Edulliset arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Kotivararesepti: sitruunainen kikhernepata

by Juulia on March 17, 2020 4 Comments

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin

Terveisiä kotoa!

Kotona on mukavaa! Introvertilta kotoilu sujuu luonnostaan, hengailen täällä muutenkin suurimman osan vapaa-ajastani. Totuttautuminen elämäni ensimmäisiin etätöihin ja etäopetuksen ammatillisiin haasteisiin on sen sijaan vähän toinen juttu… Puhun harvemmin päivätyöstäni täällä, mutta olen siis ammatiltani kuvataideopettaja. Taideopetuksen järjestäminen etänä on käytännössä tarkoittanut sitä, että olen miettinyt ja laatinut aamusta iltaan kaikille ikäryhmälleni ohjeita tehtäviin, joita voisi tehdä mahdollisimman monenlaisissa kotioloissa. Kouluun suunnittelemiani tehtäviä ei juuri voi tässä hommassa hyödyntää, kun lähtökohtana on pidettävä se, että ns. taidetarvikkeiden osalta käytettävissä on joillain mahdollisesti vain lyijykynä ja paperia.

Onneksi luovaa työtä voi tehdä varsin monin tavoin. Niinpä etätehtävien ideointi on ollut varsin inspiroivaa ja antoisaa, vaikka kiire on toki aikamoinen ollutkin. Ja olen tietysti hurjan kiitollinen siitä, että saan ja voin tehdä etätöitä! Toisaalta kun kaikki luova ajattelu uppoaa nyt työhön, on luova ajattelu elämän muilla osa-alueilla ollut aikamoisessa jumissa. Tai no, välillä myös ajattelu ihan ylipäätään 😀

Kotivarareseptit

Nyt kun kotoa olisi hyvä poistua vain pakon edessä, löytyy takataskustani onneksi monta reseptiä, jotka eivät juuri kaupassakäyntiä ja ajatteluakaan kaipaa: yksinkertaisia, muutamista raaka-aineista koostuvia viritelmiä, jotka toimivat vuosikymmenistä toiseen. Yksi rakkaimmista tällaisista resepteistäni – sitruunainen pinaatti-linssikeitto – juontaa juurensa opiskeluaikoihin, jolloin raha oli tiukassa … ja monesti myös aika. Keittoon tarvitsee minimissään vain vihreitä linssejä, valkosipulia, kasvislientä, pakastepinaattia ja sitruunamehua, ja lopputulos on yksinkertaisuudessaan ihanaa. Tämänpäiväinen resepti on makumaailmaltaan lähellä tuota linssikeittoa, kyseessä kun on orzolla rikastettu kikhernepata jonka pääasialliset mausteet ovat valkosipuli ja sitruuna.

Listasin muutaman muun pitkälti kuivakaapin turvin valmistuvan reseptini edelliseen juttuuni Wuhanin “kuumista ja kuivista” nuudeleista. Avainsanoina suurimmassa osassa näitä reseptejä taitaa olla papu tai linssi, sekä pasta ja nuudelit! Kuivakaapistani löytyy kaikkia näitä edellämainittuja runsain mitoin ja eri muodoissa ihan ympäri vuoden, enkä lainkaan ihmettele, että ne löytyvät myös Marttojen laatimalta kotivaralistalta. Papuja ja linssejä parempia kotivara-raaka-aineita ei minusta juuri ole! Kunhan kotoa löytyy lisäksi mausteita (vaikka vain ihan perus suola + pippuri), kasvislientä, laadukasta neitsytoliiviöljyä ja valkosipulia, molempia syö vaikka ihan sellaisenaan.

Sitruunainen kikhernepata valmistuu pitkälti kotivaran turvin – olettaen että kotivarastasi löytyy samoja asioita kun minulta: kuivattuja tai säilöttyjä kikherneitä, valkosipulia, sipulia, porkkanoita, varsiselleriä, kasvisliemikuutioita, jonkinlaista pastaa sekä sitruunaa (joka voi toki olla myös sitruunamehutiivisteen tai suolaan säilötyn sitruunan muodossa).

Porkkanan ja sellerin voi jättää pois jos niitä ei kotoa löydy, mutta jos kauppaan olisi lähiaikoina joka tapauksessa pakollista asiaa, ota kauppalistalle porkkana, selleri ja sipuli ja pyöräytä niistä pakastimeen italialaisen keittiön salainen ase eli soffritto Kokit ja Potit -blogin tapaan. Siellä käyttövalmiiksi paistettu vihannesseos säilyy hyvin ja on loistava pohja monen monelle ruualle.

Vihreiden osalta kikhernepata on parhaimmillaan tuoreiden yrttien kera (lisään rosmariinia pataan keittovaiheessa ja lehtipersiljaa lautaselle), mutta kuivatut tai pakastetut yrtit toimivat toki myös. Ja jos kotoa löytyy jo kuivahtanut ruukkurosmariini, älä heitä sitä pois vaan valmista siitä rosmariinivettä kikherneiden keittämistä varten tämän ohjeeni tapaan!

Teen tätä pataa (tai ehkä tämä on enemmänkin varsin sakea keitto?) meidän kahden aikuisen taloudessa aina suoraan neljälle, tämä kun on erittäin hyvää myös lämmitettynä. Ehkä pitäiskin tehdä seuraavalla kerralla vaan suoraan tuplasatsi…

Sitruunainen kikhernepata

vegaaninen

4:lle

200 g kuivia kikherneitä* / n. 400 g kypsiä kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

1-2 sellerinvartta (koosta riippuen)

1-2 porkkanaa (koosta riippuen)

1 keskikokoinen sipuli

4-5 valkosipulin kynttä

1 oksa rosmariinia / 1 tl kuivaa rosmariinia

muutama laakerinlehti

1 sitruuna (tai lohko suolaan säilöttyä sitruunaa / 2-3 tl sitruunamehutiivistettä)

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

100 g orzoa** (n. 1,2 dl) tai jotain muuta pienikokoista pastaa

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

kunnon loraus neitsytoliiviöljyä

kourallinen lehtipersiljaa

vastarouhittua mustapippuria

sitruunalohkoja

* 100g kuivia kikherneitä = n. 1,2 dl

** orzo on ison riisinjyvän muotoista pastaa

Valmistelut:

Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan runsaaseen veteen kuudeksi tunniksi. Huuhdo ja valuta liotetut kikherneet. Jos käytät säilykekikherneitä, valuta ja huuhdo myös ne. (Kikherneliemi eli aquafaba tosin kannattaa säästää, siitä pyöräytät vaikka vegaaniset marengit!)

Padan valmistus:

Kuutioi selleri, sipuli ja porkkana hyvin pieneksi kuutioksi. Silppua valkosipulinkynnet. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä isoon kattilaan ja kuullota vihannesseosta välillä sekoitellen, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää kattilaan valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Kaada kattilaan sitten litra vettä sekä kikherneet. Heitä sekaan vielä oksa rosmariinia tai teelusikallinen kuivaa rosmariinia sekä muutama laakerinlehti. Kiehauta ja alenna lämpöä sitten sen verran, että vesi miedosti poreilee. Keitä kikherneitä, kunnes ne ovat täysin kypsiä. Lisää kattilaan vasta sitten liemikuutio ja sekoita, kunnes kuutio liukenee.

Poimi kattilasta pois rosmariinin oksa (ja halutessasi oksasta irronneet neulaset) sekä laakerinlehdet ja kauhaise kattilasta sitten desin-kahden verran kikherneitä ja keitinlientä sauvasekoittimen menevään kulhoon padan sakeuttamista varten. Soseuta sivuun otetut kikherneet liemineen tasaiseksi ja jätä odottamaan. Lisää kattilaan orzo (tai joku muu pieni pastamuoto) ja keitä, kunnes pasta on kypsää. Lisää kattilaan sitten takaisin soseutetut kikherneet sekä maun mukaan vastarouhittua mustapippuria.

Viimeistely:

Jos käytät tuoretta sitruunaa, pese se hyvin. Raasta kattilaan hieman sitruunankuorta ja purista sekaan sitruunan mehu. Jos käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, poista lohkosta hedelmäliha ja huuhdo sitruunankuorta hetki juoksevan veden alla. Kuutioi säilötyn sitruunan kuori pieneksi ja lisää keittoon. Tiivistettyä sitruunanmehua ei sitten tarvitsekaan kuin tröötätä suoraan kattilaan oman maun mukaan – itse laittaisin muutaman teelusikallisen.

Sekoita hyvin ja tarkista maku – mikäli käytät suolaan säilöttyä sitruunaa, suolaa tuskin tarvitsee lisätä. Muussa tapauksessa suolaripaus voi tässä vaiheessa olla vielä tarpeen.

Tarjoile sitruunainen kikhernepata neitsytoliiviöljylorauksen, vastarouhitun mustapippurin, sitruunalohkon ja lehtipersiljan kera.

Pysykäähän tekin kotosalla! Ja jos käy aika pitkäksi, kerro vaikka mikä on sun suosikki kuivakaapin/kotivaran turvin valmistuvista resepteistä 🙂

Kiinalainen muna-tomaattikeitto

by Juulia on February 23, 2020 0 Comments

Kiinalainen muna-tomaattikeitto = täydellistä sairaspäivän ruokaa

Lomapöpö & sairaspäivän ruokaa

Taas kerran se iski: pöpö lomalla. Hartaasti odotetun talviloman viimeiset päivät ovat kuluneet makuuasennossa joko nukkuen tai jotain katsellen. Minun tapauksessani se jotain on yleensä ruokaohjelmia. Tällä hetkellä vahvassa rotaatiossa on YouTubesta juuri löytämäni kiinalainen, Yunnanin maakunnassa ruokavideoita tekevä Dianxi Xiaoge. Hänen videonsa ovat kauniita, taidolla tehtyjä ja hypnoottisia kuvauksia perinteisistä yunnanilaisista ruuanlaitto- ja säilöntätavoista, enkä pysty lopettamaan niiden katsomista niin millään! Vaikka ruoka ei ole pariin päivään juuri maistunut, kokkailuvideot siis sitäkin enemmän.

Tänään sain kuitenkin vihdoin ruokahaluni takaisin ja ensimmäinen ruoka jota uskaltauduin kokkaamaan, on kiinalainen muna-tomaattikeitto. Inspiksen tämän ruuan kokkaamiseen sain eräältä toiselta YouTubessa seuraamaltani ruokaihmiseltä, MasterChef Australiastakin tutulta Marion Grasbyltä. Hänen viimeisin katsomani video on kymmenessä minuutissa valmistuva muna-tomaattikeitto, jota hän on kuulemma syönyt paljon viime aikoina ollessaan väsynyt ja raskauspahoinvoinnin vaivaama. Väsymys ja pahoinvointi on ollut täälläkin läsnä, joten ei muuta kuin muna-tomaattikeitto tulille, kun raaka-aineetkin kerran kotoa jo valmiiksi löytyvät!

Kiinalainen muna-tomaattikeitto

Kiinalainen muna-tomaattikeitto on lämmittävä, miedosti hapan ja kevyen suolainen lohturuoka joka sisältää yksinkertaisimmillaan vain tomaattia, kevätsipulia, valkosipulia, kananmunaa ja kanalientä (tai ihan vain vettä), sekä minimaaliset mausteet: soijaa ja valkopippuria. Itse kaipasin tänään kuitenkin keittooni vähän enemmän potkua, joten ripottelin sekaan hieman jauhettua sichuanpippuria ja pieneksi kuutioitua inkivääriä. Liemenä käytin kasvislientä ja todellakin ihan kuutiosta vaan. Lisäksi viimeistelin keittoni omaan makuuni sopivaksi paahdetuilla seesaminsiemenillä, paahdetulla seesamiöljyllä sekä pienellä nokareella sichuanilaista chiliöljyä, kun sitä kaapistani kerran löytyy. Nämä lisäykset eivät taida ihan kuulua asiaan, mutta toimivat minulle tässä olotilassa tänään mitä parhaiten!

Muna-tomaattikeitto valmistuu kuin valmistuukin kutakuinkin kymmenessä minuutissa. Ohje on todella helppo, mitä et ehkä usko kun katsot alapuolella löytyvää tekstin määrää. Mutta se johtuu siitä, että minä olen vain huono kirjoittamaan lyhyitä ja ytimekkäitä reseptejä! Sellaisen löydät Marionin sivuilta 🙂

Ps. Mitat ovat suuntaa-antavia. Kaikkea voi ja kannattaa säätää omaan makuun sopivaksi!

Kiinalainen muna-tomaattikeitto

2:lle

koosta riippuen 2-3 tomaattia + n. ¼ tl suolaa

1-2 valkosipulin kynttä

(pikkusormen pään verran tuoretta inkivääriä)

n. 2 tl miedon makuista (seesami)öljyä tai jotain muuta neutraalin makuista kasviöljyä

6 dl kasvislientä

1-2 kevätsipulin vaalea osa

1-3 tl vaaleaa soijakastiketta (eli maun mukaan!)

n. 1/4 tl jauhettua valkopippuria (tai mustapippuria)

muutama tippa paahdettua seesamiöljyä

(ripaus jauhettua sichuanpippuria ja/tai 5maustetta)

(2 tl maissijauhoa/riisijauhoa + n. 2 tl vettä)

2 kananmunaa

Tarjoiluun:

1-2 kevätsipulin vihreä osa

(paahdettuja seesaminsiemeniä)

(sichuanilaista chiliöljyä)

Valmistelut:

Pilko tomaatit ensi lohkoksi, sitten vielä puoliksi. Ripottele tomaateille leikkuulaudalla hieman suolaa ja jätä ne hetkeksi maustumaan. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi sekä inkivääri. Voit myös raastaa molemmat! Itse pidän tässä yhteydessä pikkuruisista inkiväärin palasista, joten kärsivällisesti ensin viipaloin, sitten suikaloin ja lopuksi kuutioin inkiväärin. Viipaloi vielä kevätsipuli ottaen sivuun sen vihreät osat.

Kokkailu:

Lämmitä pienessä kattilassa/kasarissa loraus öljyä. Itse käytän tässä mieluiten miedon makuista seesamiöljyä mutta mikä tahansa suhteellisen neutraalin makuinen kasviöljy toki käy. Paista tomaatteja, inkivääriä mikäli käytät, valkosipulia ja kevätsipulin vaaleaa osaa öljyssä keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen, kunnes tomaatti pehmenee ja osittain rikkoutuu kattilaan (tähän menee 3-5 minuuttia).

Lisää kattilaan liemi ja kuumenna kiehumispisteeseen. Lisää sekaan mausteet eli soijakastike, valkopippuri ja halutessasi sichuanpippuri sekä paahdettu seesamiöljy. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita (tai vettä jos maku on liian tuju – muista kuitenkin että kananmunan lisääminen miedontaa keiton makua).

Jos haluat suurustaa keiton, sekoita maissi/riisijauho ja vesi tasaiseksi ja suurusta keitto seoksella. Suurusteen voi lisätä vähän kerrallaan sekoitellen ja jättää osan käyttämättä kun koostumus on itselle sopivaa. Tarkoitus ei ole tehdä keitosta erityisen paksua. Eikö suurustamista ole toki pakko tehdä lainkaan!

Riko munat pieneen kulhoon ja riko niiden rakenne haarukalla. Pyöräytä kiehuvaa keittoa kauhalla ja valuta munat keittoon ohuena nauhana samalla kevyesti sekoittaen, niin että muna muodostaa keittoon ohutta nauhaa.

Tarjoilu:

Ota keitto liedeltä ja annostele kahteen kulhoon. Tarjoile muna-tomaattikeitto kevätsipulin vihreän osan kera. Itse tykkään lisätä sekaan vielä hieman paahdettuja seesaminsiemeniä sekä sichuanilaista chiliöljyä.

Ps. Ihan vaan vinkkinä toinenkin ruoka, jota tykkään kokata kipeänä: okayu eli japanilainen riisipuuro. Sen raaka-aineet löytyvät kotoa kutakuinkin siinä kuin muna-tomaattikeitto -tarpeetkin, sillä tarvitset yksinkertaisimmillaan vain puuroutuvaa riisiä (puuroriisiä/sushiriisiä) ja joko dashia tai ruokavaliosi mukaisen liemikuution. Puuron voi viimeistellä niillä tilpehööreillä mitä kaapista löytyy: pehmeäksi keitetyllä kananmunalla, merilevähiutaleilla, shichimi togarashilla eli japanilaisella seitsenmausteella, seesaminsiemenillä, suolaisenkirpeällä umeboshi-luumulla… jotain näistä omasta kaapistani löytyy kutakuinkin aina.

Tomaattiset valkopavut

by Juulia on February 1, 2020 0 Comments

Tomaattiset valkopavut + rapeaksi paistettu muna leivällä ja rutosti kahvia. Ai että!

Unelmien aamiainen on katettu!

Unelmien aamiainen on katettu. Mitä siihen kuuluu? Jos minulta kysytään, niin siivu hapanjuurileipää, papuja tomaattikastikkeessa ja paistettu muna valuvalla keltuaisella. Runsasta määrää kahvia unohtamatta! Toisinsanoen, ei niin mitään tuoretta 😀

En ole jostain syystä koskaan oikein saanut juurrutettua rutiineihini aamiaisia, jotka koostuisivat jostain tuoreesta. Kiskon mielelläni välipalaksi vihersmoothieita ja erilaisia kulhoja marjoilla tai hedelmillä, mutta aamulla en niitä jaksa väsätä. Niinpä arkiaamuni alkavat lähinnä itseleivotulla leivällä ja maitokahvilla, eikä juuri muulla. Viikonloppuisin ja loma-aikoina jaksan kuitenkin vääntää vähän enemmän: tehdä itse papuja tomaattikastikkeessa ja paistaa sen munan siihen leivälle. Jos oikein innostun, paistan vielä mukaan herkkusieniäkin! Eikä ole juuri paremmasta väliä.

Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa

Ensikosketukseni papuihin tomaattikastikkeessa sijoittuu lapsuuteeni. Kävimme äidin ja isän kanssa kiertämässä autolla eteläistä Brittien saarta kahden viikon ajan kun olin kymmenen. Kun kerran pääsin perinteisen englantilaisen aamiaisen makuun, ei paluuta ole ollut! Tomaattisten papujen himo on iskenyt siitä asti aina tasaisin välein, ja yleensä hoidan tilanteen hakemasta kaupasta purkillisen säilykepapuja. Ne nyt vaan ovat just sellaisia kuin pitää! Pidän niistä niin paljon, että syön niitä vaikka kylmänä suoraan purkista.

Yhtä säännöllisin välein olen myös yrittänyt replikoida säilykepapuja tomaattikastikkeessa itse, enkä ole tähän päivään mennessä siinä täysin onnistunut. Ehkä se on kotikeinoin mahdotonta tai sitten huudan heurekaa joskus eläkeikäisenä 😀 Onneksi kotitekoiset tomaattiset valkopavut ovat aivan yhtä herkullisia kuin nostalgiset säilykepavutkin, vaikka erilaiselle tietysti maistuvatkin. Ehkä ne ovat jopa parempia – ainakin siinä mielessä, että niissä ei ole mitään ylimääräistä ja kaikkien raaka-aineiden määrän saa valita itse.

En ole jostain syystä viime aikoina löytänyt lähikaupoistani pieniä valkoisia papuja, mutta voipapuja onneksi sentään. Niinpä päivän resepti on tarkemmin ottaen tomaattiset voipavut. Tämä sama resepti onnistuu kuitenkin myös pienillä valkoisilla pavuilla, kunhan keittoaikaa vaan rukkaa pienemmille pavuille sopivaksi.

Pruukaan keittää liotetut pavut ensin kypsiksi suolattomassa vedessä ja yhdistää ne vasta sitten tomaattikastikkeeseen, jota yleensä keitän kasaan jonkin verran jo ennen papujen lisäämistä. Lopullista seosta keittelen kasaan välillä enemmän, välillä vähemmän, riippuen vähän mihin tarkoitukseen pavut tulevat ja mikä on kulloinenkin mieliteko. Välillä ohuempi tomaattikastike on just se mitä kaipaan, se kun suorastaan hujahtaa paahdettuun leipäviipaleeseen. Sokeria en lisää ihan niin paljoa kuin säilykepurkissa olisi, mutta pieni määrä on ehdottomasti tarpeen ja omaan makuuni paras valinta on joku aromaattinen tummempi sokeri. Ja vaikka tomaateissa hapokkuutta on jo omasta takaa, lisään aina sekaan myös pienen lorauksen etikkaa!

Tomaattiset valkopavut

250 g kuivia voipapuja tai valkopapuja + tuplasti vettä

(pieni pala kombua)

Tomaattikastike:

300 g tuoreita tomaatteja

3 valkosipulin kynttä + loraus öljyä

n. 1 tl suolaa + maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 2 rkl tummaa sokeria (esim. kookossokeria)

1 tl omenaviinietikkaa tai sherryviinietikkaa

Lisäksi:

yrttejä: esim. muutama tuore timjaminoksa, rosmariinioksa, laakerinlehtiä, salviaa / 1-2 tl kuivattuja yrttejä

(100-150 g kokonaisia kirsikkatomaatteja)

Liota papuja kaksinkertaisessa määrässä vettä vähintään puoli vuorokautta. Jos haluat, lisää liotusveteen pala kombulevää, se tekee mahdollisesti pavuista hieman helpompia ruuansulatukselle – lue lisää täältä). Huuhdo pavut liotuksen lopuksi (ja poista kombu). Laita pavut sitten isoon kattilaan ja peitä vedellä, jota saa olla vähintään pari senttiä papujen pinnan yli. Keitä pavut kannen alla pehmeiksi, muttei kuitenkaan hajoaviksi. Tähän menee pavuista ja liotusajasta riippuen noin 45-75 minuuttia.

Papujen kiehuessa valmista tomaattikastike: soseuta kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja kaada seos kattilaan (tai soseuta kaikki suoraan kattilassa sauvasekoittimella). Keittele kastiketta, kunnes se hieman sakenee. Jätä tomaattikastike kannen alle odottelemaan papujen kypsymistä.

Kun pavut ovat pehmeitä, kippaa ne tomaattikastikkeen sekaan. Lisää maun mukaan yrttejä. Itse heittelen sekaan tässä vaiheessan monesti vielä kourallisen kokonaisia kirsikkatomaatteja. Ne jäävät hauskoiksi, hieman tuoreemman tomaatin makuisiksi sattumiksi papujen joukkoon. Jatka keittelyä liedellä vielä sen verran, että tomaattikastike ja sen maut imeytyvät papuihin (ja kirsikkatomaatit halkeilevat) ja saat kastikkeen koostumuksesta omaan makuusi sopivan. Voit halutessasi myös laittaa pavut missä tahansa uuninkestävässä kannellisessa astiassa uuniin, noin 175 asteeseen. Anna papujen muhia siellä kannen alla sopiviksi.

Tomaattiset valkopavut maistuvat minusta parhailta rapeaksi paistetun kananmunan ja hapanjuurileipäviipaleen kera. Mutta ihan kuten säilykepavutkin, syön näitä mieluusti myös kylmänä suoraan purkista.

Hieman ohuempi tomaattikastike imeytyy ihanasti leipään ♥

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut

by Juulia on January 12, 2020 2 Comments

Keitetyt mustasilmäpavut ♥

Kas. Kuivakaappia siivotessa kaapin perältä löytyi pussillinen mustasilmäpapuja! Papu kuin papu on hyvää keitettynä tai muhennoksena ja siksipä papuja on kaapissani aina. Mustasilmäpapuja en kuitenkaan edes muistanut ostaneeni 😀 Kun mieleeni ei tullut heti yhtään reseptiäkään varta vasten juuri mustasilmäpavuille, suuntasin uteliaana kaivelemaan nettiä. Mitä mustasilmäpavuista maailmalla oikein tehdään?

Hoppin’ John

Mustasilmäpavut ovat englanniksi herneitä – black eyed peas – ja guuglaillessani niitä kävi nopeasti ilmi, että niitä syödään varsinkin Yhdysvaltojen Etelävaltioissa. Erityisesti silmiini osui ruokalaji nimeltä Hoppin’ John, jota syödään hyvän onnen toivossa uudenvuodenpäivänä ja joka sisältää mustasilmäpapuja, riisiä, sipulia sekä sianlihaa muodossa tai toisessa. Hoppin’ Johnin pääraaka-aine eli mustasilmäpavut symboloivat kolikkoja ja näin mustasilmäpapuja syömällä pyritään menestyksekkääseen uuteen vuoteen. Hoppin’ John sisältää myös erilaisia vihreitä lehtivihanneksia joiden väri puolestaan symboloi dollarinvihreää. Kun ruoka vielä tarjotaan kullankeltaisen maissileivän kera, edustaa tämä ruokalaji tosiaan silkkaa vaurautta!

Ruuan nimi myös muuttuu, mikäli sitä riittää vielä vuoden toisellekin päivälle. Skippin’ Jenny -nimellä vuoden toisena päivänä syödyt tähteet ne vasta todellista nuukailua ovatkin, joten syömällä mustasilmäpapuja vuoden kahtena ensimmäisenä päivänä vauraampi uusi vuosi pitäisi olla taattu 🙂

Penninvenytyspavut

Tiedä nyt sitten siitä vauraudesta, mutta papuja syömällä ei ainakaan pahasti pääse köyhtymään, se on varmaa! Meillä ei syöty mustasilmäpapuja uutenavuotena, mutta muuten niitä on nyt syöty niin tiuhaan että tuo kaapista kaivettu pakkaus on jo tyhjä. Papu kuin papu on kuivattuna harvinaisen edullinen raaka-aine ja papujen säilyvyys kuivakaapissa on pitkä – niinpä erilaisia papuja on kaapissani aina. Keitän papuja aina ison satsin kerrallaan, jatkojalostaen niistä sitten viikon mittaan erilaisia ruokia. Välillä tosin tykkään syödä keitettyjä papuja myös ihan sellaisenaan!

Näin kävi lopulta myös mustasilmäpavuille. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä mustasilmäpavuista oma versioni Hoppin’ John -ruuasta, mutta päädyin lopulta vain keittämään mustapavut valkosipulilla, sipulilla ja rosmariinilla maustetussa vedessä. Sen kummempia lisukkeitakaan ei tarvittu! Söimme pavut nopeasti ryöpätyn lehtikaalin, kullanruskeaksi paistetun valkosipulin ja oliiviöljyn kera. Niin yksinkertaista ja NIIN HYVÄÄ!

Liottaako vaiko eikö liottaa…

Meille kaikille on varmasti iskostettu mieleen, että kuivatut pavut on aina liotettava. Liottamisella päästään kuivattujen papujen sisältämästä vatsavaivoja tai suoranaista ruokamyrkytystä aiheuttavasta lektiinistä eroon ja lyhennetään papujen keitinaikaa. Koostumukseenkin liottaminen vaikuttaa. Yllätys yllätys, mustasilmäpavut eivät kuitenkaan usean lukemani eri reseptin mukaan tarvitse liottamista välttämättä ollenkaan! Ja jos asiaa alkaa kaivelemaan lisää, voi päätyä lukemaan juttuja joissa väitetään, ettei mitään papuja tarvitsisi välttämättä liottaa. Hämmentävää.

En itse sokeasti uskoisi väitettä että liottamattomia papuja voi keitellä täysin ilman seuraamuksia, ainakaan ihan jokaisen pavun suhteen. Pavut kun sisältävät lektiiniä eri määrissä ja sen vaikutuskin on varmasti myös enemmän tai vähemmän yksilöllinen. Itselleni ei tule pavuista sen suurempia ruuansulatusongelmia, mutta jollekin toiselle varmasti tulee – ihan vaikka pavut olisi asianmukaisesti kypsennetty ja kypsentämistä ennen liotettu, ja vaikka vettäkin olisi liottaessa vaihdettu useampaan otteeseen. Varsinkin kidneypavut sekä soijapavut sisältävät lektiiniä käsittääkseni siinä määrin, että niiden keittäminen liottamatta olisi aikamoinen vatsavaivojen riski. Olen kuitenkin monesti onnistuneesti ja vatsakivuitta keittänyt mustapapuja ilman liottamista, joten uskaltauduin testaamaan tätä väitettä tällä kertaa mustasilmäpapujen kanssa.

Jos liottamisen skippaa, mustasilmäpavut voi pistää tulille tarvittaessa hyvinkin spontaanisti. Keittoaika on tällöin vain hieman pidempi kuin liotetuilla. Selvyyden vuoksi korostaisin tässä vaiheessa kuitenkin vielä, että en suosittele kenellekään minkään papujen liottamatta jättämistä. Kunhan testailen uteliaisuudesta asiaa itse omalla vastuullani kertoen omakohtaisesta kokemuksestani täällä. Tuo liottamaton mustapapupata on toiminut itselleni varsin hyvin, eikä mustasilmäpapujenkaan kohdalla meidän huushollissa liottamatta jättäminen tuottanut minkäänlaisia oireita. Niinpä uskallan jättää mustasilmäpavut vastaisuudessakin liottamatta, jos jostain syystä pitäisi saada aikaan ruokaa mustasilmäpavuista nopealla aikataululla.

Muussa tapauksessa liotan nämäkin pavut varmasti edelleen yön yli runsaassa vedessä muiden papujen tapaan, tai pikaliotan ne kiehauttamalla pavut runsaassa vedessä ja jättämällä ne kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Liotuksen jälkeen pavut huuhdotaan huolella ja sitten voidaankin siirtyä varsinaiseen ruuanlaittoon.

Ongelma: kuivahtanut ruukkurosmariini

Ratkaisu: rosmariinivesi!

Rosmariinivesi

Nuukailun hengessä käytin mustasilmäpapuihini poikkeuksellisesti tuoreen rosmariinin sijasta pöydälle kuivahtaneen rosmariinipuskan jämät. Tuoreelle rosmariinille käy nimittäin melkein poikkeuksetta kotonani hullusti: osa oksista ehtii kuivua osittain tai kokonaan ennen kuin koko ruukku on käytetty. Rosmariini on sen verran voimakas yrtti, etten meinaa koskaan saada sitä kulumaan koko ruukullisen vertaa siinä ajassa, kun yrtti on vielä tuore. Joskus pakastan osan tuoreesta ruukkurosmariinista hävikkiä ennakoiden, mutta jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, tuntuu sen käyttämättä jättäminen aina aika kurjalta!

Isoja kuivan rosmariinin lehtiä on omasta mielestäni ikävä syödä – saatikka kalastella valmiista ruuasta pois, joten en mielelläni käytä ruukkuun kuivahtanutta rosmariinia kokonaisena ruuanlaitossa. Niinpä mieleeni juolahti uuttaa siitä makua veteen ja hyödyntää kuivahtanut rosmariini ns. teenä! Samalla kun testailin mustasilmäpapujen liottamatta jättämistä, koemielessä lykkäsin muutaman kuivahtaneen rosmariininoksan kuumaan veteen ja keitin pavut kypsäksi näin syntyneessä rosmariinivedessä. Toimii! Rosmariinivesi maistuu alkuun varsin vahvalle (tai ainakin sillä määrällä rosmariinia, mitä itse olen käyttänyt), mutta maku miedontuu juuri sopivaksi keitinprosessin aikana. Valmiissa pavuissa rosmariinin aromi on läsnä, muttei kuitenkaan päällekäyvänä.

Nyt kun kokeilut kuivahtaneen ruukkuyrtin hyödyntämiselle ruuanlaitossa “yrttiteenä” on aloitettu, taidan testata seuraavaksi yrttiveden käyttöä linssien, riisin ja pastan keitinvetenä. Keitonkin pohjaksi se voisi käydä! Rosmariinivesi käy ilmeisesti myös hiustenhoitoon hiushuuhteeksi tai päänahkaan hierottavaksi, sekä jalkakylvyksi… ja voihan tuota rosmariinivettä juoda myös sopivan vahvuisena teen tapaan vaikkapa hunajan ja sitruunan kera.

Tästä ohjeesta riittää papuja noin kahteen sellaisenaan syötyyn annokseen ja/tai kahteen-kolmeen kahden hengen jatkojalostusruokaan (katso vinkkejä jutun lopusta). Jos olet suuri papujen fani tai syöjiä on useampia, kannattaa ehkä tuplata annos samantien.

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut:

Vegaaninen

200 g mustasilmäpapuja

n. 8-10 dl rosmariinivettä (3-4 vartta rosmariinia + litra vettä)

1 yksikyntinen valkosipuli / n. 3 valkosipulinkynttä

1 salottisipuli / pieni keltasipuli

2-3 laakerinlehteä

¾-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

½ dl oliiviöljyä

5-6 valkosipulin kynttä

muutama lehtikaalin lehti

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(tuoretta rosmariinia silputtuna)

Mikäli haluat liottaa mustasilmäpavut, laita ne runsaaseen veteen jääkaappiin likoamaan yön yli. Voit myös laittaa ne kattilaan, peittää vedellä ja kuumentaa kiehumispisteeseen, jonka jälkeen voit ottaa kattilan liedeltä ja jättää pavut likoamaan kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Jos liotat pavut, vähennä keitinveden määrä 8 desiin. Liotetut pavut myös kypsyvät nopeammin kuin liottamattomat. Mikäli et liota papuja, keitä ne litrassa vettä. Aikaa liottamattomien mustasilmäpapujen kypsymiseen kuluu noin tunti.

Valmista ensin rosmariinivesi:

Napsi 3-5 rosmariinin kuivunutta oksaa kattilaan ja lisää noin litra vettä. Nosta veden lämpötila kiehumispisteeseen ja sammuta lämpö heti veden kiehahdettua. Peitä kattila kannella ja anna seoksen seistä rauhassa puolen tunnin verran, jona aikana ihana rosmariinin tuoksu leviää keittiöön ja vedestä tulee vahvasti rosmariinin makuista. Ei huolta vaikka maku olisi sellaisenaan juotavaksi vahva, maku miedontuu kun vedessä keitetään papuja. Siivilöi rosmariinivesi ennen käyttöä.

Papujen keittäminen:

Laita pavut kattilaan ja peitä ne 8-10 desillä rosmariinivettä (määrä riippuu siitä liotitko pavut etukäteen). Kuori sipuli ja viillä siihen risti niin, että neljännekset ovat sipulin kannan puolelta kiinni toisissaan. Murskaa valkosipulinkynnet ja poista niistä kuoret, tipauta sitten kaikki sipulit kattilaan. Lisää kattilaan muutama laakerinlehti ja nosta lämpö sitten kiehumispisteeseen.

Keitä papuja miedosti poreilevalla lämmöllä, kunnes pavut ovat täysin kypsiä mutta eivät vielä hajoavia – noin 30-60 minuuttia riippuen liotitko pavut. Napsi sipulit ja laakerinlehdet seasta pois ja mausta kypsät pavut suolalla. Sekoita hyvin ja jätä kannen alle maustumaan noin vartiksi ennen tarjoilua, jotta suola ehtii imeytyä papuihin kunnolla.

Tarjoile oliiviöljyssä kullankeltaisiksi paistettujen valkosipulisiivujen ja valkosipulin paistoöljyn kera. Lisäksi sekaan sopii hyvin muutaman minuutin ajan ryöpätty lehtikaali! Itse rouhin päälle vielä reilusti mustapippuria ja viimeistelen annoksen ripauksella savustettua sormisuolaa.

Ps. Keitän sellaisenaan syötäväksi tarkoitetut pavut mieluiten ilman kantta rauhallisesti kiehuvassa vedessä. Laitan kannen kattilaan vasta, jos neste uhkaa haihtua liikaa, muuten annan maukkaan keitinliemen haihtua/tiivistyä ja imeytyä papuihin lähes kokonaan. Jos aikomukseni on kuitenkin jatkojalostaa papuja muiksi ruuiksi, tykkään että maukasta keitinlientä on kypsissäkin pavuissa vielä reilusti. Tällöin pidän kannen kattilan päällä suurimman osan ajasta. Laitan kypsät pavut keitinliemineen jääkaappiin ja annostelen niitä sitten sieltä eri ruokien pohjaksi hyödyntäen myös maukkaan keitinliemen.

Jatkojalostusideoita:

Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu jauhoinen peruna sekä desin verran keitinlientä/vettä. Keittele kunnes peruna on kypsää ja alkaa hajoamaan papujen sekaan. Lisää kattilaan 3-4 silputtua lehtikaalin lehteä ja kuumenna vielä muutama minuutti jotta lehtikaali pehmenee. Lorauta sekaan halutessasi hieman (kaura)kermaa. Tarjoile paistettujen valkosipulisiivujen, oliiviöljyn ja/tai parmesaanin kera.
Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu peruna ja yksi viipaloitu porkkana (ja/tai bataattia/kurpitsaa tms.). Lisää keitinlientä ja/tai vettä muutama desi. Keittele, kunnes kaikki on kypsää lisäten nestettä tarpeen mukaan. Soseuta tai muhenna raaka-aineet esim. perunanuijalla. Mausta maun mukaan esim. kuivatulla timjamilla, juustokuminalla, chilillä, savupaprikalla ja murskatuilla korianterinsiemenillä, sekä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Lisää keiton/muhennoksen sekaan 2 dl (kaura- tai kookos)kermaa ja kiehauta. Tarjoile tuoreen korianterin kera.
Laita kattilaan muutama desi papuja ja kaksi kuutioitua tomaattia. Lisää kattilaan desin verran keitinlientä sekä muutama viipaloitu valkosipulin kynsi. Mausta maun mukaan esim. chilihiutaleilla ja/tai juustokuminalla, timjamilla tai vaikkapa kevyesti murskatuilla fenkolinsiemenillä. Keitä, kunnes tomaatit alkavat hajoamaan papujen sekaan. Lisää sekaan halutessasi muutama viipaloitu (vegaani)nakki tai makkara, tai vaikka annos viipaloitua ja maustettua seitania (omia suosikeitani on Vöner ja Santun Seitan). Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile kypsän avocadon ja/tai ranskankerma/kaurafraichenokareen kera.

Mustasilmäpapuja chilillä, tomaatilla, seitanilla ja avokadolla