Löytö: musta valkosipuli

Löytö: musta valkosipuli

musta valkosipuli

Musta valkosipuli?

Musta valkosipuli valmistetaan kypsentämällä valkosipulia viikkotolkulla tasaisen lämpimässä ja kosteassa tilassa, jossa valkosipuli hitaasti karamellisoituu ja mustuu. Mitään keinotekoista väriä tai muitakaan lisäaineita ei siis näissä mustanpuhuvissa kynsissä ole! Koska kypsentäminen tapahtuu varsin alhaisessa lämpötilassa (60-75 °c), suurin osa  valkosipulin ravinteista säilyy. Lämpökäsittely kuitenkin tuhoaa valkosipulille ominaisen hajun ja kitkerän maun aiheuttavia rikkiyhdisteitä (ping kaikki valkosipulihönkää kammoavat)!

No milles se sitten oikein maistuu? Musta valkosipuli maistuu siirappimaisen makealle ja vanhan balsamicon tapaan kirpeälle. Maussa on myös aavistus lakritsijuurta, hyvin tumman suklaan kitkeryyttä sekä täyteläistä umamia. Jos tamarindi on makuna teille tuttu, makua voi verrata myös siihen. Näiden kynsien popsiminen on siis makuelämyksenä kaikkea muuta kuin mitä valkosipulia syödessä odottaisi. Koostumus mustassa valkosipulissa on hauskan nahkea ja kumimainen ja nämä kynnet on helppo muussata tahnaksi halutessaan vaikka peukalolla.

musta valkosipuli

#TRENDING!?

Mustaa valkosipulia on syöty iät ja ajat Aasiassa (miten ne parhaat kulinaariset keksinnöt aina tulevatkin just sieltä?), missä sen on uskottu mm. suovan syöjälleen pitkää ikää. Viime vuosikymmenien aikana sitä on ruvennut löytymään kulinaristien lautasilta myös täällä puolella palloa. Syy on jäljitettävissä korealaiseen Black Garlic Inc. -yhtiöön, joka ilmeisesti alkoi vuonna 2004 vahvasti tuotteistamaan mustaa valkosipulia ja tuomaan sitä yhdysvaltojen markkinoille superfoodina. Joidenkin lukemieni juttujen mukaan yhtiön perustaja väittää suorastaan keksineensä mustan valkosipulin ihan itse!

Oli buumin takana sitten mitä oli, mustalta valkosipulilta on jokatapauksessa ollut vaikea välttyä. (Varsinkin, jos on katsonut esim. ohjelmia nimeltä MasterChef, TopChef, Mind of a Chef, Ugly Delicious, Cooked ja Chef’s Table) Kyllä, kyseessä on suorastaan trendiraaka-aine!

musta valkosipuli

Käyttö

Itse olen bongannut mustaa valkosipulia livenä mm. Köpiksen trendikkäistä ramenkuppiloista sekä Berliinin vegapainotteisen gastropubin BRLØ:n muussikulhosta. Musta valkosipuli käy mausteeksi niin majoneesiin kuin muihinkin kastikkeisiin, sillä maustaa ihanaksi yksinkertaiset pastat, miedot keitot, leipätaikinat ja kyllä, erityisesti perunamuussin. Mielestäni helpoin tapa saada mustan valkosipulin ihana maku leviämään ruokaan kuin ruokaan on kynnen muussaaminen veitsen lavalla tai hiertäminen rikki haarukalla neste- tai öljytilkan kanssa.

Mihin en mustaa valkosipulia ”tuhlaisi”, ovat liian mausteiset, tuliset, voimakkaat ja runsasaromiset ruuat. Mustan valkosipulin upea maku ei pääse super intensiivisten raaka-aineiden seassa oikeuksiinsa, vaan se katoaa niiden sekaan. Jos olet siis ensin metsäsästänyt tätä herkkua innoissasi käsiisi, sitten kiljunut kaupassa hallelujaa sitä löydettyäsi (no okei, kiljuin ilosta sisäisesti), sitä ei kannata minusta käyttää ihan mihin vain ja miten vain! Toisaalta jos on hamstrannut kotiinsa useita purkkeja tätä ihanuutta (kuten minä), niin mikäpä estää tekemästä rohkeampiakin kokeiluja! Suurin vaara purkin avaamisen jälkeen on nimittäin ainakin minusta se, että sen on napostellut tyhjäksi laittamatta kynnen kynttä yhteenkään ruokaan.

musta valkosipuli

Musta valkosipuli = terveysruokaa?

Netistä löytyy liuta jos jonkinlaista nettisivua, jotka ovat omistautuneet luetteloimaan mustan valkosipulin terveyshyötyjä (esim. tämä ja tämä). Valmistusprosessi on monen näistä sivuista mukaan verrainnollinen fermentoimiseen ja fermentoidut ruuathan toki hyväksi meille yleensä ovat. Tosin mitä tulee siihen fermentaatioon, esim. tämä juttu sanoo, että ehei, ei se musta valkosipuli mitään fermentoitua ole, hitaasti kypsennettyä vaan.

Ota tuosta nyt sitten selvää 😀 herkullista musta valkosipuli joka tapauksessa on. Itse en osaa näihin terveysväitteisiin ottaa kantaa ja lähdekriittisyys on nettiä selaillessa aina paikallaan … mutta tuskinpa valkosipulista epäterveellistä ainakaan kovin helpolla saa ♥

Ps. Omat espanjalaisperäiset mustat luomupalleroni olen ostanut Ruohonjuuresta ja ympyrätalon S-Marketista noin neljän euron purkkihintaan.

Pps. Jos innostut kokeilemaan mustan valkosipulin valmistamista DIY-henkeen ihan itse, kurkkaappa vaikkapa tämä Utelias kokki -blogin juttu!

98 views

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 6 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta

180 views

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia 4 Comments
Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

hobbit food

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

mesjuusto

polentaTässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

mesjuusto

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää ”lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

paistettu kantarelli

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen

Onko teillä syystraditioita?
98 views

Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

by Juulia 3 Comments
Ajo blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

cherry ajo blanco

Ajo blanco eli ”valkoinen gazpacho” on toistaiseksi isoin ruokahurahdukseni tänä kesänä. Keitosta olen toki ollut tietoinen jo pitkään, mutta vasta syötyäni tätä täyteläistä ja valkosipulista kylmää keittoa alkukesän Berliinin reissullani, iski se totaalinen hurahdus ♥

Ajo blanco tarjoillaan usein viinirypäleiden tai melonin kera, mutta Berliinin Industry Standard -ravintolassa keittoa ryyditti tuore kirsikka … ja se olikin menoa sitten se. Juuso kysyi jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen, saisiko samanlaista kotipöydässäkin, eikä siinä sitten kauaa mennyt, kun jo surauttelin ensimmäisiä testikeittoja kasaan. Nyt keittoa on syöty reilun viikon aikana jo neljänä päivänä ja jahka saan tämän jutun kirjoitettua, saadaan määräksi viisi 😀

ajo blanco

Ajo blanco on nimensä mukaisesti valkosipulinen keitto, joten valkosipulilta sen kuuluu maistua. Määrää kannattaa kuitenkin jokaisen viilata omaan makuunsa sopivaksi. Itselläni lipsahti keittoon nimittäin ekalla kokkauskerralla vähän liikaakin kynsiä, jonka seuraamuksena ainakin yksi viaton sivullinen (hammaslääkäri), sai kaksi äärimmäisen valkosipulihönkäistä asiakasta itselleen seuraavana aamuna (sori siitä).

cherry ajo blanco

Huom! Useimmissa ajo blanco -resepteissä ei manteleita liotella, mutta itselläni on tapana tehdä niin. Mantelien liottaminen edes muutaman tunnin verran tekee keiton rakenteesta mielestäni pehmeämpää, mutta jos vain mahdollista liotan mantelit mieluiten yön yli jääkaapissa. Bonushyöty manteleiden liottamisella on mm. niiden helpompi sulavuus ja jos niissä samalla aktivoituu entsyymitoiminta ja kasvaa vitamiini- ja mineraalipitoisuus, niin sen parempi 😀

Ajo Blanco kirsikoilla

Vegaaninen

4:lle

100 g vaaleaa kuoretonta leipää (esim. ciabattaa)

200 g kuorettomia (raakoja luomu)manteleita

2-3 avomaankurkkua (n. 250 g)

2 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa

2-3 valkosipulin kynttä

½-1 tl suolaa

1 tl sokeria

n. 2 dl kylmää vettä

2-3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

1 ½ dl miedon makuista (neitsyt)oliiviöljyä

n. 20 tuoretta kirsikkaa

tuoretta kirveliä (+ ½ dl neitsytoliivilöjyä)

Valmistus:

Aloita keiton valmistelu edellisenä päivänä huuhtomalla mantelit ja laittamalla ne yön yli likoamaan jääkaappiin runsaaseen veteen. Huuhtele mantelit seuraavana päivänä ja jätä ne huoneenlämpöön muiden valmistelujen ajaksi. Kuori ja murskaa tai viipaloi ohuelti valkosipulinkynnet. Laita valkosipuli, suola, sokeri sekä viinietikka pieneen kulhoon ja jätä valkosipuli tekeytymään siksi aikaa kun leikkaat leivästä kuoren pois ja laitat sen likoamaan omaan vedellä täytettyyn kulhoonsa. Etikassa hetken muhiessaan raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee.

Leivän liottamiseen riittää minusta lyhytkin aika, 10-15 minuuttia. Jos iskee äkillinen tarve saada tätä keittoa nenän alle, voi mantelit laittaa yön yli liottelun sijaan puoleksi tunniksi – tunniksi reilusti lämpimään veteen hieman pehmenemään tai skipata liotusvaiheen kokonaan. Joka tapauksessa, kun mantelit ovat valmiita käytettäväksi, voit jatkaa kokkailua.

Puristele leivästä enin neste ja laita se mantelien kanssa blenderiin, silppuriterällä varustettuun monitoimikoneen kulhoon tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Kuori avomaankurkut ja leikkaa nemuutaman sentin kokoisiksi paloiksi, säästä puolikas kurkku keittojen koristelua varten. Lisää tehosekottimeen/blenderiin sekä valkosipuliseos että kurkku ja soseuta huolella. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat soseesta mahdollisimman sileää.

Kun mantelit ovat soseutuneet mahdollisimman sileiksi, lisää kulhoon öljy sekä (loppu) kylmä vesi ja soseuta keitto taas tasaiseksi. Sekoita keittoon lopuksi niin paljon mantelimaitoa, että saat siitä sopivan paksuista. Itse tykkään jättää ajo blancon sen verran paksuksi, että kun lisään lautaselle myöhemmin kirsikan ja kurkun paloja, ne eivät uppoa keiton alle. Mitään paksua puuroa ajo blanco ei silti minusta saa olla.

Tarkista keiton maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Laita ajo blanco sitten jääkaappiin kylmenemään ja tekeytymään vähintään tunniksi. Keiton voi myös valmistaa jääkaappiin odottelemaan jo edellisenä päivänä, se kun tuppaa paranemaan saadessaan viilentyä ja tasaantua rauhassa. Itse teen kerralla mieluusti jo tuplasatsin josta syödään useampi päivä, kun tiedän miten hyvin soppa meille uppoaa 🙂

ajo blanco

Tarjoilu:

Kun haluat tarjoilla keiton, puolita kirsikat ja poista niistä kivet. Voit käyttää kirsikat puolitettuina tai viipaloida nitä vielä vähän pienemmiksi. Kuutioi/viipaloi myös pätkä kuorittua avomaankurkkua. Aseta osa kirsikan viipaleista ja avomaankurkusta lautasten pohjille. Annostele ajo blanco niiden päälle ja koristele annokset sitten jäljelle jääneillä kirsikoilla ja kurkulla.

Itse tykkään lisätä keiton pinnalle myös hieman tuoretta kirveliä sekä kirveliöljyä, jonka teen soseuttamalla kourallisen kirveliä oliiviöljyn kanssa. Toki maukasta oliiviöljyä voi pirskotella keiton päälle ihan sellaisenaankin! Erilaiset syötävät kukat viimeistelevät keiton erityisen näyttävästi ja mustapippuriaddiktina rouhin tähänkin ruokalajiin välillä pippuria päälle.

Taidankin lähteä tästä keittiöön fiksaamaan päivän annosta…

ajo blanco

Ps. Jos ne pienet ja inisevät verenimijät, joita saa kokoajan olla hätistelemässä olisivat sukua Draculalle, söisin tätä keittoa vastaisuudessakin kyllä maksimivalkosipulimäärällä 😀

Pps. Keiton sivutuotteena kotoasi löytyy leivänkuoria. Suosittelen tekemään niistä kirsikka-nektariini panzanellaa!

833 views