanisia onigirazuja! Kurkkaa täältä Hannan makuyhdistelmätitse ainakin tulen taatusti testaamaan tuota paahdetun bataatin laittamista onigirazuun!

442 views

Sipsihullun sipsileivät

Sipsihullun sipsileivät

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

sipsileivät

Sipsihullu tässä hei! Kaikki, jotka ovat minut tuntevat yhtään paremmin, tietävät, kuinka suuri sipsifani olen. Ihan mitkä tahansa sipsit eivät minulle kuitenkaan kelpaa, himoitsen vain suolaisia, rapean rouskuvia, kokonaisista perunoista tehtyjä ja vielä mieluiten kuorellisia yksilöitä. Syön rakkaat sipsini asiaankuuluvalla hartaudella, tarkastellen jokaisen yksilön rauhassa: kuinka läpikuultava se on, kuinka kupliva, minkä värinen, minkä paksuinen…

Sipsipussin jakaminen jonkun kanssa on kauhistus tällaiselle hitaalle sipsin syöjälle. Siinä ajassa, kun toinen rouskuttelee menemään kourallisia kerrallaan pysähtymättä melkein edes nielemään, minä syön ehkä viisi perunalastua. Hätähän siinä tulee! Kotona yleensä jaammekin sipsipussin kahteen kulhoon, jotten jäisi nuolemaan tyhjää pussia. Juhlissa taktiikkaani on kerätä kouraani/lautaselle/syliini mahdollisimman iso keko sipsejä ja vetäytyä sitten tutkiskelemaan saalistani rauhassa jonnekin nurkkaan.

earth control grov chips

 

earth control sipsit

Arvaattekin varmaan, kuinka mahtava fiilikseni oli, kun tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni lähetys saapui kotiini: laatikossa oli läjäpäin mitä parhaimpia herkkusipsejä ja lupa testailla niitä oikein hartaudella!

Earth Controlin sipsit ovat sipsien aatelia. Ne valmistetaan kokonaisista, tarkkaan valikoiduista ja käsin lajitelluista kuorellisista laatupotuista. Hidas kypsennys pienissä erissä ja matalassa lämmössä saa aikaan todellisia kaunottaria: sieltä täältä läpikuultavia ja kullanruskeita, ekstrarapeita herkkupaloja. Uuh! Makuvaihtoehdoista löytyy Sea Salt, Black Pepper & Sea Salt, Sour Cream & Onion, Sweet Barbeque sekä Balsamico & Tomato.

Itse preferoin maun puolesta lähinnä perinteisiä, vain suolalla maustettuja sipsejä tai sitten suola & viinietikka -sipsejä, joihin olen erityisen hulluna. Jokainen kotimaisilta markkinoilta löytyvä viinietikkasipsi on tullut testattua, eikä reissussakaan voi erilaisia viinietikkasipsejä niin vain ohittaa! Earth Controlin sipsivalikoimassa onkin minusta tämän vahvan mieltymykseni vuoksi viinietikkasipsien kokoinen aukko, jota Balsamico & Tomato -maku ei ihan täytä (vaikka herkullista onkin). Sen sijaan Earth Control kunnostautuu valikoimansa ekstraherkullisilla Luomu Sea Salt perunalastuilla, joista tuli kertaheitolla uusi ykkösvalintani sipsihyllyllä!

Sipsihulluuteni on sillä asteella, että varsinkin nuorempana välillä haaveilin, että voisin elää pelkillä sipseillä. Kerran itseasiassa muutaman viikon ajan melkein elinkin, kun matkoilla mahataudin jälkeisissä oloissa muu kuin porkkanamehu ja sipsit eivät yksinkertaisesti maistuneet.

Pelkistä sipseistä koostuva ruokavalio ei kuitenkaan taida pidemmän päälle olla niin hyvä idea, joten haaveet sipseillä elämisestä ovat näin vanhemmiten jalostuneet erilaisiksi tavoiksi käyttää sipsejä osana kokkailua. Sipseistä kun on paljon muuhunkin kuin dipattavaksi!

Sipsejä voi käyttää varsin monessa ruuassa, joko mausteen tapaan, yhtenä raaka-aineena, tai rouskuvana annoksen viimeistelevänä elementtinä. Sipseistä valmistuu luontevasti erilaiset paneroinnit (miettikääpä vaikka itsetehtyjä sipsikalapuikkoja – lääh!) ja kourallinen murennettuja sipsejä ylevöittää niin sosekeitot kuin salaatitkin. Sipseistä saa myös todella koukuttavan pinnan makaronilaatikolle, oli se sitten kotoisa liha-makaronilaatikko tai dekadentimpi mac & cheese. Sipseillä kokatessa myös erilaiset maustetut sipsit löytävät keittössäni luontevasti paikkansa 🙂

Eikä sipsien käyttäminen ruuissa rajoitu tietenkään pelkästään suolaisiin ruokiin. Kaikki, jotka ovat hoksanneet joskus lisätä sipsejä jäätelöannoksensa päälle, voivat varmasti kuvitella miten herkullisia olisivat sipsisattumat browniessa tai suklaahippukekseissä, puhumattakaan sipsimurupohjasta juustokakussa…

sipsileivät

Matalan kynnyksen sipsikokkailut voi aloittaa lykkäämällä rapeita perunalastuja burgerin tai kerrosleivän väliin. Sipsileipiin voi lykätä perunalastujen lisäksi mitä vaan, mitä leivän väliin muutenkin laittaisi. Netti onkin pullollaan varsinkin USA:sta lähtöisin olevia erilaisia sipsileipäideoita, joista ehkä itselleni eksoottisin on maapähkinävoita, hilloa ja sipsejä sisältävä kombinaatio. Briteissä leivän väliin laitetaan muuten myös ranskanperunoita!

Nämä väsäämäni sipsihullun sipsileivät ovat täytteiltään vegaaniset, joten ne maistuvat monelle sipsin ystävälle ruokavaliosta riippumatta. Täytteet on laadittu kuitenkin myös leivän rakenne ja kasassa pysyminen mielessä: sekä avocado, majoneesi, että vegechorizotahna nimittäin liimaavat paketista helpommin syötävän. Tärkeä osa leivän rakentamista on samasta syystä sipsileivän kevyt kasaan painaminen lopussa. Sipseinä leivän välissä voi käyttää mitä vaan, mutta mikäli olet vegaani muistathan tarkistaa että käyttämäsi sipsit ovat vegaanisia.

Sipsileivät sopivat kokemukseni mukaan hyvin myös eväsleiviksi, kunhan ne kokoaa ja pakkaa pidempää säilytystä mielessä pitäen. Vinkkini eväsleipien pakkaukseen löytyy reseptin lopusta!

Sipsihullun sipsileivät

4:lle

8 viipaletta juureen leivottua maalaisleipää

6-8 rkl (vegaani)majoneesia

1 annos saksanpähkinächorizoa (tai n. 8 rkl hummusta)

1 iso kypsä avocado

2 tomaattia

8-12 palaa öljyyn säilöttyä / marinoitua artisokkaa

1 mieto chili

puoli kerää Cosmopolitansalaattia

4 kourallista lempisipsejäsi

Valmista ensin saksanpähkinächorizo ja päällystä sillä puolet leivistä. Viipaloi tomaatit ohuelti, poista chilistä halutessasi siemenet ja viipaloi sekin. Puolita isommat artisokan palat. Lado saksanpähkinächorizon päälle muutama artisokan viipale, tomaattia sekä chiliä. Päällystä leivät lopuksi muutamilla salaatinlehdillä, joiden päälle kasataan keko sipsejä.

Voitele jäljelle jääneet leivät vegaanimajoneesilla ja viipaloi tai muussaa avocado majoneesin päälle. Painele avocado huolella kiinni majoneesiin. Käännä avocadoleipä varovasti sipsikeon päälle ja paina näin syntynyttä kerrosleipää hieman lysyyn.

Kiinnitä leipä halutessasi vielä kasaan cocktailtikulla ja tarjoile heti!

Retkisipsileivät

Mikäli otat sipsileivät evääksi, kannattaa sipsikerros suojata enimmältä leivän kosteudelta ja rasvalta molemmin puolin salaatinlehdillä. Rakenna leipä siis samoin kuin ohjeessa, mutta lisää sipsikasan peitteeksi vielä muutama salaatinlehti ennen kuin käännät avocadoleivän koko komeuden kanneksi. Näin pakattuina sipsileivät ovat säilyneet minulla hienosti rapeina muutaman tunnin matkan.

Mikäli leipien pitää pysyä rouskuvina vielä pidemmän aikaa, pakkaisin kummatkin puoliskot omiin paketteihinsa ja lisäisin sipsit leipään vasta syödessä.

sipsileivät

Ps. Seuraathan Earth Controlia jo Facebookissa? Sieltä löytyy paljon kivaa reseptiikkaa!

Pps. Rapeiden sipsien valmistamisen anatomiasta voit lukea lisää täältä.

557 views

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Kaupallinen yhteistyö Risenta & Asennemedia

Metsäbrunssi!

Jos metsän reunassa asumisesta pitäisi valita paras puoli, niin tähän aikaan vuodesta tehtävä on helppo: spontaanien metsäpiknikien järjestäminen vaatii vain eväiden pakkaamisen ja muutaman minuutin kävelyn. Ei ole haitaksi sekään, että kotioven ja piknikpaikan väliltä voi halutessaan kerätä vielä leivänpäällisiä, kuten ketunleipää tai litulaukkaa

Kesän edetessä pidemmälle metsäpiknikeissä alkaa olla inisevä kääntöpuoli, mutta näin touko-kesäkuun vaihteessa myös syvemmällä metsässä on saanut nauttia eväistään vielä ilman sen kummempaa huitomista.

metsäpiknik50 metriä eteenpäin ja perillä ollaan!

Meidän taloyhtiön pihalta alkaa polku, jonka varrelta löytyy monta tuulensuojaisaa pikku aukiota, joissa evästää ja paistattelee päivää rauhassa. Viime viikonloppuna pakkasimmekin itsemme metsään brunssille. Ihan täysin spontaani temppu tämä ei sentään ollut, jonkinlaista piknikiä olin kaavaillut nimittäin jo etukäteen: paistanut muutaman pellillisen ruokaisaa siemennäkkäriä ja muussannut jääkaappiin baba ganoush -purkillisen, valkopapusoseen ja za’atarilla maustetut gremolataoliivit.

Tämäntyyppisissä piknikeväissä on se hyvä puoli, etteivät ne ole moksiskaan, vaikka kaavailtuna piknikpäivänä sää ei yllättäen suosisikaan. Purkit voivat hyvin odottaa muutaman päivän verran jääkaapissa sitä hetkeä, kun aurinko suvaitsee tulla esiin. Sitten vaan viltti olalle, purnukat koriin ja asemiin! Purkkiin pakatuissa eväissä on myös se hyvä puoli, että erillisiä tarjoiluastioita ei tarvita, eikä purkkien pakkaaminen pois lähtiessä vie juuri aikaa – ei, vaikka kesäkuinen raekuuro yllättäisi 😛

risenta siemennäkkileipä

risenta siemennäkkileipä

Sama juttu pätee Risentan siemennäkkäreihin: näkkäriseoksen voi paistaa sopivalla hetkellä etukäteen ja pakata valmiit näkkärit paloina purkkiin odottelemaan piknikhetkeä. Kiertoilmauunissa tekee helposti kerralla useammankin pellillisen ja tuolloin näkkäreistä riittää tarvittaessa isommallekin seurueelle.

Risentan hapanjuurinäkkileipä on ollut jo pitkään lempparini itse paistettavista näkkäriseoksista, mutta nyt se sai kovat kilpailijat Risentan uutuustuotteista: 50 % siemeniä sisältävät juuressiemennäkkileipä & lehtikaali-siemennäkkileipä valmistuvat nimittäin aivan yhtä nopeasti ja helposti! Ne ovat lisäksi hauskan värikkäitä, maukkaita ja ruokaisia rouskuteltavia.

siemennäkkileipäPunatäpläisessä juuressiemennäkkärissä maistuu just sopivasti punajuuren, porkkanan ja palsternakan makeus!

risenta siemennäkkileipä

Risentan siemennäkkileipä -seoksissa on sekin hyvä puoli, että gluteenittomina ja vegaanisina ne sopivat myös jokaisen ystäväni ruokavalioon. Risenta myös lupaa kompensoida kaikki tuotteidensa viljelyssä, valmistamisessa, pakkaamisessa ja kuljetuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt, joten tuotetta on kiva käyttää myös kestävän kehityksen näkökulmasta.

Omaksi suosikikseni näistä kahdesta uutuusmausta nousi punajuurella, porkkanalla ja palsternakalla täplitetty juuressiemennäkkileipä, johon huomasin käteni kurottavan brunssillamme uudestaan ja uudestaan. Kun pakkasin brunssipiknikkimme rääppiäiset myöhemmin samana päivänä mukaan kyläilyreissulle, niin katosi tosin lehtikaalinäkkärikin vauhdilla viimeiseen muruun asti 🙂

baba ganoushBaba ganoush aka munakoisotahna on suurta herkkuani 

Parhain baba ganoush valmistuu minusta uunin/grillin ja haarukan avulla, suristelulaitteita ei munakoisotahnan valmistukseen tarvita! Oleellisinta munakoison kypsentämisessä on kypsentää se todella pehmeäksi ja mieluiten pinnaltaan jopa savuisen hiiltyneeksi. Sähköuunissa laitankin baba ganoushia valmistaessani aina grillivastukset päälle.

Haarukalla valmistaessa baba ganoush jää kivasti rouheammaksi, mutta kuohkeutta siitä ei silti puutu. Minulla on ollut usein tapana keventää ja raikastaa baba ganoush muutamalla ruokalusikallisella kreikkalaista jugurttia, mutta totesin taannoin homman toimivat aivan yhtä hyvin kreikkalaistyyppisellä vegaanisella kauravalmisteella. Niinpä tekemäni baba ganoush maistuu myös vegaaneille, vaikka ns. jugurttia sisältääkin 🙂

Baba ganoush

vegaaninen

n. 1 kg munakoisoa

puolikas valkosipuli

1 sitruunan mehu

n. 1 dl oliiviöljyä

2-3 rkl tahinia (tummaa)

n. 1 tl suolaa

+ 2-3 rkl kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(kourallinen sileälehtistä persiljaa silputtuna)

Paahda munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Käännä munakoisot kerran kypsymisen aikana. Laita viimeiseksi vartiksi uunin grillivastukset päälle ja yritä saada munakoison kuori tummenemaan oikein kunnolla. Mikäli pääset käsiksi grilliin, kypsennä munakoiso siellä.

Laita viimeisen puolen tunnin ajaksi uuniin myös foliopalan sisään kääritty puolikas valkosipuli. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita; valkosipulin täysin pehmeää muttei palanutta (kurkkaa sitä siis muutaman kerran kypsymisen aikana). Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista.

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Painella munakoisoa siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Olen kuullut huhuja, että myös salaattilinko toimisi munakoison kuivaamisessa hyvin! Jos kotoasi siis löytyy sellainen ja olet rohkealla päällä, kokeile tätä metodia ihmeessä ja kerro sitten minullekin miten kävi!

baba ganoush

Purista sitruunan mehu kulhoon ja puristele sen sekaan jäähtyneet kypsät valkosipulin kynnet kuorestaan. Ripottele päälle suolaa ja murskaa valkosipulinkynnet haarukalla painellen tahnaksi sitruunamehun kanssa. Lisää kulhoon sitten munakoiso ja murjo sekin haarukalla rikki. Lisää seokseen tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen kahdesta ruokalusikallisesta, mutta lisää ihmeessä vielä kolmas mikäli haluat. Lisää oliiviöljy seokseen vähän kerrallaan edelleen haarukalla vatkaten, jolloin seos vaalenee ja kuohkeutuu. Mausta valmis baba ganoush lopuksi suolalla.

Baba ganoush on jo tässä vaiheessa minusta superherkullista, mutta happamien makujen ystävänä lisään seokseen vielä muutaman ruokalusikallisen kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia, joka raikastaa, kepeyttää ja happamoittaa tahnaa hieman. Voit myös silputa tahnaan tässä vaiheessa hieman hienoksi silputtua persiljaa. Baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

baba ganoushBaba ganoush & gremolataoliivit / valkopapusose ja villiparsa

Za’atarilla maustetut gremolataoliivit

vegaaninen

150 g vihreitä kivettömiä luomuoliiveja

1 luomusitruunan raastettu kuori

puolen sitruunan mehu

pieni valkosipulin kynsi raastettuna

2 rkl za’ataria (*

n. ½ dl oliiviöljyä

n. ½ dl hienoksi silputtua persiljaa

Valuta oliivit nesteestään huolella. Laita oliivit puhtaaseen lasipurkkiin ja lisää päälle loput raaka-aineet. Sulje purkin kansi ja ravistele raaka-aineet huolella sekaisin. Survo oliiveja hieman rikki purkissa esim. kaulimen tai kauhan varrella, ravista vielä kerran ja laita purkki sitten yön yli jääkaappiin maustumaan. Kun sopiva pikniksää koittaa, nappaa purkki ja haarukka kassiin ja napsi herkut näkkärin päälle suoraan purkista. Gremolata-oliivit säilyvät jääkaapissa 2-3 päivää tai muutaman päivän pidempäänkin, jos lisäät sitruunan mehun ja persiljan oliiveihin vasta juuri ennen tarjoilua.

*) Yrttinen ja kirpeän paahteinen za’atar on koukuttava mausteseos lähi-idästä. Sitä voi tehdä itse tai ostaa etnisistä ruokakaupoista. Muita za’atar-reseptejä blogissani ovat granaattiomena-za’atar-fetasalaatti, arabialaiset munakoisopihvit & savuiset za’atarpunajuuret.

Valkopaputahna

vegaaninen

n. 350 g isoja valkoisia papuja

puolen sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

1 dl oliiviöljyä

n. ½ tl suolaa

Huuhdo ja valuta pavut huolella. Raasta valkosipulin kynsi tehosekoittimen kulhoon ja purista sitruunanmehu päälle. Ripottele kulhoon vielä suola ja surauta valkosipulin kynsi mahdollisimman sileäksi tahnaksi. Jätä seos tekeytymään noin kymmeneksi minuutiksi – sitruunan happo ja suola pehmentävät kivasti raa’an valkosipulin makua.

Lisää kulhoon sitten valutetut valkopavut ja oliiviöljy. Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi ja kuohkeaksi tahnaksi – ohenna seosta tarvittaessa kylmällä vedellä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Pakkaa valkopaputahna purkkiin ja tarjoile se siemennäkkärin kera (näkkärin paloja voi halutessa vaikka dipata purkissa). Valkopaputahna säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

risenta siemennäkkileipä

Meillä oli brunssilla mukana vielä purkillinen pikaisesti kiehautettua villiparsaa, jota lastasimme sekä näkkäreille, että pistelimme menemään ihan sellaisenaan. Villiparsan saatavuus taitaa olla täällä Suomessa vähän niin ja näin, joten sen sijaan kannattaa kokeilla kiehauttaa minuutin pari kotimaista “villiparsaa” eli hyvin nuoria maitohorsman versoja, tai perinteistä viljeltyä parsaa, joka vaatii tietysti vähän pidemmän keittoajan.

Seuraavaksi taidamme siirtyä eväinemme metsän siimeksestä lähikalliolle – tuulestakin tulee nimittäin taas ystävä kun hyttysarmeijat aloittavat hyökkäyksensä. Jostain syystä hyttyset ovat aina olleet erityisesti juuri minun kimpussani – eräänkin ikimuistoisen juhannusyönä jälkeen laskin itsestäni yli 100 hyttysenpistosta! Ei auta meikäläistä Offit, ei citronella, ei huitoiminen. Se on vain hyväksyttävä paikkansa ravintoketjussa 😀

Sekä hyttystenkarkoitus- että piknikvinkkejä siis vastaanotetaan!

440 views