Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia 2 Comments
Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

hobbit food

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

mesjuusto

polentaTässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

mesjuusto

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää ”lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

paistettu kantarelli

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen

Onko teillä syystraditioita?
57 views

Misokeksit valkosuklaalla

by Juulia 15 Comments
Misokeksit valkosuklaalla

misokeksit

Misoa & valkosuklaata. Keksissä. No miksipä ei?

Liekö lähestyvä Japanin matka syynä vai mikä, mutta tänä syksynä on keittiössäni suurkulutettu Japanilaisen keittiön perusmausteita, kuten dashia, kombua sekä misoa. Misohan on kojilla (eli aspergillus oryzae -homesienellä) fermentoiduista soijapavuista (sekä riisistä, ohrasta, tattarista, rukiista…) tehtyä varsin suolaista tahnaa, joka on Japanilaisen keittiön peruselintarvikkeita.

Suolaisten ja intensiivisten makujen ystävänä olen jäänyt misoon koukkuun ensi tutustumisesta alkaen, mutta kesti aikansa ennen kuin laajensin reviiriäni sen käyttämisen suhteen muuhunkin kuin misokeittoon. Umaminen ja pähkinäinen miso on upeaa japanilaistyylisten keittojen lisäksi majoneesin mausteena, salaatinkastikkeissa, hunajan kaverina glaseeraamassa lohta, marinadeissa, parsan paistovoin mausteena… enkä malta olla sitä käyttäessäni maistamatta tuota ytyä herkkua ihan sellaisenaankin, ihan pienen nokareen vain 😀

misokeksitMisokeksit koukuttavat! Olen varoittanut.

Säilyvyys misolla on supersuolaisena tuotteena jopa vuosia, kunhan sen säilyttää suljetussa pakkauksessa jääkaapissa, eikä sörki sitä likaisilla lusikoilla. Niinpä sille ehtii kerran sitä ostettuaan keksiä kaikenlaisia käyttötarkoituksia – vahvan makunsa ja suolaisuutensa vuoksihan sitä ei yhteen ruokaan laiteta yleensä kuin lusikallinen tai kaksi.

Törmäsin taannoin Instagramia plärätessäni misokekseihin, joita tällaisen suolaisenmakeiden ruokien ystävän oli tietysti kokeiltava, H E T I. Asiaa hieman tutkiskeltuani päädyin kokeilemaan hieman muokaten A Cozy Kitchen -blogin valkosuklaata sisältävää ohjetta, se kun vaikutti sellaiselta, jonka tällainen jauhopeukalo keskellä kämmentä hääräileväkin leipuri hallitsisi.

Leivoin ensimmäisen satsin eräänä aamupäivänä ja kun palasin iltasella kotiin, oli eräs nimeltämainitsematon kotitonttu mutustellut keksit jo melkein loppuun. Jotain addiktoivaa tässä suolaisen ja makean liitossa on, sillä toisella leivontakerralla kiskoin kekseistä suurimman osan ihan itse, lähes huomaamattani, vaikken edes ole mikään makean ystävä!

Oma muokkaukseni ohjeeseen oli keksien kierittäminen mustissa seesaminsiemenissä sekä valkosuklaan paahtaminen – se kun on sellaisenaan makuuni auttamattomasti liian makeaa. Paahdettuna valkosuklaa saa pähkinäisiä ja karamellimaisia aromeja ja muuttuu kiinnostavammaksi, kokeilkaa vaikka!

Toki testasin keksejä myös paahtamatta valkosuklaata. Tuolloin minusta kannattaa hieman vähentää ohjeen sokerin määrää ja lisätä misoa puolisen ruokalusikallista enemmän tasapainottamaan paahtamattoman valkosuklaan makeutta.

Kokeilin myös tehdä kekseistä gluteenittomia käyttämällä vehnäjauhojen sijaan kaurajauhoja. Kyllä kuulkaa toimi! Kauran pehmeä ja viljainen maku sopii misoon hienosti – lisäksi kekseistä tuli vielä aavistuksen vehnäjauhokeksejä mureampia.

Misokeksit paahdetulla valkosuklaalla n. 16-20 kpl

4 dl vehnäjauhoja / gluteenittomia kaurajauhoja

¾ tl leivinjauhoa

½ tl ruokasoodaa.

1 tl vaniljaa

120 g huoneenlämpöistä voita

3-3½ rkl vaaleaa misoa (keltaista shinshumisoa tai valkoista shiromisoa)

1½ – 1 dl kookossokeria / ruokosokeria / hienoa sokeria

1 kananmuna

100 g valkosuklaata

(n. ½ dl (mustia) seesaminsiemeniä)

Mikäli haluat käyttää paahdettua valkosuklaata, aloita leivonta sen paahtamisesta.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paloittele suklaa ja laita se vuuassa uunin keskitasolle 15-20 minuutiksi, tai kunnes suklaa muuttuu pinnaltaan halkeilevaksi ja kuivan näköiseksi, sekä väriltään paahtuneeksi. Varo polttamasta sitä! Suklaata kannattaa tarkkailla tiheästi varsinkin 10 minuutin paahtumisen jälkeen + käytä nenääsi; sopivasti paahtuneen tuoksun oppii tunnistamaan. Ota paahtunut suklaa uunista ja anna sen hieman jäähtyä, rouhi palat sitten veitsellä hieman pienemmäksi.

Huom! Mikäli teet gluteenittomia keksejä, tarkista vaikka täältä mikä suklaa on varmasti gluteenitonta. Varmista myös, ettei käyttämässäsi misossa ole mukana keliaakikkoja allergisoivia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä vanilja keskenään. Sekoita tehosekottimen taikinaosalla tai vispilällä huoneenlämpöistä voita, sokereita sekä misoa kunnes niistä muodostuu vaaleanruskea, tasainen ja sileä seos.

Lisää sitten muna ja jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Lisää lopuksi jauhoseos vähän kerrallaan sekä valkosuklaarouhe, sekoittaen vain niin pitkään mitä kaiken yhdistyminen vaatii – mikäli sekoitat taikinaa käsipelillä, vaihda vispilä tässä vaiheessa taikinalastaksi tai tukevaksi lusikaksi. Kääri taikina lopuksi kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.

Ota taikinasta ruokalusikalla tasakokoisia nokareita, jotka pyörittelet käsien välissä palloiksi. Pyörittele pallot sitten halutessasi  seesaminsiemenissä ja laita ne leivinpaperoidulle pellille noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Litistä jokainen pallo noin puolen sentin paksuiseksi keksiksi esim. sileäpohjaisen juomalasin avulla (pala voipaperia väliin vaan ja painallus) ja paista taikinaa sitten 175 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes misokeksit ovat reunoiltaan rapeita ja hieman ruskistuneita.

Ps. Paahdettua valkosuklaata voi tehdä kerralla isomman määrän. Itse olen käyttänyt sitä varsin onnistuneesti suolaisten ruokien makeana yllättäjänä esim. kirpeässä parsakaalisalaatissa sekä keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa –  ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaan!

Pps. Miso on terveellisintä kun ostat sen pastöroimattomana, lisäät sen ruokaan aivan viime tipassa tai käytät sitä vain kylmissä ruokalajeissa – mison sisältämät probiootit kun tuhoutuvat kuumuudessa. Silkan maun puolesta se tuo kuitenkin ihanaa umamisuutta ja syvyyttä näiden keksien lisäksi vaikka minkälaisiin ruokalajeihin. Mihin sinä käytät misoa?

104 views

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

by Juulia 0 Comments
Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

Överit vai vajarit?

Taidan olla vähän taipuvainen hurahteluun – kun innostun jostain, innostun aina täysillä. On/off -nappula yllättää välillä itsenikin, niinkuin nyt vaikka risoton kanssa: risotto ei ole koskaan ollut mielestäni kovin ihmeellinen ruokalaji, mutta sitten kuului HURRRRR … ja nyt teen sitä kokoajan.

Henkilökohtainen kyllästymispiste ei ole vielä lähelläkään, mutta ehkä en teille lukijoille tuuttaa risottoreseptiä tämän jälkeen vähään aikaan (tässähän olis jo tää punaviinirisotto, ja sit tää risi e bisi -risottopuuro tuutattu ihan parin kuukauden sisällä). Tämän reseptin haluan kuitenkin vielä tässä pääsiäisen kynnyksellä jakaa. Kyseessä on niin sopivasti pääsiäisenkeltainen ruoka, jossa on vielä omaa suosikki juhlaruokaraaka-ainettani kampasimpukkaa, joten pakkohan se on!

Sahramirisotto kampasimpukoilla on itseasiassa se ainoa risotto, jota ennen tätä hurahdustani olen oikeastaan edes tehnyt. Entinen mieheni rakasti tätä ruokaa, joten kokkailin sitä aina kun halusin hemmotella häntä. Rakastan toki itsekin kampasimpukoita, joten kyseessä ei ollut koskaan mikään uhrautuminen – olisin vain mieluummin tehnyt simpukoiden alle vaikka pastaa samalla soossilla.

Itseasiassa … nyt kun oikein muistiani kaivelen, taisin välillä kokkaillakin tästä reseptistä ”huijausversiota”, jossa korvasin risottoriisin orzolla eli jyväpastalla. Ehkäpä pitäisi herättää sekin vanha bravuuri takaisin henkiin?

Niin se ääni kellossa vaan muuttuu – rakkaille kampasimpukoille annan edelleen annoksessa kaiken kunnian, mutta kyllä se sahramilla aateloitettu risottopeti siinä allakin on melkoista herkkua ♥

Aniksen ystäville vielä pieni vinkki: välillä olen käyttänyt tässä reseptissä vermutin sijasta Pernod’ta tai jopa Ouzoa, joita en tietenkään lotraa ruokaan samaa määrää kuin vermuttia. Noin puoli desiä anisviinaa on aika passeli loraus tässä määrässä. Koko anisviinamäärä kannattaa lisätä risottoon heti alussa, toisin kuin vermutti, jota yleensä lorautan risottoon pienen määrän vielä aivan lopuksi. Mikäli kokeilet vinkkiäni, muista lisätä tuolloin muun nesteen määrää noin desillä!

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita 4:lle

400 g risottoriisiä (esim. carnaroli)

100 g voita

3 valkosipulin kynttä

1 fenkoli

2 dl valkoviiniä

1,5 dl kuivaa vermuttia

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

n. 0,2 g sahramia

150 g sokeriherneen palkoja (tai 2 dl pakasteherneitä)

100 g parmesaania

ruukku kirveliä

suolaa, pippuria

12 kampasimpukkaa + nokare voita paistamiseen

Kuumenna kasvisliemi ja ripottele sekaan sahrami. Pidä lämpimänä. Nosta (sulatetut) kampasimpukat huoneenlämpöön ja taputtele ne kuiviksi. Silppua valkosipuli ja kuutioi fenkoli noin sentin paloiksi. Sulata puolet voista pinnoitetussa kattilassa ja kuullota fenkolia sekä valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää risottoriisi kattilaan ja sekoita niin, että jokainen jyvä saa voikerroksen. Hämmennä riisinjyviä kattilassa muutama minuutti, eli kunnes niiden reunat muuttuvat läpikuultaviksi.

Lisää desi vermuttia riisin päälle, ja sekoita kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten valkoviini, desi kerrallaan. Imeytä aina edellinen nestemäärä riisiin ennen seuraavan desin lisäämistä. Hämmennä riisiä puuhaarukalla tai lastalla pohjia myöten säännöllisesti, jottei se tartu pohjaan. Lisää seuraavaksi sahramilla maustettua lientä desi kerrallaan, edelleen kokoajan hämmentäen.

Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa olla kypsää. Älä kypsennä sitä kuitenkaan täysin pehmeäksi, siihen kuuluu jättää pieni puruvastus! Lisää lopuksi kattilaan huuhdotut sokeriherneenpalot, loppu voi, loppu vermutti sekä parmesaani. Kuumenna vielä muutama minuutti, jotta voi sulaa ja herneenpalot lämpenevät. Tarkista risoton maku, ja lisää muutama rouhaisu mustapippuria sekä suolaa mikäli on tarvis. Risoton kuuluu olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa vielä hieman lientä, mikäli koostumus on liian paksu. Käskytä ruokailijat tässä vaiheessa pöytään odottamaan annostaan!

Sulata nokare voita valurautapannussa. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat kevyesti, ja paista niitä kuumalla pannulla kummaltakin puolelta noin minuutti – kuitenkin vain sen verran, että saat pintaan kauniin värin! Ylikypsät kampasimpukat ovat keittiösynti pahimmasta päästä, sanon minä!

Jaa risotto lautasille ja asettele vastapaistetut kampasimpukat sen päälle. Koristele ja mausta annokset vielä tuoreella kirvelillä.

Ps. kampasimpukoiden paistaminen kannattaa aloittaa vasta, kun risotto on viimeistelyä vaille valmis: sekä risotto, että kampasimpukat ovat parhaimmillaan HETI valmistuttuaan.

230 views

Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava

by Juulia
Pikkujoulun makupari: tryffelipopparit & cava
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Jaume Serra

SAM_2211-2

Pikkujoulukausi on alkanut, ja kemuja tuntuu riittävän joka viikonlopulle. Niin paljon kun kokkailua rakastakin, on juhlatarjoilujen miettiminen välillä ylivoimaista – työkiireet ja budjetissa pysyminen asettavat kummasti rajoitteita luovalle kokkailuinnolle.

Tyylikkäät juhlatarjoilut eivät kuitenkaan aina tarkoita keittiössä raatamista ja tyhjää kukkaroa. Jaume Serra on luottokuohuvani: se maksaa alle kympin, mutta on edullisesta hinnastaan huolimatta pärjännyt todella hyvin arvioissa kalliimpien verrokkien seurassa (esim. Hesarin vuoden takainen Cava-testi).

SAM_2328

Jaume Serra on kuiva, maultaan kevyen viheromenainen sekä paahteinen cava, hapokkuudeltaan siellä keskivaiheilla. Lasillinen Jaume Serraa maistuu erinomaisesti ihan sellaisenaan, mutta pärjää hyvin myös monenlaisten ruokien kaverina.

Kuohuviinejä ja shampanjaa voi mielestäni juoda läpi aterian, oli lautasella sitten melkein mitä tahansa. Pääsääntöisesti kaikki kuivat ja hapokkaat kuohuviinit ovat kuitenkin erinomaisia kavereita erityisesti ruuille, joissa on reilummin rasvaa ja suolaa: ranskanpotuille, friteeratulle kanalle, juustolle…

Rapeaksi friteerattua kanaa onkin tituleerattu kuplivan parhaaksi kaveriksi – pikkuruiset kuplat puhdistavat ja raikastavat suuta raskasta ateriaa keventäen; hapokkuus leikkaa tehokkaasti ruuan rasvaisuutta jyräämättä kuitenkaan aromeja alleen.

SAMSUNG CSC

Niin herkulliselta kuin frittikanan ja kuoharin yhdistelmä kuullostaakin, on siinä hiukan liikaa vaivaa kiireisemmälle kokille. Jos ei ihan sipsipussia kehtaa pöytään avata, niin kannattaa kokeilla maustaa tarjolle itse poksuteltua popcornia. Lisäämällä poppareihin makua timjamilla, voilla, tryffelillä ja parmesaanilla nostat ne tavanomaisesta leffaeväästä yllättäväksi juhlanaposteltavaksi.

Pieni rahallinen satsaus tässä pääsääntöisesti varsin edullisessa juhlaherkussa kuitenkin kannattaa: valitse laadukas tryffeliöljy – älä sorru halvimpaan, vaan koita löytää öljy jossa maun lähteenä on myös aitoa tryffeliä eikä pelkkää tryffeliaromia. Kannattaa lähteä etsimään tuotetta siis erikoisliikkeistä tai paremmin varustelluista marketeista, sillä itselläni on ainakin jäänyt se lähikaupasta napattu halpisöljy aikoinaan täysin käyttämättä, ja pelkkä muistokin puistattaa.

Pullo saattaa toki olla kokoonsa nähden tyyriin oloinen, mutta tryffeliöljy on vahva ja riittoisa mauste. Ja mikäli tiellesi osuu tryffelivoita niin nappaa ihmeessä kotiisi purkillinen sitä öljyn sijaan.

SAM_2244-2

Tryffeli-parmesaanipopcorn (n. 1 pellillinen)

1 dl popcornjyviä

1 rkl auringonkukkaöljyä (tai muu korkeita lämpötiloja kestävä öljy)

n. 50 g parmesaania

1-2 tl laadukasta tryffeliöljyä / tryffelivoita

1 tl suolaa

50 g voita

2 tl kuivattua timjamia

Kuumenna öljyä isossa kannellisessa kattilassa keskilämmöllä hetki, lisää kattilaan popcornin jyvät ja sulje kansi. Ravistele kattilaa hellästi muutaman kerran jyvien poksuessa. Odota, että poksahteluväli harvenee ja ota kattila liedeltä heti kun se loppuu. Odota hetki, ja nosta kansi. Kaada popcornit leivinpaperoidulle uunipellille maustamista varten (ohut kerros on helpompi maustaa tasaisesti kuin kulhossa köllöttelevä keko).

Sulata voi ja sekoita siihen tryffeliöljy tai -voi, timjami sekä suola. Valuta maustevoi popcorneille ja raasta päälle hienolla terällä parmesaania. Laita pelti halutessasi muutamaksi minuutiksi 175 asteiseen uuniin jotta juusto sulaa kiinni poppareihin – varo kuitenkin polttamasta. Sekoita varovasti ja laita popparit tarjolle. Sitten ei muuta kuin kylmä cava auki ja juhlat voivatkin alkaa!

SAM_2225-2

Ps. Tryffeliöljy jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan – 90-luvun trendikäs ”hienostelumauste” on kokenut inflaation ihmisten hoksattua, että useimmiten öljyn aromi tulee teollisesta yhdisteestä, ei aidosta tryffelistä. Itselläni ei aitoon tryffeliin ole varaa, joten käytän maukkaaksi havaitsemaani tuotetta ihan mielelläni, ja erityisesti tryffelivoipurkilla tulee käytyä viikonlopun munakokkelihommien ohessa. Mikäli olet kuitenkin syystä tai toisesta tryffeliöljyä vastaan, kokeile näihin poppareihin mausteeksi sen sijaan vaikka saksanpähkinäöljyä 🙂

87 views