Paahdettu kuningasosterivinokas & savuiset shimejit

Paahdettu kuningasosterivinokas & savuiset shimejit

kuningasosterivinokas

Jos metsään haluat mennä nyt…

Näin sienikauden pikkuhiljaa jo käynnistyessä on kiva ottaa varaslähtö sienikokkailuun itsekin! Sienimetsään en kuitenkaan vielä suuntaa, vaan kauppaan – hakusessani on nimittäin vähän harvinaisemmat viljellyt sienet. Sienestys on mahtavaa puuhaa … siis silloin kun onnistaa, eikä minua ole onnistanut sienimetsällä pariin vuoteen. Valkoiset ja ruskeat herkkusienet, siitakkeet ja portobellot löytyvät vaivatta ihan lähikaupasta, mutta hieman jännempiä shimejisieniä, enokisieniä, osterivinokkaita ja kuningasosterivinokkaita pitää kuitenkin jo melkeinpä metsästää. Ei tämä sienestys kaupassa siis aivan takuuvarmaa puuhaa ole sekään!

Shimeji- ja enokisieniä olen bonganut itse useimmiten aasialaisista marketeista, eivätkä ne siellä maksa paljoa. Shimeji-sieniä löytyy niin valkoisena kuin ruskeanakin ja ne kasvavat söpösti nipussa. Osterivinokaat sen sijaan ovatkin osoittautuneet vähän vaikeammiksi löytää, puhumattakaan kuningasosterivinokkaista! Ensimmäinen hyppysiini saama kuningasosterivinokas löytyi itseasiassa vasta nyt keväällä Stockan Herkusta, jossa se olikin sitten jo reilusti tyyriimpi tuttavuus.

kuningasosterivinokas

Kuningasosterivinokas

Kuningasosterivinokas aka putkivinokas on kuitenkin niin ihana sieni, että näin ensituttavuuden jälkeen ostan sitä varmasti joka kerran kun se vastaani tulee, oli hinta mikä oli. Kuningasosterivinokas on lähestulkoon kokonaan vartta, ja sen rakenne on ihanan murea ja “lihaisa”. Se soveltuu loistavasti esim. grillattavaksi, uunissa viipaleina paahdettavaksi tai jopa haarukalla “nyhdettynä” vegaanisen bolognesen pohjaksi tai hodarin täytteeksi. Sitä voi syödä myös raakana!

Minusta kuningasosterivinokas on – kuten muutkin hieman harvinaisemmat viljellyt sienet  –  loistava valinta hieman juhlavammalle kasvisaterialle. Kokkasin itse ekat osterivinokkaani japanilaisittain maustettuina uunissa ja tarjosin ne vegaaniseurueelle temakien täytteenä. Ruoka oli varsin onnistunutta! Ainoa virhe, minkä tein, oli sienien määrä… oli kyseessä sieni tai sieni, pitäisi aina muistaa kuinka paljon ne kokatessa kutistuvat.

kuningasosterivinokas

Paahdettu kuningasosterivinokas

150 g kuningasosterivinokasta

1 rkl oliiviöljyä

1½ rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

¼ tl yuzukoshōa (*

¼ tl shichimi tōgarashia / sichuanpippuria

*) Yuzukoshō on japanilainen yuzu-hedelmästä ja chilistä tehty fermentoitu supervahva maustetahna, johon olen totaalisesti hurahtanut. Mikäli et saa käsiisi yuzukoshōa, voit lisätä mausteliemeen ruokalusikallisen limettimehua, hieman sen raastettua kuorta sekä maun/tulisuuden mukaan kuivattuja chilihiutaleita. Samaan lopputulokseen et näin pääse (jos maistat joskus yuzukoshōa niin ymmärrät miksi), mutta saat kuitenkin mukaan hieman sitruksista potkua!

Valmistus:

Sekoita mausteliemen raaka-aineet keskenään. Viipaloi kuningasosterivinokas pitkittäin n. 3 mm paksuisiksi siivuiksi. Viillä siivujen pintaan kevyesti ruudukko, mutta varo leikkaamasta sienen läpi! Sivele sienet mausteliemellä ja levitä ne uunipellille. Paahda sieniä 225 asteisen uunin ylätasolla 15-20 minuuttia tai kunnes sienet ovat kauniin ruskettuineita ja paikoin jopa rapeita. Tarjoa heti!

kuningasosterivinokas

shimeji sieni

Shimeji-sieni

Shimeji-sieniin tutustuin ensimmäisen kerran tehdessäni Jenni Tuomisen Kansleri Pop Up -kirjan ohjeella ramenkeittoa. (Silloin tutustuin muuten moneen muuhunkin nykyiseen lempiraaka-aineeseeni!)  Shimeji-sienet ovat melko pieniä, joten niitä paistaessa pitää olla tarkkana etteivät ne kärähdä. Tykkään silti käyttää ne nopeasti paistinpannun lisäksi myös uunissa, jolloin ohuempi osa sienestä muuttuu melkeinpä sipsimäisen rapeaksi.

Toisin kuin kuningasosterivinokas tai toinen aasialaisista kaupoista tuttu pikkusieni, enoki, shimejiä ei suositella syötäväksi raakana.

Savuiset shimejit

150 g shimejisieniä

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl soijaa

1 rkl miriniä

1 tl sokeria

n. ½ tl nestesavua

n. ¼ tl srirachaa

Paista sienet paistinpannulla öljyssä kullanruskeiksi. Sekoita mausteliemen raaka-aineet keskenään ja lisää pannulle. Jatka paistamista, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin ja tiivistyy siirappimaiseksi. Varo polttamasta!

Voit halutessasi levittää sienet vielä leivinpaperoidulle pellille ja nahkeuttaa niitä hetken – siis tosiaan, hetken eli max 5 minuuttia – 200 asteisessa uunissa. Muutama vahvasti paahtunut sieni on lopputuloksen kannalta ihana sattuma, kokonainen pellillinen mustuneita sieniä on surku.

shimeji

Meillä savuiset shimejit ja paahdettu kuningasosterivinokas syötiin tosiaan siis taannoin vegaanisen temakin täytteenä. Täytteenä temakeille oli sienien lisäksi parsaa, avocadoa sekä misolla maustettua paahdettua japanilaista munakoisoa. Ruoka maistui kaikille paremmin kuin hyvin, mutta varsinkin temakien kääriminen osoittautui hauskaksi ohjelmanumeroksi kaikille!

Ps. Resepti paahdetuille miso-munakoisoille seuraa perästä! 🙂

1 579 views

Gochujang + manteli = mega-addiktiiviset gochujangmantelit

by Juulia 0 Comments
Gochujang + manteli = mega-addiktiiviset gochujangmantelit

Jos pöydällä lojuu kulho näitä gochujangmanteleita, niin eipä loju enää hetken kuluttua.

Kirjoittelin taannoin siitä, kuinka kotiini tuppaa kertymään jos jonkinlaista pähkinä- siemen- ja mantelipussia. Niillä on niin suuri paikka niin kokkailuissani kuin snäkkäilyissänikin, että jos en ole varma onko kotona jotain tiettyä sorttia pähkinää/siementä, ostan sitä, ihan vain varmuuden varalta.

Pähkinät, kuten siemenetkin sisältävät kuitenkin sen verran rasvaa, että niitä ei voi niin vain säilytellä ikuisesti, tai ne härskiintyvät. Ensimmäinen vinkkini pähkinähulluille onkin siksi ostaa pähkinät ja siemenet kokonaisina – rouheena tai jauheena ne nimittäin säilyvät vielä huonommin! Toinen vinkkini koskee säilytystä: jos vain mahdollista, säilytä pähkinät ja siemenet jääkaapissa tai jopa pakastimessa, ilmatiiviissä pakkauksessa. Siellä kaikki nuo ihanat pikku herkkupalat säilyvät käyttökelpoisena tuplasti / triplasti pidempään!

Koska tiedän ostostapani ja kulutustarpeeni, mutta olen myös tuskallisen tietoinen keittiöni rajallisesta kylmäsäilytystilasta, olen ottanut kotonani tavaksi hyödyntää pähkinöiden ja siemenien säilytykseen keittiön seinästä löytyvää vanhanaikaiasta kylmäkaappia. Suurimman osan vuodesta tuo kaappi on nimittäin sen verran kylmä, että se menee melkein jääkaapista. Pinjansiemenille tai vaikkapa macadamianpähkinöille tosin raivataan jääkaapista aina tilaa, ne ovat nimittäin minusta siementen ja pähkinöiden aatelia (ja tyyriitä ku mikä).

gochujang

Toimenpiteistä huolimatta aina välillä eteen tulee tilanne, että varastoja täytyy hieman harventaa. Silloin pähkinöitä lastataan vieläkin enemmän puuron ja salaatin päälle, kannustetaan Juusoa ottamaan “vähän välipalaa” eli syömään pähkinöitä kourallisittain (mitä hän vissiin tekisi mieluusti muulloinkin mutta en ööh varastojani suojelevana pikkuoravana anna), kokataan pähkinäkräkkereitä, pähkinäistä tofua, pähkinäistä kukkakaalimurua, dukkaa, saksanpähkinächorizoa, ajo blancoa ja ties mitä muuta … sekä koukuttavia makeantulisia gochujangmanteleita!

Korealainen chilistä, fermentoiduista soijapavuista ja tahmeasta riisistä tehty tulinen ja suolaisenmakea herkkutahna gochujang on nykyään keittiöni vakioraaka-aineita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan gochujangiin, jollette ole niin vielä tehneet ♥

Gochujang -mantelit

100 g manteleita

2 rkl tummaa sokeria

1 rkl gochujang -tahnaa

3 rkl vettä

½ rkl miedon makuista kasviöljyä, esim. rypsiöljyä

Paahda manteleita hetki kuivalla pannulla keskilämmöllä. Kun mantelit saavat aavistuksen väriä, lisää loput raaka-aineet pannulle. Sekoita hyvin ja paista seosta (edelleen keskilämmöllä), kunnes se alkaa tarttumaan manteleihin ja tahmeutuu selvästi (omalla liedelläni tähän menee viitisen minuuttia). Varo polttamasta seosta, alenna lämpöä tarvittaessa.

Kumoa tahmainen manteliseos leivinpaperoidulle pellille. Jatka paahtamista 150 asteisessa uunissa (keski-/alatasolla), kunnes gochujangseos on kuivahtanut manteleiden pintaan. Pidä uunia silmällä! Manteleissa voi siellä täällä olla tummiakin kohtia, kunhan ei suorastaan mustia.

Kun gochujangmantelit ovat jäähtyneet, murra ne niin että ne ovat suurimmaksi osaksi toisistaan irti ja pistä tarjolle. Säilytän ne itse lasipurkissa, jota ravistelen ennen käyttöä saadakseni toisiinsa mahdollisesti takertuneet pähkinät irtoamaan taas toisistaan.

Gochujangmantelit ovat ihania sellaisenaan naposteltuina, erilaisissa salaateissa, sekä rouhittuina makeantulisina sattumina jos jonkinlaisten aasialaistyyppisten ruokien päällä. Keskiviikkona blogiin onkin tulossa yksi pikkujoulukauteenkin sopiva resepti, johin niitä olen lykännyt!

gochujangmanteli

Ps. Muita gochujangia hyödyntäviä reseptejäni ovat mm. tteokbokki, maissi miso-gochujang-majoneesilla, possunfile korealaisittain, onigirazu, sateenkaarisushi sekä Kanslerin keittokirjan ohjeella tehty ihana ramenkeitto.

106 views

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

kimchivinegrettiOut with the old, in with the new

Tervetuloa vaan parsasesonki, sua on vähän odoteltukin! Yleensä syön ekat parsat lähestulkoon sellaisenaan – vähän voita, suolaa ja pippuria vaan ja avot – mutta voihan näitä perinteitä välillä vähän ravistella?

Tänä vuonna söinkin ensimmäiset parsani sesongin vikojen veriappeliisinien ja kypsän avocadon kera. Kausituotteista odotetuimpia ovat minulle vuosi toisensa jälkeen juuri veriappelsiinit ja parsa, joten tuntui jotenkin sopivalta laittaa nämä herkut edes hetkeksi samalle lautaselle. Koukuttavan yty ja intensiivinen kimchivinegretti viimeisteli jo valmiiksi värikkään annoksen vielä asteen piristävämmäksi – tämä lautasellinen nenän alla ei haittaa, vaikka ulkona näyttää taas satavan räntää 😀

kimchivinegretti

Kimchiin olen ollut hulluna jo vuosia, mutta sen kanssa kokkailu kulkee keittiössäni selkeästi kausittain. Ihka ensimmisen blogipostaukseni aihe oli kimchiletut ja vuotta myöhemmin juhlin yksivuotista blogiani kimchiriisillä. Viime vuonna innostuin kimhcipizzasta vierailtuani Tukholman Omnipollos Hattissa ja tuossa muutama kuukausi takaperin hurahdin kimchi “majoneesiin“, jonka pohjana on silken tofu. Kimchillä olen myös tykännyt maustaa ramenkeittojani siitä asti, kun testailin Jenni “Kansleri” Tuomisen ramenreseptiä.

Olen myös oppinut hyödyntämään kimchipurkin pohjalle kertyvää kimchilientä. Se on tietysti aivan yhtä mahtavaa superherkkua kuin se kimchikin, eikä sitä missään nimessä kannata jättää hyödyntämättä. Kimchin neste käyttää erilaisissa ruuissa mausteena tai marinadina, tai tehdä siitä ihana kimchivinegretti! Suoraansanoen toivoisinkin, että kimchipurkeissa olisi enemmän lientä 🙂

Huom! Mikäli vältät eläinkunnan tuotteita, muistathan tarkistaa ettei käyttämässäsi kimchissä ole kalakastiketta.

Kimchivinegretti

(vegaaninen, mikäli käytät vegaanista kimchiä)

n. 1 dl

½ dl oliiviöljyä

3-4 rkl kimchilientä

1 kevätsipuli

2 rkl (riisi)viinietikkaa

1 rkl agavesiirappia tai mirinkastiketta

½ tl dijonsinappia

(1-2 rkl kimchiä)

(ripaus suolaa)

Leikkaa kevätsipulista kuiva kanta ja mahdolliset nuupahtaneet vihreät osat pois. Pätki kevätsipuli muutamaan osaan ja soseuta se sitten muiden ainesten kanssa yhteen. Maista ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

  • Eri ainesosien tasapainoa voi viilata omaan makuun hieman makeammaksi tai happamammaksi lisäämällä / vähentämällä siirapin tai mirinin / riisiviinietikan määrää.
  • Kastikkeeseen saa vielä lisää kimchipotkua, sekä hieman paksumman rakenteen, kun soseuttaa mukaan kimchiliemen lisäksi hieman kimchiä.
  • Kimchivinegretti säilyy jääkaapissa 4-5 päivää. Se kannattaa ravistella huolella ennen käyttöä.

kimchivinaigrette

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

1:lle

nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

1 kypsä avocado

1 kypsä veriappelsiini

muutama lehti tuoretta shisoa

suolaa ja pippuria

2-3 rkl kimchivinegrettiä

Leikkaa veriappelsiinista terävällä veitsellä kuori irti. Viipaloi hedelmäliha poikittain, tai irrota veriappelsiini”fileet” kalvojen välistä veitsellä. Kerää appelsiinista irtoava mehu talteen.

Napsi parsoista puisevat tyvet irti ja paista ne napakan kypsiksi oliiviöljyssä. Älä ylikypsennä!

Kuori ja viipaloi avocado ja valele se veriappelsiinimehulla. Asettele veriappelsiini- ja avocadoviipaleet lautaselle vuorotellen ja lisää paistettu parsa niiden kylkeen. Valuta lopuksi päälle kimchivinegrettiä ja mausta annos ripauksella suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja kourallisella shisonlehtiä.

kimchivinaigrette

247 views

Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?

Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?

sushikulho

Sushikulho on ehkä paras ruoka, jonka Japaninmatkaltani toin keittiööni. Sen avulla sushista on tullut spontaania, helppoa ja nopeaa arjen kotiruokaa, eikä vain työlästä viikonloppujen projektiruokaa. Sushikulhon (japaniksi chirashizushi eli “siroteltu sushi”) kasaamiseen ei tarvita makirullatreeniä saatikka erityisiä kalanleikkuuskillsejä (vaikka ei niistä toki haittaakaan ole). Niinpä se onkin oivallinen ruokalaji niin aloittelevalle kotisushikokille, kuin vähän kunnianhimoisemmallekin itamaelle 🙂

Sushikulhoon voi jokainen kasata juuri ne herkut mitkä haluaa ja esteettisesti kulhon tyyli on aika vapaa: raaka-aineet voi asetella sievästi omiin segmentteihinsä, tai sirotella ne riisin päälle iloisesti sikin sokin. Eipä siis ihme, että chirashizushia tehdään Japanissakin erityisesti kotona.

sushikulho

Reissussa ymmärsin, kuinka yleinen ruoka chirashizushi on, ja olen siitä asti vain odotellut, milloin sushikulhot ilmestyvät tännekin! Kulhoruokatrendi ei osoita vielä laantumista, joten smoothiekulhot ja pokékulhot voisivat ihan hyvin antaa vähän tilaa myös kulhosushille!

Japanissa kulhoruuan trendikkyys on varmasti toissijainen asia: kulho kun vain on siellä monen ruuan luontevin tarjoiluastia. Siellä onkin melkoinen määrä erilaisia kulhoruokia, jotka kulkevat yleisesti nimellä “donburi”, ja lisäksi monta muutakin ruokalajia, joka tarjotaan perinteisesti kulhosta. Omia suosikkejani japanilaisista kulhoruuista ovat juuri nuo erilaiset donburit (kuten legendaarinen gyudon), mutta myös vihreää teetä ja riisiä yhdistävä ochazuke, riisipuuron omainen lohturuoka okayu, sekä erilaiset ramen -keitot.

Reissun jälkeen japanilaisten kulhoruokien lempparilistani kärkeen kiilasi kaisen don eli merellinen sashimi-riisikulho, jota siellä syödään erityisesti aamiaiseksi, sekä juuri esittelemäni chirashizushi. Kaisen don eroaa chirashizushista lähinnä vain siinä, että riisin ei tarvitse olla sushiriisiä, eikä sitä mausteta. Mitä riisin päälle kootaan, riippuukin sitten ilmeisesti aina siitä, kuka kulhoa on kokoamassa: ravintolakokki, vai kotiäiti tai -isä, vai opiskelija, vai suomalainen ruokablogaaja…

kaisendon_chirazhizushiVasemmanpuolinen kaisen don -kulhollinen nautittiin Osakan kalatorilla aamupalaksi klo 05, oikeanpuolinen chirazhizushi oli ensimmäinen Tokiossa nauttimani ateria.

tekkadonVasemmanpuolinen nimitykseltään mysteeriksi jäänyt kulho oli tapaninpäivän lounaani,

oikeanpuolinen avocado-tekkadon taas nautitiin jouluaattona.

Minkä reissussa näiden erilaisten kala-riisikulhojen suhteen tajusin, on että niitä näyttäisi tosiaan voivan täyttää vähän miten vaan. Aina ei kulhossa ole välttämättä edes kalaa, joten tämä ruoka sopii hyvin myös kasvissyöjille! Varmasti Japanissa eri tavoin täytetyille kulhoille on ihan omat nimityksensä, mutta niiden selvitteleminen on osoittautunut täältäkäsin hieman hankalaksi. Niinpä olenkin lähtenyt kotona tekemään kulhojani juuri oman makuni mukaiseksi, enkä ole jäänyt miettimään ovatko luomukseni nyt sitten chirazhizusheja vai donbureja. Ne nyt vain ovat jotain sieltä väliltä!

Koska pidän kovasti riisiviinietikalla ja mirinillä maustetusta sushiriisistä, olen rakentanut kulhoni chirashizushin tapaan maustetun sushiriisin päälle. Oikeaoppinen sushilaatuisen kalan leikkaaminen sashimiksi sen sijaan on sen verran taitoa vaativaa hommaa, että jätän sen suosiolla sushikokeille, ja pitäydyn itse kalakuutioissa. Niinpä sushikulhoni näyttävät päällisin puolin enemmän jonkinlaisilta sekamelskadonbureilta, kuin reissussa syömiltäni sashimilla taidokkaasti päällystetyiltä chirashizusheilta – mutta herkullisia ne kyllä ovat!

sushikulho

Tällä hetkellä suosikkipäällisiäni ovat avocado, soijassa hetken graavautunut lohi (jonka ei siis tosiaan tarvitse olla samanlaatuista, kuin mistä sushikokki leikkaisi sashiminsa), wakame, kevätsipuli, pikkelöity inkivääri ja shiso. Muutama kirpeä umeboshi (eli pikkelöity japaninaprikoosi) kulhoon on lykättävä myös aina. Herkkuhetkellä saatan koristella annokseni vielä mädillä, jolloin tämä sushikulho alkaakin jo käydä juhlaruuasta!

Yleensä tykkään maustaa ateriani lopuksi vielä vaalealla soijakastikkeella, suolaisen ystävä kun olen. Soijan valutan suoraan kulhoon ja sitten pistän lusikan vaan heilumaan – tämän aterian kanssa ei nimittäin ole tarvetta puikkotaidoillekaan!

Lohi-avocado sushikulho

2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 5-6 dl kypsää sushiriisiä (n. 1 ½ – 2 dl raakaa riisiä)

maun mukaan riisiviinietikkaa, mirinkastiketta, suolaa

Kulhon päälle:

1-2 kypsää avocadoa + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 150-200 g tuoretta ruodotonta lohifileetä

2-3 rkl soijakastiketta

1-2 kevätsipulia

2 rkl pikkelöityä inkivääriä eli garia tai beni shogaa

n. ¾ dl wakamesalaattia tai 3-4 siivua kuivattua wakamea

2-4 umeboshia

ruukku shisoa (kulkee myös nimellä perilla)

n. 50 g (lohen)mätiä

tarjoiluun:

(vaaleaa) soijaa

nokare wasabia

Valmista sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta se makuusi sopivaksi riisiviinietikalla, mirinkastikkeella ja suolalla. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Mikäli käytät kuivattua wakamelevää, laita se runsaaseen veteen likoamaan noin vartiksi. Kun levä on pehmennyt, leikkaa se noin sentin levyisiksi paloiksi ja jätä odottamaan.

Mikäli lohifileessä on nahka, poista se. Kuutioi lohi sitten noin sentin paloiksi ja sekoita se soijan kanssa. Jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Kuutioi avocado ja valele se riisiviinietikalla tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi myös kevätsipuli(t). Sekoita kulhossa lohi, avocado, kevätsipuli sekä wakame.

Kokoa sushikulho: annostele syvän kulhon pohjalle ensin maustettua sushiriisiä, sitten lohi-avocado-wakameseosta. Viimeistele kulhot lohenmädillä, (suikaloidulla) shisolla, pikkelöidyllä inkiväärillä sekä umeboshilla. Tarjoile kulho soijan ja wasabinokareen kanssa.

Japanissa chirashizushia syödään puikoilla, kuten lähes kaikki ruoka, mutta pöytään oli monesti katettu myös lusikka. Aivan varma en ruokailuväline-etiketistä tässä kohtaa siis ole, mutta kun kotona ei kukaan kuitenkaan ole minua katsomassa, lusikoin aina kulhoni – mun koti, mun säännöt!

916 views