Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

Härkäpapupasta katkiksilla & cocktail bittersillä

härkäpapupastaAromaattinen härkäpapupasta katkiksilla, sahramilla, vermutilla & cocktail bitterseillä.

Papu, papu, härkäpapu … rapu!

Se on taas se aika vuodesta, kun tuoreet kotimaiset härkäpavut ovat saapuneet kauppoihin. Muistan aika hyvin, kun ekan kerran bongasin niitä kaupoista – kiitos tämän blogin jonne löydökseni tietenkin raportoin. Juttu on päivätty elokuulle 2015 ja otsikoitu “shrimp scampi + kauden papuja“. Muistan elävästi, kuinka kovasti tykkäsin tuolloin sekä kyseisestä ruuasta, että siitä ottamistani kuvista! Vanhoja juttujani on nyt tullut kaiveltua muutenkin, kun blogini täyttää ihan kohta viisi vuotta. HUH! Mihin puoli vuosikymmentä oikein hujahti?

Kun nyt sitten kaupassa taas haalin koriini keon härkäpapuja, teki mieleni taas tuota samaista ruokaa – tai ainakin jotain hyvin samankaltaista, onhan tässä kolmessa vuodessa kuitenkin sekä kokkailutavat että kuvaustaidotkin vähän kuitenkin kehittyneet. Näin syntyi aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla ja cocktail bittereillä.

tuore härkäpapu

härkäpavut

Tuore härkäpapu

Tuore härkäpapu on siitä hauska raaka-aine, että sen valmistamiseen kuuluu tietty määrä näpertelyä. Papujen saaminen ulos sitkeistä paloista vaatii hieman työtä, samoin keitettyjen papujen pullautteleminen kalvoistaan. Minusta tällainen puuhastelu on jotenkin meditatiivista, joten nautin siitä kovasti! Härkäpapua on viljelty täällä pohjoisessa ainakin sen tuhannen vuotta ja niinpä sen parissa ahertaessani koen saavani aina myös jonkinlaisen yhteyden maamme historiaan – tosin epäilen, että muinaissuomalaisten härkäpapuruuissa olisi ollut katkiksia, saatikka vermuttia tai bitterssiä, joita itse tämänpäiväiseen pastaani heittelen. Härkäpapu on siitäkin hauska raaka-aine, että sitä käytetään ympäri maapallon aina Välimeren maista Afrikkaan ja Aasiaan. Kiinnostuneelle härkäpapukokille löytyy siis tuoreita härkäpapuja hyödyntäviä reseptejä laidasta laitaan, niistä kuivatuista puhumattakaan.

Tuoreet härkäpavut säilytetään +2 – +5 asteessa, mieluiten paperipusseissa. Härkäpavut sisältävät lektiiniä ja kuivattuina ne on aina liotettava ja kypsennettävä huolella. Tuoreita härkäpapuja voi käsittääkseni syödä raakanakin, mutta mikäli asia vähänkin mietityttää kannattaa pavut tietysti kypsentää ja näin suosittelee myös Evira. Palkokasvit ovat arkoja etyleenille ja ne kannattaa käyttää 3-4 päivän sisällä ostamisesta. Hamstraaminen ei siis ole näiden papujen kohdalla fiksu ratkaisu, ellei sitten laita osaa pakastimeen kauden loppumisen varalle. (lähteet: Satokausikalenteri & Evira)

härkäpapupasta

cocktail bitters

Tämä aromaattinen härkäpapupasta katkiksilla on hyvinkin suoraviivainen ja simppeli resepti, vaikka raaka-aineet tietynlaista luksusta ovatkin. Loraus sitä, ripaus tätä ja pastan maustava kullankeltainen härkäpapu-katkarapuhöystö onkin jo valmis. Koska harvemmin kokkaan prikulleen samaa ruokaa kuin aiemmin, on tämänpäiväinen härkäpapupasta lähinnä mukaelma tuosta kolmen vuoden takaisesta reseptistäni. Erityisesti siltä osin, että koska sain taannoisella Amerikan matkallani haalittua kotiini setin eri tavoin maustettuja bittereitä, maustoin pastan kuivan vermutin lisäksi rosmariini-greippi-pippuribitterillä.

Bitters?

En nyt puhu katkeroista, vaan cocktail bitterseistä – niistä pikkuruisista pulloista, joista asiaan vihkiytyneissä baareissa tipoitellaan aromaattista alkoholiin uutettua mauste-eliksiiriä drinkkeihin. Jos asiaa vähänkin miettii, on seuraava luonnollinen askel lisätä näitä taikatippoja myös ruokaan – maustehan se bitterskin kuitenkin on. Nyt kun minulla on kotonani bitteriä jos johonkin lähtöön, olen selvitellyt uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ja sitten olen vain lähtenyt testaamaan bitterien käyttöä erilaisten ruokien mausteena käytännössä. Käsittääkseni Suomesta ei bittereitä juuri löydy Angosturaa lukuunottamatta, mutta mikäli sitä juuri löytyisi baarikaappisi nurkasta, pyyhippä siitä pölyt ja tuo se pullo hetkeksi keittiöön! Bittersit sopivat niin keittoihin, kastikkeisiin kuin marinadeihinkin, niillä voi maustaa kahvin tai kaakaon sekä monet jälkiruuat. Ei muuta kuin testilemaan siis vaan!

Härkäpapupasta katkaravuilla + cocktail bittersillä

2:lle

n. 180-200 g spagettia (riippuen vähän nälkätilanteesta)

n. 300 g tuoreita härkäpapuja palkoineen (n. 130-150 g pelkkää papua)

180 g MSC-merkittyjä katkarapuja

2 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

ripaus sahramia

½ dl kuivaa vermuttia tai sherryä (tai hätätapauksessa sakea / valkoviiniä)

maun mukaan cocktail bitteriä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

Härkäpapujen käsittely:

Irroita härkäpavut paloistaan ja keitä niitä suolatussa vedessä 3-5 minuuttia, tai kunnes härkäpapua peittävä kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Voit halutessasi myös keittää palot kokonaisina ja perata pavut piilostaan vasta keitettynä. Jäähdytä härkäpavut ja pullauta sitten kirkkaanvihreät herkkupalat kalvoistaan.

Pastan valmistus:

Sulata katkaravut ja valuta ne huolella. Viipaloi valkosipulit. Laita pasta kiehumaan paketin ohjeen mukaan ja sen kypsyessä kuumenna paistinpannulla oliiviöljy keskilämmölle. Paista valkosipulia muutama minuutti ja lisää pannulle sitten sahrami sekä katkaravut. Pyörittele kaikki sekaisin ja lisää pannuun puolisen desiä kuivaa sherryä/vermuttia, valkoviiniä tai sakea. Kun seos kiehahtaa, laske lämpö matalaksi ja lisää pannulle esikäsitellyt härkäpavut (seos ei saa siis kiehua kuivaksi).

Mausta kastike vielä makusi mukaan suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla, sitruunamehulla sekä halutessasi bitterillä – aloita vaikka viidellä tipalla, sekoita, maistele, ja lisää bittersiä sitten sen mukaan mikä sopii omaan suuhusi. Itse olen katkerien makujen ystävä, joten tippoja hulahtaa pannulle jopa 20.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se huolella ja kippaa pannulle. Pyörittele pasta ja kastike huolella sekaisin ja jatka lämmittämistä muutama minuutti niin, että pasta kypsyy loppuun ja imee itseensä pannun ihanaa maustelientä. Annostele härkäpapupasta lautasille ja lorauta päälle halutessasi vielä hieman oliiviöljyä sekä kunnon rutistus sitruunamehua. Sitten vaan syömään!

härkäpapupasta

härkäpapupasta

Ps. Lue lisää härkäpavuista Satokausikalenterin kattavasta tietoiskusta! Härkäpapukauden ulkopuolella tämän saman reseptin voi tehdä pakastetuilla härkäpavuilla, edamamepavuilla tai ihan vaan vaikka herneillä.

262 views

Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia 2 Comments
Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

sellerimehu

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

sellerimehu

vihermehu

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

sellericocktail

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.

selleri

418 views

Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

kotivaraKotivara on kunnossa, mutta mitäs siitä tänään taikoisi?

Koronakevät

Voi *****jen kevät, kajautti kolme ja puolivuotias kummityttöni taannoin videopuhelussa. Niinpä, niinpä. Päiväkotikavereita ikävöivän 3,5 -vuotiaan on varmasti vaikeaa kestää jatkuvaa kotona kököttämistä, mutta vaikeaa se on välillä nelikymppisellekin introvertillekin. Eikä tilanne tule tästä muuttumaan vielä aikoihin. Mitä pidemmälle poikkeustila venyy, sitä “normaalimmalta” se alkaa kuitenkin salakavalasti tuntumaan, eikä omia toimia varo ehkä viikolla neljä enää ihan niin paljon kuin ekalla viikolla … ja pahoin pelkään että monella alkaa tässä kohtaa lisäksi jo kärsivällisyyskin loppumaan. Sosiaalisen etäisyyden pitoa ja tiivistä kotoilua pitää kuitenkin jaksaa myös nyt ja vielä pitkään – tilanteen inhimilliseksi katastrofiksi eskaloitumisen vaara ei ole Suomessa lähellekään ohi.

Meidän kahden lapsettoman etätöitä aamusta iltaan asti tekevän aikuisen huushollissa kotoilu on onneksi ollut melko “helppoa”. Kun töiden kanssa on jatkuva kiire, ei asioita ehdi murehtia eikä niitä läheisiäkään ehtisi nähdä vaikka saisi. Jatkuva tietokoneen ääressä kököttäminen ajaa kuitenkin ahtaalle. Normaalisti työnteon katkaisee työmatka, harrastukset, sosiaaliset tilanteet; nyt sitä ei katkaise kuin uni. Päivät sulautuvat toisiinsa, kun koneet aukeavat heti aamusta ja sulkeutuvat pahimmillaan vasta keskiyöllä. Monena päivänä havahdun vasta iltapäivällä siihen, että kas, hampaat jäivät aamulla pesemättä. Tällaista elämää ei kotoilusta normaalisti suuresti nauttiva introverttikään kestä ikuisesti!

ruokablogaajan kotivara

Kotivara à la Vaimomatskuu

Blogin kirjoittelusta, valokuvaamisesta ja ruuasta on tässä tilanteessa tullut minulle entistäkin isompi henkireikä. Ruokaa kun on päivittäin kuitenkin viriteltävä, niin kokkailun avulla saan jatkuvan töiden pohtimisen sentään poikki. Tai siis ainakin teoriassa – monena päivänä ruokaa ei ehdi ajattelemaan tai laittamaan ja turvaudumme johonkin kotiinkuljetettuun. Pyrkimykseni on kuitenkin, että kotoa löytyisi jatkuvasti liuta hyvin säilyviä raaka-aineita – eli siis se kotivara – joilla myös tässä elämäntilanteessa saisi eteensä jotain lohdullista, nautinnollista ja ihanaa. (Ja tarvittaessa siis myös tilanteessa, jossa olisi ihan oikeassa karanteenissa, eikä vain vapaaehtoisesti kotiin bunkkeroitunut.) Ja mikä tärkeintä: että kokkailu ei veisi tuhottomasti aikaa!

Kotivara tässä keittiössä ei varmasti näytä ihan samalta kuin monessa muussa kodissa. Toki kaapistani löytyy paljon samoja juttuja kuin muiltakin: leipää, papuja, linssejä, pastaa, nuudeleita, riisiä… mutta myös mausteita, tahnoja, kastikkeita ynnä muita asioita, joilla niistä perusjutuista taiotaan lempiruokiani!

Koska tässä vaiheessa koronakevättä monella ehkä alkaa tietyt perusruuat ja niiden kokkaaminen jo tuntua tylsältä (ehkä?), ajattelin koota teille listan asioista, joita minun keittiöstäni pitää löytyä ja miksi – ehkä siitä on jollekin teistä iloa. Ja jos ei muuta, niin ainakin itselleni tämän kotivara -listan kirjoittelu on ollut hauskaa harhautusta työnteosta ja ahdistavista uutisista! Idean ruoka-aakkosille sain Kokit ja Potit -blogista!

K niinkuin kotivara, korona, kevät … ja KAHVI! ♥

Koronakevään aakkoset – kotivara à la Vaimomatskuu:

A:

Aamukahvi, agavesiirappi, auringonkukansiemenet, appelsiini

Aaamukahvia ilman päivä ei voi alkaa (oli sitten koronakevät tai mikä tahansa muu ajankohta)! Sillä on nämä aakkoset siksi aloitettavan. Agavesiirappi on ykkösvalintani kaikenlaiseen makeuttamiseen, jossa nestemäinen makeutus on tarpeen. Auringonkukansiemeniä käytän leipätaikinassa, mutta teen niistä myös vegaanista “parmesaania”. Appelsiineja suosin, koska ne säilyvät hyvin ja koska ne ovat ehkä piristävin hedelmä mitä on! Käytän appelsiineista niin kuoret kuin mehunkin ja erityisesti käytän molempia ruuanlaitossa.

B:

Bisse, bibimbap, bitters, bataatti!

Nämä B-alkuiset asiat ovat tärkeysjärjestyksessä! Bisseä on kotona oltava aina, eikä mitä tahansa bisukkaa, vaan laadukasta pienpanimo-olutta. Eikä siihen tarvita koronaa, että olutta kotoani löytyisi  – keräilen nimittäin oluita varastoon aina tilaisuuden tullen ja Juusokin tietää tuoda aina jotain jännää tuliaisena työmatkoiltaan. Tuen toki mielelläni myös kotimaisia pienpanimoita, joista suosikkejani ovat mm. CoolHead Brew sekä Fiskarsin Panimo. Kaikkia kotimaisia pienpanimoita ja olutalan yrittäjiä kannattaa nyt tukea kaikin tavoin jos Suomen olutkulttuurin runsaus ja monipuolisuus on sinulle tärkeää myös tulevaisuudessa. Ja jos asut tai liikut Helsingin keskustan suunnalla, kannattaa tämä tehdä shoppailemalla Pienessä (josta voit ostaa eri kotimaisten panimoiden “tukipaketteja“) sekä piipahtamalla Kallion Panemassa josta saa monenlaista kiinnostavaa olutta ostettua mukaan.

Bibimbap on oivallinen tähderuoka, johon upottaa varsinkin take out -annosten jämäriisi; eräänlainen pyttipannu siis ja pyttipannu jos jokin nyt on kotivara-ruokaa. Bittereillä taas tässä yhteydessä tarkoitan sekä katkeroita että cocktail bittersejä, joita käytän mielelläni niin cocktaileissa kuin ruokien mausteenakin (esim. pastassa!). Bataatti taas, no se on bataatti. Juures joka säilyy hyvin ja josta pyöräyttää helposti sosekeiton, uunibataatit tai jonkinsortin curryn. Leivonnaisiinkin bataatti sopii!

pien shop barKuvan setistä 5/6 ostettu Pienestä (huom: vappusima!), Fiskarsin Panimon Changeling Imperial Pils saatu testiin blogin kautta.

C:

Cheddar, chili, chiliöljy, cashew, Campari, chips!

Sitten tärkeysjärjestys heittikin häränpyllyä. C-kategorian tärkein asia on nimittäin listan viimeisenä: chips! Ensimmäisiä asioita joita kotiini ns. “hamstrasin” kun mielessäni oli kotivara. Suola ja viinietikka -sipsit, tarkemmin ottaen!

Mitä tulee muihin, Campari on oleellinen osa kotivara-afterwork -settiä, josta syntyy Negroni. Sitä on siis oltava. Cashew toimii monissa ruuissa, salaateista wokkeihin ja keittoihin, mutta siitä voi myös tehdä erilaisia tahnoja ja jopa vegaanista tuorejuustoa tai “ricottaa”!

Chiliä kotoni löytyy monta laatua: mm. meksikolaisia chilejä joita käytän chili con/sin carneen, korealaista gochugarua, sekä thaimaalaista supertulista chilijauhetta josta teen myös itse chiliöljyni. Chilikastikkeita en sen sijaan juuri harrasta, lähinnä Tabascoa. Cheddar säilyy hyvin ja mahdollistaa mm. spontaanit perunanachot!

D:

Dashi, dan dan nuudelit, doubanjiang

Dashi on japanilaisen kettiön kotivara -asioita: liemi, joka tehdään kombulevästä ja/tai kuivatuista siitakkeista ja/tai katsuobushi-kalahiutaleista. Se on syvän umaminen ja ihana pohja hyvin monenlaisille ruuille, ei vain japanilaisille resepteille! Käytän dashia erilaisten nuudelikeittojen pohjana sekä esim. japanilaisen riisipuuron okayun nesteenä, mutta saatanpa käyttää sitä yhtälailla vaikka risotossa. Minulta löytyy kotoa raaka-aineet dashiin aina, mutta varuiksi pidän käsillä myös valmista dashijauhetta.

Dan dan nuudelit on Kiinan Sichuanin maakunnan lahja nuudeleiden ystäville. Hurahdin dan dan nuudeleihin pahanpäiväisesti loppukesästä 2019 ja siitä asti meidän kotoa on löydyttävä raaka-aineet tähän ruokaan aina. Blogistani löytyy dan dan nuudeleille niin autenttinen, lihaa sisältävä resepti, kuin lähikaupan vegaaninenkin versio.

Doubanjiang on kiinalainen suolainen ja tulinen tahna, joka tehdään fermentoiduista härkäpavuista. Tämä punainen ja ärjy tahna on pohjana mm. mapo tofulle sekä yhdelle tämän hetkisistä nopeista lemppareistani, tantanmen ramenille.

vegaaniset dan dan nuudelitLähestulkoon täysin lähikaupan antimista valmistuvat vegaaniset dan dan nuudelit = pikaruokien ykkösiä tässä kodissa!

E:

Emmer, emmental, ennakointi

Emmerjauhoja käytän hapanjuurileivonnassa. Emmental – eikä mikä tahansa vaan mustaleima! – taas on juusto, jota pitää aina olla raasteena pakasteessa. Sieltä sitä sopii annostella esim. lämpimille voileiville, pizzan päälle, gratiineihin… Eli emmentalin avulla voi ennakoida, että jossain vaiheessa sillä pakastimeen kätketyllä juustoraasteella nostetaan mielialaa tilanteessa missä kaikki on muuten ihan päin persettä ja pyöräytetään vaikka lämpimät voileivät.

E niinkuin Ennakoi: laita pakkaseen emmentalia.

Raaka fenkoli on ihanaa salaatissa!

fenkolin siemenetFenkolin siemenet

F:

Fenkolinsiemenet, fenkoli, feta, “fast food”

Fenkolinsiemenet ovat lempimausteitani. Käytän niitä esim. tässä ihanassa kikhernesalaatissa, mutta murskaan niitä myös linssikeittoon, kikhernepataan, hernerisottoon… sekä saksanpähkinächorizoon! Fenkoli on vihannes joka säilyy jääkaapissa hyvin – sitä käytän mm. risotossa sekä raakana salaateissa (fenkoli on ihanaa esim. kaalisalaatissa!) tai jopa pastassa. Fetaa pitää olla, jotta voi tehdä uunifetapastaa. Liemessä -blogin uusin variaatio parsalla on minulta muuten vielä testaamatta!

F niinkuin fast food: Olen huomannut että näissä oloissa, kun arkena on tuhoton kiire eikä lounasta saakaan ostettuna valmiina jostain tänne nykyiselle työpaikalle, ruoka saisi mieluiten olla tyyppiä “fast food”. Enkä nyt siis tarkoita “pikaruokaa” vaan kirjaimellisesti nopeaa ruokaa. Meidän huushollissa se on ollut viime viikkoina lähes poikkeuksetta super helppo, nopea ja ihana kiinalainen muna-tomaattikeitto, jonka myös normaalisti keittiössä lähinnä siivoava mieheni pyöräyttää pöytään, kun minä en ehdi.

kananmuna-tomaattikeittoKiinalainen tomaatti-munakeitto – valmista kymmenessä minuutissa.

kikhernemuhennosNopea kikhernemuhennos sisältää mitä tahansa rehuja jääkaapista/pakkasesta löytyy, sekä kikherneitä (tai linssejä), garam masalaa, kookosmaitoa ja maapähkinävoita!

G:

Garam masala, gochujang, gochugaru, gram-jauhot, gini

Garam masala on yksi niistä harvoista valmiista mausteseoksista, joita ostan. Kotoani löytyy periaatteessa kaikki mausteet jota siihen tarvitaan ja voisin siis toki sekoitella ihan omankin seokseni, mutta kun se on valmiina purkissa, edellisen otsikon “fast food” syntyy huomattavasti helpommin… Garam masala on oleellinen tekijä nopeassa kikhernemuhennoksessa jota meillä on tehty viime viikkoina usein, ja sen vuoksi garam masala on mausteiden kannalta selvää kotivara -osastoa.

Gochujang on korealainen makeantulinen ja punainen, varsin koukuttavan makuinen maustetahna, jota tarvitaan mm. B-otsikon bibimbapiin. Sitä voi tarvittaessa käyttää myös hätätapauksessa D-otsikon doubanjiangin sijasta tantanmen rameniin. Ja vaikka mihin muuhunkin, tietysti! Gochugaru on korealainen chili, jota käytetään esim. kimchin valmistamisessa. Se on tämän huushollin ykkös yleischili ja sitä on minulla valtava purkillinen. Gochugaru on melko mieto tulisuudeltaan ja sen maku on moniulotteinen, aavistuksen makea ja jopa savuinen. Käytän sitä kaikenlaisiin ruokiin, mihin chiliä tarvitaan (ellei chilin tarvitse olla juuri jotain tiettyä).

Gram-jauhot eli kikhernejauhot ovat keittiön loistava moniottelija – niistä tekee kikerneleipää eli soccaa, niistä voi tehdä “burmalaista tofua“, niistä voi keitellä polentan tyyppistä puuroa, tehdä munatonta munakasta eli kikhernekästä sekä erilaisia frittereitä, kuten muutaman raaka-aineen parsafritterit. Gini kuuluu kotivara-afterwork-pakettiin: sitä tulee Negroniin, mutta teen siitä myös gin toniceja, turbo gin toniceja sekä gin soureja!

parsafritteritRapeat parsafritterit sisältävät parsaa, kikhernejauhoa sekä mausteita.

H:

Hapanjuuri, halloumi

Hapanjuuri, oi hapanjuuri. Leivon juurella 99% leivästä jonka syömme, eli leivon useammankin leivän viikossa. Pidän hyvää huolta juurestani, jonka nimi on Herra Hapsuli. Sitä on aina tallessa sekä jääkaapissa että kuivattuna, ettei vaan pääsisi käymään hullusti! Kuulun FB:ssä Eliisa Kuuselan perustamaan Hapanjuurileipurit -ryhmään, johon kannustankin kaikkia hapanjuurileivonnasta kiinnostuneita lämpimästi liittymään 🙂

Halloumia meiltä löytyy, koska se säilyy todella pitkään ja koska halloumi nyt vaan on niitä raaka-aineita, joilla fiilistä voi nostattaa. Olen viime viikkoina tehnyt halloumista varsinkin rapeaksi paistettua murua tämän ohjeen tyyliin, tuo suolainen ja kullanrapsakka muru säilyy hyvin jääkaapissa ja sieltä sitä voi ripotella vaikkapa shaksukan, salaatin tai keiton päälle. Nam!

halloumi muruRapeaksi paistettu halloumimuru – NAM!

I:

Inkivääri, Instagram

Lyhyestä virsi kaunis. Tuoretta inkivääriä meiltä löytyy aina. Sitä kannattaa myös pakastaa, pakastettuna inkivääriä on helppo raastaa juuri sen verran kuin kulloinkin tarvitsee!

Instagram taas antaa ruokahullulle loputtomasti inspiraatiota ja ideoita. Monena päivänä päässäni lyö tyhjää, kunnes avaan Instan ja pian jonkinlainen idea ateriasta ilmestyykin jo eteeni.

J:

Jääpalat, juustoraaste, jugurtti, jäävuorisalaatti

Jääpalat kuuluvat kotivara-afterwork-pakettiin, tietysti. Harvassa on ne cocktailit, joihin ei jäätä tarvitsisi… Juustoraasteen tärkeyden pakastimessa mainitsinkin jo. Laita sitä juustoraastetta nyt sinne pakastimeen! Kiität vielä.

Jugurttia meillä on kilon purkissa. Mutta mitä tahansa jugurttia se ei saa olla, vaan maustamatonta ja rasvaista – käytän jugurttia siis ruuanlaitossa. Jäävuorisalaatti on yllättäjä: jostain iski jäävuorisalaatin himo pari viikkoa sitten ja siitä asti sitä on pitänyt olla jääkaapissa. Teen jäävuorisalaatille itseasiassa mieluiten kastikkeen juurikin tuosta maustamattomasta jugurtista, mukaan vaan sinappia, sitruunamehua ja erinäisiä mausteita ja se on siinä! Jäävuorisalaatti jugurttikastikkeella ja rapealla halloumimurulla on ollut viime viikkoina kova hitti. Kun kastiketta tekee kerralla valmiiksi reilusti, valmistuu simppeli kotivara-salaatti pikana.

Lehtikaali ♥ Lehtikaali säilyy hyvin jääkaapissa, mutta sitä voi myös pakastaa!

gin sourVegaaninen gin sour. Pinnalla kelluva vaahto syntyy tässä cocktailissa kikherneliemestä, mutta mausta et sitä uskoisi!

K:

Katsuobushi, kombu, kauramaito, kaurahiutaleet, kaurakerma, kookosmaito, kookoskerma, kaalit, kevätsipuli, kananmuna, kahvi, kikherne, kurpitsansiemenet, kalakastike, kaprikset, kookosokeri

Aikamoinen litania K-kirjaimella alkavia ruokia!!! Ensimmäiset kaksi ovat tarpeen D-otsikon dashin valmistamiseen. Tosin käytän kombulevää myös papujen liottamisessa ja keitinvedessä (kombun pitäisi tehdä pavuista helpommin sulavia). Kauramaitoa kotoa löytyy siksi, että se säilyy huoneenlämmössä. Kaurahiutaleita käytän kotitekoiseen granolaan, puuroon sekä leipätaikinaan (kuten myös kurpitsansiemeniä). Kaurakermaa (Planti!) jääkaapissa on aina purkkitolkulla. Se on korvannut meillä jo kauan sitten kaikenlaiset ruokakermat. Kookosmaito ja -kerma ovat kuivakaapin kaurakerma – niitä on oltava samaten purkkitolkulla. Eniten kookosmaitoa ja -kermaa kuluu meillä nopeaan kikhernemuhennokseen, jonka jo aiemminkin mainitsin.

Kaalit (valko/punakaali, lehtikaali, parsakaali, kukkakaali) sekä kevätsipuli ovat niitä vihanneksia, joita jääkaapista lähinnä löytyy. Ja miksi? Koska ne säilyvät niin hyvin. Mutta tykkään kyllä kaaleista muutenkin – ja kevätsipulia nyt vaan on oltava. Jos ei muuten niin siksi että saa annokset viimeisteltyä jollain vihreällä… Kananmunien kulutus on meillä noussut sitä mukaa, kun kiinalaisen muna-tomaattikeitonkin kulutus. Toki munia kuluu myös muuten 🙂 Kahvin kulutus taas on ihme kyllä pysynyt kurissa. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että kahvi on priimaa. Juuso tekee meille joka aamu kahvit vastajauhetuista pavuista!

Kikherneet ovat keittiön moniottelijoita. Niitä kaapistani löytyy sekä säilykkeenä että kuivana. Moni ehkä ajattelee kikherneiden kohdalla hummusta tai falafeleita… mutta hei, niistä tekee MITÄ VAAN! Jopa pizzapohjan. Ja säilykekikhernepurkin avatessa säilytän muuten myös aina sen liemen eli aquafaban – jos ei muuta niin siitä tehdään vegaaniset gin sourit!

Kalakastike on hyvä suolainen ja umaminen lisä monenlaisissa ruuissa, ei vain aasialaisissa resepteissä. Pieni tilkka kalakastiketta buustaa ruuan umamisuutta ilman, että ruoka maistuisi kuitenkaan kalaisalta. Ja tietysti sitä voi käyttää vaikkapa sardellin sijasta pasta puttanescassa, itse maustan sillä myös avocado-ceasarkastikkeeni. Kapriksia käytän sellaisenaan suolaisenkirpakkana makulisänä monenlaisissa ruuissa, mutta tiesitkö, että kaprikset ovat myös ihania paahdettuina? Kookossokeri on ykkösmakeuttajani ruuissa, joissa makeutus tarvitaan ns. kuivassa muodossa.

suklaaleipäUusin aluevaltaukseni leipähommissa: suklaaleipä. Resepti ilmestyy blogiin lähiaikoina.

L:

Leipä, linssit

Leipä ja leipominen on jokapäiväinen ilon lähteeni. Leivon itse lähes kaiken leivän mitä syömme omaan hapanjuureeni. Juurileivän tekeminen on minulle meditatiivinen prosessi, jossa pääsee aina hetkeksi irti arjesta ♥

Linssejä kaapista pitää löytyä aina. Niitä löytyy kaapista kuivana vihreinä, punaisina ja mustina! Linssejä en osta säilykkeenä, kun ne ovat sen verran nopeasti kypsyvää tavaraa. Suosikkini nopeista linssiresepteistä on jo opiskeluaikoina kokkailemani kirpä linssikeitto, joka sisältää käytännössä vain kasvislientä, valkosipulia, pakastepinaattia, vihreitä linssejä ja sitruunamehua.

tahini miso pastaMiso-tahinipasta ja paahdetut tomaatit

M:

Maito, maapähkinä, mustapippuri, mandariini, mustikka, maapähkinävoi, misotahna, musta valkosipuli, metsä

Jaahas, toinen megakirjain! Maitoa meillä on kaapissa lähinnä kahvia varten. Olen yrittänyt opetella käyttämään kasvimaitoja kahviin, mutta mikään ei vielä ole oikein toiminut, joten toistaiseksi juon edelleen lehmänmaitoa kahvini kanssa.

Maapähkinöitä kaapista löytyy pitkälti samoista syistä kuin cashewpähkinöitäkin: ne rikastavat monet keitot, muhennokset, salaatit ja jälkkäritkin. Mustapippuri on eniten käyttämäni mauste. Ja se pitää rouhia itse! Mandariinit ovat hedelmistä niitä, joita kotoa nyt eniten löytyy appelsiinin, sitruunan ja omenan lisäksi. Maapähkinävoita käytän mm. nopeaan kikhernemuhennokseen, dan dan nuudeleihin sekä tantanmen rameniin. Misotahnalla maustan vaikka mitä – mutta näinä kiireisinä aikoina sitä on tullut käytettyä eniten miso-tahinipastaan. Musta valkosipuli on ihanan makuinen ja näyttävä lisä keitoissa, kastikkeissa ja dipeissä – mutta syön niitä myös sellaisenaan 🙂

Metsä taas on asia, joka maadoittaa. Meillä on onni asua metsän reunassa, joten myös sosiaalista etäisyyttä harjoittaessa voi helposti pujahtaa metsään suoraan kotiovelta. Tosin viimeaikoina metsästä tuntuu löytyvän enemmän ihmisiä kuin kaduilta…

saag paneerNokkosilla ja muilla metsän antimilla rikastettu saag paneer

N:

Noutoruoka, nokkonen, nuudeli, natuviini

Noutoruokaa – tai oikeammin kotiin kuljetettua ruokaa – on meillä kulunut viimeisen kuukauden aikana pari kertaa viikossa. Ravintolat jotka kuljettavat kotiin ruokaa ovat juuri nyt korvaamattomia, ja toivoisin että useampi lempiravintoloistani kuljettaisi minunkin kulmilleni, tukisin heitä kovin mielelläni!

Nokkoset ovat se asia, jota odotan keväässä kovasti. Mikään ei minusta ole hauskempaa, kuin pystyä keräämään illalisen ainekset iltakävelyllä! Suosikkitapani käyttää nokkosia on pesto.

Nuudeleita on oltava, aina. Meillä on kaapissa aina liuta erilaisia nuudeleita: on sobanuudelit, riisinuudelit sekä erilaiset vehnänuudelit. Ja välillä väännän nuudelini itse!

Ylä- ja alapuolisen kuvan Noita Winery tuotteet saatu testiin blogin kautta

Noita Chardonnay

Natuviini, natural, alkuviini tai luonnollinen viini on minulle viinien viini. Toki natuviinejäkin on laidasta laitaan, eivätkä ne kaikki ole mieleeni. Maistan jokaista eteeni ilmestyvää natua kuitenkin aina ilolla, natuviinien maistelu kun on aina pieni seikkailu. Voit lukea ajatuksiani natuviineistä lisää tästä jutusta 🙂 Alkon valikoimista löytyy onneksi nykyään jo useampiakin natuviinejä, joten vaikka seikkailen näiden viinien maailmassa mielelläni viinibaareissa ja alkuviineihin erikoistuneissa ravintoloissa (kuten lempparini Way ja Wino), joissa henkilökunta voi kertoa kustakin viinistä aina lisää, olen pitänyt huolen siitä että jotain kivaa alkuviiniä löytyy aina myös täältä kotoa.

N niinkuin Noita Winery: Alkon tilausvalikoimasta pääsee käsiksi myös kotimaisen Noita Wineryn tuotteisiin! Suosittelen lämpimästi tutustumaan näihin Suomen ensimmäisen “Urban Wineryn” natuviineihin. Varsinkin aavistuksen pirskahtelevat ja raikkaat Noita Riesling ja Noita Chardonnay ovat ihania tuttavuuksia varmasti myös heille, jotka maistelevat natuja ekaa kertaa. Noita Wineryn tuotteita löytyy myös Pienestä, sekä Luomuviinit.fi -verkkokaupasta.

O:

Oliiviöljy, oliivit, orzo

Oliiviöljy on keittiöni perusöljy. Ja sitä kuluu! Oliiveilla piristetään kapristen tavoin eri ruokia keitoista muhennoksiin ja salaatteihin. Ja aivan kuten kaprikset, myös oliivit ovat todella herkullisia rapeaksi paahdettuina!

Orzo eli jyväpasta on ihanaa! Rakastuin orzoon jo parikymppisenä ja käytä sitä mielelläni ns. risottona, tai siis orzottona. Se sopii hyvin myös muhennoksiin ja keittoihin, kuten tähän sitruunaiseen kikhernepataan.

kotivaraVihreän orzoton ainekset!

P:

Peruna, porkkana, pavut (valkopapu, voipapu, mustapapu, mustasilmäpapu, ruskea papu), pakasteet (pakasteherneet, pakastepinaatti, parsakaali, vihreät pavut, edamamepavut), pizza, pistaasi

Perunat ja porkkanat ovat varmasti ihan yleisiä kotivarajuureksia. Ei varmaan tarvitse niitä enempää selitellä? Papuja kotoani löytyy sekä kuivattuna, että säilöttynä. Olen suuri papujen fani! Papureseptejäni löydät täältä.

Pakasteilla tuodaan helposti jotain vihreää pöytään silloinkin, kun tuoreksia ei ole päästy täydentämään hetkeen. Omia lemppareitani pakastevihanneksista on pinaatti, herneet, parsakaali, vihreät pavut sekä edamamepavut.

Pizza piristää! Oli se sitten pakastepizza (minulla on pitkä pitkä suhde Dr. Oetkerin Mozzarellapizzaan…), noutopizza, kotiinkuljetuspizza tai itse tehty pizza. Pizzaksi kelpuutan myös vaikkapa tortillapizzan

Pistaasi poloinen jäi nyt P-kirjaimen vikaksi, mutta se on pähkinöistä lemppareitani! Pidän pistaasipähkinöiden mausta, mutta erityisesti pidän pistaasista niiden ihanan värin vuoksi 🙂 Ja pistaasijäätelö, se se vasta on…

kotivaraVihreät edamamenuudelit – kotivararuoka à la Vaimomatskuu (sisältää mm. pakaste-edamamea, kevätsipulia, misotahnaa, yuzukoshoa, seesamiöljyä ja nuudeleita)

Q:

Queso oaxaca, queso fresco

En valitettavasti keksinyt Q-kirjaimelle ruokia, joiden olisi ehdottomasti oltava kotivara -listallani. Mutta minulla itseasiassa ON queso frescoa ja queso oaxacaa eli meksikolaisia juustoja pakastimessani ja olen siitä kovin iloinen! Ne on hankittu pakastimeen ennen Korona-aikoja Hakiksen Dos Tecolotes -kaupasta. Käytän näitä juustoja mm. chili con/sin carnen päällä.

R:

Rosmariini, ruisjauho, riisijauho, ravintohiivahiutaleet, ramen

Tuoreista yrteistä ikkunalaudallani viihtyy pisimpään rosmariini. Ja kun se lopulta kuivahtaa, uutan siitä rosmariinivettä papujen keittoa varten. Ruisjauhoa ja riisijauhoa tarvitsen leipähommissa – ruisjauhoja taikinaan ja riisijauhoja liinan jauhottamiseen. Riisiä meillä kuluu lähinnä risottoon. Sushiriisiä löytyy tosin myös, siitä voi tehdä japanilaista riisipuuroa okayua!

Ravintohiivahiutaleita käytän erilaisten vegaanisten ruokien rikastamiseen – niiden juustomainen ja umaminen maku tukee monia vegaanisia ruokia, mutta niitä voi ripotella ruoan päälle myös sellaisenaan. Niistä, perunasta ja porkkanasta syntyy hätätapauksessa myös vegaaninen nachokastike!

Ramen, amen. Olen viime aikoina uponnut syvälle ramenkulhoon – katselen ramen-aiheisia videoita YouTubessa ja tongin Redditin ramen-keskusteluja. En juuri tee silti kotona ramenia oikeaoppisesti itse, vaan enemmänkin erilaisia sinnepäin-versioita ja eri tavoin oikaistuja pika-rameneita (kuten vaikkapa se aiemmin mainitsemani tantanmen ramen). Eikä siinä mitään, ramenviritelmäni ovat oikein herkullisia vaikkeivat super autenttisia olekaan! Erityisesti olen rakastanut kehitellä erilaisia kylmiä ramenkeittoja kesän kuumiin päiviin. Oikeaoppinen ramen on kuitenkin ruoka, joka vaatii sellaista aikaa ja omistautumista mille nyt ei ole rahkeita. Ehkä sitten joskus…

suolaan säilötty sitruunaSuolaan säilötyt sitruunat: ilman en voi enää elää!

S:

Sipulit, suolat, soijakastikkeet, sitruuna & suolaan säilötty sitruuna, spelttijauhot, saksanpähkinä, seesamitahna, seesaminsiemenet, seitan, sichuanpippuri, savupaprika, savuaromi, shichimi togarashi, siitakesienet (kuivatut)

Ja sitten päästiin seuraavaan super-kirjaimeen! Tässä litaniassa löytyy muutama perusasia joita ilman ei minusta kokata mitään, kuten sipulit sekä suolat (minulta löytyy ehkä seitsemää sorttia suolaa aina tattisuolasta punaviinisuolaan ja vaniljasuolaan…), soijakastikkeet (kyllä, niitäkin on täällä viittä sorttia), sekä sitruuna ja suolaan säilötty sitruuna, joita molempia kulutan runsain mitoin. Sitruunoita on keittiön tiskillä ehkä aina vähintään se kymmenen kerrallaan!

Spelttijauhoja ja seesaminsiemeniä käytän leipään – tosin seesaminsiemenillä viimeistelen monesti myös ramenkulhoni. Saksanpähkinät toimivat kuten muutkin pähkinät – lisukkeina salaateissa, keitoissa yms… mutta näistä pähkinöistä teen myös saksanpähkinächorizoa! Seesamitahna eli tahini on keittiöni ehdottomia asioita myös. Siitä teen mm. erilaisia kastikkeita salaatille tai pastalle, mutta myös ne edellämainitut dan dan nuudelit!

Seitan-valmisteet kuten Vöner, Santun Seitan yms. ovat meillä vakioruokaa, muutama paketti valmista maustettua ja siivutettua seitania löytyy jääkaapista aina. Niitä laitan lämpimiin leipiin, pizzaan, pastaan, uunivuokiin, muhennoksiin, munakkaisiin… siis mihin niitä nyt ei voisi laittaa?

Loppulitania on pitkälti kotivara-mausteosastoa: shichimi togarashi eli japanilainen seitsemän maun chilipippuri on yksi lempimausteistani, hyytävän polttavaan sichuanpippuriin olen kirjaimellisesti koukussa (se on oleellinen osa ja syy dan dan nuudeli-hulluudelleni), savupaprikalla ja savuaromilla väsään vegepekonit kuten kookospekonin, ja kuivatut siitakesienet ovat D-otsikon dashin yksi raaka-aine.

T:

Tomaatti, taateli, timjami, tyrnimarjat

Tomaattia ilman ei voi kyllä pitkään selvitä. Tomaattia pitää olla kotona mieluiten sekä tuoreena että erilaisina säilykkeinä – kokonaisena säilötyt tomaatit ja paseerattu tomaatti ovat suosikkejani, mutta myös tomaattipyrettä pitää löytyä. Taateleista saa vaihtelua leipätaikinaan, mutta myös makeutta salaatteihin ja salaatinkastikkeisiin, ja taatelista ja gochujangista tulee ehkä ihanin makeantulinen tahna!

Timjami on rosmariinin ohella se tuoreyrtti, joka kotonani säilyy hengissä. Toki myös kuivattua timjamia kaapistani löytyy. Timjami on kuivatuista yrteistä lempparini! Tyrnimarjoja rakastan yli kaiken, niitä on pakkasessa aina. Tyrnimarjat soseutettuna avokadon kanssa on herkkua!

U:

Uni, ulkoilma, uutiset

Mitä tulee näihin, sanottakoon vain, että niitä pitää kuluttaa oikeassa suhteessa toisiinsa, tai pää hajoaa.

V:

Valkosipuli, viini, viinietikat, vermutti, voi, vaahterasiirappi, vaaka

Jos tomaattia ilman ei voi selvitä pitkään, niin ilman valkosipulia ei voi kokata päivääkään. Viini – oli se sitten punainen, valkoinen, oranssi (eli kuorikontaktiviini) tai joku iki-ihana alkuviini – on mielestäni myös niinsanottu perus elintarvike. Kuohuviinistä en sen sijaan juuri välitä…

Viinietikat kuuluvat keittiön perussettiin, tietysti. Minulla on kaapissa balsamicoa, väkiviinaetikkaa sekä suodattamatonta omenaviinietikkaa + yksi pullo toissakesäiseltä Portlandin visiitiltä kotiin kannettua tummaa olutetikkaa.

Voi ei selityksiä varmaan kaipaa, tuskin vaahterasiirappikaan… Mitä olisi kotivara ilman kumpaakaan? Vermutti taas kuuluu kotivara-afterwork -settiin. Tällä haavaa kotona on punaista vermuttia Negronia varten, mutta yleensä suosin valkoista, jota käytän myös ruuanlaitossa (vaalea vermutti on se, mitä mieluiten lorotan risottoon!).

Vaaka ei ole minua varten, vaan hapanjuurileivontaa!

Oranssia, kiitos!

Noita Winery petnat

W:

Whiskey, whisky, viski.

X:

XO kastike

Tämä maaginen umamipommi tekee vaikka pelkästä riisikulhollisesta juhlaa. XO-kastike tulee Hongkongista ja sisältää mm. kinkkua sekä kuivattua kampasimpukkaa! Kuullostaa hullulta, mutta on hullun hyvää. Suunnitelmissani on tehdä uusi satsi XO-kastikettani pian, edellisvuotinen on kauan sitten loppu vaikka se pitkään säilyykin!

Y:

Yuzukosho, yksikyntinen

Yuzukosho on japanilainen supertuju yuzusta ja chilistä tehty tahna. Sitä ei tarvita paljoa! Itse tykkään maustaa yuzukosholla erityisesti kylmän ramenkeiton.

Yksikyntinen on se valkosipuli, jota kotiini eniten kannan. Käytän valkosipulia niin paljon, että mieluummin kuorin yhden ison kuin monta pientä! Yksikyntiset ovat siis todella oleellinen osa kotivara -listaani.

nuudeli reseptitKylmä ramen yuzukosho-dashiliemellä, viherherukoilla ja sitruunalla

Z:

Zucchini, za’atar

Zucchini eli kesäkurpitsa on niitä vihanneksia, joita tässä tilanteessa ostan, se kun säilyy melko hyvin ja mehevöittää tarvittaessa vaikka muffinssit. Zucchinistahan tekee tarvittaessa vaikka pastaa, hehe… Za’atar on garam masalan ja shichimi togarashin ohella niitä mausteseoksia, joita ostan valmiina. Za’atar sekoitettuna jugurttiin: pikasoossi pastalle, salaatille, dipiksi, tai sellaisenaan lusikoitavaksi. (Za’atar sisältää mm. timjamia, joka tosiaan on lempparini kuivatuista yrteistä, eli ei ihme että pidän siitä niin kovasti!)

Å:

Åpöåöåöoariåqwporejöqlkgj on fiilikseni useimpina päivinä kun pitäisi keksiä ruokaa kiireen keskellä. En ole varmasti ainoa!

Ä:

Äiti, älypuhelin

Äitiä on ikävä. Milloin pääsen halaamaan äitiä taas? Onneksi äidilläkin on nykyään älypuhelin, jolla on opeteltu soittelemaan videopuheluita. Se vähän helpottaa ♥ Ja jollei älypuhelimella soittele äidille, niin älypuhelimella voi sujahtaa nettiin. Katson puhelimelta jopa Netflixiä… ja nauhoittelen älypuhelimella nykyään myös reseptimuistiinpanoni. Miten näitä ilman oikein elettiin?

Ö:

Öljy. Ööööö…

Öljyä kuluu. Eniten neitsytoliiviöljyä, mutta kaapista löytyy myös vaaleaa ja miedon makuista seesamiöljyä, tummaa ja vahva-aromista paahdettua seesamiöljyä, neutraalinmakuista rypsiöljyä ja itse siitä tehtyä chiliöljyä.

Ööööö… on se äänne, mitä pääni sisällä kuuluu kun pohdin, mitä sitä tänään lounaaksi kyhäisi. Sen vuoksi otan ilolla vastaan kaikki teidän parhaat kotivararuokavinkkinne, jos tahdotte niitä minulle vinkata! Toivottavasti tästä ennätyspitkästä jutusta löytyi jollekin jotain, josta on iloa kun itse olet sormi suussa keittiössä, tai laadit seuraavaa ostoslistaa.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille koronakevääseen. Kohtahan on jo koronakesä – heh… Koitetaan jaksaa vielä!

 

182 views

Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

by Juulia 5 Comments
Vegaaninen sienibolognese + “ricotta” cashewpähkinöistä

sienibologneseVegaaninen sienibolognese & cashew “ricotta”

Pastavuodenaika

Vielä on talvea jäljellä! …ja mitä se tarkoittaa minulle? Vielä on pastavuodenaikaa jäljellä! Itse lanseeraamani termi “pastavuodenaika” on se aika vuodesta, kun sekä mieli että keho vaatii lämmittävää, täyteläistä, runsasta ja hiilaripitoista ruokaa: pastaa. Pastavuodenaika alkaa minulla noin loka-marraskuun hujakoilla ja jatkuu yleensä helmi-maaliskuuhun. Tämä pimeän vuodenajan lempiruokatyyppi valmistuu tarvittaessa vauhdilla ja bonuksena jonkinlaisen pastakastikkeen saa yleensä aikaan kaappien aarteista ihan ilman kauppareissujakin. Täydellistä ruokaa päiviin, jolloin väsyttää ja on kiire. Riittää, että kaapissa on kuivapastaa, jonkinlainen tomaattisäilyke, oliiviöljyä, valkosipulia… Opiskeluaikoina pastani oli yksinkertaisimmillaan vahvassa kasvisliemessä keitettyä makaronia voinokareella.

Pasta onkin minulle siis ensisijaisesti arki- ja pikaruokaa. Välillä sitä kuitenkin haluaa tehdä myös pastaa pitkän kaavan mukaan ja tällöin se menee vahvasti kategoriaan lohturuoka! Varsinkin erilaiset ragùt ovat minusta lohturuokien aatelia. Sellainenhan se iskän bravuurikin oli silloin lapsuudessa, se 80-luvun Suomiversio bolognesesta… ♥ Lohturuokakategorian pastakastikkeita sopii haudutella rakkaudella, pitkään ja hartaasti koko päivän ja niitä teen mieluiten aina kerralla jättiläiskattilallisn, josta sitten saa nauttia myös arkena.

sienetSieniä, sieniä, enemmän sieniä

sieni bolognese

Mitä tulee vegaanisiin ruokiin, arkipasta onnistuu minulta vegaanisena ilman sen kummempaa miettimistä. Meillä siis syödään hyvin usein vegaanisia ruokia ilman että niitä olisi varta vasten sellaisiksi edes suunniteltu – eikä sitä ajatella vegaaniruuaksi, se on kuulkaas ihan ruokaa vaan. Mutta kun puhutaan vegaanisesta lohturuuasta, alan olla isomman haasteen äärellä: lohturuokaan kun kuuluu minulle lähes aukottomasti juusto. Todella hyvää vegaanista juustonkaltaista en ole vielä kaupasta löytänyt, joten se juustontapainen on minusta parempi tehdä itse. Esim. Vegaaninen “parmesaani” on oikein passeli pastanpäällyste (jonka heittää kuivakaapin antimista kasaan hetkessä), mutta niin on onneksi tämänpäiväinen cashewpähkinöistä valmistuva “ricottakin”!

Next level sienibolognese

Pitkään ja hartaudella hauduteltava täyteläinen vegaaninen ragù valmistuu minusta parhaiten sienistä. Niissä on reilusti lohtumakuaistiani tyydyttävää umamia ja erilaisista sienistä saa ragùun hauskasti erilaisia tekstuureita. Tämä tämänpäiväinen reseptini, vaatimattomasti paras sienibolognese mitä olen konsanaan valmistanut, sisältääkin mielellään kaikki seuraavat sienet: herkkusieni, osterivinokas, kuningasosterivinokas JA kuivattu herkkutatti. Ja kaikkia tarvitaan paljon! Osan sienistä pilkon pieneksi silpuksi, osan viipaloin, osan revin käsin ja osan riivin haarukoilla kuin nyhtöpossun konsanaan.

sienet

osterivinokas

Okei, sienibologneen tulee siis sieniä. Mutta mitäs muuta? Ruokaisuutta ja proteiinia tähän kastikkeeseen tuovat punaiset linssit, kermaisuutta kaurakerma, täyteläisyyttä taittaa tomaatti ja jo mainittujen sienien umamia tukee sherryssä liotettu kuivattu herkkutatti, soijakastike ja misotahna (salaiset aseeni lähes jokaisessa vegaanisessa ruuassa), sekä aivan loppuvaiheessa kastikkeeseen käänneltävät ravintohiivahiutaleet.

Sienet kannattaa ruskistaa rauhassa ja huolella – mieluiten osissa – ja sitten koko komeutta pitää vielä kärsivällisesti haudutella aikansa. Mikään pikaruoka tämä sienibolognese ei siis todellakaan ole! Kaiken pilkkomisen, ruskistelun ja hauduttelun palkkana on kuitenkin sellainen next level sienibolognese että ei kuulkaa paremmasta väliä.

sieniragu

Pohja sienibologneselleni on perinteinen ragùn sielu soffritto, jota muuten kannattaa tehdä kerralla isompi määrä ja pakastaa (kuten Kokit ja Potit -blogin Hannele tekee) annoksina niitä kiireisiä arkipastoja varten 🙂 Soffritton perussuhde on kaksi osaa sipulia + yksi osa selleriä ja porkkanaa kumpaakin, mutta itse tykkään lisästä seokseen vielä valkosipulia.

Vegaaninen sienibolognese

4:lle

Soffritto:

1 keskikokoinen sellerinvarsi

1 keskikokoinen porkkana

1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl oliiviöljyä

Sienibolognese:

soffritto

600 g sieniä (kuningasosterivinokkaita, herkkusieniä, osterivinokkaita ja/tai metsäsieniä)

n. 3 rkl oliiviöljyä

10g kuivattua herkkutattia

1½ dl kuivaa sherryä

400 g purkki kokonaisia säilyketomaatteja

n. 3 dl vettä

n. 1 rkl tuoretta timjamia (tai 1-1½ tl kuivattua)

¾ dl punaisia linssejä

½ tl vastarouhittua mustapippuria

1 tl savupaprikaa

1 rkl soijakastiketta

2 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

Viimeistelyyn:

2 dl kaurakermaa

½ dl ravintohiivahiutaleita

1-2 rkl savustettua oliiviöljyä

(½-1 tl suolaa)

+ pastaa nälkätilanteen ja syöjämäärän verran

Valmista ensin soffritto:

Paloittele sipuli, kuorittu porkkana ja sellerinvarsi hyvin pieneksi kuutioksi – itse pyrin sellaiseen 5 mm x 5 mm kuutioon, mutta ei se toki niin tarkkaa ole. Kuullota vihanneskuutiot oliiviöljyssä täysin pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannuun sitten hienonnettu valkosipuli ja nosta lämpöä hieman, niin että vihanneskuutiot saavat hieman väriä ja valkosipuli kypsyy. Varo polttamasta seosta! Siirrä soffritto sitten pannulta pieneen kulhoon odottelemaan ja jatka sienien pariin.

Sienien käsittely:

Aivan ensimmäiseksi laitan kuivatun herkkutatin likoamaan sherryyn. Kuten jo aiemmin kerroin, tykkään tuoda tähän kastikkeeseen reilusti erilaisia tekstuureja käsittelemällä käyttämäni sienet monella tapaa. Voit käyttää herkkusienien ja osterivinokkaan lisäksi/sijasta portobelloja ja siitakkeita, sekä tietysti täydentää tätä soossia syksyllä erilaisilla metsäsienillä. Ainoa, mitä en vaihtaisi mihinkään muuhun on kuningasosterivinokas, joka tuo kastikkeeseen käsittelynsä ja rakenteensa vuoksi sen aivan oman juttunsa.

Noin puolet kaikista sienistä silppuan hyvin pieneksi (n. 5mm x 5 mm kuutioiksi), mutta osan herkkusienistä viipaloin, osan osterivinokkaista revin pieniksi riekaleiksi käsin ja muutaman kuningasosterivinokkaan riivin tai “nyhdän” kahdella haarukalla suikaleeksi (ja tämä riivitty sienisuikale on minusta juurikin tämän kastikkeen juju). Käytän sienien ruskistamisessa isointa omistamaani paistinpannua, jotta paistopintaa on paljon, ja ruskistan sieniä sitä mukaan kun saan niitä pilkottua. Pyrin myös pitämään huolen siitä, ettei pannu ole missään vaiheessa liian täynnä, jotta sienet todellakin ruskistuvat ja lisään öljyä aina tarvittaessa. Sitten kaavin ruskistettuja sieniä pannulta kulhoon odottelemaan, että koko satsi on käsitelty ihanan ruskistuneeksi.

Kun kaikki sienet on ruskistettu, noukin herkkutatit sherryn seasta, silppuan ne ja kippaan ne pannulle. Lisään pannulle sitten takaisin kaikki paistetut sienet ja kumoan sherryn sienille. Annan seoksen kuplia hetken niin että sherry imeytyy sieniin ja sitten on aika lisätä pannulle loput kastikkeen raaka-aineet!

Sienibolognese:

Lisää sienien sekaan soffritto, tomaatit liemineen (puristelen kokonaiset säilyketomaatit kädessäni murskaksi, mutta toki tässä voi käyttää myös tomaattimurskaa), punaiset linssit sekä vesi. Lisää pannulle myös savupaprika, mustapippuri sekä timjami. Kiehauta seos ja alenna sitten lämpö sellaiseksi että kastike juuri ja juuri pulputtelee rauhallisesti. Peitä pannu kannella ja jätä muhimaan noin puoleksi tunniksi. Käy sekoittelemassa kastiketta muutaman kerran pohjia myöten.

Kun linssit ovat täysin kypsiä on aika laittaa pasta kiehumaan ja viimeistellä kastike: mausta sienibolognese misotahnalla ja soijalla. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen kiehua rauhassa vielä vartin verran ja tarkista sitten suolaisuus. Lisää suolaa tarvittessa. Kääntele sekaan juuri ennen tarjoilua ravintohiivahiutaleet (näin niiden sisältämät ravinteet säilyvät parhaiten). Sekoita sienibolognese pastan sekaan ja tarjoile cashew-ricotan kera (ohje alla). Itse tykkään viimeistellä annokset vielä lorauksella savustettua oliiviöljyä, johon olen ollut koukussa siitä asti kun tein syksyllä vegaanisia “kampasimpukoita” (kuningasosterivinokasta muuten nekin) – eli koko tämänvuotisen pastavuodenajan ajan 🙂

sieniraguSiinä se nyt on: paras ikinä tekemäni sienibolognese!

Koska tällainen täyteläinen lohturuokapasta kaipaa mielestäni jonkinlaista juustomaista lisuketta, surautan mieluusti sienibolognesen kylkeen helpon “ricotan” cashewpähkinöistä. Tämä lisuke valmistuu nopeasti, kunhan cashewpähkinät laittaa likoamaan hyvissä ajoin ennen muun kokkailun aloittamista. Liottamista voi tarvittaessa nopeuttaa käyttämällä kuumaa/lämmintä vettä ja liottamalla pähkinät huoneenlämmössä. Liottaminen tekee tahnan rakenteesta silkkisen, vähemmän liotetut pähkinät eivät nimittäin soseennu yhtä kiltisti ja rakenne jää rakeisemmaksi. Lisäksi pähkinästä tulee liottamisen ansiosta helpommin sulava.

Cashew-“ricotta”

100 g maustamattomia cashewpähkinöitä +  reilusti vettä

3-4 rkl vettä

1 tl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 rkl ravintohiivahiutaleita

1 tl sitruunamehua

n. ½ tl suolaa

Liota cashewpähkinöitä reilussa vedessä jääkaapissa 2-4 tuntia (peitä kulho jottei pähkinöihin tartu makuja jääkaapista). Huuhtele ja valuta hyvin.

Soseuta liotetut cashewpähkinät tasaiseksi veden, sitruunamehun sekä mausteiden kanssa. Ohenna tarvittaessa vedellä. Itse tykkään jättää tämän tahnan melko paksuksi ricottajuuston tapaan. Tarjoile cashew-ricotta sienibolognesen kera.

sienibolognese

sienikastike

Jos joku jäi kaipailemaan nopen sienibolognesen ohjetta, niin Kokit ja Potit -blogista löytyy juuri sellainen: nopea sienibolognese!

Omasta blogistani pastaohjeita löytyy myös toki moneen lähtöön, myös lukuisia vegaanisia pastoja. Alla oma kaikkien pastaohjeiden top vitoseni just nyt:

728 views