Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

by Juulia 2 Comments
Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

vuosikatsaus

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin  tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja  statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

hapanjuurileipä

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

hapanjuurileipä

coffee bittersJääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

härkäpapupastaGreippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

vegaaninen pairingEkan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

vegaaninen pairingNimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

vuosikatsausInstagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

  1. Kuivatut veriappelsiinit
  2. Löytö: musta valkosipuli
  3. Juhlava vegaaninen patee Härkiksestä
  4. Vihreä Härkis kofta pita
  5. Stout snickers brownie

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

kylmä yuzu sobaYuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland MainePortland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vaimomatskuu

130 views

Pinkki peruna + perunalätkät mädillä

by Juulia 0 Comments
Pinkki peruna + perunalätkät mädillä

mäti

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, pinkki peruna on ruoka ihan oikea!

Joko olette bonganneet kaupasta ihania pinkkejä perunoita? Pinkki peruna (jonka olen nimennyt täällä kotona jo barbipotuksi) rantautui Suomen pelloille viime kesänä ja toisin kuin serkkujaan sinisiä ja violetteja perunoita, tätä ihmettä olen löytynyt joulukuusta alkaen ihan tuosta lähikaupastakin.

“Mulberry Beauty” lajike saa värinsä antosyaaneista, niistä samoista väriaineista siis jotka värjäävät myös punakaalin tai vaikka mustikan violetinpunaiseksi. Keitettäessä tämä läpikotaisin pinkki peruna tummenee väriltään lähemmäs violettia, mutta säilyttää upean värinsä hieman paremmin uunissa paahdettuna tai höyrytettynä. Koostumukseltaan pinkki peruna on jauhoisen ja kiinteän välimaastossa – keitettäessä se helposti hieman halkeilee mutta täysin jauhoinenkaan tämä pottu ei silti ole. Oivallinen yleisperuna siis!

pinkki peruna

mulberry beauty peruna

Peruna – oli se sitten pinkki, violetti, sininen tai ihan vain keltainen – on yksi lempiraaka-aineitani. Peruna on  avainasemassa todella monessa rakastamassani herkkuruuassa, sillä ilman pottua puuttuisi elämästäni perunamuussi, purjo-perunasosekeitto, sipsit, perunaburgeri, paistetut perunat, uuniperunat, perunanachot tai minkälainen tahansa perunasalaatti. Kammottava ajatuskin! Jos olisi valittava perunan monista muodoista se kaikkein rakkain, kallistuisin varmaankin mihin tahansa rapeaksi paistettua perunaa sisältävään ruokaan. Ehkä sipseihin 😀

Perunalätkät eli latkes!

Kuten varmaan jo otsikostakin luitte, tänään täällä tehdään armaasta perunasta perunalätkiä eli latkes -perunalettuja. Erilaisia raastettua perunaa sisältäviä lettusia löytyy varsin monesta kulttuurista, mutta itseäni on kiehtonut jo pitkään juurikin nämä juutalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat latket. Latkeihin tulee raastetun perunan lisäksi usein myös raastettua sipulia (tosin voi niitä valmistaa muustakin kuin perunasta), matzojauhoja, munia ja mausteita ja ne paistetaan oliiviöljyssä tai schmaltzissa eli kananrasvassa kullanrapeiksi. Latkeja syödään varsinkin marras-joulukuuhun sijoittuvan Hanukka -juhlan aikana, joten olen nyt kuukauden verran saanut ihailla toinen toistaan houkuttelevimpia latkes -kasoja varsinkin kaikkien seuraamieni amerikkalaisten ruokakanavien kautta.

Kun silmiini osui sitten Bon Appetit -lehden YouTube -kanavalla video, jolla iki-ihana Drag Queen Miz Cracker kokkaa latkeja, sain inspiraation kaivaa itsekin raastimen esiin. Enkä muuten voinut vastustaa pinkkejä barbiperunoita, vaikkeivät ne tähän ruokaan ihan tarpeeksi jauhoisia ehkä olekaan.

pinkki peruna latke

pinkki peruna latke

Omia perunalettusiani en ihan kehtaa nimetä latkeiksi, kun niin monta juutalaiseen keittiöön kuuluvaa raaka-ainetta uupuu kaapistani. Vaihdoin matzojauhot riisijauhoihin (jotka toimivat minusta kaikenlaisissa frittihommissa hyvänä rapeuttajana), enkä edes yrittänyt etsiä käsiini mistään kananrasvaa. Pinkkejä perunoita käytin perunoiden määrästä puolet, loput perunat valitsin mahdollisimman jauhoisien joukosta. Näiden muutosten jälkeen nimesin latkeni kotoisasti perunalätkiksi.

Pinkki peruna -lätkät aka latkes

n. 20 kpl

500 g jauhoisia perunoita

500 g pinkkejä perunoita

1 keskikokoinen keltasipuli

2 kananmunaa

4-6 rkl riisijauhoja

1-1½ tl suolaa

1 tl vastarouhittua mustapippuria

n. 2-3 dl kasviöljyä paistamiseen (mieluiten ainakin osa öljystä paistamiseen sopivaa oliiviöljyä)

Muut tarvikkeet: paistolasta, leivinpaperia, talouspaperia, muutama uunipelti, mieluiten valurautainen paistinpannu, paistinpannun kokoa vastaava kattilankansi sekä vielä suojalasit jos olet frittineurootikko.

Valmistele ensin paistopiste:

Mikäli tarjoat perunalätkät heti, kuumenna uuni n. 70 asteeseen jotta saat vastapaistetut latket pysymään lämpimänä sen aikaa kun paistat loput. Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla ja lautanen paksulla kerroksella talouspaperia. Valuta öljyä paistinpannulle (mieluiten valurautapannu!) sen verran, että sitä on reilun sentin paksuudelta (tarvittavan öljyn määrä riippuu käyttämäsi pannun koosta).

Latkes -massan valmistaminen:

Pese perunat hyvin, kuoria niitä ei kuitenkaan tarvitse (toki ruville sunmuille saa tehdä kauneusleikkauksen). Viritä leivinliinalla vuorattu siivilä syvän kulhon päälle ja ala raastamaan perunoita. Kun raastimen kupu tulee raastetta täyteen, kippaa se siivilään mutta taittele liina aina heti perunaraasteen päälle, ettei se pääse kosketuksiin ilman kanssa ja ala tummumaan. Kun kaikki perunat on raastettu, raasta siivilään vielä sipuli.

Kääri sitten liina tiukasti kiinni niin, ettei perunaraaste pääse mitekään karkaamaan liinasta ja ala puristamaan perunaraasteesta mahdollisimman paljon nestettä ulos. Voit avata paketin kerran ja möyhiä raastetta vähän sekaisin ja jatkaa sitten puristamista vielä lisää (näin raastemöykystä puristuu neste tasaisemmin pois). Kun alkaa tuntumaan siltä ettei tätä raastetta nyt voi kuivemmaksi enää saada, purista vielä kerran vähän lisää. Anna perunoista irronneen nesteen seistä muutama minuutti ja kaada sitten tumma neste viemäriin. Kulhon pohjalta pitäisi löytyä sinne painunut ohut kerros tiivistä perunatärkkelystä, säästä se ja lisää se takaisin perunaraasteeseen.

Riko raasteen sekaan kaksi kananmunaa ja sekoittele ne hyvin perunaraasteen kanssa. Lisää mukaan mausteet sekä niin paljon riisijauhoja, että seos pysyy nyrkissä puristaessa kasassa. Levitä työtasolle tai toiselle uunipellille voi- tai leivinpaperiarkki ja ala rutistelemaan raasteseoksesta paperin päälle n. golfpallon kokoisia tiivitä palleroita. Kuumenna samalla paistinpannu keskilämmölle. Kun kaikki pallerot ovat valmiita, testaa öljyn kuumuus muutamalla raastesuikaleella: jos öljy alkaa samantien kuplia suikaleen reunoilla, öljy on sopivan kuumaa. Savuta öljy ei saa. Jos omistat mittarin, se saisi näyttää n. 180-185 astetta.

pinkki peruna latke

Sitten vaan paistelemaan!

Omaan perintövalurautapannuuni mahtuu sopivasti neljä latkea kerralla, riippuen käyttämäsi pannun koosta voit mahdollisesti paistaa useammankin kerralla. Tärkeää kuitenkin on, ettei pannua ahda kerralla liian täyteen, sillä silloin öljyn lämpötila laskee liikaa. Nostele keko kerrallaan öljyyn ja litistä keot sitten paistinlastalla rauhallisesti ja varovaisesti noin sentin paksuisiksi lätkiksi. Jos mahdolliset öljyräiskeet pelottavat, suosittelen ottamaan esiin suojalasit ennen paistohommia ja käyttämään pitkiä hihoja.

Paista litistettyjä latkeja kolmisen minuuttia per puoli. Öljy ei saa olla niin kuumaa, että latket kärähtävät ennen kuin ne kypsyvät sisintä myöten, liian miedossa öljyssä taas latket jäävät vaaleiksi ja imevät itseensä ikävästi öljyä. Tarkkaile siis lämpötilaa ja testaa ensimmäisen “valmiin oloisen” latken kypsyys maistelutestillä, niin osaat säädellä lämpötilaa paremmin loppusatsin osalta.

Nostele kypsät ja kullanruskeat latket talouspaperoidulle lautaselle valuttamaan liiat öljyt molemmilta puolilta ennen siirtoa leivinpaperoidulle uunipellille uunin lämpöön odottelemaan loppusatsin valmistumista. Tarjoile valmiit perunalätkät ranskankerman tai smetanan, mädin ja sipulisilpun kera ja mieluiten heti viimeisten valmistuttua! Nämä ihanuudet ovat nimittäin rapeimmillaan vastapaistettuina.

latkes

pinkki peruna latke

Pakastaminen & sulattaminen

Tarvittaessa voit myös pakastaa valutetut latket kuumennettavaksi tarpeen mukaan syötäviksi. Oman selvittelyni mukaan latkeja ei kannata säilyttää jääkaapissa (en tosin saanut selville miksi?), mutta pakastaminen sen sijaan on ihan jees vaihtoehto säilömiselle. Latket kannattaa laittaa pakasterasioihin täysin jäähtyneinä, voipaperiin käärittyinä ja pystyyn ladottuina (niin kuin kirjat kirjahyllyissä). Näin ne eivät kuulemma sulatettuina maistu niin paljon paistoöljyltä.

Uudelleenlämmittäminen/sulattaminen käy näin: kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita jäiset latket kuumaan uuniin leivinpaperoidun pellin päällä. Kun latket ovat poreilevan kuumia ja rapeita, valuta ne vielä kertaalleen talouspaperin päällä ja tarjoile heti sen jälkeen.

peruna latke

63 views

Appelsiinikakku blenderissä + katkerokuorrute

Appelsiinikakku blenderissä + katkerokuorrute

Kyrö Dark Rye Bitter saatu testiin blogin kautta

appelsiinikakku

Kokonaisen appelsiinin appelsiinikakku

En ihan muista milloin kuulin ensimmäisen kerran kokonaisen appelsiinin sisältävästä appelsiinikakusta, mutta siitä on varmasti jo muutama vuosi. Tämä appelsiinikakku sisältää tosiaan kokonaisen appelsiinin – siis koko hedelmän kuorineen päivineen – ja taikina valmistuu vieläpä kaiken huipuksi blenderissä. Aikamoinen laiskan leipurin unelma ettenkö sanoisi!

Huomaa että leivon kakkuja tosi harvoin, kun sain vasta nyt testattua tätä kiehtovan oloista leipomusta. Mielessä se tosin on ollut melkein aina, kun ihastelen toisten upeita kuivakakkuluomuksia Instassa tai muualla somen syövereissä. “Sitten kun minä leivon kakun, niin leivon kyllä sen kokonaisen appelsiinin kakun!” No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tänä jouluna syödään appelsiinikakku jos toinenkin.

katkero

Joskus sen vitkastelun ansiosta resepti-ideat itseasiassa vain paranevat ja niin taisi ehkä käydä tämänkin kakun kanssa. Sain nimittäin viime viikolla Kyrö Distillery Companyltä testiin heidän tumman ja vaalean ruiskatkeronsa ja näistä maistiaisista innostuneena päätin tehdä appelsiinikakkuuni Kyrö Dark Rye Bitteristä katkerokuorrutteen.

En ole suuri makean ystävä, joten jos makeassa on jonkinlainen suolainen, katkera tai hapan twisti, se on minulle heti kiinnostavampi tuttavuus kuin muuten. Tähän kakkuun tulee happamuutta appelsiinista, mutta myös ihanan aromaattista katkeruutta appelsiinin kuoresta. Kun olen tänä syksynä muutenkin opetellut käyttämään cocktailbittereitä ruuanlaitossa, niin miksipä ei sitten tukisi sitä appelsiinin luontaista katkeruutta katkerokuorrutteella?

appelsiinikakku

appelsiinikakku

Kokonaisen appelsiinin sisältäviä kakkuja tehdään ilmeisesti eri puolilla Eurooppaa, sillä löysin resepteistä niin sisilialaisia, ranskalaisia kuin espanjalaisiakin versioita.

Reseptistä riippuen taikinaan voi tulla polentaa, mantelia, muita pähkinöitä tai ihan vain vehnäjauhoja, enemmän munia tai vähemmän munia, jugurttia tai maitoa tai ei kumpaakaan… Useimmissa ohjeissa appelsiinia keitetään jopa tunti ennen soseuttamista, mutta muutamissa taas ei – vaihtoehtoja on selvästi vähän joka leipurille.

appelsiinikakku

Useampaa reseptiä tutkittuani päätin jättää appelsiinin keittelyn väliin ja soseuttaa sen tuoreeltaan. Lisäksi valitsin kokeiluni pohjaksi ohjeen, joka vaikutti yksinkertaisimmalta (ja jonka kaikki raaka-aineet löytyivät jo kotoa) Laiska mikä laiska! 😀 Kun vielä tajusin muita ohjeita luettuani, että ehkäpä tämänkin taikinan voisi tehdä blenderissä, tuli ohjeesta kertaheitolla uusi suosikkini! Lopputulos on raikas, ei liian makea, kevyen kitkerä ja mukavan mehevä. Niin helppoo, niin hyvää. Ja kaikkea muuta kuin kuivaa!

Resepti on mukailtu Taste -sivuston ohjeesta. Taikina toimii myös gluteenittomalla leivontajauhoseoksella, mikäli on tarvetta tehdä tämä kaakku gluteenittomana.

Appelsiinikakku blenderissä + katkerokuorrute

Appelsiinikakku:

250 g luomuappelsiini
1 dl manteleita
80 g voisulaa

1 dl mantelimaitoa
2 munaa
3¼ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljajauhetta
1 tl kanelia
1¼-1½ dl ruokosokeria

+ 1-2 rkl voita + 2-3 rkl karkeita riisijauhoja/korppujauhoja vuoan jauhottamiseen

Katkerokuorrutus:

2 dl tomusokeria
n. 1,5-2 rkl Kyrö Dark Rye Bitteriä* tai muuta katkeroa

Lisäksi tarvitset:

1 l vetoinen kuivakakkuvuoka
blenderi

Pese appelsiini huolella. Voit halutessasi lisäksi upottaa sen muutamaksi minuutiksi kiehuvaan veteen. Leikkaa appelsiini 8-10 lohkoon ja poista mahdolliset näkyvät siement. Soseuta mantelit ja appelsiini sitten kuorineen päivineen tasaiseksi soseeksi blenderissä. Lisää sekaan voisula ja loput raaka-aineet sekaan ja surauta kaikki tasaiseksi seokseksi.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja korppujauhota litran vetoinen kuivakakkuvuoka huolella. Kaada taikina vuokaan ja laita vuoka sitten kuuman uunin alatasolle. Paista kakkua n. 65-75 min tai kunnes kakun paksuimpaan kohtaan pistettyyn hammastikkuun ei tartu enää taikinaa. Peitä appelsiinikakku paiston loppuvaiheessa tarvittaessa foliopalalla ettei se tummene pinnalta liikaa. Kun kakku on kypsä, ota se uunista.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan puolisen tuntia ja kumoa se sitten varovasti alustalleen. Poista vuoka ja jätä appelsiinikakku jäähtymään huoneenlämpöiseksi. Kun kakku on jäähtynyt, sekoita tomusokeriin sen verran katkeroa, että kuorrute on sopivan juoksevaa valutettavaksi kakulle. Valuta katkerokuorrute kakun päälle ja anna jähmettyä hetki. Sitten vaan kakkulapio käteen ja leikkaamaan!

kyrö dark rye bitter

Katkerokuorrute?

Kuorrutteeseen käyttämäni Kyrö Dark Rye Bitter maistuu intensiivisen katkeralle, mukavan savuiselle ja aromaattiselle ja sen maku sopii appelsiinikakkuun minusta mitä parhaiten! Tämän usean cocktail-baarimestarin kanssa yhteistyössä kehitetty katkero saa makuamm. katajalla savustetusta voikukanjuuresta, raparperinjuuresta ja humalasta.

Myönnän vähän jännittäneeni kun maistatin katkerokuorrutteella silattua kakkua ystävilleni, kun eiväthän nuo katkerot kaikkien makuun ole. Turhaan! Kakun täyteläisyys ja kuorrutteen makeus pehmentää katkeruutta ja yhdistelmä maistuu ainakin minusta super hyvälle. Testiryhmäni mielestä appelsiinikakku katkerokuorrutteineen maistui itseasiassa meidän kaikkien rakastamalle kesäjuomalle eli … aperol spritzille 😀 Ei olis siis varmaan hullumpi idea aperolkuorrutekaan!

bitter orange cake

Säilytä appelsiinikakku jääkaapissa hyvin peitettynä.

70 views

Joulun ruokalahjat 2018

by Juulia 0 Comments
Joulun ruokalahjat 2018

Tähdellä * merkityt tuotteet saatu testiin blogin kautta

ruokalahjat

Tämän joulun ruokalahjat vois näyttää esim. tältä!

Joulu tulla jollottaa…

Eli se olis taas se aika vuodesta… kun yritän epätoivoisesti keksiä osuvia ja ihania lahjaideoita kaikille rakkaille läheisille! Sovimme perheen kanssa vuosittain, että eihän me oikeastaan tarvita lahjoja ollenkaan tai ainakaan mitään tavaraa. Siitä huolimatta huomaan silti tahtovani antaa aina jokaiselle edes jotain pientä.

Pohdin pitkään ja hartaasti, mikä se pieni tai aineeton juttu olisi, joka kullekin läheiselleni juuri sopisi ja mitä lähemmäs joulu hiipii, sitä kovemmat paineet pohdintaan kohdistuu 😀 Jos kerran lahjan nimittäin antaa vaikka sovittiin ettei anneta, niin sen toivoisi kovasti osuvan nappiin!

Kustomoituun ruokalahjapakettiin lootus- & retikkasipsejä?

Kunpa kaikki olisivat kaltaisiani ruokahulluja! Silloin olisi lahjojen hankkiminen paljon helpompaa. Sen perusteella, mikä on jonkun lempiruoka, -juoma tai -ravintola voin nimittäin päätellä paljon. Aika monena vuonna olen ruokalahjoja läheisille lopulta antanutkin kun en ole muuta keksinyt, vaikkeivät kaikki heistä ihan “ruokahullun” kategoriaan mahdukaan.

Tämän aasinsillan kautta päästäänkin tämänpäiväisen blogijutun varsinaiseen asiaan: lahjojen keksiminen on varmaan useimmille aika vaikeaa. Siinä en siis osaa muita neuvoa sen enempää kuin itseänikään, ellei kyse ole siis ruuasta! Mikäli teillä on siis lähipiirissä ruokahulluja, tässäpä teille lista asioita joita itse kaltaiselleni antaisin. Ehkä tästä on jollekin siellä ruudun takana apua 🙂

Ruokahullun joululahjat

Leipurille

Hurahdin kesällä totaalisesti juurileivontaan, joten ensimmäinen suositukseni on Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja, josta on juuri julkaistu toinen painos. Tämä kirja avaa hapanjuurileivonnan perusteet yksinkertaisesti ja helppotajuisesti ja lahjasta tulevat nauttimaan todennäköisesti kaikki lahjan saajan läheiset (ainakin itse tuuttaan leipää sillä tahdilla että ei me Juuson kanssa ehditä sitä kaikkea syömään itse).

Juurileipurin kantsii ehdottomasti myös liittyä FB:ssä hapanjuurileipurit -ryhmään, se ryhmä on nimittäin päivittäinen lahja juurileivontaan hurahtaneelle!

hapanjuurileipurit

Ruokalahjat

Erilaiset maustetut suolat, öljyt, kuivatut sienet, vihannekset, marjat ja villiyrtit ovat ihania lahjoja siinä mielessä, että niistä voi koota personoituja paketteja saajan mieltymysten mukaan. Bongasin juuri Kampin Muji Pop Upista kuivattuja lootusjuuria ja vesimeloniretikkaa, joilla viimeistelee esim. ramensopan tai salaatin kiinnostavan näköiseksi. Näyttävän näköisiä ja superherkullisia ovat myös The Beginningsin kuivatut tomaattilastut* sekä tateilla maustetut kurpitsalastut*!

Food Market Herkusta bongaamaani Castillo de Canenan savustettuun oliiviöljyyn* olen täysin koukussa (olen jo ostanut omalla rahalla täydennystä) ja monelle kelpaisi varmasti myös kuivatut herkkutatit tai jopa tryffeli. Itselläni on aikamoinen suolakokoelma (josta kirjoittelin jo viime vuoden ruokalahjajutun yhteydessä) ja saan ilokseni toistuvasti ystäviltäni lisää suolaa (viimeeksi yhdeltä ystävältä syntymäpäivälahjaksi merileväsuolaa ja toiselta Islannin tuliaisena arktisella timjamilla ja villimarjamehulla maustettua merisuolaa). Kyllä ne ystävät vaan tuntee mut!

ruokalahjat

Pienestä bongattua: Grimm Artisan Ale Mosaic Pop! berliner weisse & Super You ananas gose. Aah.

Juomalahjat

Olutfanille

Lahjakortti Pien Bottle Shopiin on lahjaideana olutfanille minusta ehdoton.  Toki netistä löytyy kansainvälisiä oluen verkkokauppoja jos johonkin lähtöön, mutta itse olen ollut Pienen valikoimasta viime aikoina todella vaikuttunut ja suosin mieluiten kotimaista pienyrittäjää. Lahjakortin sijaan oluita voi toki käydä valitsemassa Pienestä myös itse, jos tuntee toisen olutmaun tarpeeksi hyvin. Supermukava henkilökunta auttaa myös taatusti, jos ei itse oluista tarpeeksi tiedä valintoja tehdäkseen 🙂

Toinen olut & ruokaihmiselle sopiva vinkki on lahjansaajan makuun sopiva maisteluilta BrewDog Helsingissä! Sieltä löytyy tilaisuutta niin juustojen, suklaan, ötököiden kuin vegaaniruuankin ystäville (vegaaniruuat ovat muuten olleet kahdella edellisellä kerralla allekirjoittaneen keittiöstä ja hauskaa oli!). BrewDog Helsingin tulevia tapahtumia voi pitää silmällä täältä.

Viini-ihmiselle

Mitä tulee viineihin, liputan kovasti alkuviinien puolesta! Ihan kaikkien makuun ne tuskin ovat, mutta niistäkin löytyy ns. helpompia vaihtoehtoja ensitutustumista varten (esim. Meinklang Pet Nat). Natuviinejä löytyy nykyään mukavasti ainakin ydin-Helsingin Alkoista – ehkä varmimpana lippulaivasta, joten ei muuta kuin kyselemään henkilökunnalta apua.

Lahjakortti johonkin natuviinejä tarjoilevaan rentoon ravintolaan, kuten Way:hin, Winoon tai Vallilan uuteen Pleiniin on myös hyvä idea, sillä henkilökunta on näissä paikoissa todella asiantuntevaa ja avaa mielellään viinien taustoja ja valmistustapaa kysyttäessä. Kivointahan se on viedä läheinen sinne ravintolaan tietysti itse, koskapa sitä nimittäin yhteistä aikaa rakkaiden kanssa liikaa olisi?

Makeaa ja katkeraa

Kyrö Distilleryn pienet erät ruiskatkeroita sekä lähitilan kermasta tehtyä kermalikööriä (!) ovat olleet itselleni loppuvuoden kiinnostavimmat alkoholituotteet. Sekä katkeroita että kermalikööriä on valmistettu hyvin pieni erä eikä lisää ole tulossa ainakaan ihan vähään aikaan (esim. katkeroiden raaka-aineita pääsee keräämään lisää vasta kesällä).  Tumma, intensiivinen ja savuinen katajalla savustettua voikukanjuurta, raparperinjuurta ja humalaa sisältävä Kyrö Dark Rye Bitter* maistuu todella katkeran ystäville sellaisenaan, vaalea kukkea ja koivuisen kepeä Kyrö Pale Rye Bitter* on ehkä useamman makuun. Tummaa voi halutessaan nauttia oluen kaverina tai jatkaa kokiksella, vaaleaa soodan, sitruunalimun tai tonicin kera. Itse fanitan molempia ihan sellaisenaan!

Lähikermasta, ruisviskistä ja vaniljalla ja lakritsilla maustetusta ruistisleestä valmistettu säilöntäaineeton, gluteeniton ja laktoositon (!) Kyrö Dairy Cream* onnistuu ihmeessä: se tekee kermalikööristä sekä kiinnostavan että ajankohtaisen (ton-ton -tuote! Kotimainen lähituote! Palkintoja kahmineen tislaamon tuote!). Maku on täyteläisen vaniljainen, aidon kermainen ja jälkimausta löytyy ihana häivähdys lämmittävää raakalakritsia. En usko että varsinkaan näin joulunaikaan kellekään tuottaa ongelmaa juoman lyhyt säilyvyys (tämä kermalikööri säilyy nimittäin avattuna vain viikon jääkapissa), varsinkin kun tämä tuote käy myös aika juhlavasta kahvimaidosta. Kyrö Dairy Creamia saa tällä hetkellä vain laivoilta ja lentokentältä, eli jos vielä ennen joulua joku teistä matkustelee, pitäkääpä silmät auki!

kyrö dairy cream

Kyrö Dairy Creamia* löytyy Helsinki-Vantaan lentokentältä, Viking Linelta, Eckerö linelta, Wasa linelta sekä Finnairin preorder-valikoimasta.

Suklaasuulle

Viimeisenä vinkkinä suklaa. Joo, suklaa joululahjana voi olla ehkä vähän kulunut idea, mutta muutamilla valmistajilla on minusta niin tyylikkäät paketit ja persoonalliset maut, että huolella valittu suklaalevy voi olla just hyvä pikkulahja esim. työkavereille tai osa isompaa saajalleen sopivaksi mietittyä ruokalahjasettiä.

Omia suosikkejani on kotimainen luomusuklaata valmistava Goodio, jolta löytyy ihania makuja inkivääri-sitruunaruohosta tyrni-lakritsiin ja muuten myös Kyrö Distilleryn kanssa yhteistyönä kehitelty “Cranmary” -maku* (karpaloa ja rosmariinia, mitäs muuta). Brittiäisen Seed & Beansin luomusuklaalevyt ovat samoin hauskan näköisiä ja makuisia, joista oma suosikkini on kirpsakasti maustettu tumma sitruuna-kardemummasuklaa.

ruokalahjat

DIY ruokalahjat

Kaikkea ei tietenkään tarvitse ostaa valmiina! Seuraavat ruokalahjat valmistuvat helposti vielä ennen joulua:

No niin! Siinä ne nyt oli, minun tämän joulun ruokahullun ruokalahjat. Toivottavasti näistä ideoista on jollekin teistä apua! Nyt sitten vaan pitäisi keksiä kaikki ne muut kuin ruokalahjat…

193 views