Makumuisto: Lanttusupikkaat

Makumuisto: Lanttusupikkaat

9f27dedb0beae67abe1c76d7d912882e

Kaikilla on varmasti erilaisia rakkaita makumuistoja lapsuudestaan – niin myös minulla. Koska olen pienestä asti ollut todella kiinnostunut ruuasta, luulisi olevan vaikeaa valita pitkästä listasta sitä kaikkein rakkainta muistoa.. mutta ei. Ykkössijalla on aina Mamman leipomat lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat ovat hieman kuin lanttukukkoja, mutta vain parin suupalan kokoisia. Ruiskuoren sisään ladotaan mehukkaita lanttusiivuja siankyljen kera, ja annetaan koko komeuden muhia uunissa suussasulavan pehmeäksi.

6ebaefde81b0bc045c5e7e767ded14f0
Mamma, eli äidinäitini, on varmaan vaikuttanut makutottumuksiini yhtä paljon kuin äitikin – jos äiti paisteli Herbamarella maustettuja munakoisopihvejä ja hemmotteli halvalla, niin Mamman luona syötiin siankyljellä silattuja karjalaisherkkuja, kuten ahvenpottia ja iki-ihania supikkaita.
Mamman ja Ukin luona sai muutenkin kaikkea sellaista, mistä muulloin vain haaveiltiin: itse kalastettua, perattua ja vastasavustettua kalaa, perunalepuskoita, Mamman keittämää korvasienikeittoa… Arvatenkin, kermaa ja voita ei juuri mammalassa säästelty. Mamma oli minulle lapsuudessa ja nuoruudessa rakas juttu- ja puuhailukaveri, ja opin isovanhemmiltani siinä samalla monen monta arvokasta menneen maailman taitoa. Heitä saan myös kiittää kauniisti sisustetusta kodistani – ja polkupyörästäni, ja niin monesta muustakin asiasta, etten niitä ala enempää tässä luettelemaan.
Tällä hetkellä taidan olla suvustamme ainoa, joka osaa leipoa lanttusupikkaita Mamman tavalla. Ja, jahka luette reseptin loppuun, on meitä kohta toivottavasti useampi, vaikkei sukua ollakkaan. Netistä toki löytyy erinäisiä supikasohjeita, mutta minusta ne ovat tietysti aivan vääriä (ei sitä lanttua etukäteen kuulu kypsentää!!!) – Mamman tapa on paras!

5f404e0a289aa834c4512186e0eee736
Mamman menetelmä on siis se ainoa oikea minulle, mutta myös hidas, tarkka ja suuritöinen, joten aika harvoin näitä herkkuja tulee yksin tehtyä. Tällä kertaa aloitin tämän harvinaisen urakan kun Mammalla oli 88-vuotis syntymäpäivät. Poikkeuksellisesti melkein koko suku oli juhlissa koolla ja halusin hemmotella kaikkia tällä nostalgisella erityisherkulla, mutta erityisesti rakasta pikku Mammaa. Edellisen kerran tein supikkaita Ukille, kun hän oli vielä elossa – enkä ehkä ihan muistanut kuinka suuritöinen homma oikein onkaan…
Mamma opasti minut supikkaiden saloihin käytännön tekemisen ohessa, joten kaikki mitat ja muut määreet olen itse tähän reseptiin arvioinut. Arvatenkin monet asiat voi tehdä hieman eri tavoin, ja lopputulos on silti namia. Annan tässä siis varsin pikkutarkat ohjeet, mutta vain, koska yritän imitoida prikulleen Mamman opetuksia. Soveltakaa ohjettani ihan vapaasti!

5ddc4d25fd9ee5df910a82962e00109a

Lanttusupikkaat (n. 18-24 kpl)
Täyte:
400 g lanttua (valitse mieluiten pieniä ja pyöreitä yksilöitä)
150 g possunkylkeä
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
Taikina:
5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
n. 3 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
2 rkl kasviöljyä
+ n. 1 dl ruisjauhoja kaulintavaiheessa
Voiteluun: lantuista irtoavaa nestettä ja desin verran voisulaa

Kuori lanttu. Halkaise se pitkittäin kahtia, jotta voit vuolla siitä puoliympyrän muotoisia ohuen ohuita viipaleita. Pyri siihen, että viipaleet ovat niin ohuita, että näet veitsen niiden läpi. Mandoliini on tässä hyvä apuväline! Lanttusiivujen pitäisi olla ohuita, eikä niissä saisi olla teräviä kulmia. Sitä mukaa kun siivuja valmistuu, lado ne astiaan, ja ripottele väleihin suolaa ja sokeria. Jätä lanttusiivut muutamaksi tunniksi viileään mehustumaan ja valmista tällä välin taikina.

28f425655873e5d1a66232b70799f1ef
Taikina on suht helppo valmistaa: sekoita kulhossa jauhot, suola ja leivinjauhe. Yhdistä öljy kahteen desiin kylmää vettä, ja lisää jauhoihin. Sekoita, ja jatka veden lisäämistä, kunnes taikina on tasaista. Taikina pitää jäädä aika paksuksi, sinun pitää pystyä muotoilemaan siitä pallo. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita sekin jääkaappiin.
Noin tunnin kuluttua voit ottaa sekä lantut, että taikinan taas esiin. Valuta lantuista irronnut neste erilliseen astiaan – tämä neste on tärkeässä roolissa myöhemmin! Siivuta siankylki ohuiksi viipaleiksi (noin 24 supikasta vaatii noin 24 siivua). Järjestele työalustasi niin, että sinulla on niin lantut, taikina, possunkylki, kuin lanttunestekin ulottuvillasi.
Jaa taikina kahteen osaan, ja pyörittele osista kaksi saman kokoista pötköä. Jaa pötköt puoliksi, ja taas puoliksi, ja sen jälkeen kahteen tai kolmeen osaan (riippuen haluatko pienempiä vai isompia supikkaita). Pyöritä jokainen osa palloksi ja laita nopeasti kelmun alle odottamaan, jottei taikina pääse kuivahtamaan.

dd28c784a46275871031e563a2a9091f
Sitten oletkin valmis aloittamaan supikastehtailun! Ja näin se menee:
Kauli piirakkapulikalla taikinapallosta soikea, noin 3 mm paksu levy, joka on reunoiltaa hieman ohuempi kuin keskeltä. Täytä soikion toinen puolikas, mutta jätä sentin verran reunaa. Täyte ladotaan niin, että lanttua tulee reilun sentin kerros (itse laitan ensimmäiseksi ja viimeiseksi täydellisiä puolikaaren muotoisia paloja, ja täytän välin erimuotoisilla rämmäleillä), ja lanttukasan päälle laitetaan siankylkisiivu. Muista varoa lanttusiivuissa mahdollisesti töröttäviä kulmia, ne rikkovat taikinakuoren ja tuloksena on kuiva käntty (minulla on vieressä sakset, joilla tarvittaessa pyöristelen lanttusiivuja).

60f2561a2d40ee0983512cbcfde3551d
Kastele talteen otetulla lanttuvedellä täytteen viereen jäänyt reuna, ja taita soikion toinen puoli täytteen yli. Käännä kasteltu reuna varovasti taittamasi taikinan päälle, ja painen se tiiviiksi hellävaroen. Nosta supikas pellille odottamaan seuralaisia ja peitä se liinalla tai kelmulla jottei se kuivahtaisi.
Kun taikina/lantut/siankylki loppuu, on aika lykätä supikkaat uuniin. Niitä paistetaan ensin 200 asteessa vartti, jotta kuori hieman ruskistuu. Laske sitten lämpöä 160 asteeseen. Paista supikkaita yhteensä 1,5 tuntia, mutta ota ne uunista ulos puolen tunnin välein voitelua varten. Voiteluun käytetään jäljelle jäänyt lanttuvesi, johon on sekoitettu voisulaa. Paistoajan jälkeen voit ottaa pellin uunista.
Lopuksi Mammani paketoi koko lämpimän pellillisen useamman viltin sisään ja jätti paketin yöksi muhimaan uuninpankolle, taisivat ne supikkaat välillä köllötellä sohvallakin tyynykasan sisällä. Minä imitoin tätä hellää loppukäsittelyä käärimällä supikkaat folioon ja foliopaketin villavilttiin. Loppuhauduttelu on tärkeä vaihe, sillä silloin supikkaiden kuori hieman pehmenee, ja täyte muuttuu entistäkin mehukkaammaksi.

a64ba8d4b58adeac857438d7b968d00a

a67df327da6b13d07c02d99d65c5ecdf
Viimeinen ohje ei varmaan selittelyä kaipaa: Syökää supikkaat lämpiminä ja erityisesti suosittelen, että syökää ne hyvässä seurassa! Jos näkee kaiken tämän vaivan, kannattaa jakaa lopputulos ja sen takaama hyvä mieli lähimmäisilleen. Niin oma rakas Mammanikin teki.

217 views

Taikajuoma: vihreä tee & seitsemän niityn kukat

Taikajuoma: vihreä tee & seitsemän niityn kukat

5451fe69dcd6f2d98f18768c38b2b1da

Vihreästä teestä on kohkattu terveys- ja hyvinvointipiireissä jo vuosia: se sisältää antioksidantteja, flavonoideja, katekiiniä, aminohappoja, C-, B1-, B2- ja E-vitamiinia ynnä liudan muita jännän nimisiä ainesosia, joilla on tutkittu olevan mitä moninaisimpia terveyshyötyjä.
Minulla on tässä kelju ongelma: en tykkää vihreästä teestä. Mutta juoma, joka auttaa mm. säilymään nuorena, hoikkana ja hyvähampaisena, kiinnostaa! Puhumattakaan siitä, että vihreä tee suojaa auringolta, hoitaa sydäntä ja verisuonia, auttaa kolesteroliin ja korkeaan verenpaineeseen… lista vihreän teen hyödyistä on pitkä.
Mikä avuksi, kun tee ei siltikään houkuttele? Ja haluaisin kuitenkin hyötyä sen terveys- ja kauneusvaikutuksista? No. Ensiksi kannattaa opetella hauduttamaan tee oikein. Vihreässä teessä veden lämpötilan kanssa on tarpeen olla tarkkana: liian kuuma vesi tekee teehen kitkerän maun. Kokeilemalla eri laaduille sopiva lämpötila selviää, mutta alkuun kannattaa lähteä 70 -75 asteesta. Haudutusaikakin vaihtelee teetyypin mukaan, yleisimmin vihreä tee hautuu kahdesta neljään minuutissa.

Kylmähauduttaminen on toinen vaihtoehto. Kylmässä vedessä haudutettu tee sisältää vähemmän kofeiinia ja katekiinia, mutta C-vitamiinia juomassa on näin valmistettuna enemmän. Lisäksi se on pehmeämpää maultaan – en ole kertaakaan onnistunut saamaan kitkerää juomaa aikaan kylmähauduttamalla!

6cb5bae108a2e9727f5db9b16402b3b7
Tutustuttuani kylmähaudutukseen olen ottanut tavakseni tehdä jääteetä iltaisin jääkaappiin. Niinpä teenkulutukseni on noussut nollasta litraan hetkessä, ja odottelen tässä vain luvattuja hyötyjä! Voisin vaikka vannoa, että olen laihtunutkin ainakin pari grammaa?
Teepuritanisteille nostan hattua, sekä jääteemaljan: jonain päivänä minäkin ehkä opin arvostamaan teen aromeja sellaisenaan, mutta tällähaavaa olen enemmän kuin tyytyväinen vähintään sitruunalla silattuun taikajuomaani. Taianomaista juhannusta jokaiselle ♡

1a87404e32ffd9c113dd999423607a9f

Kylmähaudutettu vihreä tee
1 l kylmää vettä
4–5 tl vihreää teetä

Sekoita tee ja vesi isossa kannussa, tai teepannussa. Jätä kannu yöksi jääkaappiin. Poista aamulla juomasta lehdet, mausta makusi mukaan ja nauti! Voit myös jättää kannun huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi, ja kannullinen ihmejuomaa valmistuu vieläkin nopeammin!
Mansikkaa, mustikkaa, taikajuomaan voi laittaa mitä vaan.

Mustikka-jäätee
litra kylmähaudutettua vihreää teetä
desi mustikoita
1 rkl nestemäistä makeutusta, kuten kookospalmunektaria (Big Tree Farms)
puolen sitruunan mehu
jääpaloja

Liuota valitsemasi makeutus tilkkaan kuumaa vettä. Sekoita kannussa tee, makeutus, sitruunamehu ja mustikat. Voit murjoa mustikoita hieman, jos haluat niistä enemmän makua ja väriä juomaan.
Ripaus koivua, muutama ruiskukka, vihreää teetä, ruusunkukka… kohta olen kaunis, nuori ja kohtaan unelmieni prinssin!

686b91784195422f41eda675a6c0f477

Juhannuksen taikajuoma
Litra kylmähaudutettua vihreää teetä
Seitsemän erilaista juhannusyönä kerättyä syötävää yrttiä/kukkaa, esim.
ahomansikan lehdet,
kamomillasaunion nuoret kukat,
kanervan kukat,
koivunlehdet,
kultapiiskun kukat,
kuusenkerkät,
maitohorsman lehdet,
mesiangervon kukat ja lehdet,
mustaherukanlehdet,
mustikanlehdet,
poimulehti,
puna-apilan lehdet ja kukat,
puolukanlehdet,
ruusunlehdet ja terälehdet,
vadelmanlehdet ja marjat,
valkoapilan lehdet ja kukat.

Sekoita valitsemasi villiyrtit ja -kukat teekannuun ja jätä hautumaan viileään seuraavaan päivään saakka. Näe unia tulevasta puoliskostasi. Aamulla nauti taikajuomasi tervehdyttävistä ja kaunistuttavista/komistuttavista vaikutuksista, jotta puolison kohdatessasi olet hehkeimmilläsi.
(syötävien kasvien lista: luontoon.fi)

9d58bb8e63c524dab33c6524a8e2ff69

Ps. Vihreä tee on erinomainen valinta jos olet aattona nautiskellut toisenlaisia taikajuomia grilliherkkujen kera: se nimittäin poistaa nesteitä aka turvotusta kehostasi, sekä auttaa pahanhajuiseen hengitykseen.
Pps. Muistathan kerätä villivihanneksia ja -kukkia vain jos varmasti tunnistat ne! Hortoilu on tällähetkellä kovin trendikästä, mutta muistakaa että siinä missä luonnostamme löytyy paljon hyvää syötävää, löytyy vastaavasti paljon myrkyllistäkin.

247 views

Sitruunainen pinaatti-linssikeitto

Sitruunainen pinaatti-linssikeitto

Vuodenvaihteen jälkeen alkaa mielestäni jo kevät – tai ainakin ihan melkein kohta. Kun mieli vilistää omia teitään kohti sandaalikautta, kylmyyden ja pimeyden kohtaaminen tuntuu välillä varsin vaikealta. Pahimpaan hätään keitän raikkaan, pirteän ja ravitsevan lempisoppani: sitruunaisen pinaatti-linssikeiton. Kun syön tätä keittoa, en pysty mököttämään. Aurinko alkaa paistamaan. Ihan tosi! Kokeilkaa vaikka!

5cedc1243b648417ca6fcfc6cef9d0c8

Sitruksinen Linssi-Pinaattikeitto 4:lle

vegaaninen

3 dl vihreitä linssejä
1,5 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota tai reilu rkl kasvisliemijauhetta (esim. Reformi Luomu)
70 g tuoretta pinaattia/pussillinen pakastepinaattia
1-2 porkkanaa
1-2 sitruunaa
(1 appelsiini)
nippu persiljaa
(Muutama mintunoksa)
suolaa, pippuria
(chiliä, valkosipulia)

Huuhtele linssit. Jos haluat lyhentää keittoaikaa, liota linssejä runsaassa vedessä tunnin verran. Älä käytä liotusvettä.

Kiehauta vesi ja lisää linssit (ja pilkottu chili/valkosipuli). Keitä linssit puolikypsiksi ennen liemikuution tai kasvisliemijauheen ja viipaloidun porkkanan lisäämistä (linssit kuten muutkin palkokasvit eivät kypsy kunnolla suolaisessa vedessä). Keitä linssit pehmeiksi (20-25 min, reilu 10 min jos liotettu).

Lisää keittoon juuri ennen tarjoilua runsaasti silputtua persiljaa ja tuore pinaatti tai pakastepinaatti (sekä minttu), mutta vain muutamaksi minuutiksi pehmenemään/kuumenemaan, jotta kaikki vitamiinit ja ravinteet säilyvät lautaselle asti.

Tarkista vielä suola/pippuri. Lisää keittoon reilusti sitruuna- ja/tai appelsiinimehua juuri ennen tarjoilua. Sitruuna tummentaa pinaatin, näin keitto säilyttää kauniin vihreän värinsä. Liemen pitää maistua reilusti sitrukselle, ja linssien olla täysin pehmeitä.

f3d714a70562609668399baa141201e1

Tämä linssikeitto on hyvä proteiinin. raudan ja C -vitamiinin lähde. C-vitamiini myös auttaa rautaa imeytymään.

Ps. Kokeile keitossa myös fenkolia, varsiselleriä, pienittyä parsakaalia, purjoa, lehtikaalia, vihreitä papuja… kunhan et pihtaile sitruunassa ja/tai appelsiinissa! Voit myös korvata osan linsseistä vaikka quinoalla.

e102a38d0767cf4b548eaa51e1360d1a

205 views

Jääkaapin tyhjennystä: Valkopapusose & Villiintyviä vihanneksia

by Juulia 0 Comments
Jääkaapin tyhjennystä: Valkopapusose & Villiintyviä vihanneksia

Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.

Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli “köyhäinkeittiön” kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla… sienimetsäänkin voisi lähteä?

Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.

Kaappien tonginnan tulos.

Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja – ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.

Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä – mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.

Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.

Kattilassa papusoseen ainekset, siivilässä vihannekset. Pysyy tiski vähissä!

Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.

Mamma mia! Tää on NIIN hyvää!

Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.

Summittainen resepti:

Sose

purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)

Vihannekset

mitä tahansa seuraavista:

parsakaalin kukintoja
vihreitä papuja
lehtikaalia
ohueksi viipaloitua fenkolia
lehtipinaattia
kesäkurpitsaa
tms.

Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.

ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!

pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä – lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.

92 views