Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

by Juulia 0 Comments
Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası
Turkkilainen portulakkasalaatti - Yoğurtlu Semizotu Salatası

PortulakkasalaattiTurkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

IIK!

Portulakkasesonki vetelee viimeisiään! Ihastuin portulakkaan reilu kuukausi takaperin, enkä ole saanut siitä vielä lainkaan kyllikseni. Olen kirjoitellut tästä ravinteikkaasta ja kirpsakasta mehikasvista tänne sen jälkeen jo kahdesti (voit lukea edelliset juttuni täältä), mutta en malta olla jakamatta teille vielä tätäkin ohjetta. Kyseessä on nimittäin perinteinen turkkilainen resepti, joka valmistuu tolkuttoman helposti … kunhan siis vain meneillään on portulakan sesonki, ja saat sitä jostain käsiisi.

Sain reseptin Zeynepilta, joka pitää ZeyBuffet -nimistä blogia. Olen tutustunut Zeynepiin Instagramissa, jossa taannoin kyselin vinkkejä juuri portulakan käyttöön. Zeynep oli niin ystävällinen, että hän lähetti minulle useammankin perinteisen turkkilaisen portulakkareseptinsä! Testaamatta on vielä portulakka borek, mutta kahdesta muusta häneltä saamastani ohjeesta suosikkini on tämänpäiväisen postauksen aihe, eli raikas Yoğurtlu Semizotu Salatası – portulakkasalaatti jugurtin kera.

Portulakkasalaatti

vihannesportulakka

Zeynepin sanoin:

Purslane is available in Turkey all throughout the summer and it actually grows as a weed in gardens and on sidewalks pretty much everywhere around the Eagean and Mediterranean coastline and the regions around that area. The wild one tastes a little different, a little bit more sour compared to the cultivated one but both are equally delicious.

In the summer months, my family and friends will get really excited about doing something the Turkish famously call “Rakı-Balık” which means “Rakı and Fish”. This means you’ll go to a fish restaurant where you get a large selection of tapas-like meze dishes to share as appetizers. You’ll drink copious amounts of Rakı and you’ll share a large grilled fish as a main course but the main attraction will always be the meze for most people.

You’ll have dishes like stuffed, grilled or fried calamari, pickled wild greens, fresh herb salads like purslane salad, feta, honeymelon, spicy shrimp, roasted aubergine salad, artichokes in olive oil, samphire salad, fava bean purée and marinated sea bass. This little feast will last at least 3-4 hours and will almost always have a ritualistic aspect to it.

As dessert, semolina helva (halva) with vanilla ice cream or warm tahini halva would be served in most fish restaurants even though most will be too full to eat any and ultimately, with all that delicious food involved, purslane is the one that everyone looks forward to eat.

Portulakka resepti

Turkkilainen portulakkasalaatti on hyvin yksinkertainen valmistaa, ja se on yksinkertaisuudessaan raikas, pirteä ja maukas meze. Se todellakin sopii hyvin samaan pöytään vaikkapa hummuksen ja baba ganoushin kanssa 🙂 Silloin, kun portulakkaa ei ole saatavilla sen voi kuulemma korvata vesikrassilla, vaikkei vesikrassissa portulakan kirpeyttä ja suolaisuutta olekaan. Kävin tänään kurkkaamassa sen saatavuustilanteen Alanya Marketissa (joka on siis toistaiseksi ainoa paikka josta olen portulakkaa bongannut), ja olihan sitä siellä vielä. Eli vielä ehtii!

Turkkilainen portulakkasalaatti – Yoğurtlu Semizotu Salatası

2-4:lle

2 dl turkkilaista jugurttia

2 dl portulakan lehtiä, verson päitä ja silputtua nuorta vartta

1 valkosipulin kynsi

maun mukaan suolaa

n. 2 rkl neitsytoliiviöljyä

½-1 rkl Pul Biber* -chiliä

muutama saksanpähkinä

* Pul Biberiä löytyy myös Alanya Marketista!

Jos haluat valuttaa jugurtin, laita se valumaan suodatinpussilla vuorattuun kahvinsuodattimeen siksi aikaa, kun käsittelet portulakan. Aloita pesemällä portulakkanippusi hyvin. Laitan itse portulakan kylpemään runsaassa vedessä, jolloin kaikki multa/hiekka vajoaa astian pohjalle. Sitten vaan kunnon valutus ja kevyt kuivaus ja käsittely: poista paksut varret ja nuhjuiset lehdet, säästä terhakat lehdet. Hennommat varret kannattaa säästää ja silputa lehtien sekaan.

Sekoita oliiviöljy ja Pul Biber -chili pienessä kulhossa ja jätä seos maustumaan. Raasta valkosipuli valutetun jugurtin sekaan ja mausta suolalla. Sekoita portulakka ja jugurtti hyvin sekaisin ja lusikoi seos tarjoilukulhoon. Ripottele pinnalle hieman rouhittua saksanpähkinää ja valuta salaatille sitten vielä chilillä maustettu neitsytoliiviöljy. Sitten vaan syömään!

Yoğurtlu Semizotu Salatası

Jollei pöydässä ole valmiina hulppeaa meze-valikoimaa Zeynepin kuvailemaan tapaan, voin vinkata että portulakkasalaatti sopii varsin hyvin sellaisenaan lusikoitavaksi suolaiseksi välipalaksi, leivän päälliseksi sekä erilaisten grillattujen/paistettujen ruokien lisukkeeksi. Portulakan raikkaus ja kirpeys on ainakin minusta erityisen hyvä pari rasvaisille proteiineille (paistettu halloumi, lohi, grillimakkara…)!

62 views

Kylmä portulakkakeitto

by Juulia 0 Comments
Kylmä portulakkakeitto
Kylmä portulakkakeitto kurkusta, jugurtista ja vihannesportulakasta viilentää kesähelteillä!

portulakkakeitto

Kylmä portulakkakeitto surautetaan mm. jugurtista, avomaan kurkuista ja vihannesportulakasta.

Portulakka, oi portulakka!

Siitä asti, kun tutustuin syötävään mehikasviin nimeltä portulakka, olen ollut siihen niinsanotusti koukussa. Tiedostan, että meneillään on uuden herkkuni sesonki. Niinpä alitajunnassani on jatkuvasti halu kipittää takaisin Itiksen Alanya Marketiin ostamaan lisää portulakkaa, ennen kuin sesonki loppuu!

Kirjoittelin teille portulakasta viime viikolla, ja sen jälkeen olen käynyt hakemassa sitä jo kahdesti – ja luulen, että se on käytävä taas ihan lähipäivinä. Kuten arvata saattaa, portulakkareseptit ovat tässä huushollissa nyt kovasti tapetilla! Portulakka on siitä mielenkiintoinen raaka-aine, että sitä on kerätty syötäväksi ja viljelty eri puolilla maapalloa jo pitkään. Niinpä reseptiikkaakin löytyy jos johonkin lähtöön.

vihannesportulakka

Vihannesportulakka on Suomessakin pitkään tunnettu viljelykasvi!

Portulakkaa käytetään mm. Meksikossa (jossa sitä kutsutaan nimellä verdolagas), Välimeren maissa ja Lähi-Idässä, Intiassa ja Malesiassa, jossa kasvin ravintoarvoista on tehty tutkimustakin. Portulakka kasvaa tietyissä maailmanosissa runsaasti villinä ja ymmärtääkseni ihan riesaksi asti, mutta sitä myös viljellään varta vasten ravinnoksi. Suomessakin portulakkaa on viljelty viime vuosisatoina, mutta sittemmin vihannesportulakka on jäänyt täällä viljelyskasvina unholaan. Voisikohan joku alkaa viljelelmään sitä taas uudelleen? Ostaisin! Tai vaihtoehtoisesti voin tulla kitkemään niitä kasvimaita missä portulakka aiheuttaa hankaluuksia 😀

Toistaiseksi omat kokkailukokeiluni ovat sijoittuneet makukartalla lähinnä Välimeren suunnalle: olen tehnyt portulakkasalaattia fetan, oliivien ja vihannesten kera ja portulakkapestoa, joka valmistuu hujauksessa portulakkaa, valkosipulia ja cashewpähkinöitä yhteen surauttaen. Sain myös muutaman perinteisen turkkilaisen portulakkaa pääraaka-aineenaan käyttävän meze-ohjeen Instagram-ystävältäni Zeynapilta, mutta niistä lisää myöhemmin! Turkkilaisista mauista inspiroituneena syntyi kuitenkin tämänpäiväinen kylmä portulakkakeitto. Se on käytännössä jugurttipohjainen kylmä kurkkukeitto, johon vain lisätään kirpeä ja raikas bonus eli portulakka. Helppo, nopea ja virkistävä kesäruoka siis!

portulakka resepti

portulakkakeitto

Raikas portulakkakeitto on ihanaa sellaisenaan, mutta lisää ruokaisuuttaa ja tekstuuria siihen saa, kun sen tarjoilee saksanpähkinöiden kera. Ekstravirkistävän keitosta saa, kun sen viimeistelee muutamalla jääkuutiolla!

Kylmä portulakkakeitto

2:lle

2-4 avomaankurkkua

1 pieni valkosipulin kynsi

n. 2½-3 dl vihannesportulakkaa* (n. 70-80g)

1 dl turkkilaista jugurttia

2 rkl neitsytoliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

1 kevätsipulin varsi

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

n. ¼ tl sokeria

yrttejä maun mukaan: tilliä, rakuunaa, basilikaa, persiljaa…

(1 pieni jalapeño tai muu mieto chili)

Tarjoiluun:

n. 4 rkl pieneksi kuutioitua avomaankurkkua

kourallinen vihannesportulakkaa

n. 2 rkl rouhittua saksanpähkinää

neitsytoliiviöljyä

vastarouhittua mustapippuria

(jääpaloja)

*Jos et saa käsiisi portulakkaa, voit hakea samaa makua esim. ketunleivällä ja/tai suolaheinällä. Voit myös kokeilla keittoon portulakan sijasta vesikrassia, jonka maku ei ole tokikaan samalla tavalla kirpeä kuin portulakan, mutta joka muuten sopii tähän yhtälöön hienosti 🙂

Valmista ensin portulakkakeitto:

Kuori ja paloittele avomaankurkut (jos ne ovat isoja tarvitset kaksi, jos pienempiä niin 3-4). Ota yhdestä kurkusta muutaman sentin pätkä sivuun ja kuutioi se pieneksi tarjoilua varten. En itse poista kurkusta siemeniä, niiden keittoon tuoma neste on minusta tässä tapauksessa hyvä juttu!

Kuori ja viipaloi valkosipulin kynsi, purista sitruunanpuolikkaasta mehu ja siisti portulakka: pese ja kuivaa se huolella, poista paksut varret ja nuutuneet lehdet. Käytä ruokaan paksuista portulakoista siis vain lehdet, nuoremmista kasveista voit käyttää varretkin. Ota osa portulakasta sivuun tarjoilua varten.

Soseuta avomaankurkku, portulakka, valkosipuli, sitruunanmehu ja turkkilainen jugurtti. Soseuta mukaan vielä pätkä kevätsipulin vihreää vartta sekä haluamiasi yrttejä – meillä keittoon on sujahtanut hieman tilliä sekä rakuunaa, mutta vain muutama pieni oksa kutakin, että portulakan maku pääsisi keitossa edelleen oikeuksiinsa. Mukaan voi soseuttaa myös hieman tuoretta chiliä; ainakin jalapeño toimii tässä mielestäni hyvin! Mausta keitto suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä ripauksella sokeria ja lorauksella oliiviöljyä. Sekoita tasaiseksi. Nosta keitto peitettynä jääkaappiin tekeytymään tai tarjoile heti!

Tarjoilu:

Tarjoile portulakkakeitto saksanpähkinärouheen, kurkkukuutioiden, portulakan ja oliiviöljylorauksen kera. Itse rouhin pinnalle vielä hieman mustapippuria ja jos päivä on kuuma, voi keiton tarjoilla muutaman jääkuution kera! Jos et tarjoile keittoa heti sen tekemisen jälkeen, surauta keitto vielä ennen tarjoilua kuohkeaksi ja vaahtoavaksi esim. sauvasekoittimella.

portulakka

vihannesportulakka resepti

Onko portulakka sinulle tuttu? Kuulen mielelläni teidän kokemuksia ja ajatuksia tästä itselleni vielä hyvin uudesta kasvista!

41 views

Löytö: Portulakka

by Juulia 1 Comment
Löytö: Portulakka
Vihannesportulakka on kirpakka ja mehevä kasvi, joka sopii moneen ruokaan!

portulakka

Portulakka

Törmäsin muutama viikko sitten Itäkeskuksen Alanya Marketissa portulakkaan. Kotiinhan se oli kannettava ja miten iloinen yllätys – portulakka maistuu aivan ketunleivältä! Samalla nettiä kaivellessa kävi nopeasti ilmi, että vaikka tämä kasvi on minulle uppo-outo, se on maailmalla ja jopa Suomen historiassa hyvinkin tuttu herkku. Portulakkalajeja on kymmeniä, mutta se minkä minä kannoin kotiini, on syötäväksi viljeltävä portulakka eli vihannesportulakka.

Portulakka on matala mehikasvi, joka kasvaa varsinkin lämpimämmillä leveysasteilla luonnonvaraisena ja leviää helposti – toisinsanoen, se on joillekin suoranainen riesa / rikkaruoho. Se on kuitenkin myös ravinteikas, mehevä ja herkullinen villivihannes ja viljelykasvi, josta on laitettu ruokaa ja jota on käytetty lääkekasvina ympäri maailman jo tuhannen vuotta. Portulakkaa käytetään runsaasti mm. meksikolaisessa ja turkkilaisessa ruokakulttuurissa, Välimeren alueella ja Aasiassa; Etelä- ja Keski-Euroopassakin portulakka on suosittu viljelykasvi. Villistä portulakasta jalostettua vihannesportulakkaa on viljelty Pohjoismaissakin ravinnoksi jo 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla portulakka oli jo yksi suosituimmista keittiökasveista Suomessa, mutta se taitaa olla sittemmin jäänyt unholaan … ellei puhuta niistä portulakkalajeista, joita käytetään huone- tai koristekasveina.

Luonnonvarainen villi portulakka sisältää runsaasti C-vitamiinia, minkä vuoksi sillä on parannettu aikoinaan mm. keripukkia. Portulakan ravinteikkuus ja lääkinnällinen käyttö on tunnettu jo pitkään. Monien lukemieni lähteiden mukaan jo Plinius Vanhempi kirjoitti antiikin aikaan portulakasta teoksessaan Naturalis historia, suositellen jopa käyttämään sitä amulettina pahaa vastaan. Täytyy ehkä käydä pian taas Alanya marketissa ja kokeilla Pliniuksen neuvoa itse…

portulakka

vihannesportulakka

Portulakka ruokana

Vihannesportulakalla on pulleat ja mehevät ruodittomat lehdet mehikasvien tapaan ja rapsakan napsahtava mehukas varsi. Syötävää on tästä kasvista kaikki osat, mutta silloin kun varsi on kovin paksu, se ei enää ole kovin mukava mutusteltava. Niinpä ainakin itse olen käyttänyt kookkaammista portulakoista vain lehdet ja versojen päät, nuoremmista ja hennommista olen syönyt myös varret. Portulakkaa kerätään ruokakäyttöön ennen kukintaa, mutta kun se kukkii, siitä voi hyödyntää myös syötäväksi sen keltaiset pienet kukat. Portulakka ei säily pitkään jääkaapissa; portulakan varret kannattaa laittaa veteen kukkakimpun tapaan ja käyttää nippu parin päivän sisällä kotiin kantamisesta.

Vihannesportulakka muistuttaa maultaan tosiaan aivan ketunleipää; maku on hieman suolainen ja kirpeän hapan, raikas, pirteä ja piristävä! Kirpeys tulee portulakkaan omena- ja oksaalihapoista. Oksaalihappoa on myös mm. raparperissa ja ketunleivässä, ja se sitoo itseensä kalsiumia. Sen vuoksi runsaita määriä portulakkaa ei kannata syödä usein, ja munuaisvaivoista kärsivien kannattaa tämä ruokakasvi jättää väliin kokonaan. Kuten raparperin kanssa, oksaalihapon vaikutusta voi neutraloida syömällä portulakan kaverina kalsiumpitoista ruokaa.

Portulakkaa voi syödä raakana tai kypsennettynä. Kypsentäessä kannattaa kuitenkin huomioida, että portulakka on pidempään kypsennettynä hieman “limainen” kypsennetyn okran tapaan. Muutaman minuutin paistaminen pannulla valkosipulin kera on omasta mielestäni se kivoin tapa kypsentää portulakkaa, tällöin se ei ehdi muuttua vielä limaiseksi vaan säilyy rapsakkana. Pieni varoituksen sana tähän väliin: varaudu siihen, että tällä tavalla paistaessa portulakka poksuu ja pomppii kuumalla pannulla. Mitä tulee tuohon “limaisuuteen”, sitä voi lukemani mukaan käyttää myös hyödyksi käyttämällä portulakkaa suurusteena keitoissa tai padoissa!

portulakkaPasta & portulakkapesto

portulakka

portulakkaPortulakkasalaatti

Reseptikokeilut: portulakkasalaatti & portulakkapesto

Tein itse ensimmäisestä portulakkanipustani ensin välimerellistä salaattia, sitten pestoa. Kun maku oli uusi ja hyvin mieluisa, halusin pelata varman päälle ja tehdä jotain, jossa portulakka pääsisi oikeuksiinsa! Salaattiin laitoin portulakan lisäksi murusteltua fetaa ja vihreitä oliiveja sekä avomaankurkkua ja tomaattia. Mausteeksi ei tarvittu juuri muuta kuin loraus maukasta neitsytoliiviöljyä ja hieman vastarouhittua mustapippuria. Koska portulakka maistuu sekä kirpeältä että hieman suolaiselta, se ajoi tavallaan salaatissa myös viinietikan/sitruunan roolia, eikä annos kaivannut happamuutta enää muista lähteistä!

Peston suhteen toimin myös hyvin yksinkertaisella linjalla: surauttamani portulakkapesto koostui vain portulakasta, valkosipulista, oliiviöljystä ja cashewpähkinöistä. Tein siis toisinsanoen vegaanisen peston, kun en halunnut sekaan mitään vahvaa juustoa, minkä maku olisi voinut peittää portulakan aromit alleen. Testasin kuitenkin parmesaania pieneen määrään pestosta, ja hyvällehän sekin maistui kun juustoa ei ollut seassa liikaa! Mikäli saat jostain käsiisi portulakkaa ja portulakkapesto kiinnostaa, alla vielä portulakkapeston ohje. Tuo tekemäni portulakkasalaatti ei ehkä jo antamaani kuvailua tarkempaa ohjetta edes kaipaa?

portulakkasalaattiPortulakkapesto

Portulakkapesto

n. 50g / 2½ dl vihannesportulakkaa (nuoret kasvit varsineen, isoista ja vanhemmista kasveista vain lehdet ja kärjet)

n. 50g cashewpähkinöitä (suolattomia ja paahtamattomia)

1 pieni valkosipulin kynsi

n. ½ dl neitsytoliiviöljyä

maun  mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(vettä)

(n. ½-¾ dl raastettua parmesaania)

Soseuta portulakka, cashewpähkinät, oliiviöljy ja hienolla terällä raastettu valkosipuli (sekä parmesaani, mikäli käytät) karkeaksi tahnaksi. Ohenna tahnaa tarpeen mukaan vähän kerrallaan teelusikallisella vettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.  Mausta portulakkapesto suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Me söimme portulakkapeston hyvin yksinkertaisesti pastan ja tuoreiden kirsikkatomaattien kera. Päälle ripottelin vielä hieman portulakan lehtiä pirteiksi sattumiksi. Raikkaampaa ja kepeämpää kesäpastaa ei taida voida olla!

portulakka salaatti

Lähteet: mm. Yrttitarha, Wikipedia, Real Food Encyclopedia sekä tämä tieteellinen artikkeli portulakan ravintoarvoista ja lääkekasvina käytöstä.

217 views

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeneet tulvivan Berliinin! Jep, me ollaan … enkä voi sanoa, että se olis ollut hirmuisen kivaa. “Vuosisadan sateiden” vuoksi tulvivassa Berliinissä nimittäin sekosi niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne, eikä pöytävarauksen perässä sumpliminen Neuköllnin perukoille onnistunut laisinkaan kuivin jaloin. Tällaisia ne ovat ne ruokaturistin murheet 😀

Toisaalta kengät olivat tuossa vaiheessa kaatosateista päivää joka tapauksessa jo litimärät, varpaat yhtä rusinaa ja takin liepeetkin kuin uitetut. Totesimme, että samapa tuo niissä vermeissä on oleskella vielä muutama tunti, kun kyseinen pöytävaraus oli kuitenkin matkan odotetuin ja olin juuri ja juuri parantunut alkumatkan flunssariesasta! Hankittuamme bränikät sateenvarjot lähimmältä rihkamanmyyjältä pysyi pää sentään kuivana (eikö muuten ole hienot?). Sitten vain langanpäähän Industry Standard, Berliinin yksi kuumimmista natural wine -ravintoloista ja varmistus, että ravintola on hätätilaan julistetun kaupungin kaaoksesta huolimatta auki, ja eiku menoks.

Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?

Metrolinjasta pätkä oli poikki ja korvattu bussilla, mutta muuten ei vedenpaisumus matkan tekoa onneksi reittimme varrella hidastanut. Olimme kuitenkin varmuuden varalta varanneet matkantekoon useamman tunnin, joten päästyämme kulmille odotettua nopeammin, ehdimme ilokseni piipahtamaan myös ravintolan viereisessä natural wine baarissa, Wild Thingsissä!

Kävi varmaan jo tuosta toistuvasta sanaparista “natural wine” ilmi, miksi sinne Neuköllniin piti päästä katastrofisäästä huolimatta. Luonnolliset viinit ovat kokemukseni mukaan aina kiehtovia ja jänniä makuelämyksiä, vaikkei niistä jokainen henkilökohtaisiin makumieltymyksiini kolahtaisikaan. Ravintolat, jotka niitä tarjoavat, tarjoavat myös kokemukseni mukaan poikkeuksellisen kiinnostavaa ruokaa. Tämä on todettu niin Helsingissä (esim. Ravintola Grön ja Kallio Wino) kuin Köpiksessäkin (Mandfred’s, Geist...), eikä tilaisuutta tsekata Berliinin tarjontaa niin vaan jätetä jonkun “pikku sateen” takia väliin.

wild things berlin

Wild Things Berlin

Wild Things on käsittääkseni yleensä varsin vilkas ja suosittu baari, mutta tässä säässä saimme jakaa tilan suurimman osan ajasta aivan keskenämme.

Niin kivaa kuin se olisi ollutkin, emme ehtineet Wild Thingsissä kovin pitkään pöytävarauksemme vuoksi kuitenkaan istuskella. Lasilliset oivallista weisser burgunderia sekä lautasellisen ostereita ehdimme siellä silti tuhota! Yritin kyllä kovasti ehdotella Juusolle kaikenlaisen muunkin pienen tilaamista, mutta fiksuna ihmisenä hän vain kärsivällisesti muistutti minua lähitulevaisuuden ravintolaillallisesta.

Mitä tulee baarin sisustukseen ja tunnelmaan, niin olipahan vaan todella söpö paikka! Just niin Neuköllniläisen rento ja trendikäs kuin olla voi. Seinissä näkyy historian kerrostumat, joita täplittävät hassut pikku taulut sekä niin uudet kuin lähes peittyneet vanhat seinämaalaukset. Kellastuneista ja kulmikkaista puutuoleista ja -pöydistä henkii ainakin minulle aito koulun pulpetti -viba.

Listalta olisi löytynyt perus leikkeleiden ja juustojen lisäksi kaikenlaista jännää kivaa pientä naposteltavaa, kuten furikakella maustettua popcornia, sardiineja sekä mustekalaa perunasalaatin kera, mutta niiden testaaminen jääköön nyt sitten seuraavaan kertaan (josta jo haaveilen).

Wild Things Berlin

Weserstraße 172

Neukölln, Berlin

Wild Things: such cool, very Neukölln

Industry Standard

Kun kello lähestyi yhdeksää, kipaisimme korttelin toiselle puolelle Industry Standardiin. Vaikka olin jo etukäteen täysin myyty tälle kaikin puolin houkuttelevan oloiselle ravintolalle, voitettiin sydämeni silti vielä eteishuoneen levysoittimella ja sen vieressä nököttävällä lempilevylläni.

(Arvaatteko muuten kumpi se noista kahdesta päällimäisestä on?)

industry standardHunky Dory ♥industry standard

Peremmällä ravintolassa symppistely vain jatkui ja vaikka yläpuolisessa kuvassa näkyvä takahuone loisti tyhjyyttään, oli ravintolasali muuten ääriään myöten täynnä hilpeitä seurueita. Naapuripöydän pari keskusteli siitä, mihin päin maailmaa sitä seuraavaksi lentäisi ja toisella puolellamme taas kaksi paikallista DJ:tä (päätellen mukana kulkevista levylaukuista) viihdytti seuralaisiaan.

Minä osterihulluna tilasin alkuun vielä yhden osterin (guillardeau) ja otimme kumpikin lasilliset italialaista, kolmen päivän kuorikontaktin johdosta kevyesti vaaleanpunaista pinot grigiota (Quinto Quarto Pinot Grigio 2012).

Paikan leipä oli testattava toki myös (ihan jees, vaikkei mitään ikimuistoista), samoin ravintolan omat pikkelöidyt vihannekset (perunaa, kurkkua ja kukkakaalia). Pikkelöity peruna osoittautui kuulkaas yllättävän HYVÄKSI! Täytyy testata moisen tekemistä kotonakin. Lakritsiarominen pikkelöity kukkakaali vei kielen yhtä lailla.

Tilasimme myös mantelilla ja tuoreella kirsikalla ryyditettyä ajo blancoa, joka oli ehkä kaunein näkemäni annos aikoihin (valitettavasti kuvausvalo oli sen verran surkea että te joudutte vain uskomaan sanaani). Keitto ei onneksi ollut vain kaunis katsella, vaan myös erinomaisen hyvää! Juuso alkoikin samantien kyselemään, osaisinko tehdä jotain samankaltaista kotona ja aion totta toki yrittää. Ajo Blanco à la Industry Standard kehitteillä siis viimeistään seuraavaksi vuosipäiväksemme 😀

…mutta entäs se tartar?

Tartaria on meidän kummankin mahdotonta olla tilaamatta, jos sen listalta bongaamme … ja niin kävi nytkin. Minulle tartar on vähän kuin margheritan tilaaminen pizzeriassa – sillä mitataan keittiön taso! Esillepanoltaan Industry Standardin tartar oli varsin vaatimaton esitys, mutta voi luoja sitä makua!!! Rouskuvan tattarin peittämä liha kätki alleen mm. keltuaiskreemiä, rapeaa salottisipulia ja jostain mukaan tuli ihana tryffelin maku. Tällä kombolla päästiin omassa tartarmittapuussani lähelle kärkisijoja, vaikka nyt asiaa jo pidempään mutusteltuani ehkä se Grönin tartar siellä kuitenkin edelleen korkeimmalla keikkuu.

Seuraavaksi pöytään kannettiin tirisevä luu herkullisine sisältöineen. Mausteena luuytimelle oli mm. pinjansiemeniä, spelttiä, vesikrassia ja sipulia. Olimme tilanneet annoksen kylkeen myös shotit luuydinpestyä bourbonia … mutta ne henkilökunta selvästi unohti tuoda oikeaan aikaan, emmekä me epävarmat tohtineet sen perään ajoissa kysellä. Olis pitänyt vaan avata se suu, sillä kyllähän se viskitilkka olis tälle rasvaiselle herkulle tehnyt oivallisesti seuraa!

Söimme myös annoksen turskaa, uusia perunoita ja vihannesportulakkaa, juustoja sekä Juuson mukaan maailman parasta, katajanmarjoilla maustettua suklaamoussea. Niiden suttuisisista kuvista ei nyt ilahtuisi kuitenkaan kukaan – minäkään – joten jätetään loppuillan dokumentaatiot täältä tällä kertaa väliin.

Sen sijaan jätän teidät tällä virtuaaliaterialla mieluummin sen luuydinpestyn viskishotin seuraan, joka pöytään lopulta sen perään kysyttyämme kannettiin. Kyllä teki poikaa!

Industry Standard veti tuosta pienestä viskikömmähdyksestä huolimatta pisteet kotiin sekä ruuan, viinin että erittäin huomaavaisen ja tilannetajuisen palvelun vuoksi, enkä voisi iltaan tyytyväisempi olla.

Kyllä kannatti lähteä seikkailemaan sinne kaatosateeseen, vaikka hotelliin päästyä nilkat olivatkin hiertyneet märissä tennareissa verille ja olimme molemmat kaulaamme myöten totaalisen uitetut. Tarinaahan tästä tulvivasta Berliiniseikkailusta kerrotaan tietysti vielä lapsenlapsille, mitä nyt lisätään kertomukseen vuosittain kymmenkunta senttiä lisää vettä 😉

Industry Standard

Sonnenallee 83,

Neukölln, Berlin

industry standard

Onko teillä hyviä vinkkejä Berliinin muista luonnollisia viinejä tarjoilevista baareista ja ravintoloista? Voisin ruveta jo keräämään listaa seuraavan Berliininmatkan herkkuetapeista. Ja uskokaa pois, en aio silloin olla kipeä, saatikka matkustella vanhentuneen passin kanssa (kuten viime vuonna, jolloin matka jäikin sitten kokonaan väliin)…

124 views