Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

by Juulia 4 Comments
Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

sienibologneseVegaaninen sienibolognese & cashew “ricotta”

Pastavuodenaika

Vielä on talvea jäljellä! …ja mitä se tarkoittaa minulle? Vielä on pastavuodenaikaa jäljellä! Itse lanseeraamani termi “pastavuodenaika” on se aika vuodesta, kun sekä mieli että keho vaatii lämmittävää, täyteläistä, runsasta ja hiilaripitoista ruokaa: pastaa. Pastavuodenaika alkaa minulla noin loka-marraskuun hujakoilla ja jatkuu yleensä helmi-maaliskuuhun. Tämä pimeän vuodenajan lempiruokatyyppi valmistuu tarvittaessa vauhdilla ja bonuksena jonkinlaisen pastakastikkeen saa yleensä aikaan kaappien aarteista ihan ilman kauppareissujakin. Täydellistä ruokaa päiviin, jolloin väsyttää ja on kiire. Riittää, että kaapissa on kuivapastaa, jonkinlainen tomaattisäilyke, oliiviöljyä, valkosipulia… Opiskeluaikoina pastani oli yksinkertaisimmillaan vahvassa kasvisliemessä keitettyä makaronia voinokareella.

Pasta onkin minulle siis ensisijaisesti arki- ja pikaruokaa. Välillä sitä kuitenkin haluaa tehdä myös pastaa pitkän kaavan mukaan ja tällöin se menee vahvasti kategoriaan lohturuoka! Varsinkin erilaiset ragùt ovat minusta lohturuokien aatelia. Sellainenhan se iskän bravuurikin oli silloin lapsuudessa, se 80-luvun Suomiversio bolognesesta… ♥ Lohturuokakategorian pastakastikkeita sopii haudutella rakkaudella, pitkään ja hartaasti koko päivän ja niitä teen mieluiten aina kerralla jättiläiskattilallisn, josta sitten saa nauttia myös arkena.

sienetSieniä, sieniä, enemmän sieniä

sieni bolognese

Mitä tulee vegaanisiin ruokiin, arkipasta onnistuu minulta vegaanisena ilman sen kummempaa miettimistä. Meillä siis syödään hyvin usein vegaanisia ruokia ilman että niitä olisi varta vasten sellaisiksi edes suunniteltu – eikä sitä ajatella vegaaniruuaksi, se on kuulkaas ihan ruokaa vaan. Mutta kun puhutaan vegaanisesta lohturuuasta, alan olla isomman haasteen äärellä: lohturuokaan kun kuuluu minulle lähes aukottomasti juusto. Todella hyvää vegaanista juustonkaltaista en ole vielä kaupasta löytänyt, joten se juustontapainen on minusta parempi tehdä itse. Esim. Vegaaninen “parmesaani” on oikein passeli pastanpäällyste (jonka heittää kuivakaapin antimista kasaan hetkessä), mutta niin on onneksi tämänpäiväinen cashewpähkinöistä valmistuva “ricottakin”!

Next level sienibolognese

Pitkään ja hartaudella hauduteltava täyteläinen vegaaninen ragù valmistuu minusta parhaiten sienistä. Niissä on reilusti lohtumakuaistiani tyydyttävää umamia ja erilaisista sienistä saa ragùun hauskasti erilaisia tekstuureita. Tämä tämänpäiväinen reseptini, vaatimattomasti paras sienibolognese mitä olen konsanaan valmistanut, sisältääkin mielellään kaikki seuraavat sienet: herkkusieni, osterivinokas, kuningasosterivinokas JA kuivattu herkkutatti. Ja kaikkia tarvitaan paljon! Osan sienistä pilkon pieneksi silpuksi, osan viipaloin, osan revin käsin ja osan riivin haarukoilla kuin nyhtöpossun konsanaan.

sienet

osterivinokas

Okei, sienibologneen tulee siis sieniä. Mutta mitäs muuta? Ruokaisuutta ja proteiinia tähän kastikkeeseen tuovat punaiset linssit, kermaisuutta kaurakerma, täyteläisyyttä taittaa tomaatti ja jo mainittujen sienien umamia tukee sherryssä liotettu kuivattu herkkutatti, soijakastike ja misotahna (salaiset aseeni lähes jokaisessa vegaanisessa ruuassa), sekä aivan loppuvaiheessa kastikkeeseen käänneltävät ravintohiivahiutaleet.

Sienet kannattaa ruskistaa rauhassa ja huolella – mieluiten osissa – ja sitten koko komeutta pitää vielä kärsivällisesti haudutella aikansa. Mikään pikaruoka tämä sienibolognese ei siis todellakaan ole! Kaiken pilkkomisen, ruskistelun ja hauduttelun palkkana on kuitenkin sellainen next level sienibolognese että ei kuulkaa paremmasta väliä.

sieniragu

Pohja sienibologneselleni on perinteinen ragùn sielu soffritto, jota muuten kannattaa tehdä kerralla isompi määrä ja pakastaa (kuten Kokit ja Potit -blogin Hannele tekee) annoksina niitä kiireisiä arkipastoja varten 🙂 Soffritton perussuhde on kaksi osaa sipulia + yksi osa selleriä ja porkkanaa kumpaakin, mutta itse tykkään lisästä seokseen vielä valkosipulia.

Vegaaninen sienibolognese

4:lle

Soffritto:

1 keskikokoinen sellerinvarsi

1 keskikokoinen porkkana

1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl oliiviöljyä

Sienibolognese:

soffritto

600 g sieniä (kuningasosterivinokkaita, herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai metsäsieniä)

n. 3 rkl oliiviöljyä

10g kuivattua herkkutattia

1½ dl kuivaa sherryä

400 g purkki kokonaisia säilyketomaatteja

n. 3 dl vettä

n. 1 rkl tuoretta timjamia (tai 1-1½ tl kuivattua)

¾ dl punaisia linssejä

½ tl vastarouhittua mustapippuria

1 tl savupaprikaa

1 rkl soijakastiketta

2 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

Viimeistelyyn:

2 dl kaurakermaa

½ dl ravintohiivahiutaleita

1-2 rkl savustettua oliiviöljyä

(½-1 tl suolaa)

+ pastaa nälkätilanteen ja syöjämäärän verran

Valmista ensin soffritto:

Paloittele sipuli, kuorittu porkkana ja sellerinvarsi hyvin pieneksi kuutioksi – itse pyrin sellaiseen 5 mm x 5 mm kuutioon, mutta ei se toki niin tarkkaa ole. Kuullota vihanneskuutiot oliiviöljyssä täysin pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannuun sitten hienonnettu valkosipuli ja nosta lämpöä hieman, niin että vihanneskuutiot saavat hieman väriä ja valkosipuli kypsyy. Varo polttamasta seosta! Siirrä soffritto sitten pannulta pieneen kulhoon odottelemaan ja jatka sienien pariin.

Sienien käsittely:

Aivan ensimmäiseksi laitan kuivatun herkkutatin likoamaan sherryyn. Kuten jo aiemmin kerroin, tykkään tuoda tähän kastikkeeseen reilusti erilaisia tekstuureja käsittelemällä käyttämäni sienet monella tapaa. Voit käyttää herkkusienien ja osterivinokkaan lisäksi/sijasta portobelloja ja siitakkeita, sekä tietysti täydentää tätä soossia syksyllä erilaisilla metsäsienillä. Ainoa, mitä en vaihtaisi mihinkään muuhun on kuningasosterivinokas, joka tuo kastikkeeseen käsittelynsä ja rakenteensa vuoksi sen aivan oman juttunsa.

Noin puolet kaikista sienistä silppuan hyvin pieneksi (n. 5mm x 5 mm kuutioiksi), mutta osan herkkusienistä viipaloin, osan osterivinokkaista revin pieniksi riekaleiksi käsin ja muutaman kuningasosterivinokkaan riivin tai “nyhdän” kahdella haarukalla suikaleeksi (ja tämä riivitty sienisuikale on minusta juurikin tämän kastikkeen juju). Käytän sienien ruskistamisessa isointa omistamaani paistinpannua, jotta paistopintaa on paljon, ja ruskistan sieniä sitä mukaan kun saan niitä pilkottua. Pyrin myös pitämään huolen siitä, ettei pannu ole missään vaiheessa liian täynnä, jotta sienet todellakin ruskistuvat ja lisään öljyä aina tarvittaessa. Sitten kaavin ruskistettuja sieniä pannulta kulhoon odottelemaan, että koko satsi on käsitelty ihanan ruskistuneeksi.

Kun kaikki sienet on ruskistettu, noukin herkkutatit sherryn seasta, silppuan ne ja kippaan ne pannulle. Lisään pannulle sitten takaisin kaikki paistetut sienet ja kumoan sherryn sienille. Annan seoksen kuplia hetken niin että sherry imeytyy sieniin ja sitten on aika lisätä pannulle loput kastikkeen raaka-aineet!

Sienibolognese:

Lisää sienien sekaan soffritto, tomaatit liemineen (puristelen kokonaiset säilyketomaatit kädessäni murskaksi, mutta toki tässä voi käyttää myös tomaattimurskaa), punaiset linssit sekä vesi. Lisää pannulle myös savupaprika, mustapippuri sekä timjami. Kiehauta seos ja alenna sitten lämpö sellaiseksi että kastike juuri ja juuri pulputtelee rauhallisesti. Peitä pannu kannella ja jätä muhimaan noin puoleksi tunniksi. Käy sekoittelemassa kastiketta muutaman kerran pohjia myöten.

Kun linssit ovat täysin kypsiä on aika laittaa pasta kiehumaan ja viimeistellä kastike: mausta sienibolognese misotahnalla ja soijalla. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen kiehua rauhassa vielä vartin verran ja tarkista sitten suolaisuus. Lisää suolaa tarvittessa. Kääntele sekaan juuri ennen tarjoilua ravintohiivahiutaleet (näin niiden sisältämät ravinteet säilyvät parhaiten). Sekoita sienibolognese pastan sekaan ja tarjoile cashew-ricotan kera (ohje alla). Itse tykkään viimeistellä annokset vielä lorauksella savustettua oliiviöljyä, johon olen ollut koukussa siitä asti kun tein syksyllä vegaanisia “kampasimpukoita” (kuningasosterivinokasta muuten nekin) – eli koko tämänvuotisen pastavuodenajan ajan 🙂

sieniraguSiinä se nyt on: paras ikinä tekemäni sienibolognese!

Koska tällainen täyteläinen lohturuokapasta kaipaa mielestäni jonkinlaista juustomaista lisuketta, surautan mieluusti sienibolognesen kylkeen helpon “ricotan” cashewpähkinöistä. Tämä lisuke valmistuu nopeasti, kunhan cashewpähkinät laittaa likoamaan hyvissä ajoin ennen muun kokkailun aloittamista. Liottamista voi tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä kuumaa/lämmintä vettä ja liottamalla pähkinät huoneenlämmössä. Liottaminen tekee tahnan rakenteesta silkkisen, vähemmän liotetut pähkinät eivät nimittäin soseennu yhtä kiltisti ja rakenne jää rakeisemmaksi. Lisäksi pähkinästä tulee liottamisen ansiosta helpommin sulava.

Cashew-“ricotta”

100 g maustamattomia cashewpähkinöitä +  reilusti vettä

3-4 rkl vettä

1 tl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 rkl ravintohiivahiutaleita

1 tl sitruunamehua

n. ½ tl suolaa

Liota cashewpähkinöitä reilussa vedessä jääkaapissa 2-4 tuntia (peitä kulho jottei pähkinöihin tartu makuja jääkaapista). Huuhtele ja valuta hyvin.

Soseuta liotetut cashewpähkinät tasaiseksi veden, sitruunamehun sekä mausteiden kanssa. Ohenna tarvittaessa vedellä. Itse tykkään jättää tämän tahnan melko paksuksi ricottajuuston tapaan. Tarjoile cashew-ricotta sienibolognesen kera.

sienibolognese

sienikastike

Jos joku jäi kaipailemaan nopen sienibolognesen ohjetta, niin Kokit ja Potit -blogista löytyy juuri sellainen: nopea sienibolognese!

Omasta blogistani pastaohjeita löytyy myös toki moneen lähtöön, myös lukuisia vegaanisia pastoja. Alla oma kaikkien pastaohjeiden top vitoseni just nyt:

315 views

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Makumatkalla: Kultá Kitchen & Bar

Kaupallinen yhteistyö Lapland Hotels Bulevardi, Kultá Kitchen & Bar & Asennemedia

kulta kitchen

Lähimatkalla Lapissa

Käväisinpä kuulkaa viime viikolla Lapissa! …tai siis ainakin melkein. Ei nimittäin tarvittu junamatkaa saatikka lentolippua, kunhan hurautin ratikalla Bulevardille. Vastikään avattu Lapland Hotels Bulevardi kätkee sisälleen Lapin rauhaa ja maagisia makuja tarjoilevan Kultá Kitchen & Barin, jota minut oli kutsuttu testailemaan.

Kuinka ollakaan, tämän ruokablogaajan kameran täyttyi kuitenkin ruokakuvien lisäksi myös sisustuskuvista – kiersimme nimittäin alkuun kurkistelemassa 50-luvun toimistotaloon remontoidun hotellin upeat sviitit penthousea myöten, enkä ehkä pääse yli kaikesta ihanasta näkemästäni, ellen vilauta näitä kuvia vähän teillekin. Alkupalaksi tänään siis hieman sisustuskuvaa, pääruuaksi ja jälkkäriksi sitten tuttuun tapaan silkkaa ruoka-asiaa!

Lapland hotels BulevardiTässä kohtaa Bulevardia oli pitkään se hauska loikkaavalla porolla kuvitettu työmaa-aita!

anu pentikAnu Pentikin teokset herättävät kultakuumetta

Lapland hotels BulevardiValon ja varjon leikkiä sekä kahdet hotellin sadoista poronsarvista

Lapland hotels Bulevardi

Aivan ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hotellin tumman hämärään ja kynttilän valoa tulvivaan tunnelmaan, Anu Pentikin upeisiin seinäteoksiin sekä lukuisiin poronsarviin. Klišeinen Lappi-estetiikka on poronsarvista huolimatta täällä kuitenkin kaukana: sekä yleiset tilat että huoneet on toteutettu yksityiskohtia myöten tyylillä ja tunnelmaa on luotu esineiden ja materiaalien lisäksi vahvasti myös valaistuksella.

Anu Pentikin pysäyttäviä taideteoksia löytyy aulan ja ravintolan lisäksi myös hotellin käytäviltä, sekä jokaisesta hotellin 182 huoneesta. Useissa huoneissa on muuten oma pikku spa: sauna, amme ja suihku jotka on erotettu huoneesta näyttävällä lasiseinällä. Kierrellessämme huoneistosta toiseen koinkin pienoisen ahaa-elämyksen: voisiko kylpyläloma näyttääkin tältä?

Lapland hotels Bulevardi

Lapland hotels BulevardiEttä semmoinen pikku hotellikylppäri! Huh huh.

Lapland hotels BulevardiLapland Penthouse Suiten katossa leijuu Anu Pentikin teos “Unelma”

anu pentik

RikastamoKellarikerroksesta löytyy tunnelmallinen juhlatila nimeltä Rikastamo

tero mäntykangasTero Mäntykangas, kaikkien Lapland Hotels -ravintoloiden sielu

Kultá Kitchen & Bar

Ravintolassa sama estetiikka jatkuu: Kultá Kitchen & Barin astiat ovat myös Pentikin käsialaa, on kynttilää, on pörröisiä taljoja, kultaisia aterimia ja mateennahalla päällystetty menu. Menu on ytimekäs ja selvästi rakennettu kunnioittamaan Lappilaisia raaka-aineita ja niiden tuottajia, jotka tietenkin tunnetaan kaikki ihan nimeltä. À la cartelta löytyy alkupaloja ja pääruokia neljä, jälkkäreitä kolme ja seassa on pohjoisia makuja kuningasravusta, kaskinauriiseen sekä kuusenkerkkään. Bistrolistalta löytyy houkutuksia hirvenlihapullista burgeriin (josta on myös vegeversio) sekä iki-ihanaan poronvasan maksaan (josta lisää myöhemmin).

Listaa tutkittuamme päätimme seuralaiseni WTD-blogin Natan kanssa yhteistuumin antaa keittiölle vapaat kädet ja tilata viiden ruokalajin yllätysmenut suositusviineineen. Kun yllätyksestä vastaa Tero Mäntykankaan kaltainen pitkän linjan makutaikuri ja konkari, tietää olevansa hyvissä käsissä!

Lapland hotels Bulevardi

Kulta kitchen

kulta kitchenKuivatulla mateennahalla päällystetty ruokalista on gTie:n Jenni Ahtiaisen käsialaa

Kulta kitchen

kulta kitchenPannier samppanjalla ateria alkuun!

Kyl mä joka ruuan kanssa juon skumppaa!

Alkuun tarjoiltu keittiön maa-artisokkakeittotervehdys Pannier -samppajan ja Jorma -nimiseen juureen leivotun leivän kera aloitti ateriamme vahvasti: yksinkertaisia, puhtaita ja kaikin puolin mieluisia makuja.

Seuraavaksi pöytään kannettu Lapin puikula yrttikerman, muikunmädin ja poronsydämen kera jatkoi samalla linjalla. Annoksessa ei ollut mitään turhaa ja sen intensiiviset maut olivat hienosti tasapainossa. Aikamoinen show annoksen viimeistely myös oli, sillä se poronsydän – kuivattu sellainen – raastettiin lautaselle silmiemme edessä. Kyllä teki kuulkaa vaikutuksen! Annoksen suositusviini, raikas ja kepeä Domaene Gobelsburg Grüner Veltliner sopi annokseen hyvin, mutta niin sopi myös tuo alkumaljaksemme nostama samppanjakin 🙂

kulta kitchen

kuningasrapuKuningasrapu-rallaa!

Kolmantena pöytään tuotiin oman iltani kohokohta: uskomattoman aromaattinen kuningasravun jalka ruskistetun voin kanssa. APUA miten hyvää! Tällaisten makujen äärellä joko hiljenee, sekoaa tai tirauttaa onnen kyyneleen, itse taisin tehdä näistä jokaisen. Näitä lautasia ei keittiölle luovutettu, ennen kuin viimeinenkin pisara oli saatu niiltä suuhun, tavalla tai toisella 😉

Julien Schaal Riesling Nature toimi annokselle hyvin – kuten edelleen myöskin se samppanja… Natan ikimuistoista lentävää lausetta mukaillen: kyl mä joka ruuan kans juon skumppaa!

kulta kitchenTätä riekkolientä litra mukaan kotiin kiitos!

riekkoliemi

Sitten jotain punaista

Seuraavaksi söimme rapean kroketin sisään piilotettua riekkoa tattikreemin, pikkelöidyn kuusenkerkän sekä tolkuttoman hyvän riekkoliemen kera. Lasissa oli tämän annoksen kanssa J² Gau-Odernheimer Spätburgunderia, ja niin mukava viini kun tuo olikin, myönnän haaveilleeni myös lasillisesta riekkolientä.

Kun pöytään ilmestyi poroa kahdella tapaa – sekä yllätyksenä listalta huokailemamme poronvasan maksapala – olin jo sellaisissa ruokasfääreissä, että meinasin alkaa syömään ennen kuin olin edes kuvannut annosta. Liha oli moitteettomasti paistettua, eikä lisukkeissa (pehmoinen selleripyre, grillattu selleri, rapeaksi puffatussa tattari ja muutama hauskan kirpeä marjasattuma) ollut sanomista niissäkään – mitä nyt olisin voinut syödä kaikkea vähän enemmänkin.

Oivallinen annos siis, mutta huomioni vei tilanteessa kuitenkin se makupalaksi tuotu paistettu poronvasanmaksa. Minulla on heikko kohta hyvin valmistetulle paistetulle maksalle, enkä yleensä jätä sitä tilaamatta koskaan, kun sitä tarjolla on. Arvostan siis kovasti keittiön elettä tarjota meille maistiainen maksastakin! Lasiin kaadeettu Moccagatta Barbera d’Alba täydensi hienosti kumpaakin lautasellista.

poroa kahdella tapaaPoron ulkofileetä, poron karetta, selleriä ja puffattua tattaria

barbera d'alba

poron vasan maksaTätä maksaa tulen vielä syömään toistekin!

Ei makeaa mahan täydeltä (ja hyvä niin)

Ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu koivunmahlasorbetti ilahdutti raikkaudellaan ja esillepanollaan, ja aterian päätös, viiliserbetti osui myös maaliin tälle jälkkärironkelille.

Olen todellakin huono syömään jälkkäreitä (ellei puhuta juustoista!), joten tämä mesiangervolla maustettuja sopivan kirpakoita lakkoja ja mallasrouhetta sisältävä annos oli makuuni miellyttävän raikas eikä lainkaan liian makea lopetus illallemme.

Kas, sehän on ihan kuin pieni ja kivinen Eero Aarnion Pallotuoli!

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, sopivan täysinä ja ainakin itse jo paluuta suunnitellen: testattua tuli nimittäin Kultá KITCHEN, mutta entäs se baari? Kun juomalistalta löytyy poron lihalientä sisältävä versio lempparistani Bloody Marystä, on tilanne korjattava asap. Koska sattumoisin myös työpaikkani sijaitsee Bulevardilla, veikkaan että eiköhän tuo kultainen neljätoistametrinen baaritiskikin tule minulle vielä tutuksi.

Kultá Kitchen & Bar

Bulevardi 22

00120 Helsinki

Lapland hotels Bulevardi

147 views

Nopeat vihreät edamame nuudelit

by Juulia 0 Comments
Nopeat vihreät edamame nuudelit

edamame nuudelit

Vihreää lohturuokaa?

Olenkohan ainoa, joka tässä vaiheessa vuotta himoitsee kaikenlaista vihreää haluamatta kuitenkaan luopua talvisen lämmittävistä ja tuhdeista lohturuuista? Epäilen! Tämänpäiväinen reseptini tasapainotteleekin lohtu- ja terveysruokakategorioiden välissä ja on ainakin itselleni tähän ristiriitaiseen ruokahimoon täysosuma.

Kyseessä on siis supervihreä sauvasekoittimen surauksella valmistuva kastike, joka pyöritellään pikaruokaklassikon eli nuudeleiden sekaan ja imuroidaan sohvalla päivän kiireistä palautuen.

edamame

edamame nuudelit

Tämä ruoka on siis sekä terveellinen että täyttävä. Se on myös siitä mukava ruoka, että reseptiä voi varioida sen mukaan, mitä kaapista kulloinkin löytyy. Nuudeliksi käy niin pikaramenit (ilman niitä maustepusseja tietenkin), kuin muutkin japanilaiset nuudelit aina sobanuudeleista someniin ja udoniin. Myös vihreitä voi vaihdella. Pakaste-edamamen sijasta voi kokeilla pakasteherneitä tai vihreitä härkäpapuja (tai niiden sekoituksia) ja kesällä vaihtaa pakasteet tietysti tuoreisiin.

Alle kirjoiteltu talvinen “perusresepti” sisältää pakaste-edamamepapuja, jotka kiehautetaan, valutetaan ja sitten soseutetaan kevätsipulin, valkosipulin ja mausteiden kera. Sekaan voi lisätä kaikenlaista vihreää, kuten baby-pinaattia sekä erilaisia yrttejä, itse saattasisin surauttaa sekaan joskus jonkun salaatinjämänkin. Tahna notkistetaan öljyllä ja käänneellään vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan ja siinäpä se kokkaaminen sitten olikin. Helppoa, nopeaa, ravitsevaa, mutta samalla lohdullisen lämmittävää ja täyteläistä.

Vihreät edamame nuudelit

Vegaaninen (kunhan et käytä munanuudeleita)

2:lle

n. 150 g japanilaisia nuudeleita (ramen/soba/somen/udon)

n. 150 g edamamepapuja (herneitä/vihreitä härkäpapuja)

1 kevätsipulin valkoinen ja vihreä osa

½-1 valkosipulin kynsi

1 ruukku vesikrassia (tai jotain yrttiä – thaibasilikaa, kirveliä, minttua, korianteria… miksei jopa wasabirucolaa?)

iso kourallinen baby-pinaattia

2-2½ rkl shiromisoa

2-3 rkl oliiviöljyä

½-1 tl paahteista seesamiöljyä ja/tai 1-2 tl vaaleaa tahinia

½-1 tl yuzukoshoa (tai puserrus sitruunaa sekä ripaus chilihiutaleita)

(suolaa)

Tarjoiluun:

paahdettuja seesaminsiemeniä

kevätsipulia

Valmista ensin kastike: kiehauta pakaste-edamame, huuhtele ja valuta (jos käytät tuoreita papuja/herneitä, kiehauta kunnes ne ovat kypsiä). Soseuta edamame valkosipulin, kevätsipulin, misotahnan, vesikrassin (ja/tai yrttien) sekä babypinaatin kanssa. Lisää sen verran oliiviöljyä, että tahna hieman notkistuu. Mausta tahna seesamiöljyllä ja/tai tahinilla sekä yuzukosholla (joka on japanilainen yuzu-hedelmistä tehty tulisen kirpeä maustetahna), jonka voit tarvittaessa korvata puserruksella sitruunaa ja ripauksella jotain tulista. Tarkista maku – tahna saa olla voimakkaan makuista, sillä sen täytyy mausta iso keko nuudeleita! Lisää tarvittaessa mausteita ja/tai suolaa.

Keitä nuudelit suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi. Kaada vesi pois, mutta säästä vajaa desi keitinvettä. Lusikoi edamametahna nuudeleiden sekaan ja nostele kaikki huolella sekaisin, ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Tarjoile heti.

Vihreät edamame nuudelit voi tarvittaessa uudelleenlämmittää paistinpannulla öljytilkassa, mutta itse tekisin mieluummin vihreää tahnaa tuplasatsin ja keittäisin nuudeleista sen kaveriksi tarpeen mukaan. Edamametahna säilyy jääkaapissa peitettynä muutaman päivää, tosin sen väri on toki tuoreeltaan kaunein.

vihreät nuudelit

edamame nuudelit

Ps. Inspiraationlähde tälle ruualle on Bon Appetit -sivuston ihanan houkutteleva “ramen noodles with miso pesto” -juttu. Ihana resepti ihan sellaisenaan, itse vain kaipaan kasvisruokiini mielellään jonkun proteiinilähteen 🙂

188 views

Suolaan säilötty veriappelsiini

by Juulia 2 Comments
Suolaan säilötty veriappelsiini

veriappelsiini

Suolaan säilötty sitrussesonki

Muutama viikko sitten kerroin, kuinka olen innostunut tekemään suolaan säilöttyjä sitruunoita – vuosi sitten tehdyn ensimmäisen kokeilun rohkaisemana laittelin silloin usemman purkin tekeille ja kokeilin samalla myös säilöä samalla tavalla veriappelsiineja!

Suolaan säilötyt veriappelsiinit osoittautuivat ilokseni myös aivan onnistuneeksi kokeiluksi, joten uskallan nyt lopputulosta jo useamman kerran testailtuani kertoa tästä viritelmästä teillekin. Viime vuoden luetuimpia juttujani oli kuivatut veriappelsiinit, joten ehkäpä tämäkin veriappelsiinin säilöntämetodi kiinnostaa jotakuta 🙂

suolaan säilötty veriappelsiini

Olin itseasiassa utelias appelsiinien säilönnästä jo keväällä tuon ekan kokeiluni jälkeisessä huumassa, mutta idea jäi tuolloin kuitenkin testaamatta. Kun nyt sitten ryhdyin sitruunan säilöntäpuuhiin, lähdin heti kaivelemaan nettiä muiden sitrusten säilönnän suhteen ja niinhän se oli kuten olin arvannutkin: mitä vain sitrushedelmää voi säilöä suolaan.

Veriappelsiinit, appelsiinit, satsumat, mandariinit, sweetiet, greipit ja limetit – suolaan vaan kaikki mars! Kunhan suolaa on purkissa reilusti ja perään puristaa myös yhden-kahden sitruunan mehun, onnistuu myös makeampien sitrusten säilöminen. Omaan veriappelsiinipurkkiini laitoin suolan lisäksi lämpimän talvisia mausteita: kanelia, tähtianista, fenkolinsiemeniä, laakerinlehtiä, kardemummaa… Seuraavaksi ajattelin kokeilla säilöttyjä verigreippejä ja limettejä chilillä!

suolattu sitrus

Tämän reseptin myötä on muuten vinkattava kaikille kokkaaville ja sosiaalista mediaa käyttäville lukijoille ruokablogien legendaarisen kuukausihaasteen paluusta: armaat blogikollegani Hannan Soppa ja Kokit ja potit -Hannele lanseerasivat nimittäin tämän aikoinaan ruokablogeja ahkerasti kiertäneen haasteen takaisin uudistettuna, ja nyt siihen voi osallistua ihan kuka vaan!

Kuukauden ruokahaaste

Ensimmäinen uudenlainen kuukauden ruokahaaste alkoi eilen, ensimmäinen helmikuuta, ja sen teemana on sesonkiin sopien sitrukset. Jos haluat osallistua haasteeseen, kokkaa jotain sitruksista ja jaa luomuksesi IG:ssä tai FB:ssä hashtagilla #kuukaudenruokahaaste – ja tadaa, olet mukana haasteessa! Itsellenihän tässä kävi niin, että koska olen jo jakanut koko tammikuun ajan ahkerasti sitrusreseptejä (punasikurisalaatti verigreipillä, veriappelsiinilla maustettu gini, suolainen sweetie salaatti, veriappelsiinisesongin vegaaninen gin sour), ei helmikuulle meinannut enää löytyä näiden suolaan säilöttyjen veriappelsiinien lisäksi enää ideoita. Jotain sitrushihasta tulee ehkä ravistettua vielä toiseen kertaan ennen kuun loppua, tai ainakin toivotaan niin 😀

Tässä haasteessa ei muuten enää sitten kisata voittamisesta, vaan pidetään vain hauskaa, jaetaan ruuanlaiton iloa, tsempataan ja inspiroidutaan toisiemme tekemisestä. Blogin omaavat voivat toki halutessaan linkitellä muiden osallistujien resepteihin, niin saadaan aina kasaan paljon inspiroivia reseptejä jokaisen haasteen teemoille. Koska helmikuu on vasta alussa, lisäilen itse linkkejä muiden haasteeseen osallistuvien sitrusresepteihin sitä mukaa, kun niitä ilmestyy 🙂 Linkit löydät jutun lopusta.

Suolaan säilötty veriappelsiini

3-6 luomulaatuisia veriappelsiineja (riippuen hedelmien koosta)

1-3 luomusitruunaa

n. 5-6 rkl laadukasta karkeaa merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

halutessasi: muutama laakerinlehti, yksi kanelitanko, 1 tähtianis, 1 tl fenkolinsiemeniä, muutama neilikka, muutama vihreä kardemumma

Pese ja kuivaa veriappelsiinit hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise veriappelsiini pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että hedelmä on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele veriappelsiinin sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Lisää purkkiin osa mausteista ja jatka suolalla täytettyjen hedelmien sullomista purkin sisään, kunnes purkki on täynnä. Lisää loput mausteet ja purista purkkiin 1-2 sitruunan mehu. Painele veriappelsiineja niin, että ne peittyvät mehuun ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Painele seuraavana päivänä hedelmiä uudelleen. Mikäli veriappelsiinit eivät vielä ole kauttaaltaan nesteen peitossa, purista sekaan vielä yksi sitruuna.

suolattu appelsiini

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Veriappelsiinien ollessa kyseessä purkki kannattaa avata myös päivittäin ja nuuskia sisältöä. Jos se tuoksuu raikkaalle, kaikki hyvin. Jos tuoksussa on käynyt vivahde, lisää purkkiin sitruunamehua ja suolaa ja tarkista tilanne uudelleen seuraavana päivänä.

Itselläni suolaan säilötyt veriappelsiinit hengasivat huoneenlämmössä viikon, jonka jälkeen siirsin sen jääkaappiin. Purkki on nyt melkein kuukauden vanha ja lähes käyttökunnossa – valmiin hedelmän kuori muuttuu sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Suolaan säilötty veriappelsiini säilyy jääkaapissa oletettavasti siinä missä sitruunakin, kunhan purkista onkii hedelmiä aina puhtaalla välineellä ja veriappelsiini säilyy kokoajan suolaliemen peitossa.

suolaan säilötty veriappelsiini

Kuukauden ruokahaaste: sitrus

Gluteenittomat Crepes Suzette – Hannan Soppa

Veriappelsiini Gin Tonic – Liemessä

Appelsiini-mozzarellasalaatti – Beach House Kitchen

Vesihauteessa kypsennetyt veriappelsiinimuffinit – CampaSimpukka

Harissapasta appelsiinin ja mintun kera – Savusuolaa

Vegaaniset laskiaispullat appelsiini-mustikkatäytteellä – Chocochili

Veriappelsiinipiiras & hunajamarenkia (gluteeniton) – Syötävän hyvä

Sitrussesongin lämmittävin porkkana-appelsiini-inkiväärikeitto – Kulinaari

 

449 views