Hait kohdetta vuosikatsaus. | Vaimomatskuu ruokablogi

Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Olut
Yleinen

by Juulia on December 30, 2018 2 Comments

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

Jääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

Greippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

Ekan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

Nimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

Instagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

“Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

Yuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vuosikatsaus 2017

Yleinen

by Juulia on December 29, 2017 10 Comments

Uusi vuosi 2018 on jo aivan nurkan takana – on siis taas aika tehdä taas pieni vuosikatsaus! Taakse jäävä vuosi onkin ollut varsinkin henkilökohtaisessa elämässäni aikamoinen, tosin on tämän bloginkin parissa koettu suuria. Aakkosia on niin sanotusti opeteltu vähän siellä sun täällä tässä elämässä! Aloitetaanpa kuitenkin A:sta, eli sillä kaikkein tärkeimmällä asialla:

A niinkuin avioliitto

Vuoden mahtavin päivä ajoittui heinäkuulle, kun menin naimisiin Juuson kanssa. Elämän- ja sielunkumppanin löytäminen on toki käsittämättömän upea asia itsessäänkin, mutta että vielä naimisiin? En olisi moista uskonut ihan vain muutama vuosi takaperin.

Naimisiin meneminen ei sinänsä ole minulle mikään itseisarvo – yhden avioeron läpi käyneenä olin itseasiassa sitä mieltä että eiköhän nämä avioliitot ole tässä loppuelämältä jo koettu. Kuitenkin avioliitto juuri Juuson kanssa tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta Juuson kanssa tunsin olevani “naimisissa” jo ennen liiton virallistamista 🙂

Vietimme vihkimistä edeltävän yön hotelli Kämpissä katsellen Twin Peaksia kylpyammeesta käsin. Vihkiseremonia suoritettiin hämmentävän autiossa Käräjäoikeudessa, eikä läsnä ollut lisäksemme kuin paras ystäväni ja Juuson kaksoisveli. Vihkiminen oli ohi suorastaan naurattavan nopeasti ja hymyssä oli muutenkin suu läpi päivän!

Seremonian jälkeen joimme nelistään skumppaa Ruoholahden kanavan rannassa ja näpsimme muutamat muistokuvat. Lounaan sekä lempibaarissamme Brewdogissa nautittujen hääolusien jälkeen livistimmekin sitten muutamaksi päiväksi kahdestaan Köpikseen.

Kun viini ja kylpyankka mätsäävät Twin Peaksiin

“This could be us but we Finnish” … Kööpenhaminassa shoppailtiin tietysti HAY:ssä ja juotiin Mikkelleriä aamusta iltaan.

Elämäni parhaat bileet

Kompensoimme hyvin pientä ja intiimiä vihkiseuruettamme järjestämällä elokuussa vielä massiiviset kotibileet perheelle ja ystäville. Jotten olisi alkanut stressailemaan liikoja tarjoilujen suhteen, pyysimme osaa vieraista tuomaan jotain suolaista, osan jotain makeaa tai jotain juotavaa. Nyyttärihengessä koottu tarjoilupöytä olikin loppujen lopuksi suorastaan ylitsepursuilevaisen herkullinen!

Myös DJ-hommat, valokuvaamisen sekä kukat ulkoistimme ystäville sen mukaan, mikä kullekin olisi helppoa ja luontevaa tekemistä. Tämän johdosta juhlailtamme olikin täynnä suloistakin suloisempia luonnonkukkakimppuja sekä meille kuratoitua musiikkia, eikä kukaan jäänyt illan dokumentaatiossa kokonaan kameran taakse.

“Koristelun” virkaa toimittivat luonnonkukkien lisäksi ympäri asuntoa kiinnitellyt valokuvat, joita olen yhtisen elämämme aikana meistä napsinut. Melko siirappista, mutta olkoon! En loppujen lopuksi tehnyt itse pöytään muuta kuin yhden hääkakuistamme sekä vegaanisen voileipäkakun.

Nyyttärihäätarjoilut best!

Meidät vihittiin mätsäävissä asuissa (valkoinen T-paita + musta alaosa), joten halusimme juhlavaatteiksikin jotain vähän tavanomaisesta poikkeavaa ja yhteensopivaa. Tämä järjestyi koluamalla Eurokankaan ale-laarit vaatesuunnittelijaystävämme Katariinan kanssa, joka myös suunnitteli ja toteutti asumme Juuson T-paidan mukaan.

Lopputulos oli mitä onnistunein vastine pariskunta-tuulipuvulle: samasta kankaasta tehty T-paita ja paitamekko Juusolle ja minulle. Jalkaan vielä kummellakin Birkenstockit ja täydellinen bileasu oli siinä! Vaatteet eivät nyt ihan pääse oikeuksiinsa tuosta alapuolelta löytyvästä räpsystä, mutta ehkäpä vilautan vielä sitä ihan “virallistakin” hääkuvaa, joka tuona juhlailtana meistä otettiin. Siis jahka vaan saan sen kuvan ensin itselleni 😀

“Vakavat juhlavaatteet”

“Kreisit juhlavaatteet” + maailman hienoin hääpiñata! Ihan on näköinen, eikö?

Bileiden kohokohta oli ehdottomasti isosiskoni perheensä kanssa väsäämä piñata, joka oli yhdeltä puolelta minä, toiselta puolelta Juuso. Kakkua leikatessa ei polkaistu niin mitään (taidettiin kumpikin itseasiassa leikata eri kakkua koska olen itse enemmän voileipäkakkujen kuin makeiden perään), mutta olisittepa nähneet kuinka se piñata mätkähti hajalle!!!

Auringon laskiessa leiriydyimme läheisille kalliolle levitetyille räsymatoille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan täydellisen päivän viimeisistä auringonsäteistä. Ottaen huomioon miten surkea viime kesä säiden puolelta oli, meillä kävi todellinen tuuri tuon päivän kelien suhteen – se oli kuulkaa aurinkoa aamusta iltaan. Aah! Kiitos luontoäiti ♥

B niinkuin blogi

Mitä tulee blogiin, koen tänä vuonna kehittyneeni erityisesti valokuvaajana ja ruokastailaajana. Panostin alkuvuodesta kunnollisen kuvaustilan järjestämiseen ja hankin muutamia kuvausalustoja. Sijoitin myös parempaan kameraan ja valovoimaiseen linssiin. Pienellä vaivannäöllä kuvista on tullut kertaheitolla ainakin omasta mielestäni paljon parempia, vaikka kotimme olikin julkisivuremontin takia puolet vuodesta paketissa ja luonnonvalo oli kortilla.

Vuosikatsaus 2017 – luetuimmat postaukset:

Näistäkin ohi silti kiilaa edelleen blogini aiempien vuosien kestohitit Pimientos de Padrón, burmalainen tofu, vegaaninen juustokastike, Siperian tee sekä kokonaisena paahdettu kukkakaali. Tästä voin päätellä, että teille lukijoille maistuu vegaaniruoka siinä missä minullekin ja vaikka monet resepteistäni ovat vähän kokeilevammasta päästä, ne eivät teitä lukijoita silti karkoita 🙂

C niinkuin content

Olen tänä vuonna pohtinut entistä enemmän sitä, minkälaista sisältöä tänne blogiin luon ja miksi. Ajattelin jossain vaiheessa, että minun pitäisi tehdä enemmän “perussafkaa” ja jättää kokeilevammat kikkailut vähän harvemmalle. Mietin, että reseptini ovat monelle ehkä liian monimutkaisia tai työläitä tai liian kokeellisia, ja että jos vähän yksinkertaistaisin sisältöäni se olisi ehkä useammille kiinnostavaa.

Ajatus ei kuulkaa kestänyt kovin kauaa. En yksinkertaisesti pysty motivoimaan itseäni kirjoittelemaan muista asioista kuin niistä, joista kulloinkin innostun. Blogin pitäminen on toki vuosien varrella muuttunut kaupallisten yhteistöiden myötä ammattimaisemmaksi, mutta edelleen kyse on minulle ensisijaisesti itseilmaisusta ja rakkaasta harrastuksesta. Tänne blogiin raportoimani reseptit sitäpaitsi ovat meidän huushollissa sitä “perussafkaa”, enkä osaa itse luokitella arkimurkinoitamme hifistelykikkailuksi vaikka ateria sisältäisikin vaikkapa graavattua keltuaista. Yritän kuitenkin edelleen huomioida erilaisia kokkailijoita antamalla resepteissäni vinkkejä ohjeen yksinkertaistamiseksi, monesti nimittäin kokkaan itsekin ideoistani niitä riisutumpia versioita.

Okayu = aivan perussafkaa.

En ole kummoinen uudenvuoden lupauksien tekijä, mutta toivoisin ensi vuonna oppivani turhasta itsekriittisyydestä pois. Ruokaa laittaessa, sitä kuvatessa ja kuvia käsitellessä olen elementissäni ja nautin puuhasta, mutta kun juttu pitää kasata blogiin ja ilmaista itseä kirjoittaen, jumitan korjaamaan tekstiäni helposti päiväkausiksi. Oma potentiaalisen itsekritiikkin etappinsa on toki vielä jutun julkaisu ja se, miten siihen reagoidaan.

Yksi syistäni kirjoitella tällä kertaa tämä vuosikatsaus, onkin fiilistellä omia aikaansaannoksiani, kun sitä en vuoden varrella taatusti tarpeeksi tee! On muutenkin kiva palata eri tilanteisiin ja motivaattoreihin, joiden parissa jutut syntyivät 🙂

Villiparsaa! OOÄMGEE!!!

Ajo blanco kirsikoilla

Vuosikatsaus 2017 – omat lempipostaukseni:

Rentoilijan joulukattaus

En ole mikään kattaja joten ihka ensimmäisen kattausjuttuni tekeminen oli minulle iso haaste! Kuvieni syntymisestä oli myös todella hauskaa kertoa, vaikka samalla pitikin vilauttaa kodistamme niitäkin alueita, jotka ihan syystä yleensä kuvista ulos rajaan 🙂

Polentaa, kanttarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

Minulla oli jo kyseistä ruuasta oikein passelit kuvat, mutta koin valtavan inspiraation lukiessani tuhannetta kertaa Taru Sormusten Herrasta -kirjaa. Inspiraation iskettyä en malttanut olla tekemästä ruuasta täysin uusia kuvia 🙂 Kaikki tapahtui sen kummemmin suunnitelematta sen avulla, mitä käden ulottuvilla sattui olemaan ja juuri näihin kuviin ja niiden ottamisen tunnelmaan palaan, kun mietin minkälaista visuaalista linjaa haluaisin blogiini enemmän tuoda.

Ajo Blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

Hurahdimme Juuson kanssa ajo blancoon totaalisesti syötyämme mitä ihaninta kylmää mantelikeittoa Berliinin mahtavassa Industry Standardissa. Kotiin päästyä ajo blanco oli otettava ensitilassa omaan repertuaariin ja jossain vaiheessa kesää söimmekin tätä soppaa kolmena-neljänä päivänä viikosta.

Karhunlaukka- ja villiparsa- jutut

Kumpaakaan näistä ihanista raaka-aineista en ollut nähnyt tosielämässä ennen viime kevättä. Kun kuulin, että Prismoissa myydän karhunlaukkaa, kipitin heti seuraavana päivänä Itäkeskukseen apajille. Oi sitä fiilistä kun keittössäni kökötti ihka oikeaa karhunlaukkaa! Vain hieman tuon episodin jälkeen törmäsin Hakaniemen hallissa suloiseen villiparsaan, jota olin juuri ihastellut Instagramissa. Fiilis oli vähän kuin jos olisi nähnyt muutaman viikon sisällä yhden sijasta kaksi yksisarvista!

Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

Kaikki alkuvuoden japanilaisesta keittiöstä inspiraatiota ammentaneet jutut ovat omia suosikkejani, mutta ehkä erityisesti tämä. Otsikointi riittäköön perusteluksi 😀

Ehkä meni tässä stailaus vähän överiksi, mutta olenkin sitä mieltä että joko överit tai vajarit, kohtuu ei ole juttuni 😀

D niinkuin damn you Instagram!

Instagram on tänä vuonna muuttunut minulle täysin mysteeriksi. En ole koskaan osannut ennustaa, mistä kuvasta milloinkin eniten tykkäillään, joten olen vain lätkinyt kuvavirtaan sitä mistä itse tykkään. Välillä yllätyn iloisesti, välillä harmittaa, kun itselle rakas kuva ei vaikuta muita kiinnostavan. Osa minusta miettii, että jonkinlainen strategia olisi ehkä tarpeen jos haluaisin buustata Instagramiani ihan bisnesmielessä … mutta osa taas on kovasti tällaista laskelmointia vastaan.

Silti, kun osa kuvistani saa yli 200 tykkäystä ja osa alle 50 (vähemmän kuin kolme vuotta sitten, vaikka seuraajamäärä on tuosta ajasta moninkertaistunut), palaan toistuvasti miettimään mokomaa aihetta. Jonkun aikaa asiaa tuskailtuani (ja tuskailuani tuskailtuani – tämä turha murhe on täydellinen esimerkki First World Problemseista) päätin lopulta yksinkertaisesti lakata miettimästä koko asiaa. Muuten menee instaus suorittamiseksi ja hommasta katoaa kaikki hupi. Ja hei, Insta on kuitenkin sosiaalisista mediosta lempparini!

Instagramissa tykätyimpien kuvieni joukkoon mahtuu niin hääkuvaa, syntymäpäivieni aamua, pikku tonttuja, kirsikankukkia kuin yksivuotiaalle kummityttölleni leivottu hieman lapasesta lähtenyt täytekakkukin. Näyttökertoja hääkuvamme on kerännyt yli 11 000, mikä on minusta aika hurjaa!

Tykätyimmät kuvat ja eniten näyttökertoja keränneet kuvat eivät muuten todellakaan ole samoja, näyttöjä on nimittäin selvästi eniten kaikilla vuoden varrella näpsimilläni pizzakuvillani, joukossa myös läjä jäätelöä ja karkkipommi 😀

Pizzeria Foxy Bearin darrapitsuli: 5797 näyttökertaa

Mitä tästä voisi oppia? Blogissa tykätään vegeruuasta ja Instagramissa pizzasta – jos haluan alkaa sekä blogissa että IG:ssä strategiksi, teen varmaan tästä lähin vain vegepizzoja!

E niinkuin ELÄKÖÖN!

Eläköön, jaksoit lukea (tai skrollailla) tämän pitkän ja melko itsekeskeisen blogijutun loppuun! Kiitos siitä ♥

Blogin kirjoittelu olisi todella paljon mälsempää, jos kukaan ei höpötyksiäni ja keittiöfiilistelyjäni lukisi. Kiitos siis kaikille teille menneestä vuodesta ja mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2018!

Vuosikatsaus 2016

Yleinen

by Juulia on December 17, 2016 4 Comments

Hei-hei 2016 ja tervetuloa 2017!

Olipahan vuosi. Enkä nyt viittaa vain siihen, että maailma on sekä David Bowieta, Princeä ja Leonard Cohenia köyhempi että presidentti Trumpia “rikkaampi”, kyllä tässä ikiomassa elämässänikin on tapahtunut suuria: jaan kotini ja elämäni nimittäin nykyään maailman ihanimman ja rakkaimman miehen kanssa ♥ … ja hän tykkää tiskaamisesta!

Dat BOI ♥

Kesällä käväisimme eeppisellä Viron lomalla, josta oli tarkoitus suunnistaa vielä Berliiniinkin – sattui vaan niin hassusti, että passini oli mennyt vanhaksi, enkä päässyt maasta ulos. Oi sitä draamaa! Oh well … menimme sitten sen sijaan kihloihin 😀 kai siinä olis siis hullumminkin voinut käydä?

Kesän toiseksi paras viikko kului perheen parissa Pohjanmaalla. Isäni lapsuudenkoti on maatila keskellä ei-mitään ja viime vuosina siellä vierailu on ollut kesieni kohokohtia, kun ollaan siskojen kanssa ajoitettu visiittimme aina samalle viikolle. Isäni, isosiskoni lapsineen sekä pikkusiskoni koirineen ovat minulle äärettömän rakkaita, ja olen valtavan kiitollinen siitä, että meille löytyy yhteistä aikaa kesällä useampikin vuorokausi putkeen 🙂 lapsena sellainen oli itsestäänselvää, mutta ei todellakaan enää.

Kummipoikani vesiliukumäkitaidonnäyte ♥

Apukokki ja nakkimustekala

Pikkusisko ja kaksi karvasiskoa ♥♥♥ (ps. tämä vappufiilistelykuvahan oli muuten sitten täysin lavastettu)

Ylitin itseni ihmissuhdekuvioiden lisäksi vuoden varrella muutenkin: ujo jännittäjätyyppikin voi löytää itsensä näemmä sekä aamuteeveestä että suorasta radio-ohjelmasta, ilman loppuelämän traumoja. Todistusaineistoa kyseisistä tilanteista ei silti näytä enää koneelta löytyvän (alitajunta vissiin liikkeessä) – mutta yksi Instagram-räpsy on sentään vielä jäljellä:

Ylen aamuteeveessä höpöttelin vappupiknikistä, Kippis! -ohjelman vieraana olutfestareista. JA OLI KIVAA!

Takana on myös blogihistoriani hektisin vuosi: juttuja on tullut tehtailtua yli 100, mikä ei ole ihan mikään pieni luku täydellisyydentavoittelijalta, joka viilaa jokaista juttua viimeiseen asti JA käy vastuullisessa ja vaativassa päivätyössä. Rakkaasta harrastuksestahan tässä on kyse, ei kai tähän muuten upottaisi niin paljon aikaa ja energiaa 😀

Toki nälkä kasvaa syödessä – kun aloitin blogini 3,5 vuotta sitten Cityn sivuilla, räpsin ja käsittelin kuvani ja kirjoittelin juttuni tabletilla, kun en omistanut niin kameraa kuin tietokonettakaan. Tuolloin jutut syntyivät kokkailuja myöten parissa tunnissa, kun nyt yhteen postaukseen uppoaa helposti yli kymmenenkin tuntia… ehkä sitä voisi tulevaisuudessa tehdä näitä höpinöitä välillä vähän vähemmälläkin?

Suuret kiitokset vuoden 2016 lukuisista, superkiinnostavista ja inspiroivista yhteistöistä Asennemedialle ja blogimamalleni Ullalle – ilman Ullaa ei olisi koko blogia: hänen houkuttelemana sitä aikoinaan aloin kirjoittelemaan. Asennemedian moniosaajien ammattitaitoiseen superporukkaan on suuri kunnia kuulua ja haluankin käyttää tässä tilaisuuden toivottaa joukkoon lämpimästi tervetulleeksi Asennemedian uudet vahvistukset: Mustarttu-blogin Artun ja Magicpoks-blogin Marin!

Samettinen hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

DIY mangoremmit

Minusta on aina jännää seurata, mitkä juttuni/reseptini ovat blogini luetuimpia. Saan siitä hieman käsitystä, minkälaiset ihmiset blogiani lukevat. Näyttäisikin siltä, että ainakin kasvisruoka teitä kiinnostaa, vuoden luetuin juttuni kun on edellisvuodenkin hitti kokonaisena paistettu kukkakaali, eikä top kymppiin mahdu yhtäkään liharuokaa!

2016 Top 10

Instagramin puolella kärkiysiin hiippaili hämmentävän monta ex tempore -räpsyä, kautta aikojen tykätyin kuvanikin esittää Siltavuorensalmea. Pitäisköhän vähän treenata lisää tuota ruokastailausta ja -kuvausta, hmm… Yli 3000 kuvaa Instagrammanneena olen edelleen autuaasti pihalla siitä, mikä ihmisiä milloinkin mahtaa kiinnostaa – juuri koskaan se ei ole ainakaan sitä, mistä itse eniten intoilen 😀

Kuvaamisessa ja kuvien käsittelemisessä koen kuitenkin kehittyneeni huimasti, se onkin blogin tekemisessä lempipuuhaani. Vielä kun saisi hankittua kunnon kameran! Ensi vuoden kuvaamisista on valitettavasti muodostumassa aivan omanlaisensa haaste, oli kamera mikä oli: kotitaloni viettää vuodesta 2017 noin puolet sievästi paketissa. Kiitos julkisivuremontti, ruokakuvaajan painajainen.

Mac & lots of cheese ♥

Omat suosikkijuttuni viime vuodelta ovat tässä:

Heston Blumenthalin reseptillä väsätty mac and cheese on jäänyt dekadenteista raaka-aineistaan (mm. lähdes pullollinen valkoviiniä + puoli kiloa juustoa) huolimatta kotimme pysyväksi herkuksi – väsään sitä välillä ihan arkenakin. Jollainhan sitä on esim. maanantait ylevöitettävä?

Pizza on lempiruokiani, joten jaetulla kakkossijalla on vuoden suurimmat pizzaelämykseni. Vaikea sanoa, mikä niistä on suosikkini, pizzan suhteen kun maku muuttuu fiiliksen ja vireystilan mukaan ihan päivittäin! Näistä kolmesta eniten on kuitenkin tullut tehtyä sisilialaista joulupizzaa sfincionea. Suosittelen muillekin – sen osaset voi nimittäin valmistella etukäteen ja nauttia työnsä hedelmistä vaikka koko viikonlopun.

Blogihistoriani toistaiseksi kuumottavin juttu on käsitellyt lempibaariani BrewDogia. Viilasin juttua kuukausitolkulla ja jännäilin laittaa sitä julki – sen jälkeen taas jännäilin viikkotolkulla uskallanko enää näyttää naamaani koko paikassa 😀 Sellaista se on, kun kirjoittaa rakkaasta aiheesta! En itseasiassa kykene lukemaan kirjoittamaani juttua itse vieläkään, ihan sama kävi aikoinaan lopputyöni kanssa. Jos siellä on siis ollut viimeiset puoli vuotta esim. noloja kirjoitusvirheitä, niin älkää kertoko jooko!

Onigirazuista olin valtavan innoissani niistä kirjoittassani, eikä innostus ole laantunut vieläkään: väänsin niitä viimeeksi toissapäivänä. Suosikkitäytteeni on edelleen BLT-henkinen viritelmä gochujangilla silattua pekonia, pihvitomaattia, shisoa ja avocadoa – majoneesia unohtamatta.

Kombulla maustetun papupadan salaisuus ei piile pelkässä umamisessa maussa, vaan siinä, että kombu vähentää papujen (kröhöm) kaasuhaittoja. Ilmava papufani kiittää!

Hei hei oma sänky, nähdään ensi vuonna!

Loppuvuoden jouluineen vietän muilla mailla, mikä on ehkä koko vuoden jännittävin juttu. Pitkäaikainen haaveeni Japanin matkasta toteutuu nimittäin ihan just … ja nyt vasta tajuan, että kyseinen määränpää ei ehkä ole lento- ja luonnonkatastrofipelkoiselle mikään maailman rentouttavin matkakohde! Toisaalta, ehkä tämä reissu on ihan hyvää siedätyshoitoa ja uskaltaudun maailmalle tulevaisuudessa vähän useamminkin.

Ei pelkojen saa antaa määrätä elämää liikaa, muutenhan sitä kököttäisi aina vaan kotosalla. Onneksi kodista sentään pidetään poissaollessamme hyvää huolta (kiitos äiti!), niin ei ainakaan tarvitse siitä siellä reissussa murehtia…

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulunaikaa ja iloista uuttavuotta! Yhden jutun vielä julkistan joulun tienoilla, mutta muutoin palaan blogihommiin vasta tammikuussa. PUSPUS!

Vuosikatsaus 2015

Yleinen

by Juulia on January 6, 2016 0 Comments

Nonnis, se olis vuosikatsauksen aika! Ekaa kertaa ikinä! Ilmeisesti nämä tämmöiset ovat blogeissa ihan yleisiä, niin jos mäkin nyt sitten. Onhan tässä nyt kuitenkin kaikenlaista jännää viimevuonna tapahtunutkin! Osa teistä lukijoista ehkä muistaa, että siirsin blogini alkuvuodesta 2015 Cityn sivuilta omilleni, ja liityin samalla Asennemediaan.

Rustasin sivuni kasaan melkoisessa kiireessä, ja joululomani kuluikin WordPressin sekä ensimmäisen palveluntarjoajani kanssa taistellen. Ihmiselle, joka ei ymmärrä interwebbistä, blogialustoista saatikka nettisivuista hölkäsen pöläystä, oli melkoinen suoritus saada jonkin sortin sivut itsekseen kasaan. Itkua tuli väännettyä jossain vaiheessa harva se päivä, mutta lopulta sain sivut valmiiksi ja löysin palveluntarjoajan, jonka kanssa yhteistyökin sujui.

Vähän kotikutoisethan ne ekat sivuni ehkä olivat, eikä niiden ollut tarkoituskaan olla pitkäikäiset… sen verran traumaattista niiden kasaaminen kuitenkin oli, että sain vasta syksyllä kipinän uudistaa sivut paremmiksi. Tajusin sentään tuolloin palkata hommaan ammattilaisen (tuhannet kiitokset Happy Days Ida!), ja lopputulos onkin ihan eri luokkaa!

Työtähän näissä sivuissa edelleen riittää – suurin osa vanhoista jutuista kärsi tavalla tai toisella siirron yhteydessä ja latailen pikkuhiljaa kuvia uudelleen paikoilleen. Ehkä ne kaikki päälle 150 juttua on fiksattu vuoteen 2017 mennessä… älkää siis ihmetelkö jos jotkut vanhemmista jutuista näyttävät jotenkin hassuilta. Korjaan asiaa, juttu kerrallaan, pikkuhiljaa!

Loppuvuodesta tein tiuhaan tahtiin yhteistyöpostauksia, joita on ollut tosi mielenkiintoista tehdä. Erityisen ylpeä olin keksinnöstäni vääntää joulutortusta kranssi! Yhteistöiden tekeminen on aina vähintään tuplasti aikaavievempää puhumattakaan stressaavampaa kuin omien löpinöiden tänne lataaminen, mutta on se myös haastavaa, opettavaa sekä ruokkii luovuutta ihan omalla tavallaan. Tuntuukin, että kehityn tässä hommassa kokoajan enemmän, ja odotan tulevan vuoden haasteita jo vesi kielellä!

Vuoden ehdoton kohokohta oli ehdokkuus Helsingin Ruokakulttuuripalkinnolle kategoriassa Ruokalähettiläs. Olen pitänyt alusta asti nimeni tästä blogista tarkoituksella erossa, mutta kyllä tämän kunnianosoituksen vuoksi voi tulla hetkeksi kaapista ja myöntää tekevänsä näin vitsikkäästi nimettyä ruokablogia…

Mitä tulee rakkaaseen uuteen harrastukseeni olueen, nousee viime vuodelta esiin kaksi henkilökohtaisesti merkittävää tapahtumaa: visiitti Tallinn Craft Beer Weekendiin oli autuaan ekstaattinen, ja osallistuminen Bier-Bierin järjestämään Olut-Viini battleen taas niin jännittävä, että en vieläkään meinaa pysyä housuissani kun sitä muistelen. Päädyin muuten myös Bier-Bierin videolle höpöttelemään ja juomaan kaljaa – pätkä löytyy täältä!

Sivuilleni eksyi vuoden aikana lähemmäs 100 000 ihmistä jopa 90 maasta – käsittämätön määrä, erityisesti ottaen huomioon että edelleen kuvittelen ettei tätä kukaan äitiä lukuunottamatta oikeasti edes lue. On jännittävää myös nähdä, mitkä jutut ovat teitä lukijoita eniten kiinnostaneet: erityisesti sydäntäni lämmittää, että suosituimpien juttujeni joukosta löytyy niin lanttu, kaali, kuin kukkakaalikin! On teillä hei tyypit kyllä hyvä maku 😀

Vuoden 2015 luetuimmat juttuni:

Omat suosikkini viime vuoden jutuista taas ovat nämä:

Instagramissa tykätyimmät kuvani ajoittuvat melkeinpä poikkeuksetta kesälle – ja sisältävät reilusti rehuja, marjoja ja hedelmiä. Instagrampostaustahtini on aika kiivas, joten kuvia on tullut ladattua viime vuonna näemmä yli 1000!

Liityin syksyn aikana myös snapchatiin, ja vaikka sen käyttöä vielä harjoittelenkin, ehkä uskallan jo kertoa siellä olevani. Löydyn snäpistä tietysti nimellä Vaimomatskuu. Tervetuloa seuraamaan – toisin snäpissä tuuttaan muutakin kuin ruoka- ja juomasisältöä. Enkä voi taata, että snäppisisältöni olisi aina edes niin kovin järkevää…

Niin hieno kuin viime vuosi on blogin osalta ollutkin, parhaat asiat ovat tietysti tapahtuneet ihan muualla…. perhepiirissä, ystävien kanssa, ja erityisesti rakkausrintamalla 😀 Avioeroni jälkeen ei sillä rintamalla mitään kovin positiivista nimittäin ole tapahtunut… ja erostahan on jo yli kolme vuotta. Eriasteisia katastrofeja on tullut läpikäytyä kyllä liiankin monta … mutta eipä siitä nyt enempää, hehe. Pääasia on, että nytpä tilanne on muuttunut!

Tapasin nimittäin keväällä piiiitkästä aikaa uudelleen vanhan ystäväni Juuson. Tai no, jos ihan totta puhutaan, ei me oikeastaan oltu vanhoja ystäviä. Ei voi itseasiassa edes sanoa, että oltaisiin tunnettu lainkaan. Tapasimme kymmenen vuotta sitten kerran, kun valvoin juuri ennen omaa valmistumistani hänen valintakokeitaan, ja kiinnostava naama jäi mieleeni. Kun törmäsimme uudelleen, kuvittelimme kummatkin tuntevamme toisemme hyvinkin – niin mieleenpainuva oli siis se kaukainen ensitapaamisemme ollut kummallekin.

Juuso on ollut uudelleentapaamisestamme saakka valtavan tärkeä osa arkeani. Hän on erinomainen apukokki, koemaistaja, kannustaja, ystävä, kumppani, sieluntoveri … ja vaikken näitä asioita nyt tässä halua mitenkään laittaa tärkeysjärjestykseen, olen superiloinen erityisesti siitä, että Juuso tykkää siivota. Saan sotkea keittiötä sydämeni kyllyydestä niin monta kertaa päivässä kuin huvittaa, ja Juuso syö luomukseni aina hyvällä ruokahalulla. Lopuksi hän tiskaa ja siivoaa keittiön. Täydellistä!

Juuso on myös ennakkoluulottomasti tutustunut kanssani oluiden maailmaan, ja tukenut harrastustani jopa siinä määrin, että auttoi minua raahaamaan Köpiksen reissultamme kotiin niin paljon olutta kuin painorajat sallivat. Nykistäkin Juuso toi minulle huolella valikoimansa lajitelman Ameriikan herkkuja, sen sijaan että olisi kartuttanut rakasta levykokoelmaansa matkalaukullisella.

Uudeksivuodeksi karkasimme kahdestaan Tukholmaan – tämä käsittämätön ihana mieshän antoi minulle siis joululahjaksi matkan unelmieni kaljabaariin eli Omnipollos Hattiin. Voiko uusi vuosi oikein paremmin alkaa?

Tuleva vuosi näyttää tällähaavaa siis elämäni valoisimmalta. Toivotan teille lukijoille myös ihanaa ja onnellista vuotta 2016! Uudenvuoden lupauksia en koskaan ole juuri harrastanut, mutta voisin kuitenkin tehdä yhden lupauksen blogin suhteen: pidän nämä siirappiset ihmissuhdejutut minimissä ja keskityn jatkossakin elämäni ensirakkauteen, ruokaan 😀