Sipsihullun sipsileivät

Sipsihullun sipsileivät

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Earth Control

sipsileivät

Sipsihullu tässä hei! Kaikki, jotka ovat minut tuntevat yhtään paremmin, tietävät, kuinka suuri sipsifani olen. Ihan mitkä tahansa sipsit eivät minulle kuitenkaan kelpaa, himoitsen vain suolaisia, rapean rouskuvia, kokonaisista perunoista tehtyjä ja vielä mieluiten kuorellisia yksilöitä. Syön rakkaat sipsini asiaankuuluvalla hartaudella, tarkastellen jokaisen yksilön rauhassa: kuinka läpikuultava se on, kuinka kupliva, minkä värinen, minkä paksuinen…

Sipsipussin jakaminen jonkun kanssa on kauhistus tällaiselle hitaalle sipsin syöjälle. Siinä ajassa, kun toinen rouskuttelee menemään kourallisia kerrallaan pysähtymättä melkein edes nielemään, minä syön ehkä viisi perunalastua. Hätähän siinä tulee! Kotona yleensä jaammekin sipsipussin kahteen kulhoon, jotten jäisi nuolemaan tyhjää pussia. Juhlissa taktiikkaani on kerätä kouraani/lautaselle/syliini mahdollisimman iso keko sipsejä ja vetäytyä sitten tutkiskelemaan saalistani rauhassa jonnekin nurkkaan.

earth control grov chips

 

earth control sipsit

Arvaattekin varmaan, kuinka mahtava fiilikseni oli, kun tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni lähetys saapui kotiini: laatikossa oli läjäpäin mitä parhaimpia herkkusipsejä ja lupa testailla niitä oikein hartaudella!

Earth Controlin sipsit ovat sipsien aatelia. Ne valmistetaan kokonaisista, tarkkaan valikoiduista ja käsin lajitelluista kuorellisista laatupotuista. Hidas kypsennys pienissä erissä ja matalassa lämmössä saa aikaan todellisia kaunottaria: sieltä täältä läpikuultavia ja kullanruskeita, ekstrarapeita herkkupaloja. Uuh! Makuvaihtoehdoista löytyy Sea Salt, Black Pepper & Sea Salt, Sour Cream & Onion, Sweet Barbeque sekä Balsamico & Tomato.

Itse preferoin maun puolesta lähinnä perinteisiä, vain suolalla maustettuja sipsejä tai sitten suola & viinietikka -sipsejä, joihin olen erityisen hulluna. Jokainen kotimaisilta markkinoilta löytyvä viinietikkasipsi on tullut testattua, eikä reissussakaan voi erilaisia viinietikkasipsejä niin vain ohittaa! Earth Controlin sipsivalikoimassa onkin minusta tämän vahvan mieltymykseni vuoksi viinietikkasipsien kokoinen aukko, jota Balsamico & Tomato -maku ei ihan täytä (vaikka herkullista onkin). Sen sijaan Earth Control kunnostautuu valikoimansa ekstraherkullisilla Luomu Sea Salt perunalastuilla, joista tuli kertaheitolla uusi ykkösvalintani sipsihyllyllä!

Sipsihulluuteni on sillä asteella, että varsinkin nuorempana välillä haaveilin, että voisin elää pelkillä sipseillä. Kerran itseasiassa muutaman viikon ajan melkein elinkin, kun matkoilla mahataudin jälkeisissä oloissa muu kuin porkkanamehu ja sipsit eivät yksinkertaisesti maistuneet.

Pelkistä sipseistä koostuva ruokavalio ei kuitenkaan taida pidemmän päälle olla niin hyvä idea, joten haaveet sipseillä elämisestä ovat näin vanhemmiten jalostuneet erilaisiksi tavoiksi käyttää sipsejä osana kokkailua. Sipseistä kun on paljon muuhunkin kuin dipattavaksi!

Sipsejä voi käyttää varsin monessa ruuassa, joko mausteen tapaan, yhtenä raaka-aineena, tai rouskuvana annoksen viimeistelevänä elementtinä. Sipseistä valmistuu luontevasti erilaiset paneroinnit (miettikääpä vaikka itsetehtyjä sipsikalapuikkoja – lääh!) ja kourallinen murennettuja sipsejä ylevöittää niin sosekeitot kuin salaatitkin. Sipseistä saa myös todella koukuttavan pinnan makaronilaatikolle, oli se sitten kotoisa liha-makaronilaatikko tai dekadentimpi mac & cheese. Sipseillä kokatessa myös erilaiset maustetut sipsit löytävät keittössäni luontevasti paikkansa 🙂

Eikä sipsien käyttäminen ruuissa rajoitu tietenkään pelkästään suolaisiin ruokiin. Kaikki, jotka ovat hoksanneet joskus lisätä sipsejä jäätelöannoksensa päälle, voivat varmasti kuvitella miten herkullisia olisivat sipsisattumat browniessa tai suklaahippukekseissä, puhumattakaan sipsimurupohjasta juustokakussa…

sipsileivät

Matalan kynnyksen sipsikokkailut voi aloittaa lykkäämällä rapeita perunalastuja burgerin tai kerrosleivän väliin. Sipsileipiin voi lykätä perunalastujen lisäksi mitä vaan, mitä leivän väliin muutenkin laittaisi. Netti onkin pullollaan varsinkin USA:sta lähtöisin olevia erilaisia sipsileipäideoita, joista ehkä itselleni eksoottisin on maapähkinävoita, hilloa ja sipsejä sisältävä kombinaatio. Briteissä leivän väliin laitetaan muuten myös ranskanperunoita!

Nämä väsäämäni sipsihullun sipsileivät ovat täytteiltään vegaaniset, joten ne maistuvat monelle sipsin ystävälle ruokavaliosta riippumatta. Täytteet on laadittu kuitenkin myös leivän rakenne ja kasassa pysyminen mielessä: sekä avocado, majoneesi, että vegechorizotahna nimittäin liimaavat paketista helpommin syötävän. Tärkeä osa leivän rakentamista on samasta syystä sipsileivän kevyt kasaan painaminen lopussa. Sipseinä leivän välissä voi käyttää mitä vaan, mutta mikäli olet vegaani muistathan tarkistaa että käyttämäsi sipsit ovat vegaanisia.

Sipsileivät sopivat kokemukseni mukaan hyvin myös eväsleiviksi, kunhan ne kokoaa ja pakkaa pidempää säilytystä mielessä pitäen. Vinkkini eväsleipien pakkaukseen löytyy reseptin lopusta!

Sipsihullun sipsileivät

4:lle

8 viipaletta juureen leivottua maalaisleipää

6-8 rkl (vegaani)majoneesia

1 annos saksanpähkinächorizoa (tai n. 8 rkl hummusta)

1 iso kypsä avocado

2 tomaattia

8-12 palaa öljyyn säilöttyä / marinoitua artisokkaa

1 mieto chili

puoli kerää Cosmopolitansalaattia

4 kourallista lempisipsejäsi

Valmista ensin saksanpähkinächorizo ja päällystä sillä puolet leivistä. Viipaloi tomaatit ohuelti, poista chilistä halutessasi siemenet ja viipaloi sekin. Puolita isommat artisokan palat. Lado saksanpähkinächorizon päälle muutama artisokan viipale, tomaattia sekä chiliä. Päällystä leivät lopuksi muutamilla salaatinlehdillä, joiden päälle kasataan keko sipsejä.

Voitele jäljelle jääneet leivät vegaanimajoneesilla ja viipaloi tai muussaa avocado majoneesin päälle. Painele avocado huolella kiinni majoneesiin. Käännä avocadoleipä varovasti sipsikeon päälle ja paina näin syntynyttä kerrosleipää hieman lysyyn.

Kiinnitä leipä halutessasi vielä kasaan cocktailtikulla ja tarjoile heti!

Retkisipsileivät

Mikäli otat sipsileivät evääksi, kannattaa sipsikerros suojata enimmältä leivän kosteudelta ja rasvalta molemmin puolin salaatinlehdillä. Rakenna leipä siis samoin kuin ohjeessa, mutta lisää sipsikasan peitteeksi vielä muutama salaatinlehti ennen kuin käännät avocadoleivän koko komeuden kanneksi. Näin pakattuina sipsileivät ovat säilyneet minulla hienosti rapeina muutaman tunnin matkan.

Mikäli leipien pitää pysyä rouskuvina vielä pidemmän aikaa, pakkaisin kummatkin puoliskot omiin paketteihinsa ja lisäisin sipsit leipään vasta syödessä.

sipsileivät

Ps. Seuraathan Earth Controlia jo Facebookissa? Sieltä löytyy paljon kivaa reseptiikkaa!

Pps. Rapeiden sipsien valmistamisen anatomiasta voit lukea lisää täältä.

292 views

Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

by Juulia 3 Comments
Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

cherry ajo blanco

Ajo blanco eli ”valkoinen gazpacho” on toistaiseksi isoin ruokahurahdukseni tänä kesänä. Keitosta olen toki ollut tietoinen jo pitkään, mutta vasta syötyäni tätä täyteläistä ja valkosipulista kylmää keittoa alkukesän Berliinin reissullani, iski se totaalinen hurahdus ♥

Ajo blanco tarjoillaan usein viinirypäleiden tai melonin kera, mutta Berliinin Industry Standard -ravintolassa keittoa ryyditti tuore kirsikka … ja se olikin menoa sitten se. Juuso kysyi jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen, saisiko samanlaista kotipöydässäkin, eikä siinä sitten kauaa mennyt, kun jo surauttelin ensimmäisiä testikeittoja kasaan. Nyt keittoa on syöty reilun viikon aikana jo neljänä päivänä ja jahka saan tämän jutun kirjoitettua, saadaan määräksi viisi 😀

ajo blanco

Ajo blanco on nimensä mukaisesti valkosipulinen keitto, joten valkosipulilta sen kuuluu maistua. Määrää kannattaa kuitenkin jokaisen viilata omaan makuunsa sopivaksi. Itselläni lipsahti keittoon nimittäin ekalla kokkauskerralla vähän liikaakin kynsiä, jonka seuraamuksena ainakin yksi viaton sivullinen (hammaslääkäri), sai kaksi äärimmäisen valkosipulihönkäistä asiakasta itselleen seuraavana aamuna (sori siitä).

cherry ajo blanco

Huom! Useimmissa ajo blanco -resepteissä ei manteleita liotella, mutta itselläni on tapana tehdä niin. Mantelien liottaminen edes muutaman tunnin verran tekee keiton rakenteesta mielestäni pehmeämpää, mutta jos vain mahdollista liotan mantelit mieluiten yön yli jääkaapissa. Bonushyöty manteleiden liottamisella on mm. niiden helpompi sulavuus ja jos niissä samalla aktivoituu entsyymitoiminta ja kasvaa vitamiini- ja mineraalipitoisuus, niin sen parempi 😀

Ajo Blanco kirsikoilla

4:lle

100 g vaaleaa kuoretonta leipää (esim. ciabattaa)

200 g kuorettomia (raakoja luomu)manteleita

2-3 avomaankurkkua (n. 250 g)

2 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa

2-3 valkosipulin kynttä

½-1 tl suolaa

1 tl sokeria

n. 2 dl kylmää vettä

2-3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

1 ½ dl miedon makuista (neitsyt)oliiviöljyä

n. 20 tuoretta kirsikkaa

tuoretta kirveliä (+ ½ dl neitsytoliivilöjyä)

Valmistus:

Aloita keiton valmistelu edellisenä päivänä huuhtomalla mantelit ja laittamalla ne yön yli likoamaan jääkaappiin runsaaseen veteen. Huuhtele mantelit seuraavana päivänä ja jätä ne huoneenlämpöön muiden valmistelujen ajaksi. Kuori ja murskaa tai viipaloi ohuelti valkosipulinkynnet. Laita valkosipuli, suola, sokeri sekä viinietikka pieneen kulhoon ja jätä valkosipuli tekeytymään siksi aikaa kun leikkaat leivästä kuoren pois ja laitat sen likoamaan omaan vedellä täytettyyn kulhoonsa. Etikassa hetken muhiessaan raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee.

Leivän liottamiseen riittää minusta lyhytkin aika, 10-15 minuuttia. Jos iskee äkillinen tarve saada tätä keittoa nenän alle, voi mantelit laittaa yön yli liottelun sijaan puoleksi tunniksi – tunniksi reilusti lämpimään veteen hieman pehmenemään tai skipata liotusvaiheen kokonaan. Joka tapauksessa, kun mantelit ovat valmiita käytettäväksi, voit jatkaa kokkailua.

Puristele leivästä enin neste ja laita se mantelien kanssa blenderiin, silppuriterällä varustettuun monitoimikoneen kulhoon tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Kuori avomaankurkut ja leikkaa nemuutaman sentin kokoisiksi paloiksi, säästä puolikas kurkku keittojen koristelua varten. Lisää tehosekottimeen/blenderiin sekä valkosipuliseos että kurkku ja soseuta huolella. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat soseesta mahdollisimman sileää.

Kun mantelit ovat soseutuneet mahdollisimman sileiksi, lisää kulhoon öljy sekä (loppu) kylmä vesi ja soseuta keitto taas tasaiseksi. Sekoita keittoon lopuksi niin paljon mantelimaitoa, että saat siitä sopivan paksuista. Itse tykkään jättää ajo blancon sen verran paksuksi, että kun lisään lautaselle myöhemmin kirsikan ja kurkun paloja, ne eivät uppoa keiton alle. Mitään paksua puuroa ajo blanco ei silti minusta saa olla.

Tarkista keiton maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Laita ajo blanco sitten jääkaappiin kylmenemään ja tekeytymään vähintään tunniksi. Keiton voi myös valmistaa jääkaappiin odottelemaan jo edellisenä päivänä, se kun tuppaa paranemaan saadessaan viilentyä ja tasaantua rauhassa. Itse teen kerralla mieluusti jo tuplasatsin josta syödään useampi päivä, kun tiedän miten hyvin soppa meille uppoaa 🙂

ajo blanco

Tarjoilu:

Kun haluat tarjoilla keiton, puolita kirsikat ja poista niistä kivet. Voit käyttää kirsikat puolitettuina tai viipaloida nitä vielä vähän pienemmiksi. Kuutioi/viipaloi myös pätkä kuorittua avomaankurkkua. Aseta osa kirsikan viipaleista ja avomaankurkusta lautasten pohjille. Annostele ajo blanco niiden päälle ja koristele annokset sitten jäljelle jääneillä kirsikoilla ja kurkulla.

Itse tykkään lisätä keiton pinnalle myös hieman tuoretta kirveliä sekä kirveliöljyä, jonka teen soseuttamalla kourallisen kirveliä oliiviöljyn kanssa. Toki maukasta oliiviöljyä voi pirskotella keiton päälle ihan sellaisenaankin! Erilaiset syötävät kukat viimeistelevät keiton erityisen näyttävästi ja mustapippuriaddiktina rouhin tähänkin ruokalajiin välillä pippuria päälle.

Taidankin lähteä tästä keittiöön fiksaamaan päivän annosta…

ajo blanco

Ps. Jos ne pienet ja inisevät verenimijät, joita saa kokoajan olla hätistelemässä olisivat sukua Draculalle, söisin tätä keittoa vastaisuudessakin kyllä maksimivalkosipulimäärällä 😀

Pps. Keiton sivutuotteena kotoasi löytyy leivänkuoria. Suosittelen tekemään niistä kirsikka-nektariini panzanellaa!

768 views

Karkkipommi aka ”vaarallinen kellokakku”

by Juulia 13 Comments
Karkkipommi aka ”vaarallinen kellokakku”

pommikakkuPomminpurkuryhmä työssään. Kuva: Juuso Westerlund

Juhlimme taannoin rakkaan ystäväni Markon nelikymppisiä. Marko on kaveripiirini MacGyver: ihmemies, joka tuntuu osaavan loihtia kaikenlaisesta romusta melkein mitä vaan. Marko osaa todistetusti mm. leikata jätelasista kotikonstein juomalaseja, hitsata metalliromusta kasaan kynttilänjalkoja ja rakennella mitä nerokkaimpia elektronisia vempaimia ja soittimia vanhoista ja/tai rikkinäisistä laitteista. Tuotenimellä Makero syntyy DIY-hienouksia omaan kotiin ja joskus muillekin (kuten suihkukaljateline, kirjainlamppu ja rumpukapulapannunalunen). Eikä tuo tee se itse -meno lopu tavaraan, vaan keittiössäkin Marko valmistaa kaikenlaista jännää itse ja alusta asti: nattōa, kombuchaa, olutta, siideriä, suolakurkkusipsejä… eikä yksikään popkorninjyvä jää poksahtamatta.

Halusimme muutaman ystävän kanssa auttaa juhlien tarjoiluissa ja jotenkin siinä kävi niin, että lupasin leipoa Markolle syntymäpäiväkakun. Mitä ihmettä siis ihmemiehelle kakuksi? No POMMI TIETENKIN!

Visio syntyi hetkessä, mutta ei se ihan sellaisenaan päätynyt lautaselle asti. En valitettavasti ole mikään ihmenainen leivontahommissa, joten ensimmäinen ideani kakkupommista (piñatan tyyliin) piti hylätä liian riskaapelina – ystävän nelikymppiset kun tuskin ovat se parhain tilanne moisille ekakertalaiskokeiluille. Niinpä idea jalostui pommikakusta aivan erilliseksi suklaalevyistä rakennetuksi karkkipommiksi.

pommikakkuHei MacGyver, sulla on 40 sekuntia aikaa pelastaa meidät varmalta tuholta!

Markon karkkipommi oli sen verran suuri menestys, että kemuihin osallistunut, tuolloin melkein kuusivuotias siskonpoikani tilasi omiin juhliinsa suoralta kädeltä samanlaisen. Tosin hänelle karkkipommi oli ”vaarallinen kellokakku”, sen verran jännittävä seremonia pommin purkaminen oli.

Koska Markolle rakentamani karkkipommi oli laatuaan ensimmäinen, ei sen purkaminen mennyt ihan suunnitellusti. Olin kuvitellut, että yhden pommin seinämistä saisi vedettyä siihen kiinnitetyn karkkinarun avulla auki, mutta ratkaiseva karkkinaruhan sitten otti ja katkesi kun siitä alkoi kiskomaan. Onneksi eräästä toisesta Markon lahjapaketeista paljastui Swiss Army Knife, jolla sankari lopulta purki pommin onnistuneesti ihan vain vääntämällä seinämän auki.

Tilanteesta viisastuneena muutinkin karkkipommi vol 2:n avausmekanismia sen verran, että yksi karkkinaruista korvattiin elektronisella piuhalla, jota lauma nelivuotiaitakaan ei varmasti saisi katki. Ongelma korjattu!

PommikakkuKarkkipommi vol 2

Ennenkuin lähden selostamaan seikkaperäisesti pommin rakennusohjeita, pieni varoituksen sana. Karkkipommi ei ole mitenkään vaikea rakentaa (haloo, tällainen tumpelo loi sen!), mutta aikaavievä projekti se kyllä on. Kannattaa varata pommin rakentelulle siis ainakin 2 tuntia aikaa.

Suklaalevyt, joita käytin rakentamisessa, olivat ensimmäisellä kerralla ohuita, suorareunaisia ja pieniä (80g) Pirkan Luomu Reilun kaupan tumma suklaalevyjä. Toisella pomminrakentelukerralla halusin kuitenkin pelata varman päälle – olihan pommi kuitenkin menossa sillä kertaa lastenjuhliin – joten rakensin seinämät hieman paksummista suklaalevyistä. Rakenteesta tuli ehkä tukevampi, mutta ohuempien levyjen etu oli kuitenkin siinä, että niiden sivut ovat suoremmat kuin paksujen – näin ollen liitokset oli niiden kanssa helpompi saada 90 asteen kulmaan.

80-130 g suklaalevyistä rakennettuna pommin sisään mahtuu mukavasti karkkia tuommoiselle 10 lapsen tai 20 aikuisen seurueelle (ellei sitten paikalla ole jotain superherkkusuita). Pienistä suklaalevyistä rakennetun pommin päällystämiseen riittää yksi pötkö marsipaania. Pommin voi varmasti rakentaa myös isoista 400g suklaalevyistä, mikäli on tarvis karkittaa isompi määrä. Tällöin päällystämiseen kannattaa kuitenkin varata kaksi pötköä marsipaania … ja ehkä vielä enemmän aikaa.

Karkkipommi aka pommikakku aka ”vaarallinen kellokakku”

6 samankokoista sankarin ruokavalioon sopivaa suklaalevyä (ei täytesuklaata)

1-2 pötköä mustaa marsipaania (riippuen käyttämiesi suklaalevyjen koosta)

1 pötkö punaista marsipaania

1-2 dl tomusokeria

n. 1 rkl (glukoosi)siirappia, juoksevaa hunajaa tms.

reilusti sankarin makuun ja ruokavalioon sopivia irtokarkkeja

4-6 karkkinarua (Snörre tms.)

+ 1 pätkä värikästä sähköpiuhaa

terävä metallipiikki / ohut naula tms.

Pommin rakentaminen

Laita yksi suklaalevy pommin pohjaksi levyn sileä puoli kohden pöytää (1). Lämmitä iso paistinpannu matalalla lämmöllä lämpimäksi (induktioliedellä lämpö 1) ja paina seuraavan levyn yhtä pitkää sivua pannua vasten, kunnes suklaa lähtee sulamaan levyn reunalta. Aseta sulanut reuna pohjaa vasten niin, että suklaalevyn sileästä puolesta tulee pommin ulkoreuna (2). Aseta seinämän kummallekin puolelle esim. juomalasi tukemaan pystytettyä seinämää siksi aikaa kun sula suklaa jähmettyy.

Pystytä toinen pitkä seinämä samalla tavalla (3). Tukevoita pitkien sivujen liitoksia pommin sisäpuolelta valuttamalla saumoihin reilusti ylimääräisestä suklaalevystä sulatettua suklaata. Kuumenna sitten sileäteräinen veitsi ja leikkaa yksi suklaalevy keskeltä kahteen osaan. Näistä osista tulee pommin lyhyet päätyseinämät. Varmista vielä, että päätylevyt ovat oikean kokoiset – mikäli päädyt nousevat liian korkealle, sulata levyä liian pitkältä sivulta, kunnes se on sopivan mittainen.

Päätylevyjen kiinnittämistä varten pitkien sivujen seinämien täytyy olla täysin jäähtyneet ja tukevasti paikoillaan. Ota kolmisivuinen pommi varovasti pystyyn käteesi ja sulata sen lyhyttä sivua hetki paistinpannua vasten. Laita päätyyn kuuluva suklaalevyn palanen työalustalle sileä puoli vasten pöytää ja aseta pommin sulatettu lyhyt pääty sen päälle (4). Tue karkkipommi taas jokaiselta sivulta esim. juomalaseilla. Valuta pommin sisäpuolelle päätysaumoihin lisää suklaata ja anna taas jäähtyä.

Talvella pikajäähdytys onnistui ainakin minun keittiössäni niin, että asetin pommin jäähtymään avatun tuuletusikkunan eteen tai nostin sen hetkeksi parvekkeelle. Kesällä pommille kannattaa raivata sen sijaan hieman tilaa jääkaapista.

Kun suklaa on täysin jähmettynyt, nosta pommi taas paistinpannulle, tällä kertaa vaakasuunnassa niin, että sen kahden pitkän sivun ja päädyn reunat hieman sulavat. Aseta pommin kantena toimiva suklaalevy työalustalle taas sileä puoli pöytää vasten, ja aseta sitten pommi levyn päälle (5). Jäähdytä ja nosta pommi sitten pystyyn, jotta pystyt valuttamaan vielä viimeisille pitkille saumoille hieman sulaa suklaata (6). Jätä viimeinen päätylevy odottelemaan pommin täyttämistä ja päällystämistä.

pommikakku

Pommin päällystäminen ja sulkeminen

Ennen kuin täytät pommin, se pitää päällystää. Tätä varten kauli mustaa marsipaania tomusokeroidulla työtasolla muutaman millimetrin paksuiseksi suorakaiteeksi. Suorakaiteen mitat riippuvat käyttämiesi suklaalevyjen mitoista, joten laske tarvitsemasi levyn koko seuraavanlaisesti:

  • Pituus: suklaalevyn pitkän sivun pituus + 2,5 × suklaalevyn lyhyen sivun pituus
  • Leveys: 3,5 × suklaalevyn lyhyen sivun pituus.

(Esim. mikäli käyttämiesi suklaalevyjen mitat ovat 15 × 7 cm, tarvitset marsipaanilevyn, jonka mitat ovat 32,5 × 24,5 cm.)

Levystä siis tehdään hieman pommin näkyviin jäävien sivujen yhteenlaskettua pinta-alaa suurempi, jotta sen reunat saadaan taitettua pommin alle piiloon.

Sivele kaulimasi marsipaanilevyn keskelle hieman glukoosisiirappia ja aseta pommi huolellisesti aivan levyn keskelle. Leikkaa levyn jokaisesta kulmasta suorakulmainen pala pois niin, että irtileikattavan palan kulma alkaa suklaapommin kulmasta (katso ylläolevasta kuvasta mallia). Tarkista, että leikkaat palat irti suorassa kulmassa.

Sivele marsipaanilevyn jokaiselle reunalle sinne tänne hieman siirappia ja käännä pommi sitten vuorotellen jokaisen sivun päälle. Taita yli jääneet reunat aina pommin alle piiloon.

Lopuksi sinulla pitäisi olla marsipaanilla päällystetty pommi, josta on auki ja päällystämättä enää vain yksi pääty (+ tietysti pohja).

Valmistele seuraavaksi pommin viimeinen seinämä ja siihen sisältyvä avausmekanismi. Kuumenna ohut piikki (itse käytin tupeerauskampani teräspiikkiä) kuumassa vedessä, pyyhi se talouspaperilla tai pyyhkeellä kuivaksi ja sulata sen avulla viimeiseen päätylevyyn reikä. Tee niin monta reikää, kuin sinulla on karkkinaruja. Pujota karkkinarut rei’istä läpi yksi kerrallaan ja tee niihin sitten umpisolmut levyn palapuolelle. Laita yhdestä reiästä karkkinarun sijaan läpi (desinfioitu) sähköpiuha ja solmi senkin pää umpisolmuun.

Nosta pommi sitten pystyasentoon tukien samalla irtilerpattavaa viimeistä marsipaaniläppää kädelläsi, jottei se lähtisi repeytymään irti. Täytä pommi lähes piripintaan karkeilla. Jätä karkkinarusolmuille kuitenkin hieman tilaa!

pommikakku

Sivele pieni nokare sulaa suklaata pommin avonaisen päädyn kahteen kulmaan ja aseta päätylevy paikoilleen, niin että karkkinarujen solmitut päät jäävät pommin sisälle.

Taita marsipaanilevyn viimeinen sivu varovasti pommin viimeisen sivun päälle. Työnnä jokainen karkkinaru varovasti marsipaanin läpi vuorollaan, varo ettei marsipaanilevy repeydy. Käytä kiinnittämisessä taas apuna hieman siirappia. Painele marsipaani paikoilleen niin, että se yltää nätisti kätkemään alleen kaiken suklaan; korjaa mahdolliset repeämät tai vajaaksi jäävät reunat ylijäämäpaloilla.

Koristelu

Laske täytetty ja suljettu karkkipommi varovasti takaisin vaaka-asentoon koristelua varten.

Kauli pötkö punaista marsipaania ohueksi levyksi (2-3 mm) ja leikkaa siitä kolme pommin päälle sopivaa suorakaidetta. Itse otin mallia digitaalisesta kellosta ja leikkasin jokainen suorakaiteen kulmikkaiksi numeroiksi. Tyyli on tässä toki kuitenkin vapaa, kunhan huolehdit siitä, ettei numeroista tule liian isoja. Itse pyrin mahdollisimman autenttiseen MacGyver kellopommiin,  joten jokainen numeroista koostui useammasta palasesta, kuten digitaalisissa numeroissa nyt on tapana.

Liimaa numerot paikoilleen siirapin avulla.

pommikakku

Sitten karkkipommi onkin valmis juhlaan kuin juhlaan! Pientä ohjeistusta sen purkaminen ehkä vaatii, varsinkin, jos pommin vastaanottaja on nelivuotias tai katsellut paljon MacGyveriä (siinähän se naru aina katkaistaan, mikä ei tässä nyt valitettavasti auta mitään).

Markon nelikymppisille olin pakannut pommin pahvilaatikkoon, jonka täytin silkkipaperilla ja paketoin oikean lahjapaketin tapaan. Paketin nostin pokkana lahjapöydälle muiden lahjojen sekaan. Jollen olisi useampaan kertaan maininnut, ettei pakettia saa heilutella tai käännellä, sen sisältö olisi varmaan ollut vielä isompi yllätys. Nyt sankari osasi puheideni perusteella jo vähän epäillä jotain ennen pommin paljastumistakin… ah, ollappa vähemmän lörppäsuu…

Anteron kuusivuotispäiville pommi tuotiin sen sijaan esille kakun tapaan – turhahan sitä olisi ollut piilotella, kun käsittääkseni koko naapurustolle oli eräs kuusivuotias tiedoittanut jo etukäteen, että synttäripöydässä tarjoiltaisiin vaarallista kellokakkua!

karkkipommiAntero 6 v ja vaarallinen kellokakku! Kuva: Juuso Westerlund

Ps. Karkkipommi on helppo tehdä myös vegaanisena, kunhan valitset sisälle vegaanisia karkkeja ja rakennat pommin vegaanisesta suklaasta. Marsipaani on nimittin yleensä vegaanista, samoin karkkinaruista ainakin Snöre lakritsinauha!

571 views

Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

by Juulia 28 Comments
Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

Misorisotto maistuu niin vegaanille kuin sekaanillekin.

Pitäisi tehdä vegaaninen risotto. Eli … ei juustoa … eikä voita? Apua!

Ensireaktiosta toivuttua alkaa järki taas pelaamaan: enhän minä itseasiassa laita läheskään kaikkiin risottoihini juustoa – voin puuttuminen on siis se pahempi pulma! Kermaisen risotosta kyllä saa ilman sitäkin, ihan vain tekemällä risoton niin kuin kuuluu: houkuttelemalla tärkkelystä riisistä ulos nestettä vähän kerrallaan lisäämällä. Koostumukseltaan kermainen risotto pitäisi siis onnistua myös täysin vegaanisena ilman sen kummempia kommervenkkejä. Voiko sen maku vaan olla mistään kotoisin ilman voita? Ei auta kuin lähteä kokeilemaan!

Misorisotto-3

Voin makua on aika vaikea vegaanisena saavuttaa, joten unohdetaanpa ihan ensiksi se ja lähdetään rakentamaan makua jotain muuta kautta. Silmiini osui taannoin Serious Eatsin juttu, jossa vinkattiin laittamaan misoa (japanilaista suolaista soijapaputahnaa) vegaaniseen risottoon. Jutussa lupailtiin sen tuovan ruokaan hieman samantyyppistä umamisuutta kuin parmesaani – kuulostaa hyvältä!

Jo ensimmäisen testikokkailun jälkeen voin allekirjoittaa tuon väitteen. Miso tuo risottoon ihanaa suolaisuutta ja täyteläistä umamisuutta, tekemättä kuitenkaan lopputuloksesta yksiulotteista. Parmesaanille misorisotto ei tokikaan maistu, saatikka rakkaalle voilleni, muttei kai niin ole tarkoituskaan.

Misorisotto

Kokkailukokeiluja jatkamalla misorisotosta on jalostunut pikkuhiljaa varsin herkullinen annos, jossa en kaipaa niin voita kuin parmesaaniakaan. Vinkkini täyteläisen maun saavuttamiseen vegaanisin keinoin ovat seuraavat:

  • Käytän nesteenä siitakedashia kasvisliemen sijaan, siinä kun sitä umamia vasta onkin. Dashi ei ole kasvisliemen tapaan suolaista, minkä ansioista voin läträtä risottoon vielä vähän enemmän herkkuani misoa.
  • Käytän saken sijaan kuivaa sherryä (finoa, manzanillaa tai amontilladoa), sen pähkinäinen aromi kun tuntuu täydentävän misoa erityisen hyvin. Mikäli olet HC vegaani, varmista, että käyttämäsi alkoholi on vegaanista.
  • Käytän öljynä pähkinäöljyä, en oliiviöljyä. Se tukee sekä sherryn että paahdetun kukkakaalin makuja ja tuo risottoon lisää ulottuvuuksia. Omasta mielestäni tässä toimii varsinkin hasselpähkinä- ja saksanpähkinäöljy.
  • Pikakaramellisoin sipulit ja valkosipulit. Perinteinen karamellisointi vie parhaimmillaan jopa tunnin, joten käytän usein seuraavanlaista oikotietä: lisään pannulle ripauksen suolaa heti paistamisen alussa houkuttelemaan sipulista nesteitä ulos, hetken kuluttua taas lisään ripauksen sokeria nopeuttamaan karamellisoitumista. Huijaustahan se on, mutta herkullisin lopputuloksin! Valkosipuli kannattaa muuten jättää tässä tarpeeksi ronskeiksi paloiksi, jottei sille käy käry.
  • Lisään risottoon välillä lopuksi ravintohiivahiutaleita, jotka ovat maultaan jännän juustoisia (tsek tsek vegaaninen simsalabim-juustosoossi). Joskus kaipaan tähän risottoon tuota juustoisuutta, välillä taas en. Se riippuu oikeastaan siitä, mitä risoton päällä tarjoilen 🙂
  • Proteiinia annokseen voi lisätä pähkinöillä, pinjansiemenillä tai manteleilla. Omasta mielestäni risoton suolaisiin ja täyteläisiin makuihin sopii hyvin pieni happamuus, joten olen suosinut lemppareitani eli viinietikkamanteleita, joita löytyy ainakin Punnitse & Säästä -kaupasta. Savumantelit toimivat myös hienosti – samoin paahdetut pinjansiemenet. (*

Kukkakaalipihvit 2:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

2-3 rkl pähkinäöljyä (esim. hasselpähkinä tai saksanpähkinä)

ripaus sokeria ja suolaa

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi kukkakaali pitkittäin noin sentin paksuisiksi pihveiksi. Kukkakaalin varsi pitää nuput kätevästi samassa paketissa – tosin tämän vuoksi yhdestä kukkakaalista harvemmin saa enemmän kuin kaksi pihviä. Loppu kukkakaali kannattaa kuitenkin paahtaa samalla kertaa ja käyttää se esim. salaateissa – sen voi myös pilkkoa lopuksi ja lisätä risoton sekaan.

Laita kukkakaali uunipellille ja valele sitä öljyllä. Ripottele sitten päälle hieman sokeria, suolaa ja ravintohiivahiutaleita. Paista kukkakaalia ylätasolla uunissa 20-30 minuuttia, tai kunnes se on makuusi sopivan kypsää ja pinnaltaan kauniin ruskistunutta. Tarjoile pihvit misorisoton kanssa.

Misorisotto 2:lle

n. 2 dl risottoriisiä

n. 3 rkl pähkinäöljyä (esim. hasselpähkinä- tai saksanpähkinäöljyä)

2 kevätsipulin vaaleat osat

1 pieni keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

ripaus suolaa ja sokeria

1 dl kuivaa sherryä

6-7 dl lämmintä siitakedashia (+ sen valmistuksesta ylijääneet siitakesienet)

½ – ¾ dl vaaleaa misoa

vastarouhittua mustapippuria

(n. 3-4 rkl ravintohiivahiutaleita)

Tarjoiluun:

kevätsipulin vihreitä osia tai ruohosipulia

pähkinöitä, pinjansiemeniä tai manteleita (viinietikkaisia, savuisia, chilisiä, you name it)

Viipaloi kevätsipulin vaaleat osat (säästä vihreät osat tarjoiluun) ja silppua keltasipuli. Paloittele myös valkosipulit karkeasti. Kuumenna öljy pinnoitetussa kasarissa ja lisää siihen sipulit sekä pieni ripaus suolaa. Paistele keskilämmöllä hetki ja lisää sitten sokeri. Alenna lämpöä  ja jatka paistamista ainakin kymmenen minuuttia, jotta saat sipuliin kauniin värin. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia. Mikäli käytät siitakkeita, viipaloi ne, ja lisää pannuun tässä vaiheessa.

Huolehdi siitä, että dashi on lämmintä. Pidä se esim. viereisellä levyllä kattilassa valmiina kauhottavaksi risottoon.

Lisää kasariin sitten riisi. Pyörittele se kauttaaltaan öljyisessä sipulissa, kunnes se muuttuu reunoiltaan hieman läpikuultavaksi. Kaada sitten kattilaan sherry samalla riisiä hämmentäen. Odota, kunnes sherry on melkein kokonaan imeytynyt riisiin. Ala sitten lisäämään risottoon siitakedashia kauhallinen kerrallaan, antaen edellisen kauhallisen aina imeytyä riisiin melkein kokonaan ennen seuraavan lisäämistä. Hämmentele risottoa samalla rauhallisesti pohjia myöten. Jatka liemen lisäämistä, kunnes kaikki on käytetty. Mikäli riisissä on tässä vaiheessa vielä reilummin puruvastusta, jatka nesteen lisäämistä vähän kerrallaan käyttäen lämmintä vettä.

Kun riisinjyvät ovat lähestulkoon pehmenneitä, mutta niissä on vielä aavistus puruvastusta, voit viimeistellä risoton. Koostumuksen pitäisi olla melko vellimäistä – enemmänkin lusikoitavaa kuin haarukoitavaa – joten lisää tarvittaessa vielä hieman vettä. Risotto jatkaa paksuuntumistaan hieman vielä lautasella, joten jätä se mieluummin hieman liian löysäksi kuin paksuksi! Ota sitten risotto liedeltä ja lusikoi sekaan miso huolella sekoittaen. Aloita vaikka yhdestä ruokalusikallisesta ja jatka lisäämistä, kunnes risotto on sopivan suolaista omaan makuusi. Mikäli haluat, voit maustaa risoton vielä ravintohiivahiutaleilla, ja lisätä sekaan ylimääräiset paahdetut kukkakaalit.

Tarjoile misorisotto lämmitetyiltä lautasilta kukkakaalipihvien kera. Viimeistele annokset vihreällä kevätsipulisilpulla/ruohosipulilla, pähkinöillä, manteleilla tai pinjansiemenillä.

*) Kuvauspäivänä tälle ruokablogaajalle kävi sellainen kämmi, että kotoa ei löytynyt mantelin mantelia saatikka pinjansiemeniä. Kun sekä päivänvalo että kuvauspäivät ovat tähän vuodenaikaan ja päivätyöhöni nähden kortilla, piti keksiä pikaratkaisu: keitin kaapista kaivettuja maapähkinöitä balsamicosiirapissa. En ehkä antaisi pisteitä tälle ratkaisulle sen estettisyydestä, mutta maun puolesta viritys toimi kyllä oikein hyvin.


Ps. Alkon valikoimista löytyy ainakin nämä vegaaniset sherryt:

Kommentoikaa paremmin kärryillä olevat ihmeessä jos tiedätte muita, tai jos nämä tiedot ovat väärin 🙂

Pps. Annos on gluteeniton, kunhan käytät gluteenitonta misoa (esim. riisi- tai tattarimiso)

653 views