Tamago kake gohan aka TKG

by Juulia 0 Comments
Tamago kake gohan aka TKG

tamago kake gohanTamago kake gohan kruunattuna onsen tamagolla

Täällä on viimeaikoina syöty aamupalaksi vähän erilaista puuroa. Tamago kake gohan ei varsinaisesti puuroa kyllä ole, mutta sen koostumus liippaa aika läheltä: kyseessä on nimittäin riisin, raa’an kananmunan ja muutaman mausteen seoksesta.

Tamago kake gohan (tuttavallisemmin TKG) on varsin yleinen japanilainen aamu- tai välipalaruoka. Raa’an munan syöminen aamupalaksi tuntuu ajatuksena monelle ehkä vähän hullulta, mutta sielläpäin maailmaa ei tuota raakaa kananmunaa juuri vierasteta muillakaan aterioilla. Niinpä annos maistuu monelle myös kokonaan kylmänä!

Vaikken itse raakaa munaa varsinaisesti vieroksu, menee rajani kuitenkin raa’assa valkuaisessa. Sen koostumus on minulle vähän liikaa, joten valmistan TKG:ni aina tulikuumaan riisiin, joka kypsentää munaa mukavasti siihen sekoittuessaan.

tamago kake gohan

Tamago kake gohan maustetaan yleensä vähintään soijakastikkeella, mutta sekaan voi laittaa maun mukaan myös jonkinlaista furikakea (eli merilevä-katsuobushi-seesamisilppua), japanilaista aromaattista shichimi tōgarashi -chilimaustetta, mirinkastiketta ja/tai kevätsipulia.

Jos palataan vielä siihen kananmunaan, on valintani aina luomu. Syyt luomumunien suosimiselleni löytyvät esim. WWF:n sivuilta 🙂 Luomu myös maistuu minusta paremmalle. Mutta on siinä munassa ja varsinkin sen lisäämistavassa muutenkin kyse makuasioista: jotkut erottelevat munan valkuaisen ja keltuaisen ja sekoittavat ne riisiin erikseen, jotkut vispaavat munan jo etukäteen ja jotkut (kuten minä) lisäävät annokseen ensimmäisen munan jälkeen vielä toisenkin.

Perinteisesti tamago kake gohan tehdään valkoiseen riisiin, mutta minä tykkään käyttää tässä ruuassa täysjyväriisiä – pidän sen täyteläisestä mausta, eikä sen valkoista riisiä paremmista ravintoarvoistakaan haittaa ole. Keitän riisin myös veden sijasta dashiliemessä, jolloin annoksen maku syvenee entisestään.

TKGRiisiä soijalla, munalla ja munalla. Aah 🙂

Annoksen valmistaminen on yhtä yksinkertaista, kuin sen koostumuskin: kuuma riisi ja kananmuna sekoitetaan vain kulhossa vimmatusti syömäpuikoilla vispaten yhteen, kunnes seos muuttuu keveysti vaahtoavaksi ja ilmavaksi ”puuroksi”. Annos maustetaan. Eikä siinä kuulkaa sitten enää muuta! Lopputulos on yksinkertaisuudessaan minusta älyttömän herkullista 🙂

Koska olen aikamoinen munahullu, haluan annokseen usein vielä toisen munan. Niinpä teen monesti niin, että vispaan annokseen yhden kokonaisen munan +  toisen kananmunan valkuaisen ja kruunaan ”puuroni” sitten jäljelle jääneellä keltuaisella, jonka voin syödessä käännellä vielä kevyesti sekaan.

Mikäli ajatus raa’asta munasta hirvittää, niin muistutus: se eka annokseen sekoitettu raaka muna ei raakana kuumaan riisiin sekoittuessaan säily. Rohkeasti kokeilemaan siis vaan! Annoksen voi halutessaan viimeistellä toisen raa’an munan/keltuaisen sijasta onsen tamagolla eli kuumassa vedessä kylvetetyllä, pehmeällä kananmunalla. Lopputulos ei toki ole sama, mutta ehkä siitä uskaltaa sitten siirtyä pikkuhiljaa sinne raaempaan ja raaempaan munaan/keltuaiseen, kunnes moinen ei enää tunnukkaan yhtään oudolta, vaan saa aikaan akuuttia kuolaamista.

Tamago Kake Gohan (eli TKG)

1:lle

2-2½ dl vastakeitettyä riisiä tai täysjyväriisiä

1-2 luomukananmunaa

1-3 rkl soijakastiketta

(1-2 rkl mirinkastiketta)

maun mukaan:

furikakea

shichimi tōgarashia

silputtua kevätsipulia

Laita vastakeitetty (tai juuri kuumaksi lämmitetty) riisi kulhoon ja riko aikailematta päälle kananmuna. Sekoita riisi ja kananmuna yhteen syömäpuikoilla reippaasti ”vispaten”, kunnes seos vaahtoaa kevyesti ja on kuohkeaa. Mausta annos soijalla ja makusi mukaan furikakella/shichimi tōgarashilla/kevätsipulilla. Sekoita. Lisää päälle vielä toinen muna/munankeltuainen joko raakana, tai pehmeäksi haudutettuna onsen tamagona.

Sitten ei muuta kuin ääntä kohden!

tamago kake gohanTKG + onsen tamago =

Ps. Oletko sinäkin munahullu? Siinä tapauksessa suosittelen tsekkaamaan edelliset munaisat ohjeeni: okayu, tex mex shakshouka, dashimaki tamago + onsen tamago. Lisäksi otan ilolla vastaan vinkkejä hyvistä munaruuista!

64 views

Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

by Juulia 2 Comments
Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

okayu

Okayu eli japanilainen suolainen riisipuuro on lämmittävä lohturuoka, jota tarjotaan perinteisesti varsinkin flunssa- ja mahatautipotilaille. Myös vanhempi väki tykkää okayusta, varsinkin, jos purukaluston kunto on päässyt jo hieman huonompaan jamaan – samasta syystä okayu maistuu myös pikkulapsille, joilla niitä hampaita ei vielä niin montaa olekaan.

Kun flunssaisena koen itseni samalla sekä käärinliinoihinsa sotkeutuneeksi ikälopuksi muumioksi, että kiukkuiseksi uhmaikäiseksi, sopii okayu minun sairaspäiviini mitä loistavimmin! Taannoin sairaslomaa viettäessäni söinkin tuota pehmoista lohturuokaa muutaman päivän putkeen, katsellen samalla Netflixistä jaksotolkulla mitä kaikkia herkkuja Gilmore Girlsien Rory ja Lorelai milloinkin mättivät. Eikä edes käynyt kateeksi!

okayu

Minusta on hauskaa, että kotoisaakin kotoisammalle riisipuurolle on ympäri Aasiaa yli 20 eri nimeä: congee, kanji, bubur, okayu… Siellä päin maailmaa riisipuuro tosin syödään meitä useammin suolaisena, eikä vain jouluna, vaan ihan jokapäiväisenä aamupalana. Okayun syöminen varsinkin mahataudista toipuessa on järkeenkäypää, onhan riisi sekä pehmeää että helposti sulavaa ja kun käyttää täysjyväriisiä, se on myös kuitupitoista. Puuro lämmittää myös flunssaista eikä ärsytä kipeää kurkkua! Erityistä ”seitsemän vihreän yrtin okayua”, nanakusagayua, syödään 7. tammikuuta pitkän iän ja terveyden toivossa.

Yksinkertaisimmillaan aasialaisissa suolaisissa riisipuuroissa on vain vettä ja puuroutuvaa riisiä. Puuroon laitetaan kuitenkin maasta ja tekijästä riippuen usein lisäksi myös erilaisia yrttejä, mausteita, lihaa, vihanneksia ja/tai pikkelssejä. Puuron koostumuskin vaihtelee eri maiden välillä: esimerkiksi Kiinassa veden ja riisin suhde (1:12) on paljon isompi kuin Japanissa (1:5). Japanilainen riisipuuro eli okayu muistuttaakin koostumukseltaan jo melkein meidän joulupuuroamme!

okayuOkayu yksinkertaisimmillaan: keskellä valkoista riisiä yksi punainen umeboshi. Melkein kuin Japanin lippu!okayuOkayu kanalla ja kaikilla mausteilla. Parantava vaikutus ulottuu todistetusti ainakin mielialan kohoamiseen.

Okayu kannattaa keitellä pinnoitetussa ja mieluusti paksupohjaisessa kattilassa, jottei se pala pohjaan. Mikäli olet joskus keitellyt joulupuuroa, tiedät ehkä mitä tarkoitan! Äitini keittääkin fiksuna naisena joulupuuron vesihauteessa, joten sama vinkki toimii hyvin siis myös okayun suhteen. Kun neste on kerran saatu kiehumaan, kannattaa lämpötila laskea todella alas, ja antaa puuron ikäänkuin hautua rauhassa kypsäksi. Verrattain pitkän kypsymisajan vuoksi tätä puuroa kannattaa minusta tehdä kerralla enemmän ja lämmitellä sieltä sitten tarpeen mukaan vällyjen väliin kannettavaksi!

Okayu 2:lle

1 dl (täysjyvä)puuroriisiä

5 dl dashia / vähäsuolaista kanalientä / vettä + ripaus suolaa

lisäksi:
  • muutama umeboshi
  • 2 pehmeäksi keitettyä kananmunaa (tai kylpeviä munia eli onsen tamagoja)
  • ohuelti suikaloitua norilevää /furikakea
  • (paahdettuja) seesaminsiemeniä
  • sichimi togarashia
  • n. 1 dl kypsää kanaa / lohta
  • pinaattia / lehtiruodotonta musta- tai lehtikaalia / (wasabi)rucolaa tms. tummanvihreää lehtivihannesta (*

Huuhtele riisi juoksevassa vedessä ja valuta. Laita se pinnoitettuun kannelliseen kattilaan ja lisää päälle joko dashi tai kanaliemi. Toki voit käyttää okayun nesteenä myös vettä.

Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja alenna sitten lämpö niin matalle, että neste poreilee hyvin kevyesti ja rauhallisesti. Laita kansi päälle ja keitä aina välillä pohjia myöten hämmentäen, kunnes riisi on pehmeän kypsää muttei vielä liian hajoavaa ja puuro on sakeutunut. Kypsennysaika riippuu käyttämästäsi riisilaadusta.

Yksinkertaisimmillaan puuron voi syödä sellaisenaan, tai lisätä sen keskellä vain yhden umeboshinluumun (joihin muuten jää helposti koukkuun jos on kaltaiseni kirpeiden ja happamien makujen ystävä). Varsinkaan mahataudista toipuessa tuskin haluat puuroasi ainakaan tulisilla chilihiutaleilla 😀

Flunssaisena tykkään itse tehdä puuron kanaliemeen (jota keitän usein ison satsin luomukanasta ja pakastan) ja lisätä valmiiseen puuroon hieman kypsää kanaa. Liekö sitten syynä mielleyhtymä jenkkileffojen kanakeittoon, jota sairaille aina tarjoillaan… hyvää se kuitenkin on! Flunssapuuroon laitan mieluusti myös pehmeän onsen tamagon, sekä reilusti niin norilevää, seesaminsiemeniä kuin aromikasta chilimaustetta, sichimi togarashiakin. Kaikilla mausteilla siis!

okayuFlunssapuuro ja sen oikeaoppinen nauttimislokaatio.

*) Pitkää ikää ja terveyttä tuovan seitsemän vihreän yrtin okayua voi imitoida erilaisilla tummanvihreillä lehtivihanneksilla, kuten lehti- ja mustakaalilla, rucolalla ja pinaatilla. Jahka villiyrttikausi pääsee käyntiin, sekaan voisi heittää  myös maitohorsmaa, voikukkaa ja nokkosta 🙂

131 views

Ochazuke aka riisiä ja vihreää teetä

Ochazuke aka riisiä ja vihreää teetä

ochazuke

Ochazuke on japanilainen ruoka, joka koostuu yksinkertaisimmillaan keitetystä riisistä ja vihreästä teestä ja monimutkaisimmillaan vähän siitä, mitä mieli tekee ja kotoa sattuu löytymään. Söin joulukuisella Japaninmatkallani ochazukea vähän kumpanakin versiona ja ihastuin ruokaan kovasti – aromaattisen teen ja pehmeän riisin yhdistelmä menee suoraan kategoriaan lohturuoka!

Ochazukea tehdään ilmeisesti erityisesti kotona, kun keittiö ammottaa tyhjyyttään, tai sitä syödään aterian päätteeksi lisäämällä riisikulhoon vihreää teetä (ocha). Matkallamme varsinkin tonkatsuravintoloissa pöytään tuotiin lopuksi teetä juuri tätä varten. Mikään hifistelyruoka tämä ei siis ainakaan perinteisesti ole! Japanilainen ystäväni Minori kertoo, että ochazuken historia ulottuu riisinviljelyn alkulähteille, ja että sitä tehdään edellamainittujen tilanteiden lisäksi usein myös baarista kotiuduttaessa:

Nykyään ihmiset syövät ramenkeittoa suunnatessaan illanvietosta kotiin, mutta ennen vanhaan laitettiin ochazukea kotiin päästyä. Aamupalan ja päivällisen riisi ehti usein jo kylmetä ja kovettua ennen kuin perheen isä suoriutui töistä kotiin (ennen sähköisten riisinkeittimien aikaa), joten riisi lämmitettiin hänelle uudelleen vihreän teen kanssa ja annokseen lisättiin umeboshia tai noria.

Nähtyäni reissun aikana useammankin salarymanin hoippuvan hilpeänä kaduilla tai nököttävän vähemmän hilpeänä ja silminnähden huonovointisena jalkakäytävän reunalla, voin vain kuvitella minkä tasoiseen kokkailuun herrat enää kotiin päästyään kykenevät – ehkä juuri ja juuri tähän. Tosin ehkäpä se on se vaimo, joka sen annoksen heille kuitenkin laittaa?

Ochazukea syödään vissiin myös silloin, kun ollaan sairaita tai mahakipuisia, ja lisäksi annokseen usein lisättävillä umeboshi-luumuilla on ainakin joidenkin mielestä krapulaa ehkäiseviä vaikutuksia. Eipä siis ihme, että tätä ruokaa syödään baari-illan päätteeksi! Itsehän toki ahmin umeboshia edelleen puhtaasti makusyistä 😉

"ochazuke/

Kun omasta keittiöstäni ei löydy kotirouvaa, joka annoksen minulle valmistaisi, on ochazuken tekeminen aloitettava yleensä täysin alusta (ja ei, en yleensä lähde siihen puuhaan yöllä). Niinpä minusta on aivan loogista – ruokahullun logiikalla ainakin – että en pysähdy kokkaillessani siihen yksinkertaiseen versioon, vaan väännän kerran aloitettuani ikäänkuin samalla vaivalla vähän moniulotteisemmankin annoksen.

Tottapuhuen ei tämäkään kasaamani kulhollinen kovin vaativa ole, vaikka siltä ehkä kuvien perusteella näyttääkin. Sen saa nenän alle samassa ajassa kun kypsentää riisin, ja jos kotona sattuu olemaan useampia ohjeen raaka-aineita jo valmiina, ei aikaa kulu senkään vertaa. Minulla on nyt viimeaikoina tässä japanilaisten ruokien hurahduksessa ollut tapana tehdä dashia isomman satsin noin kerran viikossa, ja riisiäkin keitän nykyään kerralla aina vähän yli kyseisen päivän tarpeen. Näin ochazukesta tulee yhtäkkiä suorastaan pikaruokaa 🙂

ochazuke

Tämän alustuksen kautta päästäänkin sitten viime aikoina mieltäni askarruttaneeseen aiheeseen: ovatkohan blogini reseptit teidän lukijoiden mielestä liian usein liian monimutkaisia? Toivoisin nimittäin tietenkin, että kulloinenkin innostukseni tarttuisi teihin lukijoihinkin, ettekä kokisi kynnystä ohjeideni testaamiseen liian korkeaksi. Vaikka raapustelen näitä juttuja omaksi ilokseni, toivoisin viritelmieni tuovan toki inspistä ja uusia tuulia muidenkin keittiöön – jaettu ilo, paras ilo!

Niinpä ajattelin, että voisin kokeilla lisätä juttujeni loppuun välillä myös sellaisen ”riisutun version” ohjeista, jotka ovat ensisijaisia innostuksen kohteitani niinä suuritöisempinä versioina – silloin kun sellainen on mahdollista tietysti. Vaikka rakastan keittiössä puuhailua, ei esim. pitkän työpäivän jälkeen isoihin keittiöprojekteihin tule välttämättä minunkaan ryhdyttyä!

Seuraavaksi siis fiilistelen moniosaisemman reseptin kanssa ja toivon, että ehkä joku teistä fiilistelee tätä lukiessaan kanssani. Lopuksi ohjeesta löytyy kuitenkin myös huomattavasti nopeampi versio, eräänlainen oikotie onneen siis! Raaka-aineita on siinä vähemmän, samoin työvaiheita – joten ehkä tuo pikaresepti onnistuisi suorastaan pomon kanssa pitkää iltaa viettäneeltä salarymaniltakin?

Ochazuke

2:lle

Riisi:

4-5 dl kypsää sushiriisiä (+ loraus öljyä paistamiseen)

Liemeen:

4 dl japanilaista vihreää teetä (mieluiten senchaa, genmaichaa tai hojichaa)

4 dl vahvaa dashilientä

2-3 tl soijakastiketta

Riisin päälle:

n. 150-200 g kypsää lohta

n. 100 g paistettuja mereneläviä kuten simpukoita, mustekalaa, katkarapuja

nokare wasabia

muutama umeboshi-luumu ilman kiveä

2-3 rkl suikaloitua norilevää ja/tai merisalaattia

muutama retiisi / 2-3 cm pätkä retikkaa

1 kevätsipuli

hieman mitsubaa, shisoa/perillaa tai wasabirucolaa

1-2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

maun mukaan sichimi togarashi -chiliseosta

Ihan ensiksi mainittakoon, että mikäli haluat annoksesi pohjalle kuvan mukaisen paistetun riisikolmion eli yaki onigirin, kypsennä sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja muotoile se noin 1,5 cm paksuksi kolmioksi kun se on vielä lämmintä. Mielestäni riisi on helpointa muotoilla kelmun avulla, mutta jahka hommaan saa näppituntuman, se onnistuu myös kostutetuilla käsillä. Paista riisikolmioita kevyesti öljytyllä paistinpannulla molemmin puolin, kunnes niiden pinnat hieman paahtuvat. Paahtamisen ohessa ehtii hyvin valmistella annoksen muut osat.

Itse muotoilen onigireita nimenomaan paistamista varten valmiiksi jääkaappiin, jos minulla on jäänyt riisiä aterialta yli. Ne säilyvät huolella kelmutettuina muutaman päivän ja näin ollen tällainen näennäinen hifistely on itseasiassa melkoisen vaivatonta toteuttaa, kun tarvitsee ruokaa nopeasti. Riisin paahtaminen pannulla tuo siihen todella ihanan aromin, joten minä näen tämän työvaiheen täysin pienen ekstravaivan arvoisena! Lämpimän riisin voi toki myös vain kumota keoksi syvään kulhoon siinä vaiheessa, kun muut annoksen osaset ovat valmiina.

Valmista tee ja/tai dashiliemi ja pidä se lämpimänä. Pelkällä teellä tehtynä ruoka on omaan makuuni melko mieto, mutta teen aromaattisuus tekee tästä ruuasta mielestäni juuri kiinnostavan. Niinpä suosin itse dashin ja teen yhdistelmää, jonka maustan soijalla. Teelaaduista olen mieltynyt eniten genmaichaan, joka on maustettu paahdetulla riisillä. Se komppaa kivasti yaki onigirin makuja!

Lohen valmistan niin, että ripottelen sen päälle melko reilusti suolaa ja jätän sen maustumaan vähintään vartiksi. Tämän jälkeen pyyhin enimmät suolat pois ja paistan lohen pinnaltaan paahtuneeksi, mutta sisältä vielä aavistuksen läpikuultavaksi. Välillä olen maustanut lohen suolan lisäksi sichimi togarashilla, tai ripotellut sen pintaan seesaminsiemeniä.

Kun kaikki osaset ovat valmiita, lohi murustellaan hiutaleiksi riisin päälle. Mikäli lisään annokseen muitakin mereneläviä, kuten simpukoita, mustekalaa ja/tai katkiksia, käytän lohta vähän vähemmän. Pakasteäyriäiset kannattaa sulattaa rauhassa jääkaapissa ja paistaa ne pikaisesti valkosipulin kanssa öljyssä juuri ennen syömistä.

Lopuksi annoksen päälle kasataan suikaloitua norilevää (just sitä, mitä käytetään sushiinkin, saksilla suikaleeksi vaan!) tai muuta merileväsilppua, nokare wasabia, iki-ihania umeboshiluumuja, kevätsipulia, retiisiä tai retikkaa sekä shisoa/perillaa tai vaikkapa wasabirucolaa. Annoksen voi maustaa vielä sichimi togarashilla sekä seesaminsiemenillä.

Annos viimeistellään kaatamalla kuuma tee-dashiliemi kulhoon riisin ympärille. Sitten vaan lusikoimaan!

Eiks oo muuten hieno tämä rumpukapula-pannunalunen! Kiitos siitä taitavalle ystävälleni Markolle aka Makerolle ♥

…ja sitten siihen oikotiehen! Omaan makuuni se kaikkein yksinkertaisin ochazuke, jossa on vain riisiä ja teetä, on vähän turhankin mietoa. Jotain suolaista annokseen siis lisäisin! Edellämainitusta ohjeesta poiketen voi kalana käyttää myös kaupan lämminsavulohta, testattu on. Riisin ei mielestäni myöskään tarvitse olla välttämättä japanilaista. Olen tehnyt ochazukea tummasta ja punaisesta riisistä sekä kerran jopa freekehistä, joka ei toki ole riisiä lainkaan.

Olen siis laittanut välillä ochazukeeni tosiaan just sitä, mitä kotoa on kulloinkin sattunut löytymään. Mikä minusta on tässä ruuassa tärkeintä, on se liemi: teen on oltava japanilaista!

Nopea Ochazuke 1:lle

n. 2 dl kypsää riisiä

n. 2 dl japanilaista vihreää teetä ja/tai dashia

loraus soijakastiketta

n. 100 g lämminsavulohta

1 kevätsipuli

(pieni nokare wasabia)

(¼ norileväarkkia suikaloituna)

Valmista tee sekä dashi, mikäli käytät sitä (ja ohjehan löytyi siis esim. täältä). Dashia voi valmistaa myös jauheesta, jota löytyy aasialaisista ruokakaupoista. Jauheen voi mielestäni ripotella suoraan valmiiseen teehen, vähän kerrallaan, oman maun mukaisen määrän lisäten. Mausta tee/dashi halutessasi vielä soijalla sekä wasabilla.

Lämmitä riisi (siivilässä höyryttäen, pannulla paistaen tai vaikka mikrossa) ja kumoa se kulhoon. Murustele savukala riisin päälle. Kaada lautaselle lopuksi kuuma liemi. Silppua päälle hieman kevätsipulia sekä norilevää, mikäli kotoasi sitä löytyy. Siinä se sitten on! Eikä ollut vaikeaa, eihän?


Ps. Ainakin Tokyokanista löytyy myös pika-ochazukepaketteja, jotka sisältävät niin teen kuin annoksen päälle ripoteltavat tilpehööritkin (mm. Japanissa usein annoksen päältä löytyviä pieniä rapeita riisikakun murusia eli bubu ararea).

Pps. ruoka on gluteeniton, kun käytät gluteenitonta soijakastiketta.


edit:

Tosiaan, sehän minulta unohtuikin sitten kokonaan mainita, että tarjotessaan kyläilijöille ochazukea, vihjaa japanilainen isäntä/emäntä samalla vieraan viipyneen kylässä jo aivan tarpeeksi pitkään.

Toisinsanoen, ochazuke = sayonara 😉

171 views

Onigirazu!

Onigirazu!

onigirazuTässä on onigirazu! …ai mikä? Mun uusin ruokaihastus.

Onigirazu on eräänlainen norilevään kääritty ”riisileipä”, jonka väliin voi laittaa ihan just sitä mitä milloinkin halajaa. Ei huolta, jos et ole koskaan moisesta kuullutkaan – en ollut minäkään vielä pari viikkoa sitten. Törmäsin tähän nerokkaaseen ruokalajiin sattumalta etsiskellessäni reseptiä onigireille, joihon ihastuin kesällä ravintola Kamomessa.

Kamomen onigiri (käsin kokoon puristettu ja muotoiltu riisipallo tai -kolmio, joka on välillä täytetty, välillä ei; tarjoillaan usein norisuikaleeseen käärittynä) oli maustettu hurmaavan aromaattisella violetilla mausteella yukarilla, joka on kuivattua ja jauhettua shisolehteä. Hurahdin sekä onigireihin että niiden mausteeseen niin kovasti, että lähdin heti haeskelemaan keinoa nauttia molemmista myös kotona. Yukaria löysin Tokyokanista, onigirireseptejä taas yllin kyllin netistä.

Samalla silmiini osui jotain vielä jännemmän näköistä: onigirazuja. Houkutteleva mutta monimutkaisen oloinen ruoka paljastui onneksi yllättävän helpoksi valmistaa: perinteiset onigirit muotoillaan käsin puristamalla, mutta onigirazut saavat sen sijaan muotonsa kuin itsestään kelmun ja norileväarkin avulla. Testattu on vapaaehtoisvoimin, onnistuu vaikka olis se kokkailupeukalo vähän keskemmällä kämmentä! Täytteitäkin tähän hauskaan riisileipäseen saa laittaa serkkuaan runsaammin ja vapaamielisemmin (tyyliin ketsuppia, kinkkua ja juustoa) – perinteisiin onigireihinhan ei tule yleensä kuin yksi täyte.

onigirazu

Onigirazu on ollut Japanissa ilmeisesti kova ruokahitti erityisesti viime vuosina, mutta sen historia ulottuu alunperin noin 25 vuoden päähän. Onigirazu on peräisin Tochi Ueyaman sarjakuvasta nimeltä Kukkingu Papa (kokkaava Papa): päähenkilö on kokkausharrastustaan työkavereiltaan salaileva salaryman. Onigirazu päätyi Kukkingu Papan luomukseksi sarjakuvan sivuille, kun Ueyama näki vaimonsa tekevän kiireessä hieman uudentyyppisiä onigireja ja piirsi näkemänsä sarjakuvaan. (Lähde: Japan Times)

Sattumoisin yksi lempisarjakuvistani on eräänlainen japanilainen ”ruokapäiväkirja” Koduko no Gourmet, joten arvatkaas vaan, haluanko saada nämäkin sarjakuvat näppeihini!

Muun muassa japanilaisella munakasrullalla ja kylmäsavulohella täytetty onigirazu  ♥

Instagramin kuvia selaillessa käy aika nopeasti selväksi, että näihin herkkupaketteihin voidaan tosiaankin tuuppia melkein mitä vaan, aina pehmeäksi keitetyistä kananmunista säilykelihaan eli spamiin ja chicken tonkatsuun. Höysteeksi töräytellään fiiliksen mukaan ketsuppia, majoneesia, misoa, wasabia, srirachaa, gochujangia, teriyakikastiketta … paketti voi sisältää ilmeisesti oikeastaan ihan mitä vaan, kunhan täyte on riisikerrosten välissä ja koko komeus kääritty norilevään.

Ensimmäisiin omiin onigirazuihini lykkäsin gochujangilla ja vaahterasiirapilla karamellisoituja paksuja pekonisiivuja, avocadoa, tomaattia, ruohosipulia, shisoa ja wasabimajoneesia. Riisin maustoin tietysti iki-ihanalla yukarilla. Yhdistelmä osoittautui niin herkulliseksi, että se päätyi itseoikeutetusti tämän jutun reseptiksi asti.

Vahva suositus kuitenkin myös toiselle viritelmälleni: kylmäsavulohta, srirachamajoneesia, tamagoa, ruohosipulia ja riisiviinietikalla nopeasti marinoituja retikkasiivuja. AAH! Mitähän seuraviin sitten laittaisi…

Pekoni-avocado onigirazu 4 kpl

4 norileväarkkia

Riisiin:

4 dl japanilaista riisiä / sushiriisiä

4,4 dl vettä

(1 rkl mishima yukari -shisomaustetta tai  furikake-seosta)

Täytteeksi:

4 paksua siivua pekonia (”grillipekonia”) tai 8 tavallista

2 tl gochujangtahnaa (voi korvata srirachalla)

2 tl vaahterasiirappia

1 kypsä avocado + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl majoneesia

1 tl wasabia

1 ruukku ruohosipulia

1 ruukku shisoa (toiselta nimeltään perilla)

2 tomaattia

Pese riisiä, kunnes siitä irtoava vesi ei ole enää maitomaista (4-5 kertaa ja joka kerta aina uudessa vedessä). Valuta pesuvesi riisistä huolella. Laita riisi kattilaan, jossa on tiiviisti istuva kansi ja kaada päälle vesi. Laita kansi päälle ja jätä riisi veteen likoamaan vähintään vartiksi – liotuksen ansiosta riisi kypsyy tasaisemmin.

Sitten vaan kattila kansineen liedelle ja levy päälle keskilämmölle. Kun kuulet veden alkavan kiehua, voit alentaa lämpöä hieman. Kypsennä riisiä kannen alla yhteensä 14 minuuttia – aika ajastetaan siitä, kun laitat lieden päälle. Älä avaa kantta missään välissä! Ajan kuluttua loppuun ota kattila liedeltä mutta jätä kansi sen päälle vielä kymmeneksi minuutiksi.

Tämän jälkeen riisi on valmista – kaiken veden pitäisi olla imeytynyt ja riisin olla täysin kypsää. Jyvästen kuuluu hieman takertua toisiinsa. Mikäli haluat, voit käännellä riisin sekaan varovasti jyviä murjomatta hieman yukari- tai furikake-maustetta. Pidä riisi lämpimänä onigirien kokoamista varten!

Leikkaa pekonisiivut puoliksi ja voitele ne kevyesti gochujangin ja vaahterasiirapin sekoituksella. Paista siivuja leivinpaperoidulla pellillä 200 asteessa 10-15 minuuttia, tai kunnes siivut saavat hieman rapeutta. Viipaloi avocado ja pyörittele viipaleet viinietikassa tummumisen ehkäisemiseksi. Sekoita pienessä kupissa majoneesi ja wasabi keskenään ja leikkaa tomaatti ohuiksi siivuiksi. Pätkäise ruohosipuliruukusta kourallinen n. 10 cm pitkiä ruohosipulin varsia.

Onigirazun kokoaminen:

Valmistele ensin työtila. Levitä työtasolle pätkä kelmua ja aseta sen päälle norileväarkki. Ota noin kahdeksasosa lämpimästä riisistä ja taputtele se varovasti kastelluin käsin norilevän keskelle neliön muotoon – muovilasta on myös kätevä apuväline riisin levittelyssä. Riisikerroksesta ei saa tehdä liian paksua, tai onigirazusta tulee liian paksu noriin käärittäväksi – vajaa sentti on hyvä paksuus. Riisineliön kulmien kuuluu olla kohti leväarkin sivujen keskikohtia, eli riisineliö on leväarkin keskellä vinoneliönä. Jätä riisineliön ja noriarkin reunan väliin muutama sentti tyhjää (kuva 1).

Voitele riisi wasabimajoneesilla ja aseta sen päälle sitten ruohosipulia, neljännes viipaloidusta avocadosta, kaksi siivua pekonia, muutama tomaattisiivu ja lopuksi reilusti shisoa (järjestyksellä ei ole niin väliä, mutta ruohosipulit kannattaa ankkuroida majoneesiin tai ne lähtevät helposti omille teilleen). Taputtele kastelluin käsin päälle lopuksi noin kahdeksasosa riisiä samaan neliön muotoon.

Käännä leväarkin kaksi vastakkaista kulmaa riisin päälle, sitten jäljelle jääneet kulmat, ikäänkuin sulkisit kirjekuoren (kuvat 4 ja 5). Mikäli riisineliön koko ja korkeus osuivat nappiin, levä peittää paketin juuri sopivasti; lämmin riisi pehmittää norilevän niin että se asettuu kuuliaisesti riisin pintaan. Kääri paketti tiukasti kelmuun ja aseta tasolle lepäämään saumapuoli alaspäin. Tee loput paketit samoin.

Leikkaa paketit tarjoilua varten terävällä veitsellä kahtia. Leikkuupinnasta saa siistin, kun veitsen kastelee vedellä ennen jokaista leikkuukertaa. Mikäli haluat leikkuupinnasta ekstranäyttävän, leikkaa onigirazu halki poikittain täytteiden asettelusuuntaa vasten. Leikkuusuunta kannattaa merkitä pakettiin jo pakkausvaiheessa esim. ruohosipulin pätkällä (kuva 5), paketin lepäiltyä tovin pöydällä on muuten ehkä vaikea enää muistaa miten päin täytteet siellä sisällä oikein lepäilevätkään.

Sitten vain syömään! Onigirazut ovat herkullisia hetken levättyään, kun riisi on vielä lämmintä. Ne ovat myös oivallista eväsruokaa. Mikäli teet onigirazuja reilusti ennen tarjoilua, säilytä ne kelmuun ja keittiöpyyhkeeseen käärittyinä jääkaapissa ja ota huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Vuorokautta pidempään en niitä kuitenkaan säilöisi, sillä riisi tuppaa kovettumaan jääkaapissa.

onigirazu

Ps. Useita houkuttelevia onigirazureseptejä sekä tietoa ruuan taustasta löysin mm. Just One Cookbook -sivulta 🙂

486 views