Possunfile korealaisittain + löytö: Mallaspossu

by Juulia 23 Comments
Possunfile korealaisittain + löytö: Mallaspossu

Yhteistyössä Mallaspossu

possunfile

Possunfile kuuluu tiiviisti lapsuusmuistoihini: äiti laittoi fileen paistopussissa uuniin ainakin kerran kuukaudessa ja jos oikein lykästi, sen kanssa sai suurta herkkuani perunamuussia. Äidin possunfilee oli eräänlaista arjen herkkua, jota syötiin harvakseltaan mutta se oli aina erityistä. Muistan kuitenkin monesti syöneeni muualla myös sellaista kuivaa ja mautonta possunfilettä, jota ei tosiaan tee mieli santsata. Possut on Suomessa jalostettu kovan rasvan pelossa melko läskittömiksi ja kun ne vielä kypsennettään pöpöjen pelossa suorastaan rutikuivaksi, en varmasti ole muistoni kanssa yksin!

Ilahduinkin kovin, kun Mallaspossu otti minuun yhteyttä ja tarjosi tilaisuutta testata heidän meheviksi ja maukkaiksi kehuttuja tuotteitaan. Kaartilan Mallaspossua on pääkaupunkiseudun kaupoista turha etsiä, sillä se päätyy tilalta pitkälti suoraan tukkuliikkeisiin ja ravintoloihin, tai se myydään kotipaketteina tilan nettisivujen kautta. Helsingissä Mallaspossua löytääkin toistaiseksi vain Roslundin lihakaupasta, josta sain hakea itselleni sekä kassleria että ulkofileetä sisältäneen paketin: kiitos vaan ja ei paineita – tämän kaliiperin laatulihaa nyt vaan ei sitten parane sössiä!

Mallaspossu ei kuulemma tartu pannuun, niin mehevää se on. Kun possu on keittiössäni melko harvinainen vieras (olen elänyt lähes koko aikuisikäni kasvissyöjänä), selvitin netistä etukäteen kaikki mahdolliset possunfile-valmistuvinkit, jottei moista herkkua tulisi vaan pilattua. Lopputulos onnistuikin tiiviin taustatyön ja varmasti myös raaka-aineen johdosta hienosti  – luojan kiitos – enkä joudu ainakaan tällä kertaa häpeäpaaluun pahvipossun kokkaamisesta.

possunfile

Menestyksekkään kokkailusession jälkeen Mallaspossua on helppo suositella kaikille liharuokien ystäville. Ilokseni sitä voi kuitenkin suositella myös tiedostaville lihansyöjille, vaikkei luomutilasta kyse olekaan. Kun itse pyrin syömään lihaa harvoin ja panostamaan tuolloin mahdollisimman eettiseen ja ekologiseen lihaan, veikkaan löytäväni itseni Mallaspossujonosta Roslundilta vielä monesti.

Miksi Mallaspossua?
  1. Mallaspossua käyttää pitkä litania arvostamiani Helsinkiläisiä ravintoloita. Hyvä kokki tunnistaa laadukkaan raaka-aineen, eikä huonoa suostu käyttämäänkään. Jos Mallaspossu siis kelpaa esim. Henri Alénille, niin se kelpaa taatusti minullekin!
  2. Mallaspossut ovat kotoisin juvalaiselta Kaartilan maatilalta, jossa possuja on kasvatettu aina 1920-luvulta saakka – kokemusta possujen hoidosta suvussa siis riittää. Tila on modernisoitu vastaamaan nykyisiä eläinsuojelullisia ja tuotannollisia vaatimuksia.
  3. Possut elävät tällä pikkutilalla tehotuotettuja serkkujaan hieman väljemmin ja hieman pidempään. Stressittömämpi ympäristö, mahdollisuus runsaampaan liikuntaan ja rauhallisempi kasvutahti tuottaa myös mehevämpää lihaa.
  4. Mallaspossujen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti luomulaatuisesta mallasmäskistä jota tilalle tuodaan läheiseltä Saimaan Juomatehtaalta. Mäski päätyisi kompostiin, jollei sitä hyödynnettäisi possujen päivällisenä. Mallasmäskin lisäksi possujen aterioista löytyy kotimaista vehnää, rypsirouhetta, hernettä ja härkäpapua, jotka tulevat Kaartilan tilalle lähiseudulta.
  5. Mallaspossu ei syö soijaa! Jos voin valita lihaa, jota ei kasvateta vastuuttomalla tuontisoijalla, tai mieluummin soijalla laisinkaan, valinta on todellakin helppo. Ai miksi? Lue vaikka täältä 🙂

mallaspossu

Lihansyönnin eettisyys ja ekologisuus

Aihe on laaja ja herättää vahvoja tunteita niin puolesta kuin vastaan. Varsinkin kaltaiseni entisen kasvissyöjän onkin ehkä vaikea ottaa aihetta esiin kuulostamatta tekopyhältä. Yritetään nyt kuitenkin!

Oma pyrkimykseni on syödä lihaa harvakseltaan ja panostaa tuolloin laatuun, ekologisuuteen ja eettisyyteen. Yritän siis noudattaa WWF:nkin suosimaa mottoa “vähemmän ja parempaa”.

Kotikeittiössä tämä pyrkimys toteutuukin verrattain hyvin: tilaan keväällä usein puolikkaan karitsan tai poron jaettavaksi pikkusiskoni kanssa ja tuo määrä lihaa riittää helposti koko vuoden erityishetkiä varten. Kaupassa pyrin tarttumaan luomuun ja ostamaan muutakin, kuin jauhelihaa tai arvo-osia kuten fileetä: maksaa, poskia, kieliä, potkaa, häntiä… Pyrin myös hyödyntämään ostamani lihan mahdollisimman tarkkaan, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun kotoa löytyy luullista lihaa, kalaa tai kanaa, löytyy sieltä myös kattilallinen lientä.

Sen sijaan ravintoloissa lautaselleni päätyy lihaa hävettävän usein. Lihan makuun päässyt lihani on toinen toistaan houkuttelevampien ruokalistojen (ja varsinkin pekonin) äärellä todellakin heikko! Suuri ongelmahan tämä ei olisi, mikäli söisin ravintoloissa harvoin, mutta sehän ei pidä lainkaan paikkaansa…

Olen viime aikoina onneksi tiedostanut ravintolakäyttäytymiseni lihaisan sudenkuopan ja pyrkinyt valitsemaan sielläkin lautaselleni nyt useammin niin kasvista kuin kalaakin. Lihaa tilaan parhaimmalla omatunnolla sellaisiassa ravintoloissa, joihin se ei todennäköisesti saavu tehotuotettuna, geenimanipuloidulla ja vastuuttomalla soijalla ruokittuna ja lentorahdattuna maasta X, ja mikäli listalla on sisäelimiä tai vähemmän arvostettuja ruohonosia, valitsen uteliaana lähes poikkeuksetta niitä. Kuluttajana voin yrittää vaikuttaa ravintoloiden tarjontaan esim. kysymällä, mistä heidän käyttämänsä liha on peräisin, ennen kuin sitä tilaan (jos sitten edes tilaan).

Tämän selostuksen perään on ehkä hyvä vielä mainita, että ihanneminäni pyrkii juuri nyt kovasti tukahduttamaan muiston lähimenneisyydestä, kun kiireessä ja nälässä piipahdin ketjuburgerilla, kröhöm. Enkä tosiaankaan valinnut vegepihviä… Työtä siis vielä riittää minulla näiden hienojen tavoitteideni kanssa. Jokainen parempi päätös onneksi kuitenkin vie oikeaan suuntaan!

Mikäli pohdit laillani omaa lihansyöntiäsi ja sen eettisiä, terveydellisiä ja/tai ekologisia vaikutuksia, suosittelen lämpimästi tutustumista Lihansyöjien maa -kirjaan (Taru Anttonen & Jukka Vornanen, Into Kustannus). Kirja ottaa monipuolisesti, helppolukuisesti ja saarnaamatta kantaa siihen, miksi suomalaisen lihapainotteisen ruokavalion on muututtava. Luin sen itse lähes yhdeltä istumalta 🙂

Lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua vastajulkaistuun WWF:n lihaoppaaseen!

possunfile

Mikä lämpötila possulle?

Possua ei tarjota pinkkinä, sen tiedän minäkin. Eviran sivuilla possu suositellaankin kypsennettäväksi vähintään 70 asteen sisälämpötilaan, jotta sen voi syödä turvallisin mielin. Silloin ainakin vähärasvainen possunfile on kuitenkin jo auttamattoman kuivaa. Mielenkiinnosta hieman selvittelin asiaa enemmänkin, ja havaitsin, että esim. Yhdysvalloissa vuoden 2011 uusittujen suositusten mukaan porsaanlihan sisälämpötilaksi riittää 63 celciusastetta (lue lisää esim. täältä tai täältä). Matalampikin sisälämpötila nimittäin tappaa pöpöt, kunhan lihaa on kypsennetty tarpeeksi kauan.

Niinpä mehevän, mutta turvallisen possun paistamiseksi kannattaa uuni virittää matalaan lämpöön, kuten 100-125 asteeseen, ja antaa possun muhia siellä niin pitkään, että se saavuttaa sopivan sisälämpötilan. Hifistelijä pistäisi possunfileen tietysti kypsymään sous vide -keittimeen, jossa se voi pötkötellä vielä matalammassa lämmössä ja vielä pidemmän aikaa, mutta minultahan se sirkulaattori edelleen puuttuu, enkä ole toistaiseksi kotikutoisella viritelmälläni kypsentänyt muuta kuin kalaa.

Mehukkaan uunipossunfileen himoissani uskaltauduin kuitenkin tällä kokkauskerralla jättämään sisälämpötilan reilusti Eviran suositusten alle, 66 asteeseen, ja lopputulos suorastaan suli suuhun. Sisälämpötilaa valitessa kannattaa muuten pitää mielessä, että se yleensä nousee vielä muutaman asteen fileen levätessä ja tasaantuessa folion sisällä.

Makeantulinen possun ulkofile uunissa

4:lle

n. 800 g possun ulkofileetä (Mallaspossua)

1-2 rkl gochujang-tahnaa (*

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

n. 1 rkl öljyä

n. 1 tl suolaa

paistomittari

Ota possunfile huoneenlämpöön n. tunti ennen kuin aloitat laittamaan ruokaa. Ripottele fileen pintaan suolaa ja ruskista se (valurauta)pannussa kauttaaltaan. Mikäli fileessä on rasvakerros, viillä siihen ensin ristikko veitsellä ja aloita ruskistaminen rasvapuolelta. Hiero ruskistetun fileen pintaan sitten gochujangia ja hunajaa.

Tyrkkää fileen keskikohtaan paistomittari ja laita filee (mahdollinen rasvakerros ylöspäin) 120 asteiseen uuniin. Kaada paistovuuan pohjalle desin verran vettä. Voit valella lihaa paistamisen aikana muutamaan kertaan pohjalle kertyvällä nesteellä. Paista filettä, kunnes sen sisälämpötila on 63-70 astetta – minun uunissani tähän meni reilu tunti. Ota possunfile sitten uunista ja kääri folioon lepäämään ainakin vartiksi. Muistathan, että sisälämpötila jatkaa tässä vaiheessa kohoamistaan vielä muutaman asteen.

Kun filee on vetäytynyt tarpeeksi vähintään vartin, ja aterian muut osaset ovat valmiina, voit viipaloida fileen ohuelti lihasyiden vastaisesti. Tarjoile tulisenmakea possunfile joko vielä lämpimänä tai hieman pidempään vetäytyneenä/jäähtyneenä korealaistyyppisen kurkku-retikkasalaatin ja kimchikastikkeen kera (ohje seuraa perästä)!

mallaspossu

Kurkku-retikkasalaatti

4:lle

n. 300 g daikonretikkaa

n. 100 g riisilastuja / leveitä riisinuudeleita

n. 150-200 g kurkkua

1 mieto chili

2 kevätsipulia

n. 1 rkl seesaminsiemeniä

½ tl seesamiöljyä

n. 1 tl kalakastiketta

n. 1 tl riisiviinietikkaa

n. 1 tl sokeria

1 ruukku korianteria varsineen

(puolikas valkosipulinkynsi)

Pätkäise kevätsipulit kahteen osaan puolivälistä ja suikaloi ne sitten pitkittäin mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Laita ne jääkylmään veteen jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistelet salaatin muut osat.

Kuori daikonretikka ja puolita se pitkittäin kahtia. Viipaloi retikka pitkittäin hyvin ohuelti, esim. mandoliinilla tai juustohöylällä. Viipaloi myös kurkku samaan tapaan pitkiksi ja ohuiksi suikaleiksi. Keitä riisihiutaleet tai -nuudelit kypsäksi, huuhdo jääkylmällä vedellä ja valuta.

Sekoita kulhossa pieneksi silputtu chili, seesamiöljy, puolet seesaminsiemenistä, riisiviinietikka, sokeri, kalakastike sekä hienoksi murskattu valkosipulinkynsi, mikäli sitä käytät. Lisää kulhoon retikka ja kurkkuviipaleet sekä kypsät riisihiutaleet tai -nuudelit ja sekoita huolella. Pilko korianterin varret pieneksi silpuksi ja lisää ne salaatin sekaan.

Juuri ennen tarjoilua voit valuttaa kevätsipulit, joiden pitäisi siinä vaiheessa olla hauskasti kähertyneitä, ja lisätä sekä ne, että korianterin lehdet salaattiin. Ripottele pinnalle vielä loput seesaminsiemenistä ja tarjoile possunfileen ja kimchikastikkeen kera.

Kimchikastikkeen ohjeen löydät täältä! Kastiketta kantaa ohentaa tätä salaattia varten hieman vedellä.

mallaspossu

*) Gochujang on korealainen chilimaustetahna, jonka pohjana on fermentoitunut papu- ja/tai riisitahna. Se on vahvaa ja todella addiktoivaa, ja rakastan laittaa sitä vähän ruokaan kuin ruokaan! Gochujangia löytyy nykyään hyvinvarustelluista kaupoista, mm. lähikaupastani, joten sitä varten ei tarvitse taivaltaa välttämättä aasialaisiin ruokakauppoihin. Voit korvata gochujangin jollain muulla voimakkaan makuisella chilitahnalla, tai ruokalusikallisella misoa, johon sekoitat niin paljon chiliä kuin mielesi tekee.

605 views

Hävikistä herkuksi: Kanaramen + Food Sealer Chef -arvonta

by Juulia 102 Comments
Hävikistä herkuksi: Kanaramen + Food Sealer Chef -arvonta

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja OBH Nordica

Tämä kanaramen on hyvä osoite yhdelle jos toisellekin keittiön hävikkiruualle.

Tunnustan: teen aika paljon heräteostoksia. Harva se päivä kannan kotiini jotain, joka oli vaan pakko saada … siis ruokakaupasta! Kauppareissuilta mukaani tarttuu esim. seuraavanlaisia houkutuksia:

  • eksoottisia hedelmiä, jotka näen jo mielessäni kauniisti aseteltuna aamupalalautaselle,
  • erikoisemman näköisiä vihanneksia ja juureksia, kuten vesimeloniretiisiä, raidallista munakoisoa tai violetteja porkkanoita
  • erilaisia juustoja sekä omiin että Juuson mielitekoihin,
  • sitä herkullista juureen leivottua leipää, jota kaupasta saa vain kerran viikossa
  • pähkinöitä, siemeniä ynnä muita kuivatuotteita, joista en ole varma onko niitä kotona jo
  • jotain jännän näköistä pastaa, kuten vaikka mustekalan musteella värjättyä mustaa linguinia

Lopputulos on ruokaa pursuileva keittiö. Pikkuinen jääkaappini ja pakastimeni ovat ääriään myöten täynnä ja kuivakaapit sylkevät sisuksistaan milloin mitäkin ovea raottaessa. Minun kokkailutahdillani ja Juuson ruokahalulla toki niitä varastoja saa ihan reippaalla tahdilla täydentääkin, mutta aika ajoin joudun kuitenkin kohtaamaan keittiön surullisimman näyn: pilaantuneen ruuan.

Olen aina tykännyt keksiä käyttötarkoituksia jääkaapista löytyville epämääräisille raaka-aineiden jämille; “jääkaapintyhjennysruoka” on mielestäni sellainen taitolaji, jossa kokin luovuus todella punnitaan. Pilaantuneista raaka-aineista ei kuitenkaan taitavinkaan jääkaapintyhjentelijä loihdi enää mitään!

Täydellinen esimerkki heräteostoksistani: vesimeloniretiisi, jollaisen olin aiemmin nähnyt vain Instagramissa. Pakkohan se oli ostaa kun se tielle osui!

Ruuan pilaantumiseen vaikuttaa niin aika, lämpötila kuin happikin. Omalta osaltani tiedän syyllistyväni kaikkien kolmen osatekijän osittaiseen ylenkatsomiseen: jääkaapin täyteen sullottujen hyllyjen perukoilta ei välttämättä huomaa kaivella niitä vanhimpia tuotteita esiin ja aika-ajoin kaappi tulee kerrasta niin täyteen lämpimiä raaka-aineita, että sen ihannelämpötilasta ei ole aina takeita.

Pakastimessa tilanpuute on pahin ongelma: ihanneminäni varastoi sinne kaikenlaisia sesonkituotteita ja arkea helpottavia raaka-aineita, jotka sitten unohdan sinne. Sieltä löytyy siis tälläkin hetkellä niin toissavuotisia marjoja, kuin niitä heräteostoksiakin (esim. broilerin maksaa, edamameja ja okraa). Ainoat pakastimesta nopeasti katoavat raaka-aineet ovat juustoraaste ja pekoni 😀

Raaka-aineiden kontaktia happeen pyrin toki minimoimaan pakkaamalla kaiken mahdollisimman ilmatiiviisti. Aina välillä kuitenkin varsinkin pakastinta myllätessä jonkin rasian kansi irtoaa paljastaen sisältä sellaisen kerroksen sellaisen kerroksen jäätä ja lunta, että siihen voisi kotitonttu pystyttää luisteluradan. Kylmävaurioitunut raaka-aine ei kovin herkkua enää ole, joten se lentääkin sitten suoraan bioroskikseen.

Sain OBH Nordicalta testiin Food Sealer Chef tyhjiöpakkauslaitteen, jonka avulla ruuan säilyvyyttä voi pidentää huomattavassakin määrin. Lisäksi sain kaksi samanlaista konetta teille lukijoille arvottavaksi –  arvonnasta lisää jutun lopussa 🙂

Tyhjiöintilaite siis poistaa pakkauksesta hapen, joka on suuri syy elintarvikkeiden ravintoarvon, koostumuksen, maun ja laadun heikkenemiseen pidempään säilyttäessä. Happi mahdollistaa erilaisten haitallisten mikro-organismien, kuten homeen, hiivan ja bakteerien kehittymisen, joten elintarvikkeen suojaaminen hapelta ehkäisee sen pilaantumista. Riippuen raaka-aineesta, tyhjiöimällä sen säilyvyys voi pidentyä jopa yli viisinkertaiseksi!

Tyhjiöity tuote on myös paremmin suojassa kylmävaurioilta pakastettaessa, nyt jäävät kuulkaas tässä taloudessa historiaan ne jäähilettä pursuilevat pakastusrasiat. Iloinen havainto oli myös se, että ainakin jotkut raaka-aineet saa pakattua normaalia huomattavasti pienempään tilaan tyhjiöimällä: verratkaas vaikka näitä kahta pakastettua lehtikaalisatsia!

Ihan mitä tahansa ei tyhjiöintilaitteeseen voi kuitenkaan niin vain laittaa. Esimerkiksi vihannekset täytyy kiehauttaa, hedelmät kuoria, nesteet pakastaa ennen tyhjiöintiä (nestehän laajenee pakastettaessa, eikä tyhjiöidyssä pussissa ole laajenemiselle tilaa). Pieni vaivannäkö ei kuitenkaan tunnu missään kun kyse on hävikin vähentämisessä, joka on niin ekologista kuin taloudellistakin 🙂

Mitä tulee muovijätteeseen, jota itse ainakin etukäteen pohdin: OBH Nordican tyhjiöpussit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä. Ne voi siis tiskata käsin, tai lykätä tiskikoneeseen ja kunhan varmistaa, että ne ovat sisältäkin kuivia, voi pussin laittaa kaappiin ja käyttää uudelleen kun tarve iskee. Pussi toki hieman pienenee jokaisella tyhjiöintikerralla, kun kone saumaa avonaisen reunan kiinni, mutta kyllä yhden reilun kokoisen pussin silti moneen kertaan ehtii hyödyntää, ennenkuin se lähtee muovinkeräykseen.

Kun sain koneen kätösiini, alkoi kotonani samantien armoton tyhjiöinti. Vakuumiin pääsi niin tupaantuliaislahjaksi saatu kassillinen lehtikaalia, kuin vihermehujen tekemisestä yli jääneet porkkanan ja varsisellerin kannatkin.

Kyseisellä viikolla kiirettä pukkasi arkisin siinä määrin, että kotiimme ajautui poikkeuksellisesti jopa rotisseriekana, joka on tällaisen “teen mieluiten kaiken itse alusta asti” -kokin todellisen kiireen merkki. Ahmimme siitä eräänä pitkän päivän iltana osan pahimpaan nälkäämme sellaisenaan, loput lihat riivin yhteen tyhjiöpussiin ja jäljelle jääneen rangan toiseen.

Kun viikonloppuna vihdoin koitti rauhallisempi päivä, kaivelin tyhjiöpakkaukset kaapista ja pistin ramenkeiton tulille. Jos kerran kantaa kotiinsa kanan luineen päivineen, se kannattaa minusta aina hyödyntää viimeistä niveltä myöten liemikattilassa! Kana ehti olla tyhjiössä kuusi päivää, joten kyllähän se pussin avaaminen hieman jännitti … mutta turhaan!

Keitot ja liemet ovat mielestäni jääkaapintyhjennysruokien aatelistoa, niihin kun voi halutessaan upottaa lähes koko vihannes- ja juureslokeron sisällön sekä kuivakaapista kaikenlaisten makaroni-, kvinoa- tai nuudelipussien jämät. Kanan jämästä loihtimani mausteinen liemi rikastettiin pitkän ja hartaan keittelysession jälkeen keitoksi pakastimesta kaivellulla lehtikaalilla, kuivakaapista löytyneiden erilaisten nuudelipussien lopuilla, porkkanalla, pian parhaat päivänsä nähneellä merileväsilpulla sekä superkauniilla ja täälläpäin maailmaa harvinaisella vesimeloniretiisillä, jonka sain puoleen hintaan Hakaniemin Hallin luomupuodista. Retiisi oli jo aika nahistunut, mutta virkosi mukavasti vietettyään yön vesilasissa jääkaapissa 🙂

Tähän hävikkirameniin voi käyttää valkosipulin, inkiväärin ja soijan lisäksi mausteeksi mielestäni vähän sitä, mitä kotoa löytyy – nyt ei olla kokkailemassa pilkuntarkkaa japanilaista perinnereseptiä tässä vaan vähentämässä hävikkiä! Itselläni on kaapissa yleensä mm. tähtianista, kanelitankoja, korealaista gochujang-tahnaa, sichuanpippuria sekä viismaustetta, joten maustoin liemen niillä. Ramenkeiton pohjana on usein myös jonkinlainen dashiliemi, joten tein sellaisen kaapistani löytyvästä kombulevästä. Jollet valmista dashilientä keittoasi varten, lisää keittoon hieman enemmän kanalientä per annos.

Hävikistä herkuksi -kanaramen 2:lle

Ramenliemeen:

2 l vettä

1 paahdetun kanan jämät

1-2 sellerin vartta tai reilummin leikattu sellerin tyvi

1-2 porkkanaa tai 6-8 porkkanan reilusti leikattu kanta

1 iso sipuli

3 kokonaista kevätsipulia tai 6-8 kevätsipulin vihreät osat

5 valkosipulin kynttä

1 paksu peukalonmitta tuoretta inkivääriä

1 rkl gochujangia / doubanjiang /sriracha / chilihiutaleita

3-4 tähtianista

1 iso kanelitanko tai 1 rkl jauhettua kanelia

2 tl suolaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl sichuanpippureita

1 rkl viismaustetta

Kombu dashiin:

n. 10 x 10 cm pala kombulevää

5 dl vettä

Keittoon:

2-3 dl kombu dashia

8 dl ramenlientä

n. 170 g nuudeleita

n. 200 g kypsää kananlihaa

2 porkkanaa

4 retiisiä tai viiden sentin pala retikkaa

jotain vihreää: 3-4 lehtikaalin lehteä / puolikas pienestä parsakaalista / kourallinen sokeriherneitä tai vihreitä papuja

5 minuutin muna

viipaloitua kevätsipulia

norilevää tai kuivattua silputtua merileväseosta

Laita ensimmäisenä kombudashi tekeytymään: leikkele kombulevä hieman pienemmiksi paloiksi ja upota se kylmään veteen. Jätä levä likoamaan veteen siksi aikaa, kun keittelet ramenlientä – tai jopa yön yli. Kun ramenliemi alkaa olemaan valmista, laita kombulevä liotusvesineen liedelle ja lämmitä sitä hitaasti kohti kiehumispistettä. Ota kattila pois liedeltä juuri ennen kuin vesi alkaa kiehumaan ja poista kombulevä liemestä.

Leikkaa sipuli, inkivääri ja vihannekset muutaman sentin paloiksi ja murskaa valkosipulin kynnet. Paahda vihanneksia muutamassa erässä kuivan liemikattilan pohjalla tai kuivalla paistinpannulla, kunnes ne mustuvat sieltä täältä – varo kuitenkin polttamasta erityisesti valkosipulia. Kerää kaikki vihannekset liemikattilaan ja lisää vesi sekä kaikki mausteet (mikäli paahdat vihannekset paistinpannussa, huuhdo pannun pohja tilkalla vettä ja lisää  huuhteluvesi sitten liemikattilaan).

Riko kana pienemmiksi paloiksi, jotka mahtuvat hyvin kattilaasi. Lisää palat kattilaan ja kiehauta seos. Laske sitten lämpöä ja keittele lientä ilman kantta kevyesti poreillen vähintään 2 tuntia, mieluummin 3-4 tuntia. Kun olet keittänyt lientä muutaman tunnin, tarkista sen maku – liemen olisi tarkoitus olla lopuksi vahvan mausteista, mutta ei liian suolaista (voit lisätä soijaa tarpeen mukaan vielä valmiiseen keittoon). Yleensä liemi alkaa olemaan mukavan makuista siinä vaiheessa, kun sitä on jäljellä noin puolet aloitusmäärästä. Siivilöi ramenliemi huolella ja jäähdytä se, mikäli haluat kuoria siitä ylimääräistä rasvaa pois – muussa tapauksessa voit jatkaa suoraan seuraavaan työvaiheeseen.

Kun olet valmis tekemään keittoa, mittaa kattilaan 8 dl ramenlientä ja lisää siihen 2 dl kombudashia. Viipaloi porkkana sekä käyttämäsi vihreä vihannes, kuten lehtikaali, ja keitä niitä liemessä, kunnes ne ovat napakan kypsiä. Tarkista liemen maku ja lisää tarvittaessa hieman soijakastiketta ja/tai chiliä tai mikäli keitto on makuusi liian vahvaa, hieman dashilientä.

Vihannesten kypsyessä liemessä, valmistele keiton muut osat. Kiehauta nuudelit erillisessä kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä myös viiden minuutin muna ja säikäytä se kylmällä vedellä. Itse varmistan kuorien irtoamisen naputtelemalla kuoren kauttaaltaan säröille lusikalla ja jättämällä sen sitten kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Näin kuoren alla piilotteleva kalvo kastuu ja irtoaa yleensä yhteistyössä. Viipaloi retiisi ohuelti ja revi kypsä kananlihan kahdella haarukalla paloiksi (tai mausta kokonaiset kypsät kananrinnat viismausteella, paista ne nopeasti pinnaltaan rapeaksi pannussa ja leikkaa ne sen jälkeen annospaloiksi).

Kokoa keitto: jaa nuudelit kahteen kulhoon ja annostele liemen seasta vihannekset tasaisesti kumpaankin astiaan. Lisää kulhoon kana, viipaloitu retiisi, sekä puolikas pehmeäksi keitetty muna kummallekin. Annostele liemi sitten ainesten päälle. Koristele annokset vielä viipaloidulla kevätsipulilla ja kuivatulla leväsalaatilla.

Mikäli sinulla sattuisi jäämään lientä hieman yli, se kannattaa pakastaa pahan päivän varalle. Liemeen kun ei tarvitse lisätä kuin kypsät nuudelit ja niitä vihanneksia mitä kotoa nyt sattuu löytymään, niin kätösissä on kulhollinen lämmittävää ramensopantapaista. Kylmänä ja piemänä syyspäivänä moisen aarteen kaivaminen pakastimesta todellakin ilahduttaa … testattu on!

Ps. Sous vide -taplailulleni tulee nyt taatusti jatkoa 😀 Hankintalistalla on tyhjiöintirasioita pikamarinointia varten: tyhjiöty raaka-aine nimittäin marinoituu tuntien sijasta minuuteissa!

Pps. Jos ramenkeittohammasta jäi tämän ohjeen jälkeen vielä kolottamaan, hieman piedemmän kaavan mukainen ja perinteisempi ramenkeitto-ohje löytyy täältä.


 OBH Nordica antoi minulle arvottavaksi kaksi Food Sealer Chef -laitetta. Mikäli haluat osallistua niiden arvontaan, kommentoi alle parhaat ruokahävikin vähentämisvinkkisi!

Arvontaan voi osallistua 2.11.2016 klo 18:00 asti. Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti.

OSALLISTUMISAIKA ON PÄÄTTYNYT. Kiitos kaikista kommenteista ♥

468 views

Sichuanpippurihärkis

by Juulia 5 Comments
Sichuanpippurihärkis

härkis

Uusista kasviproteiineista on nyt kohistu sen verran pitkään, että sain lopulta minäkin ryhdistäydyttyä ja kannettua paketin Härkistä kotiin. Muumijauhelihan mieleen tuovaa Mifuakin olen ujosti hieman silmäillyt; Nyhtökaura ja Oumph sen sijaan loistaa edelleen poissaolollaan niin katseeni tieltä kuin masustanikin. Aloitetaan tämä kasviproteiinitutustumisleikki siis siitä, mitä käsiin helpoiten saadaan!

Härkiksestä olisin kasvissyöntivuosinani ollut todella fiiliksissä – sen koostumus ja maku ohittavat kevyesti kaikenlaiset soijarouheet ja muut soijavalmisteet. Sitä tekee mieli suorastaan napsia sellaisenaan paketista. Maustaminen osoittautui kuitenkin ensimmäisellä testikokkailukerralla hieman haastavaksi: tein härkisbolognesea ja mielestäni upotin siihen kosolti makua – oli niin punaviiniä, rutosti valkosipulia, chiliä kuin yrttejäkin. Lopputulos oli “ihan hyvää”, mutta ei varsinaisesti houkutellut tekemään samaa pöperöä toiste. Auts.

Toisella kerralla paistoin Härkistä kidneypapujen, sipulin, valkosipulin, chilin ja juustokuminan kanssa tortillan täytteeksi. Notkistin täytteen lopuksi muutamalla lusikallisella vegaanista creme fraichea. Kyllä maistui kuulkaa herkulta! Väänsin tortilloidemme täytteeksi vielä vegaanisen juustokastikkeen perunasta, porkkanasta ja oluthiivahiutaleista (silkkaa taikaa muuten tuo soossi) ja lisäksi väliin tuli tietysti salsaa ja rapeaa salaattia. Älyttömän hyvää!

sichuanpippurihärkis

Aika vegaanisella linjalla on täällä siis vedelty viime viikkoina! Kun kuitenkin elelin sen n. 13 vuotta nuoruuttani ilman lihaa, jäi minulle sekasyöjäksi palanneenakin vahva kiinnostus kasvisruokamaailman ilmiöihin: jokainen vegoni (eli vegepekoni) –resepti on testattava, halajan hapattamaan pähkinäjuustoa ja kas kun en ole vielä ryhtynyt uteliaisuuttani pesemään vehnäjauhoistani tärkkelystä pois saadakseni aikaan ikiomaa seitania 😀

Erinäisten uutisten, uutisten ja ihan omienkin havaintojeni* perusteella niin vegaanius kuin osa-aikainen veganismikin on kovassa nosteessa: kasvisten kulutus kasvaa kovaa vauhtia ja kaupat vastaavat vegaanisten tuotteiden kysyntään kokoajan paremmin.

(*Ai missä mä teen niitä havaintoja? Facebookissa tietenkin, kuten kaikki muutkin tieteellisiltä metodeiltaan pätevät asiantuntijaihmiset 😉  Sipsikaljavegaaniryhmälle varsinkin iso peukku!)

härkis

Mutta palataanpa siihen Härkikseen. Yhden hieman epäonnistuneen ja toisen erityisen hyvin onnistuneen kokeilun jälkeen en enää epäröinyt napata kaupasta käsiini pakettia kolmatta kertaa. Tällä kertaa tein siitä itselleni pikaisen lounaan, joka saatiin kasaan kaappeja ja jääkaappia tonkimalla.

Tämän nuudelihässäkän esikuvana on ammoisella Kiinanmatkalla syömäni kuivahko ja ihanasti turruttavan tulinen wokattu kasvisruoka, jonka nimestä minulla ei tietenkään ole tietoakaan. Pääosaa tässä ruuassa esittää kuitenkin esikuvansa mukaisesti  turruttavan tulinen sichuanpippuri, jota löytyy ainakin Hämeentien etnisistä kaupoista, sekä kiinalainen viismauste, jota voi etsiskellä samalla kauppareissulla. Melkein mikä tahansa vihannes on herkkua näiden kahden mausteen kanssa paistettuna, jos minulta kysytään ♥

Nuudeleiksi tähän hässäkkään sopii ihan mikä vaan, mutta itse olen hurahtanut erityisesti tattarinuudeleihin joita löytyy sataprosenttisina mm. Clearspringiltä. Kiinalainen, Sichuanin alueelta peräisin oleva mm. hapatetuista soijapavuista tehty doubanjiang-chilitahna sopii tähän ruokaan myös kuin nenä päähän, mutta toki perinteistä chilin tulisuutta voi tuoda annokseen muillakin aasialaisilla chilitahnoilla. Ainakin omasta lähikaupastani löytyy ihanaa korealaista gochujang-tahnaa, johon itse jäin koukkuun keväällä ramenkeittopuuhien ohella.

Härkis-nuudelihässäkkää sichuanpippurilla 1:lle

vegaaninen

n. 80 g nuudeleita

vajaa puoli paketillista Härkistä

n. 100 g broccolinia tai parsakaalia

n. 1½-2 rkl mietoa seesamiöljyä / 1-1½ rkl mietoa kasviöljyä + 2 tl vahvaa seesamiöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

peukalon verran tuoretta inkivääriä

2 tl sichuanpippureita

2 tl kiinalaista viismaustetta

2 tl soijakastiketta

2 tl vaahterasiirappia, kookossiirappia, agavea tms. nestemäistä makeutta

1-2 tl kiinalaista soijapapu-chilitahnaa (Doubanjiang) tms. chilitahnaa

Tarjoiluun:

+ yhden satsuman tai puolen appelsiinin mehu

+ kevätsipulia

Halkaise broccolinit pitkittäin kahtia ja leikkaa niistä kuivuneet tyvet pois Parsakaalin voit leikata nupuiksi ja pilkkoa varren vajaan sentin paksuisiksi paloiksi. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja raasta inkivääri raastimen hienolla terällä. Murskaa sichuanpippureita hieman morttelissa.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan lisäten broccolinit/parsakaalit nuudelien keitinveteen noin 3-4 minuuttia ennen nuudelien valmistumista. Huuhdo nuudelit ja broccolinit/parsakaalit kylmällä vedellä siivilässä ja jätä odottamaan.

Laita öljy paistinpannulle ja paista siinä valkosipulia sekä sichuanpippureita keskilämmöllä hetki. Lisää sitten pannulle Härkis ja jatka paistamista, kunnes sekä Härkis että valkosipulit saavat hieman väriä. Lisää pannulle viismauste, inkivääri sekä doubanjiang ja pyörittele mausteet kunnolla Härkiksen sekaan ennen kuin lisäät pannulle nuudelit sekä broccolinit.

Sekoita Härkis-mausteseos huolella nuudeleihin ja broccoliniin. Lisää pannulle vielä soijakastike sekä vaahterasiirappi ja anna nesteen kiehahtaa hieman. Kumoa annos tämän jälkeen heti kulhoon ja mausta se halutessasi vielä appelsiinin tai satsuman mehulla sekä silputulla kevätsipulilla. Valmista!

Ps. Seuraavana lukulistallani on Taru Anttosen ja Jukka Vornasen uunituore kirja Lihansyöjien maa, joka valottaa maamme lihansyöntikulttuuria niin tutkijoiden, kuluttajien, lihantuottajien kuin päättäjienkin näkökulmasta.

Pps. Ruoka on lähes gluteeniton, jos käytät soijan sijasta tamaria; Härkiksen gluteenipitoisuus on analyysien mukaan alle 20 mg/kg. Härkis on siis käytännössä gluteeniton, kertoo valmistaja Versofoods. Härkis sisältää kuitenkin ohramallasuutetta ja osa raaka-aineista käsitellään tiloissa, joissa käsitellään myös kotimaisia viljoja. Ohramallasuute ollaan vaihtamassa pian viljattomaan vaihtoehtoon. 


Clearspringin 100% tattarinuudelit saatu testiin blogini kautta.

808 views

Tempeh-varhaiskaalipannu

Tempeh-varhaiskaalipannu

Kotiini kantautui pitkästä aikaa tempehiä, kun piipahdin ruokavarastontäydennysretkellä Hämeentien aasialaisissa ruokakaupoissa ♥ Tutustuin tähän soijavalmisteeseen ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten matkustellessani Sumatralla. Eräs elämäni ikimuistoisimpia aterioitani onkin ollut kullanrapeaksi paistettu tempeh suoraan pannusta – keskellä sademetsää tietysti (sillä reissulla piti nähdä villejä orankeja, mutta päädyin näkemään huomattavasti enemmän iilimatoja ja itikoita).

Tempeh tehdään tofun tapaan soijapavuista, mutta pavut jätetään osittain kokonaisiksi ja fermentoidaan – noin vuorokauden fermentoinnin jälkeen papujen väliin on kasvanut eräänlainen rihmasto ja tempeh on valmista syötäväksi. Kuullostaa ehkä hurjalle, mutta lopputulos on kuitenkin jotain todella terveellistä ja herkullista. kiinteä ja pähkinäisen aromaattinen proteiini- kuitu- ja ravintopaketti. Fermentoinnin vuoksi soijapapu on elimistölle helpommin sulavassa muodossa, eli ei huolta kaasuvaivoista vaikka pavuista kyse onkin 😀 – lue lisää tempehistä vaikkapa täältä.

Tempeh on siitä mahtava raaka-aine, että sen voi pakastaa huoletta. Tofun rakenne muuttuu pakastettaessa, mistä en aina oikein tykkää, mutta tempehille ei käy kuinkaan. Lisäksi sitä saa aasialaisista kaupoista todella edullisesti: parilla eurolla puoli kiloa – ostankin sitä usein varastoon niiden päivien varalle, kun pitäisi taikoa jotain ns. tyhjästä 🙂

Tällä kerralla tein tempehistä, varhaiskaalista ja viikonlopun kokkailuista ylijääneestä kookoksen puolikkaasta satay-tyyppisellä maustetahnalla maustetun nuudelipannun. Pannun on tarkoitus olla kuivahko, osittain mukavasti kärähteen oloinen viritys.

Annoksessa on omaan makuuni sopivassa tasapainossa suolaista, makeaa, rapeaa ja raikasta, mutta mieleni muuttuu päivittäin – seuraavalla kokkailukerralla saatan tehdä tästä makeamman tai tulisemman, lisätä tai poistaa raaka-aineita. Sellaista se arkikokkaus on: niiden raaka-aineiden fiilistelyä mitä kotoa kulloinkin sattuu löytymään!

Riisinuudelilastut käpristyvät keitettäessä hauskiksi rulliksi – jos silmiisi osuu näitä, niin kannattaa napata mukaan!

Tempeh-varhaiskaalipannu

vegaaninen

n. 100 g riisinuudelilastuja (tai leveitä riisinuudeleita)

200 g varhaiskaalia (n. puolikas pienikokoinen kaalinpää)

200 g tempehiä (voit korvata myös kiinteällä tofulla)

3 kevätsipulia

2 rkl kookosöljyä

maustetahnaan:

puolikkaan kookospähkinän liha ja kookosvesi (tai n. 1,5 dl kookoskermaa)

1-2 rkl maapähkinävoita

1 tomaatti

2-3 valkosipulin kynttä

peukalonmittainen pala inkivääriä

1-2 rkl soijakastiketta tai Ketjap Manis -kastiketta

1 chili

1 rkl kookosöljyä

tarjoiluun:

chilikastiketta

kookoslastuja

kevätsipulisilppua

Mikäli käytät kookospähkinää, aloita valmistelut siitä. Etsi kookoksen pehmeä “silmä” ja tee siihen reikä esim. ruuvimeisselillä. Kaada kookosneste talteen ja avaa kookospähkinä naputtelemalla sitä voimakkaasti sen halkaisijan ympäri esim. painavan kokkiveitsen tylpällä reunalla, kunnes kuori alkaa haljeta (katso tarkemmat ohjeet kookospähkinän halkaisemiselle esim. täältä). Irroita hedelmäliha ja ota se talteen.

Keitä riisilastut  tai -nuudelit kypsiksi ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä siivilään odottamaan.

Kuutioi tempeh ja paista kuutiot 1 rkl öljyssä kullanruskeiksi. Pilko kaali isoiksi lohkoiksi ja lisää pannulle. Sillä välin kun kaali paistuu pannulla tee maustekastike valmiiksi. Soseuta kookosvesi, kookoksen hedelmäliha, valkosipuli, chili, inkivääri, tomaatti, soijakastike sekä maapähkinävoi puuromaiseksi tahnaksi (lisää tarvittaessa hieman vettä mikäli kookosvettä ei ollut tarpeeksi tahnamaisen koostumuksen aikaansaamiseksi).

Lisää maustetahna pannulle ja paista sen aikaa, että seos alkaa tuoksua. Lisää pannulle lopuksi vielä kypsät riisilastut tai -nuudelit, silputtu kevätsipuli ja paista huolella sekoitellen hetki. Itse tykkään tässä vaiheessa nostaa lämpöä kovemmalle, niin että saan aineksiin kunnon paistopinnan.

Tee sitten pannun keskelle tilaa ja riko sekaan yksi muna. Sekoita se varovasti muiden ainesten sekaan. Älä kypsennä enää vaan tarjoile heti kevätsipulisilpun, kookoslastujen ja chilikastikkeen kera.

348 views