Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

by Juulia 0 Comments
Punasikurisalaatti verigreipillä, avocadolla ja retiiseillä

punasikurisalaatti

Joskus ei aterian inspiraatioksi tarvita kuin yksi kuva. Tämänpäiväselle punasikurisalaatille sain inspiraation tästä Alison Wun salaattikuvasta, joka yksinkertaisesti pysäytti minut herkillä vaaleanpunaisen ja vihreän sävyillään: niin kaunista! Kuvan annnos oli niin houkutteleva, että rohkaistuin käyttämään elämäni ensimmäisen kerran pippurisen karvasta punasikuria, jonka normaalisti noukin pois salaateistani 😀

Joo-o, olen varmaan jotenkin katkeroitunut viimeisen vuoden aikana, kun kitkerät, katkerat ja karvaat maut ovat olleet niin kovasti mieleeni. Olen niin kokannut kuin leiponutkin katkeroilla ja lisäksi nauttinut enenevässä määrin vahvasti katkeroiduista oluista. Tässä salaatissa katkeruutta löytyy punasikurin lisäksi verigreipistä, mutta kun katkeruus yhdistyy sopivaan määrään happamia (viinietikka ja verigreippi) ja rasvaisia (avocado ja oliiviöljy) makuja sekä sopivaan ripaukseen suolaa, pysyy se kurissa. Oikein tasapainotettuna katkerat maut ovatkin minulle nykyään suorastaan koukuttavia!

punasikurisalaatti

punasikuri

Punasikuri

Punasikuria on olemassa monta lajiketta,  joista moni on nimetty italialaisten kaupunkien mukaan (Rosso di Treviso, Radicchio di Chioggia). Tänä päivänä tuntemamme sikurilajikkeet saivat alkunsa 1500-luvun Italiassa, joten ei ihme! Näitä kiehtovan näköisiä kasveja on pitkää, suippoa, pyöreää ja hauskan kiekuraista, joista useimpia olen ihaillut vain kuvista. Oi kun saisikin käsiinsä Alison Wu:n aarretta vaaleanpunaista sikuria tai kiehtovan kukkamaista ja kiehkuraista Rosso di Trevisoa!

Erilaisia sikureita (sekä juurta että lehtiä) on eri lähteiden mukaan käytetty jo antiikin aikana rohtona mm. huonoa ruoansulatusta ja unettomuutta vastaan. Paahdettua ja jauhettua sikurin juurta taas käytetään tänäkin päivänä kahvin korvikkeena, minkä juominen auttaisi varmasti ainakin tämän kahviaddiktin unettomuuskausia (sikurikahvi ei sisällä lainkaan kofeiinia).

punasikuri

Punasikuri muistuttaa maultaan sukulaistaan endiiviä (johon olen hurahtanut jo aikaisemmin), sekä kotoisaa voikukkaa. Punasikurin katkeruutta voi pehmentää edellämainittujen hapon, rasvan ja suolan lisäksi myös kypsentämällä – ryöpätty, paahdettu tai grillattu sikuri on paljon lempeämmän makuista kuin raaka. Monissa italialaisissa resepteissä sikuri tarjoillaankin usein nimenomaan kypsennettynä: on esim. sikuririsottoa, grillattua sikuria ja sikuripastaa, nam!

Koska itse tahdoin tässä salaatissa kuitenkin syödä kypsentämätöntä sikuria, annoin sille tunnin mittaisen jääkylvyn. Sen avulla punasikuri on vähän vähemmän katkeraa mutta lisäksi ihanan terhakkaa ja rapeaa. Salaatista tuli todella hyvää joten en varmaankaan vastaisuudessa nypi punasikuria pois muistakaan salaateista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen antaa punasikurille kuitenkin perisuomalaisen “avantouinti & sauna” -käsittelyn? Söimme nimittäin kuvissakin näkyvän sikurikerän jämät uunissa paahdettuna ja sepä vasta hyvää olikin!

Punasikurisalaatti verigreipillä + verigreippi-punasipulivinaigrette

1:lle

n. 100 g punasikuria

1 pieni avocado

6-8 retiisiä

1 pieni verigreippi

Verigreippi-punasipulivinaigrette:

1 rkl hyvin pieneksi silputtua punasipulia

1-1¼ rkl oliiviöljyä

1 rkl agavesiirappia tms.

½ rkl viinietikkaa (omenaviinietikka/sherryviinietikka/valkoviinietikka/valkoinen balsamico)

¾ rkl verigreippimehua

hyppysellinen suolaa

Viimeistelyyn:

ripaus sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Irroittele punasikurin lehdet kerästä ja laita ne vartiksi jäävesikylpyyn. Jäävesikylpy terhakoittaa ja rapeuttaa punasikuria, mutta myös vaimentaa hieman sen kitkeryyttä.

Kastiketta varten tarvitset salaattiin tulevan verigreipin mehua, joka kannattaa kerätä talteen greippiä viipaloidessa. Leikkaa verigreipin kuoret veitsellä irti niin, että kuoren mukana tulee myös kuoren valkoinen sisäosa. Purista kuoriin jääneestä hedelmälihasta kaikki mehu talteen. Viipaloi verigreippi noin puolen sentin viipaleiksi ja ota talteen myös viipaloidessa hedelmästä irtoava mehu.

Valmista sitten verigreippi-punasipulivinaigrette.  Sekoita kaikki kastikkeen raaka-aineet sipulisilppua ja suolaa lukuunottamatta yhteen joko pienessä kulhossa vispaten tai pienessä lasipurkissa ravistaen. Lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä, jotta saat koostumuksesta tasaisen. Lisää kastikkeeseen lopuksi hienoksi silputtu punasipuli ja ripaus suolaa sekoita vielä kerran. Tarkista maku: happamuuden, makeuden ja suolaisuuden pitäisi olla hyvässä tasapainossa.

Valuta punasikuri huolella ja pyörittele se puolessa määrässä kastiketta. Annostele punasikuri lautaselle. Viipaloi retiisit ja avocado punasikurin päälle ja lisää salaattiin vielä verigreippiviipaleet. Valuta loppu punasipulivinaigrette salaatille ja ripottele salaatille hieman vastarouhittua mustapippuria sekä sormisuolaa. Sitten vaan syömään!

verigreippisalaatti

108 views

Appelsiinikakku blenderissä + katkerokuorrute

Appelsiinikakku blenderissä + katkerokuorrute

Kyrö Dark Rye Bitter saatu testiin blogin kautta

appelsiinikakku

Kokonaisen appelsiinin appelsiinikakku

En ihan muista milloin kuulin ensimmäisen kerran kokonaisen appelsiinin sisältävästä appelsiinikakusta, mutta siitä on varmasti jo muutama vuosi. Tämä appelsiinikakku sisältää tosiaan kokonaisen appelsiinin – siis koko hedelmän kuorineen päivineen – ja taikina valmistuu vieläpä kaiken huipuksi blenderissä. Aikamoinen laiskan leipurin unelma ettenkö sanoisi!

Huomaa että leivon kakkuja tosi harvoin, kun sain vasta nyt testattua tätä kiehtovan oloista leipomusta. Mielessä se tosin on ollut melkein aina, kun ihastelen toisten upeita kuivakakkuluomuksia Instassa tai muualla somen syövereissä. “Sitten kun minä leivon kakun, niin leivon kyllä sen kokonaisen appelsiinin kakun!” No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tänä jouluna syödään appelsiinikakku jos toinenkin.

katkero

Joskus sen vitkastelun ansiosta resepti-ideat itseasiassa vain paranevat ja niin taisi ehkä käydä tämänkin kakun kanssa. Sain nimittäin viime viikolla Kyrö Distillery Companyltä testiin heidän tumman ja vaalean ruiskatkeronsa ja näistä maistiaisista innostuneena päätin tehdä appelsiinikakkuuni Kyrö Dark Rye Bitteristä katkerokuorrutteen.

En ole suuri makean ystävä, joten jos makeassa on jonkinlainen suolainen, katkera tai hapan twisti, se on minulle heti kiinnostavampi tuttavuus kuin muuten. Tähän kakkuun tulee happamuutta appelsiinista, mutta myös ihanan aromaattista katkeruutta appelsiinin kuoresta. Kun olen tänä syksynä muutenkin opetellut käyttämään cocktailbittereitä ruuanlaitossa, niin miksipä ei sitten tukisi sitä appelsiinin luontaista katkeruutta katkerokuorrutteella?

appelsiinikakku

appelsiinikakku

Kokonaisen appelsiinin sisältäviä kakkuja tehdään ilmeisesti eri puolilla Eurooppaa, sillä löysin resepteistä niin sisilialaisia, ranskalaisia kuin espanjalaisiakin versioita.

Reseptistä riippuen taikinaan voi tulla polentaa, mantelia, muita pähkinöitä tai ihan vain vehnäjauhoja, enemmän munia tai vähemmän munia, jugurttia tai maitoa tai ei kumpaakaan… Useimmissa ohjeissa appelsiinia keitetään jopa tunti ennen soseuttamista, mutta muutamissa taas ei – vaihtoehtoja on selvästi vähän joka leipurille.

appelsiinikakku

Useampaa reseptiä tutkittuani päätin jättää appelsiinin keittelyn väliin ja soseuttaa sen tuoreeltaan. Lisäksi valitsin kokeiluni pohjaksi ohjeen, joka vaikutti yksinkertaisimmalta (ja jonka kaikki raaka-aineet löytyivät jo kotoa) Laiska mikä laiska! 😀 Kun vielä tajusin muita ohjeita luettuani, että ehkäpä tämänkin taikinan voisi tehdä blenderissä, tuli ohjeesta kertaheitolla uusi suosikkini! Lopputulos on raikas, ei liian makea, kevyen kitkerä ja mukavan mehevä. Niin helppoo, niin hyvää. Ja kaikkea muuta kuin kuivaa!

Resepti on mukailtu Taste -sivuston ohjeesta. Taikina toimii myös gluteenittomalla leivontajauhoseoksella, mikäli on tarvetta tehdä tämä kaakku gluteenittomana.

Appelsiinikakku blenderissä + katkerokuorrute

Appelsiinikakku:

250 g luomuappelsiini
1 dl manteleita
80 g voisulaa

1 dl mantelimaitoa
2 munaa
3¼ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljajauhetta
1 tl kanelia
1¼-1½ dl ruokosokeria

+ 1-2 rkl voita + 2-3 rkl karkeita riisijauhoja/korppujauhoja vuoan jauhottamiseen

Katkerokuorrutus:

2 dl tomusokeria
n. 1,5-2 rkl Kyrö Dark Rye Bitteriä* tai muuta katkeroa

Lisäksi tarvitset:

1 l vetoinen kuivakakkuvuoka
blenderi

Pese appelsiini huolella. Voit halutessasi lisäksi upottaa sen muutamaksi minuutiksi kiehuvaan veteen. Leikkaa appelsiini 8-10 lohkoon ja poista mahdolliset näkyvät siement. Soseuta mantelit ja appelsiini sitten kuorineen päivineen tasaiseksi soseeksi blenderissä. Lisää sekaan voisula ja loput raaka-aineet sekaan ja surauta kaikki tasaiseksi seokseksi.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja korppujauhota litran vetoinen kuivakakkuvuoka huolella. Kaada taikina vuokaan ja laita vuoka sitten kuuman uunin alatasolle. Paista kakkua n. 65-75 min tai kunnes kakun paksuimpaan kohtaan pistettyyn hammastikkuun ei tartu enää taikinaa. Peitä appelsiinikakku paiston loppuvaiheessa tarvittaessa foliopalalla ettei se tummene pinnalta liikaa. Kun kakku on kypsä, ota se uunista.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan puolisen tuntia ja kumoa se sitten varovasti alustalleen. Poista vuoka ja jätä appelsiinikakku jäähtymään huoneenlämpöiseksi. Kun kakku on jäähtynyt, sekoita tomusokeriin sen verran katkeroa, että kuorrute on sopivan juoksevaa valutettavaksi kakulle. Valuta katkerokuorrute kakun päälle ja anna jähmettyä hetki. Sitten vaan kakkulapio käteen ja leikkaamaan!

kyrö dark rye bitter

Katkerokuorrute?

Kuorrutteeseen käyttämäni Kyrö Dark Rye Bitter maistuu intensiivisen katkeralle, mukavan savuiselle ja aromaattiselle ja sen maku sopii appelsiinikakkuun minusta mitä parhaiten! Tämän usean cocktail-baarimestarin kanssa yhteistyössä kehitetty katkero saa makuamm. katajalla savustetusta voikukanjuuresta, raparperinjuuresta ja humalasta.

Myönnän vähän jännittäneeni kun maistatin katkerokuorrutteella silattua kakkua ystävilleni, kun eiväthän nuo katkerot kaikkien makuun ole. Turhaan! Kakun täyteläisyys ja kuorrutteen makeus pehmentää katkeruutta ja yhdistelmä maistuu ainakin minusta super hyvälle. Testiryhmäni mielestä appelsiinikakku katkerokuorrutteineen maistui itseasiassa meidän kaikkien rakastamalle kesäjuomalle eli … aperol spritzille 😀 Ei olis siis varmaan hullumpi idea aperolkuorrutekaan!

bitter orange cake

Säilytä appelsiinikakku jääkaapissa hyvin peitettynä.

176 views

Joulun ruokalahjat 2018

by Juulia 0 Comments
Joulun ruokalahjat 2018

Tähdellä * merkityt tuotteet saatu testiin blogin kautta

ruokalahjat

Tämän joulun ruokalahjat vois näyttää esim. tältä!

Joulu tulla jollottaa…

Eli se olis taas se aika vuodesta… kun yritän epätoivoisesti keksiä osuvia ja ihania lahjaideoita kaikille rakkaille läheisille! Sovimme perheen kanssa vuosittain, että eihän me oikeastaan tarvita lahjoja ollenkaan tai ainakaan mitään tavaraa. Siitä huolimatta huomaan silti tahtovani antaa aina jokaiselle edes jotain pientä.

Pohdin pitkään ja hartaasti, mikä se pieni tai aineeton juttu olisi, joka kullekin läheiselleni juuri sopisi ja mitä lähemmäs joulu hiipii, sitä kovemmat paineet pohdintaan kohdistuu 😀 Jos kerran lahjan nimittäin antaa vaikka sovittiin ettei anneta, niin sen toivoisi kovasti osuvan nappiin!

Kustomoituun ruokalahjapakettiin lootus- & retikkasipsejä?

Kunpa kaikki olisivat kaltaisiani ruokahulluja! Silloin olisi lahjojen hankkiminen paljon helpompaa. Sen perusteella, mikä on jonkun lempiruoka, -juoma tai -ravintola voin nimittäin päätellä paljon. Aika monena vuonna olen ruokalahjoja läheisille lopulta antanutkin kun en ole muuta keksinyt, vaikkeivät kaikki heistä ihan “ruokahullun” kategoriaan mahdukaan.

Tämän aasinsillan kautta päästäänkin tämänpäiväisen blogijutun varsinaiseen asiaan: lahjojen keksiminen on varmaan useimmille aika vaikeaa. Siinä en siis osaa muita neuvoa sen enempää kuin itseänikään, ellei kyse ole siis ruuasta! Mikäli teillä on siis lähipiirissä ruokahulluja, tässäpä teille lista asioita joita itse kaltaiselleni antaisin. Ehkä tästä on jollekin siellä ruudun takana apua 🙂

Ruokahullun joululahjat

Leipurille

Hurahdin kesällä totaalisesti juurileivontaan, joten ensimmäinen suositukseni on Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja, josta on juuri julkaistu toinen painos. Tämä kirja avaa hapanjuurileivonnan perusteet yksinkertaisesti ja helppotajuisesti ja lahjasta tulevat nauttimaan todennäköisesti kaikki lahjan saajan läheiset (ainakin itse tuuttaan leipää sillä tahdilla että ei me Juuson kanssa ehditä sitä kaikkea syömään itse).

Juurileipurin kantsii ehdottomasti myös liittyä FB:ssä hapanjuurileipurit -ryhmään, se ryhmä on nimittäin päivittäinen lahja juurileivontaan hurahtaneelle!

hapanjuurileipurit

Ruokalahjat

Erilaiset maustetut suolat, öljyt, kuivatut sienet, vihannekset, marjat ja villiyrtit ovat ihania lahjoja siinä mielessä, että niistä voi koota personoituja paketteja saajan mieltymysten mukaan. Bongasin juuri Kampin Muji Pop Upista kuivattuja lootusjuuria ja vesimeloniretikkaa, joilla viimeistelee esim. ramensopan tai salaatin kiinnostavan näköiseksi. Näyttävän näköisiä ja superherkullisia ovat myös The Beginningsin kuivatut tomaattilastut* sekä tateilla maustetut kurpitsalastut*!

Food Market Herkusta bongaamaani Castillo de Canenan savustettuun oliiviöljyyn* olen täysin koukussa (olen jo ostanut omalla rahalla täydennystä) ja monelle kelpaisi varmasti myös kuivatut herkkutatit tai jopa tryffeli. Itselläni on aikamoinen suolakokoelma (josta kirjoittelin jo viime vuoden ruokalahjajutun yhteydessä) ja saan ilokseni toistuvasti ystäviltäni lisää suolaa (viimeeksi yhdeltä ystävältä syntymäpäivälahjaksi merileväsuolaa ja toiselta Islannin tuliaisena arktisella timjamilla ja villimarjamehulla maustettua merisuolaa). Kyllä ne ystävät vaan tuntee mut!

ruokalahjat

Pienestä bongattua: Grimm Artisan Ale Mosaic Pop! berliner weisse & Super You ananas gose. Aah.

Juomalahjat

Olutfanille

Lahjakortti Pien Bottle Shopiin on lahjaideana olutfanille minusta ehdoton.  Toki netistä löytyy kansainvälisiä oluen verkkokauppoja jos johonkin lähtöön, mutta itse olen ollut Pienen valikoimasta viime aikoina todella vaikuttunut ja suosin mieluiten kotimaista pienyrittäjää. Lahjakortin sijaan oluita voi toki käydä valitsemassa Pienestä myös itse, jos tuntee toisen olutmaun tarpeeksi hyvin. Supermukava henkilökunta auttaa myös taatusti, jos ei itse oluista tarpeeksi tiedä valintoja tehdäkseen 🙂

Toinen olut & ruokaihmiselle sopiva vinkki on lahjansaajan makuun sopiva maisteluilta BrewDog Helsingissä! Sieltä löytyy tilaisuutta niin juustojen, suklaan, ötököiden kuin vegaaniruuankin ystäville (vegaaniruuat ovat muuten olleet kahdella edellisellä kerralla allekirjoittaneen keittiöstä ja hauskaa oli!). BrewDog Helsingin tulevia tapahtumia voi pitää silmällä täältä.

Viini-ihmiselle

Mitä tulee viineihin, liputan kovasti alkuviinien puolesta! Ihan kaikkien makuun ne tuskin ovat, mutta niistäkin löytyy ns. helpompia vaihtoehtoja ensitutustumista varten (esim. Meinklang Pet Nat). Natuviinejä löytyy nykyään mukavasti ainakin ydin-Helsingin Alkoista – ehkä varmimpana lippulaivasta, joten ei muuta kuin kyselemään henkilökunnalta apua.

Lahjakortti johonkin natuviinejä tarjoilevaan rentoon ravintolaan, kuten Way:hin, Winoon tai Vallilan uuteen Pleiniin on myös hyvä idea, sillä henkilökunta on näissä paikoissa todella asiantuntevaa ja avaa mielellään viinien taustoja ja valmistustapaa kysyttäessä. Kivointahan se on viedä läheinen sinne ravintolaan tietysti itse, koskapa sitä nimittäin yhteistä aikaa rakkaiden kanssa liikaa olisi?

Makeaa ja katkeraa

Kyrö Distilleryn pienet erät ruiskatkeroita sekä lähitilan kermasta tehtyä kermalikööriä (!) ovat olleet itselleni loppuvuoden kiinnostavimmat alkoholituotteet. Sekä katkeroita että kermalikööriä on valmistettu hyvin pieni erä eikä lisää ole tulossa ainakaan ihan vähään aikaan (esim. katkeroiden raaka-aineita pääsee keräämään lisää vasta kesällä).  Tumma, intensiivinen ja savuinen katajalla savustettua voikukanjuurta, raparperinjuurta ja humalaa sisältävä Kyrö Dark Rye Bitter* maistuu todella katkeran ystäville sellaisenaan, vaalea kukkea ja koivuisen kepeä Kyrö Pale Rye Bitter* on ehkä useamman makuun. Tummaa voi halutessaan nauttia oluen kaverina tai jatkaa kokiksella, vaaleaa soodan, sitruunalimun tai tonicin kera. Itse fanitan molempia ihan sellaisenaan!

Lähikermasta, ruisviskistä ja vaniljalla ja lakritsilla maustetusta ruistisleestä valmistettu säilöntäaineeton, gluteeniton ja laktoositon (!) Kyrö Dairy Cream* onnistuu ihmeessä: se tekee kermalikööristä sekä kiinnostavan että ajankohtaisen (ton-ton -tuote! Kotimainen lähituote! Palkintoja kahmineen tislaamon tuote!). Maku on täyteläisen vaniljainen, aidon kermainen ja jälkimausta löytyy ihana häivähdys lämmittävää raakalakritsia. En usko että varsinkaan näin joulunaikaan kellekään tuottaa ongelmaa juoman lyhyt säilyvyys (tämä kermalikööri säilyy nimittäin avattuna vain viikon jääkapissa), varsinkin kun tämä tuote käy myös aika juhlavasta kahvimaidosta. Kyrö Dairy Creamia saa tällä hetkellä vain laivoilta ja lentokentältä, eli jos vielä ennen joulua joku teistä matkustelee, pitäkääpä silmät auki!

kyrö dairy cream

Kyrö Dairy Creamia* löytyy Helsinki-Vantaan lentokentältä, Viking Linelta, Eckerö linelta, Wasa linelta sekä Finnairin preorder-valikoimasta.

Suklaasuulle

Viimeisenä vinkkinä suklaa. Joo, suklaa joululahjana voi olla ehkä vähän kulunut idea, mutta muutamilla valmistajilla on minusta niin tyylikkäät paketit ja persoonalliset maut, että huolella valittu suklaalevy voi olla just hyvä pikkulahja esim. työkavereille tai osa isompaa saajalleen sopivaksi mietittyä ruokalahjasettiä.

Omia suosikkejani on kotimainen luomusuklaata valmistava Goodio, jolta löytyy ihania makuja inkivääri-sitruunaruohosta tyrni-lakritsiin ja muuten myös Kyrö Distilleryn kanssa yhteistyönä kehitelty “Cranmary” -maku* (karpaloa ja rosmariinia, mitäs muuta). Brittiäisen Seed & Beansin luomusuklaalevyt ovat samoin hauskan näköisiä ja makuisia, joista oma suosikkini on kirpsakasti maustettu tumma sitruuna-kardemummasuklaa.

ruokalahjat

DIY ruokalahjat

Kaikkea ei tietenkään tarvitse ostaa valmiina! Seuraavat ruokalahjat valmistuvat helposti vielä ennen joulua:

No niin! Siinä ne nyt oli, minun tämän joulun ruokahullun ruokalahjat. Toivottavasti näistä ideoista on jollekin teistä apua! Nyt sitten vaan pitäisi keksiä kaikki ne muut kuin ruokalahjat…

328 views

Löytö: Ravintola BRO

Löytö: Ravintola BRO

Yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola Bro

Minulla on aina ollut heikkous hotellien aulabaareihin. Niissä istuskelijat voivat olla keitä vaan ja mistä vaan; ei voi tietää mistä he tulevat ja mihin menevät, saatikka millä asialla he ovat liikkeellä. Hotellit ovat samalla tavalla irti ajasta ja paikasta kuin lentokentät – niihin astuessa voi hetkeksi unohtaa arkisen elämänsä raamit. Mikä tärkeintä, hotellien aulabaareihin voi mennä istumaan yksinkin, eikä kukaan ihmettele mitään.

Siemaillessani cocktailia jossain mukavassa ja tunnelmallisessa aulabaarissa voin kuvitella itseni hahmoksi Alfred Hitchcockin, Agatha Christien tai Ian Flemingin tarinoihin – voin olla itsekin kuka vaan ja mistä vaan, missä vaan ja milloin vaan. Kaltaiselleni eskapistille moinen on silkkaa luksusta!

Hakaniemen vastaremontoituun Hotelli Hilton Strandiin on juuri avannut uusi aulabaari/ravintola BRO (lausutaan bruu niinkuin “silta”, ei bro niinkuin “jäbä”). Kävimme perjantaina tutustumassa paikan signature cocktaileihin ja makupaloihin Asennekollegoideni Noora K:n, Ullan ja Idan kanssa.

Ensimmäistä kertaa Hiltoniin astuvana en osannut odottaa paikalta oikein mitään, vaikka olinkin kuullut joitain juttuja hotellin historiasta (eivätkös suuret rocktähdet ennenvanhaan yöpyneet juuri täällä?). Tilan vaikuttava korkeus yllätti kuitenkin täysin – kukapa olisi arvannut tämän ulkopuolelta tuttuakin tutumman talon kätkevän sisäänsä kattoon asti ulottuvan atriumin! Ilahtuneena imin sisääni myös hotellin ilmettä – eklektinen sisustus on virkistävän dekadentti: täynnä rikkaita jalokivisävyjä, välkehtivää samettia, puuta ja kuparia, kierrätyslasisia astioita sekä Suomidesignin klassikoita Oiva Toikasta Artekiin. Kaukana on viileän vaalea skandinaavinen minimalismi, jota on tullut nähtyä tällä vuosituhannella jo vähän liikaakin.

Meille esiteltiin à la carte -listan tarjontaa muutamien suupalojen verran, jotka olivat poikkeuksetta sekä upean visuaalisia, että herkullisia. Omaksi suosikikseni nousi persiljasorbettia, punajuurta ja vuohenjuustoa yhdistelevä lautasellinen, tosin kampasimpukka sahramirouillen kera upposi myös melkoisessa ekstaasissa…

Arkisin ravintola tarjoaa sekä noutopöytä-, että istuvaa lounasta. [BRO TABLE] kattaa esiin pohjoisafrikkalaisia makuja – päiväkohtaisen lounasmenun voi tarkistaa viikottain ravintolan facebookista. [MAKUJA] -listan herkkuja voi tilata lounaalla 2-4 annoksen maistelumenuna, sekä uudelleen illalla viidestä eteenpäin. [RENNOSTI] -lista on voimassa sen sijaan koko päivän ja sisältää niin burgeria, club sandwichiä kuin caesarsalaattiakin. Plussaa siitä, että kummaltakin listalta voi tilata ruokaa myös baarin puolelle – minusta on mukavaa, että asiakas saa itse valita missä ruokansa syö.

Ravintolan aamiainen saa kehuja hotellissa perjantaina yöpyneeltä Asennekollegaltani Idalta. Saimme myös kuulla, että ravintola aloittaa sunnuntaibrunssien järjestämisen helmikuussa – ex tempore-brunsseilun ystävänä iloitsen uudesta paikkavaihtoehdosta lempikulmillani!

Signature cocktail -listalta löytyy kekseliäisyyttä makumaailmoja ja esillepanoa myöten; on yrttiä, on hedelmää, on marjaa, on jopa savua. Erityisesti kiitän sitä, että useimmat drinkeistä saa halutessaan myös alkoholittomana, sekä listalta heti silmiin pomppaavaa olutcocktailia – oluen ystävänä soisin niitä hyödynnettävän drinkeissä enemmänkin!

Mustaherukka -drinkillä alkuun: juomassa talon omaa mustaherukkamehua, sitruunamehua,  sitruunasoodaa ja timjamia. Intensiivinen ja raikas pitkä herkku tarjoiltiin trendikkäästi hillopurkista.

Inkiväärillä maustettua vehnäolutta kylmästä tuopista, kyllä kiitos!

Iltapäivä vaihtui iltaan, ja seuralaiseni lähtivät omille teilleen. Koska sekä drinkki- että aulabaarihengailuhammastani kuitenkin vielä kolotti, jäin itsekseni baaritiskille notkumaan (tällä kertaa kuvitelmissani jonkin sortin tähtireportterin roolissa). Tuppaan nykyään tilaamaan jokaisessa varteenotettavassa cocktailbaarissa joko whiskey– tai gin sourin. Tutun juoman tilaaminen auttaa minua määrittämään sekä paikan tyylin, että henkilökunnan tason. Pakkohan tuo testi oli sitten täälläkin tehdä!

Ystävällinen baarimestari kertoi, että signature cocktailien lisäksi asiakkaille on tähän asti maistunut erityisesti vanhat klassikot kuten Old Fashioned, Manhattan ja Mojito. Suomalainen menestysgini Napue nököttää hyllyssä, mutta mieleni teki kuitenkin tällä kertaa whiskey souria. Baarimestarin valinta viskiksi on perinteisesti amerikkalainen; kevyen tamminen ja toffeinen Bulleit Bourbon. Testini henkeen kuuluu tietysti vastaanottaa henkilökunnan suositus, joten sillä mentiin! Hieman jännittyneenä odotin, mitä nenäni alle tupsahtaa, mutta tyylipuhtaan juoman happaman ja makean tasapaino oli onneksi juuri makuuni. Viskikin maistui juomassa sopivasti – tulikoe siis läpäisty papukaijamerkin kera!

Henkilökunnan suosituksesta maistoin vielä ikäänkuin jälkkäriksi signaturelistan jännimältä kuulostavan drinkin, Savun. Kahvilikööristä, kaakaobitterista, Cointreausta sekä vodkasta sekoitettu cocktail savustetaan leppäsavulla valtavassa dekantterissa: juoma kaadetaan savun sekaan, huljutellaan hetki ja tarjoillaan … mistäs muusta kuin kuksasta!

Savun valmistus kävi pienestä spektaakkelista, joten utelinkin heti vievätkö he esityksen ihan pöytään asti (kyllä). Kuksa ja sieraimissani leijaileva savu veivät ajatukseni sille eräretkelle, jolla en koskaan ole käynyt … ja reportterin rooli alkoi vaihtua johonkin ihan muuhun. Siinä vaiheessa minunkin piti valitettavasti jo jatkaa matkaani eteenpäin, joten jatkan haaveilua toisella kertaa!

Hakiksesta on toistaiseksi puuttunut laadukas ja rento cocktailbaari, vaikka Kolmannelta Linjalta muutama hyvä laatudrinkkejäkin väsäävä ravintola löytyykin. Vietän aikaani mieluiten Kallion suunnalla, joten olen tyytyväinen kulmien uuteen tulokkaaseen. Mikäli mieleni tekee cocktaileja ja rentoa istuskelua pikku naposteltavan kera, voin pysyä jatkossakin pääsääntöisesti Pitkänsillan pohjoispuolella – enkä välttämättä tarvitse kaukaa ennakoitua pöytävarausta mielitekoni toteuttamiseen. Täytyykin tehdä ensitilassa afterworktällit tyttöjen kanssa – halajan maistamaan Bro:n burgereita! Osterit ja shamppanjakin kiinnostaa… oliskos vapaaehtoisia seuraksi?

Ravintola Bro

John Stenbergin ranta 4
00530 Helsinki

1 460 views