Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

by Juulia 0 Comments
Suolainen riisipuuro aka okayu luomukanalla

suolainen riisipuuroOkayu eli suolainen riisipuuro japanilaisittain = puuroriisin uusi elämä

Puuroriisin uusi elämä

Joulu on juhlittu ja joulua edeltävän kiireen jälkeen välipäivien kalenteri ammottaa ihanasti tyhjyyttään. Minulle se tarkoittaa tilaisuuttaa kokkailla kiireettää ja rauhassa niitä vähän pidempiäkin prosesseja: kokkailla lomaruokaa, keitellä liemiä … ja käyttää vaikkapa nuo kaapin perältä löytyneen viimevuotisen puuroriisipussin jämät johonkin järkevään!

Pyrin kovasti siihen, että keittiössäni syntyisi mahdollisimman vähän ruokahävikkiä ja niinpä joulun jälkeen syödään luonnollisesti tähteitä. Välillä sitä joutuu vaan huomaamaan, että niitä löytyy myös kuivakaapista… kuten vaikkapa nyt tuota puuroriisiä. Riisipuuro on minulle sataprosenttisesti joulun juttuja ja kun joulu on ohi, meinaa tuotteen olemassaolo päästä unohtumaan. Harvoin sitä kuitenkaan koko pussia saa kerralla kulumaan, niin on keksittävä ruokia joihin puuroriisiä upottaisi. Tänä vuonna jouluista riisipuuroa ei ole itseasiassa tullut tehtyä ollenkaan, mutta sen sijaan puuroriisistä syntyi suolainen riisipuuro japanilaisittain eli okayu.

kana okayu

Okayu (josta olen muuten kirjoitellut ennenkin) valmistuu yksinkertaisimmillaan vedestä ja puuroutuvasta riisistä ja se eroaa kiinalaisesta, hyvin samankaltaisesta congee -riisipuurosta siinä, että se on paksumpaa. Japanissa riisin ja nesteen suhde on usein 1:5 – 1:7, kun taas Kiinassa jopa 1:12. Itse keitän okayun veden sijasta mieluiten liemeen ja liemen taas teen mieluiten itse!

Hävikkiluomuliha

Olen ottanut tavakseni “pelastaa” kaupan lihatiskistä viimeinen käyttöpäivä -päiväyksen uhkaamia luomulihapaketteja pakastimeeni. Mieluiten kannan kotiin luomulihaa, jonka voin hyödyntää sekä liemen raaka-aineena että ruokana. Niinpä esim. luomukanan koivet tai siivet ovat tähän mitä oivallisin löytö. Keittelen luisia lihanpaloja sen verran että saan lihan irroitettua niistä talteen, ja jatkan liemen keittelyä sitten vielä pelkkien luiden kera.

Kaiken lihan päätyminen hävikkiin tuntuu tietysti pahalta, mutta vielä enemmän koen surkua siitä, kun luomulihaa menee hävikkiin. Toivoisin luomulihalle menekkiä, kun sitä kerran on tarjolla! Luomulihan löytyminen kaupasta edistää nähdäkseni todennäköisyyttä, että luomua valitaan… ja jos kauppias kokee ettei luomun pitäminen valikoimassa kannata, aika harva asiakas varmaan lähtee etsimään sitä luomulihapakettiaan muualta tai jättää lihan kokonaan ostamatta.

En kuluttajana halua erityisesti tukea lihateollisuutta. Luomutuotantoa sen sijaan tuen mielelläni. En pääsääntöisesti osta lihaa, ellei se ole luomua, riistaa tai pientuottajan tilalta. Suuri lihan kuluttaja en siis selkeästi ole, vaan meillä syödään lihaa ehkä kerran tai kahdesti kuussa. Olenkin mielestäni lähinnä ns. hävikin uhkaavan lihan kuluttaja 😀 Niinpä jos pakastimeeni ei ole eksynyt luomulihaa liemen pohjaksi, en tee lientä – ja jos ei ole lientä, en oikein tee okayuakaan. Niinpä puuroriisi ja luomuliha kuuluvat itselleni tiiviisti yhteen.

okayu

Jos haluat tehdä okayun vegeversiona, voit korvata itse keitellyn kanaliemen kahdella litralla mietoa kasvislientä, jonka sekaan heittelet mausteet kiehumaan (paahdettu inkivääri ja valkosipuli, tähtianis, valkopippuri, soija, viismauste, kevätsipuli, sichuanpippuri, chili) ja siivilöit, kun jäljellä on puolisentoista litraa lientä. Tämän jälkeen reseptiä voi jatkaa lisäämällä liemeen riisiä ja haluamansa sattumat. Kasviproteiiniksi tähän sopii kanan sijaan esim. soijasuikaleet (jotka kannattaa liottaa mausteliemessä ennen ruokaan lisäämistä, jotteivät ne ime itseensä liikaa puuron nestettä) tai vaikkapa savutofu. Joulun jälkeen tein suolaista riisipuuroa myös lohella, jonka lisäsin ruuan sekaan vasta ihan lopuksi. Liemenä käytin silloin perinteistä dashia 🙂

Suolainen riisipuuro aka kana okayu

n. 1 kg luomu kanansiipiä tai noin 800g luomu koipireisiä

1 keskikokoinen sipuli

1 porkkana

1 rkl öljyä

3 valkosipulin kynttä

etusormen pituinen pätkä inkivääriä

Liemeen:

3 l vettä

2-3 isoa palaa kombua

4-5 kuivattua siitakesientä

2 tähtianista

n. 10 valkopippuria

2 kevätsipulin vihreät osat

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

3 rkl soijakastiketta

1-3 pientä kuivattua chiliä (riippuen tulisuudesta ja sen tarpeesta)

Lisäksi:

n. 2 dl puuroriisiä

200 g herkkusieniä

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

2 kevätsipulin vaaleaa osaa

100 g baby pinaattia

1 porkkana

Aloita paahtamalla kana:

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita grillivastukset päälle. Laita uunivuokaan kana. Leikkaa porkkana kahtia ja halkaise molemmat pätkät pitkittäin. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin paksuisiksi siivuiksi. Sipuleita ei tarvitse kuoria. Leikkaa sipuli neljänneksiksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Lisää uunivuokaan sipulit, inkivääri ja porkkana ja paahda uunin ylätasolla noin 15 min. Lisää vuokaan sitten valkosipulin kynnet ja jatka paahtamista, kunnes sekä kana että vihannekset ovat saaneet reippaasti väriä. Kaiken kaikkiaan tähän menee noin puoli tuntia.

Laita liemi tulille:

Laita kaikki liemen ainekset isoon kattilaan. Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä hitaasti kiehumispisteeseen sen aikaa kun kana ja vihannakset ruskistuvat uunissa. Kiirettä ei ole – itse lämmitän kattilaa miedolla lämmöllä ja nostan lämpöä kiehumispisteeseen vasta, kun uunissa alkaa olla valmista. Kun liemi saavuttaa kiehumispisteen, poista kombu. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan kana sekä paahtuneet vihannekset. Peitä kannella ja jätä muhimaan juuri ja juuri poreillen. Älä sammuta uunia, äläkä pese pannua.

Muut valmistelut:

Sillävälin kun liemi pulputtelee menemään, kuutioi yksi sipuli, kolme valkosipulin kynttä ja herkkusienet ja laita ne uunivuokaan. Pyörittele ne huolella vuoan pohjalle jääneessä rasvassa (lisää loraus öljyä mikäli se on tarpeen) ja lykkää sieni-sipuliseos uuniin paahtumaan. Ruskista kymmenisen minuuttia muutaman kertaa sekoitellen. Kaavi sienet pannusta pieneen kulhoon odottelemaan. Lisää pannuun loraus kuivaa sherryä tai ihan vain vettä ja kaaputtele kaikki uunivuoan pohjalle tarttuneet maut nesteen sekaan. Kippaa tämä neste vielä kattilaan tehostamaan makuja 🙂

Kun liemi on porissut puolisen tuntia, nostele kananpalat samaiseen uunivuokaan. Anna palojen jäähtyä sen verran, että saat riivittyä lihan irti luista. (Jos käytän koipireisiä, irroitan nahan tässä vaiheessa erilleen ja säästän sen paistettavaksi rapsakaksi herkuksi annoksen päälle aivan lopuksi.) Nostele luut takaisin liemikattilaan ja jatka liemen keittelyä kevyesti poreillen raollaan olevan kannen alla vielä noin tunti, tai kunnes lientä on jäljellä enää puolet alkuperäisestä määrästä, eli noin puolitoista litraa.

Okayun keittely:

Siivilöi liemi ja tarkista suola, lisää tarvittaessa hieman soijaa. Laita liemi takaisin kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Huuhtele sushi- tai puuroriisi siivilässä kunnes vesi joka riisistä valuu on kirkasta ja kippaa riisi sitten kattilaan. Anna kiehua reippaasti poreillen viitisen minuuttia. Kun liemi kiehuu voimalla, riisi pyörii ja iskeytyy kattilan reunoihin ja pohjaan ja näin siitä irtoava tärkkelys sakeuttaa lientä. Viiden minuutin jälkeen laske lämpötilaa ja kippaa kattilaan yksi kuutoitu porkkana, kypsä sieni-sipuliseos sekä riivitty kana. Jatka keittelyä kunnes riisi on kypsää ja ruoka puuromaista.

Viimeistele suolainen riisipuuro kahden kevätsipulin silputulla vaalealla osalla (jotka jäivät yli kun liemeen käytettiin vihreät osat) ja babypinaatilla. Minusta riittää, että pinaatin ja kevätsipulin sekoittaa kattilaan juuri ennen tarjoilua, varsinaista kypsennystä nämä vihannekset eivät tarvitse.

Tarjoile suolainen riisipuuro kulhoista. Pinnalle voi lorauttaa hieman paahteista seesamiöljyä tai silputa lisää kevätsipulia tai hieman tuoretta chiliä. Kuvan okayu on viimeistelty lootuksenjuurisipseillä 🙂

suolainen riisipuuro

73 views

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Jouluinen riisipuuro risottoriisistä

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Risenta

risottopuuroRiisipuuro risottoriisistä

Joulu on taas, joulu on taas…

…astiat täynnä puuroo! Yksi rakkaimmista joulumuistoistani on äidin hartaudella keittelemä riisipuuro sekametelisopalla, johon tulee kuivattuja luumuja, aprikooseja ja viikunoita. Seassa on tietysti aina myös se yksi manteli, jonka saaja näyttelee välinpitämätöntä mutta on salaa mielissään. (Varsinkin jos arpaonni on normaalista surkea – onhan se nyt kiva “voittaa” edes jotain joskus!)

Äidin riisipuuro tehdään perinteisesti puuroriisiin ja sitä haudutellaan pitkään. Itse en perinteistä riisipuuroa ole kuitenkaan tainnut tehdä kuin viitisen kertaa, sillä minulle riittä se yksi-kaksi lautasellista tätä herkkua kerran vuodessa ja mieluiten silloinkin äidin tekemänä.

riisipuuro risottoriisistä

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…

…vatsansa täyteen puuroo! Siis ainakin, jos asuu kahden ihmisen taloudessa ja meinaa käyttää koko puuroriisipussillisen siihen puurosatsiin. Riisipuuro on ihanaa, mutta onko se enää niin ihanaa kun sitä syö viikon putkeen?

Niinä vuosina kun olen itse poikkeuksellisesti ostanut puuroriisiä ostanut kotiin, olen löytänyt sen jämäpussillisen kaapin perältä yleensä uudelleen vasta seuraavana jouluna. Siksi aloinkin miettiä, miten onnistuisi jouluinen riisipuuro risottoriisistä! Risottoriisille kun ainakin itselläni on paljon käyttöä muulloinkin kuin joulukuussa 🙂

risottopuuroManteli bongattu!

Tämänkertaisen Risenta yhteistyöni raaka-aine on Avorio® -risottoriisi. Avorioriisi on siitä kiva risottoriisi että se säilyttää keittäessä muotonsa ja purutuntumansa parboil -höyrykäsittelyn ansiosta, vaikka kauhan varressa olisi vähän hajamielisempikin kokki.

Ennen kuorimista tehdyn höyrykäsittelyn johdosta riisin mineraalit ja vitamiinit myös imeytyvät jyvän sisälle talteen. Pinnalle kovettuva tärkkelys vapautuu risoton keittelyn ohessa ja tekee lopputuloksesta ihanan kermaisen ilman että riisinjyvät puuroutuisivat mössöksi keitellessä. Niinpä Avorioriisiin keitelty jouluinen “risottopuuro” on täyteläisen pehmoista, vaikka jokainen riisinjyvä puurosta edelleen erottuukin.

riisipuuro risottoriisistä

Minusta on hauska keittää tämä risottopuuro mantelimaitoon, niin jokainen saa lautaselleen joka tapauksessa mantelia, vaikkei sitä puuron sekaan piilotettua helmeä lautaselleen saisikaan. Omasta mielestäni tähän puuroon sopii parhaiten kahviin tarkoitettu makeuttamaton mantelimaito. Ripauksen makeutta puuroon tuo nimittäin kattilaan ensimmäisenä lisätty loraus vaaleaa glögiä!

Riisipuuro risottoriisistä

Vegaaninen

4:lle

1 rkl pähkinä/manteliöljyä
2 dl Risenta Avorio® -risottoriisiä
1 dl lämmitettyä vaaleaa glögiä
n. 8-9 dl lämmitettyä mantelimaitoa
0,5 tl suolaa

1 manteli

kanelia

(0,5 tl jauhettua vaniljaa)

Kuullota risottoriisiä öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes riisinjyvät muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää kattilaan sitten lämmitetty vaalea glögi ja sekoittele pohjia myöten, kunnes glögi imeytyy riisinjyviin.

Lisää sitten kattilaan lämmitettyä mantelimaitoa desin verran kerrallaan samalla sekoitellen. Anna edellisen desin aina imetytyä melkein kokonaan riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää ja puuron koostumus on pehmeän kermaista eikä liian tönkköä. Mausta risottopuuro suolalla ja halutessasi ripauksella vaniljaa.

Tarjoile risottopuuro lämpimänä kanelin, glögiluumujen ja/tai tuoreiden hedelmien kera! Meillä puuro viimeisteltiin ekstraherkuksi vielä pienellä vaniljakastikelorauksella.

Glögiluumut

n. 15 kuivattua luumua
2,5 dl glögiä


Keittele luumuja glögissä kannen alla kunnes luumut pehmenevät sen verran että ne alkavat hajoilla (30-40 min). Ota sitten kansi kattilan päältä ja jatka keittämistä kunnes glögiliemi hieman paksuuntuu. Tarjoile glögiluumut risottopuuron kera.

Ps. Kurkkaa ihmeessä muuten myös Yellowmoodin samaisesta riisistä tekemän selleririsoton ohje!

1 034 views

Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

by Juulia 3 Comments
Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

okayu

Okayu eli japanilainen suolainen riisipuuro on lämmittävä lohturuoka, jota tarjotaan perinteisesti varsinkin flunssa- ja mahatautipotilaille. Myös vanhempi väki tykkää okayusta, varsinkin, jos purukaluston kunto on päässyt jo hieman huonompaan jamaan – samasta syystä okayu maistuu myös pikkulapsille, joilla niitä hampaita ei vielä niin montaa olekaan.

Kun flunssaisena koen itseni samalla sekä käärinliinoihinsa sotkeutuneeksi ikälopuksi muumioksi, että kiukkuiseksi uhmaikäiseksi, sopii okayu minun sairaspäiviini mitä loistavimmin! Taannoin sairaslomaa viettäessäni söinkin tuota pehmoista lohturuokaa muutaman päivän putkeen, katsellen samalla Netflixistä jaksotolkulla mitä kaikkia herkkuja Gilmore Girlsien Rory ja Lorelai milloinkin mättivät. Eikä edes käynyt kateeksi!

okayu

Minusta on hauskaa, että kotoisaakin kotoisammalle riisipuurolle on ympäri Aasiaa yli 20 eri nimeä: congee, kanji, bubur, okayu… Siellä päin maailmaa riisipuuro tosin syödään meitä useammin suolaisena, eikä vain jouluna, vaan ihan jokapäiväisenä aamupalana. Okayun syöminen varsinkin mahataudista toipuessa on järkeenkäypää, onhan riisi sekä pehmeää että helposti sulavaa ja kun käyttää täysjyväriisiä, se on myös kuitupitoista. Puuro lämmittää myös flunssaista eikä ärsytä kipeää kurkkua! Erityistä “seitsemän vihreän yrtin okayua”, nanakusagayua, syödään 7. tammikuuta pitkän iän ja terveyden toivossa.

Yksinkertaisimmillaan aasialaisissa suolaisissa riisipuuroissa on vain vettä ja puuroutuvaa riisiä. Puuroon laitetaan kuitenkin maasta ja tekijästä riippuen usein lisäksi myös erilaisia yrttejä, mausteita, lihaa, vihanneksia ja/tai pikkelssejä. Puuron koostumuskin vaihtelee eri maiden välillä: esimerkiksi Kiinassa veden ja riisin suhde (1:12) on paljon isompi kuin Japanissa (1:5). Japanilainen riisipuuro eli okayu muistuttaakin koostumukseltaan jo melkein meidän joulupuuroamme!

okayuOkayu yksinkertaisimmillaan: keskellä valkoista riisiä yksi punainen umeboshi. Melkein kuin Japanin lippu!okayuOkayu kanalla ja kaikilla mausteilla. Parantava vaikutus ulottuu todistetusti ainakin mielialan kohoamiseen.

Okayu kannattaa keitellä pinnoitetussa ja mieluusti paksupohjaisessa kattilassa, jottei se pala pohjaan. Mikäli olet joskus keitellyt joulupuuroa, tiedät ehkä mitä tarkoitan! Äitini keittääkin fiksuna naisena joulupuuron vesihauteessa, joten sama vinkki toimii hyvin siis myös okayun suhteen. Kun neste on kerran saatu kiehumaan, kannattaa lämpötila laskea todella alas, ja antaa puuron ikäänkuin hautua rauhassa kypsäksi. Verrattain pitkän kypsymisajan vuoksi tätä puuroa kannattaa minusta tehdä kerralla enemmän ja lämmitellä sieltä sitten tarpeen mukaan vällyjen väliin kannettavaksi!

Okayu 2:lle

1 dl (täysjyvä)puuroriisiä

5 dl dashia / vähäsuolaista kanalientä / vettä + ripaus suolaa

lisäksi:
  • muutama umeboshi
  • 2 pehmeäksi keitettyä kananmunaa (tai kylpeviä munia eli onsen tamagoja)
  • ohuelti suikaloitua norilevää /furikakea
  • (paahdettuja) seesaminsiemeniä
  • sichimi togarashia
  • n. 1 dl kypsää kanaa / lohta
  • pinaattia / lehtiruodotonta musta- tai lehtikaalia / (wasabi)rucolaa tms. tummanvihreää lehtivihannesta (*

Huuhtele riisi juoksevassa vedessä ja valuta. Laita se pinnoitettuun kannelliseen kattilaan ja lisää päälle joko dashi tai kanaliemi. Toki voit käyttää okayun nesteenä myös vettä.

Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja alenna sitten lämpö niin matalle, että neste poreilee hyvin kevyesti ja rauhallisesti. Laita kansi päälle ja keitä aina välillä pohjia myöten hämmentäen, kunnes riisi on pehmeän kypsää muttei vielä liian hajoavaa ja puuro on sakeutunut. Kypsennysaika riippuu käyttämästäsi riisilaadusta.

Yksinkertaisimmillaan puuron voi syödä sellaisenaan, tai lisätä sen keskellä vain yhden umeboshinluumun (joihin muuten jää helposti koukkuun jos on kaltaiseni kirpeiden ja happamien makujen ystävä). Varsinkaan mahataudista toipuessa tuskin haluat puuroasi ainakaan tulisilla chilihiutaleilla 😀

Flunssaisena tykkään itse tehdä puuron kanaliemeen (jota keitän usein ison satsin luomukanasta ja pakastan) ja lisätä valmiiseen puuroon hieman kypsää kanaa. Liekö sitten syynä mielleyhtymä jenkkileffojen kanakeittoon, jota sairaille aina tarjoillaan… hyvää se kuitenkin on! Flunssapuuroon laitan mieluusti myös pehmeän onsen tamagon, sekä reilusti niin norilevää, seesaminsiemeniä kuin aromikasta chilimaustetta, sichimi togarashiakin. Kaikilla mausteilla siis!

okayuFlunssapuuro ja sen oikeaoppinen nauttimislokaatio.

*) Pitkää ikää ja terveyttä tuovan seitsemän vihreän yrtin okayua voi imitoida erilaisilla tummanvihreillä lehtivihanneksilla, kuten lehti- ja mustakaalilla, rucolalla ja pinaatilla. Jahka villiyrttikausi pääsee käyntiin, sekaan voisi heittää  myös maitohorsmaa, voikukkaa ja nokkosta 🙂

328 views

Jouluinen pannukakkukakku

Jouluinen pannukakkukakku

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Yksi rakkaimmista joulumuistoistani liittyy aaton aamuihin. Ihan viime vuosiin asti me aikuiset tyttäret ollaan vietetty jouluja lähes poikkeuksetta äidin luona, missä asiat kulkevat aina jo lapsuudesta tuttua kaavaansa: päivä aloitetaan aamusaunalla ja sitten syödään myöhäinen aamupala, riisipuuroa ja sekametelisoppaa.

Äiti piilottaa puuroon aina mantelin, jonka löytämisestä me lapset aikuiset tietysti kisataan. Viime aikoina tosin niitä manteleita on ruvennut ilmestymään äidin joulupuuroon vähän runsaamminkin, mitä lie hän mahtaakaan yrittää vihjata…

Riisipuuro liittyy siis mielessäni saumattomasti jouluun, joten tuntuu aina vähän hassulta syödä riisipuuroa muina vuodenaikoina (riisipuuroa kesällä? HULLUUTTA). Lisäksi riisipuuro liittyy tietysti äitiin, jonka keittelemänä sitä eniten syön. Itse en siis ole riisipuuroa lähtenyt hämmentelemään, vaikka olisin jonkun joulun äidin helmoista vähän kauempana viettänytkin. Mutta nytpä on sekin tilanne korjattu!

Vuoden viimeisen Urtekram yhteistyöni aihe on nimittäin jouluisasti luomu puuroriisi sekä perinteiset joulupuuron kumppanit, kuivatut hedelmät ja joulumausteet. En näistä raaka-aineista silti perinteistä puuroreseptiä teille ole kehitellyt, vaan ideoin joulupuuron mahdollisille jämille jatkojalostuskeinon 🙂

Päättyvän vuoden yhteistyöt Urtekramin kanssa ovat olleet minulle ilo ja kunnia, heidän luotettavista, puhtaista ja monipuolisista tuotteista kun on aina ollut inspiroivaa lähteä kehittelemään reseptejä. Tällä kertaa reseptinkehittelyni lähti joulupuuromuisteloista toisen rakkaan makumuiston suuntaan, johon riisipuuron jämät voi upottaa herkullisesti. Iki-ihana ahvenanmaan pannari valmistettiin meillä aina riisipuurosta!

Jalostin siis mantelimaitoon keittelemäni riisipuuron hieman tavallista paksummaksi pannukakkutaikinaksi, josta sitten paistoin pannukakku-keikauskakun. Taikinan pohjalle piilotin glögissä liotettuja kuivattuja hedelmiä, sekä riisipuuroon ehdottomasti kuuluvaa kaneli-sokeriseosta, taikinan maustoin perinteisesti kardemummalla.

Hieman mietitytti, miten pannaritaikina toimisi keikauskakkuna, mutta lopputulos onnistui yli odotusten! Ehkä sitä riisipuuroa täytyy nyt ruveta keittelemään useamminkin – ja aina tietysti vähän yli omien tarpeiden, jotta saadaan syy tehdä lisää pannarikakkua ♥

Riisipuuro on luontaisesti gluteenitonta herkkua, joten päätin tehdä pannukakkukakusta samantein muutenkin gluteenittoman herkun. Urtekramin leivontamixit tulivat minulle tutuksi keväällä gluteenittoman olut-cheddar pannuleivän tekemisen yhteydessä ja minusta on kiinnostavaa testailla erilaisia käyttökohteita niille edelleen (vaikkei tällä kertaa kukaan gluteeniherkkä ystäväni ollutkaan tulossa kylään kakkua maistamaan).

Maidottomaksikin ohje muuntuu helposti, kun käyttää taikinassa ja kakkuvuuassa voin sijasta kasvipohjaista margariinia 🙂

Joulupannukakkukakku

Riisipuuroon:

2 dl Urtekram luomu puuroriisiä

2 dl vettä

1 l rasvaista ja makeuttamatonta mantelimaitoa

1 tl suolaa

(1 manteli romantikoille)

Kakkutaikinaan:

3 dl kylmää riisipuuroa

4 dl mantelimaitoa

4 kananmunaa

½ dl (kookos)sokeria

2 ½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (esim. Urtekram yleis leivontamix)

1-2 rkl Urtekram jauhettua luomukardemummaa

1 tl Urtekram luomuvaniljajauhetta

Vuuan pohjalle:

n. 200 g kuivahedelmiä, esim. Urtekram luomu luumuja, aprikooseja ja/tai aurinkokuivattuja viikunoita

3-4 dl glögiä

½ dl sokeria

1 rkl Urtekram luomukanelia

n. 50-70 g voita, kasvimargariinia tai neitsytkookosöljyä

Glögisiirappiin:

n. 1 ½ dl kuivahedelmien liotusglögiä

n. ½ dl sokeria

Keittele ensin riisipuuro. Äitini teki riisipuuron yleensä vesihaudekattilassa, minulla ei sellaista ole, joten teen sen pinnoitetussa kasarissa.

Kiehauta vesi ja lisää siihen puuroriisi. Kun vesi on melkein imeytynyt riisiin, lisää mantelimaito. Säädä lämpötila hieman alle keskilämmön ja keittele puuroa aina välillä hämmentäen noin 45 minuuttia, eli kunnes se paksuuntuu. Lämpö ei saa olla liian korkea tai puuro palaa pohjaan. Mausta puuro lopuksi suolalla, sekä tipauta sekaan halutessasi manteli. Ota puurosta 3 dl sivuun pannukakkukakkutaikinaa varten – loput voi syödä just niin kuin omaan makuun sopii (mikä täällä tarkoittaa kanelin ja sokerin kera).

Pannukakkukakun valmistaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin laittamalla kuivahedelmät likoamaan glögiin – ideaalitilanteessa ne kylpevät maustumassa ja pullistumassa glögissä yön yli jääkaapissa, mutta muutama tunti huoneenlämmössä toimii akuutin pannarikakun himossa vallatessa myös.

Pannukakkukakkutaikina on helppo valmistaa: sekoita kylmä riisipuuro, mantelimaito, jauhot, munat, sokeri sekä mausteet hyvin sekaisin ja jätä taikina noin puoleksi tunniksi turpoamaan. Laita sitten uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Voitele suorapohjainen kakkuvuoka tai paistinpannu reunoja myöten paksulti huoneenlämpöisellä voilla, kasvimargariinilla tai neitsytkookosöljyllä. Mikäli haluat pelata keikaushommissa varman päälle, laita vuuan pohjalle juuri sopivan kokoiseksi leikattu leivinpaperi, jonka voitelet tietysti silloin vuuan pohjan sijaan – itse koen tämän varotoimenpiteen kuitenkin ylimitoitetuksi, kunhan vuoka/paistinpannu on voideltu tarpeeksi runsaasti (mistä ei tässä köökissä koskaan tarvitse murehtia, olen aikamoinen voin suurkuluttaja).

Ripottele paistoastian pohjalle hieman sokeria ja kanelia, lado sitten glögissä mehevöityneet kuivahedelmät vuokaan. Kakku on keikautettuna erityisen näyttävän näköinen, kun leikkaat hedelmät puoliksi ja ladot ne vuokaan leikkauspinta pohjaa vasten.

Kaada sitten pannukakkukakkutaikina hedelmien päälle ja lykkää paistoastia keskitasolle uuniin n. 40 minuutiksi, eli kunnes se on pinnalta kauniin ruskistunut ja kypsä (testaan itse kypsyyden perinteisesti hammastikulla – jos siihen ei jää kiinni taikinaa, kakku on valmis).

Anna valmiin pannukakkukakun jäähtyä paistoastiassaan viitisen minuuttia ennen kumoamista. Varmistele varovasti tylsän puoleisella veitsellä, että kakun reunat ovat irti vuuasta ja aseta sitten paistoastiaa hieman isompi lautanen sen päälle. Ota molemmilta laidoilta tukeva ote ja humpsauta kakku nopeasti ympäri niin, että se tipahtaa tarjoilulautaselleen.

Huom! Älä jätä kakkua vuokaan jäähtymään: kakun pohjalle muodostunut tahmea siirappi tarttuu jäähtyessään astiaan aina vain tiukemmin, etkä saa sitä jäähtyneenä enää ihan niin vain vuoasta ulos.

Kuivahedelmien liotuksesta ylijääneen glögin voi keittää siirapiksi sokerin kera. Siirapin kokoonkeittelyaika riippuu käyttämäsi glögin määrästä, mutta siirappi on valmista, kun se valuu lusikasta hieman paksumpana norona. Pidä kuitenkin mielessä, että siirappi jähmettyy reilusti lisää jäähtyessään, ole siis tarkkana ettet keitä siirappia liian paksuksi!

Pannukakkukakku on minusta parhaimmillaan vielä hieman lämpimänä. Itse tarjoilen sen mieluiten Ahvenanmaan pannarin tyyliin kermavaahdon kera ja viimeistelen annoksen glögisiirapilla. Ah, nam!

Ps. Edelliset Urtekram -yhteistyöjuttuni löytyvät täältä 🙂 Olisi tosi hauska kuulla, mitä olette niistä tykänneet. Omia suosikkejani ovat olleet Risottopuuroa Risi e bisi sekä Kookosöljyssä haudutettua nieriää “sous vide” 🙂

558 views