Kaalipyttipannu

by Juulia 1 Comment
Kaalipyttipannu

Gourmetkaalipyttipannu. Suoraan pannusta kiitos!

Ystäväni Sanna peräänkuulutti taannoin kaalireseptejä, jotka olisivat jotain muuta kuin niitä iänikuisia kaalikääryleitä ja kaalilaatikoita. Vaatimattomasta ja arkisesta kaalista saisikin olla olemassa useampia reseptejä, joilla se ylentyisi gourmetiksi! Rapea, mehukas, makea ja muodoltaan moneen taipuva kaali jää helposti lisukkeen rooliin, vaikka siitä olisi aterian kohokohdaksikin.

Itse olen kasvanut syömään kaalini kaalina, ja odottamaan kieli pitkällä kevään ensimmäisiä nuoria ja mehukkaita kaalinkeriä: äiti kiikutti pinon kaalinlehtiä nenän alle, ja käärin niitä siitä sitten rullalle ja pistelin mutustaen rakennellessani legoilla. En muista, että kotonamme oltaisiin tehty kaalikääryleitä, tai laatikkoakaan – voi olla että olen vain unohtanut. Niinpä nämä perinneruuat yhdistyvät mielessäni kouluun, eivät kotiin, enkä oppinut niitä tekemään kuin vasta aikuisena.

Syön edelleen kaalini mieluiten kaalina, mutta syys-talvella se päätyy minullakin useammin ainesosaksi ruokaan. Ykköskäyttökohteeni on kaalisalaatti – tosin sitäkin saatan syödä ihan sellaisenaan, en vain lisukkeena.

Kesällä innostuin (kuten moni muukin) grillaamaan kaalinlohkoja, ja se todella oli herkkua se! Laatikkoa ja keittoa tulee toki myös tehtyä. Gourmetresepteiksi ei kuitenkaan taida olla näistä yhdestäkään… paitsi ehkä siitä, mikä vielä jäi mainitsematta: rakkaasta kaalipyttipannustani!

Pyttipannu ei ole sanana omiaan herättämään mielleyhtymiä gourmeesta, mutta luksusta se minusta kyllä on. Se valmistuu käden käänteessä, ja sen voi paistaa ja syödä suoraan pannulta (eli tiskiä ei tule paljoa, huraa!). Luksusta on minusta myös se, että pyttipannu onnistuu useimmiten ilman kauppareissua ihan niistä aineksista, mitä kotoa löytyy. Jos kaupasta jotain pitäisikin hakea, se ei maksa maltaita, ja ainekset löytyvät ihan tuosta lähikaupasta.

Toisinsanoen, minulle luksusta on se, että saan herkullisen ja edullisen ruuan nenän alle mahdollisimman pienellä vaivalla 🙂

Kaalipyttis 1:lle

n. 200 g kaalia

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 salottisipulia

1 chili

pieni pätkä inkivääriä

muutama (kevät)sipulin varsi

loraus oliiviöljyä

(1 tl seesamiöljyä)

1 porkkana

1 tl marmitea (hiivauutetahnaa)

1-2 tl soijakastiketta (enemmän, jos et käytä marmitea)

1 kananmuna

1 rkl ruokosokeria/hunajaa

Viipaloi sipuli ja hauduta sitä hetki öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää sokeri ja anna sipulin saada hieman väriä. Viipaloi valkosipuli, suikaloi inkivääri ja chili, ja lisää pannulle. Pidä lämpö matalana, jottei seos pala. Suikaloi kaali ja porkkana, ja lisää nekin pannulle, ja paista sekoitellen kunnes kaali pehmenee.

Mausta pyttiksesi marmitella ja soijakastikkeella, ja lisää tarvittaessa hieman sokeria jotta saat aikaan hyvän tasapainon suolaisen ja makean välille. Tee seoksen keskelle pieni kolo ja kaada pannuun vielä hieman öljyä. Riko koloon kananmuna ja anna sen paistua kunnes valkuainen on kokonaan hyytynyt – itse tykkään jättää keltuaisen melko juoksevaksi ja sekoittaa sen syödessäni haarukalla ruokaan.

Tarjoile ruoka silputun kevätsipulin kanssa. Myös paahdetut maapähkinät tai vegepekoni toimivat annoksessa erityisen hyvin!

563 views

Lipstikkakeitto

by Juulia 0 Comments
Lipstikkakeitto

lipstikkakeittoKesäherkku lipstikkakeitto

Lipstikka

Kasvaako pihallasi lipstikka? Se on kuulemma sellainen pieni riesa, joka leviää ja rehottaa niin, että siitä riittää vaikka muille jakaa. Joten… muotoillaanpa kysymys uudelleen: tunnetko jonkun, jonka pihalla kasvaa lipstikkaa?

“Liperi on maineikas lääkekasvi, jota on viljelty jo keskiajalla luostaripuutarhoissa Keski-Euroopassa”, kertoo pikainen guuglaus.  Kasvilla on hoidettu niin vatsavaivoja, kihtiä, kipuja, masennusta kuin käärmeenpuremiakin.

Tiesin lipstikasta ennen guuglaustani vain sen, että sitä voi käyttää suolan ja lihaliemikuution korvikkeena – enkä ollut yrttiä koskaan käyttänyt. Voi mikä virhe! Lipstikkahan on ihanaa!

Sattumoisin siskoni pihalla rehottaa lipstikka, ja sain luvan käydä harventamassa sitä. Lipstikan tuoksu on vahva, ja muistuttaa selleriä, mutta etäisesti omasta mielestäni jopa kardemummaa – aika innolla siis lähdin tutustumaan saaliiseeni.

lipstikka

lipstikkakeitto

Ystäväni Eevis antoi ihanan lipstikkakeittoreseptinsä minulle jakoon, ja kertoo siitä näin:

“Lipstikkakeitto on ihan parasta kesäruokaa. Meni pitkään, että en tiennyt mihin lipstikkaa pitäisi käyttää, mutta kun löysin tämän ohjeen, lipstikka on se, jonka kasvua odotan koko kasvimaan kasveista eniten. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mistä resepti alunperin on, mutta suuri kiitos sen kehittäjälle. Se on kaikista mun omistamista resepteistä varmasti eniten eteenpäin jaettu.”

En ihmettele. Eeviksen lipstikkakeitto on ihanaa! Halutessasi voit tehdä keiton vegaanisena käyttämällä öljyä voin sijasta ja kaurakermaa kerman sijasta.

Lipstikkakeitto (n. 4:lle)

1 iso sipuli
2 rkl voita tai öljyä
2 jauhoista vanhaa perunaa
2 dl (-5dl) silputtua lipstikkaa
1 l kasvislientä (mä olen laittanut vähän vähemmän ettei tule liian löysää)
suolaa
valkopippuria
1-2 palaa sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna kattilassa rasva ja kuullota siinä sipulisilppua hetki. Kuori ja raasta peruna ja lisää kattilaan. Lisää lipstikkasilppu ja kääntele kaikkea hetki, älä polta. Lisää liemi ja sekoita hyvin. Mausta ja jätä kiehumaan 45 minuutiksi (kannattaa välillä sekoittaa).

Tasoita keittoa sauvasekoittimella. Sekoita vehnäjauho kermaan ja vatkaa seos keittoon. Keitä vielä muutama minuutti. Tarjoa leivän kanssa. Ripota päälle tuoretta lipstikkasilppua.

lipstikkakeitto

Ps. Lipstikasta voi käyttää koko kasvin: lehdet, varret, juuret ja siemenet ovat kaikki syötäviä ja niitä voi käyttää eri tavoin mausteena tai rohtona. Lisää liperistä esim. täällä.

15 420 views

Naattipesto

by Juulia 5 Comments
Naattipesto

Kaikilla on varmaan niitä ruokia, joista talvella haaveilee? Niitä, joita saa vain kesällä? Tuoreet herneet, mansikat, kirsikat, itseongitut ahvenet, mökillä grillatut makkarat…?

Minulle se kaikkein isoin talvinen haave on, vuodesta toiseen, kesäporkkanat. Rakastan porkkanoita, ja niitä pitää olla kaapissa ympäri vuoden sellaisenaan nakerreltavaksi, mutta kesäporkkanat ovat sitä porkkanoiden luksusta, josta näen välillä jopa unia.

Lapsena nakertelin porkkanoita sellaisella hartaudella, että jyrsin niistä jopa eräänlaisia porkkanaveistoksia (ei, valitettavasti näistä taideteoksista ei ole kuvallisia todisteita). Tai sitten yritin kuoria porkkanan uloimman kerroksen irti niin tarkasti, että ydin jäi ehjänä viimeiseksi.

Jep, valehtelematta, porkkanafanaatikko tässä moi! Tämä koskee kuitenkin vain raakoja porkkanoita. Kypsennetyt porkkanat eivät uppoa samalla intohimolla, ja auta armias jos porkkana on ylikypsää – YÄKS.

Meneillään ovat onnenpäiväni: porkkanat ovat sesongissa, ja ihania makoisia tuoreita porkkanoita saa sydämensä kyllyydestä, ihan joka päivä! Säilytän omani jääkaapissa vesikupissa, jolloin ne pysyvät pidempään terhakoina. Ja entäs ne naatit…? Lapsenahan ne syötettiin siskon kanille. Nyt surauttelen niistä pestoa.

Porkkana on terveellinen välipala, sen varmaan tietävät kaikki. Mutta kuinka moni tietää, että naateissakin on mm. K-vitamiinia, kaliumia ja klorofylliä: naatit olivat varmasti siskoni edesmenneelle Nöpö-kanille hyväksi, mutta kyllä ne ovat hyväksi myös minulle.

Naatit voi syödä sellaisenaan vaikkapa silputtuna salaattiin tai uusien perunoiden päälle, tai ne voi kypsentää – keittoon, paistokseen, friteerata… mikäpä ei olisi hyvää uppopaistettuna… Käytä ruuaksi kuitenkin vain tuoreet ja terhakat naatit. Hieman nuupahtaneet tosin voi laittaa hetkeksi kylmään veteen virkistymään 🙂

Pesto maistuu minusta parhaalle kun sen tekee itse. Kaupan purkkipestoihin en ole juuri koskenutkaan sitten opiskeluaikojen… Helppoa ja nopeaahan se on surauttaa itse, ja silloin saa juuri sellaista mistä pitää.

Voit mielestäni käyttää tähänkin pestoon juuri niitä pähkinöitä mistä pidät, ja sitä juustoa mikä sinulle maistuu. Itse olen tykästynyt kombinaatioon naatti, pistaasi, manchego & valkosipuli, jonka kehittelin kaveriksi ahvenille ja kesävihanneksille karamellivoissa.

Naattipesto:

yhden porkkanannipun tuoreet naatit

1 pieni valkosipulin kynsi

50 g pistaasipähkinöitä

50 g manchegojuustoa

3 rkl neitsytoliiviöljyä

2 rkl vettä

suolaa, pippuria

Huuhtele naatit, ja pilko juustoa sekä valkosipulia vähän pienemmäksi. Soseuta naatit juuston, pähkinöiden, valkosipulin, öljyn ja veden kanssa karkeaksi tahnaksi (lisää vettä jos haluat pestostasi ohuempaa). Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Ps. jos et omista surrurlaitetta, voit käyttää sakset ja kulho -metodia: laita hieman pienityt raaka-aineet korkealaitaiseen kulhoon ja ala saksimaan. Metodi vaatii hieman kärsivällisyyttä, etkä saa pestostasi kovin sileää, mutta voit halutessasi viimeistellä homman morttelissa survoen 🙂

Pps. Kun syöt vihanneksia ja juureksia kuorineen, tai tässä tapauksessa naatteineen, taikasana on LUOMU <3

1 242 views

Voikukasta kaprikseksi

Voikukasta kaprikseksi

Kaprikset ovat minusta ihania. Voikukkiin minulla sensijaan on viha-rakkaussuhde: vietin opiskeluaikoinani muutaman kesän niitä työkseni kitkien. Masentavaa puuhaa, paitsi niinä harvinaisen palkitsevina hetkinä, kun koko juuri irtoaa kiltisti ja ehjänä maasta.

Muistan lukeneeni voikukan nupuista tehdyistä “kapriksista” jo lähemmäs kymmenisen vuotta sitten Glorian Ruoka ja Viinistä. Jotenkin tässä on silti vierähtänyt tähän asti, että sain testattua reseptiä itse… mutta WAU, kyllä kannatti! Nämä ovat hyviä! Viha-rakkaussuhde voikukkiin kallistuu kokoajan enemmän rakkauden suuntaan 🙂

Siinä niitä riesoja nyt on!

Nuppuja keräillessä saa olla tarkkana, ja yrittää poimia vain kaikkein pienimmät ja umpinaisimmat nuput. Voikukkiahan on muuten varsin helppo löytää, eli keräily ei sinänsä vaadi suurta vaivannäköä. Toki kannattaa valita keräilypaikka kaukaa vilkkaista teistä tai koiranulkoilutusreiteiltä.

Nupuista kannattaa leikata varsi mahdollisimman huolellisesti pois, jonka jälkeen nuput kiehautetaan ja laitetaan suolaveteen pariksi päiväksi. Tämän jälkeen ne säilötään etikkaliemeen, ja sitten vain odotellaan että ne ehtivät tekeytyä kunnolla maukkaiksi.

Voikukkakaprikset

n. 3 dl voikukan nuppuja

suolaliemeen:

2 rkl merisuolaa

3 dl vettä

etikkaliemeen:

1,5 dl valkoviinietikkaa

0,5 dl vettä

2 rkl sokeria

Huuhtele nuput hyvin ja ryöppää sitten nopeasti kiehuvassa vedessä. Jotkut nupuista saattavat tässä vaiheessa hieman aueta, mutta se ei varsinaisesti haittaa mitään. Desinfioi lasipurkki kiehuvassa vedessä tai kuumassa uunissa, ja lado ryöpätyt nuput purkkiin.

Kiehauta suolaliemen aineksia kunnes suola on liuennut veteen täysin. Kaada kuuma suolaliemi nuppujen päälle (varmista että nuput ovat kokonaan liemen peitossa) ja sulje kansi. Jätä purkki tekeytymään huoneen lämpöön kolmeksi päiväksi.

Nuppuset suolaliemessä.

Kolmen päivän jälkeen voit kaataa suolaliemen purkista, ja laittaa tilalle etikkaliemen. Keitä liemen ainekset (voit halutessasi maustaa lientä esim. laakerinlehdellä, chilillä, pippureilla, valkosipulilla tms.) ja kaada se kuumana nuppujen päälle. Sulje kansi, jäähdytä ja laita sitten jääkaappiin.

Voikukkakaprikset ovat valmiita jo kolmen päivän kuluttua – jos teet isomman satsin, säilyvät huolella desinfioidut avaamattomat purkit kuitenkin viileässä jopa vuoden. Avattu purkki kannattaa tosin syödä kuukauden sisällä tyhjäksi (ja se ei ainakaan minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia).

Voikukkakaprikset sopivat vaikka mihin: juhannuksena laitoin niitä perunasalaattiin.

ps. voit kokeilla valkoviinietikan sijaan myös väkiviinaetikkaa – lisää silloin liemeen hieman enemmän vettä. Reseptejä nuppukapriksille löytyy esim. täältä ja raakaruokaversio täältä 🙂

751 views