Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

by Juulia
Päärynä-M8-puikot eli aikuisten mehujäät

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social WinesAikuisten mehujäät sisältävät mitäs muuta kuin viiniä!

Jes jes, se olis vihdoinkin kesä, loma ja vapaus! Kesälomasuunnitelmani ovat yleensä osastoa ”ei suunnitelmia”, mutta onpahan minullakin muutamat kesäperinteet ja ne liittyvät tietysti ruokaan. Monen kesään automaattisesti kuuluvat jäätelöt eivät ole minua varten: jätskikiskalle eksyn ehkä vain pari kertaa kesässä – enkä silloinkaan yleensä jaksa särpiä koko annosta. Sen sijaan mehujäitä popsin varteenotettavalla tahdilla!

Jätski on useimmiten makuuni liian makeaa, mutta mehujäät sen sijaan voi tehdä just niin paljon tai vähän makeaksi kuin haluaa – kunhan tietää niiden valmistamisesta muutamat perusjutut. Erityisesti olen kunnostautunut viime kesinä tekemällä erilaisia drinksumehujäitä, joiden avulla kesäpäivä kuin kesäpäivä (juu, se sateinenkin) muuttuu hetkessä juhlaksi 😉 Välillä drinksumehujäitä on itseasissa pitänyt tehdä ihan talvellakin, sillä kesäfiilistely keskellä lumipyryä on harvemmin huono idea vaikka sitten viltteihin kääriytyneenä.

Drinksumehujäihin kelpaa mausteeksi melkein mikä vain alkoholi, mutta mitä vahvempi prosenttiluku, sen tarkempi raaka-aineiden mittasuhteiden kanssa pitää olla. Viime aikoina olen tehnyt erityisesti viinimehujäitä, viinissä kun on matalampi alkoholipitoisuus, jonka ansiosta niitä voi lotrata mehujäämuotteihin vähän enemmän.

Tämän hetkinen suosikkiyhdistelmäni on tuore ja mehukas päärynä + The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015, joka peilaa maultaan kivasti sekä samaista päärynää, että vihreää omenaa. Törmäsin kyseiseen viiniin ensimmäistä kertaa talvella äitini luona, eikä ihme: äidilläni kun on taipumus bongata erityisesti hinta-laatusuhteeltaan oivallisia valkoviinejä. Rakastan maustaa ruokia viineillä, joten olen äidin luona kyläillessäni aina silmä kovana tsekkailemassa, mitä hänen kaapeistaan löytyy. Kallista viiniä kun ruokaan ei raaski laittaa, eikä toisaalta tietenkään mitään kuraakaan.

Tykkäämme äidin kanssa molemmat kovasti rieslingeistä ja ainakin itse olen myös suuri gewürztraminerin ystävä. Gewürzin parfyymiset ja kukkeat aromit toimivat erinoimaisesti rakastamieni aasialaisten ruokien kumppanina, kuten myös hunajaiset rieslingit – niinpä molempia löytyy pöydästäni varsin usein. M8:sta löytyy kummallekin rypäleelle ominaisia aromeja tasapainoisessa ja kivan hapokkaassa paketissa. Hintaa M8:lla on alle yhdeksän euroa, mikä tekee siitä sekä loistavan kokkailu- tai mehujääviinin, että erinomaisen valinnan rennolle puistopiknikille ♥

…ja tähän väliin on vielä sanottava, että syyllistyn itse usein siihen, että valitsen juomani etiketin mukaan. Kaltaiseni ennakkoluuloiset esteetikot hoi, kannattaa antaa M8:lle tilaisuus! Moni kakku päältä kaunis ja ei ole viiniä etikettiin katsominen, ja mitäs näitä nyt on 😀

Ja sitten viineistä itse asiaan, eli viinimehujäihin! Se tuskin on kenellekään uutinen, että alkoholi ei normipakastimessa jäädy (paitsi se satunnainen pakastimeen unohtunut kalja-/siideripullo, joka sinne itse kultakin varmaan kerran elämässä räjähtää). Mitä viinimehujäähimoisen siis pitää ottaa huomioon?

  • sokerin määrä: sokeri tuo mehujäähän matalamman jäätymispisteen – mitä makeampi seos, sen alhaisempi jäätymispiste. Alhainen jäätymispiste estää suurten jääkiteiden muodostumista ja parantaa näin mehujään rakennetta. Muista huomioida sokerin määrää miettiessäsi myös käyttämäsi hedelmän/marjan sokeripitoisuus! Lopullisessa mehujääseoksesta olisi hyvä olla n.20-30% sokeria.
  • sokerin laatu: sokerista ja vedestä keitelty yksinkertainen siirappi toimii (1:1), mutta vielä paremmin homman hoitaa glukoosisiirappi, jota löytyy nykyään lähes kaikista vähän isommista marketeista. Se tuo seokseen hyvän rakenteen muttei ole aivan yhtä makea kuin tavallinen siirappi. Juokseva hunaja tai vaahterasiirappi toimivat minusta hyvin silloin kun niiden maku sopii kokonaisuuteen, rakenteen puolesta ne eivät tosin toimi glukoosisiirapin veroisesti.
  • hedelmän/marjojen tyyppi: makeat ja kuitupitoiset hedelmät, kuten päärynä tai banaani tekevät mehujäästäsi ns. kermaisempia; samoin marjat ja hedelmät, joissa on korkea pektiinipitoisuus. Kirpeät tai vesipitoiset hedelmät kuten sitrukset ja vesimeloni vaativat seokseen enemmän sokeria joko makeuden tai tekstuurin takia kuin edellämainitut.
  • alkoholin määrä: alkoholi tuo mehujäähän ihanasti makua ja hieman pehmentää pahimmillaan varsin jäistä mehupuikkoa, mutta samalla se alentaa seoksen jäätymispistettä – liika viinan lotraaminen estää jäätymisen ja sitähän me emme halua.

Mikä kuitenkin parasta, kokeilemalla oppii parhaiten! Tein pitkään drinksumehujääni ilman tietoakaan ideaalisokeripitoisuuksista sunmuista. Hyvin onnistuivat silloinkin!

Mikäli puikoista tulisi liian vetisiä/jäisiä, laita seuraavalla kerralla hieman enemmän alkoholia/sokeria/hedelmää. Jos taas liian pehmeitä ja nopeasti sulavia, heitä puikko suoraan lasiin sulamaan ja lorauta perään hieman mehua, viiniä, kuoharia tai vissyä – ihana hellejuoma on hetkessä valmis.

Päärynä-M8-puikot, 6 kpl

150 g The Original M8 Riesling Gewürztraminer 2015

150 g kuorittua tuoretta päärynää

80 g glukoosisiirappia

ripaus vaniljasokeria ja/tai jauhettua inkivääriä

(syötäviä kukkia, kuten orvokkeja tai syreenin kukkia … tai vaikka ne 7 juhannusyön taikakukkaa)

Soseuta kuorittu päärynä glukoosisiirapin ja viinin kanssa. Lisää makusi mukaan vaniljasokeria tai pieni ripaus jauhettua inkivääriä. Mikäli käytät syötäviä kukkia, laita ne mehujäämuottien pohjalle, kaada sitten mehujääseos päälle. Jäädytä 4-6 tuntia, tai kunnes viinimehujäät ovat täysin jäätyneet.

Näillä mittasuhteilla ja tällä (surkealla) matikkapäällä laskien näissä puikoissa on reilu 20% glukoosisiirappia, johon voidaan laskea päälle vielä päärynän ja viinin sisältämä sokeri – lopputulos on sopivan makea ja koostumukseltaan hyvä. Makeammasta tykkäävät voivat hyvin nostaa glukoosisiirapin määrää muutamalla kymmenellä grammalla.

Suosittelen säilyttämään valmiit viinimehujäät ilmatiiviisti siellä pakkasessa, jottei niihin tartu pakastimesta hajuja ja makuja. Harvemmimpa nämä toisaalta siellä kauaa pyörivät!

Itse olen juuri nyt tykästynyt plompsauttamaan viinimehujääni joko lasilliseen kivennäisvettä, tai joskus jopa ihan viinin sekaan. Lämpimänä päivänä mehujää viilentää juomaa kivasti ja sulaessaan lasillisesta tulee jotain slushyn tai viinispritzerin tapaista. Täysin varmaa on, että seuraavan kerran kun tulee tilaisuus, tarjoilen aikuisten mehujäät kuohuviinillä täytetyistä laseista ♥

M8:sta vielä: syötiin/juotiin pikkusiskoni kanssa viikonloppuna päärynä-M8-puikot sateenkaarisushini kanssa. Ensin juotiin viiniä ihan sellaisenaan sushin kyljessä (TOIMII) ja lopuksi tipautin laseihimme mehujäät. Tarjoilin siis jälkkärini kätevästi viinilasista ja taas säästettiin tiskissä!

Sateenkaarisushin ohje löytyy täältä 🙂

Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta Valviran ohjeistuksen mukaisesti suljettu.

262 views

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

by Juulia 0 Comments
Sahramirisottoa ja kampasimpukoita

Överit vai vajarit?

Taidan olla vähän taipuvainen hurahteluun – kun innostun jostain, innostun aina täysillä. On/off -nappula yllättää välillä itsenikin, niinkuin nyt vaikka risoton kanssa: risotto ei ole koskaan ollut mielestäni kovin ihmeellinen ruokalaji, mutta sitten kuului HURRRRR … ja nyt teen sitä kokoajan.

Henkilökohtainen kyllästymispiste ei ole vielä lähelläkään, mutta ehkä en teille lukijoille tuuttaa risottoreseptiä tämän jälkeen vähään aikaan (tässähän olis jo tää punaviinirisotto, ja sit tää risi e bisi -risottopuuro tuutattu ihan parin kuukauden sisällä). Tämän reseptin haluan kuitenkin vielä tässä pääsiäisen kynnyksellä jakaa. Kyseessä on niin sopivasti pääsiäisenkeltainen ruoka, jossa on vielä omaa suosikki juhlaruokaraaka-ainettani kampasimpukkaa, joten pakkohan se on!

Sahramirisotto kampasimpukoilla on itseasiassa se ainoa risotto, jota ennen tätä hurahdustani olen oikeastaan edes tehnyt. Entinen mieheni rakasti tätä ruokaa, joten kokkailin sitä aina kun halusin hemmotella häntä. Rakastan toki itsekin kampasimpukoita, joten kyseessä ei ollut koskaan mikään uhrautuminen – olisin vain mieluummin tehnyt simpukoiden alle vaikka pastaa samalla soossilla.

Itseasiassa … nyt kun oikein muistiani kaivelen, taisin välillä kokkaillakin tästä reseptistä ”huijausversiota”, jossa korvasin risottoriisin orzolla eli jyväpastalla. Ehkäpä pitäisi herättää sekin vanha bravuuri takaisin henkiin?

Niin se ääni kellossa vaan muuttuu – rakkaille kampasimpukoille annan edelleen annoksessa kaiken kunnian, mutta kyllä se sahramilla aateloitettu risottopeti siinä allakin on melkoista herkkua ♥

Aniksen ystäville vielä pieni vinkki: välillä olen käyttänyt tässä reseptissä vermutin sijasta Pernod’ta tai jopa Ouzoa, joita en tietenkään lotraa ruokaan samaa määrää kuin vermuttia. Noin puoli desiä anisviinaa on aika passeli loraus tässä määrässä. Koko anisviinamäärä kannattaa lisätä risottoon heti alussa, toisin kuin vermutti, jota yleensä lorautan risottoon pienen määrän vielä aivan lopuksi. Mikäli kokeilet vinkkiäni, muista lisätä tuolloin muun nesteen määrää noin desillä!

Sahramirisottoa ja kampasimpukoita 4:lle

400 g risottoriisiä (esim. carnaroli)

100 g voita

3 valkosipulin kynttä

1 fenkoli

2 dl valkoviiniä

1,5 dl kuivaa vermuttia

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

n. 0,2 g sahramia

150 g sokeriherneen palkoja (tai 2 dl pakasteherneitä)

100 g parmesaania

ruukku kirveliä

suolaa, pippuria

12 kampasimpukkaa + nokare voita paistamiseen

Kuumenna kasvisliemi ja ripottele sekaan sahrami. Pidä lämpimänä. Nosta (sulatetut) kampasimpukat huoneenlämpöön ja taputtele ne kuiviksi. Silppua valkosipuli ja kuutioi fenkoli noin sentin paloiksi. Sulata puolet voista pinnoitetussa kattilassa ja kuullota fenkolia sekä valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää risottoriisi kattilaan ja sekoita niin, että jokainen jyvä saa voikerroksen. Hämmennä riisinjyviä kattilassa muutama minuutti, eli kunnes niiden reunat muuttuvat läpikuultaviksi.

Lisää desi vermuttia riisin päälle, ja sekoita kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten valkoviini, desi kerrallaan. Imeytä aina edellinen nestemäärä riisiin ennen seuraavan desin lisäämistä. Hämmennä riisiä puuhaarukalla tai lastalla pohjia myöten säännöllisesti, jottei se tartu pohjaan. Lisää seuraavaksi sahramilla maustettua lientä desi kerrallaan, edelleen kokoajan hämmentäen.

Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa olla kypsää. Älä kypsennä sitä kuitenkaan täysin pehmeäksi, siihen kuuluu jättää pieni puruvastus! Lisää lopuksi kattilaan huuhdotut sokeriherneenpalot, loppu voi, loppu vermutti sekä parmesaani. Kuumenna vielä muutama minuutti, jotta voi sulaa ja herneenpalot lämpenevät. Tarkista risoton maku, ja lisää muutama rouhaisu mustapippuria sekä suolaa mikäli on tarvis. Risoton kuuluu olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa vielä hieman lientä, mikäli koostumus on liian paksu. Käskytä ruokailijat tässä vaiheessa pöytään odottamaan annostaan!

Sulata nokare voita valurautapannussa. Suolaa ja pippuroi kampasimpukat kevyesti, ja paista niitä kuumalla pannulla kummaltakin puolelta noin minuutti – kuitenkin vain sen verran, että saat pintaan kauniin värin! Ylikypsät kampasimpukat ovat keittiösynti pahimmasta päästä, sanon minä!

Jaa risotto lautasille ja asettele vastapaistetut kampasimpukat sen päälle. Koristele ja mausta annokset vielä tuoreella kirvelillä.

Ps. kampasimpukoiden paistaminen kannattaa aloittaa vasta, kun risotto on viimeistelyä vaille valmis: sekä risotto, että kampasimpukat ovat parhaimmillaan HETI valmistuttuaan.

230 views

Ragù alla porognese

by Juulia 4 Comments
Ragù alla porognese
og:image

Lautasellani on tänään porosta tehtyä Ragù alla Bolognesea = porognesea ;) Älkää tuomitko annosparkaa kuitenkaan nimen perusteella, vaikka se kuulostaakin lähinnä huonolta vitsiltä – se on varsin herkullista!

Nerokkaasti nimeämäni italialais-suomalainen fuusiopöperö tuli laiteltua tulille, koska halusin tehdä hieman tilaa pakastimeeni. Ostimme nimittäin pikkusiskoni kanssa puolikkaan poron tuossa joulun tienoilla ja pakastin on siitä asti ollut melkoisen tukossa. Poro on minulle suhteellisen uusi raaka-aine valmistaa, joten aloitin siihen tutustumisen turvallisesti jauhelihasta. Ragúksi porojauheliha päätyi ihan hetken mielijohteesta, koska miksei?

Pataan valkoista, lasiin punaista

Bolognesen pohjaksi kuullotetaan soffritto – pieneksi kuutioiksi leikattua porkkanaa, selleriä ja sipulia. Käytin seokseen tällä kertaa juuriselleriä, jonka maku pitkään hauduteltuna on niin pehmeän täyteläinen, että arvelin sen päästävän itse poron paremmin oikeuksiinsa kuin perinteisemmän varsisellerin. Viinin suhteen pallottelin hetken punaisen ja valkoisen väliä, mutta päädyin lopulta valkoiseen, kun en silläkään halunnut poron omaa makua liikoja peittää. Perinteiseen Ragù alla Bologneseen tulee myös pancettaa, muuta sen jätin tänään kastikkeesta samasta syystä pois.

Ragù alla porognese 4:lle

n. 50 g voita

n. 600 g porojauhelihaa

100 g juuriselleriä

150 g porkkanaa

1 iso keltasipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 1,5 dl kevytmaitoa

n. 1,5 dl valkoviiniä

n. 200 g tomaattia murskattuna

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua rosmariinia

reilusti vastarouhittua mustapippuria

suolaa maun mukaan

tarjoiluun parmesaania

Valmista soffritto: kuori sipuli, porkkana ja juuriselleri, silppua pieneksi kuutioksi – itse teen kuutioista tosi pieniä, koska en halua soossiin isoja ns. sattumia, mutta voi ne jättää isommiksikin. Sulata puolet voista ja kuullota vihanneksia siinä, kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja/tai pilko kynnet, lisää valkosipuli sitten kattilaan jauhelihan kera.

Paista kaikkea keskilämmöllä, kunnes liha on ruskistunut. Alenna lämpöä ja lisää kattilaan puolet maidosta, viini sekä tomaatit. Maito on tärkeä osa ragùa, sillä se pehmentää viinin ja tomaatin hapokkuutta, ja tuo kastikkeeseen aavistuksen makeutta. Lisää kattilaan vielä ripaus suolaa, reilusti mustapippuria sekä yrtit. Sekoita hyvin ja jätä kastike kannen alle hautumaan 2-3 tunniksi. Tarkista välillä, että kastike ei pääse kuivumaan; lisää tarvittaessa kattilaan hieman viiniä tai vettä.

Pöydällä nahistuneet kirsikkatomaatit pataan hus!

Itse lisään kastikkeeseen vielä juuri ennen tarjoilua loput maidosta sekä nokareen voita, jonka jälkeen keitän kastiketta vielä muutaman minuutin (Italiassa tässä vaiheessa saatetaan lisätä näiden sijasta hieman kermaa). Ragù tarjoillaan perinteisesti tagliatellen kera, mutta omalle lautaselleni päätyi tänään astetta leveämpää pappardellea, sitä kun kaapissa kerran oli. Mikäli haluaisit kuitenkin jostain syystä suututtaa italialaisen, keitä kastikkeen kaveriksi spagettia.

Lappilaisempaan suuntaan annos kallistuu, kun kastikkeen tarjoilee puikulamuussin kera. Päädyit mihin tahansa, suosittelen kuitenkin tekemään kastiketta reilusti, sillä se vain paranee uudelleenlämmittäessä.

153 views

Osso buco bianco

by Juulia 0 Comments
Osso buco bianco

Siitä asti kun aloin pitkän kasvissyöjäelämänvaiheen jälkeen taas syömään lihaa, ovat lempiruokiani olleet pitkään hauduteltavat pataruuat. Halvemmat ruhonosat kun ovat sekä edullisempia, että usein myös maukkaampia kuin se pippuripihvi, josta kasvissyöntivuosinani uneksin…  vaikka kyllä se pihvi minulle edelleen satunnaisesti maistuu. Jo lapsena lemppariani oli karjalanpaisti, johon äiti lykkäsi aina kaikkia mahdollisia juureksia:  palsternakkaa, juuriselleriä, porkkanaa, lanttua… juureksia meidän kotona käytettiin reilusti ja usein.

En ole koskaan käynyt Italiassa, enkä siis maistanut osso bucoa sellaisena kuin sen ”kuuluisi” olla, mutta jotain osso bucon tapaista on keittiössäni tullut hauduteltua tänä talvena useamman kerran.  Tämä pitkään hauduteltu milanolainen klassikko tehdään potkasta, ja se on minusta vähän kuin Italian karjalanpaistia – pitkään hauduteltua, kotoisaa lohturuokaa siis.

Perinteisesti osso buco tehdään tomaattipohjaiseen kastikkeeseen, joka tarjoillaan luuytimellä sekä sahramilla maustetun risotto milanesen kera. Annoksen viimeistelee sitruksisen raikas mausteseos gremolata. Itse olen kuitenkin tykästynyt tekemään ns. valkoista versiota, joka tuo minulle mieleen vahvasti juuri nuo lapsuuden karjalanpaistiset makumuistot. Vien ”valkoisuuden” tässä ruokalajissa lientä pidemmälle käyttämällä vain vaaleita juureksia: juuripersiljaa, selleriä sekä palsternakkaa. Mausteita hieman vaihtelen – välillä teen hyvin pelkistetyn version, jossa on mausteena lähinnä suolaa ja pippuria; välillä ladon pataan reilusti yrttejä, chiliä tai ja jopa kanelitangon.

Ihanteellisin liha tähän ruokalajiin olisi vasikan potkakiekko, mutta ainakaan minun lähikaupastani sellaisia ei löydy. Niinpä olen kokkaillut tätä talvista lohturuokaa lähinnä naudan potkasta, joka on helpommin saatavilla oleva, suhteellisen edullinen ruhonosa. Poroa ja/tai hirveäkin voisi varmasti kokeilla, mikäli sellaisia olisi käden ulottuvilla 🙂

Oli liha sitten mitä vain, pitkä haudutusaika on oleellinen osa onnistumista. Kolme tuntia on minimi, sanoisin, hieman pidempäänkin voi pataa haudutella, mikäli vain huolehtii siitä ettei liha pääse kuivumaan.

Osso buco bianco 2:lle tosi nälkäiselle

2 naudan potkakiekkoa

4 dl valkoviiniä

4 dl kanalientä

4 laakerinlehteä

4 valkosipulin kynttä

1-2 keltasipulia

tuoretta meiramia ja/tai timjamia

(1 kanelitanko)

mustapippuria

200 g juuriselleriä

200 g palsternakkaa

200 g juuripersiljaa

Nosta potkakiekot huoneenlämpöön noin tuntia ennen kokkailua. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Viillä kiekon reunoja ympäröivä kalvo- ja rasvakerros muutamasta kohtaa halki, jottei se kypsennettäessä kutistu ja vetäise kiekkoa kupiksi. Itse myös poistan osan reunan rasvakerroksesta, luuydin tekee liemestä kuitenkin jo valmiiksi melko rasvaista ja täyteläistä. Kuivaa lihanpalat ja ruskista kuumassa pannussa molemmin puolin, lado ne sitten syvään ja kannelliseen uunivuokaan.

Kuori ja halkaise palsternakat ja juuripersiljat, lohko selleri isoiksi paloiksi. Ruskista myös juuresten leikkuupinnat ja laita nekin pataan. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet, ruskista nopeasti ja sitten nekin pääsevät pataan. Peitä koko komeus valkoviinillä ja kanaliemellä, ja ripottele vuokaan vielä mausteet, sekä rouhi pinnalle muutama kierros pippuria (tai murjo kokonaiset pippurit morttelissa karkeaksi rouheeksi).

Sitten ei muuta kuin kansi päälle ja pata uuniin! Kun puoli tuntia on kulunut, voit alentaa uunin lämmön 150 asteeseen. Jatka kypsentämistä vielä n. 2,5 tuntia; pata saa siis muhia uunissa yhteensä kolme tuntia.

Lisukkeeksi sopii hienosti vaikkapa yksinkertainen polenta, miksei myös se perinteinen risotto – itse tosin tykkään syödä tämän ruuan ihan sellaisenaan. Mössään juurekset ja lihan liemeen ja lusikoin lautaspuuron ääntä kohti. Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta hei, makuasioita nämäkin!

119 views