Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

härkäpapupastaAromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

tuore härkäpapu

härkäpavut

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

härkäpapupasta

cocktail bitters

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

härkäpapupasta

härkäpapupasta

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

119 views

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

by Juulia 0 Comments
Veriappelsiinilla, kardemummalla ja kuivatuilla marjoilla maustettu gini

maustettu gini

Itse maustettu gini

Monikohan viettää parhaillaan tipatonta tammikuuta? No, minä ainakaan en. Itseasiassa, juttuluonnoksissani on tällä hetkellä poikkeuksellisen monta cocktailjuttua ja jostain syystä niitä syntyy kokoajan lisää. Liekö pohjalla alkusyksyn innostukseni itse maustettuun alkoholiin ja cocktail bittereihin, mutta cocktailshaker ei tosiaan ole juuri pölyyntynyt viimeisen puolen vuoden. Voi olla, että moni teistä lukijoista ei juuri nyt olisi niistä drinksuista niin kiinnostunut, mutta ei voi mitään, tuota juttusumaa on pikkuhiljaa alettava purkamaan, oli tammikuu tai ei. Tämäkin juttu on nimittäin muhinut tuolla luonnoksissa syyskuusta asti…

Maustoin tosiaan vodkaa bloody Mary -tyyliin jo alkusyksystä ja siinä samoihin aikoihin innostuin maustamaan muutakin: giniä ja viskiä. Tämänpäiväinen jutun aihe, itse maustettu gini taitaa kuitenkin olla kokeiluistani toistaiseksi hauskin, sillä gini sattuu olemaan lempi raaka-aineitani jos jonkinmoisille cocktaileille. Olettaen siis että kyseessä on hyvä gini … jos saatavilla on vain mitäänsanomatonta giniä, voiko siitä saada itse maustamalla vähän parempaa?

gin infuusio

Inspiraatio koko maustelemishommalle syntyi viime kesänä, kun kiertelimme Juuson kanssa kolmisen viikkoa Amerikan itärannikkoa. Reissun ensimmäinen etappi oli tämän ruokahullun vaatimukessta Portland Mainessa. Vietimme Portlandissa viisi päivää ja en liiottele kun sanon pillahtaneeni itkuun viimeisenä iltana tajutessani mitä kaikkea siellä jäi näkemättä, kokematta ja erityisesti syömättä.

Portland on UPEA paikka, eikä vain lukuisten pienpanimoidensa, hummereiden tai ostereiden takia, vaan myös siksi että maisemat täällä päin Amerikkaa ovat käsittämättömän kauniit, kaupunki on kävellen maailmaa mieluiten kokevalle sopivan kokoinen ja kaikenkaikkiaan sympaattinen.

vena's fizz houseVena’s Fizz House / Portland Maine

Vena’s Fizz House

Haaveilen edelleen rustaavani teille edes jonkinlaisen raportin kaikista kokemistamme Portlandin ravintoloista, baareista ja panimoista ja tavallaan panttasin mm. tätäkin juttua siksi, että olisin halunnut ensin julkaista tuon jutun. Koska se ei kuitenkaan ole vieläkään valmis edes aloitettu, on ehkä aika kohdata tosiasiat ja laittaa edes tämä juttu julki – inspiraation ginin maustamiselle sain nimittäin juurikin Portlandista. Kaupungissa aiemmin käynyt ystäväni Tiina vinkkasi minulle cocktail bittereihin, itse tehtyihin shrubeihin ja infuusiohin erikoistuneesta cocktailtarvikekaupasta/mocktail/cocktailbaarista nimeltä Vena’s Fizz House ja oi mikä kullanarvoinen vinkki tämä olikaan!

Ostin Vena’s Fizz Housesta kotiinvietäväksi paketin cocktail bittereitä, jolla olen matkasta lähtien leikkinyt keittiössä moneen otteeseen, mutta myös paikan ikioman maustamispurkin. Tämä “spirit infusion” -purnukka nimeltä Sea Rose, oli tosiaan varta vasten ginille suunniteltu ja se sisälsi ruusunnuppuja, kuivattuja omenia ja appelsiiniviipaleita, sekä ruokosokeripalaan tipautettua bitteriä. Valmistaminen oli helppoa – kaada sekaan gini, ravistele ja jätä maustumaan 5-7 päiväksi.

infused ginVena’s Fizz House infused gin -purkki, kaiken viinanmaustelemisinnostukseni alku ja juuri.

maustettu gini

Valmispurkista innostuneena selvittelin alkoholin maustamisasioita vähän enemmänkin ja pistin samantein maustumaan oman maustettu gini -versioni. Koska kuivatin viime talvena reiluin mitoin veriappelsiineja, käytin omassa seoksessani niitä. Lisäksi purkkiin sujahti muutama sokeripalaan tipautettu tippa reissulta tuotua hibiscus-laventeli-tammibitteriä (nimeltään “Bitterless Marriage”), kuivattuja marjoja, vihreää kardemummaa sekä muutaman rosépippurin.

Sen verran kokeilusta ja selvittelyistäni viisastuin, että osaan sanoa kaikille viinan maustamisesta kiinnostuneille tämän: maistele, maistele ja maistele. Kuivatut mausteet voi tipauttaa purkkiin kokonaisena tai hieman murskattuina ja riippuen kummin teet ja mistä mausteista on kyse, ne luovuttavat makua eri tahtiin. Jotkut mausteet tarvitsevat pidemmän aikaa, toiset ehdottomasti lyhyemmän aikaa ja niinpä omia sekoituksia luodessa on hyvä maistella tuotosta päivittäin. Jos joku mauste alkaa dominoimaan liikaa, on se aika poistaa seasta. Itseasiassa, helpointa olisi ehkä uuttaa jokainen mauste oomaan pieneen ginimääräänsä ja tehdä lopuksi kaikesta tasapainoinen seos … jos kotoa siis löytyy tilaa tusinalle pikku purnukkaa ja on tämätapaisista eksperimenteistä lähtökohtaisesti kiinnostunut 😀 Joka tapauksessa isoja määriä ei ainakaan kannata sokkona lähteä maustamaan ettei mene armas gini hukkaan!

Veriappelsiinilla, kardemummalla ja marjoilla maustettu gini

3 dl giniä*

3-4 kuivattua (veri)appelsiinisiivua

0,5 tl rosépippuria

8 vihreää kardemummapalkoa

1 rkl kuivattuja marjoja (esim. karpaloita, mustikoita, puolukoita)

2 sokeripalaa (+ 6-8 tippaa kukkaisaa cocktailbitteriä)

*maustamistarkoituksiin ei kannattaa missään nimessä käyttää ihania huippuginejä, mutta jättäisin myös sen valikoiman halvimman muovipulloon pakatun ginin väliin. Toisaalta, ne halvimmat ginit eivät tästä käsittelystä ainakaan voi pahentua!

Tipauta cocktailbitter sokeripaloihin (mikäli käytät sitä) ja lado sitten kaikki mausteet kolmen desin vetoiseen, puhtaaseen lasipurkkiin (steriloi purkki kansineen kiehauttamalla kuumassa vedessä). Kaada gini mausteiden päälle ja sulje kansi. Merkitse purkkiin maustamispäivämäärä sekä mausteiden määrä (mikäli teet oman mausteseoksen ja lopputulos on mielestäsi huippu ja tahdot saada sen aikaan toistamiseen tämä on suositeltavaa). Ravistele purkkia reippaasti ja laita se sitten viileään valolta suojattuun paikkaan. Ravistele giniä päivittäin ja tee makutesti – kun maku on mieluinen, siivilöi gini huolella esim kahvinsuodatinpussin läpi.

maustettu gin

gin infusionViikon maustumisen jälkeen Sea Rose -purkki ja oma viritelmäni näyttivät tältä.

Itse taisin uuttaa makua giniin lähemmäs viikon ja lopputulos oli lopulta varsinkin kardemumman ja rosépippurin osalta hieman liiankin intensiivinen, mutta se ei onneksi cocktailkäytössä varsinkaan joulun tienoilla juuri haitannut. Kuivamausteilla maustettu gini säilyy aikalailla siinä missä maustamatonkin, tosin eipä näin pieni satsi kauaa kaapissa ainakaan minulla pölyyntyisi muutenkaan.

Oma purkilliseni upposi meillä joulun aikana lämmittävän mausteisiin gin soureihin mutta hauskan twistin saa myös vanha kunnon G&T maustetusta ginistä! Vena’s Fizz Housen purkissa maustetun ginin annoin tietysti tuliaisena paikasta vinkanneelle Tiinalle 🙂

Ps. Lisää lukemista aiheesta löytyy esim. Serious Eatsin sivuilta: 5 common mistakes people make with DIY infusions sekä DIY vs. Buy: How to infuse spirits.

Pps. Hannan Soppa -blogissa on myös testailtu ginin maustamista!

28 views

Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

by Juulia 2 Comments
Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

vuosikatsaus

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin  tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja  statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

hapanjuurileipä

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

hapanjuurileipä

coffee bittersJääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

härkäpapupastaGreippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

vegaaninen pairingEkan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

vegaaninen pairingNimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

vuosikatsausInstagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

  1. Kuivatut veriappelsiinit
  2. Löytö: musta valkosipuli
  3. Juhlava vegaaninen patee Härkiksestä
  4. Vihreä Härkis kofta pita
  5. Stout snickers brownie

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

kylmä yuzu sobaYuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland MainePortland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vaimomatskuu

130 views

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

uuniomena

Uuniomena ja muut nostalgiaruuat

Syksyisin minulle iskee usein nostalgisten retroruokien himo. Tarkoitan retroruoalla nyt kotiruokaa, sitä sellaista jota lapsuudenkodissa tehtiin (oma nykyinen kotiruokani kun on jotain ihan muuta). Mieleni tekee lämppäreitä, makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, pinaattipannukakkua, siskonmakkarakeittoa ja uuniomenia. Kotoisia, herkullisia, tuttua, turvallista ja lämmittävää ruokaa.

Syksyyn liittyy haikea mielentila, menneiden muisteleminen ja tuttuihin asioihin uudelleenpaluu: luen kirjoja ja katson leffoja, joita olen lukenut lapsuudesta asti ja kaivelen vaatekaapista vanhoja vaatteita. Sylissä saa mieluusti olla kulhollinen kaurapuuroa tai perunamuussia voisilmällä (lohturuokien ykköset!).

uuniomenakakku

Monen lapsuudesta tutun kotiruuan bongaa edelleen kavereiden päivityksistä – makaronilaatikko ja pinaattiletut taitavat erityisesti olla sellaisia ikisuosikkeja, etteivät ne muutu unohdetuksi retroruuaksi varmaan koskaan. Mutta mitenköhän on uuniomenien laita? Bongaan Instagramista lukuisia omenamurupaistoksia ja taidokkaasti koristeltuja omenapiirakoita, mutta uuniomenat … niistä ei näy kuvan kuvaa!

Koska itse olen varsin laiska leipuri, uuniomenat ovat minulle se helppo ratkaisu omenaherkuksi. Koverran omput kuorimaveitsellä, sullon sisään voisulalla mehevöitettyjä ja milloin milläkin makeutettuja kaurahiutaleita. Mausteeksi laitan perinteiseen tapaan kanelia, joskus kardemummaa ja vaniljaa. Sitten vaan uuniin ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kera ääntä kohti: AAH!

Uuniomenakakku

Tänä syksynä sain kuitenkin makuelämystä (ja retroruokakerrointa) täydentävän neronleimauksen: miksei uuniomenia voisi upottaa kakkutaikinaan? Opin jo eskari-ikäisenä tekemään omatoimisesti sokerikakkua 1:1:1 -reseptillä (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), joten ei muuta kuin vanha taito käyttöön ja pian uuniomenat uivatkin jo sokerikakkutaikinassa.

uuniomena

Aivan eskarilaisen leipomuksesta ei tämä uuniomenakakku tosin käy. Maustoin nimittäin kaurahiutaletäytteen tällä kertaa lorauksella viskiä… Roiskinpa sekaan myös baarikaappini aarretta, aromaattista kaakaobittersiä. Sitä tipottelin vielä kakkutaikinaankin!

Uuniomenakakku

4:lle

4 pientä sesongin kotimaista omenaa

Kauratäyte:

50 g voita

1 dl kaurahiutaleita

3 rkl vaahterasiirappia

2-4 cl viskiä

(n. 5-8 tippaa kaakaobittersiä tai muuta cocktail bitteriä)

Sokerikakkutaikina:

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

¼ tl vaniljajauhetta (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

(10 tippaa tai makuusi sopiva määrä cocktail bitteriä)

Koverra omenasta siemenkota pois. Sulata kauratäytteeseen tuleva voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet sekä vaahterasiirappi. Mausta täyte halutessasi viskitilkalla ja cocktailbitterillä (itselläni oli käytössä kaakaobitters). Jaa täyte koverrettujen omenien sisään. Aseta omenat omiin pieniin annosvuokiinsa tai yhteen isompaan vuokaan, johon neljä omenaa mahtuu ilman suurempaa tyhjää tilaa ympärillä.

Valmista sokerikakkutaikina: vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vanilja jauhoihin ja kääntele seos munasokerivaahdon sekaan. Älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Mausta sokerikakkutaikina halutessasi myös cocktail bitterillä.

uuniomena

Jaa sokerikakkutaikina annosvuokiin omenien ympärille tai kaada se isompaan vuokaan omenien ympärille ja väleihin. Kakkutaikinan ei tarvitse ulottua yli omenan puolivälin, se nousee kuitenkin uunissa.

Paista annosvuokia 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, yhtä isoa vuokaa kannattaa paistaa hieman pidempään. Uuniomenakakku on valmis, kun omena taikinan sisällä on selvästi pehmennyt ja kakkutaikina hyvin noussutta ja pinnalta kullanruskeaa eikä taikinaan työnnettyyn hammastikkuun tartu taikinaa.

Tarjoile uuniomenakakku vielä lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kera.

PS. Suomesta ei toistaiseksi saa kuin yhtä cocktail bitteriä eli Angosturaa. Angosturan makuprofiili on yrttinen ja kanelinen mutta se sopii sokerikakkutaikinan mausteeksi minusta siinä missä kaakaobitterikin. Pieni katkeruus tasapainottaa taikinan makeutta minusta mukavasti! Kotonani on tällä hetkellä viittä sorttia bitteriä ja testailen niitä enemmän ruokiin kuin juomiin – varsinkin katkarapupastan mausteena yrttinen tai sitruksinen bitter on aika ihanaa!

uuniomenakakku

450 views