Edulliset arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut

by Juulia on January 12, 2020 0 Comments

Keitetyt mustasilmäpavut ♥

Kas. Kuivakaappia siivotessa kaapin perältä löytyi pussillinen mustasilmäpapuja! Papu kuin papu on hyvää keitettynä tai muhennoksena ja siksipä papuja on kaapissani aina. Mustasilmäpapuja en kuitenkaan edes muistanut ostaneeni 😀 Kun mieleeni ei tullut heti yhtään reseptiäkään varta vasten juuri mustasilmäpavuille, suuntasin uteliaana kaivelemaan nettiä. Mitä mustasilmäpavuista maailmalla oikein tehdään?

Hoppin’ John

Mustasilmäpavut ovat englanniksi herneitä – black eyed peas – ja guuglaillessani niitä kävi nopeasti ilmi, että niitä syödään varsinkin Yhdysvaltojen Etelävaltioissa. Erityisesti silmiini osui ruokalaji nimeltä Hoppin’ John, jota syödään hyvän onnen toivossa uudenvuodenpäivänä ja joka sisältää mustasilmäpapuja, riisiä, sipulia sekä sianlihaa muodossa tai toisessa. Hoppin’ Johnin pääraaka-aine eli mustasilmäpavut symboloivat kolikkoja ja näin mustasilmäpapuja syömällä pyritään menestyksekkääseen uuteen vuoteen. Hoppin’ John sisältää myös erilaisia vihreitä lehtivihanneksia joiden väri puolestaan symboloi dollarinvihreää. Kun ruoka vielä tarjotaan kullankeltaisen maissileivän kera, edustaa tämä ruokalaji tosiaan silkkaa vaurautta!

Ruuan nimi myös muuttuu, mikäli sitä riittää vielä vuoden toisellekin päivälle. Skippin’ Jenny -nimellä vuoden toisena päivänä syödyt tähteet ne vasta todellista nuukailua ovatkin, joten syömällä mustasilmäpapuja vuoden kahtena ensimmäisenä päivänä vauraampi uusi vuosi pitäisi olla taattu 🙂

Penninvenytyspavut

Tiedä nyt sitten siitä vauraudesta, mutta papuja syömällä ei ainakaan pahasti pääse köyhtymään, se on varmaa! Meillä ei syöty mustasilmäpapuja uutenavuotena, mutta muuten niitä on nyt syöty niin tiuhaan että tuo kaapista kaivettu pakkaus on jo tyhjä. Papu kuin papu on kuivattuna harvinaisen edullinen raaka-aine ja papujen säilyvyys kuivakaapissa on pitkä – niinpä erilaisia papuja on kaapissani aina. Keitän papuja aina ison satsin kerrallaan, jatkojalostaen niistä sitten viikon mittaan erilaisia ruokia. Välillä tosin tykkään syödä keitettyjä papuja myös ihan sellaisenaan!

Näin kävi lopulta myös mustasilmäpavuille. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä mustasilmäpavuista oma versioni Hoppin’ John -ruuasta, mutta päädyin lopulta vain keittämään mustapavut valkosipulilla, sipulilla ja rosmariinilla maustetussa vedessä. Sen kummempia lisukkeitakaan ei tarvittu! Söimme pavut nopeasti ryöpätyn lehtikaalin, kullanruskeaksi paistetun valkosipulin ja oliiviöljyn kera. Niin yksinkertaista ja NIIN HYVÄÄ!

Liottaako vaiko eikö liottaa…

Meille kaikille on varmasti iskostettu mieleen, että kuivatut pavut on aina liotettava. Liottamisella päästään kuivattujen papujen sisältämästä vatsavaivoja tai suoranaista ruokamyrkytystä aiheuttavasta lektiinistä eroon ja lyhennetään papujen keitinaikaa. Koostumukseenkin liottaminen vaikuttaa. Yllätys yllätys, mustasilmäpavut eivät kuitenkaan usean lukemani eri reseptin mukaan tarvitse liottamista välttämättä ollenkaan! Ja jos asiaa alkaa kaivelemaan lisää, voi päätyä lukemaan juttuja joissa väitetään, ettei mitään papuja tarvitsisi välttämättä liottaa. Hämmentävää.

En itse sokeasti uskoisi väitettä että liottamattomia papuja voi keitellä täysin ilman seuraamuksia, ainakaan ihan jokaisen pavun suhteen. Pavut kun sisältävät lektiiniä eri määrissä ja sen vaikutuskin on varmasti myös enemmän tai vähemmän yksilöllinen. Itselleni ei tule pavuista sen suurempia ruuansulatusongelmia, mutta jollekin toiselle varmasti tulee – ihan vaikka pavut olisi asianmukaisesti kypsennetty ja kypsentämistä ennen liotettu, ja vaikka vettäkin olisi liottaessa vaihdettu useampaan otteeseen. Varsinkin kidneypavut sekä soijapavut sisältävät lektiiniä käsittääkseni siinä määrin, että niiden keittäminen liottamatta olisi aikamoinen vatsavaivojen riski. Olen kuitenkin monesti onnistuneesti ja vatsakivuitta keittänyt mustapapuja ilman liottamista, joten uskaltauduin testaamaan tätä väitettä tällä kertaa mustasilmäpapujen kanssa.

Jos liottamisen skippaa, mustasilmäpavut voi pistää tulille tarvittaessa hyvinkin spontaanisti. Keittoaika on tällöin vain hieman pidempi kuin liotetuilla. Selvyyden vuoksi korostaisin tässä vaiheessa kuitenkin vielä, että en suosittele kenellekään minkään papujen liottamatta jättämistä. Kunhan testailen uteliaisuudesta asiaa itse omalla vastuullani kertoen omakohtaisesta kokemuksestani täällä. Tuo liottamaton mustapapupata on toiminut itselleni varsin hyvin, eikä mustasilmäpapujenkaan kohdalla meidän huushollissa liottamatta jättäminen tuottanut minkäänlaisia oireita. Niinpä uskallan jättää mustasilmäpavut vastaisuudessakin liottamatta, jos jostain syystä pitäisi saada aikaan ruokaa mustasilmäpavuista nopealla aikataululla.

Muussa tapauksessa liotan nämäkin pavut varmasti edelleen yön yli runsaassa vedessä muiden papujen tapaan, tai pikaliotan ne kiehauttamalla pavut runsaassa vedessä ja jättämällä ne kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Liotuksen jälkeen pavut huuhdotaan huolella ja sitten voidaankin siirtyä varsinaiseen ruuanlaittoon.

Ongelma: kuivahtanut ruukkurosmariini

Ratkaisu: rosmariinivesi!

Rosmariinivesi

Nuukailun hengessä käytin mustasilmäpapuihini poikkeuksellisesti tuoreen rosmariinin sijasta pöydälle kuivahtaneen rosmariinipuskan jämät. Tuoreelle rosmariinille käy nimittäin melkein poikkeuksetta kotonani hullusti: osa oksista ehtii kuivua osittain tai kokonaan ennen kuin koko ruukku on käytetty. Rosmariini on sen verran voimakas yrtti, etten meinaa koskaan saada sitä kulumaan koko ruukullisen vertaa siinä ajassa, kun yrtti on vielä tuore. Joskus pakastan osan tuoreesta ruukkurosmariinista hävikkiä ennakoiden, mutta jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, tuntuu sen käyttämättä jättäminen aina aika kurjalta!

Isoja kuivan rosmariinin lehtiä on omasta mielestäni ikävä syödä – saatikka kalastella valmiista ruuasta pois, joten en mielelläni käytä ruukkuun kuivahtanutta rosmariinia kokonaisena ruuanlaitossa. Niinpä mieleeni juolahti uuttaa siitä makua veteen ja hyödyntää kuivahtanut rosmariini ns. teenä! Samalla kun testailin mustasilmäpapujen liottamatta jättämistä, koemielessä lykkäsin muutaman kuivahtaneen rosmariininoksan kuumaan veteen ja keitin pavut kypsäksi näin syntyneessä rosmariinivedessä. Toimii! Rosmariinivesi maistuu alkuun varsin vahvalle (tai ainakin sillä määrällä rosmariinia, mitä itse olen käyttänyt), mutta maku miedontuu juuri sopivaksi keitinprosessin aikana. Valmiissa pavuissa rosmariinin aromi on läsnä, muttei kuitenkaan päällekäyvänä.

Nyt kun kokeilut kuivahtaneen ruukkuyrtin hyödyntämiselle ruuanlaitossa “yrttiteenä” on aloitettu, taidan testata seuraavaksi yrttiveden käyttöä linssien, riisin ja pastan keitinvetenä. Keitonkin pohjaksi se voisi käydä! Rosmariinivesi käy ilmeisesti myös hiustenhoitoon hiushuuhteeksi tai päänahkaan hierottavaksi, sekä jalkakylvyksi… ja voihan tuota rosmariinivettä juoda myös sopivan vahvuisena teen tapaan vaikkapa hunajan ja sitruunan kera.

Tästä ohjeesta riittää papuja noin kahteen sellaisenaan syötyyn annokseen ja/tai kahteen-kolmeen kahden hengen jatkojalostusruokaan (katso vinkkejä jutun lopusta). Jos olet suuri papujen fani tai syöjiä on useampia, kannattaa ehkä tuplata annos samantien.

Rosmariinivedessä keitetyt mustasilmäpavut:

Vegaaninen

200 g mustasilmäpapuja

n. 8-10 dl rosmariinivettä (3-4 vartta rosmariinia + litra vettä)

1 yksikyntinen valkosipuli / n. 3 valkosipulinkynttä

1 salottisipuli / pieni keltasipuli

2-3 laakerinlehteä

¾-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

½ dl oliiviöljyä

5-6 valkosipulin kynttä

muutama lehtikaalin lehti

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(tuoretta rosmariinia silputtuna)

Mikäli haluat liottaa mustasilmäpavut, laita ne runsaaseen veteen jääkaappiin likoamaan yön yli. Voit myös laittaa ne kattilaan, peittää vedellä ja kuumentaa kiehumispisteeseen, jonka jälkeen voit ottaa kattilan liedeltä ja jättää pavut likoamaan kuumaan veteen 60-90 minuutiksi. Jos liotat pavut, vähennä keitinveden määrä 8 desiin. Liotetut pavut myös kypsyvät nopeammin kuin liottamattomat. Mikäli et liota papuja, keitä ne litrassa vettä. Aikaa liottamattomien mustasilmäpapujen kypsymiseen kuluu noin tunti.

Valmista ensin rosmariinivesi:

Napsi 3-5 rosmariinin kuivunutta oksaa kattilaan ja lisää noin litra vettä. Nosta veden lämpötila kiehumispisteeseen ja sammuta lämpö heti veden kiehahdettua. Peitä kattila kannella ja anna seoksen seistä rauhassa puolen tunnin verran, jona aikana ihana rosmariinin tuoksu leviää keittiöön ja vedestä tulee vahvasti rosmariinin makuista. Ei huolta vaikka maku olisi sellaisenaan juotavaksi vahva, maku miedontuu kun vedessä keitetään papuja. Siivilöi rosmariinivesi ennen käyttöä.

Papujen keittäminen:

Laita pavut kattilaan ja peitä ne 8-10 desillä rosmariinivettä (määrä riippuu siitä liotitko pavut etukäteen). Kuori sipuli ja viillä siihen risti niin, että neljännekset ovat sipulin kannan puolelta kiinni toisissaan. Murskaa valkosipulinkynnet ja poista niistä kuoret, tipauta sitten kaikki sipulit kattilaan. Lisää kattilaan muutama laakerinlehti ja nosta lämpö sitten kiehumispisteeseen.

Keitä papuja miedosti poreilevalla lämmöllä, kunnes pavut ovat täysin kypsiä mutta eivät vielä hajoavia – noin 30-60 minuuttia riippuen liotitko pavut. Napsi sipulit ja laakerinlehdet seasta pois ja mausta kypsät pavut suolalla. Sekoita hyvin ja jätä kannen alle maustumaan noin vartiksi ennen tarjoilua, jotta suola ehtii imeytyä papuihin kunnolla.

Tarjoile oliiviöljyssä kullankeltaisiksi paistettujen valkosipulisiivujen ja valkosipulin paistoöljyn kera. Lisäksi sekaan sopii hyvin muutaman minuutin ajan ryöpätty lehtikaali! Itse rouhin päälle vielä reilusti mustapippuria ja viimeistelen annoksen ripauksella savustettua sormisuolaa.

Ps. Keitän sellaisenaan syötäväksi tarkoitetut pavut mieluiten ilman kantta rauhallisesti kiehuvassa vedessä. Laitan kannen kattilaan vasta, jos neste uhkaa haihtua liikaa, muuten annan maukkaan keitinliemen haihtua/tiivistyä ja imeytyä papuihin lähes kokonaan. Jos aikomukseni on kuitenkin jatkojalostaa papuja muiksi ruuiksi, tykkään että maukasta keitinlientä on kypsissäkin pavuissa vielä reilusti. Tällöin pidän kannen kattilan päällä suurimman osan ajasta. Laitan kypsät pavut keitinliemineen jääkaappiin ja annostelen niitä sitten sieltä eri ruokien pohjaksi hyödyntäen myös maukkaan keitinliemen.

Jatkojalostusideoita:

Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu jauhoinen peruna sekä desin verran keitinlientä/vettä. Keittele kunnes peruna on kypsää ja alkaa hajoamaan papujen sekaan. Lisää kattilaan 3-4 silputtua lehtikaalin lehteä ja kuumenna vielä muutama minuutti jotta lehtikaali pehmenee. Lorauta sekaan halutessasi hieman (kaura)kermaa. Tarjoile paistettujen valkosipulisiivujen, oliiviöljyn ja/tai parmesaanin kera.
Laita kattilaan muutama desi kypsiä papuja, yksi iso kuorittu ja kuutioitu peruna ja yksi viipaloitu porkkana (ja/tai bataattia/kurpitsaa tms.). Lisää keitinlientä ja/tai vettä muutama desi. Keittele, kunnes kaikki on kypsää lisäten nestettä tarpeen mukaan. Soseuta tai muhenna raaka-aineet esim. perunanuijalla. Mausta maun mukaan esim. kuivatulla timjamilla, juustokuminalla, chilillä, savupaprikalla ja murskatuilla korianterinsiemenillä, sekä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Lisää keiton/muhennoksen sekaan 2 dl (kaura- tai kookos)kermaa ja kiehauta. Tarjoile tuoreen korianterin kera.
Laita kattilaan muutama desi papuja ja kaksi kuutioitua tomaattia. Lisää kattilaan desin verran keitinlientä sekä muutama viipaloitu valkosipulin kynsi. Mausta maun mukaan esim. chilihiutaleilla ja/tai juustokuminalla, timjamilla tai vaikkapa kevyesti murskatuilla fenkolinsiemenillä. Keitä, kunnes tomaatit alkavat hajoamaan papujen sekaan. Lisää sekaan halutessasi muutama viipaloitu (vegaani)nakki tai makkara, tai vaikka annos viipaloitua ja maustettua seitania (omia suosikeitani on Vöner ja Santun Seitan). Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile kypsän avocadon ja/tai ranskankerma/kaurafraichenokareen kera.

Mustasilmäpapuja chilillä, tomaatilla, seitanilla ja avokadolla

Soijamarinoidut kananmunat x 3

by Juulia on October 30, 2019 2 Comments

Soijamarinoidut kananmunat

Tiedättekö ne ramenkeiton päältä tarjoiltavat ihanat soijamarinoidut kananmunat? RAKASTAN! Söisin niitä ihan ilman keittoakin, mutta jostain syystä en kuitenkaan ole tehnyt niitä kotona muulloin kuin ramenkeittohommien yhteydessä. No, asiaan tuli nyt muutos!

Loppukesä meni pitkälti erilaisten kananmunaprojektien parissa ja niinpä kananmunat eri muodoissaan ovat kuuluneet arkeemme viime kuukausina tiiviisti. Soijamarinoidut kananmunat ovat olleet työn alla tiuhaan, sillä tahdoin kerätä tähän juttuun samantien useamman version niistä 🙂

Soijakastike ku soijakastike?

Riippuen, mihin makumaailmaan olen pyrkimässä, käytän marinadiin erilaista soijaa. Soijakastikkeissahan nimittäin on eroja! On tummaa, on vaaleaa, ohutta ja paksua, terävän suolaista ja pehmeämpää aromikkuutta. Kaapissani onkin tällä hetkellä kuutta erilaista soijaa, joita jokaista käytän erilaisiin ruokiin.

Japanilaisittain marinoituihin muniin käytän mieluiten (japanilaista) vähäsuolaista soijakastiketta. Pidän siitä, että lopputulos on hienovarainen eikä kananmunan maku peity liikaa. Japanilaiselle ramenmunalle eli ajitsuke tamagolle reseptejä on kuitenkin moneen lähtöön: yksinkertaisimmillaan liemessä on vain miriniä ja soijaa, mutta voipa siinä olla myös sakea, sokeria, erilaisia mausteita ja jopa lihalientä. (Aiheesta voit lukea lisää vaikkapa täältä!)

Kiinalaisista mauista inspiroituneessa marinadissa käytän mieluiten ainakin osittain kiinalaista tummaa soijaa, joka on vahvan intensiivistä ja syvän makuista. Lisäksi tykkään lisätä liemeen mm. viismaustetta, sokeria sekä hieman sichuanpippuria. Autenttisuudesta en osaa sanoa, mutta ihanan aromikas, intensiivinen, aavistuksen makea sekä dramaattisen tumma lopputulos tällä liemellä tulee 🙂

Korealaiseen makumaailmaan pyrkiessäni käyttäisin mieluiten tietysti korealaista soijaa, mutta sitä saakin sitten etsiä Helsingistä vähän tiheämmällä kammalla. Taannoin ystävän kautta tapaamani korealainen, ruuasta hyvin kiinnostunut tuttava onneksi kertoi, että paikalliset käyttävät kotitekoisen soijan lisäksi usein Kikkomania. Sitä nyt siis minäkin! Lisäksi marinadiin tulee mm. tulista gochujang-tahnaa sekä ekstrapotkua kaivatessani gochugaru-chilihiutaleita – intensiivisen makuisia munia tiedossa siis.

Kananmunan keittäminen:

Munan marinoiminen lähtee tietenkin keittämisestä. Jokaisella on varmasti kananmunien keittämiseen omat niksinsä, mutta itse opin vastikään muutamat uudet munankeittovinkit, joilla munan saa kuorittua helpommin ja keltuaisen asettumaan munan keskelle. Vinkeistä on ollut täällä kovasti hyöytä, joten laitetaanpa ne jakoon teillekin!

Tee kananmunien tylppään päähän pienen pieni reikä; sellainen hammastikun menevä. Itse naputan terävällä veitsen kulmalla ensin pikkuruisen reiän, jonka sitten viimeistelen hammastikulla. Tikkua ei kuitenkaan saa työntää sisälle, kunhan rapsuttelee munan kuorta sen verran että kuoressa on selkeä pieni reikä, josta kosteus pääsee kuoren sisään. Tämä pieni reikä auttaa munia säilymään ehjänä keittäessä ja se auttaa myös niiden kuorimisessa. Lisäksi munaan ei tule kypsyessä sitä hassua klommoa jonnekin sivulle, vaan todennäköisesti munan tyveen, jossa se on huomaamattomampi (katso yläpuolinen kuva). Tämän vinkin opin MasterChef Australian kakkoskauden voittajan Adam Liaw’n YouTube-kanavalta, jota katselen nykyään melkoisen ahkeraan 🙂
Keitä kananmunat vedessä, johon on laitettu teelusikallinen suolaa ja noin ruokalusikallinen etikkaa. Jaa miksi? Kummatkin auttavat munia pysymään keittäessä ehjinä. Tämän vinkin jakoi Instagram-tuttuni Aimee!
Hämmennä munia varovasti keittämisen ensimmäisen minuutin aikana. Näin munat lähtevät kypsymään tasaisesti (kiehuvassa vedessä kun voi olla viileämpiä ja kuumempia pisteitä), mutta lisäksi pyörivä liike auttaa keltuaista asettumaan munan keskelle, eikä jommalle kummalle reunalle. Munien pyörittäimisestä olen lukenut monestakin lähteestä, viimeisimpänä täältä.

Sitten vaan munat kattilaan ja marinadit liedelle! Annetut mitat ovat suuntaa-antavia, joten jos esimerkiksi tykkäät tulisemmasta, lisää ihmeessä gochujangin tai chilin määrää. Soijan määrää muutellessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että mitä suolaisempi liemi, sen nopeammin munat maustuvat.

Soijamarinoidut kananmunat

4 kananmunaa

japanilaisittain:

1 dl vähäsuolaista japanilaista soijakastiketta

1 dl miriniä

n. ¼ dl vettä

(+ 1 rkl makeaa ja mietoa vaaleaa riisimisoa eli shiromisoa)

korealaisittain:

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl gochujang-tahnaa

¾ dl soijakastiketta (esim. Kikkomania mutta mieluiten korealaista kotitekoista soijaa, jos saat sitä vain käsiisi!)

¾ dl miriniä

1 rkl riisiviinietikkaa

¾ dl vettä

(1-3 tl gochugaru-chilihiutaleita)

kiinalaisittain:

1½ dl vettä

¾ dl kiinalaista tummaa soijakastiketta

1 tl viismaustetta

1 rkl kiinalaista mustaa viinietikkaa (Chinkiang)

1 rkl sokeria

1 tl jauhettua sichuanpippuria

Munien keittäminen ja kuoriminen:

Koska pidän hyvin pehmeästä keltuaisesta, keitän itse munia hieman koosta riippuen 5½-6 minuuttia, jossa ajassa valkuainen hyytyy kokonaan mutta keltuainen on vielä suurimaksi osaksi juokseva. Aloitan ajastamisen siitä, kun olen laskenut viimeisen munan varovasti reikäkauhalla kiehuvaan veteen ja keitän munat juuri ja juuri poreilevassa vedessä.

Heti kun aika on kulunut, säikäytä munat jäävedessä ja jätä ne sitten kylmään veteen jäähtymään. Kun munat ovat jäähtyneet sen verran että pystyt käsittelemään niitä, naputtele jokaisen munan kuori kauttaaltaan säröille esim. lusikalla. Laita munat sitten vielä toviksi takaisin veteen. Kun kananmunan pinnalla oleva kalvo kastuu kauttaaltaan, kuoret lähtevät vieläkin helpommin irti rikkomatta pehmeäksi keitettyä munaa. Kuoriminen on ainakin itselleni helpointa veden alla.

Marinointi:

Japanilaistyyppiseen marinadin valmistamisessa riittää, että sekoitat marinadin ainekset. Mikäli käytät misoa, sekoita ensin muutama teelusikallinen miriniä misoon, niin saat mison sekoittumaan helpommin loppuun nesteeseen.

Korealaisittain ja kiinalaisittain munia marinoidessa laita marinadin raaka-aineet kattilaan (murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja poista kuoret). Kiehauta liemi. Marinadia ei tarvitse siivilöidä, mutta valkosipulin voi toki kyydistä napata pois. Jäähdytä marinadi huolella ennen käyttöä. Laita marinadi kannelliseen astiaan, johon mahtuu juuri ja juuri neljä munaa, tai pieneen minigrip-pussiin. Minigrippiin on helppo sujauttaa munat ja sen saa ilmatiiviisti suljettua kun upotat sen vesikulhoon – veden paine puskee ilman pussista ulos ja pussin saa näin suljettua niin ettei sisään jää juurikaan ilmaa. Astiassa munat tuppaavat kellumaan, jolloin avuksi voi ottaa talouspaperin palasen: laita talouspaperi nesteen pinnalle niin marinadi imeytyy siihen ja peittää näin munat myös pinnalta, vaikka ne vähän kelluisivatkin (talouspaperivinkki napattu Serious Eatsin jutusta).

Anna kananmunien maustua jääkaapissa 6-36 tuntia ja poista ne sitten marinadista. Itse tykkään pitää munia liemessä kuin liemessä noin vuorokauden. Liian pitkään marinoidessa tekstuuri nimittäin muuttuu – keltuaisesta tulee jauhomainen ja valkuainen kovettuu. Niinpä munia ei kannata unohtaa marinadiin.

Pehmeäksi keitetyt soijamarinoidut kananmunat säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa marinadista poistettuina n. 3 päivää, kovemmaksi keitetyt munat hieman pidempään. Jos munia marinoi usein, marinadin voi uudelleenkäyttää muutaman kertaa.

Vasemmalla olevat munat ovat marinoituneet 12 tuntia, keskellä olevat 24h ja oikean reunan munat 36h. Ylärivissä kiinalaisessa tummassa soijassa marinoituneet munat, keskellä korealaisittain ja alarivissä japanilaisittain marinoidut munat.

Korealainen soija

Tuo kesällä tapaamani korealainen uusi tuttava oli muuten niin valtavan ystävällinen, että hän lähetti minulle kahta erilaista korealaista perinteisesti valmistettua soijaa palattuaan kotiin. Toinen on tumma ja vahvan makuinen, toinen vaaleampi ja miedompi. Ja kummatkin ovat kotitekoisia! Mikä aarre! Siis sekä ystävällinen soijamesenaattini, että kalliit artesaanisoijapulloni 😀

Ps. Korealaisesta ruuasta kiinnostuneiden kannatta minusta ehdottomasti lukaista muutama vuosi sitten julkaistu, Korean tasavallan suurlähetystön kustantama Bap – korealainen keittokirja, joka löytyy e-kirjana tämän linkin takaa!

Litistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

by Juulia on October 12, 2019 1 Comment

Litistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

Ruusukaali

Monen inhokki ruusukaali on ollut minusta herkkua ihan lapsesta saakka. Äiti valmisti ruusukaalin yleensä höyryttämällä, pitäen aina huolen siitä, ettei se päässyt ylikypsäksi. Sen takia siitä varmaan pidinkin 🙂 Harmaaksi mössöksi keitetty, pierun hajuinen ruusukaali tuskin kun maistuu kellekään 😀

Oma lempitapani valmistaa ruusukaalia on paistaminen. Pannulla rapeaksi paistettu tai uunissa paahdettu ruusukaali on tolkuttoman hyvää, varsinkin kun sekaan lorauttaa hieman siirappia tai silppuaa mukaan valkosipulia. Kun ruusukaalit vielä litistää ennen paahtamista, saa rapeaa paistopintaa palleroihin entistä enemmän!

Litistetyt ruusukaalit

Litistäminen onnistuu, kun ruusukaalit ensin esikypsentää. Sitten vaan pyöräytys öljyssä, reipas litistys, maustaminen ja uuniin paahtumaan. Mausteeksi riittää minusta varsin hyvin pelkkä suola ja pippuri, mutta pieni määrä makeutta karamellisoi ruusukaalin pinnan ihanasti ja pyöristää paahteista makua. Mausteeksi sopii myös erilaiset yrtit, chilihiutaleet, valkosipuli sekä balsamiviinietikka 🙂

Litistetyt ruusukaalit ovat minusta parhaimmillaan suoraan uunista tarjoiltuina ja tulikuumina. Jos siis tarjoilet niitä ateriakokonaisuudessa, ajoita paahtaminen tarkkaan!

Litistetyt ruusukaalit & sinappimajoneesi

vegaaninen

2:lle

300 g ruusukaalia

n. 2 rkl oliiviöljyä

maun mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 1 rkl agavesiirappia tai vaahterasiirappia tms.

Maustamisvaihtoehtoja:

2-4 viipaloitua valkosipulin kynttä / 1-2 tl timjamia tai rosmariinia / ripaus chilihiutaleita / 1-2 rkl balsamiviinietikkaa

Sinappimajoneesi:

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl täysjyväsinappia

Trimmaa veitsellä ruusukaalien kuiva tyvi pois. Keitä ruusukaaleja runsaassa suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen n. 5-8 minuuttia, tai kunnes ruusukaalin saa melko helposti litistettyä. (Edit: pienimmät ruusukaalit voivat olla sopivia jopa kolmessa minuutissa. Jos ylikypsentäminen huolettaa, poimi ruusukaaleja kattilasta pois koon mukaan, pienimmät ensimmäisinä, isoimmat vikana). Jätä ruusukaalit mieluummin keskeltä vähän koviksi kuin täysin pehmeiksi! Valuta ruusukaalit huolella.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Jos uunissasi on grillivastukset, laita ne päälle. Lorauta uunivuokaan öljyä ja pyörittele ruusukaaleja vuoassa niin, että ne peittyvät öljyyn kauttaaltaan. Litistä ruusukaalit kevyesti yksi kerrallaan esim. perunanuijalla tai vaikka mukin pohjalla. Ripottele pinnalle hieman suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi muita mausteita ja valuta ruusukaaleille vielä hieman siirappia. (Huom! Mikäli haluat maustaa ruusukaalit valkosipulilla, lisää valkosipuliviipaleet vuokaan vasta silloin kun käännät ruusukaalit – muuten valkosipuli saattaa kärähtää).

Paahda ruusukaaleja uunin ylätasolla, kunnes pinta saa väriä ja rapeutuu. Ota vuoka sitten uunista ja käännä ruusukaalit ympäri. Paahda litistetyt ruusukaalit vielä toiseltakin puolelta kullanruskeiksi ja ota ne sitten uunista. Mitä lyhyempi paahtoaika, sen parempi, siksi grillivastuksista on tässä apua.

Tarjoile litistetyt ruusukaalit heti esim. täysjyväsinapilla maustetun vegaanisen majoneesin kera. Hyvälle ruusukaalit maistuvat myös paahdetulla valkosipulilla ja soijalla maustetutun majoneesin kanssa – ohje sille löytyy täältä.

Kuukauden ruokahaaste: ruusukaali!

Se olis taas kuukauden ruokahaasteen aika! Kuukauden ruokahaaste on ruokablogeissa aikoinaan kiertänyt perinne, jonka Hannan Soppa ja Kokit ja Potit -blogit herättivät henkiin tammikuussa. Kesän ajan haaste on ollut tauolla, mutta nytpä se taas käynnistyy! Lokakuun teemana on ruusukaali ja haasteeseen on harvinaisen helppo osallistua: kokkaa jotain ruusukaaleista ja jaa halutessasi lopputulos tägillä #kuukaudenruokahaaste joko Instagramissa tai Facebookissa.

Kuukauden ruokahaasteen tavoitteena on pitää hauskaa ja jakaa ideoita sekä kokemuksia hyvällä mielellä. Haasteeseen voi osallistua kuka vaan ja voittajia ovat kaikki – palkintona kun on toivottavasti liuta ruusukaalireseptejä testattavaksi! Sen vuoksi linkkaan tähän alle kaikki ruusukaalireseptit, joita haasteeseen osallistuneiden bongaan jakaneen – sitä mukaa kun niitä ilmestyy:

Ps. Aiemmat kuukauden ruokahaaste -juttuni voit lukea täältä.

Hävikkiviikon paistettu riisi

by Juulia on September 11, 2019 0 Comments

Hävikkiviikon paistettu riisi = jääkaapin tyhjennysruokaa parhaimmillaan

Ruokahulluna, kotikokkina ja valokuvaukseen hurahtaneena ihmisenä pahin ruokaan liittyvä syntini lienee heräteostokset ja niistä väistämättä välillä syntyvä hävikki. Harvassa nimittäin ovat ne kerrat, kun onnistun ostamaan ruokakaupasta vain sen, mitä etukäteen suunnittelin.

Pahinta aikaa taipumukselleni on alkusyksyn kotimaisten vihannesten satokausi, kun kaupat pullistelevat toinen toistaan houkuttelevampia papuja, kaaleja, kurpitsoja, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja, sieniä… (hyvä ettette näe minua nyt, käytännössä kuolaan näppikselle pelkästä ajatuksesta). Innostuessani en välttämättä pysähdy pohtimaan, mitä heräteostoksistani valmistan, saatikka milloin. Ihaniahan kaikenmaailman rehut ovat, mutta eivät niinkään nuutuneina.

Nuupahtanut kiinankaali

Viimeisin heräteostokseni oli violetti kiinankaali (vai onko sen nimi punainen kiinankaali?). En edes muista milloin olisin viimeeksi kokannut kiinankaalia, mutta näiden mötkäleiden väri oli niin vastustamaton, että kannoin kotiin kerralla kaksi. SIIS KAKSI KIINANKAALIA, eikä suunnitelmaa niiden käyttämiselle, ellei valokuvaamista lasketa. Ensinnäkin nuo vievät meidän pikkuruisesta jääkaapista kohtuuttomasti tilaa ja toiseksi, mihin ihmeeseen niitä nyt käyttäisi?

Puolikkaan sain onneksi jo upotettua lähikaupan raaka-aineista valmistuviin dan dan nuudeleihin, joita meillä on syöty jo reilun kuukauden verran monesti viikossa. Kokonaiseksi jäänyt kiinankaali on vielä hyvässä vedossa, mutta se jäljelle jäänyt puolikas … totaalisen nuutunut.

Onneksi kiinankaali niin kuin moni muukin rehu virkoaa ja napakoituu jääkylvyssä 🙂 Tämän ehkä moni jo tiesikin, mutta mikäli et tiennyt, kokeileppa! Jääkylvyllä virvotan ruttuiset porkkanat, lörpät salaatilehdet ja virkistän väsähtäneet yrtit. Yhden ikimuistoisen kerran ostin kauppahallin myyjän ainoan ruttuisen vesimeloniretiisin kun en sellaista ollut nähnyt aiemmin kuin kuvissa – pakkohan se oli saada, ruttuinen tai ei! Jäävesi tepsi siihenkin ja sain kuviini tuon harvinaisuuden raikkaana. Silloinkin oli muuten hävikkiruoka tekeillä!

Hävikkiviikko

Tällä viikolla eli 9.-15.9. vietetään taas valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Tänä vuonna kampanja pyrkii levittämään tietoa ruokahävikin ilmastovaikutuksista: kaikesta kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta nimittäin noin kolmannes syntyy ruuasta. Pyrin itse osallistumaan hävikkiviikkoon täällä blogissa tavalla tai toisella vuosittain, joten hävikkiviikon hengessä virvotettu kiinankaali oli oiva kohde kokkailulle. Se päätyi lopulta yhteen parhaista tietämistäni jääkaapintyhjennysruuista: paistettuun riisiin!

Paistettu riisi on ruoka, jota valmistan harvoin, mutta lähestulkoon joka kerta kun sitä valmistan, teen sen tähteistä. Meillä syödään riisiä tosi harvoin, joten kylmää kypsää riisiä kotoa löytyy vielä harvemmin. Poikkeuksena take away! Mitä kiireempi viikko on meneillään, sitä todennäköisempää on, että jonain päivänä tilataan ruokaa kotiinkuljetuksella tai haetaan sitä jostain. Thaimaalaisten ravintoloiden take away -annosten mukana tulevaa riisiä jää melkein aina yli ja jos sitä on jääkaapissa, valmistuu paistettu riisi käden käänteessä.

Koska kotoa löytyi nyt useampikin take away -riisirasia, paistettu riisi oli siis tuon nuutuneen kiinankaalinjämän kohtalo. Sekaan pääsi jääkaappiin unohtunut, osittain kuivahtanut maissintähkä, josta leikkasin kuivat osat pois, sekä jo hieman räjähtänyt kevätsipuli. Lisäksi silppusin mausteeksi valkosipulia, sekä reilusti kuivahtanutta inkivääriä, josta vähän reippaammin kuoriessa paljastui vielä mehevä sisus. Kaivoin kaapista vielä suolapähkinäpussin jämät ja sekoitin kuumaan riisiin lopuksi kananmunan. Niin hyvää!

Raaka-aineiden määrät ovat tässä Riiassa aina suuntaa-antavia ja lukuunottamatta riisiä, öljyä, valkosipulia, soijaa ja seesamiöljyä muita raaka-aineita voi vaihdella hyvinkin sen mukaan mitä kotoa löytyy. Yksikin vihannes riittää, jos minulta kysytään. Porkkanoita meillä on ainakin kaapissa lähes aina, samoin jonkinlaista kaalia ja kevätsipuleita.

Proteiiniksi käy yhtä lailla melkein mikä vaan (tofu, tempeh, seitan, vegemakkarat, härkis, nyhtis…) mutta jos niitä ei löydy, lisään itse mukaan mielelläni hieman pähkinöitä ja/tai kananmunaa. Käytän paistamiseen mieluiten joko miedon makuista seesamiöljyä tai sichuanilaisittain maustettua chiliöljyä, mutta mikä tahansa neutraalinmakuinen öljy käy tähän yhtä hyvin. Poltetta kun voi lisätä chilihiutaleilla tai kastikkeella, jos sitä kaipaa 🙂

Hävikkiviikon paistettu riisi

2:lle

n. 4 dl kypsää riisiä

n. 2 rkl (chili)öljyä

1 kevätsipuli (pätkä purjoa/1 keskikokoinen sipuli)

2-3 valkosipulin kynttä

peukalonpituinen pätkä kuorittua inkivääriä

2-3 dl rehuja: porkkanaa,(lehti/parsa/kukka)kaalia, kiinankaalia, bok choytä, pavunituja, (sokeri)herneitä, maissia, vihreitä papuja…

(n. 100 g tofua/tempeä/kasviproteiinivalmistetta tms.)

n. 1-2 rkl soijakastiketta (maun mukaan, soijan intensiivisyydestä riippuen)

n. 2-3 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia/siirappia/hunajaa tms.

n. ½-1 tl seesamiöljyä (öljyn intensiivisyydestä riippuen)

1 tl chilihiutaleita*

1 tl jauhettua sichuanpippuria*

kourallinen suolapähkinöitä/cashewpähkinöitä tai seesaminsiemeniä

1-2 kananmunaa

Pilko käyttämäsi vihannekset suupalakokoon. Hienonna inkivääri ja valkosipuli, silppua kevätsipuli (tai purjo/sipuli). Kuumenna isossa paistinpannussa öljy hyvin kuumaksi. Itselläni on tätä ruokaa valmistaessa pannu lähes niin kuumalla kuin mahdollista.

Kippaa pannulle pisimpää kypsennystä vaativat vihannekset ensimmäiseksi: porkkanat, paksummat kaalinpalat, vihreät pavut, sipuli, maissi tms. Paista kokoajan sekoitellen muutama minuutti ja lisää pannulle sitten käyttämäsi proteiini. Paista sekoitellen muutama minuutti ja lisää pannulle sitten valkosipuli, inkivääri ja riisi, sekä chili ja sichuanpippuri, mikäli käytät niitä. Sekoittele, kunnes riisi on irtonaista ja valkosipuli tuoksuu. Lisää sitten pehmeämmät ja nopeasti kypsyvät vihannekset: bok choyn tai kiinankaalin lehdet, herneet, idut, kevätsipulinvarret.

Paista vielä minuutin verran ja alenna sitten lämpöä keskilämmölle. Lorauta pannulle jotain makeaa (meillä on kaapissa aina vaahterasiirappia tai agavesiirappia), maun mukaan soijakastiketta sekä muutama tippa tuoksuvaa seesamiöljyä. Sekoita huolella, tarkista maku ja sammuta liesi. Riko pannulle muna tai kaksi ja sekoita sen verran, että muna hyytyy ja on tasaisesti ruuan seassa.

Tarjoile paistettu riisi kuumana pähkinöiden tai seesaminsiementen kera. Omasta mielestäni tämä ruoka on parhaimmillaan lusikoituna sohvalla!