Jouluinen pannukakkukakku

Jouluinen pannukakkukakku

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Yksi rakkaimmista joulumuistoistani liittyy aaton aamuihin. Ihan viime vuosiin asti me aikuiset tyttäret ollaan vietetty jouluja lähes poikkeuksetta äidin luona, missä asiat kulkevat aina jo lapsuudesta tuttua kaavaansa: päivä aloitetaan aamusaunalla ja sitten syödään myöhäinen aamupala, riisipuuroa ja sekametelisoppaa.

Äiti piilottaa puuroon aina mantelin, jonka löytämisestä me lapset aikuiset tietysti kisataan. Viime aikoina tosin niitä manteleita on ruvennut ilmestymään äidin joulupuuroon vähän runsaamminkin, mitä lie hän mahtaakaan yrittää vihjata…

Riisipuuro liittyy siis mielessäni saumattomasti jouluun, joten tuntuu aina vähän hassulta syödä riisipuuroa muina vuodenaikoina (riisipuuroa kesällä? HULLUUTTA). Lisäksi riisipuuro liittyy tietysti äitiin, jonka keittelemänä sitä eniten syön. Itse en siis ole riisipuuroa lähtenyt hämmentelemään, vaikka olisin jonkun joulun äidin helmoista vähän kauempana viettänytkin. Mutta nytpä on sekin tilanne korjattu!

Vuoden viimeisen Urtekram yhteistyöni aihe on nimittäin jouluisasti luomu puuroriisi sekä perinteiset joulupuuron kumppanit, kuivatut hedelmät ja joulumausteet. En näistä raaka-aineista silti perinteistä puuroreseptiä teille ole kehitellyt, vaan ideoin joulupuuron mahdollisille jämille jatkojalostuskeinon 🙂

Päättyvän vuoden yhteistyöt Urtekramin kanssa ovat olleet minulle ilo ja kunnia, heidän luotettavista, puhtaista ja monipuolisista tuotteista kun on aina ollut inspiroivaa lähteä kehittelemään reseptejä. Tällä kertaa reseptinkehittelyni lähti joulupuuromuisteloista toisen rakkaan makumuiston suuntaan, johon riisipuuron jämät voi upottaa herkullisesti. Iki-ihana ahvenanmaan pannari valmistettiin meillä aina riisipuurosta!

Jalostin siis mantelimaitoon keittelemäni riisipuuron hieman tavallista paksummaksi pannukakkutaikinaksi, josta sitten paistoin pannukakku-keikauskakun. Taikinan pohjalle piilotin glögissä liotettuja kuivattuja hedelmiä, sekä riisipuuroon ehdottomasti kuuluvaa kaneli-sokeriseosta, taikinan maustoin perinteisesti kardemummalla.

Hieman mietitytti, miten pannaritaikina toimisi keikauskakkuna, mutta lopputulos onnistui yli odotusten! Ehkä sitä riisipuuroa täytyy nyt ruveta keittelemään useamminkin – ja aina tietysti vähän yli omien tarpeiden, jotta saadaan syy tehdä lisää pannarikakkua ♥

Riisipuuro on luontaisesti gluteenitonta herkkua, joten päätin tehdä pannukakkukakusta samantein muutenkin gluteenittoman herkun. Urtekramin leivontamixit tulivat minulle tutuksi keväällä gluteenittoman olut-cheddar pannuleivän tekemisen yhteydessä ja minusta on kiinnostavaa testailla erilaisia käyttökohteita niille edelleen (vaikkei tällä kertaa kukaan gluteeniherkkä ystäväni ollutkaan tulossa kylään kakkua maistamaan).

Maidottomaksikin ohje muuntuu helposti, kun käyttää taikinassa ja kakkuvuuassa voin sijasta kasvipohjaista margariinia 🙂

Joulupannukakkukakku

Riisipuuroon:

2 dl Urtekram luomu puuroriisiä

2 dl vettä

1 l rasvaista ja makeuttamatonta mantelimaitoa

1 tl suolaa

(1 manteli romantikoille)

Kakkutaikinaan:

3 dl kylmää riisipuuroa

4 dl mantelimaitoa

4 kananmunaa

½ dl (kookos)sokeria

2 ½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (esim. Urtekram yleis leivontamix)

1-2 rkl Urtekram jauhettua luomukardemummaa

1 tl Urtekram luomuvaniljajauhetta

Vuuan pohjalle:

n. 200 g kuivahedelmiä, esim. Urtekram luomu luumuja, aprikooseja ja/tai aurinkokuivattuja viikunoita

3-4 dl glögiä

½ dl sokeria

1 rkl Urtekram luomukanelia

n. 50-70 g voita, kasvimargariinia tai neitsytkookosöljyä

Glögisiirappiin:

n. 1 ½ dl kuivahedelmien liotusglögiä

n. ½ dl sokeria

Keittele ensin riisipuuro. Äitini teki riisipuuron yleensä vesihaudekattilassa, minulla ei sellaista ole, joten teen sen pinnoitetussa kasarissa.

Kiehauta vesi ja lisää siihen puuroriisi. Kun vesi on melkein imeytynyt riisiin, lisää mantelimaito. Säädä lämpötila hieman alle keskilämmön ja keittele puuroa aina välillä hämmentäen noin 45 minuuttia, eli kunnes se paksuuntuu. Lämpö ei saa olla liian korkea tai puuro palaa pohjaan. Mausta puuro lopuksi suolalla, sekä tipauta sekaan halutessasi manteli. Ota puurosta 3 dl sivuun pannukakkukakkutaikinaa varten – loput voi syödä just niin kuin omaan makuun sopii (mikä täällä tarkoittaa kanelin ja sokerin kera).

Pannukakkukakun valmistaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin laittamalla kuivahedelmät likoamaan glögiin – ideaalitilanteessa ne kylpevät maustumassa ja pullistumassa glögissä yön yli jääkaapissa, mutta muutama tunti huoneenlämmössä toimii akuutin pannarikakun himossa vallatessa myös.

Pannukakkukakkutaikina on helppo valmistaa: sekoita kylmä riisipuuro, mantelimaito, jauhot, munat, sokeri sekä mausteet hyvin sekaisin ja jätä taikina noin puoleksi tunniksi turpoamaan. Laita sitten uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Voitele suorapohjainen kakkuvuoka tai paistinpannu reunoja myöten paksulti huoneenlämpöisellä voilla, kasvimargariinilla tai neitsytkookosöljyllä. Mikäli haluat pelata keikaushommissa varman päälle, laita vuuan pohjalle juuri sopivan kokoiseksi leikattu leivinpaperi, jonka voitelet tietysti silloin vuuan pohjan sijaan – itse koen tämän varotoimenpiteen kuitenkin ylimitoitetuksi, kunhan vuoka/paistinpannu on voideltu tarpeeksi runsaasti (mistä ei tässä köökissä koskaan tarvitse murehtia, olen aikamoinen voin suurkuluttaja).

Ripottele paistoastian pohjalle hieman sokeria ja kanelia, lado sitten glögissä mehevöityneet kuivahedelmät vuokaan. Kakku on keikautettuna erityisen näyttävän näköinen, kun leikkaat hedelmät puoliksi ja ladot ne vuokaan leikkauspinta pohjaa vasten.

Kaada sitten pannukakkukakkutaikina hedelmien päälle ja lykkää paistoastia keskitasolle uuniin n. 40 minuutiksi, eli kunnes se on pinnalta kauniin ruskistunut ja kypsä (testaan itse kypsyyden perinteisesti hammastikulla – jos siihen ei jää kiinni taikinaa, kakku on valmis).

Anna valmiin pannukakkukakun jäähtyä paistoastiassaan viitisen minuuttia ennen kumoamista. Varmistele varovasti tylsän puoleisella veitsellä, että kakun reunat ovat irti vuuasta ja aseta sitten paistoastiaa hieman isompi lautanen sen päälle. Ota molemmilta laidoilta tukeva ote ja humpsauta kakku nopeasti ympäri niin, että se tipahtaa tarjoilulautaselleen.

Huom! Älä jätä kakkua vuokaan jäähtymään: kakun pohjalle muodostunut tahmea siirappi tarttuu jäähtyessään astiaan aina vain tiukemmin, etkä saa sitä jäähtyneenä enää ihan niin vain vuoasta ulos.

Kuivahedelmien liotuksesta ylijääneen glögin voi keittää siirapiksi sokerin kera. Siirapin kokoonkeittelyaika riippuu käyttämäsi glögin määrästä, mutta siirappi on valmista, kun se valuu lusikasta hieman paksumpana norona. Pidä kuitenkin mielessä, että siirappi jähmettyy reilusti lisää jäähtyessään, ole siis tarkkana ettet keitä siirappia liian paksuksi!

Pannukakkukakku on minusta parhaimmillaan vielä hieman lämpimänä. Itse tarjoilen sen mieluiten Ahvenanmaan pannarin tyyliin kermavaahdon kera ja viimeistelen annoksen glögisiirapilla. Ah, nam!

Ps. Edelliset Urtekram -yhteistyöjuttuni löytyvät täältä 🙂 Olisi tosi hauska kuulla, mitä olette niistä tykänneet. Omia suosikkejani ovat olleet Risottopuuroa Risi e bisi sekä Kookosöljyssä haudutettua nieriää ”sous vide” 🙂

277 views

Teetä ja porkkanakakkupuuroa

Teetä ja porkkanakakkupuuroa

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Mulla on teetä ja porkkanakakkupuuroa, en tarvii enää sitä sympatiaa!

On olemassa kaksi asiaa, joilla arkihemmottelen itseäni vuodesta toiseen: puuro ja tee.

Teetä olen rakastanut yläasteikäisestä asti, jolloin päädyin TET-harjoitteluun paikalliseen karkkikauppaan. Harjoittelupaikassani ”Naminurkassa” myytiin makeisten lisäksi myös jos jonkinlaista teetä ja kahvia, joita sain välillä myös punnita valmiiksi pusseihin. Muistan edelleen elävästi, kuinka huumaville erilaiset maustetut teelajit tuoksuivat … ja yhtä elävästi muistan pettymykseni, kun joku erityisen ihanalle tuoksuva tee maistuikin juomaksi hauduteltuna lähinnä lämpimälle tiskivedelle (ilmaisu aitoa teini-minua).

Varsinainen tee ei minulle siis ole se juttu, vaan erilaiset yrteistä ja/tai mausteista ja/tai kuivatuista hedelmistä ja marjoista valmistetut haudukkeet, joita vain jääräpäisesti kutsun teeksi 😀 Haudukkeilla on tapana nimittäin maistua vahvasti siltä, miltä ne tuoksuvatkin, enkä voisi elää ilman niitä. Tällä hetkellä kotonani on varovaisen arvion mukaan noin 20 erilaista hauduke- ja teemakua, joita en yritä edes lähteä laskemaan, yhdessä rasiassa kun saattaa olla yksittäisiä pusseja vähän useammastakin pakkauksesta. Pakkauksiakin on niin paljon, että ne tuppaavat suorastaan vyörymään kaapista ulos heti kun ovea vähänkin raottaa… vaikka olen vienyt työpaikallenkikin vähintään viisi pakettia!

Hari Tean yrtti- tai mausteteetä löytyy teekaapistani aina 

Puuroonkin minulla on pitkä ja harras rakkaussuhde: lapsuuden lempiaamupala on edelleenkin se, mihin turvaudun, kun kaipaan nopeasti jotain lohdullista ja lämmittävää. Pitkän aikaa lempipuuroni oli ehdottomasti maitoon keitetty kaurapuuro superisolla voisilmällä ja ekstrasuolalla, nykyään minulle tosin kelpaa jo vähän kokeellisemmatkin hiutale- ja makuyhdistelmät.

Kevättalvella hurahdin ”suolaisiin puuroihin”, (vaikken koskaan ole kovin makeista puuroista muutenkaan pitänyt) ja kulhoon päätyi harva se kerta niin pehmeäksi keitettyä kananmunaa, pekonia, kuin juustoakin. Paras kokeiluni suolaisten puurojen maailmassa on toistaiseksi kuitenkin ollut Urtekram-yhteistyön merkeissä kehitelty ”risottopuuro” Risi e Bisi, jossa siis keittelin täysjyväriisihiutaleista puuron sijaan risottoa. Suosittelen testaamaan!

Tämänkertaista Urtekram-yhteistyötä varten sain testattavakseni muutaman Hari Tean luomuteen. Lemon, Apple & Ginger on ihanan pirteä ja virkistävä, Sweet Hibiscus & Mint kuin vartavasten minulle tehty: rakastan hibiscusta ja sitä saisikin olla jääkaapissa janojuomaksi valmistettuna aina!

Kolmas testimaku, Classic Chai, sisältää mm. ruusun- ja vadelmalehtiä sekä jouluisia mausteita, kuten kanelia, neilikkaa ja kardemummaa. Se on tähän vuodenaikaan ja erityisesti puurolautaselleni se kaikkein huoukuttelevin valinta lämpimän ja intensiivisen mausteisuutensa vuoksi.

Niin niin, puurolautaselle – tykkään kovasti käyttää teetä myös ruuanlaitossa! Kaikki mausteiset teet kuten chai sekä esimerkiksi Sweet Choco & Chili toimivat ihanasti vaikkapa samettisen kurpitsakeiton nesteenä, sekä tietysti makeissa jälkkäreissä, kuten pannacotassa. Olen myös hoksannut voivani keittää puuronikin siihen: kaksi rakasta asiaa yhdessä, täydellistä!

Koska chai-mausteet tuovat minulle mieleen joulupipareiden ja kuivakakkujen lisäksi myös porkkanakakun, päätin tehdä chai-puuron sijaan porkkanakakkupuuroa. Samalla sain ympättyä kahden rakkaan asian sekaan vielä kolmannen: porkkanan!

Porkkanat ovat olleet suurta herkkuani aivan pikkulapsesta, jopa siinä määrin, että niistä on nakerreltu äidille suorastaan veistoksia! Kuva olis kiva näistä luomuksista näyttää, mutta sellaisia ei valitettavasti taidettu koskaan ottaa. Ensimmäinen animaationi, ”Pelle Porkkana” on sentään säilynyt, porkkanataidetta olen siis tehnyt moneen lähtöön!

Päivän aloittaminen lautasellisella tätä herkkua on todella ollut parasta mitä olen itseni hyväksi tehnyt pitkään aikaan!

Vaikka kutsun tätä kolmen rakkaan maun yhdistelmää porkkanakakkupuuroksi, se ei kuitenkaan ole mitään kovin rasvaista ja sokerista, vaan suorastaan terveysruokaa. Makeus puuroon tulee nimittäin lähinnä chai-mausteista sekä puuroa koristavista mulperimarjoista … ja ihan piiiiikkuisesta lorauksesta vaahterasiirappia.

Eipä se ”kakun” kuorrutekaan ole tällä kertaa mitään voin, sokerin ja tuorejuuston seosta, vain nokare vatkattua kookoskermaa. Kauran, porkkanan ja viikunan sisältämien kuitujen lisäksi tässä puurossa on myös proteiinia, kiitos sekaan lisättyjen pähkinöiden. Mitä tulee makuun, tämä päihittää monen kakun – ainakin, jos tällaiselta puuro, porkkana ja teehullulta kysytään 😉

Porkkanakakkupuuro 2:lle

5 dl vettä

3-4 Hari Tea Classic Chai -pussia

2 dl kaurahiutaleita

1 iso hienolla terällä raastettu porkkana (n. 2 dl raastetta)

3-4 rkl vaahterasiirappia

10 saksanpähkinää rouhittuna tai 2-3 rkl saksanpähkinävoita

¾ tl Urtekram luomu vaniljajauhetta

ripaus Urtekramin jauhettua aitoa luomukanelia sekä kardemummaa

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

½-¾ dl kookoskermaa (vatkattuna, jos haluat)

2 tuoretta viikunaa tai esim. persimonia

4 rkl mulperimarjoja

4 rkl Urtekram Paahdettuja Luomu Kookoslastuja

Keitä vesi ja jätä teepussit hautumaan siihen vähintään vartiksi. Mitä vahvemman makuista juomaa teet, sen parempi – jos multa kysytään! Kun juoma on kunnolla maustunut, purista vielä kaikki neste teepusseista sen sekaan. Kiehauta juoma sitten kattilassa ja lisää sekaan puurohiutaleet. Keitä puuro kypsäksi ja raasta sekaan sitten yksi iso porkkana (tai muutama pienempi). Porkkanaraastetta ei tarvitse enää keitellä niin säilyy ravinteetkin mukana paremmin.

Lisämakua, energiaa ja rakennetta puuro saa mukaan rouhitusta saksanpähkinästä, jonka sijasta voit toki käyttää myös muita pähkinöitä tai muutaman ruokalusikallisen pähkinävoita, joka sulaa ja sekoittuu kuumaan puuroon hienosti. Mausta puuro vielä aidolla vaniljalla, kanelilla, kardemummalla, muutamalla ruokalusikallisella vaahterasiirappia, sekä ripauksella suolaa.

Tarjoile porkkanakakkupuuro kookoskerman, tuoreiden viikunoiden, ihanien karamellisten mulperimarjojen ja rapeiden paahdettujen kookoslastujen kera. Viikunasesonki alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi persimonisesonki on juuri käynnistymässä ja se käy niin maun kuin koostumuksenkin puolesta tälle puurolautaselle loistavasti. Sitä siis täälläkin seuraavaan kulholliseen!

Ps. Mikäli haluat vatkata kookoskerman, säilytä tölkkiä jääkaapissa yön yli äläkä sekoita kookoskermasta erottunuttta ohutta nestettä paksuun kermakerrokseen. Vispaa vain paksua ja kermaista osaa ja mausta se halutessasi ripauksella vaniljaa ja vaahterasiirappia.

405 views

”Hitaasti mutta varmasti” – dry rub siivet

”Hitaasti mutta varmasti” – dry rub siivet

Yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Rapeita päältä, sisältä silkkaa silkkiä

Paistoin elämäni ensimmäiset kanansiivet vasta muutama kuukausi sitten. Miksi oi miksi? Helpompaa, edullisempaa ja herkullisempaa kanaruokaa en ole nimittäin vielä aikaan saanut!

Kasvissyöntivuosinani kanansiipien väliin jättäminen on toki ollut selviö, mutta onhan tässä nyt lihaa taas tullut syötyä jo nelisen vuotta. Uteliaana olen maistanut kaikenlaista kateenkorvasta sydämeen, sillä koko eläimen hyödyntäminen on mielestäni luomun tai riistan valitsemisen ohella fiksun lihansyöjän merkki. Wingsejä lautaselleni ei kuitenkaan ole eksynyt kuin muutaman kerran, eivätkä ne ole juuri olleet oikein mistään kotoisin: rasvaisia, sitkeitä, lötköjä ja sotkuisia syödä. Maistettuani ensimmäisen kerran hyviä siipiä, aloin kuitenkin ymmärtämään miksi ne ovat niin monelle niin suurta herkkua.

En olisi silti varmaan lähtenyt kokeilemaan siipien paistelua itse kotona, ellen olisi innostunut niiden kasvisversiosta, kukkakaaliwingseistä 😀 Kyllähän se on hieman huvittavaa, että ennen kuin olen kunnolla tutustunut esikuvaan, teen jo sen vegeversiota… mutta hei, miksipä ei!

Kukkakaaliwingsit…

…ja niiden esikuva. Hyviä molemmat!

Kukkakaaliwingsit olivat niin kova menestys kotonani, että sormiani alkoi nopeasti syyhyttää ihan aitojenkin siipien kokkailu. Friteeraus ei ole mieleeni, enkä omista grilliä, joten päädyin etsiskelemään ohjetta, jonka voisi toteuttaa uunissa. Hyvin pian nettiä kaiveltuani tielleni osui useampi ohje, jossa hyödynnetään ”low and slow” -ideologiaa; raaka-aine kypsennetään hitaasti matalalla lämmöllä mehevän mehukkaaksi ja mureaksi.

Kikkailtuani talvella kotikutoisella sous vide -metodillani onnistuneesti nieriän lisäksi myös varsin mehukasta ja kosteaa kanaa, innostuin luonnollisesti ajatuksesta, että siivetkin voisi valmistaa melko matalassa lämpötilassa. Jo ensimmäinen kokeilu oli menestys, joten olen lopullisesti myyty hitaalle hauduttelulla –  ehkä seuraavaksi ostan kirppikseltä 90-luvun ostosTV-hitin aromipesän ja testaan, mihin siitä olisi!

Koska rakastan runsaita makuja, mutta inhoan siivoilua, halusin kokeilla siipien kuivamaustamista dry rub -seoksella. Se on helppoa ja suhteellisen sotkutonta, mausteet kun voi hieroa siipiin esimerkiksi muovipussissa – kädet pysyvät puhtaana ja pussia ei tietysti tarvitse tiskatakaan. Mausteitakin kotoani löytyy runsain mitoin taannoisen Urtekram -mausteyhteistyön (joka oli siis juurikin tuo kukkakaaliwings) jäljiltä.

Yhdistän mieluusti jotain hieman makeaa suolaiseen ruokaan, erityisesti, kun tekeillä on jotain jonka pinta kaipaa karamellisointia. Pieni makeus korostaakin näiden siipien savuisuutta mukavasti ja tekee pinnasta ihanan rapean. Sokerina käytin tällä kertaa Urtekramin luomu kookossokeria, jonka karamellinen ja aavistuksen savuinen syvä maku sopii siipiin kuin nakutettu.

Kaakkois-Aasiassa kookospalmun kukkien nektarista keiteltyä sokeria on käytetty iät ja ajat, mutta meille länsimaissa tuote on vielä suhteellisen jännä uutuus. Maun puolesta se on lähellä tummaa ruokosokeria, mutta on selvästi karamellimaisempi. ”Tavallista” valkoista sokeria kotoani harvemmin löytyykään, sen sijaan en voisi elää ilman vaahterasiirappia. Urtekramilta löytyy kookoksenkukkasokerista myös siirappiversio, joka on toistaiseksi vienyt kotonani vaahterasiirapin paikan. Siinä on makeuden lisäksi myös mukavasti kirpeyttä, ja se sopii mahtavasti niin aamupuuron, kuin hedelmäsalaatinkin päälle.

Hitaasti mutta varmasti – dry rub wingsit 2:lle

n. 800 g kanansiipiä (mieluiten luomua)

dry rub -mausteseokseen:

1 tl jauhettua mustapippuria

1 tl suolaa

1 tl savupaprikaa

1 tl juustokuminaa

2 tl chilihiutaleita

1 tl sinappijauhetta

1,5 tl jauhettua inkivääriä

2 rkl Urtekram kookossokeria

Lämmitä uuni 125 asteiseksi. Nosta siivet huoneenlämpöön noin puoli tuntia etukäteen.

Sekoita kuivamausteseoksen ainekset kulhossa tai isossa minigrippussissa ja lisää siivet. Sekoittele siipiä mausteissa niin, että ne ovat kauttaaltaan mausteiden peitossa, itse oikein hieron maustetta siipiin.

Asettele siivet uuniritilälle nahkapuoli ylöspäin. Laita ritilä leivinpaperoidun uunipellin päälle ja tuuppaa sitten sekä ritilä että uunipelti uuniin alatasolle. Anna siipien paistua hiljalleen noin puolitoista tuntia ja käännä ne sitten ympäri. Paista vielä puolitoista tuntia – paistoaika voi olla itseasiassa kokonaisuudessaan huoletta jopa neljä tuntia, sanoisin että kolme tuntia on kuitenkin minimi. Käännä siivet takaisin nahkapuoli ylöspäin. Nosta uunin lämpö kahteensataan ja ruskista siipiä uunin ylätasolla tai grillivastuksen alla vielä hetki, jotta saat niiden pintaan kunnolla väriä.

Tarjoile siivet esimerkiksi ruohosipulilla, piparjuurella ja sinapilla maustetun ranskankerman kera – myös perinteinen varhaiskaalisalaatti chilillä ja appelsiinimehulla terästettynä toimii siipiien kaverina loistavasti. Siihenkin lorotan muuten sekaan nykyään kookossiirappia ♥

Matalassa lämmössä pitkään paahtuneet siivet ovat pinnaltaan rapeita mutta sisältä silkkisiä, toisinsanoen sekä nautinnollista että helppoa syötävää. Enin rasva valuu hitaasti kypsennettäessä siivistä ritilän alapuoliselle pellille, mutta liha säilyy silti mehukkaana ja se suorastaan tipahtaa irti luusta. Juusonkin mielestä siipien syöminen on aina ollut sotkuista puuhaa, mutta näitä siipiä hän on syönyt hyvällä halulla – jäljelle kun jää vain kasa puhtaita luita.

Ps. sen uuniritilän saa sitten puhtaaksi hinkkaamalla sitä muutamalla sokeripalalla (ainoa järkevä käyttötarkoitus sokeripaloille jos minulta kysytään) 😀

151 views

Gluteeniton olut-cheddar-pannuleipä

Gluteeniton olut-cheddar-pannuleipä

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Urtekram

Olen viime aikoina nauttinut kaljaa aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi … yhtenä päivänä taisin kiskaista sitä lounaaksikin. Elkääpä kuitenkaan huolestuko! Tässä keittiössä on nimittäin jätetty se olut juomatta – syöty sitä kyllä on! Cheddarilla, kevätsipulilla ja jalapeñolla maustettu gluteeniton olutleipä on ollut pelastajani, kun työpäivät ovat venyneet harva se päivä iltamyöhään.

Tämä olutleipä on  nopea ja helppo valmistaa ja sopivan ruokaisaa vaikka mille aterialle. Voisinpa itseasiassa syödä sitä jälkkäriksikin! Testailin reseptiä viime viikonloppuna niin ahkerasti, että pakastimessani riittääkin nyt sitä kaljaa vielä pitkäksi aikaa.

Blogiani enemmän lukeneet ehkä muistavatkin, etten ole keliaakikko enkä gluteeniherkkä, mutta olen ollut jo pitkään kiinnostunut gluteenittomasta ruuanlaitosta, ystäväpiiristäni kun edellämainittuja löytyy. Minusta on muutenkin kiinnostavaa etsiä vaihtoehtoja vehnäleivonnaisille ihan maku- ja ravitsemussyistä, joten kulutan erilaisia gluteenittomia jauhoja aikamoista tahtia. Aika nopeasti olen huomannut gluteenittomien jauhoseosten sisältävän usein melkoisen litanian raaka-aineita: on erilaisia tärkkelyksiä, sakeuttamis- ja nostatusaineita, lisättyjä vitamiineja, jopa sokeria!?

Suosin mahdollisimman vähän prosessoituja tuotteita, joten moiset litaniat saavat hieman kavahtamaan. Gluteeniton leivonta on kuitenkin sen verran oma maailmansa, etten ihan vielä ole uskaltautunut tekemään omia jauhoseoksiani. Onneksi kaupan hyllyltä löytyy myös pusseja, joiden sisältö kuullostaa tutulta – sellaiselta mitä mieluusti söisin muussakin muodossa. Kauraa, hirssiä, täysjyväriisiä ja psylliumia mulle kiitos paljon mieluummin kuin vaikkapa modifioitua perunatärkkelystä, hydroksipropyylimetyyliselluloosaa tai gluteenitonta vehnätärkkelystä.

Urtekramin gluteenittomat jauhoseokset ovat nykyään melkeinpä ainoat, mitä kotiini kannan; niissä on käytetty vain luontaisesti gluteenittomia raaka-aineita ja ne ovat vielä luomuakin. Erityisesti tykkään tummasta leivontamixistä, josta saa todella helpot ja nopeat sämpylät, mutta jonka maku toimii mahtavasti myös pizzapohjassa (ei sitä perinteistä vehnäpohjaa todellakaan aina tee mieli)!

Oluteleipään käytän kuitenkin hieman neutraalimman makuista yleis leivontamixiä, joka antaa leivän mausteiden nousta vahvemmin esiin. Tämän tuotteen raaka-ainelista on ihanan lyhyt: täysjyväriisijauho, riisijauho, teff-jauho, maissisuurimo, psylliuminsiemenkuori – yhtäkään ainesosaa en joudu guuglaamaan ja se on hyvä niin.

Gluteenittoman leivonnan haasteet ovat suurimmat leipähommissa, kun gluteenittomaan taikinaan ei muodostu vehnätaikinan tapaan sitkoa. Psylliumia (jänönratamon kuivattua siemenkuorta) Urtekramin jauhoseoksissa onneksi jo onkin; sillä leipään saa huomattavasti paremman rakenteen eikä se murene niin helposti (olen itseasiassa ruvennut laittamaan psylliumia välillä vehnäleipäänikin, hehe).

Gluteenittoman leivän rakennetta voi parantaa myös taikinan sekaan rikotulla kananmunalla tai juustoraasteella – ja kuinka ollakaan, molempia tuosta olutleivästäni löytyykin! Kaikki konstit käyttöön vaan, sitäpaitsi jos on tilaisuus laittaa johonkin juustoa, niin harvemmin jätän sitä tilaisuutta väliin. Hiivalla leipoessa kannattaa myös muistaa, että taikinaa ei vehnätaikinan tapaan kohoteta useampaan kertaan, yksi kohotus riittää!

Gluteeniton olut-cheddar-pannuleipä

3,3 dl huoneenlämpöistä gluteenitonta ykkösolutta

¾ pussia kuivahiivaa (n. 8 g )

4 dl Urtekram yleis leivontamixiä

¼ dl chian siemeniä

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

vastarouhittua mustapippuria

1 kananmuna

2 jalapeñoa

2-3 kevätsipulia varsineen

150 g vahvaa pitkään kypsytettyä cheddaria

n. 50 g voita

(hieman cheddaria sekä yksi jalapeño koristeluun)

Lämmitä uuni 190 asteiseksi. Sekoita n. puoli desiä huoneenlämpöistä olutta, sokeri ja hiiva keskenään ja jätä muhimaan. Sekoita kuivat aineet ja mausteet keskenään (muista siivilöidä leivinjauhe!), lisää niihin sitten silputtu jalapeño, kevätsipuli sekä isolla terällä raastettu cheddar. Sekoita huolella. Lisää jauhoseokseen muna, olut, sekä hiivaliuos ja sekoita tasaiseksi. Taikina on melko tönkköä.

Voitele valurautapannu reilusti voilla ja taputtele taikina pannun pohjalle tasaiseksi kerrokseksi – käsien kostuttaminen helpottaa hommaa. Raasta pinnalle vielä hieman cheddaria ja koristele halutessasi viipaloidulla jalapeñolla. Paista uunin keskitasolla n. 40 minuuttia. Valmiin pannuleivän pinta on kauniin ruskistunut ja keskelle työnnetty hammastikku tulee leivästä puhtaana ulos.

Tarjoile heti – olutleipä on ihanaa lämpimänä! Edellisen kerran kun tätä leivoin, mutustelin huomaamattani puolikkaan pannullisen … mutta mikäli leipää jäisi seuraavaan päivään, kannattaa se kääriä jääkaappiin. Leivän voi hyvin myös pakastaa.

Ps. leivän voi toki paistaa myös leipävuuassa – valurautapannussa siihen saa vain hieman ekstrarapeutta!

307 views