Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Kaupallinen yhteistyö Arabia & Asennemedia

joulukattaus

Tässä vaiheessa vuotta alkaa varmaan pikkuhiljaa mielessä pyöriä useimmilla meistä jouluvalmistelut. Osalla ne ovat varmaan jo pitkälläkin – tiedän monta, jotka aloittavat jouluvalmistelut jo syyskuussa – mutta itse kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka herää jouluun joka vuosi hieman liian myöhässä.

Kyse ei ole siitä, että joulu ei olisi minulle tärkeä juhla, vaan siitä, että perheeni joulunviettoperinne on viimeisen viiden vuoden aikana hieman muuttunut. Yli kolmekymppiseksi asti olen nimittäin viettänyt jouluni lähes poikkeuksetta saman kaavan mukaan: perinteinen jouluaatto siskojen kanssa äidin luona saunoineen, kirkkoineen, lahjoineen ja aterioineen – Tapaninpäivä isän kanssa leffassa.

Nyt on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi niin, että perheenjäsenistäni on vuorollaan aina joku joulun tienoilla muilla mailla ja kun isosiskollani on jo omia lapsia, hän viettää joulua myös miehensä perheen kanssa. On siis vihdoinkin tullut aika alkaa luoda omia jouluperinteitä, visioida miltä meidän joulukattaus näyttää ja tietysti se tärkein, eli mitähän me syödään!

joulukattausChirashizushi + makeansuolainen tofu endiiviveneissä + mantelitäytteiset prosciuttoon käärityt taatelit = juhlaruokaa meidän tyyliin

Me emme Juuson kanssa ole kovinkaan kummoisia juhlapyhien viettäjiä. Yhteiset juhannukset, pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät (paljon onnea vaan Suomi 100 –vuotta!) kuluvat usein pitkälti samoin kuin normaalit vapaapäivät … tai joskus jopa töitä tehden.

Meidän juhlamme ei siis rakennu koristeilla tai vaikkapa pukeutumisella, mutta pieni panostus laitetaan kyllä aina yhteiseen aikaan ja vielä isompi juhlaruokaan! Vaikka mitään muuta erityistä ei juhlapyhänä ohjelmassa olisi, niin ruoka on kuitenkin aina huolella etukäteen mietitty.

Ruuan lisäksi tärkeään rooliin nousee joulukattaus. Omistan paljon rakkaalta isoäidiltäni (eli ”Mammalta”) perittyjä vanhoja astioita, joita arkena harvemmin käytetään – jouluna niitä kuitenkin nostellaan pöytään enemmänkin. Yleensä esille pääsevät ainakin tunnearvoltaan rakkaimmat perintöastiani, ”mökkilasit”, eli Mamman mökkikäyttöön aikoinaan alentamat kuluneet vanhat kartiolasit, sekä kaiverretut perintöhopeat. Leikkokukkia ja kynttilöitä on pöydässä oltava myös ehdottomasti! Oma suosikkini joulukukista on ollut viime vuosina jouluruusu.

vanha kartioKalleimmat aarteeni: isovanhempien hopeiset aterimet & Mamman mökkilasit

uunikokkiSöpöäkin söpömpi mini-Uunikokki, tervetuloa taloon!

Käytännöllinen joulukattaus ripauksella nostalgiaa

Tämän Arabian kanssa yhteistyössä toteutetun postauksen nojalla pääsin ilokseni täydentämään rakasta äidiltä perittyä Uunikokki –sarjaa pitkään himoitsemillani kahden desin vetoisilla annosvuuilla sekä matalalla piirakkavuoalla. Kotoa muuttaessani peritty vanha Uunikokki –vuoka kuuluu yleensä aina joulupöytääni, sillä sen, kuten Mamman perintöastioidenkin näkemisestä tulee aina lämmin ja kotoisa olo. Ikäänkuin aterialla olisi läsnä myös nämä rakkaat läheiseni, vaikka kaksistaan pöydässä söisimmekin! Uunikokki –sarja on minusta ihana myös siksi, että se on monitoiminen: vuoissa voi kypsentää ruuat, ne toimivat tarjoiluastioina ja söpöt pienet annosvuoat käyvät myös kulhoista.

Kauniita ja käytännöllisiä juhlaan sopivia lautasia en kuitenkaan ole omistanut aikoihin. Seitsemän vuoden takaisen avioeroni myötä silloiset arki-/juhla-astiat, valkoiset Arabian Teema -lautaset, menivät exälle ja minulle jäi läjä rakkaita perintölautasia. Tunnearvosta huolimatta ne eivät ihan joka juhlaan kuitenkaan sovi, ne kun ovat tummanvihreää lasia 😀

Nyt tilanne onneksi Arabian avulla vihdoin korjautui! Valitsin tähän joulukattaus –juttuuni ihanat, niin arkeen kuin juhlaankin sopivat syvät 24h sarjan valkoiset salaatti-pastalautaset, sekä pienemmät matalat lautaset. Kun kaappitila on rajallinen, sitä arvostaa suuresti astiastoa, joka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. 24h -sarjaa omistin muuten silloinkin, kun muutin kotoa omilleni. Nostalgiaa löytyy siis näistäkin astioista!

sushikulhoSushia joulupöytään? Kyllä kiitos.

endiivi

…entäs ne jouluruoat?

Mitä tulee jouluruokiin, perinteiset kylmät kalaruoat ja mädit ovat ehkä ainoita, joita haluan tässä vaiheessa omaan jouluuni perinteisistä jouluruoista tuoda. Laatikot ja rosollit kuuluvat edelleen liian vahvasti sinne äidin pöytään! Vietimme viime joulun Juuson kanssa Japanissa, joten niiden tuttujen maustesillien ja graavikalojen sijaan tänä jouluna pöytäämme nousee mitä todennäköisimmin sushia. Rentoilun nimissä sushi tarjoillaan näpertelyä vaativien nigirien tai makien sijaan chirashizushin tapaan kulhossa.

Kinkkua en ole jouluna syönyt oikeastaan koskaan (kiitos pitkän kasvissyöntivaiheeni), enkä siitä välittänyt itseasiassa  lapsuudessanikaan. Endiiviveneestä tarjottu makeansuolainen viismausteella maustettu paistettu kylmäsavutofu toimittaa tällä kertaa kinkun (tai oikeammin karkkipossun) virkaa ja se on mukavan intensiivinen suolapala myös pikkujoulupöytään (vink vink).

Rentoilun nimissä tunnustettakoon myös, että vaikka juhla-ateriat katetaan toki aina ruokapöytään, voi usein käydä kuitenkin niin, että annoksia siirrytään jossain vaiheessa syömään mukavammin sohvalle. Siinä ne ruuat arkenakin yleensä syödään … pöytänä joku jakkara, sohvapöytää kun kämppäämme ei mahdu. Joulun kunniaksi voitaisiin kyllä yrittää edes kerran syödä se ateria pöydän ääressä, tai jättää ainakin tietokoneet aterian ajaksi rauhaan.

stressitön joulu

Blogaanko jouluna? EN.

Mikäli muuten mietitte, niin EI, en mielelläni kuvaa juhlapäivinä ruokiani. Vaikka kuvausruuat toki aina ennenpitkää syödään, ne syödään enemmän tai vähemmän nahistuneina, kylminä tai kuivahtaneina … eikä sellainen käy päinsä juhlapäivänä.

En myöskään haluaisi koskaan altistaa läheisiäni pitkäksi venyvien kuvaussessioideni armoille juhlan hetkellä – kuvaamiseni nimittäin yleensä jatkuu kuvakulmia ja astioita sentin sinne tai tänne siirrellen pitkään. Maltan lopettaa vasta, kun olen varmistellut ainakin kolmeen kertaan saaneeni varmasti juuri sellaiset kuvat kuin halusinkin. Lopuksi valikoin sieltä useamman sadan kuvan joukosta tänne blogiin sekä Instagramiini ne parhaimmat kymmenkunta otosta, jotka toki vielä käsitellään huolella ennen julkaisua.

joulukattausKuva 78/296

blogitodellisuusParas joulusiivousvinkkini ? RAJAA KUVA. 

En sitäpaitsi edes kuvaa annoksia oikean ruokapöytämme äärellä, vaan ”roinahuoneeksi”  tai ”luolaksi” ristityssä työhuoneessa, jossa useimmiten tuskin mahtuu liikkumaan törmäämättä pyykinkuivaustelineeseen, Juuson levyihin ja levysoittimiin tai minun kuvasroinasta rakentelemiini pinoihin. Kuvauspöydän ääressä ei tulisi mieleenkään alkaa murkinoimaan, sellainen kaaos sen ympärillä yleensä on.

Täällä blogissa tai Instagramissa näkemienne kuvien takana on siis aina kuvaajan lisäksi LÄJÄ ROINAA, sekä hyvin usein vakiokuvausassistenttini Juuso pitelemässä milloin mitäkin – foliolla peitettyä valoa kuvaan heijastavaa pahvia, feikkiseinää joka blokkaa kuvasta roinan, tai jos tarvitsen kuvan tosi ylhäältä, kameraa (Juuso on super pitkä).

It’s a dirty job but someone’s gotta do it.Kiitos Juuso ♥

Aitoja juhlahetkiä tuntuu myös kuumottavalta laittaa vaikkapa Instagramiin – entä jos kuvasta ei tykätäkään? Jos kuvani on muiden mielestä tylsä, epäkiinnostava, ruma? Aitoutta peräänkuulutetaan, mutta harvemmin se niin kuvauksellista kuitenkaan on. Vaikkei moisesta pitäisi välittää, on siitä vaikea olla välittämättäkään. Mietinkin aina pitkään ja hartaasti, ennenkuin postaan itselleni tärkeistä hetkistä kuvia someen. En halua, että elämäni arvokkaat erityishetket muuttuvat tykkäilyjen tsekkailuiksi.

Summa summarum

Mitä yritän pitkän puoleiseksi venähtäneessä jutussani sanoa on tämä: täydellinen joulu / juhla voi näyttää todella monenlaiselta. Onneksi! En nykyisessä elämäntilanteessani kykenisi luomaan samanlaista joulua, kuin lapsuuden mielikuvissani, vaikka joskus viittä sorttia laatikkoa, maustekalaa ja pateeta olen vääntänytkin innolla siinä itsetehtyjen joululahjojen väsäämisen ohella. Perinteinen joulu on ihana, mutta niin on tämä meidän nykyinen, lähes arkinenkin joulu. Kaikelle on aikansa ja paikkansa

rento joulu

Ps. Lisää ihanan epätäydellisiä ja inhimillisiä joulutunnelmia löytyy Arabian Instagramissa julkaisemastaan joulukalenterista, jossa siis seikkalen minäkin lavastettuine joulukattauksineni ja roinahuoneineni. Lämmintä ja rentoa joulunodotusta itse kullekin!

Chirashizushin ohje löytyy täältä ja endiiviveneissä seilaavan karkkipossun tai –tofun ohje taas täältä.

 


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest

Comments ( 10 )

  1. ReplyHanna / Hannan soppa
    Kuulostaa tää rojun raivaus aika tutulta 😛 Ihanaa kuitenkin, kun voi aikuisena tehdä just sellaisen joulun kuin huvittaa. Varsin hyvältä tuo teidän meininki kuulostaa. Me mennään varmaan vielä moooonta vuotta perinteiden äärellä, yllätyksekseni koen tärkeäksi siirtää niitä muistoja lapsille. Ja ihanaa sekin on!
    • ReplyJuulia
      No niinpä, mun motto onkin monessa tilanteessa "aikuiset saa" :D Aivan varmasti, jos mulla joskus lapsia olisi, haluaisin itsekin takaisin perinteiden äärelle ja luoda heille yhtä taianomaisen joulun kuin miltä se itselle lapsena tuntui <3
  2. ReplyMari
    En kestä tota Juuson ‘Teen tämän niin mielelläni, rakas’ -ilmettä tossä kuvassa 🙂 Ja noi mummun aterimet on ❤ Mä en muuten ole oikein koskaan ymmärtänytkään sitä, että jos jouluna kuvaa ruokia, niin miksi? Ei ole mitään järkeä julkaista jouluruokareseptiikkaa joulun jälkeen. Mutta tää nyt on vaan mun pöljä mielipide.
    • ReplyJuulia
      Juuso <3 kaiken se kestää :'D Joku tosi huolellinen ennakoija vois ehkä kuvata jouluruokiaan jouluna jo ens joulun juttujen varalle?
  3. ReplySirkku
    Joulua voi viettää just niin kuin tahtoo. Mie vietän omani edelleen lapsuudenkodissa, koska haluan. Mutta se ei estä koristelemasta omaa kotia joulukuntoon jo hyvissä ajoin ja kokeilemasta kaikenlaisia uusia, ihania ja jouluisia ruokia 🙂
    • ReplyJuulia
      Mulla se lapsuudenkoti on aikaa sitten jäänyt taakse, siis fyysisesti. Äidin luona on tietysti tavallaan aina "lapsuudenkoti", vaikka äiti on muuttanut jo monesti sen jälkeen kun muutin pois kotoa :) Kyllä meillä yleensä on perheen kesken jonkinlainen kokoontuminen joulun tienoilla edelleen, mutta ei enää välttämättä just äidin luona. Mutta niin, yhtään joulua ei olla kyllä Juuson kanssa vielä vietetty kotona kahdestaan!
  4. ReplyMartina

    Musta on ihana lukea muiden joulusuunnitelmia tänä vuonna kun oma joulumme tulee olemaan kaukana perinteisestä. Tämä postaus lohdutti, sillä olen hieman harmitellut sitä, että kaikki parhaat jouluruoat on tänä vuonna kielletty (koska raskaus) enkä jaksa muutenkaan innostua joulusta vajaat 2 kuukautta ennen laskettua aikaa. On kiva kuulla ettei aina tarvitsekaan. Joulu voi olla myös hyvin arkinen ja silti kiva.

    Meillä ei siis ole suunniteltu joulua eikä ainakaan sen ruokia muuten kuin sen verran, että kinkku paistetaan, mutta muuten kaupasta lähtee mukaan sitä mitä satun sillä hetkellä himoitsemaan. Itken varmaan vähän mädin, juustojen ja viinin perään, mutta ensi vuonna sitten on taas niiden aika. Nyt on siitäkin harvinainen tilanne etten edes tiedä vielä missä joulun vietämme. Yleensä sekin on päätetty tässä vaiheessa, mutta nyt en ole välittänyt siitäkään, sillä kauniista suunnitelmista huolimatta saatan olla niin vaivainen mahani kanssa, että joulu menee sohvalla maatessa. Esikoiselle täytyy kuitenkin järjestää joulujuttuja, mutta hänkin lienee reilun vuoden iässään tyytyväinen vähään. 🙂

    • ReplyJuulia
      Hei Martina! Samoin minusta on kiva kuulla, etten ole näiden pienimuotoisten joulusuunnitelmien kanssa yksin. Se mielikuva täydellisestä joulusta kaikkine oheistarpeineen ja ohjelmanumeroineen on tiukkaan juurtunut mieleen, ja vaikka olen vakaasti sitä mieltä että joulu saa olla just sen näköinen kun haluaa, meinaa mieleen silti hiipiä salakavalasti sellainen jännä syyllisyys. Musta teidän joulusuunnitelmat kuulostavat just loistavilta, onhan elämäntilanne otettava huomioon arjessa niin miksi sitten ei juhlassakin! Toivon sulle oikein hyvää vointia loppuraskaudelle, toivottavasti pystyt nauttimaan teidän joulusta mahdollisimman paljon :)
  5. ReplyKulinaari
    Täällä ilmoittautuu toinen ei joulua laittava pariskunta! Mulla on tulossa oma joulun yhteistyöpostaus ulos jonkun ajan päästä ja siihen tuli kerättyä vanhoja joulumuisteloita. onneksi ei tarvitse enää laittaa, jos ei halua ja jaksa. Tärkeintä on lepo ja rauhoittuminen.
    • ReplyJuulia
      Tärkeintä todellakin on lepo ja rauhoittuminen täälläkin! Puuh :D Olen männävuosina ollut meidän perheestä se tyyppi, joka on joulunaikaan keittiössä aamusta iltaan kokkaamassa ja leipomassa ties mitä ja olen siitä nauttinut suuresti. Nyt meinasin kyllä mennä niin minivaivannäöllä kuin suinkin mahdollista. Hyvää joulun odotusta ei-joulunlaitto-samiksille!

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>