Hävikistä herkuksi: Kanaramen + Food Sealer Chef -arvonta

by Juulia 102 Comments
Hävikistä herkuksi: Kanaramen + Food Sealer Chef -arvonta

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja OBH Nordica

Tämä kanaramen on hyvä osoite yhdelle jos toisellekin keittiön hävikkiruualle.

Tunnustan: teen aika paljon heräteostoksia. Harva se päivä kannan kotiini jotain, joka oli vaan pakko saada … siis ruokakaupasta! Kauppareissuilta mukaani tarttuu esim. seuraavanlaisia houkutuksia:

  • eksoottisia hedelmiä, jotka näen jo mielessäni kauniisti aseteltuna aamupalalautaselle,
  • erikoisemman näköisiä vihanneksia ja juureksia, kuten vesimeloniretiisiä, raidallista munakoisoa tai violetteja porkkanoita
  • erilaisia juustoja sekä omiin että Juuson mielitekoihin,
  • sitä herkullista juureen leivottua leipää, jota kaupasta saa vain kerran viikossa
  • pähkinöitä, siemeniä ynnä muita kuivatuotteita, joista en ole varma onko niitä kotona jo
  • jotain jännän näköistä pastaa, kuten vaikka mustekalan musteella värjättyä mustaa linguinia

Lopputulos on ruokaa pursuileva keittiö. Pikkuinen jääkaappini ja pakastimeni ovat ääriään myöten täynnä ja kuivakaapit sylkevät sisuksistaan milloin mitäkin ovea raottaessa. Minun kokkailutahdillani ja Juuson ruokahalulla toki niitä varastoja saa ihan reippaalla tahdilla täydentääkin, mutta aika ajoin joudun kuitenkin kohtaamaan keittiön surullisimman näyn: pilaantuneen ruuan.

Olen aina tykännyt keksiä käyttötarkoituksia jääkaapista löytyville epämääräisille raaka-aineiden jämille; “jääkaapintyhjennysruoka” on mielestäni sellainen taitolaji, jossa kokin luovuus todella punnitaan. Pilaantuneista raaka-aineista ei kuitenkaan taitavinkaan jääkaapintyhjentelijä loihdi enää mitään!

Täydellinen esimerkki heräteostoksistani: vesimeloniretiisi, jollaisen olin aiemmin nähnyt vain Instagramissa. Pakkohan se oli ostaa kun se tielle osui!

Ruuan pilaantumiseen vaikuttaa niin aika, lämpötila kuin happikin. Omalta osaltani tiedän syyllistyväni kaikkien kolmen osatekijän osittaiseen ylenkatsomiseen: jääkaapin täyteen sullottujen hyllyjen perukoilta ei välttämättä huomaa kaivella niitä vanhimpia tuotteita esiin ja aika-ajoin kaappi tulee kerrasta niin täyteen lämpimiä raaka-aineita, että sen ihannelämpötilasta ei ole aina takeita.

Pakastimessa tilanpuute on pahin ongelma: ihanneminäni varastoi sinne kaikenlaisia sesonkituotteita ja arkea helpottavia raaka-aineita, jotka sitten unohdan sinne. Sieltä löytyy siis tälläkin hetkellä niin toissavuotisia marjoja, kuin niitä heräteostoksiakin (esim. broilerin maksaa, edamameja ja okraa). Ainoat pakastimesta nopeasti katoavat raaka-aineet ovat juustoraaste ja pekoni 😀

Raaka-aineiden kontaktia happeen pyrin toki minimoimaan pakkaamalla kaiken mahdollisimman ilmatiiviisti. Aina välillä kuitenkin varsinkin pakastinta myllätessä jonkin rasian kansi irtoaa paljastaen sisältä sellaisen kerroksen sellaisen kerroksen jäätä ja lunta, että siihen voisi kotitonttu pystyttää luisteluradan. Kylmävaurioitunut raaka-aine ei kovin herkkua enää ole, joten se lentääkin sitten suoraan bioroskikseen.

Sain OBH Nordicalta testiin Food Sealer Chef tyhjiöpakkauslaitteen, jonka avulla ruuan säilyvyyttä voi pidentää huomattavassakin määrin. Lisäksi sain kaksi samanlaista konetta teille lukijoille arvottavaksi –  arvonnasta lisää jutun lopussa 🙂

Tyhjiöintilaite siis poistaa pakkauksesta hapen, joka on suuri syy elintarvikkeiden ravintoarvon, koostumuksen, maun ja laadun heikkenemiseen pidempään säilyttäessä. Happi mahdollistaa erilaisten haitallisten mikro-organismien, kuten homeen, hiivan ja bakteerien kehittymisen, joten elintarvikkeen suojaaminen hapelta ehkäisee sen pilaantumista. Riippuen raaka-aineesta, tyhjiöimällä sen säilyvyys voi pidentyä jopa yli viisinkertaiseksi!

Tyhjiöity tuote on myös paremmin suojassa kylmävaurioilta pakastettaessa, nyt jäävät kuulkaas tässä taloudessa historiaan ne jäähilettä pursuilevat pakastusrasiat. Iloinen havainto oli myös se, että ainakin jotkut raaka-aineet saa pakattua normaalia huomattavasti pienempään tilaan tyhjiöimällä: verratkaas vaikka näitä kahta pakastettua lehtikaalisatsia!

Ihan mitä tahansa ei tyhjiöintilaitteeseen voi kuitenkaan niin vain laittaa. Esimerkiksi vihannekset täytyy kiehauttaa, hedelmät kuoria, nesteet pakastaa ennen tyhjiöintiä (nestehän laajenee pakastettaessa, eikä tyhjiöidyssä pussissa ole laajenemiselle tilaa). Pieni vaivannäkö ei kuitenkaan tunnu missään kun kyse on hävikin vähentämisessä, joka on niin ekologista kuin taloudellistakin 🙂

Mitä tulee muovijätteeseen, jota itse ainakin etukäteen pohdin: OBH Nordican tyhjiöpussit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä. Ne voi siis tiskata käsin, tai lykätä tiskikoneeseen ja kunhan varmistaa, että ne ovat sisältäkin kuivia, voi pussin laittaa kaappiin ja käyttää uudelleen kun tarve iskee. Pussi toki hieman pienenee jokaisella tyhjiöintikerralla, kun kone saumaa avonaisen reunan kiinni, mutta kyllä yhden reilun kokoisen pussin silti moneen kertaan ehtii hyödyntää, ennenkuin se lähtee muovinkeräykseen.

Kun sain koneen kätösiini, alkoi kotonani samantien armoton tyhjiöinti. Vakuumiin pääsi niin tupaantuliaislahjaksi saatu kassillinen lehtikaalia, kuin vihermehujen tekemisestä yli jääneet porkkanan ja varsisellerin kannatkin.

Kyseisellä viikolla kiirettä pukkasi arkisin siinä määrin, että kotiimme ajautui poikkeuksellisesti jopa rotisseriekana, joka on tällaisen “teen mieluiten kaiken itse alusta asti” -kokin todellisen kiireen merkki. Ahmimme siitä eräänä pitkän päivän iltana osan pahimpaan nälkäämme sellaisenaan, loput lihat riivin yhteen tyhjiöpussiin ja jäljelle jääneen rangan toiseen.

Kun viikonloppuna vihdoin koitti rauhallisempi päivä, kaivelin tyhjiöpakkaukset kaapista ja pistin ramenkeiton tulille. Jos kerran kantaa kotiinsa kanan luineen päivineen, se kannattaa minusta aina hyödyntää viimeistä niveltä myöten liemikattilassa! Kana ehti olla tyhjiössä kuusi päivää, joten kyllähän se pussin avaaminen hieman jännitti … mutta turhaan!

Keitot ja liemet ovat mielestäni jääkaapintyhjennysruokien aatelistoa, niihin kun voi halutessaan upottaa lähes koko vihannes- ja juureslokeron sisällön sekä kuivakaapista kaikenlaisten makaroni-, kvinoa- tai nuudelipussien jämät. Kanan jämästä loihtimani mausteinen liemi rikastettiin pitkän ja hartaan keittelysession jälkeen keitoksi pakastimesta kaivellulla lehtikaalilla, kuivakaapista löytyneiden erilaisten nuudelipussien lopuilla, porkkanalla, pian parhaat päivänsä nähneellä merileväsilpulla sekä superkauniilla ja täälläpäin maailmaa harvinaisella vesimeloniretiisillä, jonka sain puoleen hintaan Hakaniemin Hallin luomupuodista. Retiisi oli jo aika nahistunut, mutta virkosi mukavasti vietettyään yön vesilasissa jääkaapissa 🙂

Tähän hävikkirameniin voi käyttää valkosipulin, inkiväärin ja soijan lisäksi mausteeksi mielestäni vähän sitä, mitä kotoa löytyy – nyt ei olla kokkailemassa pilkuntarkkaa japanilaista perinnereseptiä tässä vaan vähentämässä hävikkiä! Itselläni on kaapissa yleensä mm. tähtianista, kanelitankoja, korealaista gochujang-tahnaa, sichuanpippuria sekä viismaustetta, joten maustoin liemen niillä. Ramenkeiton pohjana on usein myös jonkinlainen dashiliemi, joten tein sellaisen kaapistani löytyvästä kombulevästä. Jollet valmista dashilientä keittoasi varten, lisää keittoon hieman enemmän kanalientä per annos.

Hävikistä herkuksi -kanaramen 2:lle

Ramenliemeen:

2 l vettä

1 paahdetun kanan jämät

1-2 sellerin vartta tai reilummin leikattu sellerin tyvi

1-2 porkkanaa tai 6-8 porkkanan reilusti leikattu kanta

1 iso sipuli

3 kokonaista kevätsipulia tai 6-8 kevätsipulin vihreät osat

5 valkosipulin kynttä

1 paksu peukalonmitta tuoretta inkivääriä

1 rkl gochujangia / doubanjiang /sriracha / chilihiutaleita

3-4 tähtianista

1 iso kanelitanko tai 1 rkl jauhettua kanelia

2 tl suolaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl sichuanpippureita

1 rkl viismaustetta

Kombu dashiin:

n. 10 x 10 cm pala kombulevää

5 dl vettä

Keittoon:

2-3 dl kombu dashia

8 dl ramenlientä

n. 170 g nuudeleita

n. 200 g kypsää kananlihaa

2 porkkanaa

4 retiisiä tai viiden sentin pala retikkaa

jotain vihreää: 3-4 lehtikaalin lehteä / puolikas pienestä parsakaalista / kourallinen sokeriherneitä tai vihreitä papuja

5 minuutin muna

viipaloitua kevätsipulia

norilevää tai kuivattua silputtua merileväseosta

Laita ensimmäisenä kombudashi tekeytymään: leikkele kombulevä hieman pienemmiksi paloiksi ja upota se kylmään veteen. Jätä levä likoamaan veteen siksi aikaa, kun keittelet ramenlientä – tai jopa yön yli. Kun ramenliemi alkaa olemaan valmista, laita kombulevä liotusvesineen liedelle ja lämmitä sitä hitaasti kohti kiehumispistettä. Ota kattila pois liedeltä juuri ennen kuin vesi alkaa kiehumaan ja poista kombulevä liemestä.

Leikkaa sipuli, inkivääri ja vihannekset muutaman sentin paloiksi ja murskaa valkosipulin kynnet. Paahda vihanneksia muutamassa erässä kuivan liemikattilan pohjalla tai kuivalla paistinpannulla, kunnes ne mustuvat sieltä täältä – varo kuitenkin polttamasta erityisesti valkosipulia. Kerää kaikki vihannekset liemikattilaan ja lisää vesi sekä kaikki mausteet (mikäli paahdat vihannekset paistinpannussa, huuhdo pannun pohja tilkalla vettä ja lisää  huuhteluvesi sitten liemikattilaan).

Riko kana pienemmiksi paloiksi, jotka mahtuvat hyvin kattilaasi. Lisää palat kattilaan ja kiehauta seos. Laske sitten lämpöä ja keittele lientä ilman kantta kevyesti poreillen vähintään 2 tuntia, mieluummin 3-4 tuntia. Kun olet keittänyt lientä muutaman tunnin, tarkista sen maku – liemen olisi tarkoitus olla lopuksi vahvan mausteista, mutta ei liian suolaista (voit lisätä soijaa tarpeen mukaan vielä valmiiseen keittoon). Yleensä liemi alkaa olemaan mukavan makuista siinä vaiheessa, kun sitä on jäljellä noin puolet aloitusmäärästä. Siivilöi ramenliemi huolella ja jäähdytä se, mikäli haluat kuoria siitä ylimääräistä rasvaa pois – muussa tapauksessa voit jatkaa suoraan seuraavaan työvaiheeseen.

Kun olet valmis tekemään keittoa, mittaa kattilaan 8 dl ramenlientä ja lisää siihen 2 dl kombudashia. Viipaloi porkkana sekä käyttämäsi vihreä vihannes, kuten lehtikaali, ja keitä niitä liemessä, kunnes ne ovat napakan kypsiä. Tarkista liemen maku ja lisää tarvittaessa hieman soijakastiketta ja/tai chiliä tai mikäli keitto on makuusi liian vahvaa, hieman dashilientä.

Vihannesten kypsyessä liemessä, valmistele keiton muut osat. Kiehauta nuudelit erillisessä kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä myös viiden minuutin muna ja säikäytä se kylmällä vedellä. Itse varmistan kuorien irtoamisen naputtelemalla kuoren kauttaaltaan säröille lusikalla ja jättämällä sen sitten kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Näin kuoren alla piilotteleva kalvo kastuu ja irtoaa yleensä yhteistyössä. Viipaloi retiisi ohuelti ja revi kypsä kananlihan kahdella haarukalla paloiksi (tai mausta kokonaiset kypsät kananrinnat viismausteella, paista ne nopeasti pinnaltaan rapeaksi pannussa ja leikkaa ne sen jälkeen annospaloiksi).

Kokoa keitto: jaa nuudelit kahteen kulhoon ja annostele liemen seasta vihannekset tasaisesti kumpaankin astiaan. Lisää kulhoon kana, viipaloitu retiisi, sekä puolikas pehmeäksi keitetty muna kummallekin. Annostele liemi sitten ainesten päälle. Koristele annokset vielä viipaloidulla kevätsipulilla ja kuivatulla leväsalaatilla.

Mikäli sinulla sattuisi jäämään lientä hieman yli, se kannattaa pakastaa pahan päivän varalle. Liemeen kun ei tarvitse lisätä kuin kypsät nuudelit ja niitä vihanneksia mitä kotoa nyt sattuu löytymään, niin kätösissä on kulhollinen lämmittävää ramensopantapaista. Kylmänä ja piemänä syyspäivänä moisen aarteen kaivaminen pakastimesta todellakin ilahduttaa … testattu on!

Ps. Sous vide -taplailulleni tulee nyt taatusti jatkoa 😀 Hankintalistalla on tyhjiöintirasioita pikamarinointia varten: tyhjiöty raaka-aine nimittäin marinoituu tuntien sijasta minuuteissa!

Pps. Jos ramenkeittohammasta jäi tämän ohjeen jälkeen vielä kolottamaan, hieman piedemmän kaavan mukainen ja perinteisempi ramenkeitto-ohje löytyy täältä.


 OBH Nordica antoi minulle arvottavaksi kaksi Food Sealer Chef -laitetta. Mikäli haluat osallistua niiden arvontaan, kommentoi alle parhaat ruokahävikin vähentämisvinkkisi!

Arvontaan voi osallistua 2.11.2016 klo 18:00 asti. Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti.

OSALLISTUMISAIKA ON PÄÄTTYNYT. Kiitos kaikista kommenteista ♥

462 views

Sichuanpippurihärkis

by Juulia 5 Comments
Sichuanpippurihärkis

härkis

Uusista kasviproteiineista on nyt kohistu sen verran pitkään, että sain lopulta minäkin ryhdistäydyttyä ja kannettua paketin Härkistä kotiin. Muumijauhelihan mieleen tuovaa Mifuakin olen ujosti hieman silmäillyt; Nyhtökaura ja Oumph sen sijaan loistaa edelleen poissaolollaan niin katseeni tieltä kuin masustanikin. Aloitetaan tämä kasviproteiinitutustumisleikki siis siitä, mitä käsiin helpoiten saadaan!

Härkiksestä olisin kasvissyöntivuosinani ollut todella fiiliksissä – sen koostumus ja maku ohittavat kevyesti kaikenlaiset soijarouheet ja muut soijavalmisteet. Sitä tekee mieli suorastaan napsia sellaisenaan paketista. Maustaminen osoittautui kuitenkin ensimmäisellä testikokkailukerralla hieman haastavaksi: tein härkisbolognesea ja mielestäni upotin siihen kosolti makua – oli niin punaviiniä, rutosti valkosipulia, chiliä kuin yrttejäkin. Lopputulos oli “ihan hyvää”, mutta ei varsinaisesti houkutellut tekemään samaa pöperöä toiste. Auts.

Toisella kerralla paistoin Härkistä kidneypapujen, sipulin, valkosipulin, chilin ja juustokuminan kanssa tortillan täytteeksi. Notkistin täytteen lopuksi muutamalla lusikallisella vegaanista creme fraichea. Kyllä maistui kuulkaa herkulta! Väänsin tortilloidemme täytteeksi vielä vegaanisen juustokastikkeen perunasta, porkkanasta ja oluthiivahiutaleista (silkkaa taikaa muuten tuo soossi) ja lisäksi väliin tuli tietysti salsaa ja rapeaa salaattia. Älyttömän hyvää!

sichuanpippurihärkis

Aika vegaanisella linjalla on täällä siis vedelty viime viikkoina! Kun kuitenkin elelin sen n. 13 vuotta nuoruuttani ilman lihaa, jäi minulle sekasyöjäksi palanneenakin vahva kiinnostus kasvisruokamaailman ilmiöihin: jokainen vegoni (eli vegepekoni) –resepti on testattava, halajan hapattamaan pähkinäjuustoa ja kas kun en ole vielä ryhtynyt uteliaisuuttani pesemään vehnäjauhoistani tärkkelystä pois saadakseni aikaan ikiomaa seitania 😀

Erinäisten uutisten, uutisten ja ihan omienkin havaintojeni* perusteella niin vegaanius kuin osa-aikainen veganismikin on kovassa nosteessa: kasvisten kulutus kasvaa kovaa vauhtia ja kaupat vastaavat vegaanisten tuotteiden kysyntään kokoajan paremmin.

(*Ai missä mä teen niitä havaintoja? Facebookissa tietenkin, kuten kaikki muutkin tieteellisiltä metodeiltaan pätevät asiantuntijaihmiset 😉  Sipsikaljavegaaniryhmälle varsinkin iso peukku!)

härkis

Mutta palataanpa siihen Härkikseen. Yhden hieman epäonnistuneen ja toisen erityisen hyvin onnistuneen kokeilun jälkeen en enää epäröinyt napata kaupasta käsiini pakettia kolmatta kertaa. Tällä kertaa tein siitä itselleni pikaisen lounaan, joka saatiin kasaan kaappeja ja jääkaappia tonkimalla.

Tämän nuudelihässäkän esikuvana on ammoisella Kiinanmatkalla syömäni kuivahko ja ihanasti turruttavan tulinen wokattu kasvisruoka, jonka nimestä minulla ei tietenkään ole tietoakaan. Pääosaa tässä ruuassa esittää kuitenkin esikuvansa mukaisesti  turruttavan tulinen sichuanpippuri, jota löytyy ainakin Hämeentien etnisistä kaupoista, sekä kiinalainen viismauste, jota voi etsiskellä samalla kauppareissulla. Melkein mikä tahansa vihannes on herkkua näiden kahden mausteen kanssa paistettuna, jos minulta kysytään ♥

Nuudeleiksi tähän hässäkkään sopii ihan mikä vaan, mutta itse olen hurahtanut erityisesti tattarinuudeleihin joita löytyy sataprosenttisina mm. Clearspringiltä. Kiinalainen, Sichuanin alueelta peräisin oleva mm. hapatetuista soijapavuista tehty doubanjiang-chilitahna sopii tähän ruokaan myös kuin nenä päähän, mutta toki perinteistä chilin tulisuutta voi tuoda annokseen muillakin aasialaisilla chilitahnoilla. Ainakin omasta lähikaupastani löytyy ihanaa korealaista gochujang-tahnaa, johon itse jäin koukkuun keväällä ramenkeittopuuhien ohella.

Härkis-nuudelihässäkkää sichuanpippurilla 1:lle

vegaaninen

n. 80 g nuudeleita

vajaa puoli paketillista Härkistä

n. 100 g broccolinia tai parsakaalia

n. 1½-2 rkl mietoa seesamiöljyä / 1-1½ rkl mietoa kasviöljyä + 2 tl vahvaa seesamiöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

peukalon verran tuoretta inkivääriä

2 tl sichuanpippureita

2 tl kiinalaista viismaustetta

2 tl soijakastiketta

2 tl vaahterasiirappia, kookossiirappia, agavea tms. nestemäistä makeutta

1-2 tl kiinalaista soijapapu-chilitahnaa (Doubanjiang) tms. chilitahnaa

Tarjoiluun:

+ yhden satsuman tai puolen appelsiinin mehu

+ kevätsipulia

Halkaise broccolinit pitkittäin kahtia ja leikkaa niistä kuivuneet tyvet pois Parsakaalin voit leikata nupuiksi ja pilkkoa varren vajaan sentin paksuisiksi paloiksi. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja raasta inkivääri raastimen hienolla terällä. Murskaa sichuanpippureita hieman morttelissa.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan lisäten broccolinit/parsakaalit nuudelien keitinveteen noin 3-4 minuuttia ennen nuudelien valmistumista. Huuhdo nuudelit ja broccolinit/parsakaalit kylmällä vedellä siivilässä ja jätä odottamaan.

Laita öljy paistinpannulle ja paista siinä valkosipulia sekä sichuanpippureita keskilämmöllä hetki. Lisää sitten pannulle Härkis ja jatka paistamista, kunnes sekä Härkis että valkosipulit saavat hieman väriä. Lisää pannulle viismauste, inkivääri sekä doubanjiang ja pyörittele mausteet kunnolla Härkiksen sekaan ennen kuin lisäät pannulle nuudelit sekä broccolinit.

Sekoita Härkis-mausteseos huolella nuudeleihin ja broccoliniin. Lisää pannulle vielä soijakastike sekä vaahterasiirappi ja anna nesteen kiehahtaa hieman. Kumoa annos tämän jälkeen heti kulhoon ja mausta se halutessasi vielä appelsiinin tai satsuman mehulla sekä silputulla kevätsipulilla. Valmista!

Ps. Seuraavana lukulistallani on Taru Anttosen ja Jukka Vornasen uunituore kirja Lihansyöjien maa, joka valottaa maamme lihansyöntikulttuuria niin tutkijoiden, kuluttajien, lihantuottajien kuin päättäjienkin näkökulmasta.

Pps. Ruoka on lähes gluteeniton, jos käytät soijan sijasta tamaria; Härkiksen gluteenipitoisuus on analyysien mukaan alle 20 mg/kg. Härkis on siis käytännössä gluteeniton, kertoo valmistaja Versofoods. Härkis sisältää kuitenkin ohramallasuutetta ja osa raaka-aineista käsitellään tiloissa, joissa käsitellään myös kotimaisia viljoja. Ohramallasuute ollaan vaihtamassa pian viljattomaan vaihtoehtoon. 


Clearspringin 100% tattarinuudelit saatu testiin blogini kautta.

790 views

Saksanpähkinächorizo

by Juulia 36 Comments
Saksanpähkinächorizo

saksanpähkinächorizo

Chorizohullu täällä terve! Kyllä vaan, sellainen minä olen. Asia tuskin yllättää ketään blogiani pidempään lukenutta, niin usein chorizoa mun resepteistä löytyy. Pääraaka-aineena sitä harvemmin kuitenkaan käytän, enemmänkin tykkään sen ruokaan tuomasta suolaisuudesta ja potkusta ikäänkuin mausteena. Kaikenlainen tulinen, suolainen, kirpeä ja rasvainen on muutenkin kovasti mieleeni, esim. jättipussi viinietikkasipsejä, tyhjenee aina ennätysajassa – jos chorizoa saisi valmiiksi rapeaksi paistettuna jättipussissa, veikkaan että sekin pussi tyhjenisi alta aikayksikön.

Chorizo pelastaa mielestäni melkein tilanteen kuin tilanteen, sillä jos sitä on kaapissa, saa tyhjästä nyhjästyä aina jotain herkullista: pastaa, munakasta, lämpimän voileivän… Ihan ainahan sitä chorizoa ei siellä kaapissa vaan ole, eikä edes soijachorizoa pakastimessa (jep, käytän sitä melkein yhtä paljon kuin ns. aitoa makkaraa). Onneksi kuiva-ainekaapin perukoilta löytyvästä kikhernepurkista ja kourallisesta saksanpähkinöitä saa varsin nopeasti taiottua jotain, joka muistuttaa esikuvaansa hämmentävän paljon!

saksanpähkinächorizo

Jep, se on kuulkaas silkkaa keittiötaikaa tämä saksanpähkinächorizo. Bongasin sen ohjeen ihan sattumalta tässä männäpäivinä, kun etsiskelin netistä ihan jotain muuta. California Walnuts -sivuilta lyötyvä ohje vaikutti ensialkuun uskomattomalta – raaka-aineiden perusteella oli selvää että hyväähän se varmasti olisi, mutta että oikein “chorizoa”? Ei muuta kuin testaamaan väitteen paikkaansapitävyyttä!

Ihan sellaisenaan en reseptiä pystynyt testaamaan, kun en jaksanut lähteä etsiskelemään erikseen sekä ancho- että ahipotelechiliä. Vaihdoin ne pokkana Korealaiseen gochugaruun, sitä kun kotonani on viimekeväisen ramenkeiton jäljiltä edelleen valtava purkki. Gochugaru on tulisuudeltaan samanaikaisesti mukavan pehmeä että terävä, enkä muuta chiliä oikein nykyään edes halua käyttää, niin paljon sen aromista pidän. Paprikajauheen vaihdoin myös savupaprikaan, sillä pidän erityisesti espanjalaistyyppisestä savupaprikalla maustetusta chorizosta.

Heittämällä reseptistä lähti myös vaihtoon kikherneiden määrä suhteessa saksanpähkinöihin: ruokahävikin vähentämisen nimessä heivasin vajaan desin ylimääräisiä kikherneitä mieluummin seokseen kuin jääkaappin unohtumaan (kovin tieteellistä tämä mun reseptinkehittely, eikö 😀 ).

Lopputulos oli hyvällä tavalla varsin häkellyttävä – maku on todellakin lähellä chorizoa ja koostumuskin muistuttaa vahvasti pehmeää makkaramassaa. Maistelimme Juuson kanssa seosta sekä ns. raakana, että uunissa rapeaksi paahtuneena: toimii kuulkaas kummallakin tavoin! Raakana seos muistuttaa aika vahvasti myös italialaista pehmeää chilisalamia N’dujaa, mistä olen myös kovin mielissäni. Sitä kun ei tietääkseni Helsingissä saa kuin yhdestä kaupasta.

Viime viikolla olen vääntänyt saksanpähkinächorizoa kolme satsia ja kokeillut sitä niin paahdetun kurpitsan kuin keitonkin päällä, onigirazun sisällä, munakkaassa, kebabtyylisessä vegeannoksessa, leivän päällä, kuin burritoon käärittynäkin. Se tuo ruokaan kuin ruokaan sitä rakastamaani tulisuutta ja potkua, sekä paistettuna vielä ihanaa rapeutta. Kaavailen pyöritteleväni seuraavaksi massasta pikkuisia palloja, joita voisi sitten laittaa pizzan päälle!

Leikkelelautaselle saksanpähkinächorizoa olisi ehkä turha yrittää makkaran korvikkeeksi läntätä, mutta mikäli käytät chorizoa minun tapaani ruuassa enemmänkin eräänlaisena mausteen kaltaisena bonuselementtinä, kuin pääraaka-aineena, kannattaa tätä ohjetta ehdottomasti testata! Eipä tee muutenkaan meistä kellekään pahaa vaihtaa liha tai lihajaloste joskus kasvisproteiiniin.

Saksanpähkinächorizo

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl kypsiä kikherneitä

2-3 valkosipulin kynttä

2 tl savupaprikaa

1-2 rkl chilihiutaleita (esim. gochugarua*)

1-2 rkl (omena)viinietikkaa

4-6 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

(1 tl oreganoa)

(1 tl korianterin siemeniä)

(1 tl juustokuminaa)

Viipaloi valkosipuli. Soseuta se omenaviinietikan kanssa silppurissa/leikkurissa tai sauvasekoittimella. Lisää kikherneet ja saksanpähkinät sekä mausteet ja öljy, silppua/soseuta, kunnes seos on osittain sosetta mutta seassa on vielä karkeampia sattumia. Tarkista maku: seoksen kuuluu olla chorizon tapaan mukavan rasvaista, polttelevaa ja hieman kirpeää. Lisää tarvittaessa vähän kerrallaan öljyä, etikkaa, chiliä, savupaprikaa ja/tai suolaa.

Mausteista minusta tärkeimmät ovat valkosipuli, chili, savupaprika, viinietikka ja suola, joilla saa aikaan jo varsin hyvät maut. Oreganot, korianterin siemenet ja juustokuminat ovat minusta vähemmän oleellisia, joten jos niitä ei kotoa saksanpähkinächorizohimon iskiessä löydy, voit huoletta jättää ne pois.

Saksanpähkinächorizo säilyy jääkaapissa kelmutettuna muutaman päivää, joten teen sitä kerralla isomman satsin ja käytän sitä pikkuhiljaa sitten vähän siihen sun tähän. Aika helppo ja nopeahan tätä on toki tehdä myös pienempiä annoksia 🙂 En ole vielä testannut tämän pakastamista, mutta veikkaisin että rasvaisuutensa ansiosta tämä säilyisi pakastimessakin ihan hyvin ainakin lyhyempiä ajanjaksoja.

*) voit tuoda seokseen tulisuutta millä vain suht miedoilla ja mahdollisesti savuisilla chilihiutaleilla, tai kokeilla hiutaleiden sijasta texmextyyppistä etikkaista chilikastiketta (Tabasco, Texas Pete tms). Lisää tuolloin maustetta seokseen vähän kerrallaan ja varsinkin käyttäessäsi etikkaista chilikastikketta muista vähentää vastaavasti omenaviinietikan määrää! Mikäli saat käsiisi tulista savupaprikajauhetta, et välttämättä tarvitse chiliä erikseen lainkaan. Että eikun kokeilemaan!

3 075 views

Juhlaruokaa: mac & cheese

by Juulia 10 Comments
Juhlaruokaa: mac & cheese

Se olis taas se aika vuodesta, kun piirrellään vaaleanpunaisia sydänkortteja ja ujutellaan niitä ihastuksen reppuun. Se aika, kun varataan romanttisista ravintoloista nurkkapöytiä, sytytellään kynttilöitä, haaveillaan satuhäistä, asetetaan mahdottomia odotuksia itselle ja kumppanille. Vai onko? Itselleni ystävänpäivä merkitsee romanttisten rakkausjuttujen sijaan ystävyyden juhlaa. Sitä tosin sietäisi juhlia ihan päivittäin, välillä jopa tunneittain, ainakin jos on niin onnekas ystävien suhteen kuin minä ♥

En oikein tiedä mikä siinä on, mutta vaaleanpunainen amerikkalainen Valentine’s Day ruusuineen, suklaineen ja romanttisine silmiintuijottetreffeineen on aina ollut mielestäni vähän kliseinen ja ylilyövä… kliseinen ja ylilyövä ja jotenkin mauton eli CHEESY!!! (Huomatkaa nerokas nokkela kömpelö aasinsiltani juustoon). Jos ystävänpäivänä syötäisiin aina juustoa, voisin innostua ystävänpäivähömpötyksistä huomattavasti enemmän.

Onneksi kaikki saavat viettää ystävänpäiviään ihan niinkuin huvittaa. Meillä onkin kaveriporukan kanssa suunnitelmissa laitella yhdessä ruokaa sunnuntaina – ja veikkaan, ettemme tee Kaunottaren ja Kulkurin spagettiannoksia, emmekä syötä toisillemme sydämenmuotoisia pinkkejä konvehteja tahi leivoksia. Juustoa pöydässä voisi sen sijaan mielestäni olla. PALJON.

Siitä saakka, kun viime keväänä Juuson kanssa maistoimme Heston Blumenthalin reseptin mukaan tehtyä mac and cheeseä Kansleri Pop Upissa, on tuo dekadentti juustoherkku kummitellut mielessäni. Annos teki Juusoonkin niin suuren vaikutuksen, että kun hän syksyllä täytti pyöreitä vuosia, oli ateriatoiveena juuri tuon reseptin mukaan tehty mac and cheese. Tiedoksi tähän nyt vielä, että Juusollahan on kolmen vuoden verran kokemusta jenkeistä, sisältäen pitkän litanian erilaisia makaronin ja juuston yhdistelmiä – joten kun hän sanoo tämän olevan yksi parhaista mac and cheeseistä mitä hän on syönyt, tiedän, ettei kyse ole vain kohteliaisuudesta.

Hestonin resepti löytyy netistä useammastakin lähteestä, esim. täältä. Reseptin noudattaminen sellaisenaan on kuitenkin hieman ongelmallista, sillä Hestonin käyttämiä juustoja ei täältä kotimaasta niin vain löydy. Niinpä selvittelin ensitöikseni millä ne voisi korvata. Kansleri käytti omassaan muistaakseni cheddaria, joka sopiikin hyvin karamelliaromisen lampaanmaitojuuston Spenwoodin tilalle – kunhan etsii pidempään kypsyneen ja aromikkaan cheddarin (pliis, eihän kukaan harkitse käyttävänsä tässä niitä kelmuun käärittyjä keltaisia kumijuustoja?). Testailin reseptiä myös cheddarin sijasta gruyèrellä – hyvin toimi sekin.

Gratinointiin olen käyttänyt Hestonin Berkswell -juuston sijaan joko parmesaania, pecorinoa tai manchegoa. Vuohenjuustoista olen pyrinnyt valitsemaan voimakkaamman, terävän ja kirpakan chevren, mutta tilanteen ja kaupan mukaan käytössä on ollut mitä milloinkin. Mikäli olen käyttänyt miedompaa ja pehmeämpää chevreä, olen laittanut sitä ruokaan hieman enemmän, sillä minusta vuohenjuuston aromi pitää tulle ruuassa esiin tarpeeksi. Tuorejuuston valinta on ollut helppo: Philadelphia (jenkkiruoka, jenkkijuusto – edes tuo yksi, vaikka brittikokin reseptin mukaan kokkaillaankin).

No niin, juustot käsitelty. Sitten reseptin seuraavaan dekadenttiin osaan, eli viiniin: sitä tulee tähän aivan älyttömästi. Neljän hengen ateriaan (tai kahden meidän tapauksessa) käytetään melkein pullollinen valkkaria, ja ei, sitä ei juoda. Se redusoidaan kymmenesosaan alkuperäisestä määrästään ja sekoitetaan juustoon. Jottei kukaan erehtyisi vielä tämänkin jälkeen kuvittelemaan, että kyseessä on arkiruoka, maustetaan koko komeus vielä reilulla määrällä tryffeliöljyä.

Hestonin alkuperäisreseptissä on vain yksi vika: sen mukaan tehty ateria riittää minusta vain yhdelle 😀 Niinpä teen nykyään poikkeuksetta tupla- tai tripla-annoksen, josta paistan puolet yhtenä päivänä, tietäen että kun se loppuu, saan huomenna sitä lisää.  Suosittelen lämpimästi tekemään samoin, joten reseptin on tässä tuplattuna.

Mac and Cheese à la Heston Blumenthal

400 g makaronia

8 dl  vettä

1 tl suolaa

30 ml laadukasta tryffeliöljyä

6 dl kuivaa valkoviiniä (esim. paahteisen tamminen chardonnay) → ∼ 0,6 dl (lue ohje)

6 dl kana- tai kasvislientä

(muutama valkosipulin kynsi, tuoreen timjamin oksa ja/tai laakerinlehti – oma lisäykseni reseptiin)

160 g vahvaa cheddaria

1,5 rkl maissijauhoa

160 g tuorejuustoa

vastarouhittua mustapippuria

30-50 g vuohenjuustoa (chevreä)

50-100 g manchegoa/pecorinoa/parmesaania

Kiehauta isossa kannellisessa kattilassa vesi ja suola, ja ota se sitten liedeltä. Lisää kattilaan makaroni, sekoita hieman ja laita kansi päälle. Anna makaronin turvota kuumassa vedessä muutamaan kertaan sekoitellen, kunnes kaikki neste on imeytynyt – 10-15 min. Jos kattilan pohjalla on vielä vettä kun makaroni on kypsää, kaada se pois. Mausta makaroni tryffeliöljyllä.


  Simsalabim, viini on … melkein … kadonnut.

Keitä valkoviiniä kattilassa, kunnes jäljellä on enää reilu puoli desiä. Lämmitä toisessa kattilassa kana- tai kasvisliemi, jonka sekaan voit laittaa makua antamaan parmesaaninkuoren (sen kovan osan, mikä normaalisti jää syömättä). Itse maustan liemen välillä myös yrteillä, kuten timjamilla tai laakerilla, sekä muutamalla murskatulla valkosipulinkynnellä.

Lisää tiivistetyn viinin sekaan (siivilöity) maustunut liemi. Raasta cheddar, sekoita siihen maissijauho ja lisää seos kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä kokoajan hämmentäen, jotta juusto sulaa liemeen ja maissijauho kypsyy. Ota kattila liedeltä ja murustele sekaan vuohenjuusto (Heston murustelee vuohenjuuston vasta uunivuuan pinnalle, mutta itse tykkään sekoittaa sen kastikkeeseen). Lusikoi kattilaan sitten vielä tuorejuusto. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla. Kastikkeen kuuluu olla vellimäistä.

Kaada juustokastike makaronin sekaan ja annostele seos joko yksittäisiin uunivuokiin, tai yhteen isoon. Kuorruta kourallisella raastettua manchegoa, pecorinoa tai parmesaania. Gratinoi 225ºc uunissa kunnes pinta on kullanruskeaa ja kuohuvaa. Nauti sellaisenaan, salaatin kaverina tai lisukkeena – itse olen tykännyt murustella annokseni päälle hieman rapeksi paistettua pekonia … koska jos kerran nautiskellaan, niin nautiskellaan sitten kunnolla.

(Juusohan meni synttäreinään lopulta suorastaan sänkyyn mac and cheese -vuoka kainalossa …  mutta ehkäpä en julkaise kuvaa tilanteesta kuitenkaan täällä…)

Jenni “Kansleri” Tuomiselle suuret kiitokset tutustuttamisesta tähän reseptiin! Kansleri Pop Up -viikkojen ruokiin keskittyvä keittokirja muuten julkaistaan lähiaikoina. Odottelen jo innolla, kun olisi kiva saada omaan repertuaariin muutama muukin Kanslerin herkku…

Juomasuositukseni tälle tuhtiakin tuhdimmalle, rasvaiselle, täyteläiselle ja sydämenpysäyttävälle ruualle on vahvemmin humaloitu, raikas mutta kuitenkin tarpeeksi vahva ja täyteläinen olut, kuten pippurinen ja kuivan raikas Brooklyn Sorachi Ace saison, tai villihiivalla käytetty ja reippaasti humaloitu belgi pale ale To Øl Fuck Art – This is Architecture. Juhlavampaa olutta kuin sampanjapulloon pakattua, sampanjahiivallakin käytettyä Sorachi Acea saa hakea (no, ainakin Alkosta), mutta mikäli tilanne vaatii vielä arvokkaampaa kuplivaa, avatkaa nyt ihmeessä pullo sampanjaa! Kerran tässä vaan eletään ♥

4 178 views