Hapanjuurisima kolmeen makuun

Hapanjuurisima kolmeen makuun
Hapanjuurisima - sima onnistuu hyvin myös hapanjuurella!

hapanjuurisimaHapanjuurisima: ei vain vappuun!

Hapanjuurisima!

Vappu meni jo, mutta simakausi sen kun jatkuu! En itseasiassa ole tehnyt simaa aikuisiällä koskaan ennen tätä kevättä, mutta nyt kun kerran aloitin, simaa on tehty jo useaan otteeseen. Innostus nimittäin syttyi, kun tajusin että simaa voi tehdä hiivan sijasta hapanjuurella! Olen viimeisen parin vuoden aikana uponnut pikkuhiljaa syvemmälle hapanjuurimaailmaan ja teen mielelläni kaiken minkä voin nykyään hapanjuurella. Niinpä esim. vappumunkitkin tehtiin tänä vuonna hiivan sijastasta suklaajuurella.

Siman valmistaminen hapanjuurella on käytännössä ihan sama juttu kuin siman valmistaminen hiivalla, hiiva vain korvataan hapanjuurella. Makuun hapanjuuri vaikuttaa minusta lähinnä siinä, ettei simassa maistu hiiva. Hapanjuurisima on myös valmistunut ainakin täällä meillä aika hurjalla vauhdilla: jokainen satsi jonka olemme tähän asti Juuson kanssa tehneet on valmistunut kahdessa vuorokaudessa! Parhaimmillaan sima on kuitenkin ollut 1-2 vuorokautta pullottamisesta eli vähän pidempään kylmässä tekeydyttyään.

hapanjuuri simaSima hapanjuurella vol 1: mausteena sitruunaa, hunajaa ja laventelia!

hapanjuurisimaSima hapanjuurella vol 2: kardemummaa, verigreippiä ja appelsiinia sekä vol 3: limettiä, chiliä ja inkivääriä

Testing testing

Ensimmäinen, vappuviikon alussa tulille laitettu hapanjuurisima sisälsi perinteisesti sitruunaa sekä hetken mielijohteesta ripauksen laventelia, ja jännittyneenä odotimme mitä siitä oikein tulisi. Olin varautunut siihen että jokin menisi pieleen, mutta sima olikin juomavalmista kahdessa vuorokaudessa ja uhkasi kadota kokonaan jo kauan ennen vappuaattoa. Ei siis muuta kuin lisää simaa tekeille!

Testailimme ensimmäisen satsin menestyksekkään valmistumisen innottamana seuraavien erien kanssa vähän kokeellisempia maustamistapoja. Yhteen satsiin tuli verigreippiä, appelsiinia, sitruunaa ja kardemummaa, toiseen taas chiliä, inkivääriä, sitruunaa sekä limettiä. Tähänastisista versioista omaan makuuni on eniten ollut tulinen ja ekstrakirpeä chili-inkiväärisima, mutta myös kardemumma-verigreippi-appelsiinisima oli lopulta ihanaa, kun se oli käynyt vähän pidempään ja sen suurin makeus oli laantunut (yhdessä vaiheessa se maistui lähinnä Jaffalle). Siman tekeminen osoittautui niin helpoksi ja palkitsevaksi puuhaksi, että ennustan meidän juovan simaa tästä eteenpäin aina inspiraation iskiessä ihan ympäri vuoden 🙂

sima hapanjuurella

sima hapanjuuri

Muutama käytännön juttu:

Chilin lisäämisestä simaan sen verran, että chilistä kannattaa ehdottomasti poistaa siemenet ja lisätä chili siman sekaan isoina paloina (mitä me emme siis tehneet, kuten kuvasta näkyy). Kun tulisuutta on simassa mielestäsi tarpeeksi, chili pitää poistaa… ja pikkuisten palojen onkiminen simapurkista on huomattavasti  hankalampaa kuin muutaman ison. Meillä chili ui simassa ehkä noin 4-6 tuntia (en valitettavasti ottanut aikaa), jolloin oli jo korkea aika kalastella chili purkista pois ettei maku olisi liiankin yty. Inkivääri sai sen sijaan olla siman seassa pullottamiseen asti.

Emme käyttäneet simassamme lainkaan valkoista sokeria vaan vain fariinisokeria sekä hunajaa. Hunajaa siksi, että historiaa rakastava mieheni tahtoi tehdä simaa edes osittain perinteiseen tapaan; fariinisokeria taas siksi että simaan tulee kivan paahteinen maku josta itse pidän, sekä tietysti aika tumma väri. Martat käyttävät perinteisen siman ohjeessaan sokeria 120-140g/l ja kutakuinkin samaan määrään osuu myös tämän ohjeen sokerimäärä, kun ynnää fariinisokerin ja hunajan. Sitruksia tässä ohjeessa on sen sijaan reilusti Marttojen perusreseptiä enemmän (Martat: 2 sitruunaa / 5 litraa vettä – tämä resepti: 3-4 sitruunaa / 3 litraa vettä), joten tästä simasta tulee todella sitruksista ja happamampaa kuin tuolla Marttojen ohjeella. Määrää voi toki säätää jokainen oman maun mukaan, vähempikin varmasti toimii.

Ja sitten vielä muutama sananen simaerän koosta: koska meillä on varsin pieni jääkaappi ja meitä on vain kaksi henkeä simaa juomassa, olemme tehneet simaa vain kolmen litran satsin kerrallaan. Se on ollut hyvä määrä meille: hapanjuurisima kuluu loppuun ennen kuin se käy yli ilman että sitä pitää suoranaisesti alkaa pakolla kittaamaan!

Ps. Vegaani voi vaihtaa ohjeen hunajan sokeriin tai vaikka vaahterasiirappiin.

Hapanjuurisima

Perusresepti:

300g fariinisokeria (tai puolet valkoista sokeria, puolet fariinisokeria – tai kuinka vain haluat)

3 rkl luomuhunajaa (n.100g)

3 litraa vettä

3-4 luomusitruunan mehu ja kuoret

½ tl aktiivista hapanjuurta

rusinoita

3 steriloitua litran pulloa

Pese sitruunat hyvin ja kuori sitruunan kuoren keltainen osa kuorimaveitsellä kolmen litran vetoiseen kulhoon. Kuumenna puolet vedestä ja liuota sokeri sekä hunaja siihen. Lisää sekaan loppu vesi ja kaada seos sitruunankuorien päälle. Kun neste on jäähtynyt hieman kädenlämpöistä haaleammaksi, purista sekaan vielä sitruunoiden mehu. Sekoita ja tarkista maku – lisää tarvittaessa vielä sitruunamehua, jos olet kirpeämmän ystävä! Muista kuitenkin, että siman makeus katoaa sitä mukaa kun sima käy, tässä vaiheessa se maistuu paljon makeammalle kuin lopuksi.

Sekoita simaan vielä aktiivinen hapanjuuri (varmista ettei sima ole liian kuumaa tai hapanjuuri saattaa kuolla – 27°C on hyvä ja turvallinen lämpötila juurelle!) ja jätä sima peitettynä huoneenlämpöön käynnistymään. Tähän menee kotisi lämpötilasta riippuen +/- vuorokausi – tiedät siman käynnistyneen kun sen pinnalla alkaa näkyä elämää: pieniä kuplia, jotka kertovat että käyminen on alkanut. Jos mitään ei meinaa tapahtua, kannattaa varmistaa että sima on tarpeeksi lämpimässä paikassa. Esim. säilytys lattialla jossa on lattialämmitys tai uunissa jossa on valo päällä voivat buustata siman käynnistymistä.

Pullotus

Kun hapanjuurisima on selvästi käynnistynyt, siivilöi ja pullota sima. Muista steriloida pullot hyvin, äläkä täytä pulloja aivan piripintaan. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja sulje korkit löyhästi. Kierrekorkin voi jättää kiertämättä lähellekään täysin kiinni ja patenttikorkinkin nostaa vain pullon suun päälle niin, että korkki peittää aukeaman muttei ole napsautettu kiinni. Anna pullojen seistä huoneenlämmössä vielä vuorokausi ja siirrä pullot sitten kylmään (tässä vaiheessa korkitkin voi jo sulkea).

Jos pullotat siman patenttikorkeilla varustettuihin pulloihin, muista avata korkit päivittäin, jottei pulloon keräänny niin paljon kaasua että se räjähtää. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä (kellekään ei onneksi käynyt mitään)! Niinpä me ollaan availtu kaikenlaisia korkkeja varmuuden varalta kerran päivässä, kun ensimmäisen erän ekaa pulloa avatessa puolet simasta kuohui pöydälle… parempi olla varuillaan kuin katua! Hapanjuurisima on valmista, kun rusinat nousevat pinnalle kellumaan ja sima kannattaa juoda ainakin minusta viiden-kuuden päivän sisällä sen tekemisestä.

appelsiinisimaIt’s alive!

Perinteisen sitruunaisen siman lisäksi testailimme tosiaan muutamaa muutakin maustamistapaa, jotka löydät tästä alta. Tähänastisella kokemuksella suosittelen, että simaa maistelee sekä mausteita siihen sekoitettaessa (aina puhtaalla lusikalla toki), että siman huoneenlämmössä ennen pullotusta tekeytyessä. Maistamisen mukaan mekin viilattiin eri raaka-aineiden määriä omaan makuun sopivaksi ja lisäsin esim. tuohon kardemumma-verigreippi-appelsiinisimaan vielä viimetipassa yhden sitruunan mehun, kun muuten makumaailma oli turhankin jaffamainen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että makeus laantuu kun sima alkaa käymään, kun taas esim. kardemumma, chili ja inkivääri luovuttavat makua pikku hiljaa ja niiden maku voimistuu mitä pidempään ne siman seassa uiskentelevat!

Kardemumma-verigreippi-appelsiinisima

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

n. 10-15 kokonaista vihreää kardemummanpalkoa (riippuen kuinka vahvasti haluat kardemumman maistuvan)

3 luomuappelsiinin kuori ja mehu

3 verigreipin mehu

2 sitruunan mehu

Pese sitrukset hyvin. Kuori appelsiineista kuoren oranssi osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunamehulla, appelsiinimehulla, appelsiinikuorella sekä verigreippimehulla ja lisää seokseen kokonaiset kardemummat sellaisenaan. Siivilöi ja pullota appelsiinisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, ja nosta se kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

Chili-limetti-inkiväärisima:

Käytä perusreseptissä sitruunan sijasta:

5-6 luomulimetin mehu ja kuori

2 luomusitruunan mehu ja kuori

1-2 peukalon verran inkivääriä (riippuen kuinka inkivääristä simasta haluat)

1 mieto chili viipaleina, ei siemeniä

Pese sitrukset, inkivääri ja chili hyvin. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se muutamaan osaan. Viipaloi inkivääri parin millin siivuiksi (inkivääriä ei tarvitse kuoria kunhan se on pesty hyvin). Kuori muutamasta limetistä ja sitruunoista kuoren keltainen/vihreä osa esim. kuorimaveitsellä ja purista hedelmistä mehu talteen.

Tee sima muuten perusohjeen mukaan, mutta mausta sima pelkkien sitruunoiden sijasta sitruunan sekä limetin mehuilla ja kuorilla sekä chilillä ja inkiväärillä. Maistele simaa maustamisen jälkeen tunnin välein ja poista chili, kun maussa on sopivasti potkua. Siivilöi ja pullota inkiväärisima rusinoiden kera vuorokauden kuluttua kuten perusohjeessa, nosta kylmään vuorokausi pullottamisesta. Muista avata pullojen korkit kerran vuorokaudessa ettei kaasua keräänny pulloon niin paljon että se poksahtaa rikki! Sima on valmista, kun rusinat nousevat sen pintaan.

hapanjuurisima

275 views

Suolainen granola

Suolainen granola

suolainen granolaKuivakaapin kevätsiivouksesta syntyi suolainen granola

Kuivakaapin kevätsiivous

Kiitos koronakevään, keittiön kaappeihin on kertynyt ehkä ihan pikkuisen ekstraa. Tai no, jos ihan rehellinen olen, ehkä niissä on minun tapauksessani ekstraa aina. Olen pahemman sortin heräteostostelija ruokakaupoissa ja teen usein sen virheen, että ostan jotain mitä luulen meiltä puuttuvan kun se kaupassa tulee vastaan tarkistamatta, olisiko sitä sittenkin kotoa jo valmiiksi löytynyt. Niinpä kaappeihin kertyy välillä kaikenlaisia yllätyspaketteja ja pussinpohjia.

Upotan erilaisia siemeniä hyvällä tahdilla leipätaikinoihini, mutta sen sijaan esim. puurohiutaleet jäävät usein kaappiin pyörimään kun puurofiilistä ei meillä tule kuin satunnaisesti (mutta kuitenkin sen verran usein että puurohiutaleita pitää kaapista löytyä!).

avokadoleipä granola

Suolainen granola

Muutama viikko sitten suoritin hetken mielijohteesta pienen urakan: kävin läpi kuivakaapit. Koska erilaiset pienet jämät ovat kaapissa ärsyttäviä, kyhäsin puurohiuteleista, siemenistä ja muutamista lempimausteistani suolaista granolaa! Suolainen granola on ihanan rapea ja mausteinen lisä moneen ruokaan. Olen ripotellut sitä niin salaatin kuin sosekeitonkin päälle, avokadoleivälle, shakshukaan, uunijuureksille, paistetulle lohelle sekä uunifetalle… ja lisää ideoita putkahtelee sitä mukaa kun päivät kuluvat. Ja kun granolapurkkia on nyt säilytetty keittiön tiskillä kaapin sijaan, sitä on tosiaan tullut käytettyä aktiivisesti. Heippa vaan kuivakaapin jämät, tervetuloa kotiin suolainen granola!

Suolainen granola taisi olla jossain vaiheessa pienimuotoinen ruokatrendi, ainakin muistan vuosien varrelta erilaisia ravintolaelämyksiä, joissa annoksia on viimeistelty suolaisella granolalla. Suolainen granola on siitä hauska viritys, että sen voi tehdä monenlaiseen makuun ihan niinkuin “makeankin” granolan. Omaani tuli tällä kertaa suolan lisäksi appelsiinin mehua ja kuorta, fenkolinsiemeniä, mustapippuria sekä miedon tulista Aleppon pippuria, mutta mausteeksi sopisi toki kaikenlainen muukin vaikkapa sinapinsiemenistä soijakastikkeeseen!

suolainen granola

suolainen granola

suolainen granola

suolainen granola

Tämän suolahamsterin lukuisista suolapurkeista tähän granolaan pääsi lopulta vaaleanpunainen punaviinisuola. Lopputuloksen mausta ei valintaa ehkä erota, mutta vaaleanpunaista suolaa on ihana kuvata 😀 Monessa granolareseptissä käytetään sidosaineena ja rapeuttajana kananmunaa, mutta tein oman granolani nyt kikhernepurkin liemeen, joka toimii loistavasti kananmunan korvaajana. Näin granolasta tuli myös vegaaninen. Öljyn ja makeutuksen määrän pidin myös maltillisena.

Voi olla että kokeilen seuraavan satsin kanssa vähän erilaisia mausteita ja kokeilen pientä rasvalisäystä, mutta tällaisenaan aikaansaamani suolainen granola on ollut kaikenkaikkiaan hauska lisuke tosi monenlaisiin ruokiin ja makumaailmoihin. Siinä on aavistus tulisuutta Aleppon pippurista sekä pirteyttä appelsiinista ja makeutta fenkolista. Mustapippuri tuo seokseen pientä potkua ja rosmariini raikkautta. Nam!

suolainen granola

Suolainen granola

Mausteliemi:

½ dl maukasta oliiviöljyä

½ dl aquafabaa eli kikhernepurkin lientä

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia

1 luomuappelsiinin raastettu kuori

n. ½ dl appelsiinin mehua

1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä

1 tl aleppon pippuria tai jotain muuta mietoa chiliä

1 tl silputtua tuoretta rosmariinia

1 tl suolaa

½ tl vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi:

3 dl kaurahiutaleita

2 dl siemeniä ja pähkinöitä (kurpitsa, seesam, auringonkukka, cashew…)

2 tl chiansiemeniä

Murskaa fenkolinsiemenet, silppua rosmariini ja rouhi mustapippuri. Raasta appelsiinista kuori ja purista mehu. Sekoita mausteliemen ainekset hyvin keskenään ja tarkista maku – se saa olla melko vahva sillä muihin aineksiin sekoittaminen miedontaa makua. Lisää sitten kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät seokseen ja sekoita hyvin. Ripottele lopuksi chiansiemenet mukaan ja sekoita vielä kerran huolella. Anna mausteseoksen imeytyä hiutaleisiin ja siemeniin hetki.

Levitä granola tasaiseksi ohueksi kerrokseksi leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda 175°c uunissa keskitasolla muutamaan kertaan seosta käännelleen 30-45 min, tai kunnes granola on makuusi sopivan rapeaa ja paahtunutta ja kaikki kosteus on haihtunut (tässä kannattaa siis luottaa omiin aisteihin sillä jokaisen uuni on vähän erilainen!). Säilytä granola ilmatiiviissä purkissa huoneenlämmössä.

suolainen granolaShakshuka & suolainen granola = ihana yhdistelmä!

113 views

Suklaaleipä hapanjuurella

Suklaaleipä hapanjuurella

suklaaleipä

Suklaaleipä!

Meillä on viime viikkoina syöty vallan herkkuja aamiaiseksi, kun innostuin taannoin tekemään hapanjuurileipää joka on maustettu raakakaakaolla ja suklaahipuilla. Suklaaleipä kuullostaakin äkkisilteen aikamoiselta jälkkäriltä ja kaikkea muuta kuin arkileivältä, mutta ainakaan tämä minun versioni ei itseasiassa ole lainkaan niin makea vaan enemmänkin sellainen koukuttava sekoitus hapanta, suolaista, makeaa ja karvasta.

Tämä hapanjuurella leivottu suklaaleipä saa makua raakakaakaosta, makeutta leipään tuo sokeriripauksen lisäksi mehevät taatelinpalat sekä suklaahiput, jotka meillä ovat nyt joka leivontakerralla olleet maitosuklaata… vaikka tumma suklaa toimisi ehkä vieläkin paremmin (ei kun uus leipä siis tekeille!). Suklaaleipä ja aamukahvi on ollut viime aikoina sellaista joka-aamuista luksusta, että tarpeeksi reseptiä väännettyäni tahdon jakaa sen teillekin.

suklaaleipä

suklaaleipä

Suklaaleipä kätkee sisäänsä suklaahippuja, taateleita ja pähkinöitä!

Leipuri Juuri

Tässä kohtaa tahdon alleviivata, etten ole mikään ekspertti hapanjuurileivonnassa. Olen leiponut ruisjuurella toistakymmentä vuotta mutta vehnäjuurella vasta kaksi … ja vasta reilun vuoden vähän enemmän “tosissani”. Olen oppinut paljon tämän kiihkeimmän hurahdukseni aikana ja leivon leipää 2-4 kertaa viikossa melkein joka viikko, joten näppituntumaa löytyy – faktatietoa ja tekniikkaa kuitenkin vähemmän. Jos olet innostunut hapanjuurileivonnasta, omaat luotettavan hapanjuuren ja hallitset hapanjuurileivonnan termit ja perusteet, saat tällä ohjeellani varmasti hyvän suklaaleivän valmiiksi. Samalla tahdon kuitenkin myös muistuttaa, että että hapanjuurileipää tehdessä kannattaa luottaa reseptiä enemmän omaan näppituntumaan ja lukea omaa juurta ohjeen orjallisen noudattamisen sijaan. Ainoa, mitä kannattaa tietysti noudattaa tarkemmin on raaka-aineiden mitat ja sitä varten tarvitset vaa’an.

Hapanjuurileivontaa ei valitettavasti voi ohjeistaa aukottomasti ja erilaisia tapoja tehdäkin on valtavasti! Eri juuret toimivat eri tavoin, kodin huoneenlämmöllä ja veden kovuudella on vaikutuksensa ja niinpä tietysti myös käytetyillä raaka-aineilla. Vaikka itse leivon sen perus arkileipäni kutakuinkin aina samalla reseptillä hieman jauhoja vaihdellen, on leipä yhtenä päivänä muhkea ja kaikinpuolin mahtava, toisena lituskaisempi ja vaatimattomampi. Sellaista se vaan on – tai on varmaan ainakin kunnes olen harjoitellut ja opetellut vielä lisää. Hapanjuurileivonnan saloja syvemmin ja perinpohjaisemmin tuntevat nimittäin osaavat jo analysoida, missä meni vikaan. Minä osaan lähinnä arvailla … ja vastaus on todennäköisesti useimmiten se, että oikaisin jossain työvaiheessa tai hätäilin/hidastelin leivän paistamisen kanssa. Mistä tulikin mieleeni: jos olet niin sanottu hapanjuuritaituri, osaat ehkä bongata tästä ohjeestani jotain parantamisen varaa! Jos niin käy, niin haluan ehdottomasti kuulla kaikki reseptin parannusvinkit!

Hapanjuurileivonnasta kiinnostuneille suosittelen liittymistä Facebookin Hapanjuurileipurit -ryhmään, sekä Eliisa Kuuselan helppotajuista ja juurileivonnat perusteet avaavaa Leipävallankumous -kirjaa. Eliisan Leipäpaja -sivuilta voit myös ostaa itsellesi juuren sekä muita tarvikkeita. Eikä siinä vielä kaikki… Eliisalla on myös YouTube-kanava. Videoiden avulla moni asia selkenee huomattavasti nopeammin, joten vaikka tämä juttu nyt alkoi yhtäkkiä ehkä vaikuttaa aikamoiselta Eliisan mainokselta (mitä se ei ole, olen vain fani), suosittelen vielä sitäkin!

hapanjuurileipä

Juuren valmistelu:

Ota emojuuri jääkaapista ja ruoki se suhteessa 1:1:1 eli yksi osa juurta, yksi osaa jauhoa ja yksi osaa vettä. Saadaksesi leipään tarvittavan määrän eli 150g aktiivista juurta, ruoki 50g juurta 50g vedellä ja 50g jauholla. Käytän itse ruokkimiseen mahdollisimman tuoreita luomuvehnäjauhoja sekä mieluiten keitettyä, huoneenlämpöiseksi jäähtynyttä vettä. Joskus buustaan juurta pikku ripauksella ruisjauhoa. Jos juuri on luotettava ja tehokas ja ollut jääkaapissa lyhyen aikaa (muutaman vuorokauden) edellisestä ruokailusta, sen pitäisi aktivoitua käyttökuntoon noin 2-4 tunnissa. Kun opit tuntemaan juuresi osaat arvioida paremmin milloin se olisi ruokittava jotta se olisi leivontakunnossa haluamaasi leivonta-aikaan.

Jos emojuuri on ollut jääkaapissa uinumassa pidempään ilman ruokaa, se kaipaa todennäköisesti vielä toisenkin ruokinnan aktivoituakseen kunnolla. Tällöin ruokin sen ekalla kerralla suhteessa 1:2:2 tai 1:3:3 eli joko 10g juurta, 20g vettä ja 20g jauhoa tai 10g/30g/30g. Tämän teen yleensä myöhään illalla ja jätän juuren yön yli huoneenlämpöön heräilemään. Aamulla purkissa olevaa juurta voidaan ruokkia suhteessa 1:1:1 ja näin etätöiden aikaan seurailla helposti tilannetta ja alkaa leipomaan, kun juuri on iskussa. Oma juureni pelkällä vehnällä ruokittuna kelluu ollessaan valmis, mutta riippuen millä juurta on ruokittu, se ei aina välttämättä kellu vaikka leivontakunnossa olisikin.

Varmuuskopiot… ja jämäjuuri

Muistathan varmistaa, että jääkaappiin jää emojuurta seuraavaa leivontakertaa varten ennen kuin lykkäät kaiken toimintavalmiin juuren leipään! Pyrin itse pitämään jääkaappiin helposti kasaantuvat lukuisat juuripurkit jotenkuten kurissa, mutta pidän siellä yleensä kuitenkin kahta juuripurkkia: yhtä jossa emojuuri nukkuu, sekä toista, johon kerään ns. jämäjuurta eli juurta, joka jää yli leipätaikinan teosta (mitä tapahtuu helposti jos juurta joutuukin ruokkimaan toiseen kertaan ruokittuaan sen jo kertaalleen siihen määrään mitä leipään tarvitsee).

Jämäjuurta voi käyttää kaikenlaiseen – lettuihin, pannareihin, näkkäriin… – ja sitä voi upottaa vaikka valkokastikkeeseen tai munakkaaseen, jos tahtoo. Sen vuoksi en mielelläni heitä sitä hukkaan. Joskus myös kuivaan leipätaikinan tekemisestä yli jääneen juuren ohuena kerroksena leivinpaperin päällä – näin minulla on juurta varmuuskopiona myös kuivattuna.

Useimmiten (mutten ihan aina) otan uuden emojuuren jääkaappiin taikinaa varten herätetystä juuresta, jota silloin tietysti teen hieman enemmän kuin leipään tarvitsen. Jos leipomisessa tulee syystä tai toisesta vähän pidempi tauko, ruokin emojuuren tarpeen mukaan 1:1:1 ja laitan se takaisin jääkaappiin lepäilemään. Emojuuri olisi hyvä ruokkia kerran viikossa, mutta välillä se nuokkuu minulla jääkaapissa pidempäänkin ruuatta, eikä se siitä mene miksikään – heräämisessä vaan kestää useamman ruokinnan verran.

suklaajuuri

Suklaajuuri!
hapanjuuri

Suklaajuuri!

Tässä leivässä voi käyttää tavalliseen tapaan luomuvehnäjauhoilla ruokittua vehnäjuurta, tai sitten voi tehdä kokeiluja vehnäjuurella, joka on ruokittu puoliksi luomuvehnäjauhoilla ja puoliksi raakakaakaojauholla. Kaakaojauhe imee itseensä vähän enemmän vettä kuin vehnäjauho, joten suhteet eivät kaakaojauhon kanssa mene ihan 1:1:1, nestettä tarvitsee suhteessa vähän enemmän kuin jauhoa tai juuresta tulee todella paksua. Juuresta tulee kaakaojauholla ruokittuna melkein kuin Nutella-moussea koostumukseltaan ja halutessaan juurta voi pikkuhiljaa alkaa ruokkimaan vaikka ihan pelkillä kaakaojauhoilla. Minun suklaajuuri on vielä melko nuori, mutta sillä on leivottu jo myös ns. perusleipää varsin onnistuneesti! En siis ole käyttänyt sitä vain suklaaleipään. Suklaajuuri värjää toki taikinaa, muttei suoranaisesti maistu mitenkään vahvasti tavallisessa leivässä.

Käytitpä kumpaa juurta vaan, kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, kelluu vedessä ja on kasvanut selvästi volyymiltään, on aika leipoa! Tämän leivän valmistelu taikinan sekoittamisesta kylmälepoon vie noin neljä tuntia. Kylmälevossa suklaaleipä saa olla 8-20 tuntia. Kun aloitat leipomisen, laita vaikka ajastin neljälle tunnille, niin pysyt kärryillä ajan kulusta!

Suklaaleipä hapanjuurella

150g aktiivista hapanjuurta – 30%

400g huoneenlämpöistä vettä – 80%

450g vehnäjauhoja (joista 100g voi olla sihtispelttiä) + 50g raakakaakaojauhetta – 100%

50g kookossokeria/raakaruokosokeria – 10%

1 tl jauhettua vaniljaa

10g puhdistamatonta harmaata merisuolaa (esim. Sel de Guérande) – 2%

50g taatelia saksilla ohuiksi renkaiksi silputtuna

50g pähkinöitä (esim. pekaanipähkinä tai saksanpähkinä) kevyesti rouhittuna

100g maitosuklaata (hippuina tai karkeana rouheena)

Lisäksi:

Riisijauhoa liinan jauhottamiseen

Huom! Tämän leivän vesisuhde 80% voi vaikuttaa äkkisilteen melko korkealle, mutta taikinaa maustava kaakaojauhe imee itseensä vettä jauhoja enemmän, joten taikinasta ei kuitenkaan tule tällä vesisuhteella mitenkään super märkä. Myös taatelit ja pähkinät imevät itseensä hieman leivän kosteutta. Jos 80% vesisuhde kuitenkin hirvittää, voit tehdä leivän myös alkuun vaikka 72% vesisuhteella (jolloin vettä tulee taikinaan 360g) ja nostaa vesisuhdetta pikkuhiljaa kun saat tuntuman reseptiin.

Taikinan sekoittaminen ja taittelut:

Kun juuri on aktiivista ja kuohkeaa, sekoita se huoneenlämpöiseen veteen. Lisää sekaan jauhot, sokeri, kaakojauhe sekä vanilja. Sekoita vain sen verran, ettei taikinassa ole kuivia kohtia. Minä sekoitan taikinan yleensä take away -annosten puisilla syömäpuikoilla, joita en edes pese vaan annan taikinan kuivua niihin. Jätä taikina ilmatiiviisti peitettynä puoleksi tunniksi lepäämään. Ripottele sitten suola taikinan päälle, kastele kätesi ja painele sormet harallaan suola taikinan sisään ikäänkuin taikinaa sormillasi rei’ittäen. Nosta ja taita taikinaa yhdeltä reunalta itsensä päälle useamman kerran kulhoa samalla kiertäen jotta suola sekoittuu taikinaan tasaisesti. Itse sekoitan tämän jälkeen samaan tapaan taikinaan vielä sattumat kahdessa osassa: ripottele taikinan päälle pähkinät, taatelit ja suklaa ja työntele ne sormilla taikinan sisään. Nosta taikinaa muutaman kerran itsensä päälle niin että sattumat jäävät taikinan sisään ja lisää sitten samalla tavalla loput sattumat.

Jätä taikina lepäämään peitettynä 20 minuutiksi. Tee sitten ensimmäinen taittelu: nosta taikinaa vuorotellen jokaisesta neljästä ilmansuunnasta kevyesti venyttäen itsensä päälle. Älä revi! Venytän ja taitan itse aina peräkkäin vastakkaisista suunnista tyyliin pohjoinen-etelä itä-länsi. Osa sattumista tuppaa tipahtelemaan taikinasta venytettäessä, mutta tuupin ne siinä tapauksessa vain takaisin taikinaan. Jätä taikina lepäämään taas 20 minuutiksi ja toista taittelu vielä kahden tunnin ajan 30 minuutin välein.

Eli: Taikinan sekoitus, 30 min lepo. Suolan sekoitus, sattumoiden sekoitus, 20 min lepo (tässä kohtaa aikaa on kulunut noin tunti). Taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu, 30 min lepo, taittelu (apua, meniköhän mun laskut nyt oikein).

Esimuotoilu, tasolepo ja kylmälepo:

Kun viimeisestä taittelusta on kulunut 20 minuuttia ja aikaa on kulunut taikinan sekoittamisesta vajaa 3,5 tuntia, tee taikinalle esimuotoilu ja jätä se peitettynä tasolepoon noin 15 minuutiksi. Tämän jälkeen voit tehdä varsinaisen muotoilun ja nostaa leivän sauma ylöspäin kohotuskoriin, jossa on riisijauhoilla jauhotettu liina. Jauhota leivän pinta ja jätä leipä vielä hetkeksi huoneen lämpöön peitettynä. Kun leivän pinnalla oleva jauhokerros repeilee, on aika siirtää leipä kylmälepoon. Jääkaapin lämpötila pitäisi olla 4°c. Peitä suklaaleipä huolella kylmälevon ajaksi ettei se kuivu – itse yleensä pakkaan korin kiinni solmittuun biopussiin. Pidä huoli, että leipä mahtuu hieman kohoamaan jääkaapissa! Pidän itse tätä leipää kylmälevossa yleensä n. 10-16h, mutta tilannettaa kannattaa tarkkailla ja paistaa leipä ennen kuin se on ylikohonnut.

Paistaminen:

Kun olet valmis paistamaan leivän, kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä varovasti uunipellille ja viillä sen pintaan partaterällä yksi pitkä viilto n. 45 asteen kulmassa (katso avuksi vaikka tämä video!). Itselläni on höyryuuni joten en lisää uuniin vettä, mutta jos ei olisi, uuniin voi suihkutella suihkupullosta reilusti vettä juuri ennen leivän sinne lisäämistä ja vielä muutaman suihkauksen sen jälkeenkin. Leipää voi myös halutessaan paistaa ensimmäiset 20 minuuttia teräskuvun alla (iso teräskattila toimi meillä tähän tarpeeseen ennen höyryuunia). Paista leipää joka tapauksessa ensin 20 minuuttia 250 asteessa ja päästä sen jälkeen uunista höyry ulos/poista kupu ja laske lämpö samalla 220 asteeseen. Jatka paistamista 15-20min tai kunnes leipä kumisee ontosti pohjaa rystysellä kopautettaessa ja suklaaleipä on kypsä.

Anna leivän vetäytyä ja jäähtyä ainakin tunti ennen kuin isket sen kimppuun!

juurileipä

suklaaleipä

Ps. Edellisen kerran uskaltauduin julkaisemaan hapanjuurireseptin blogissani noin vuosi sitten – silloin tein hapanjuurileipää mämmikierteellä!

Pps. Lauantaina 9.5. taikinaa voi taitella myös Taivu kuin taikina -tapahtumassa:

Tapahtuman aikana leivomme hapanjuuritaikinat ja teemme erilaisia kehollisia harjoitteita leipomisen lomassa. Osallistua voit oman hapanjuuren kanssa tai ilman leipomisaikeita. Varaa osallistumiseen rauhallinen paikka, mukavat vaatteet, sekä jauhoja, vettä, aktiivista juurta ja suolaa, mikäli haluat leipoa mukanamme. Tämä instalive on kokeellinen luonnos asettua yhdessä hapanjuurileivonnan rentouttavaan ja rauhoittavaan prosessiin.

Kuullostaa hauskalta! Osallistumaan pääsee MAA- tilan Instagram liven kautta: https://www.instagram.com/maatilaprojectspace/

892 views

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

Neljän sesongin punakaalisalaatti & taateli vinaigrette
Pirteä punakaalisalaatti ja sitruunainen taateli vinaigrette

punakaalisalaatti

On siis kevät!
On siis kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa.
Kevät, pystynkö mitään enää antaa?
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät, kuljen Hakaniemenrantaan.
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa.
Kevät, tosiaan, ihmistä pelkään.

Ennustiko Tavaramarkkinat koronakevään jo vuonna 1986? Jokakeväisen lempikorvamatoni sanoja kuunnellessa sen viesti resonoi yhtäkkiä ihan eri tasolla kuin yleensä. Konkurssit ja ihmisten pelkääminen … selvää koronakevättä! Ja kylläpä on muuten ikävä Hakaniemenrantaan. Rakkaat entiset kotikulmani Kalliossa tuntuvat kovin kaukaiselta, kun on viettänyt useamman kuukauden kotona, eikä moni Kallion lempipaikoista välttämättä tästä keväästä taloudellisesti edes selviydy. Kun seuraavan kerran vietän haahuilupäivää armailla Kallion kulmilla, miltähän siellä näyttää ja pystynkö mitään enää heille antaa? Maailma on mullistunut sellaista tahtia että sydän ei pysy perässä… mutta sentään jalat vielä kantaa.

Mutta ei siitä sen enempää. Kunhan nyt sanon että kun tänään kuuntelin Tavaramarkkinoiden Kevät -biisin, pääsi yhtäkkiä samanaikaisesti sekä itku että nauru. Voihan ******** kevät!

punakaalisalaatti

Neljän sesongin punakaalisalaatti

Meillä on syöty tosi hiilarivoittoista ja ruskeaa ruokaa nämä pari kotona viettettyä kuukautta. Sellaista pasta, peruna, papu, juusto ja leipä -osastoa, eri variaatioin. Niin herkullista ja lohdullista kuin moinen ruoka onkin, odotan kuumeisesti kevään ensimmäisiä uuden sesongin vihanneksia! Odotellessani olen pariin otteeseen tehnyt talven viimeisistä varastovihanneksista punakaalista ja porkkanoista fenkolilla, omenalla, pekaanipähkinöillä ja taateli vinaigretella ryyditettyä punakaalisalaattia Hannan Soppa -blogin punakaalislaw’n innoittamana.

Tämä punakaalisalaatti sopisi raaka-aineidensa puolesta niin syksyyn kuin talveenkin, mutta raikkaan mintun ja fenkolin ansiosta salaatti menee minusta hyvin myös keväällä. Ja jahka uuden sadon porkkanat ilmestyvät tarjolle, teen tätä taatusti myös varhaiskaalista!

Kastikkeen pyöräytin salaatille mehevistä aurinkokuivatuista taateleista ja sitruunamehusta. Ihan sananmukainen vinaigrette ei tämä kastike ole, kun mukana ei ole viinietikkaa välttämättä ollenkaan ja öljyäkin vain tilkka. Mutta herkullista tämä happamanmakeaa taatelikastike kuitenkin on! Kiitos ideasta Hanna ♥

taateli vinaigretteHelppo taateli “vinaigrette” surautetaan sitruunamehusta, taateleista, kokojyväsinapista ja oliiviöljystä.

punakaalisalaatti

Punakaalisalaatti & taateli vinaigrette

200 g punakaalia

2 porkkanaa

n. ½ tl suolaa

½ fenkoli tupsuineen

1 Granny Smith omena

2-3 rkl pähkinöitä pekaani

kourallinen mintunlehtiä

n. 60 g taatelia (∼10 kpl)

Taateli vinaigrette:

puolet taateleista (∼5 kpl)

½ dl sitruunamehua (yhden sitruunan mehu, lisää tarvittaessa omenaviinietikkaa)

1 tl jyväsinappia

1 rkl oliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(½-1 tl agavesiirappia/vaahterasiirappia)

Aloita tekemällä taateli vinaigrette:

Pilko tai saksi kaikki taatelit noin kuuteen palaan. Mittaa pieneen kulhoon puolet taateleista, puoli desiä sitruunamehua, teelusikallinen jyväsinappia ja ruokalusikallinen oliiviöljyä. Jos sitruunasta ei tule mehua tarpeeksi, jatka mehua lorauksella omenaviinietikkaa kunnes nestettä on puoli desiä. Jätä taatelit pehmenemään mehuun noin vartiksi. Soseuta raaka-aineet sitten tasaiseksi esim. sauvasekoittimella – itse mittaan aineet silppurin kulhoon ja surautan kastikkeen sillä. Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä. Mausta kastike maun mukaan ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria sekä halutessasi tilkalla agave- tai vaahterasiirappia.

Valmista sitten punakaalisalaatti:

Kuori porkkanat ja leikkaa ne noin kolmen sentin pätkiin. Suikaloi pätkät  sekä punakaali. Murjo porkkana ja punakaali suolan kanssa kulhossa, esim. perunanuijalla ja jätä muutamaksi minuutiksi odottelemaan. Valuta kaali-porkkanaseoksesta irronnut neste pois siivilässä ja lisää siihen sitten puolikas suikaloitu fenkoli ja tulitikuiksi leikattu omena. Lisää mukaan vielä taatelikastike ja sekoita hyvin.

Lisää salaattiin loput taatelit sekä muutama ruokalusikallinen karkeasti rouhittua pekaanipähkinää. Silppua salaatin päälle vielä kourallinen tuoretta minttua – itse käytän salaattiin myös fenkolin vihreät töyhdöt. Salaatti on minusta parhaimmillan heti, sillä jääkaapissa kökötellessään se tuppaa vetistymään.

punakaalislaw

92 views