Villi ja vihreä parsahummus

Villi ja vihreä parsahummus

parsahummusParsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

parsahummus

parsahummus

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

vihreä hummus

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

31 views

Mämmileipä mämmikierteellä

by Juulia 0 Comments
Mämmileipä mämmikierteellä

mämmileipä

Mämmi!

Pääsiäinen meni jo, mutta mämmikausi se sen kun jatkuu vaan! Siis ainakin täällä. En voi väittää olevani mämmistä aivan yhtä innoissani kuin Juha Mieto, mutta en siitä ihan kyllikseni yleensä vielä pääsiäisen aikana saa. Välillä mämmiä on saatava jopa aivan muina kuin tämän ns. asianmukaisen vuodenajan aikana ja silloin kiitän kauppoja, jotka tarjoavat tätä maltaista herkkua pakastealtaastaan ympäri vuoden. Tänä mämmihimo iski kuitenkin vasta pääsiäisenä ja kiirastorstain hälinässä tein kaupassa ison virheen: ostin sitä aivan liian vähän. Luulisi, että reilu puoli kiloa mämmiä riittäisi kahdelle ihmiselle muutamaksi päiväksi, mutta eipä se vaan riitäkkään, mikäli suurin osa siitä mämmistä uppoaa yhtäkkiä leipään!

Kuukauden ruokahaaste: mämmi

Hannan SoppaKokit ja Potit -blogit herättelivät alkuvuonna aikoinaan ruokablogeissa pyörineen kuukauden ruokahaasteen taas aktiiviseksi. Pidän kovasti haasteista, joten kun huhtikuun #kuukaudenruokahaaste osui mämmin kohdalle, oli fiilis mitä mahtavin: MÄMMI! Siinä vasta haaste! Innostuksesta huolimatta en kuitenkaan meinannut ensiksi keksiä mämmistä niin mitään kokattavaa, mämmi kun on minusta parasta ihan vain sellaisenaan (aitoa kermaa päälle kiitos ja ei todellakaan mitään sokeria!). Pääsiäisen alla kuitenkin välähti: mitäpä jos laittaisin mämmiä hapanjuurileipääni? Tuumasta toimeen ja mämmileipä tekeille.

mämmileipäMämmileipä nro 2: mämmiä vain kierteessä

mämmileipä

Hapanjuurileipä

En ole mikään ekspertti hapanjuurileivonnassa, joten olen arastellut kirjoitella aiheesta täällä blogissa. Olen leiponut viime kesästä asti 2-3 leipää viikossa, joten harjoitusta on toki tullut jo ihan mukavasti ja voidaan perustellusti sanoa, että olen hurahtanut hapanjuurileivontaan ♥ Perusasiat oppittuani haasteita on asettanut esim. korkeamman hydraation (eli kosteamman) taikinan käsittely, ihanteellisen fermentaatiopisteen tunnistaminen (eli milloin leipä on kohonnut sopivasti paistamista varten, eikä ole ali- tai ylikehittynyt) ja kulloisenkin leivän viiltosyvyyden määrittely. Välillä saankin siksi aikaan aikamoisia muotopuolia ja lituskoita, mutta herkullisia leipomukseni aina onneksi ovat ja siinä varmasti myös syy sille, että hapanjuurileivonta on niin koukuttavaa 🙂

Koska kokkausfilosofiani on vahvasti “tekemällä oppii” -tyyppinen, aion nyt pokkana jakaa teille kuitenkin hapanjuurireseptini. Jos et koskaan ole leiponut hapanjuurella et voi valitettavasti niin vain seurata reseptiäni (jutusta tulisi perusteiden kanssa tuhottoman pitkä), mutta saat jutustani ehkä kipinän tutustua asiaan tai kokeilla mämmileivän tekemistä vaikka tutulla hiivaleipätaikinalla. Ja jos taas leivot jo juurella, voit toivottavasti saada jutustani idean vaikka siihen omaan mämmileipäversioosi!

Koska leipien tuunaamisen pohjana on minusta hyvä käyttää alkuun tuttua ja moneen kertaan leivottua ohjetta, lähdin tekemään mämmiversiota meidän arkileivästä (speltti-vehnäleipä, jonka resepti on Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirjasta). Ensimmäiseen mämmileipään laitoin innoissani mämmiä mittailematta suoraan taikinan sekaan (moka! Mites teet saman leivän uudelleen, jos et tiedä paljonko mämmiä taikinaan laitoit?) ja toisen mämmileipäni tein tutusta taikinasta mutta mämmikierteellä. Molemmat olivat herkullisia, mutta vasta kolmas meni nappiin: mämmiä päätyi sekä taikinaan, että mämmikierteenä leipään sattumaksi.

mämmileipä"Mämmileipä nro 3 – kauniisti paistunut ja maukas!

Lopputuloksessa maistuu selvästi mämmi, muttei kuitenkaan mitenkään hyökkäävästi. Enemmänkin silleen mukavan vienosti (toki niitä kierrekohtia lukuunottamatta) ja siksi tämä leipä maistuukin ehkä myös niille, jotka eivät mämmiä fanita aivan yhtä paljon kuin minä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, alapuolinen ohje vaatii tosiaan hapanjuurileivonnan perustiedot ja taidot. Niiden kanssa pääsee hyvin alkuun ostamalla tuon Eliisan Leipävallankumous-kirjan jota itsekin käytän, liittymällä FB:n Hapanjuurileipurit -ryhmään ja katsomalla Leipäpajan YouTube-kanavalta Eliisan mahtavat ja monia ainakin itseäni alkuun askarruttaneita asioita valaisevat videot. Omat kaksi vehnäjuurtani olen saanut toisen ystävältäni ja toisen Eliisalta, mutta kirjan ja videoiden avulla juuren voi myös pistää alulle alusta asti ihan itse.

Mämmileipä mämmikierteellä

340-350 g huoneenlämpöistä vettä (68-70%)

250 g sihtispelttijauhoja (50%)

250 g vehnäjauhoja (50%)

75-125 g imellettyä mämmiä (15-25%)

100 g aktiivista vehnäistä hapanjuurta (20%)

10 g karkeaa harmaata merisuolaa* (2%)

Mämmikierteeseen:

3-4 rkl imellettyä mämmiä

2-3 rkl paahdettuja mantelilastuja

Lisäksi:

riisijauhoja

kohotuskori

leivinliina

*Itse käytän karkeaa Sel de Guérande -merisuolaa, joka liukenee taikinan sekaan hitaasti ja jonka voi siksi sekoittaa halutessaan taikinan sekaan heti alussa. Jauhoni ovat pääsääntöisesti Malmgårdilta.

Valmista taikina:

Herätä juuri ja ruoki se tarpeelliseen kokoon, anna tekeytyä aktiiviseksi. Sekoita kulhossa vesi, mämmi ja hapanjuuri. Jos laitat mämmiä enemmän, aloita pienemmällä vesimäärällä – vettä on helppo lisätä taikinaan muutama gramma taitteluvaiheessa käsiä kastelemalla mutta pois sitä ei niin vain saakaan.

Lisää sitten kulhoon jauhot ja suola ja sekoita sen verran, että seassa ei enää ole kuivia jauhopaakkuja. Älä vaivaa. Peitä kulho ilmatiiviisti ja jätä tekeytymään kolmeksi vartiksi. Kostuta kädet kevyesti (tai reilummin jos tahdot lisätä taikinaan vielä nestettä) ja taittele taikina kerran nostamalla ja venyttämällä varovasti taikinaa itsensä yli neljältä suunnalta (pohjoinen-etelä, itä-länsi). Jätä tekeytymään huoneenlämpöön kahdeksi tunniksi ja taittele taikina tänä aikana vielä 3-4 kertaa. Pidä taitteluita lukuunottamatta taikina koko ajan huolella peitettynä niin, ettei siitä pääse haihtumaan kosteutta.

Muotoilu:

Nosta leivinliina kohotuskorin päälle ja ripottele liinalle reilusti riisijauhoja. Siirrä taikina varovasti kulhosta työtasolle ja tee esimuotoilu. Jätä esimuotoiltu taikina rentoutumaan tasolepoon kuvun alle 20 minuutiksi. Jauhota sitten taikinan pinta pienellä määrällä riisijauhoa. Kumoa taikina varovasti tasolle nurinpäin. Levittele se varovasti venytellen ja nostellen neliskanttiseksi levyksi ja levitä levylle ohut kerros mämmiä. Varo runnomasta taikinaa littaan. Ripottele levylle lopuksi kuivalla pannulla kullanruskeiksi paahdetut ja jäähtyneet mantelilastut (niiden tehtävä on tuoda makua, mutta myös imeä itseensä osa mämmikierteen kosteudesta).

Rullaa levy kahdesta suunnasta keskikohtaa kohden, kunnes rullat kohtaavat toisensa. Nipistele rullat varovasti toisiinsa kiinni koko pötkön pituudelta. Nosta ja taita tai rullaa rullapötkön päät sitten toisiaan kohden niin, että toinen pää jää toisen alle. Käännä näin syntynyt paksu pieni limppu varovasti ympäri ja muotoile alustaa vasten kämmenillä vetäen ja pintaa kiristäen pitkänomaiseksi limpuksi. Anna limpun levätä näin päin hetki, jotta alapinnan sauma asettuu. Nosta leipä lopuksi saumapuoli ylöspäin kohotuskoriin ja ripottele pinnalle vielä reilusti riisijauhoja.

Muotoiluakin saan kyllä vielä treenata lisää… mutta hyvä tuli tälläkin hieman repeilleellä mötikällä!

Kohotus ja paistaminen:

Peitä kohotuskori huolella ja kohota taikinaa huoneenlämmössä vielä noin tunti, tai kunnes näet leivän pinnalla olevaan jauhokerrokseen ilmestyvän halkeamia. Tästä tiedät että kohoaminen on hyvässä vauhdissa ja voit nostaa leivän kylmälepoon jääkaappiin. Yleensä aikaa menee taikinan sekoittamisesta 4°c jääkaappiin nostamiseen minulta reilu neljä tuntia. Paista leipä noin vuorokauden-puolentoista kuluttua.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Kumoa leipä varovasti pellille/pataan ja viillä pinta. Paistan itse leipää 250 asteessa ensimmäiset 20 minuuttia ja lasken lämmön sitten 225 asteeseen. Jatkan paistamista alemmassa lämpötilassa vielä noin 20 minuuttia, tai kunnes leipä on pinnaltaan reilusti paahtunut ja kumisee ontosti pohjaa koputellessa. Koska jokaisen uuni on omanlaisensa, ei hirmuisen tarkkaa yleisohjetta paistamiselle voi varmaan kukaan antaa. Itselläni on vieläpä uuni jossa on höyrytoiminto ja käytän pitkien limppujen kanssa juurikin uunin höyrytoimintoa saadakseni uuniin reilusti kosteutta. Jollei sinulla ole uunissa höyrytoimintoa, kosteus pitää tuottaa uuniin toisilla keinoilla: esim. suihkuttelemalla uuniin vettä suihkepullosta tai laittamalla uunin pohjalle vesihöyryä tuottava uuninkestävä vesiastia.

Oma lempitapani varmistaa kosteus uunissa silloin, kun en käytä höyrytoimintoa on paistaa leipä kuvun alla. Kuvun alla paistaminen antaa minulle itseasiassa usein parhaan tuloksen 🙂 Pyöreäksi muotoillut leivät paistankin siksi monesti valtavan teräskattilan alla ensimmäiset 20 minuuttia ja otan kuvun pois paiston loppuajaksi. Pitkät limput eivät teräskattilani alle mahdu, siksi ne pääsevät höyryuuniin!

mämmileipä

Muistathan antaa leivän vetäytyä ennen leikkaamista paiston jälkeen ainakin tunnin!

Hei! Jos sinäkin tahdot osallistua huhtikuun mämmihaasteeseen, osallistuminen on näin helppoa: valmista jotain mämmipitoista ja jaa tuotoksesi blogissasi tai sosiaalisessa mediassa tägillä #kuukaudenruokahaaste. Itse olen jo edelliskuukausina (helmikuu: veriappelsiini, maaliskuu: max30min) listannut haasteeseen osallistuvien blogipostauksia omaan juttuuni, tehdäänpä tälläkin kerralla niin! Nyt olen kyllä tosi utelias näkemään, moniko haasteeseen tarttuu 🙂

Huhtikuun ruokahaaste – mämmi:

Hannan Soppa: Mämmibowl avokado-suklaamoussella

Ruoka-alkemisti: Mämmirisotto

Syötävän hyvä: Mangorahka ja lakritsimämmiä

Viimeistä Murua Myöten: Mämmisämpylät

49 views

Kikhernemuhennos – siivouspäivän pikaruoka max30min

Kikhernemuhennos – siivouspäivän pikaruoka max30min

kikhernemuhennos

Keittiön siivouspäivä

Siivouspäivä. Päivä jota kammoan jopa enemmän kuin maanantaita, Olen niitä ihmisiä, jotka siivoavat vain pakon edessä tai silloin kun iskee “se fiilis” – jota tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa. Teininä huoneeni lattiaa peitti jatkuvasti kerros puolikäyttöisiä vaatteita ja voi sitä pölyn määrää! Onneksi en enää ole aivan yhtä siivoton tapaus. Muutto ekaan omaan kämppään sai aikaan sen, että aloin ylläpitää asuntoni siisteyttä säntillisemmin … mutta tilanne silti varmaan eskaloituisi välillä edelleen ilman armasta miestäni, joka on ottanut asiakseen ylläpitää järjestystä ja siisteyttä tässä huushollissa.

Siivouspäivinä meillä tapahtuukin yleensä seuraavaa: mieheni jynssää raivolla koko kodin lattiasta kattoon samalla kun itse piilottelen pois tieltä pääsääntöisesti keittiössä. Yleensä yritän päivän hengessä tehdä toki jotain myös omalta osaltani – esim. kylppärin ja keittiön lavuaarien, kaakeleiden ja kaapinovien jynssääminen sormenjäljistä on minusta ihan jees hommaa. Kerran pari vuodessa saan kuitenkin aikaan siivouspäivinä jotain vielä hyödyllisempää: kartoitan keittiön ruokavarat kuivakaapeissa, jääkaapissa ja pakastimessa + siivoan ja uudelleenjärjestelen kaappien sisällön.

kikhernemuhennos

AUTS.

En tiedä teistä, mutta ainakin meillä kertyy sekä jääkaappiin, pakastimeen että kuivakaappiin välillä parhaat päivänsä nähneitä mausteita, heräteostoksia, tähteitä sekä tuplasatseja tuotteista, joita on ostettu lisää kun ei ole muistettu kotona katsoa onko niitä jo. Tällä siivouskierroksella löysin kaapin perukoilta mm. useamman paketin vanhentunutta kuivahiivaa, vintage leivontasuklaata (!!!) sekä purkin tonnikalaa jota en edes muista ostaneeni.

Niin vaikealta kuin tuon urakan aloittaminen aina tuntuukin, niin on se vaan huikea se fiilis kun keittiö on järjestyksessä eikä mitään tipahda syliin enää kaapinoven avauksella. Samalla tulee konkretisoitua itselle, miksi pitäisi aina ostaa vain ja ainoastaan tarpeeseen ja myös huolehtia, että se ostettu tuote tulee käytettyä ennen kuin se unohtuu kaapin perälle. Tähän ikään mennessä kyllä jo tiedän, mitä mausteita oikeasti käytän, mitä säilykkeitä, mitä pakasteita ja niin edes päin. “Varmuuden varalta” ostelu ja hetken mielijohteesta tehdyt outojen raaka-aineiden heräteostokset (kuten mochijauho – eipä ole vieläkään tullut tehtyä itse mocheja vaikka tuo jauho on odotellut kaapissa jo useamman vuoden) – kaksi asiaa joihin minun todella pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ruokahävikki on asia, josta olen täällä kirjoitellut useammankin kerran ja siitä huolimatta syyllistyn siihen aina vain uudelleen. Auts.

kikhernepata

Heitettyäni taas hävyttömän määrän vanhentunutta ruokaa biojätteeseen tein taas kerran päätöksen pyrkiä ainakin kerran viikossa kokkaamaan vain ja ainoastaan asioista, joita kotoa jo löytyy. Josko vaikka tällä kerralla tämä päätös pysyisi rutiinissa? Helpompi se on ainakin pitää, kun kaapit ovat järjestyksessä ja muistan niiden sisällön tuoreeltaan 😀

Tänään tällä kokkausidealla syntyi kikhernemuhennos, jollaista tein varsin usein opiskeluaikoinani. Tämä kikhernemuhennos on mitä oivallisin keittiön siivousruoka siinä mielessä, että siihen voi upotella sekä lukuisia sekalaisia kaappiin kerääntyneitä mausteita, että säilykkeitä ja jääkaapin tai pakastimen antimia parsakaalinjämästä pakastepinaattiin. Kikerneetkiin voi halutessaan vaihtaa vaikka linsseihin tai joihinkin papuihin.

Kuukauden ruokahaaste: max30min

Lisäksi mainittakoon, että tämä ruoka valmistuu alle puolessa tunnissa! Mikäs sen parempaa päivänä, jolloin suurin osa energiasta on jo käytetty siivoukseen? Maaliskuun ruokahaaste on nimenomaan nopeat, alle 30 minuutissa valmistuvat ruoat eli max30min – sellaisia varten lisäsin tänne omaankin blogiini nyt kategorian nopeat. Jos sinäkin tahdot osallistua kuukauden ruokahaasteeseen, merkkaa maaliskuussa alle puolessa tunnissa valmistuvat ruokasi Instagramissa hästägillä #kuukaudenruokahaaste. Haasteessa ei ole voittajia tai häviäjiä, kunhan vain pidetään hauskaa keittiössä ja jaetaan ideoita sekä inspiraatiota muillekin 🙂 Jutun lopusta löydät muiden haasteeseen osallistuneiden ruokablogaajien nopeat reseptit.

Kikhernemuhennos

4:lle

n. 300 g  kypsiä kikherneitä (säilyke tai itse keitetty)

1 keskikokoinen sipuli

4-6 valkosipulin kynttä

1-2 rkl kasviöljyä (esim. mieto seesamiöljy)

2 tl juustokuminaa

n. 2 tl garam masala -mausteseosta (tai ½ tl jauhettuja korianterinsiemeniä ja n. ¼ tl kutakin: mustapippuri, kardemumma, fenkoli, neilikka, kaneli, cayennepippuri)

1 chilipaprika (tai 1-2 tl chilihiutaleita)

peukalon pituinen pätkä tuoretta inkivääriä (tai 1-2 tl kuivattua inkivääriä)

400 g purkki tomaattimurskaa / kokonaisia säilyketomaatteja / paseerattua tomaattia / tuoreita kypsiä tomaatteja

400 g purkki kookosmaitoa

4 rkl maapähkinävoita

n. 300 g parsakaalia / kukkakaalia

kourallinen tuoretta pinaattia / muutama kuutio pakastepinaattia

n. 10 cm pätkä purjoa / muutama kevätsipulin varsi

Tarjoiluun:

kreikkalaista/turkkilaista/bulgarian jugurttia / kaura fraichea / vegaanista jugurttia

4 rkl maapähkinävoita

minttua / persiljaa / korianteria…

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuori ja hienonna inkivääri (tai raasta se hienolla terällä), poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuumenna isossa pinnoitetussa kasarissa / paksupohjaisessa kattilassa öljy ja paista siinä ensin sipulia muutaman minuuttia keskilämmöllä, lisää sekaan sitten valkosipuli, inkivääri (tuore tai kuivattu), chili (tuore tai kuivattu), juustokumina sekä garam masala / mausteet. Jatka paistamista keskilämmöllä muutama minuutti, tai kunnes valkosipuli pehmenee ja mausteet alkavat tuoksua.

Lisää kattilaan sitten valutetut kikherneet sekä tomaattisäilyke. Mikäli käytät tuoreita tomaatteja, halkaise ne ja surauta kevyesti rikki esim. sauvasekoittimella. Sekoita hyvin ja jätä seos pulputtelemaan rauhallisesti kattilaan (alenna lämpöä hieman jos seos kiehuu niin, että tomaattia pärskyy yli kattilan).

Valmistele sitten parsakaali / kukkakaali sekä purjo / kevätsipuli. Viipaloi purjo ohuelti ja kippaa se kattilaan kypsymään. Kevätsipulia käyttäessä voit silputa sen valmiiksi odottamaan omaa vuoroaan. Viipaloi parsa-/kukkakaalin varsi ensin noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi, jotka voit sitten leikata muutamaan osaan pitkittäin. Jaottele vielä kukinnot suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kaali pataan ja sekoita hyvin.

Kun kukkakaali/parsakaali on ollut kattilassa viitisen minuuttia, voit lisätä sekaan vielä kookosmaidon ja maapähkinävoin. Sekoita taas hyvin ja kuumenna kiehumispisteeseen. Kun haarukka uppoaa ilman suurempaa vastustelua isoimpaan parsa- tai kukkakaalinpalaan, lisää sekaan vielä tuore tai pakastettu pinaatti, sekä kevätsipuli mikäli käytät sitä. Mausta ruoka suolalla ja sekoita hyvin, sammuta sitten liesi.

Tarjoile kikhernemuhennos maapähkinävoilusikallisen, jugurtin tms. ja tuoreiden yrttien kera.

kikhernemuhennos

Kuukauden ruokahaaste: Max30

Kokit ja Potit: Juustoinen perunakeitto

Hannan Soppa: Savutofu carbonara

Savusuolaa: Pistaasilohi, nopea luksus

Ku ite tekee: Chimichurrilohi

Annin uunissa: Ruokablogaajien parhaat arkiruokavinkit x 10

1 195 views

Suolaan säilötty veriappelsiini

by Juulia 2 Comments
Suolaan säilötty veriappelsiini

veriappelsiini

Suolaan säilötty sitrussesonki

Muutama viikko sitten kerroin, kuinka olen innostunut tekemään suolaan säilöttyjä sitruunoita – vuosi sitten tehdyn ensimmäisen kokeilun rohkaisemana laittelin silloin usemman purkin tekeille ja kokeilin samalla myös säilöä samalla tavalla veriappelsiineja!

Suolaan säilötyt veriappelsiinit osoittautuivat ilokseni myös aivan onnistuneeksi kokeiluksi, joten uskallan nyt lopputulosta jo useamman kerran testailtuani kertoa tästä viritelmästä teillekin. Viime vuoden luetuimpia juttujani oli kuivatut veriappelsiinit, joten ehkäpä tämäkin veriappelsiinin säilöntämetodi kiinnostaa jotakuta 🙂

suolaan säilötty veriappelsiini

Olin itseasiassa utelias appelsiinien säilönnästä jo keväällä tuon ekan kokeiluni jälkeisessä huumassa, mutta idea jäi tuolloin kuitenkin testaamatta. Kun nyt sitten ryhdyin sitruunan säilöntäpuuhiin, lähdin heti kaivelemaan nettiä muiden sitrusten säilönnän suhteen ja niinhän se oli kuten olin arvannutkin: mitä vain sitrushedelmää voi säilöä suolaan.

Veriappelsiinit, appelsiinit, satsumat, mandariinit, sweetiet, greipit ja limetit – suolaan vaan kaikki mars! Kunhan suolaa on purkissa reilusti ja perään puristaa myös yhden-kahden sitruunan mehun, onnistuu myös makeampien sitrusten säilöminen. Omaan veriappelsiinipurkkiini laitoin suolan lisäksi lämpimän talvisia mausteita: kanelia, tähtianista, fenkolinsiemeniä, laakerinlehtiä, kardemummaa… Seuraavaksi ajattelin kokeilla säilöttyjä verigreippejä ja limettejä chilillä!

suolattu sitrus

Tämän reseptin myötä on muuten vinkattava kaikille kokkaaville ja sosiaalista mediaa käyttäville lukijoille ruokablogien legendaarisen kuukausihaasteen paluusta: armaat blogikollegani Hannan Soppa ja Kokit ja potit -Hannele lanseerasivat nimittäin tämän aikoinaan ruokablogeja ahkerasti kiertäneen haasteen takaisin uudistettuna, ja nyt siihen voi osallistua ihan kuka vaan!

Kuukauden ruokahaaste

Ensimmäinen uudenlainen kuukauden ruokahaaste alkoi eilen, ensimmäinen helmikuuta, ja sen teemana on sesonkiin sopien sitrukset. Jos haluat osallistua haasteeseen, kokkaa jotain sitruksista ja jaa luomuksesi IG:ssä tai FB:ssä hashtagilla #kuukaudenruokahaaste – ja tadaa, olet mukana haasteessa! Itsellenihän tässä kävi niin, että koska olen jo jakanut koko tammikuun ajan ahkerasti sitrusreseptejä (punasikurisalaatti verigreipillä, veriappelsiinilla maustettu gini, suolainen sweetie salaatti, veriappelsiinisesongin vegaaninen gin sour), ei helmikuulle meinannut enää löytyä näiden suolaan säilöttyjen veriappelsiinien lisäksi enää ideoita. Jotain sitrushihasta tulee ehkä ravistettua vielä toiseen kertaan ennen kuun loppua, tai ainakin toivotaan niin 😀

Tässä haasteessa ei muuten enää sitten kisata voittamisesta, vaan pidetään vain hauskaa, jaetaan ruuanlaiton iloa, tsempataan ja inspiroidutaan toisiemme tekemisestä. Blogin omaavat voivat toki halutessaan linkitellä muiden osallistujien resepteihin, niin saadaan aina kasaan paljon inspiroivia reseptejä jokaisen haasteen teemoille. Koska helmikuu on vasta alussa, lisäilen itse linkkejä muiden haasteeseen osallistuvien sitrusresepteihin sitä mukaa, kun niitä ilmestyy 🙂 Linkit löydät jutun lopusta.

Suolaan säilötty veriappelsiini

3-6 luomulaatuisia veriappelsiineja (riippuen hedelmien koosta)

1-3 luomusitruunaa

n. 5-6 rkl laadukasta karkeaa merisuolaa

n. 5-6 dl vetoinen lasipurkki

halutessasi: muutama laakerinlehti, yksi kanelitanko, 1 tähtianis, 1 tl fenkolinsiemeniä, muutama neilikka, muutama vihreä kardemumma

Pese ja kuivaa veriappelsiinit hyvin. Steriloi lasipurkki kansineen esim. keittämällä. Ripottele lasipurkin pohjalle ruokalusikallinen suolaa. Halkaise veriappelsiini pitkittäin niin, että puolikkaat jäävät toisistaan kiinni toisesta päästä. Halkaise vielä tosinpäin samoin, niin että hedelmä on jaettu neljään toisissaan toisesta päässä kiinni olevaan lohkoon. Ripottele veriappelsiinin sisälle lusikallinen suolaa ja sullo se purkkiin. Lisää purkkiin osa mausteista ja jatka suolalla täytettyjen hedelmien sullomista purkin sisään, kunnes purkki on täynnä. Lisää loput mausteet ja purista purkkiin 1-2 sitruunan mehu. Painele veriappelsiineja niin, että ne peittyvät mehuun ja sulje sitten kansi.

Laita purkki suojaan valolta mutta pidä se huoneenlämmössä. Painele seuraavana päivänä hedelmiä uudelleen. Mikäli veriappelsiinit eivät vielä ole kauttaaltaan nesteen peitossa, purista sekaan vielä yksi sitruuna.

suolattu appelsiini

Säilytys:

Säilytä purkkia huoneenlämmössä valolta suojattuna 1-4 viikkoa ja laita se sitten jääkaappiin. Ravistele purkkia päivittäin ja kääntele se muutaman kerran ylösalaisin niin kauan, kun purkki on huoneenlämmössä. Veriappelsiinien ollessa kyseessä purkki kannattaa avata myös päivittäin ja nuuskia sisältöä. Jos se tuoksuu raikkaalle, kaikki hyvin. Jos tuoksussa on käynyt vivahde, lisää purkkiin sitruunamehua ja suolaa ja tarkista tilanne uudelleen seuraavana päivänä.

Itselläni suolaan säilötyt veriappelsiinit hengasivat huoneenlämmössä viikon, jonka jälkeen siirsin sen jääkaappiin. Purkki on nyt melkein kuukauden vanha ja lähes käyttökunnossa – valmiin hedelmän kuori muuttuu sileäksi, pehmeäksi ja läpikuultavan oloiseksi. Suolaan säilötty veriappelsiini säilyy jääkaapissa oletettavasti siinä missä sitruunakin, kunhan purkista onkii hedelmiä aina puhtaalla välineellä ja veriappelsiini säilyy kokoajan suolaliemen peitossa.

suolaan säilötty veriappelsiini

Kuukauden ruokahaaste: sitrus

Gluteenittomat Crepes Suzette – Hannan Soppa

Veriappelsiini Gin Tonic – Liemessä

Appelsiini-mozzarellasalaatti – Beach House Kitchen

Vesihauteessa kypsennetyt veriappelsiinimuffinit – CampaSimpukka

Harissapasta appelsiinin ja mintun kera – Savusuolaa

Vegaaniset laskiaispullat appelsiini-mustikkatäytteellä – Chocochili

Veriappelsiinipiiras & hunajamarenkia (gluteeniton) – Syötävän hyvä

Sitrussesongin lämmittävin porkkana-appelsiini-inkiväärikeitto – Kulinaari

 

487 views