Misokeksit valkosuklaalla

by Juulia 15 Comments
Misokeksit valkosuklaalla

misokeksit

Misoa & valkosuklaata. Keksissä. No miksipä ei?

Liekö lähestyvä Japanin matka syynä vai mikä, mutta tänä syksynä on keittiössäni suurkulutettu Japanilaisen keittiön perusmausteita, kuten dashia, kombua sekä misoa. Misohan on kojilla (eli aspergillus oryzae -homesienellä) fermentoiduista soijapavuista (sekä riisistä, ohrasta, tattarista, rukiista…) tehtyä varsin suolaista tahnaa, joka on Japanilaisen keittiön peruselintarvikkeita.

Suolaisten ja intensiivisten makujen ystävänä olen jäänyt misoon koukkuun ensi tutustumisesta alkaen, mutta kesti aikansa ennen kuin laajensin reviiriäni sen käyttämisen suhteen muuhunkin kuin misokeittoon. Umaminen ja pähkinäinen miso on upeaa japanilaistyylisten keittojen lisäksi majoneesin mausteena, salaatinkastikkeissa, hunajan kaverina glaseeraamassa lohta, marinadeissa, parsan paistovoin mausteena… enkä malta olla sitä käyttäessäni maistamatta tuota ytyä herkkua ihan sellaisenaankin, ihan pienen nokareen vain 😀

misokeksitMisokeksit koukuttavat! Olen varoittanut.

Säilyvyys misolla on supersuolaisena tuotteena jopa vuosia, kunhan sen säilyttää suljetussa pakkauksessa jääkaapissa, eikä sörki sitä likaisilla lusikoilla. Niinpä sille ehtii kerran sitä ostettuaan keksiä kaikenlaisia käyttötarkoituksia – vahvan makunsa ja suolaisuutensa vuoksihan sitä ei yhteen ruokaan laiteta yleensä kuin lusikallinen tai kaksi.

Törmäsin taannoin Instagramia plärätessäni misokekseihin, joita tällaisen suolaisenmakeiden ruokien ystävän oli tietysti kokeiltava, H E T I. Asiaa hieman tutkiskeltuani päädyin kokeilemaan hieman muokaten A Cozy Kitchen -blogin valkosuklaata sisältävää ohjetta, se kun vaikutti sellaiselta, jonka tällainen jauhopeukalo keskellä kämmentä hääräileväkin leipuri hallitsisi.

Leivoin ensimmäisen satsin eräänä aamupäivänä ja kun palasin iltasella kotiin, oli eräs nimeltämainitsematon kotitonttu mutustellut keksit jo melkein loppuun. Jotain addiktoivaa tässä suolaisen ja makean liitossa on, sillä toisella leivontakerralla kiskoin kekseistä suurimman osan ihan itse, lähes huomaamattani, vaikken edes ole mikään makean ystävä!

Oma muokkaukseni ohjeeseen oli keksien kierittäminen mustissa seesaminsiemenissä sekä valkosuklaan paahtaminen – se kun on sellaisenaan makuuni auttamattomasti liian makeaa. Paahdettuna valkosuklaa saa pähkinäisiä ja karamellimaisia aromeja ja muuttuu kiinnostavammaksi, kokeilkaa vaikka!

Toki testasin keksejä myös paahtamatta valkosuklaata. Tuolloin minusta kannattaa hieman vähentää ohjeen sokerin määrää ja lisätä misoa puolisen ruokalusikallista enemmän tasapainottamaan paahtamattoman valkosuklaan makeutta.

Kokeilin myös tehdä kekseistä gluteenittomia käyttämällä vehnäjauhojen sijaan kaurajauhoja. Kyllä kuulkaa toimi! Kauran pehmeä ja viljainen maku sopii misoon hienosti – lisäksi kekseistä tuli vielä aavistuksen vehnäjauhokeksejä mureampia.

Misokeksit paahdetulla valkosuklaalla n. 16-20 kpl

4 dl vehnäjauhoja / gluteenittomia kaurajauhoja

¾ tl leivinjauhoa

½ tl ruokasoodaa.

1 tl vaniljaa

120 g huoneenlämpöistä voita

3-3½ rkl vaaleaa misoa (keltaista shinshumisoa tai valkoista shiromisoa)

1½ – 1 dl kookossokeria / ruokosokeria / hienoa sokeria

1 kananmuna

100 g valkosuklaata

(n. ½ dl (mustia) seesaminsiemeniä)

Mikäli haluat käyttää paahdettua valkosuklaata, aloita leivonta sen paahtamisesta.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paloittele suklaa ja laita se vuuassa uunin keskitasolle 15-20 minuutiksi, tai kunnes suklaa muuttuu pinnaltaan halkeilevaksi ja kuivan näköiseksi, sekä väriltään paahtuneeksi. Varo polttamasta sitä! Suklaata kannattaa tarkkailla tiheästi varsinkin 10 minuutin paahtumisen jälkeen + käytä nenääsi; sopivasti paahtuneen tuoksun oppii tunnistamaan. Ota paahtunut suklaa uunista ja anna sen hieman jäähtyä, rouhi palat sitten veitsellä hieman pienemmäksi.

Huom! Mikäli teet gluteenittomia keksejä, tarkista vaikka täältä mikä suklaa on varmasti gluteenitonta. Varmista myös, ettei käyttämässäsi misossa ole mukana keliaakikkoja allergisoivia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä vanilja keskenään. Sekoita tehosekottimen taikinaosalla tai vispilällä huoneenlämpöistä voita, sokereita sekä misoa kunnes niistä muodostuu vaaleanruskea, tasainen ja sileä seos.

Lisää sitten muna ja jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Lisää lopuksi jauhoseos vähän kerrallaan sekä valkosuklaarouhe, sekoittaen vain niin pitkään mitä kaiken yhdistyminen vaatii – mikäli sekoitat taikinaa käsipelillä, vaihda vispilä tässä vaiheessa taikinalastaksi tai tukevaksi lusikaksi. Kääri taikina lopuksi kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.

Ota taikinasta ruokalusikalla tasakokoisia nokareita, jotka pyörittelet käsien välissä palloiksi. Pyörittele pallot sitten halutessasi  seesaminsiemenissä ja laita ne leivinpaperoidulle pellille noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Litistä jokainen pallo noin puolen sentin paksuiseksi keksiksi esim. sileäpohjaisen juomalasin avulla (pala voipaperia väliin vaan ja painallus) ja paista taikinaa sitten 175 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes misokeksit ovat reunoiltaan rapeita ja hieman ruskistuneita.

Ps. Paahdettua valkosuklaata voi tehdä kerralla isomman määrän. Itse olen käyttänyt sitä varsin onnistuneesti suolaisten ruokien makeana yllättäjänä esim. kirpeässä parsakaalisalaatissa sekä keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa –  ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaan!

Pps. Miso on terveellisintä kun ostat sen pastöroimattomana, lisäät sen ruokaan aivan viime tipassa tai käytät sitä vain kylmissä ruokalajeissa – mison sisältämät probiootit kun tuhoutuvat kuumuudessa. Silkan maun puolesta se tuo kuitenkin ihanaa umamisuutta ja syvyyttä näiden keksien lisäksi vaikka minkälaisiin ruokalajeihin. Mihin sinä käytät misoa?

87 views

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

by Juulia 0 Comments
Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

Överit vai vajarit?

Taidan olla vähän taipuvainen hurahteluun – kun innostun jostain, innostun aina täysillä. On/off -nappula yllättää välillä itsenikin, niinkuin nyt vaikka risoton kanssa: risotto ei ole koskaan ollut mielestäni kovin ihmeellinen ruokalaji, mutta sitten kuului HURRRRR … ja nyt teen sitä kokoajan.

Henkilökohtainen kyllästymispiste ei ole vielä lähelläkään, mutta ehkä en teille lukijoille tuuttaa risottoreseptiä tämän jälkeen vähään aikaan (tässähän olis jo tää punaviinirisotto, ja sit tää risi e bisi -risottopuuro tuutattu ihan parin kuukauden sisällä). Tämän reseptin haluan kuitenkin vielä tässä pääsiäisen kynnyksellä jakaa. Kyseessä on niin sopivasti pääsiäisenkeltainen ruoka, jossa on vielä omaa suosikki juhlaruokaraaka-ainettani kampasimpukkaa, joten pakkohan se on!

Sahramirisotto kampasimpukoilla on itseasiassa se ainoa risotto, jota ennen tätä hurahdustani olen oikeastaan edes tehnyt. Entinen mieheni rakasti tätä ruokaa, joten kokkailin sitä aina kun halusin hemmotella häntä. Rakastan toki itsekin kampasimpukoita, joten kyseessä ei ollut koskaan mikään uhrautuminen – olisin vain mieluummin tehnyt simpukoiden alle vaikka pastaa samalla soossilla.

Itseasiassa … nyt kun oikein muistiani kaivelen, taisin välillä kokkaillakin tästä reseptistä ”huijausversiota”, jossa korvasin risottoriisin orzolla eli jyväpastalla. Ehkäpä pitäisi herättää sekin vanha bravuuri takaisin henkiin?

Niin se ääni kellossa vaan muuttuu – rakkaille kampasimpukoille annan edelleen annoksessa kaiken kunnian, mutta kyllä se sahramilla aateloitettu risottopeti siinä allakin on melkoista herkkua ♥

Aniksen ystäville vielä pieni vinkki: välillä olen käyttänyt tässä reseptissä vermutin sijasta Pernod’ta tai jopa Ouzoa, joita en tietenkään lotraa ruokaan samaa määrää kuin vermuttia. Noin puoli desiä anisviinaa on aika passeli loraus tässä määrässä. Koko anisviinamäärä kannattaa lisätä risottoon heti alussa, toisin kuin vermutti, jota yleensä lorautan risottoon pienen määrän vielä aivan lopuksi. Mikäli kokeilet vinkkiäni, muista lisätä tuolloin muun nesteen määrää noin desillä!

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita 4:lle

400 g risottoriisiä (esim. carnaroli)

100 g voita

3 valkosipulin kynttä

1 fenkoli

2 dl valkoviiniä

1,5 dl kuivaa vermuttia

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

n. 0,2 g sahramia

150 g sokeriherneen palkoja (tai 2 dl pakasteherneitä)

100 g parmesaania

ruukku kirveliä

suolaa, pippuria

12 kampasimpukkaa + nokare voita paistamiseen

Kuumenna kasvisliemi ja ripottele sekaan sahrami. Pidä lämpimänä. Nosta (sulatetut) kampasimpukat huoneenlämpöön ja taputtele ne kuiviksi. Silppua valkosipuli ja kuutioi fenkoli noin sentin paloiksi. Sulata puolet voista pinnoitetussa kattilassa ja kuullota fenkolia sekä valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää risottoriisi kattilaan ja sekoita niin, että jokainen jyvä saa voikerroksen. Hämmennä riisinjyviä kattilassa muutama minuutti, eli kunnes niiden reunat muuttuvat läpikuultaviksi.

Lisää desi vermuttia riisin päälle, ja sekoita kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten valkoviini, desi kerrallaan. Imeytä aina edellinen nestemäärä riisiin ennen seuraavan desin lisäämistä. Hämmennä riisiä puuhaarukalla tai lastalla pohjia myöten säännöllisesti, jottei se tartu pohjaan. Lisää seuraavaksi sahramilla maustettua lientä desi kerrallaan, edelleen kokoajan hämmentäen.

Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa olla kypsää. Älä kypsennä sitä kuitenkaan täysin pehmeäksi, siihen kuuluu jättää pieni puruvastus! Lisää lopuksi kattilaan huuhdotut sokeriherneenpalot, loppu voi, loppu vermutti sekä parmesaani. Kuumenna vielä muutama minuutti, jotta voi sulaa ja herneenpalot lämpenevät. Tarkista risoton maku, ja lisää muutama rouhaisu mustapippuria sekä suolaa mikäli on tarvis. Risoton kuuluu olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa vielä hieman lientä, mikäli koostumus on liian paksu. Käskytä ruokailijat tässä vaiheessa pöytään odottamaan annostaan!

Sulata nokare voita valurautapannussa. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat kevyesti, ja paista niitä kuumalla pannulla kummaltakin puolelta noin minuutti – kuitenkin vain sen verran, että saat pintaan kauniin värin! Ylikypsät kampasimpukat ovat keittiösynti pahimmasta päästä, sanon minä!

Jaa risotto lautasille ja asettele vastapaistetut kampasimpukat sen päälle. Koristele ja mausta annokset vielä tuoreella kirvelillä.

Ps. kampasimpukoiden paistaminen kannattaa aloittaa vasta, kun risotto on viimeistelyä vaille valmis: sekä risotto, että kampasimpukat ovat parhaimmillaan HETI valmistuttuaan.

175 views

Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava

by Juulia
Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Jaume Serra

SAM_2211-2

Pikkujoulukausi on alkanut, ja kemuja tuntuu riittävän joka viikonlopulle. Niin paljon kun kokkailua rakastakin, on juhlatarjoilujen miettiminen välillä ylivoimaista – työkiireet ja budjetissa pysyminen asettavat kummasti rajoitteita luovalle kokkailuinnolle.

Tyylikkäät juhlatarjoilut eivät kuitenkaan aina tarkoita keittiössä raatamista ja tyhjää kukkaroa. Jaume Serra on luottokuohuvani: se maksaa alle kympin, mutta on edullisesta hinnastaan huolimatta pärjännyt todella hyvin arvioissa kalliimpien verrokkien seurassa (esim. Hesarin vuoden takainen Cava-testi).

SAM_2328

Jaume Serra on kuiva, maultaan kevyen viheromenainen sekä paahteinen cava, hapokkuudeltaan siellä keskivaiheilla. Lasillinen Jaume Serraa maistuu erinomaisesti ihan sellaisenaan, mutta pärjää hyvin myös monenlaisten ruokien kaverina.

Kuohuviinejä ja shampanjaa voi mielestäni juoda läpi aterian, oli lautasella sitten melkein mitä tahansa. Pääsääntöisesti kaikki kuivat ja hapokkaat kuohuviinit ovat kuitenkin erinomaisia kavereita erityisesti ruuille, joissa on reilummin rasvaa ja suolaa: ranskanpotuille, friteeratulle kanalle, juustolle…

Rapeaksi friteerattua kanaa onkin tituleerattu kuplivan parhaaksi kaveriksi – pikkuruiset kuplat puhdistavat ja raikastavat suuta raskasta ateriaa keventäen; hapokkuus leikkaa tehokkaasti ruuan rasvaisuutta jyräämättä kuitenkaan aromeja alleen.

SAMSUNG CSC

Niin herkulliselta kuin frittikanan ja kuoharin yhdistelmä kuullostaakin, on siinä hiukan liikaa vaivaa kiireisemmälle kokille. Jos ei ihan sipsipussia kehtaa pöytään avata, niin kannattaa kokeilla maustaa tarjolle itse poksuteltua popcornia. Lisäämällä poppareihin makua timjamilla, voilla, tryffelillä ja parmesaanilla nostat ne tavanomaisesta leffaeväästä yllättäväksi juhlanaposteltavaksi.

Pieni rahallinen satsaus tässä pääsääntöisesti varsin edullisessa juhlaherkussa kuitenkin kannattaa: valitse laadukas tryffeliöljy – älä sorru halvimpaan, vaan koita löytää öljy jossa maun lähteenä on myös aitoa tryffeliä eikä pelkkää tryffeliaromia. Kannattaa lähteä etsimään tuotetta siis erikoisliikkeistä tai paremmin varustelluista marketeista, sillä itselläni on ainakin jäänyt se lähikaupasta napattu halpisöljy aikoinaan täysin käyttämättä, ja pelkkä muistokin puistattaa.

Pullo saattaa toki olla kokoonsa nähden tyyriin oloinen, mutta tryffeliöljy on vahva ja riittoisa mauste. Ja mikäli tiellesi osuu tryffelivoita niin nappaa ihmeessä kotiisi purkillinen sitä öljyn sijaan.

SAM_2244-2

Tryffeli-parmesaanipopcorn (n. 1 pellillinen)

1 dl popcornjyviä

1 rkl auringonkukkaöljyä (tai muu korkeita lämpötiloja kestävä öljy)

n. 50 g parmesaania

1-2 tl laadukasta tryffeliöljyä / tryffelivoita

1 tl suolaa

50 g voita

2 tl kuivattua timjamia

Kuumenna öljyä isossa kannellisessa kattilassa keskilämmöllä hetki, lisää kattilaan popcornin jyvät ja sulje kansi. Ravistele kattilaa hellästi muutaman kerran jyvien poksuessa. Odota, että poksahteluväli harvenee ja ota kattila liedeltä heti kun se loppuu. Odota hetki, ja nosta kansi. Kaada popcornit leivinpaperoidulle uunipellille maustamista varten (ohut kerros on helpompi maustaa tasaisesti kuin kulhossa köllöttelevä keko).

Sulata voi ja sekoita siihen tryffeliöljy tai -voi, timjami sekä suola. Valuta maustevoi popcorneille ja raasta päälle hienolla terällä parmesaania. Laita pelti halutessasi muutamaksi minuutiksi 175 asteiseen uuniin jotta juusto sulaa kiinni poppareihin – varo kuitenkin polttamasta. Sekoita varovasti ja laita popparit tarjolle. Sitten ei muuta kuin kylmä cava auki ja juhlat voivatkin alkaa!

SAM_2225-2

Ps. Tryffeliöljy jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan – 90-luvun trendikäs ”hienostelumauste” on kokenut inflaation ihmisten hoksattua, että useimmiten öljyn aromi tulee teollisesta yhdisteestä, ei aidosta tryffelistä. Itselläni ei aitoon tryffeliin ole varaa, joten käytän maukkaaksi havaitsemaani tuotetta ihan mielelläni, ja erityisesti tryffelivoipurkilla tulee käytyä viikonlopun munakokkelihommien ohessa. Mikäli olet kuitenkin syystä tai toisesta tryffeliöljyä vastaan, kokeile näihin poppareihin mausteeksi sen sijaan vaikka saksanpähkinäöljyä 🙂

85 views

Siiderikoivet

by Juulia 0 Comments
Siiderikoivet

Parin viikon takaisilta synttärikemuiltani jäi kotiini jonkun sidukat (kiitti, kuka lie!). Vaikka hyvästä omppusiideristä pidänkin, ovat ne vieneet pikkuisesta jääkaapistani tilaa jo hävyttömän pitkän aikaa: tilaa, jota tarvitsen jo muille herkuille.

Viikonloppuna tuhosin yhden pullon viski-siideriglögiin, mutta lopuista piti päästä eroon muilla konsteilla. Niinpä naputtelin Pinterestiin hakusanat siideri ja omena (omppujakin tuossa työtasolla hirmuinen kasa nimittäin) ja katsoin mitä tulee vastaan. Ohitin liudan omenaisia possureseptejä, mutta lopulta silmiini osui Gimme Some Oven -blogin Apple Cider Baked Chicken.

Resepti vaikutti tilanteeseeni niin osuvalta, että kokeilin sitä ihan sellaisenaan. Lopputulos oli näyttävä ja upean tuoksuinen – lientä vaivasi kuitenkin liika kitkeryys. Päättelin sen johtuvan liemessä muhineista kokonaisista sitruunaviipaleista: kuoren valkoinen osahan on varsin kitkerä.

Niinpä muokkasin ohjetta hieman ja yritin uudelleen:

  • Vähensin sitruunaviipaleiden määrän puoleen ja käytin toisen puolikkaan mehuna valmiin annoksen päälle marinadin viinietikan sijasta.
  • Vähensin myös nesteen määrää: reilun viiden desin sijaan laitan vuokaan neljä, josta puolet on kuivaa omenasiideriä, puolet kanalientä.
  • Lisäsin reseptiin vielä ruokalusikallisen hunajaa, sillä sekä suola että sokeri tasapainottavat kitkeryyttä ruuassa.

Lopputulos oli kuin olikin reilusti enemmän makuuni!

Sitruunaiset omena-siiderikoivet 4:lle

1 iso sipuli, kuorittuna ja neljään osaan lohkottuna

puolikas huolella pesty sitruuna ohuina viipaleina, siemenet poistettuina

2 dl kuivaa/puolikuivaa omenasiideriä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

2 tl Dijonsinappia

1 rkl hunajaa

3 silputtua valkosipulin kynttä

2 laakerilehteä

0,5 tl suolaa

0,5 tl jauhettua mustapippuria

8 kanankoipea tai 4 koipireittä

2 kiinteämaltoista omenaa lohkoina

2 dl kanalientä (0,5 liemikuutiota + 2 dl vettä)

4 reilun kokoista jauhoista perunaa (esim. Van Gogh)

(50 g voita)

Laita koipireidet marinoitumaan mieluiten vähintään 12 tunniksi, pikkuisille koiville riittä lyhyempikin aika. Siideri, sitruunaviipaleet, laakerinlehdet, suola, pippuri, sinappi, valkosipuli, sipuli, oliiviöljy sekä 4 timjamin oksaa isoon suljettavaan pussiin tai syvään astiaan ja sekoita huolella. Lisää marinadiin koivet ja sulje pussi tai astia huolella. Kääntele pussia / koipia marinoitumisen aikana muutaman kerran.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa niihin puoliväliin ulottuvia viiltoja noin millin välein – köksäntunnilla aikoinaan opetettiin että tämä onnistuu kätevästi kun laittaa perunan kauhaan 🙂 Hiero perunoiden viilletylle puolelle halutessasi pehmeää voita ja ripaus suolaa, ja nostele ne viillot ylöspäin vuokaan koipien väliin.

Asettele koivet nahkapuoli ylöspäin laajaan ja korkeareunaiseen paistovuokaan (omani mitat ovat n. 30 × 20 × 5 cm). Asettele sipulit ja omenalohkot koipien ja pottujen väliin. Valmista kanaliemi ja sekoita se marinadiin, kaada sitten liemi kaikkien ainesten päälle. Sitruunaviipaleet kannattaa asetella lopuksi ainesten päälle – eli älä jätä niitä lillumaan liemeen, ellet sitten pidä siitä kitkeryydestä jota ne tuolloin liemeen luovuttavat.

Paista uunin keskitasolla 1-1,5 tuntia, tai kunnes sekä kana että perunat ovat kypsiä. Valele molempia liemellä kerran pari paistumisen aikana. Kypsyyden voit testata pistämällä koiven paksuinta kohtaa tikulla: ulos tihkuvan nesteen pitää olla kirkasta.

Purista sitruunanmehua jokaisen annoksen päälle juuri ennen tarjoilua, ja somista lautaset tuoreella timjamilla. Halutessasi voit siivilöidä ja suurustaa liemen kevyesti, mutta oma strategiani on muussata liemi omenan ja perunan kera lautasella – kutsuimme metodia lapsena ”lautasmuussiksi”.

Ps. Käytin ruuassa ekalla kokkailukerrallani Naapurin Maalaiskanan koipia, jotka ovat kooltaan aika pieniä, joten ruoka valmistui nopeammin kuin toisella kerralla L’uomu Nokka Juoksujalka luomulaatuisten koipireisien kanssa. Eettisemmistä kanavalinnoista voit muuten lukea lisää täältä.

47 views