Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

by Juulia 2 Comments
Kiireettömän hifistelijän grilled cheese

grilled cheese

Grilled cheese eli paistettu juustoleipä tuskin herättää kovin monessa ensimmäiseksi ajatusta hifistelyruoasta. Minulle on kuitenkin kehittynyt omat erityiset tapani tehdä näitä lohdullisia energiapommeja, enkä malta myöskään olla muokkaamasta perusreseptiäni välillä johonkin vähän kokeellisempiin suuntiin.

Ensinnäkin on sanottava, että näitä grilled cheese -leipiä ei tehdä kiireessä. Mikä tahansa leipä tai juustokaan ei käy, joten ostosreissu vähän parempaan kauppaankin on todennäköisesti edessä, ennen kuin päästään edes alkuun.  Sitten on vielä erilaiset täydellistä lopputulosta valmistelevat työvaiheet, jotka on suoritettava, ennen kuin leipiä pääsee paistamaan … saatikka maistamaan. Niinpä näistä leivistä on tullut meillä hemmotteluruokaa, jota ei ihan milloin tahansa syödäkään!

grilled cheese

Maksimoidakseni herkkuhetken grilled cheese -leipien parissa, käytän laadukkaan, mieluiten juureen leivotun maalaisleivän ja vahvan juuston (vintage cheddar, musta appenzeller ja mustaleima ovat suosikkejani) lisäksi sekä kirkastettua voita (jota tulee leipien ulkopinnoille avittamaan täydellisen ruskistuksen kanssa), että luomuvoita (jolla leipä mehevöitetään sisäpuolelta).

Lisäksi, kun kerran olen jo pienoisella hifistelylinjalla, maustan voin mieluusti jotenkin ja/tai ruskistan sen kevyesti. Vaikka grilled cheese -leivät ovat herkkua yksinkertaisessakin muodossaan, välillä leivän väliin pääsee esim. runsaassa voissa karamellisoitunutta sipulia, paistettuja sieniä, savuista pekonia tai leikkuupinnaltaan ruskistettua endiiviä. Kun kyseessä on kuitenkin juustoleipä, ei lisätäytteitä saa kuitenkaan mielestäni olla liikaa!

Mitä ikinä leivän väliin hyvän juuston lisäksi tuleekin, minusta tärkeää on että juustoa on sopivasti ja että se on haukatessa ihanan pehmeää ja valuvaa. Välillä, jos haluan laittaa juuston sulamiseen heti alusta vähän vauhtia, paistan leivät jo ennen täyttöä siltä puolelta, joka tulee sisäpinnalle. Kuuma leivän pinta antaa varaslähdön juuston sulamiselle tällöin jo täyttövaiheessa.

Paistotekniikkani on mietitty erityisesti juuston läpikotaisen sulamisen lähtökohdista, joten en aina vaivaudu tuota edellä kuvailemaani työvaihetta tekemään. Aloitan nimittäin täytettyjen leipien paistamisen yleensä kylmältä pannulta, ja pannun lämpötila saa muutenkin pysyä melko mietona siihen asti, että juusto lähtee sulamaan leivän sisällä. Lämpöä nostetaan ja leivät paistetaan pinnaltaan kullanrapeiksi vasta paiston lopussa.

Leivän sopiva paistaminen on tärkeää siksi, ettei mikään ole minusta masentavampaa, kuin haukata houkuttelevan oloista grilled cheese -leipää vain todetakseen, että juusto sen sisällä on paikoin vielä kovaa. Oli sitä juustoa siellä leivän sisällä sitten enemmän tai vähemmän, sen on VALUTTAVA! Moni juustoleipä päältä kaunis – sellainen herkullisen mehevän kullanruskea – mutta jos pinta on aikaansaatu liian nopeasti liian kuumalla pannulla, voi olla ettei lämpö ehdi sulattaa juustoa läpikotaisin leivän sisältä. Älä siis koskaan paista täytettyä juustoleipää liian kuumalla pannulla! Leipä ehtii helposti kärähtää ulkopinnalta, ennen kuin sisus on ihanan valuvaa.

Hifistelijän grilled cheese (pinaatilla, cheddarilla, pinjansiemenillä ja misovoilla)

2:lle

4 viipaletta hyvää juureen leivottua maalaisleipää

4 rkl kirkastettua voita

50 g luomuvoita

2 tl vaahterasiirappia

1 tl vaaleaa misotahnaa

2 rkl pinjansiemeniä

n. 100 g vintage cheddaria (esim. Aito Cheddar Vintage tai Originaali *)

muutama kourallinen tuoretta babypinaattia

Sulata luomuvoi pienessä kattilassa ja lisää sekaan pinjansiemenet sekä vaahterasiirappi. Anna voin poreilla hetki, jotta pinjansiemenet saavat aavistuksen väriä ja voi hieman ruskistuu. Ota seos liedeltä ja anna sen vähän jäähtyä. Sekoita jäähtyneeseen mutta vielä juoksevaan voihin lopuksi misotahna.

Huuhdo ja kuivaa pinaatti. Viipaloi cheddar valmiiksi odottamaan leipien täyttämistä.

Levitä ruokalusikallinen kirkastettua voita jokaiselle leipäviipaleelle. Mikäli tahdot vauhdittaa juuston sulamista vielä sen ekstra-askeleen verran, paahda leipiä kuumalla pannulla hetken siltä puolelta, jossa ei ole kirkastettua voita ennen täyttämistä. Jos teet näin, täytä leivät heti pannulta ottamisen jälkeen.

Käännä kirkastetulla voilla sivellyt puolet leivästä vasten työtasoa ja levitä miso-pinjansiemenvoi tyhjille puolille. Päällystä puolet leivistä cheddarista leikatuilla ohuehkoilla paloilla ja babypinaatilla. Lisää pinaatin päälle vielä toinen kerros cheddarviipaleita ja käännä sitten täyttämätön leivänpala misovoipuoli alaspäin koko komeuden kanneksi. Paina leipää varovasti hieman kasaan. Kokoa samoin toinen leipä.

grilled cheese

Paistotekniikka:

Nosta molemmat leivät kylmälle paistinpannulle ja laita levy lämpenemään suht miedolle lämmölle (induktioliedelläni, jonka asteikko on 0-9, käytän tässä hommassa kolmos-nelostasoa). Laita leipien päälle painoksi esim. sopivan kokoinen kattilan kansi tai kuumuutta kestävä lautanen. Kevyt paino auttaa leipää sulautumaan kompaktiksi paketiksi joka ei levähdä haukatessa + lämpö ei karkaa pannulta vaan auttaa leipää lämpenemään myös yläpuolelta.

Paista leipiä näin vajaa kymmenen minuuttia ja käännä leivät sitten varovasti ympäri. Paista leipiä toiselta puolelta vielä toiset kymmenisen minuuttia. Nosta lämpöä lopuksi hieman ja mikäli se on tarpeen, ruskista leipiä kummaltakin puolelta vielä vähän lisää. Lopputulos pitää olla kauniin kullanruskea, pinnalta rapea ja sisältä juustoisen valuva.

Leikkaa leivät puoliksi ja tarjoile kuumina esim. raikkaan craft lagerin kera. Grilled cheese maistuu myös ihanalle erilaisiin sosekeittoihin dipattuna (grilled cheese + tomaatti-mozarellasosekeitto uuh). Näin joulun tienoilla omassa lasissani oli leipää syödessä muuten punaviiniglögiä jäillä. Varsin toimiva kombo!

grilled cheese

Jukolan Juusto Aito Cheddar

Kirjoittelin taannoin Jukolan Juuston cheddareista, joihin tykästyin viime keväisessä olut & cheddar -tastingissä. Jutun kirjoittamisen jälkeen sain ilokseni testiin Jukolalta mahtavan paketin erikoiseriä ja vintage cheddareita, mukaanlukien Aito Cheddar Vintage, törkeän hyvä sahticheddar, ginicheddar sekä ravintola Finnjävelin kanssa yhteistyönä tehdyn täyteläinen ja ihanan kiteinen herkkucheddar.

Finnjävel cheddarin sekä gini- ja sahticheddarit nautin mieluiten juustolautasella kuivahedelmien, pähkinöiden sekä jonkun hyvän hillon kera (korkkasin just tänä syksynä tekemäni brandyllä maustetun pihlajanmarjahillon). Aito Cheddar Vintagen kohtalon sen sijaan tiesin heti sen käteen saatuani … ja se oli tietysti tämä grilled cheese -pläjäys.

jukolan juusto

*) Jukolan Juusto Aito Cheddarit saatu testiin blogin kautta.

50 views

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia 4 Comments
Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

hobbit food

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

mesjuusto

polentaTässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

mesjuusto

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää ”lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

paistettu kantarelli

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen

Onko teillä syystraditioita?
90 views

Misokeksit valkosuklaalla

by Juulia 15 Comments
Misokeksit valkosuklaalla

misokeksit

Misoa & valkosuklaata. Keksissä. No miksipä ei?

Liekö lähestyvä Japanin matka syynä vai mikä, mutta tänä syksynä on keittiössäni suurkulutettu Japanilaisen keittiön perusmausteita, kuten dashia, kombua sekä misoa. Misohan on kojilla (eli aspergillus oryzae -homesienellä) fermentoiduista soijapavuista (sekä riisistä, ohrasta, tattarista, rukiista…) tehtyä varsin suolaista tahnaa, joka on Japanilaisen keittiön peruselintarvikkeita.

Suolaisten ja intensiivisten makujen ystävänä olen jäänyt misoon koukkuun ensi tutustumisesta alkaen, mutta kesti aikansa ennen kuin laajensin reviiriäni sen käyttämisen suhteen muuhunkin kuin misokeittoon. Umaminen ja pähkinäinen miso on upeaa japanilaistyylisten keittojen lisäksi majoneesin mausteena, salaatinkastikkeissa, hunajan kaverina glaseeraamassa lohta, marinadeissa, parsan paistovoin mausteena… enkä malta olla sitä käyttäessäni maistamatta tuota ytyä herkkua ihan sellaisenaankin, ihan pienen nokareen vain 😀

misokeksitMisokeksit koukuttavat! Olen varoittanut.

Säilyvyys misolla on supersuolaisena tuotteena jopa vuosia, kunhan sen säilyttää suljetussa pakkauksessa jääkaapissa, eikä sörki sitä likaisilla lusikoilla. Niinpä sille ehtii kerran sitä ostettuaan keksiä kaikenlaisia käyttötarkoituksia – vahvan makunsa ja suolaisuutensa vuoksihan sitä ei yhteen ruokaan laiteta yleensä kuin lusikallinen tai kaksi.

Törmäsin taannoin Instagramia plärätessäni misokekseihin, joita tällaisen suolaisenmakeiden ruokien ystävän oli tietysti kokeiltava, H E T I. Asiaa hieman tutkiskeltuani päädyin kokeilemaan hieman muokaten A Cozy Kitchen -blogin valkosuklaata sisältävää ohjetta, se kun vaikutti sellaiselta, jonka tällainen jauhopeukalo keskellä kämmentä hääräileväkin leipuri hallitsisi.

Leivoin ensimmäisen satsin eräänä aamupäivänä ja kun palasin iltasella kotiin, oli eräs nimeltämainitsematon kotitonttu mutustellut keksit jo melkein loppuun. Jotain addiktoivaa tässä suolaisen ja makean liitossa on, sillä toisella leivontakerralla kiskoin kekseistä suurimman osan ihan itse, lähes huomaamattani, vaikken edes ole mikään makean ystävä!

Oma muokkaukseni ohjeeseen oli keksien kierittäminen mustissa seesaminsiemenissä sekä valkosuklaan paahtaminen – se kun on sellaisenaan makuuni auttamattomasti liian makeaa. Paahdettuna valkosuklaa saa pähkinäisiä ja karamellimaisia aromeja ja muuttuu kiinnostavammaksi, kokeilkaa vaikka!

Toki testasin keksejä myös paahtamatta valkosuklaata. Tuolloin minusta kannattaa hieman vähentää ohjeen sokerin määrää ja lisätä misoa puolisen ruokalusikallista enemmän tasapainottamaan paahtamattoman valkosuklaan makeutta.

Kokeilin myös tehdä kekseistä gluteenittomia käyttämällä vehnäjauhojen sijaan kaurajauhoja. Kyllä kuulkaa toimi! Kauran pehmeä ja viljainen maku sopii misoon hienosti – lisäksi kekseistä tuli vielä aavistuksen vehnäjauhokeksejä mureampia.

Misokeksit paahdetulla valkosuklaalla n. 16-20 kpl

4 dl vehnäjauhoja / gluteenittomia kaurajauhoja

¾ tl leivinjauhoa

½ tl ruokasoodaa.

1 tl vaniljaa

120 g huoneenlämpöistä voita

3-3½ rkl vaaleaa misoa (keltaista shinshumisoa tai valkoista shiromisoa)

1½ – 1 dl kookossokeria / ruokosokeria / hienoa sokeria

1 kananmuna

100 g valkosuklaata

(n. ½ dl (mustia) seesaminsiemeniä)

Mikäli haluat käyttää paahdettua valkosuklaata, aloita leivonta sen paahtamisesta.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paloittele suklaa ja laita se vuuassa uunin keskitasolle 15-20 minuutiksi, tai kunnes suklaa muuttuu pinnaltaan halkeilevaksi ja kuivan näköiseksi, sekä väriltään paahtuneeksi. Varo polttamasta sitä! Suklaata kannattaa tarkkailla tiheästi varsinkin 10 minuutin paahtumisen jälkeen + käytä nenääsi; sopivasti paahtuneen tuoksun oppii tunnistamaan. Ota paahtunut suklaa uunista ja anna sen hieman jäähtyä, rouhi palat sitten veitsellä hieman pienemmäksi.

Huom! Mikäli teet gluteenittomia keksejä, tarkista vaikka täältä mikä suklaa on varmasti gluteenitonta. Varmista myös, ettei käyttämässäsi misossa ole mukana keliaakikkoja allergisoivia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä vanilja keskenään. Sekoita tehosekottimen taikinaosalla tai vispilällä huoneenlämpöistä voita, sokereita sekä misoa kunnes niistä muodostuu vaaleanruskea, tasainen ja sileä seos.

Lisää sitten muna ja jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Lisää lopuksi jauhoseos vähän kerrallaan sekä valkosuklaarouhe, sekoittaen vain niin pitkään mitä kaiken yhdistyminen vaatii – mikäli sekoitat taikinaa käsipelillä, vaihda vispilä tässä vaiheessa taikinalastaksi tai tukevaksi lusikaksi. Kääri taikina lopuksi kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.

Ota taikinasta ruokalusikalla tasakokoisia nokareita, jotka pyörittelet käsien välissä palloiksi. Pyörittele pallot sitten halutessasi  seesaminsiemenissä ja laita ne leivinpaperoidulle pellille noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Litistä jokainen pallo noin puolen sentin paksuiseksi keksiksi esim. sileäpohjaisen juomalasin avulla (pala voipaperia väliin vaan ja painallus) ja paista taikinaa sitten 175 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes misokeksit ovat reunoiltaan rapeita ja hieman ruskistuneita.

Ps. Paahdettua valkosuklaata voi tehdä kerralla isomman määrän. Itse olen käyttänyt sitä varsin onnistuneesti suolaisten ruokien makeana yllättäjänä esim. kirpeässä parsakaalisalaatissa sekä keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa –  ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaan!

Pps. Miso on terveellisintä kun ostat sen pastöroimattomana, lisäät sen ruokaan aivan viime tipassa tai käytät sitä vain kylmissä ruokalajeissa – mison sisältämät probiootit kun tuhoutuvat kuumuudessa. Silkan maun puolesta se tuo kuitenkin ihanaa umamisuutta ja syvyyttä näiden keksien lisäksi vaikka minkälaisiin ruokalajeihin. Mihin sinä käytät misoa?

105 views

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

by Juulia 0 Comments
Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

Överit vai vajarit?

Taidan olla vähän taipuvainen hurahteluun – kun innostun jostain, innostun aina täysillä. On/off -nappula yllättää välillä itsenikin, niinkuin nyt vaikka risoton kanssa: risotto ei ole koskaan ollut mielestäni kovin ihmeellinen ruokalaji, mutta sitten kuului HURRRRR … ja nyt teen sitä kokoajan.

Henkilökohtainen kyllästymispiste ei ole vielä lähelläkään, mutta ehkä en teille lukijoille tuuttaa risottoreseptiä tämän jälkeen vähään aikaan (tässähän olis jo tää punaviinirisotto, ja sit tää risi e bisi -risottopuuro tuutattu ihan parin kuukauden sisällä). Tämän reseptin haluan kuitenkin vielä tässä pääsiäisen kynnyksellä jakaa. Kyseessä on niin sopivasti pääsiäisenkeltainen ruoka, jossa on vielä omaa suosikki juhlaruokaraaka-ainettani kampasimpukkaa, joten pakkohan se on!

Sahramirisotto kampasimpukoilla on itseasiassa se ainoa risotto, jota ennen tätä hurahdustani olen oikeastaan edes tehnyt. Entinen mieheni rakasti tätä ruokaa, joten kokkailin sitä aina kun halusin hemmotella häntä. Rakastan toki itsekin kampasimpukoita, joten kyseessä ei ollut koskaan mikään uhrautuminen – olisin vain mieluummin tehnyt simpukoiden alle vaikka pastaa samalla soossilla.

Itseasiassa … nyt kun oikein muistiani kaivelen, taisin välillä kokkaillakin tästä reseptistä ”huijausversiota”, jossa korvasin risottoriisin orzolla eli jyväpastalla. Ehkäpä pitäisi herättää sekin vanha bravuuri takaisin henkiin?

Niin se ääni kellossa vaan muuttuu – rakkaille kampasimpukoille annan edelleen annoksessa kaiken kunnian, mutta kyllä se sahramilla aateloitettu risottopeti siinä allakin on melkoista herkkua ♥

Aniksen ystäville vielä pieni vinkki: välillä olen käyttänyt tässä reseptissä vermutin sijasta Pernod’ta tai jopa Ouzoa, joita en tietenkään lotraa ruokaan samaa määrää kuin vermuttia. Noin puoli desiä anisviinaa on aika passeli loraus tässä määrässä. Koko anisviinamäärä kannattaa lisätä risottoon heti alussa, toisin kuin vermutti, jota yleensä lorautan risottoon pienen määrän vielä aivan lopuksi. Mikäli kokeilet vinkkiäni, muista lisätä tuolloin muun nesteen määrää noin desillä!

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita 4:lle

400 g risottoriisiä (esim. carnaroli)

100 g voita

3 valkosipulin kynttä

1 fenkoli

2 dl valkoviiniä

1,5 dl kuivaa vermuttia

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

n. 0,2 g sahramia

150 g sokeriherneen palkoja (tai 2 dl pakasteherneitä)

100 g parmesaania

ruukku kirveliä

suolaa, pippuria

12 kampasimpukkaa + nokare voita paistamiseen

Kuumenna kasvisliemi ja ripottele sekaan sahrami. Pidä lämpimänä. Nosta (sulatetut) kampasimpukat huoneenlämpöön ja taputtele ne kuiviksi. Silppua valkosipuli ja kuutioi fenkoli noin sentin paloiksi. Sulata puolet voista pinnoitetussa kattilassa ja kuullota fenkolia sekä valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää risottoriisi kattilaan ja sekoita niin, että jokainen jyvä saa voikerroksen. Hämmennä riisinjyviä kattilassa muutama minuutti, eli kunnes niiden reunat muuttuvat läpikuultaviksi.

Lisää desi vermuttia riisin päälle, ja sekoita kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten valkoviini, desi kerrallaan. Imeytä aina edellinen nestemäärä riisiin ennen seuraavan desin lisäämistä. Hämmennä riisiä puuhaarukalla tai lastalla pohjia myöten säännöllisesti, jottei se tartu pohjaan. Lisää seuraavaksi sahramilla maustettua lientä desi kerrallaan, edelleen kokoajan hämmentäen.

Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa olla kypsää. Älä kypsennä sitä kuitenkaan täysin pehmeäksi, siihen kuuluu jättää pieni puruvastus! Lisää lopuksi kattilaan huuhdotut sokeriherneenpalot, loppu voi, loppu vermutti sekä parmesaani. Kuumenna vielä muutama minuutti, jotta voi sulaa ja herneenpalot lämpenevät. Tarkista risoton maku, ja lisää muutama rouhaisu mustapippuria sekä suolaa mikäli on tarvis. Risoton kuuluu olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa vielä hieman lientä, mikäli koostumus on liian paksu. Käskytä ruokailijat tässä vaiheessa pöytään odottamaan annostaan!

Sulata nokare voita valurautapannussa. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat kevyesti, ja paista niitä kuumalla pannulla kummaltakin puolelta noin minuutti – kuitenkin vain sen verran, että saat pintaan kauniin värin! Ylikypsät kampasimpukat ovat keittiösynti pahimmasta päästä, sanon minä!

Jaa risotto lautasille ja asettele vastapaistetut kampasimpukat sen päälle. Koristele ja mausta annokset vielä tuoreella kirvelillä.

Ps. kampasimpukoiden paistaminen kannattaa aloittaa vasta, kun risotto on viimeistelyä vaille valmis: sekä risotto, että kampasimpukat ovat parhaimmillaan HETI valmistuttuaan.

289 views