Vuosikatsaus 2017

by Juulia 10 Comments
Vuosikatsaus 2017

Uusi vuosi 2018 on jo aivan nurkan takana – on siis taas aika tehdä taas pieni vuosikatsaus! Taakse jäävä vuosi onkin ollut varsinkin henkilökohtaisessa elämässäni aikamoinen, tosin on tämän bloginkin parissa koettu suuria. Aakkosia on niin sanotusti opeteltu vähän siellä sun täällä tässä elämässä! Aloitetaanpa kuitenkin A:sta, eli sillä kaikkein tärkeimmällä asialla:

A niinkuin avioliitto

Vuoden mahtavin päivä ajoittui heinäkuulle, kun menin naimisiin Juuson kanssa. Elämän- ja sielunkumppanin löytäminen on toki käsittämättömän upea asia itsessäänkin, mutta että vielä naimisiin? En olisi moista uskonut ihan vain muutama vuosi takaperin.

Naimisiin meneminen ei sinänsä ole minulle mikään itseisarvo – yhden avioeron läpi käyneenä olin itseasiassa sitä mieltä että eiköhän nämä avioliitot ole tässä loppuelämältä jo koettu. Kuitenkin avioliitto juuri Juuson kanssa tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta Juuson kanssa tunsin olevani ”naimisissa” jo ennen liiton virallistamista 🙂

vuosikatsaus

Vietimme vihkimistä edeltävän yön hotelli Kämpissä katsellen Twin Peaksia kylpyammeesta käsin. Vihkiseremonia suoritettiin hämmentävän autiossa Käräjäoikeudessa, eikä läsnä ollut lisäksemme kuin paras ystäväni ja Juuson kaksoisveli. Vihkiminen oli ohi suorastaan naurattavan nopeasti ja hymyssä oli muutenkin suu läpi päivän!

Seremonian jälkeen joimme nelistään skumppaa Ruoholahden kanavan rannassa ja näpsimme muutamat muistokuvat. Lounaan sekä lempibaarissamme Brewdogissa nautittujen hääolusien jälkeen livistimmekin sitten muutamaksi päiväksi kahdestaan Köpikseen.

supernaturalKun viini ja kylpyankka mätsäävät Twin Peaksiin

”This could be us but we Finnish” … Kööpenhaminassa shoppailtiin tietysti HAY:ssä ja juotiin Mikkelleriä aamusta iltaan.

Elämäni parhaat bileet

Kompensoimme hyvin pientä ja intiimiä vihkiseuruettamme järjestämällä elokuussa vielä massiiviset kotibileet perheelle ja ystäville. Jotten olisi alkanut stressailemaan liikoja tarjoilujen suhteen, pyysimme osaa vieraista tuomaan jotain suolaista, osan jotain makeaa tai jotain juotavaa. Nyyttärihengessä koottu tarjoilupöytä olikin loppujen lopuksi suorastaan ylitsepursuilevaisen herkullinen!

Myös DJ-hommat, valokuvaamisen sekä kukat ulkoistimme ystäville sen mukaan, mikä kullekin olisi helppoa ja luontevaa tekemistä. Tämän johdosta juhlailtamme olikin täynnä suloistakin suloisempia luonnonkukkakimppuja sekä meille kuratoitua musiikkia, eikä kukaan jäänyt illan dokumentaatiossa kokonaan kameran taakse.

”Koristelun” virkaa toimittivat luonnonkukkien lisäksi ympäri asuntoa kiinnitellyt valokuvat, joita olen yhtisen elämämme aikana meistä napsinut. Melko siirappista, mutta olkoon! En loppujen lopuksi tehnyt itse pöytään muuta kuin yhden hääkakuistamme sekä vegaanisen voileipäkakun.

Nyyttärihäätarjoilut best!

Meidät vihittiin mätsäävissä asuissa (valkoinen T-paita + musta alaosa), joten halusimme juhlavaatteiksikin jotain vähän tavanomaisesta poikkeavaa ja yhteensopivaa. Tämä järjestyi koluamalla Eurokankaan ale-laarit vaatesuunnittelijaystävämme Katariinan kanssa, joka myös suunnitteli ja toteutti asumme Juuson T-paidan mukaan.

Lopputulos oli mitä onnistunein vastine pariskunta-tuulipuvulle: samasta kankaasta tehty T-paita ja paitamekko Juusolle ja minulle. Jalkaan vielä kummellakin Birkenstockit ja täydellinen bileasu oli siinä! Vaatteet eivät nyt ihan pääse oikeuksiinsa tuosta alapuolelta löytyvästä räpsystä, mutta ehkäpä vilautan vielä sitä ihan ”virallistakin” hääkuvaa, joka tuona juhlailtana meistä otettiin. Siis jahka vaan saan sen kuvan ensin itselleni 😀

”Vakavat juhlavaatteet”

”Kreisit juhlavaatteet” + maailman hienoin hääpiñata! Ihan on näköinen, eikö?

Bileiden kohokohta oli ehdottomasti isosiskoni perheensä kanssa väsäämä piñata, joka oli yhdeltä puolelta minä, toiselta puolelta Juuso. Kakkua leikatessa ei polkaistu niin mitään (taidettiin kumpikin itseasiassa leikata eri kakkua koska olen itse enemmän voileipäkakkujen kuin makeiden perään), mutta olisittepa nähneet kuinka se piñata mätkähti hajalle!!!

Auringon laskiessa leiriydyimme läheisille kalliolle levitetyille räsymatoille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan täydellisen päivän viimeisistä auringonsäteistä. Ottaen huomioon miten surkea viime kesä säiden puolelta oli, meillä kävi todellinen tuuri tuon päivän kelien suhteen – se oli kuulkaa aurinkoa aamusta iltaan. Aah! Kiitos luontoäiti

ruusukaaliburgerit

B niinkuin blogi

Mitä tulee blogiin, koen tänä vuonna kehittyneeni erityisesti valokuvaajana ja ruokastailaajana. Panostin alkuvuodesta kunnollisen kuvaustilan järjestämiseen ja hankin muutamia kuvausalustoja. Sijoitin myös parempaan kameraan ja valovoimaiseen linssiin. Pienellä vaivannäöllä kuvista on tullut kertaheitolla ainakin omasta mielestäni paljon parempia, vaikka kotimme olikin julkisivuremontin takia puolet vuodesta paketissa ja luonnonvalo oli kortilla.

Vuosikatsaus 2017 – luetuimmat postaukset:
  1. Nachopizzat kikhernepohjalla
  2. Suolansäästäjän porkkala
  3. Mukiinmenevä voileipäkakku
  4. Salt and vinegar -potut
  5. Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

Näistäkin ohi silti kiilaa edelleen blogini aiempien vuosien kestohitit Pimientos de Padrón, burmalainen tofu, vegaaninen juustokastike, Siperian tee sekä kokonaisena paahdettu kukkakaali. Tästä voin päätellä, että teille lukijoille maistuu vegaaniruoka siinä missä minullekin ja vaikka monet resepteistäni ovat vähän kokeilevammasta päästä, ne eivät teitä lukijoita silti karkoita 🙂

porkkala

C niinkuin content

Olen tänä vuonna pohtinut entistä enemmän sitä, minkälaista sisältöä tänne blogiin luon ja miksi. Ajattelin jossain vaiheessa, että minun pitäisi tehdä enemmän ”perussafkaa” ja jättää kokeilevammat kikkailut vähän harvemmalle. Mietin, että reseptini ovat monelle ehkä liian monimutkaisia tai työläitä tai liian kokeellisia, ja että jos vähän yksinkertaistaisin sisältöäni se olisi ehkä useammille kiinnostavaa.

Ajatus ei kuulkaa kestänyt kovin kauaa. En yksinkertaisesti pysty motivoimaan itseäni kirjoittelemaan muista asioista kuin niistä, joista kulloinkin innostun. Blogin pitäminen on toki vuosien varrella muuttunut kaupallisten yhteistöiden myötä ammattimaisemmaksi, mutta edelleen kyse on minulle ensisijaisesti itseilmaisusta ja rakkaasta harrastuksesta. Tänne blogiin raportoimani reseptit sitäpaitsi ovat meidän huushollissa sitä ”perussafkaa”, enkä osaa itse luokitella arkimurkinoitamme hifistelykikkailuksi vaikka ateria sisältäisikin vaikkapa graavattua keltuaista. Yritän kuitenkin edelleen huomioida erilaisia kokkailijoita antamalla resepteissäni vinkkejä ohjeen yksinkertaistamiseksi, monesti nimittäin kokkaan itsekin ideoistani niitä riisutumpia versioita.

okayuOkayu = aivan perussafkaa.

En ole kummoinen uudenvuoden lupauksien tekijä, mutta toivoisin ensi vuonna oppivani turhasta itsekriittisyydestä pois. Ruokaa laittaessa, sitä kuvatessa ja kuvia käsitellessä olen elementissäni ja nautin puuhasta, mutta kun juttu pitää kasata blogiin ja ilmaista itseä kirjoittaen, jumitan korjaamaan tekstiäni helposti päiväkausiksi. Oma potentiaalisen itsekritiikkin etappinsa on toki vielä jutun julkaisu ja se, miten siihen reagoidaan.

Yksi syistäni kirjoitella tällä kertaa tämä vuosikatsaus, onkin fiilistellä omia aikaansaannoksiani, kun sitä en vuoden varrella taatusti tarpeeksi tee! On muutenkin kiva palata eri tilanteisiin ja motivaattoreihin, joiden parissa jutut syntyivät 🙂

villiparsaVilliparsaa! OOÄMGEE!!!

ajo blancoAjo blanco kirsikoilla

Vuosikatsaus 2017 – omat lempipostaukseni:

En ole mikään kattaja joten ihka ensimmäisen kattausjuttuni tekeminen oli minulle iso haaste! Kuvieni syntymisestä oli myös todella hauskaa kertoa, vaikka samalla pitikin vilauttaa kodistamme niitäkin alueita, jotka ihan syystä yleensä kuvista ulos rajaan 🙂

Minulla oli jo kyseistä ruuasta oikein passelit kuvat, mutta koin valtavan inspiraation lukiessani tuhannetta kertaa Taru Sormusten Herrasta -kirjaa. Inspiraation iskettyä en malttanut olla tekemästä ruuasta täysin uusia kuvia 🙂 Kaikki tapahtui sen kummemmin suunnitelematta sen avulla, mitä käden ulottuvilla sattui olemaan ja juuri näihin kuviin ja niiden ottamisen tunnelmaan palaan, kun mietin minkälaista visuaalista linjaa haluaisin blogiini enemmän tuoda.

Hurahdimme Juuson kanssa ajo blancoon totaalisesti syötyämme mitä ihaninta kylmää mantelikeittoa Berliinin mahtavassa Industry Standardissa. Kotiin päästyä ajo blanco oli otettava ensitilassa omaan repertuaariin ja jossain vaiheessa kesää söimmekin tätä soppaa kolmena-neljänä päivänä viikosta.

Kumpaakaan näistä ihanista raaka-aineista en ollut nähnyt tosielämässä ennen viime kevättä. Kun kuulin, että Prismoissa myydän karhunlaukkaa, kipitin heti seuraavana päivänä Itäkeskukseen apajille. Oi sitä fiilistä kun keittössäni kökötti ihka oikeaa karhunlaukkaa! Vain hieman tuon episodin jälkeen törmäsin Hakaniemen hallissa suloiseen villiparsaan, jota olin juuri ihastellut Instagramissa. Fiilis oli vähän kuin jos olisi nähnyt muutaman viikon sisällä yhden sijasta kaksi yksisarvista!

Kaikki alkuvuoden japanilaisesta keittiöstä inspiraatiota ammentaneet jutut ovat omia suosikkejani, mutta ehkä erityisesti tämä. Otsikointi riittäköön perusteluksi 😀

Ehkä meni tässä stailaus vähän överiksi, mutta olenkin sitä mieltä että joko överit tai vajarit, kohtuu ei ole juttuni 😀

D niinkuin damn you Instagram!

Instagram on tänä vuonna muuttunut minulle täysin mysteeriksi. En ole koskaan osannut ennustaa, mistä kuvasta milloinkin eniten tykkäillään, joten olen vain lätkinyt kuvavirtaan sitä mistä itse tykkään. Välillä yllätyn iloisesti, välillä harmittaa, kun itselle rakas kuva ei vaikuta muita kiinnostavan. Osa minusta miettii, että jonkinlainen strategia olisi ehkä tarpeen jos haluaisin buustata Instagramiani ihan bisnesmielessä … mutta osa taas on kovasti tällaista laskelmointia vastaan.

Silti, kun osa kuvistani saa yli 200 tykkäystä ja osa alle 50 (vähemmän kuin kolme vuotta sitten, vaikka seuraajamäärä on tuosta ajasta moninkertaistunut), palaan toistuvasti miettimään mokomaa aihetta. Jonkun aikaa asiaa tuskailtuani (ja tuskailuani tuskailtuani – tämä turha murhe on täydellinen esimerkki First World Problemseista) päätin lopulta yksinkertaisesti lakata miettimästä koko asiaa. Muuten menee instaus suorittamiseksi ja hommasta katoaa kaikki hupi. Ja hei, Insta on kuitenkin sosiaalisista mediosta lempparini!

best nine 2017

Instagramissa tykätyimpien kuvieni joukkoon mahtuu niin hääkuvaa, syntymäpäivieni aamua, pikku tonttuja, kirsikankukkia kuin yksivuotiaalle kummityttölleni leivottu hieman lapasesta lähtenyt täytekakkukin. Näyttökertoja hääkuvamme on kerännyt yli 11 000, mikä on minusta aika hurjaa!

Tykätyimmät kuvat ja eniten näyttökertoja keränneet kuvat eivät muuten todellakaan ole samoja, näyttöjä on nimittäin selvästi eniten kaikilla vuoden varrella näpsimilläni pizzakuvillani, joukossa myös läjä jäätelöä ja karkkipommi 😀

Pizzeria Foxy Bearin darrapitsuli: 5797 näyttökertaa

Mitä tästä voisi oppia? Blogissa tykätään vegeruuasta ja Instagramissa pizzasta – jos haluan alkaa sekä blogissa että IG:ssä strategiksi, teen varmaan tästä lähin vain vegepizzoja!

E niinkuin ELÄKÖÖN!

Eläköön, jaksoit lukea (tai skrollailla) tämän pitkän ja melko itsekeskeisen blogijutun loppuun! Kiitos siitä ♥

Blogin kirjoittelu olisi todella paljon mälsempää, jos kukaan ei höpötyksiäni ja keittiöfiilistelyjäni lukisi. Kiitos siis kaikille teille menneestä vuodesta ja mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2018!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest

Comments ( 10 )

  1. ReplyHanna
    Sulla on ollut huikea vuosi ❤ Aika monta noista sun ihanista resepteistä on meikäläisen to do -listalla.
    • ReplyJuulia
      Kiitos Hanna! Täysin kuules samat sanat :) Ja jahka ehdin ostamaan sen kaavailemani joululahjan itselleni eli sun Kasvis-kirjan, niin to do -lista sen kun pitenee!
  2. ReplyMinna
    Ihania kuvia ja tarinoita, upea vuosi! Paljon hyvää ja kaunista myös tulevaan vuoteen!
    • ReplyJuulia
      Kiitos Minna! Iloa ja väriä teidän vuoteen 2018 <3
  3. ReplyKulinaari
    Herkullisen näköinen vuosi ja upeat kuvat!
    • ReplyJuulia
      Kiitos! Herkullinenhan se tosiaan oli, siinä kaiken muun ohessa :D
  4. ReplySirkku
    Kuulostaa siltä, että siulla on ollut aivan mahtava vuosi! Toivottavasti ensi vuosi on yhtä hyvä 🙂
    • ReplyJuulia
      Kiitos Sirkku! Sinulle myös mitä parhainta uutta vuotta! Jospa mekin tänä vuonna törmättäis ihan IRL :D
  5. ReplyNanna
    Ihana vuosi. Oot lahjakas! Toivon, että nähdään tänä vuonna!
    • ReplyJuulia
      Kiitos Nanna <3 Toivottavasti nähdään! Ihanaa uutta vuotta!!!

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>