Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Risottopuuroa “Risi e Bisi”

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Olen jo vuosia seuraillut ruokamaailman trendejä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tiuhaan ja tarkkaavaisesti. Eri medioita pläräillessä tietyt raaka-aineet, valmistustavat ja keittiöt nousevat  selkeästi esiin ja ennen kuin huomaakaan, tarjotaan jos jonkinlaista raakakakkua ja lehtikaalisipsiä lähes joka toisessa kahvilassa ja kaupassa.

Lähi-  ja sesonkiruuan noususuhdanne ilahduttaa ekologisista syistä, mutta jotkut trendeistä ovat erityisen sydäntälämmittäviä: erityisesti vaatimattoman ja arkisen puuron nousu ruokatrendien huipulle on minusta ihanaa. Vaihtelevat valmistustavat, luovat makuyhdistelmät sekä runsaiden lisukkeiden käyttö tekee tästä lapsuuteni lempiaamupalasta monipuolisen aterian, jota sopii särpiä vaikka aamusta iltaan.

Omia puurosuosikeitani ovat ohra- ja tattariuunipuuro, mamman ruispuuro (jota keiteltiin lähes tunti puuroruisjauhoista), sekä ihan perinteinen kaurapuuro – voisilmällä, kiitos.

Nuorempana olin tästä voisilmäasiasta melko tiukka; auta armias, että joku olisi sujauttanut puurooni mustikoita, saatikka banaania tai hilloa! Lisäksi puuro piti keittää ehdottomasti maitoon. Tuorepuuroja kotonamme syötiin myös – äidillä oli tapana laittaa jääkaappiin yön yli turpoamaan kupillinen ananasmurskaa erilaisten siemenien kera. Tapa tarttui minuunkin, tosin ananasta en tuorepuuroni pohjana enää käytä: siihen tuli lukioaikojen ananasdieetin jälkeen täysi yliannostus.

Nykyään minullekin maistuu makeampikin puuro, vaikka lempimarjani puuron päällä onkin kirpakka tyrni. Välillä on ihana latoa puurokulhoon vähän kaikkea: banaania, mustikoita, kookoslastuja, macaa, tocoa, chiaa, hamppua, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, kookosöljyä, kanelia, vaahterasiirappia, mantelivoita… mitä kaikkea kaapeista nyt sattuu löytymäänkin.

Tykkään myös käyttää mahdollisimman paljon erilaisia hiutaleita. Tattari on ollut kestosuosikkini  kauran ohella lapsesta saakka, mutta ystäviksi ovat viime vuosina nousseet myös hirssi-, riisi-, ohra-, kvinoa-, speltti-, amarantti- sekä maissipuuro. Kaupoista löytyykin nykyään ilahduttavan laaja valikoima kaikenlaisia hiutaleita, jotka sopivat myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! Itselläni gluteeniallergiaa tai -yliherkkyyttä ei ole, mutta minulla on melkoisen monta ystävää joilla on – sitä tuleekin siis laitettua varsin usein ruokaa gluteenitonta ruokavaliota silmälläpitäen.

Urtekramilla on valikoimissaan liuta ihania puurohiutaleita, jotka ovat pikkuhiljaa täyttäneet kaappini. Osalla Urtekramin hiutaleista (hirssi-, täysjyväriisi- ja kaurahiutale) on sekä luomu-, että gluteeniton sertifikaatio, joten voin olla varma tuotantolinjan puhtaudesta ja tuotteiden turvallisuudesta niiden kaikkein allergisimpienkin illallis- tai aamiaisvieraiden suhteen.

Vakio-ostoksiani ovat gluteenittomat luomukaurahiutaleet, jotka sopivat puurojen lisäksi monenlaiseen leivontaan. Kaurahiutaleista löytyy myös isokokoisempi versio, joilla puuroon saa kivasti vähän erilaisen rakenteen. Isoista hiutaleista keittelemäni suolaisen kaurapuuron kruunaan parmesaanilla, oliiviöljyllä, paistetulla munalla ja ohueksi viipaloidulla kevätsipulilla –  muutama tippa chilikastiketta siihen päälle vielä ja avot!

Suolaisia puuroreseptejä suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan. Sormisuolalla silatun voisilmäpuuron suurena ystävänä ajatus vaikkapa juustosta puurokulhossani ei tunnu minusta yhtään oudolta, mutta ymmärrän toki niitä joita se epäilyttää.  Mikäli suolaisista puuroista innostuu enemmänkin, kannattaa guuglailla myös aasialainen aamupuuro, congee. Reseptejä tälle ruokaisalle riisipuurolle löytyy tusinoittain vaikkapa täältä 🙂

Tämänhetkinen lempihiutaleeni on congeeseenkin sopiva täysjyväriisihiutale (luomu + gluteeniton). Täysjyväriisihiutaleet sopivat minusta muutenkin erityisen hyvin suolaisiin puuroihin – käytänkin niitä nykyään itseasiassa hyvin usein eräänlaisessa risoton ja puuron yhdistelmässä. Näin kevään korvilla risottopuuroni on ollut enimmäkseen vihreän sävyinen: herneitä, pinaattia ja yrttejä pursuilevat kulholliset valmistuvat nopeasti, koostumusta on helppo kontrolloida, ja ihan risotosta menee!

 

Risottopuuroa ” Risi e Bisi” 2:lle

n. 50 g voita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 8 dl kasvislientä

3 dl Urtekram täysjyväriisihiutaleita

2-3 dl sulatettuja pakasteherneitä tai n. 150 g sokeriherneenpalkoja

suolaa, mustapippuria

3-4 rkl parmesaania

ruohosipulia sekä minttua

(+ vielä muutama nokare voita)

Sulata voi kattilassa ja kuullota silputtu sipuli sekä valkosipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi (n. 5  min). Lämmitä toisessa kattilassa kasvisliemi. Kaada täysjyväriisihiutaleet sipulin sekaan ja pyörittele kauttaaltaan voissa. Lisää hiutaleiden sekaan reilu puolet kasvisliemestä ja keitä puurohiutaleet lähes kypsiksi. Lisää kattilaan herneet (pakasteherneet voit lisätä ihan jäisinä, sokeriherneenpalot kannattaa huuhtoa ja vaikkapa hieman pilkkoa pienemmäksi).

Lisää loppu kasvisliemi vähän kerrallaan puuron koostumusta tarkkaillen – lopputuloksen pitäisi olla lusikoitavan puuromaista, ei kuitenkaan mitään sementtipuuroa! Kun riisihiutaleet ovat täysin kypsiä, ja herneet lämmenneitä mutta vielä hohtavan vihreitä, on aika viimeistellä risottopuuro. Raasta kattilaan muutama ruokalusikallinen parmesaania ja tarkista sen jälkeen suola. Saatat kaivata puuroosi vielä suolaa (ainakin jos olet sellainen suolahirmu kuin minä), mutta pippuria ja silputtua minttua sekä ruohosipulia kannattaa ainakin lisätä reilusti! Itse sekoitan risottopuuroon vielä viime tipassa hieman ekstravoita.

Lautasellinen kevättä!

249 views

Suklaakaarna Elviksen tyyliin

by Juulia 6 Comments
Suklaakaarna Elviksen tyyliin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Urtekram

Tässä huushollissa on tullut viime aikoina kuunneltua hämmentävän paljon Elvistä. JA syötyä suklaata. Ne, jotka minut tuntevat, yllättyvät varmaan kummastakin tiedonjyvästä – makuni kun on enemmän Bowie kuin Presley, suolainen kuin makea. Välillä vaihtelu kuitenkin virkistää, eikä Elviksen inspiroima suklaakaarna oikein maistu ellei samalla kuuntele herraa itseään?

“Love me tender, love me sweet” kuiskii siis Elvis korvissani nimikkosuklaalleen, joka on maustettu tietysti maapähkinävoilla, banaanilla sekä rapeaksi paahdetulla prosciuttolla. Josko vielä yksi pala… yksi vain!

Sen kummemmin rock’n rollin kuningasta fanittamatta jopa minäkin tiedän, että Elviksellä oli heikkous niin pekoniin, maapähkinävoihin kuin banaaneihinkin. Kuuluisa maapähkinävoi-banaanileipä eli “the Elvis” maistui kuninkaalle kuulemma niin hyvin, että niitä saattoi upota kerralla kokonainen rasvainen keko. Oliko näissä leivissä pekonia vai ei, jää lähteiden mukaan kiistanalaiseksi… mutta ainakin toinen Elviksen leipäsuosikeista, Fool’s Gold Loaf, sisältää valtavan määrän niin pekonia, maapähkinävoita kuin rypälehyytelöäkin (päälle 40 000 kalorin annos, josta ei muille riittänyt).

Oli miten oli, suolainen ja kevyen savuinen kinkku tai pekoni sopii kyllä älyttömän hyvin maapähkinävoin, banaanin ja suklaan kaveriksi. Taidankin olla kuninkaalle jotain etäistä sukua, sillä minäkin tykkään yhdistää suolaista ja makeaa: ripaus sormisuolaa tai suolapähkinöitä suklaapalan kaverina kruunaa nautinnon!

Tämän kuukauden Urtekram-yhteistyöni aihe on, kuinka sattuikaan, maapähkinävoi! Veikkaan, että jopa Elvis kalpenisi sille määrälle maapähkinävoita, jonka olen viime aikoina eri muodoissa nauttinut: kekseissä, keitoissa, kastikkeissa, leivän päällä, puuron seassa… Välillä voitelen sellerinvarsia maapähkinävoilla, johon tuupin vielä muutaman taatelin.

Urtekramin maapähkinävoit sisältävät vain luomulaatuisia paahdettuja maapähkinöitä ja ripauksen suolaa – siinä on tiiviissä paketissa niin kuitua, proteiinia kuin hyviä rasvojakin. Maapähkinävoi onkin nopea, energiapitoinen ja ravitseva välipala herkkupala kiireessä ihan sellaisenaan. Lusikallinen suuhun vaan ja virtaa riittää taas hetkeksi! Makeanhimon iskiessä vaihdan maustamattoman version Crunchy Chocoon, jota lusikoin ihan yhtä hyvällä omatunnolla: Urtekramin maapähkinävoissa kun ei ole lisättyä sokeria – ei edes tuossa suklaaversiossa 🙂

“Suklaakaarna” (eng. chocolate bark) on hauska tapa maustaa suklaata näyttävästi ja monin eri tavoin. Kaarnan tekeminen ei juuri taitoa vaadi: suklaa vain sulatetaan, kaadetaan leivinpaperoidulle pellille ja päälle ripotellaan mitä milloinkin lystää: keksinmuruja, sormisuolaa, chilihiutaleita, salmiakkirouhetta, pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja… vain mielikuvitus on rajana! Lopputulos on kaunis ja yksilöllinen – suklaakaarna valmistuu myös hujauksessa.

Elvis-suklaan voisi varmaan valmistaa monimutkaisemmin konvehdin muotoon, mutta laiskalle ja pihille (…ai että ostaisin jotain konvehtimuotteja? Ei tuu tapahtumaan!) luonteva valinta on tietysti tuo kaarna. Pekonin sijaan käytin ilmakuivattua kinkkua, joka on mielestäni helpompi paistaa rapeaksi kuin pekoni. Kevyesti savuinen Schwartzwaldinkinkku toimii myös todella hyvin. Kasvissyöjä voi lihan tietysti jättää pois, tosin suosittelen siinä tapauksessa korvaamaan sen savustetulla sormisuolalla.

Elvis-suklaa

200 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus vähintään 70%)

100 g maitosuklaata

n. 20-30 g banaanilastuja (esim. Urtekram)

n. 20-30 g ilmakuivattua kinkkua / n. 1 tl savustettua sormisuolaa

3 rkl Urtekram crunchy maapähkinävoita

1 hammastikku tms.

Irrota ilmakuivatusta kinkusta näkyvä rasva. Paahda viipaleita leivinpaperin päällä 175 asteisessa uunissa, kunnes ne ovat täysin kuivia ja rapeita (10-15 min), varo kuitenkin polttamasta! Kun kinkku on jäähtynyt, rouhi se karkeaksi muruksi. Rouhi myös banaanilastut.

Sulata molemmat suklaat – yhdessä tai erikseen, jos haluat suklaaseesi lisäraidotusta. Mikäli sulatat suklaat vesihauteessa, varo, ettei vesihöyryä tai vettä pääse suklaan sekaan, tai se muuttuu kokkareiseksi. Veden ei kannata antaa kiehua, eikä sulatusastian pohja saisi koskea veteen. Mikrosulatuksen ohjeen löydät esim. täältä. Oli metodisi kumpi vaan, muista sulattaa suklaa mahdollisimman miedolla lämmöllä – palanut suklaa ei ole hyvää! Lämmitä vielä pienessä kattilassa maapähkinävoita, kunnes se muuttuu hieman juoksevammaksi. Induktioliedellä matalimmalla lämmöllä tähän menee viitisen minuuttia.

Kaada suurin osa suklaasta leivinpaperoidulle pellille, jonka jälkeen voit annostella pehmeää maapähkinävoita pikkulusikalla suklaan päälle, sinne tänne. Valuta loppu suklaa vielä ohuena nauhana maapähkinävoin yli. Pyörittele suklaaseen ja maapähkinävoihin raitoja ja kiemuroita tikulla. Ripottele lopuksi banaani- ja kinkkurouhe koko komeuden päälle ennen kuin suklaakaarna alkaa jähmettymään.

Jäähdytä Elvis-suklaakaarna kunnolla kylmässä, murra sitten paloiksi ja pistele menemään! En tiedä Elviksen lempijuomista, mutta itse suosittelen tämän dekadentin suklaan kaveriksi kupillista vahvaa espressoa (tai lasillista kahviaromeja tulvivaa stouttia) ja taustalle tietysti Elviksen hittikimaraa. Yllättävän moni biisi taitaakin itseasissa kertoa tästä suklaasta! Ainakin tämä seuraava:

A little less conversation, a little more action please
All this aggravation ain’t satisfactioning me
A little more bite and a littleMORE CHOCOLATE bark!!!

Mikäli tätä herkkua jäisi jostain ihmeen syystä yli, säilyy se huoneenlämmössä muutaman päivän – ainakin näin talvella omassa kodissani kun on sen verran viileää. Mikäli kotonasi on trooppisempi meininki, tai teet suklaata kesäaikaan, lykkää jäljelle jääneet palat ilmatiiviissä paketissa jääkaappiin. Jääkaapin kosteus ei tee suklaalle hyvää, mutta eipä se siellä kauaa kuitenkaan ehdi vanheta…

Pps. Elviksen mieliteoista voi lukea lisää esim. täältä.

654 views

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide”

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide”

Yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Tässä köökissä on syöty viime aikoina poikkeuksellisen paljon lohta ja nieriää, vaikken ole koskaan ollut kummankaan suuri ystävä: en oikein pidä niiden rakenteesta. Viime viikkoina olen kuitenkin testaillut sellaista kypsennystapaa, jonka ansioista kalan rakenne on suorastaan suussasulavaa.

Kyseessä on sous vide -kypsennys. “Sous vide” on ranskaa, ja tarkoittaa tyhjiötä; raaka-aine pakataan vakuumiin ja kypsennetään vesihauteessa. Sous vide -kypsennyksen etu esim. paistinpannuun verrattuna on tasaisen kypsyysasteen saaminen läpi raaka-aineen, lämpötilan kontrolloitavuus ja näin ollen lopputuloksen tasalaatuisuus. Sinänsä kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmeellisemmästä kuin raaka-aineen kypsentämisestä. Tapa vain on erilainen.

Sous vide on monista eduistaan huolimatta kuitenkin mielestäni eräänlaista keittiöhifistelyä, sillä se vaatii kalliin sirkulaattorin hankintaa – omaan keittiööni ei useampia koneita mahdu ja rahoillenikin on parempia sijoituskohteita. Onneksi sous vide -kypsennystä voi imitoida tee se itse -metodein: uunilla, isolla kattilalla, lämpöä kestävillä minigrippusseilla sekä lihalämpömittarilla pääsee nimittäin aika lähelle huippukeittiöiden luomuksia 🙂

Olen tekemässä tänä vuonna useamman yhteistyöjutun Urtekramin kanssa ja ensimmäisen jutun aiheeksi minulle annettiin luomulaatuinen kylmäpuristettu kookosöljy. Idean saamiseen ei tässä sous vide -huumassa mennyt tällä kertaa kuin hetki: haudutan kalaa kookosöljyssä. Oliiviöljyähän lorauttelee kalan kaveriksi sinne vakuumiin vähintään joka toinen sous vide -kokki …  ja se nyt vaan on jo niin nähty (tirsk).

Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että on mahtavaa tehdä yhteistyötä juuri Urtekramin kanssa, sillä kyse on yhdestä keittiöni pitkäaikaisesta luottomerkistä. Urtekramin gluteenittomat leivontaseokset ovat olleet kuivakaappini vakiokalustoa siitä asti, kun lähipiiristäni löytyi ensimmäinen gluteeniherkkä ystävä. Suurkulutan heidän lakritsijauhettaan ja rakastan heidän paahdettuja isoja kookoslastujaan. Valtava valikoima laadukkaita, luomulaatuisia ja osittain myös reiluja elintarvikkeita tekee päivittäiset ostosvalinnat helpoiksi  – miksi en kiikuttaisi kotiini ekologista ja tuottajilleen reilua tuotetta, kun sellaisen kaupasta bongaan?

Itseasissa Urtekram on pikkuhiljaa soluttautunut keittiöstä myös kylppäriini: ihanat appelsiinintuoksuiset shampoo sekä suihkugeeli ovat lunastaneet pysyvän tilan suihkunurkasta, puhumattakaan siitä kookosöljystä: käytän sitä huulirasvana, vartalovoiteena, käsivoiteena, hiushoiteena… välillä jopa naamarasvana. Harrastan jopa satunnaista oil pullingia, eli öljypurskuttelua, joka parantaa ikenien, hampaiden ja suun terveyttä (lue aiheesta lisää vaikkapa Wellberries-blogista).

Urtekramin kookosöljy on vakiintunut kotiini useampien vaihtoehtojen joukosta pidemmällä aikavälillä – luomulaatuisuus sekä hinta-laatusuhde ovat siinä mielestäni vertaa vailla. Lisäksi lotraan öljyä niin runsaasti  myös iholleni, että arvostan sitä etten tuoksu sen jälkeen siltä kuin olisin uinut Piña Coladassa…

Kokkaillessa kookos saa öljyssä maistua, kunhan se ei maistu liikaa. Urtekramin öljyssä aromi on makuuni juuri sopivan mieto. Monelle kookosöljy on tuttu raakaleivonnan ja raakasuklaiden parista, mutta itse käytän kookosöljyä ruuanlaitossa eniten paistamiseen. Sen aromi pääsee oikeuksiinsa erityisesti, kun pannulla on aasialaisia makuja – tosin vieno kookos toimii yllättävän hyvin myös meksikolaisen makumaailman parissa.

Sous vide -kylvyssä kypsynyt kookosöljynieriä on hennon kookoksista, pehmeän murenevaa ja kostean mehevää. Pumpulinpehmoista kalaa on taivaallista haarukoida – kaukana on pannulla tai uunissa paistettu, paikoin kuivaksi hiutaleeksi lipsahtanut kala… (kyllä vaan, tällekin kokille käy ajoittain lipsahduksia). Kaveriksi nieriälle paistoin tällä kertaa – missäs muussa kuin samaisessa kookosöljyssä – siitakesieniä, chiliä, inkivääriä, valkosipulia sekä makoisia sokeriherneitä.

Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide” 2:lle

300 g nahallista ja ruodotonta nieriäfilettä

4 rkl Urtekram luomuneitsytkookosöljyä

2 rkl suolaa (+ 5-6 dl kylmää vettä)

2  lämmönkestävää minigrippussia tuplasulkimella

1-2 litraa vettä

liha- tai uunilämpömittari

Laita uuni lämpenemään hieman n. 55 asteiseksi. Aseta uunin keskitasolle uunivuoka, johon kaadat vettä niin paljon, että sitä on muutaman sentin syvyydeltä.Aseta uuniin joko uunilämpömittari, tai sujauta vuokaan lihalämpömittari mittaamaan veden lämpöä.

Leikkaa nieriäfile kahteen osaan ja suolaa kalaa viileässä n. puoli tuntia. Tämän voit tehdä joko ripottelemalla suolan suoraan kalalle, tai kylvettämällä kalaa n. 10% suolaliuoksessa nahkapuoli ylöspäin. Suolaaminen on tärkeä osa sous vide -kalan valmistamista, sillä se estää kalan proteiinien koaguloitumisen (se valkoinen mönjä, mikä esim. paistetun lohen pinnalle usein ilmestyy), ja samalla maustaa sekä kiinteyttää kalaa.

Kun kala on suolautunut, pyyhi ylimääräiset suolat siitä pois ja taputtele se kuivaksi talouspaperilla. Sujauta kumpikin pala omaan minigrippiinsä. Lämmitä kookosöljy juoksevaksi, ja jaa pusseihin kalan päälle. Purista varovasti kummastakin pussista niin paljon ilmaa pois kun voit ja sulje pussi tiiviisti. Itse käytän pusseja, joissa on tuplasuljin, ja joiden lämmönkestävyys yltää +80ºc asti.

Kun uunin / veden lämpö näyttää n. kuuttakymmentä astetta, voit laittaa pussitetut kalanpalat veteen. Pussien kuuluu olla kokonaan veden alla – mikäli joudut lisäämään vuokaan vettä, muista lisätä noin viisikymmenasteista. Uunin lämpötila laskee kun lisäät kalat vuokaan, joten hetken kuluttua lämpötila pitäisi olla se 50 astetta, jossa kalasta tulee mehevän läpikuultavaa ja puolikypsää. Hieman kypsemmän kalan ystävä voi säätää lämpötilan jopa 57 asteeseen – ohjeita eri raaka-aineiden kypsennyslämpötiloille ja -ajoille löytyy esim. täältä.

Kun nieriä on ollut uunissa n. 40 minuuttia, se on valmista. Ota kalat uunista, ja anna niiden levätä pusseissaan tovi.  Avaa pussit varovasti, ja sujauta kala sitten tarjoilualustalleen. Kookosöljyn voit kaataa hieman jäähtyneenä ja kiinteytyneenä biojätteeseen – viemärin se nimittäin tukkisi. Voit halutessasi paistaa kalan nahan nopeasti rapeaksi kuumalla pannulla.

Valmistele kalan lisäke odotellessasi sen kypsymistä. Itse tykkään tällätavoin valmistetusta nieriästä rapeiden, raikkaiden, kirpeiden ja suolaisten lisukkeiden kera, joten paistoin kalan kaveriksi siitakesieniä sekä sokeriherneitä chilissä, valkosipulissa ja inkiväärissä. Annoksen viimeistelee muutama pisara soijaa, sekä rutistus tuoretta limetin mehua.

Ps. Täältä löytyy kattavasti tietoa sous vide -tekniikasta, sen turvallisuudesta, sekä liuta reseptejä eri raaka-aineille. Mikäli innostut kokeilemaan tekniikkaa enemmän, tutustu aiheeseen rauhassa ja huolella 🙂 DIY-metodin ohjeet bongasin täältä.

701 views

Sunnuntaihortoilijan pizza

Sunnuntaihortoilijan pizza

Vihreä pizzapohja nokkosesta ja lehtikaalista, nam!

Mietin joka kevät, että NYT aloitan sen hortoilun oikein huolella. Ja joka kevät villiyrttikausi alkaa, ja minä en saa itseäni metsään ennen kesäkuuta. Paitsi tänään, sopivasti vielä toukokuun puolella!

Aseistautuneena saksilla ja parilla muovipussilla taapersin “takapihalleni” (niin, sekin vielä, metsä alkaa ihan kotini vierestä enkä silti saa aikaiseksi suunnitelmallisia keräilyreissuja). Tunnin hortoilun tuloksena minulla on nyt tässä keittiössä voikukkakapriksen ainekset, keko nokkosia sekä muutamia ketunleipiä.

Koska tänään on sunnuntai, alkoi metsässä samoillessa tekemään kummasti mieli pizzaa. Ihan tavan vuoksi tällä kertaa, ei siksi että olisin eilen ollut hulinoimassa… No, eipä muuta kuin nokkospizzaa kehittelemään! Kaprikset eivät valitettavasti ehdi ihan valmistua tämän pizzan päälle, mutta ehkä sitten seuraavan.

Pizzapohja nokkosista ja lehtikaalista

n. 3 dl silputtua lehtikaalia ja nokkosia, jotka on ryöpätty ja puristettu kuiviksi

1 dl siemeniä: chiaa, pellavaa, auringonkukan sekä kurpitsan siemeniä (tai esim. Urtekram Low Carb leivontasekoitusta)

1 dl vettä

1 kananmuna

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl (gluteenittomia) jauhoja

1 tl suolaa

(1 valkosipulin kynsi)

Sekoita vesi, suola, siemenet, kananmuna sekä nokkoset ja/tai lehtikaali (plus hienonnettu valkosipuli). Soseuta ne karkeiksi sauvasekottimella, jotta siemenet menevät rikki. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita huolella. Painele massa vajaan sentin paksuiseksi kerroksi leivinpaperille ja paista 175ºC noin puoli tuntia, tai kunnes pohja on kiinteytynyt ja hieman ruskistunut.

Sitten vaan täytteet päälle! Minun teki tänään mieli jotain tulista. Kaapissani oli onneksi ihanaa tulista italialaista tuoremakkaraa n’dujaa Casa Italiasta, joten täytin pizzani sillä (minun mielestäni jääkaapissa pitäisi AINA olla n’dujaa tai chorizoa tai jotain muuta tulista herkkua).

N’dujan seuraan sopii mielestäni hienosti fenkoli, joten pizzastani tuli lopulta aika yksinkertainen: tulista makkaraa ja fenkolia vihreällä pohjalla. Juuston laitoin pohjalle ennen täytteitä, ja koska voikukkakaprikset odottelevat valmistumistaan, lykkäsin pizzan päälle vielä ihan tavallisen kaprispurkin jämät jääkaapista. Pikainen ruskistus kahdessasadassa asteessa ja syömään!

… ja herkku uunista ulos.

Kasvisversioon laittaisin muuten ainakin savustettua fetaa tai halloumia ja chiliä. Mitähän muuta? Ehkä kananmunan!

ps. tästä pizzapohjasta tulee myös oikein hyvä vihernäkkäri. Tässä tapauksessa taputtele seos vielä ohuemmaksi esim. kahden leivinpaperin välissä kaulien, ja paista 150 asteessa lähemmäs tunti (tai kunnes levy on täysin kuiva).

448 views