Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeneet tulvivan Berliinin! Jep, me ollaan … enkä voi sanoa, että se olis ollut hirmuisen kivaa. ”Vuosisadan sateiden” vuoksi tulvivassa Berliinissä nimittäin sekosi niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne, eikä pöytävarauksen perässä sumpliminen Neuköllnin perukoille onnistunut laisinkaan kuivin jaloin. Tällaisia ne ovat ne ruokaturistin murheet 😀

Toisaalta kengät olivat tuossa vaiheessa kaatosateista päivää joka tapauksessa jo litimärät, varpaat yhtä rusinaa ja takin liepeetkin kuin uitetut. Totesimme, että samapa tuo niissä vermeissä on oleskella vielä muutama tunti, kun kyseinen pöytävaraus oli kuitenkin matkan odotetuin ja olin juuri ja juuri parantunut alkumatkan flunssariesasta! Hankittuamme bränikät sateenvarjot lähimmältä rihkamanmyyjältä pysyi pää sentään kuivana (eikö muuten ole hienot?). Sitten vain langanpäähän Industry Standard, Berliinin yksi kuumimmista natural wine -ravintoloista ja varmistus, että ravintola on hätätilaan julistetun kaupungin kaaoksesta huolimatta auki, ja eiku menoks.

Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?

Metrolinjasta pätkä oli poikki ja korvattu bussilla, mutta muuten ei vedenpaisumus matkan tekoa onneksi reittimme varrella hidastanut. Olimme kuitenkin varmuuden varalta varanneet matkantekoon useamman tunnin, joten päästyämme kulmille odotettua nopeammin, ehdimme ilokseni piipahtamaan myös ravintolan viereisessä natural wine baarissa, Wild Thingsissä!

Kävi varmaan jo tuosta toistuvasta sanaparista ”natural wine” ilmi, miksi sinne Neuköllniin piti päästä katastrofisäästä huolimatta. Luonnolliset viinit ovat kokemukseni mukaan aina kiehtovia ja jänniä makuelämyksiä, vaikkei niistä jokainen henkilökohtaisiin makumieltymyksiini kolahtaisikaan. Ravintolat, jotka niitä tarjoavat, tarjoavat myös kokemukseni mukaan poikkeuksellisen kiinnostavaa ruokaa. Tämä on todettu niin Helsingissä (esim. Ravintola Grön ja Kallio Wino) kuin Köpiksessäkin (Mandfred’s, Geist...), eikä tilaisuutta tsekata Berliinin tarjontaa niin vaan jätetä jonkun ”pikku sateen” takia väliin.

wild things berlin

Wild Things Berlin

Wild Things on käsittääkseni yleensä varsin vilkas ja suosittu baari, mutta tässä säässä saimme jakaa tilan suurimman osan ajasta aivan keskenämme.

Niin kivaa kuin se olisi ollutkin, emme ehtineet Wild Thingsissä kovin pitkään pöytävarauksemme vuoksi kuitenkaan istuskella. Lasilliset oivallista weisser burgunderia sekä lautasellisen ostereita ehdimme siellä silti tuhota! Yritin kyllä kovasti ehdotella Juusolle kaikenlaisen muunkin pienen tilaamista, mutta fiksuna ihmisenä hän vain kärsivällisesti muistutti minua lähitulevaisuuden ravintolaillallisesta.

Mitä tulee baarin sisustukseen ja tunnelmaan, niin olipahan vaan todella söpö paikka! Just niin Neuköllniläisen rento ja trendikäs kuin olla voi. Seinissä näkyy historian kerrostumat, joita täplittävät hassut pikku taulut sekä niin uudet kuin lähes peittyneet vanhat seinämaalaukset. Kellastuneista ja kulmikkaista puutuoleista ja -pöydistä henkii ainakin minulle aito koulun pulpetti -viba.

Listalta olisi löytynyt perus leikkeleiden ja juustojen lisäksi kaikenlaista jännää kivaa pientä naposteltavaa, kuten furikakella maustettua popcornia, sardiineja sekä mustekalaa perunasalaatin kera, mutta niiden testaaminen jääköön nyt sitten seuraavaan kertaan (josta jo haaveilen).

Wild Things Berlin

Weserstraße 172

Neukölln, Berlin

Wild Things: such cool, very Neukölln

Industry Standard

Kun kello lähestyi yhdeksää, kipaisimme korttelin toiselle puolelle Industry Standardiin. Vaikka olin jo etukäteen täysin myyty tälle kaikin puolin houkuttelevan oloiselle ravintolalle, voitettiin sydämeni silti vielä eteishuoneen levysoittimella ja sen vieressä nököttävällä lempilevylläni.

(Arvaatteko muuten kumpi se noista kahdesta päällimäisestä on?)

industry standardHunky Dory ♥industry standard

Peremmällä ravintolassa symppistely vain jatkui ja vaikka yläpuolisessa kuvassa näkyvä takahuone loisti tyhjyyttään, oli ravintolasali muuten ääriään myöten täynnä hilpeitä seurueita. Naapuripöydän pari keskusteli siitä, mihin päin maailmaa sitä seuraavaksi lentäisi ja toisella puolellamme taas kaksi paikallista DJ:tä (päätellen mukana kulkevista levylaukuista) viihdytti seuralaisiaan.

Minä osterihulluna tilasin alkuun vielä yhden osterin (guillardeau) ja otimme kumpikin lasilliset italialaista, kolmen päivän kuorikontaktin johdosta kevyesti vaaleanpunaista pinot grigiota (Quinto Quarto Pinot Grigio 2012).

Paikan leipä oli testattava toki myös (ihan jees, vaikkei mitään ikimuistoista), samoin ravintolan omat pikkelöidyt vihannekset (perunaa, kurkkua ja kukkakaalia). Pikkelöity peruna osoittautui kuulkaas yllättävän HYVÄKSI! Täytyy testata moisen tekemistä kotonakin. Lakritsiarominen pikkelöity kukkakaali vei kielen yhtä lailla.

Tilasimme myös mantelilla ja tuoreella kirsikalla ryyditettyä ajo blancoa, joka oli ehkä kaunein näkemäni annos aikoihin (valitettavasti kuvausvalo oli sen verran surkea että te joudutte vain uskomaan sanaani). Keitto ei onneksi ollut vain kaunis katsella, vaan myös erinomaisen hyvää! Juuso alkoikin samantien kyselemään, osaisinko tehdä jotain samankaltaista kotona ja aion totta toki yrittää. Ajo Blanco à la Industry Standard kehitteillä siis viimeistään seuraavaksi vuosipäiväksemme 😀

…mutta entäs se tartar?

Tartaria on meidän kummankin mahdotonta olla tilaamatta, jos sen listalta bongaamme … ja niin kävi nytkin. Minulle tartar on vähän kuin margheritan tilaaminen pizzeriassa – sillä mitataan keittiön taso! Esillepanoltaan Industry Standardin tartar oli varsin vaatimaton esitys, mutta voi luoja sitä makua!!! Rouskuvan tattarin peittämä liha kätki alleen mm. keltuaiskreemiä, rapeaa salottisipulia ja jostain mukaan tuli ihana tryffelin maku. Tällä kombolla päästiin omassa tartarmittapuussani lähelle kärkisijoja, vaikka nyt asiaa jo pidempään mutusteltuani ehkä se Grönin tartar siellä kuitenkin edelleen korkeimmalla keikkuu.

Seuraavaksi pöytään kannettiin tirisevä luu herkullisine sisältöineen. Mausteena luuytimelle oli mm. pinjansiemeniä, spelttiä, vesikrassia ja sipulia. Olimme tilanneet annoksen kylkeen myös shotit luuydinpestyä bourbonia … mutta ne henkilökunta selvästi unohti tuoda oikeaan aikaan, emmekä me epävarmat tohtineet sen perään ajoissa kysellä. Olis pitänyt vaan avata se suu, sillä kyllähän se viskitilkka olis tälle rasvaiselle herkulle tehnyt oivallisesti seuraa!

Söimme myös annoksen turskaa, uusia perunoita ja vihannesportulakkaa, juustoja sekä Juuson mukaan maailman parasta, katajanmarjoilla maustettua suklaamoussea. Niiden suttuisisista kuvista ei nyt ilahtuisi kuitenkaan kukaan – minäkään – joten jätetään loppuillan dokumentaatiot täältä tällä kertaa väliin.

Sen sijaan jätän teidät tällä virtuaaliaterialla mieluummin sen luuydinpestyn viskishotin seuraan, joka pöytään lopulta sen perään kysyttyämme kannettiin. Kyllä teki poikaa!

Industry Standard veti tuosta pienestä viskikömmähdyksestä huolimatta pisteet kotiin sekä ruuan, viinin että erittäin huomaavaisen ja tilannetajuisen palvelun vuoksi, enkä voisi iltaan tyytyväisempi olla.

Kyllä kannatti lähteä seikkailemaan sinne kaatosateeseen, vaikka hotelliin päästyä nilkat olivatkin hiertyneet märissä tennareissa verille ja olimme molemmat kaulaamme myöten totaalisen uitetut. Tarinaahan tästä tulvivasta Berliiniseikkailusta kerrotaan tietysti vielä lapsenlapsille, mitä nyt lisätään kertomukseen vuosittain kymmenkunta senttiä lisää vettä 😉

Industry Standard

Sonnenallee 83,

Neukölln, Berlin

industry standard

Onko teillä hyviä vinkkejä Berliinin muista luonnollisia viinejä tarjoilevista baareista ja ravintoloista? Voisin ruveta jo keräämään listaa seuraavan Berliininmatkan herkkuetapeista. Ja uskokaa pois, en aio silloin olla kipeä, saatikka matkustella vanhentuneen passin kanssa (kuten viime vuonna, jolloin matka jäikin sitten kokonaan väliin)…

50 views

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Lempi HelsinkiLempi Helsinki Pop Up @ Café Huvila. Suloisempaa miljöötä saa Helsingin keskustasta etsiä!

Tiesittekö, että Hakasalmen huvilalla tarjotaan Vuoden Kokki 2017 -finalistitason ruokaa? En minäkään. Café Huvilassa pääsi kuitenkin nauttimaan yhden kisan finalistin, Joonas Kyllösen, visionäärisiä herkkuja 14 ruokalajin verran toissaviikonloppuna järjestetyssä Lempi Helsinki Pop Upissa. Ottaen huomioon, että viime vuonna kisan voitti Toni Kostian Ravintola Grönistä, on kisaajien taso harvinaisen selvä: korkealla huidellaan.

Lempi Helsinki

Sain kutsun Lempi Helsinkin Pop Up:iin itse chef Kyllöseltä, eikä siinä kyllä kauaa nokka tuhissut kun naputtelin innostuneen vastaukseni. Neljäntoista ruokalajin maisteluillallinen – kyllä kiitos! Mukaan herkuttelemaan lähti rakas pikkusiskoni Nuppu, jonka kanssa meillä onkin pitkä historia erilaisia legendaarisia illallisia. On syöty niin Michelin-ravintolassa kuin kalkkikaivoksen uumenissakin… mutta voin paljastaa heti alkuun, että harva ravintolaillallisistamme on ollut näin ikimuistoinen.

Lempi Helsinki

Lempi Helsinki

Menun luvattiin sisältävän suomalaisia puhtaita ja aitoja makuja, ja niitä myös saatiin. Valokuvani eivät annoksille valitettavasti tee tällä kertaa juuri oikeutta … mutta sainpahan niiden käsittelyyn tuskastuneena hankittua vihdoinkin paremman kameran! Parempia otoksia annoksista löytyy tapahtumassa kuvatulta videolta 🙂

Alkuun söimme:

SINTTIKEITTO

Lauttasaaresta oman kalastajan pyytämiä särkiä, joita itse savustamme. Mukana myös muikunmätiä, säilöttyä kurkkua, jääfenkolia, rapeaa muikkua ja tillinversoja

KAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

Kevyesti graavattua kampasimpukkaa Jäämereltä, karviaisvaahtoa, meriruohoa ja kuumaa ruskistettua voita

SILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Graavattua silakkaa saimaalta, fenkolinäkkäriä; kuusenkerkkäkreemiä, viimekevään säilöttyjä kuusenkerkkiä, suolattuja kantarelleja ja fenkolinversoja

Ateria lähti hurjan vahvasti alkuun. Samettisen paksu sinttikeitto savuisine ja täyteläisine aromeineen vei ajatukset suoraan lapsuuden kesiin mummonkurkkuineen ja savupönttöineen. Seuraavaksi tarjoiltu kampasimpukka & karviainen ei noussut tasoltaan aivan yhtä korkealle, huolimatta siitä että niin kampasimpukka kuin ruskistettu voi ovat suurta herkkuani. Graavaus teki kampasimpukasta koostumukseltaan upean, mutta hieman liian suolaisen makuuni – ja minä olen varsin suolaisen ruuan ystävä! Kokonaisuudessa maistuikin näin ollen lopulta eniten suola ja ruskistettu voi, joiden varjoon jäivät niin kampasimpukka kuin karviaisvaahtokin.

Graavattu silakka sen sijaan oli annoksena jo tasapainoisempi: säilöttyjen kuusenkerkkien ja suolattujen kanttarellien kevyt kirpeys raikasti lähes raakaa kalaa juuri sopivasti. Kolmen ensimmäisen annoksen kanssa joimme Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brutia, jonka kuiva hapokkuus ja kirpeä omenaisuus sopi erityisesti tuhdin sinttikeiton kylkeen.

LempiHelsinkiKampasimpukkaKarviainenKAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

LempiHelsinkiSilakkaKuusenkerkkäSILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Vahva jatko:

HIRVI & KAALI

Suolalla ja pippurilla maustettu tartar hirvenlavasta, savoynkaalia, ohueksi leikattua raakaa ruusukaalia, graavattua keltuaista, kuivattua sipuli briochea, punajuurenversoja ja lämmintä sinappivinaigretteä

POSSU & SINAPPI

Graavattua possunkylkeä, sinappidressingiä, tyrnigeeliä, raakaa tyrnimarjaa & kirveliä

LEIPÄLAATIKKO

Talon hapanjuurileipää,  fenkolinäkkäriä, mallasleipää sekä talon paahdettua voita ja kuivattua tattia

NAURIS & TATTI

Hohtavien hiilien seassa poltettuja nauriita jotka ovat maustettu kevyesti mäntysuolalla ja voilla, mäntyohrattoa, fermentoitua tattilientä, kuivattua tattia, säilöttyä naurista ja lipstikanversoja

Ateria jatkui alkua vahvemmin ja tasapainoisemmin. Hirvitartar raa’an ruusukaalin ja savoynkaalin kera tarjoiltuna hiveli jo täydellisyyttä niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Kirpeät punajuurenversot ja lämmin sinappivinaigrette raikastivat täyteläisen umamista annosta juuri sopivasti.

Seuraavaksi tarjoiltu graavattu possunkylki tyrnin ja kirvelin kanssa oli siihenastisen menun herkullisin annos! Tyrni eri muodoissa taittoi possun rasvaisuutta ja sai hymyn huulille pirteydellään. Tämä kombo kopioidaan vielä omassa keittiössä!

Kuivatulla tatilla maustetun paahdetun voin kera tarjoiltu leipälaatikko sai meissä aikaan järjenvastaista leivän puputtamista (eihän sitä 14 ruokalajin illallisella kannata itseään leivällä täyttää). Itsekin hapanjuuren kanssa taplailtuani nostan hattua leipurille – leivässä oli just sellainen mehevä kosteus ja sitkeys, veden kielelle nostattava happamuus ja rapea kuori, kuin mitä omaankin leipääni toivoisin vielä taikovani. Kyllä hyvä leipä vaan on hyvää ♥

LempiHelsinkiVasemmalla HIRVI & KAALI, oikealla NAURIS & TATTI

Juuri kun olin julistanut possuannoksen suosikikseni, saimme eteemme jotain vielä parempaa: poltettuja nauriita männyllä maustetulla ohrattopedillä. Säilötyn nauriin alle piilotetut herkut kruunattiin nenämme edessä vielä upealla fermentoidulla tattiliemellä ja lipstikanversoilla – taivaallista!

Äiti rakastaisi tätä!

Naurisannos kirvoitti meissä siskoksissa seuraavat nostalgiset muistelot. Meidän äitimme nimittäin rakastaa nauriita ja opimme jo lapsena odottamaan kesän ensimmäisiä makeita uusia möllyköitä kuin karkkipäivää. Kaskinauriita emme lapsuudessani muistaakseni syöneet, mutta joku siinä savun ja hiilloksen tuoksussa vie ajatukset kuitenkin aina lapsuuden kesiin. Upea annos, totta tosiaan.

Hirvi-, possu- ja naurisannosten kanssa joimme Antonin Rodet Pinot Noiria vuodelta 2014. Kepeä ja rennon marjaisa burgundilainen sopi hyvin annosten kaveriksi, vaikka tavallaan ehkä vähän pliisuksi annosten rinnalla jäikin.

LempiHelsinki_sipuliartisokkaSIPULI & ARTISOKKA

Makujen sinfoniaa:
SIPULI & ARTISOKKA

Voissa haudutettua sipulia ja maa-artisokka, paahdettua sipulipyrettä, raakaa hopeasipulia, makeaa sipulilientä ja lehtikaalinlehtiä

 
TURSKA & KERMA

Haudutettua turskan seläkettä, säilöttyä lanttua, lanttupyrettä, 3 tuntia grillattua kermaa ja tilliä

 
SORSAA & KYSSÄKAALIA

Grillattua sorsanrintaa, sorsankoipirilletteä, haudutettua sekä paahdettua kyssäkaalia, säilöttyjä juureksia ja sieniä, sekä tummaa savuista kastiketta

Sipulia ja maa-artisokkaa yhdistelevä annos oli maanläheisyydessään lämmin ja lohdullinen. Sen kanssa tarjottiin perinteistä sipuliruokien kumppania,  Pinot Gris’tä (Trimbach Pinot Gris Réserve 2014). Puolikuiva viini tasapainotti sipulin ja maa-artisokan makeutta hapokkuudellaan hienosti.

Pumpulinpehmoisen, täydellisesti paistetun turskan ja kolme tuntia grillatun, suorastaan kinuskisen kerman kaverina meille tarjoiltiin Chablis Marouettes 2015, joka muuten sopi todella hyvin myös annoksen pohjalla majailleen kotoisan lanttupyreen kaveriksi! Turska ja chablis ne yhteen soppii mutta niin tuntuisi sopivan myös chablis ja lanttu 😀

Sorsa & kyssäkaali oli annoksista omaan makuuni se näyttävin, eikä ihme: annos oli pitkälti sama, jolla Kyllönen ansaitsi finaalipaikkansa. Tätä annosta olikin selvästi hiottu! Tässä vaiheessa maistelumenua alkoi mahassani kuitenkin jo tekemään hieman tiukkaa, mikä harmitti, sillä annos oli toki muutakin kuin silmänruokaa! Kokonaisuus oli todella syvän makuinen ja aromeiltaan vahva, joten varsinkin rillette meinasi tuhtiudessaan jäädä minulta puolitiehen. Sorsalle valittu viini, Antinori Péppoli 2015 Toscanasta maistui kirsikkaisuudessaan ihanalta punertavan grillisorsan kaverina. Viini pärjäsi hienosti myös herkullisen tumman ja savuisen kastikkeen kanssa.

Lempi HelsinkiSORSA & KYSSÄKAALI

Jälkkärit:

Jälkkärit olivat yllättäen menun isoimmat elämykset! Minulla ei ole koskaan suuria positiivisia odotuksia jälkiruokia kohtaan, ellei kyseessä ole juustolautanen, joten hieman varauksella odotin nytkin aterian viimeistä nelikkoa. Jälkiruokien ensimmäinen annos, PERUNA, varsinkin mietitytti!

PERUNA

Perunajäätelöä, rapeita perunankuoria, perunahelmiä ja orvokkia

 
PIIMÄ

Piimävaahtoa, rapeaa siemennäkkäriä, suolaheinä öljyä, suolattua kinuskia ja suolaheinää

 
KARPALO

Karpaloleivosta, lumikarpaloita, kuusiöljyä, kuusijäätä, kuusikarpalo kastiketta ja rautayrttejä

 
RAPARPERI

Raparperi moussea, haudutettua raparperia, mallasmurua, jääselleriä, rapeaa marenkia, jogurttilunta ja suolaheinää

Voi kuulkaa. Harvoin vetävät jälkiruuat minut näin hiljaiseksi. Perunajäätelö perunankuorisipseineen ja perunahelmineen oli jotain aivan käsittämätöntä. Perunan tärkkelys tuntui suussa suorastaan samalta, kun joskus lapsena raakaa perunaa haukattuani, mutta tällä kertaa elämys oli positiivinen 😀 Hämmentävä annos, jossa maltillinen makeus yhdistyi hienosti suolaisuuteen, silkkinen ja kylmä rapeaan. Jäin kaipaamaan santsiannosta!

Myös piimävaahtoa, rapeaa näkkäriä, suolaheinää ja suolaista kinuskia yhdistelevä annos vei kielen. Ei pelkoa äklömakeilusta, piimä maistui nimittäin piimältä ja näkkäri näkkäriltä, mutta kokonaisuus oli silti aivan jotain muuta kuin mitä tämän virkkeen alkuosa antaa olettaa. Upea annos!

Sekä karpalo- että raparperiannokset osuivat myös täysin makuhermooni. Näitä jälkiruokia määritti raikkaus, ei makeus. Karpaloannoksen kruunasi mielestäni kuusi, raparperin taas selleri, toistan, SELLERI –  annokset tulvivat makuja, joita en olisi ikinä kuvitellut jälkiruokaan 😀

Jälkiruuan kaverina joimme mitäs muuta kuin shamppanjaa: Veuve Clicquot Champagne Brut ei paljon esittelyitä kaipaa, eikä ketään varmaan tarvitse suuresti sen sopivuudesta ruualle kuin ruualle vakuutella. Lempi Helsinki Pop Up veti siis tyylillä loppuun saakka!

LempiHelsinki_PiimäRAPARPERI -annoksessa piili yllätys: sellerinvarsihan se siinä!

Joonas Kyllönen kertoo etsivänsä parhaillaan sopivaa tilaa pysyvälle Lempi Helsingille, jossa ruoka keskittyy Pop Upin tavoin puhtaisiin pohjoismaisiin makuihin. Raaka-aineissa Kyllönen suosii luomua niin ruuassa kuin viineissäkin, ja oma maanviljelijä, omat kalastajat ja metsästäjät takaavat laadun. Itse kerätyllä villiruualla on myös vahva rooli annoksissa, kuten tästäkin maistelumenusta jo näkyi. Suunnitelmissa on kuulemma myös toistaiseksi salaisuudeksi jäävän panimon kanssa yhteistyössä tuotetut oluet.

Ei tarvitse ainakaan minua enempää houkutella, avatkaa se ravintola vaan jo!

Seuraava Lempi Helsinki Pop-Up järjestetään 20.5.2017.

Tiedusteluita ja varauksia voi lähettää osoitteeseen cafe.huvila@gmail.com
Lempi Helsinki Pop Up vol 1:ssa 14 ruokalajin maistelumenu maksoi 120€ 

Aterian tarjosi minulle ja siskolleni Lempi Helsinki Pop Up Vol 1. Kiitos ja kumarrus!
242 views

Löytö: Ravintola Kamome (osa 2)

Löytö: Ravintola Kamome (osa 2)

Hamachitartar ja lime-soijajäätelö

Löysin Ravintola Kamomen viime kesänä, juuri ennen kuin Juuso muutti sen yläkerrasta luokseni. Olimme kumpikin talsineet ravintolan ohi varmaan satoja kertoja, mutta sisään emme jostain syystä uskaltautuneet ennen kuin Juuson vihoviimeisellä Punavuoriviikolla.

Kamome teki tuolloin meihin molempiin niin suuren vaikutuksen, että kirjoittelin löydöstäni innoissani teillekin. Ravintolan ruoka oli ensiluokkaista ja sekä miljöö että palvelu eleettömän ystävällistä. Ihastuin erityisesti ravintolan tavasta yhdistää japanilaisia ja suomalaisia makuja kiinnostavalla tavalla.

Sittemmin opin, että Kamomessa on viime keväästä asti vaikuttanut saksalainen huippukokki Gerald Zogbaum, jolla oli aiemmin Saksassa Michelintähdellä varustettu ravintola. No sehän selittää, ajattelin, ja päätin vakaasti vierailla Kamomessa mahdollisimman pian uudelleen.

Vastahöyrytettyjä possusämpylöitä char siu bao,  kotitekoista kimchiä, muikku nanban zuke sekä mustekalaa ja misoa makeassa soijakastikkeessa.

Ennen kuin kuitenkaan ehdin paikalle omin nokkineni, oltiin Kamomessa bongattu kesäinen blogipostaukseni ja heiltä tuli kutsu tutustumaan ravintolan uudistettuun ruokalistaan. Niinpä kipitimme Juuson vanhaa kotikatua pitkin taas paikalle, valmiina makumatkailemaan; odotukset olivat korkealla ja hieman jännitti, etukäteen kun oltiin sovittu visiitillemme aika, jolloin myös tähtikokki Zogbaum olisi paikalla.

Jää kuitenkin rikkoutui nopeasti, kun emäntämme Angela tervehti meitä jo ovella cavalasillisten kera. Ensimmäinen annos, hamachi tartar soija-limejäätelöllä saapui pöytään lähes istuuduttuamme: suolaisen kirpeä jäätelö täydensi raikasta tartaria uskomattoman hienosti, enkä oikein vieläkään osaa elämystä artikuloida syvää ja onnellista huokausta paremmin.

Seuraavaksi pöytään kannettiin lajitelma erilaisia herkkuja: char siu baoja eli höyrytettyjä possusämpylöitä, kimchiä, japanilaiseen tyyliin viinietikassa marinoituja muikkuja sekä edellisvisiitilläni ihastuttanutta/ihmetyttänyttä mustekalaa mison ja makean soijan kanssa (mikä oli muuten tälläkin kertaa todella mainiota, tosin ehkä aavistuksen miedompaa kuin muistin).

Onsen Tamago eli kylpevä muna – oma reseptini tälle herkkupalalle löytyy täältä!

Alkupalalajitelmaan kuului myös henkilökohtainen suosikkini koko ateriasta, onsen tamago. Hitaasti lämpimässä kylvyssä kypsyneen munan valkuainen oli täydellisen silkkinen ja keltuainen aavistuksen paksuuntunut, täyteläinen ja juokseva. Muna kellui todella aromaattisessa ja vahvassa dashiliemessä, jollaiseen voisin itsekin varsin hyvin laskeutua lillumaan näinä marraskuun pimeinä iltoina.

Ihastuin annokseen niin, etten meinannut millään raaskia syödä koko lautasellista. Säästelin sitä hartaasti ja hitaasti vähän kerrallaan lusikoiden, kunnes lautanen oli pakko luovuttaa uusien tieltä pois.

Kultaotsa-ahvensashimin kanssa joimme Takehara Junmai ”True Mirror” sakea: aavistuksen kukkea ja banaaniarominen sake jakoi meidän mielipiteet, minä ihastuin, Juuso ei niinkään.

Juomat olivat läpi aterian täydellisesti annoksilleen sopivia. Pääsimme tutustumaan kolmeen eri sakeen, joista yksi oli kupliva. Lisäksi ruokajuomina oli mm. ihania rieslingejä Viinitieltä.

…ja annokset vain jatkoivat ilmestymistään pöytäämme. Nipin napin toivuttuani onsen tamagon aiheuttamasta sydämentykytyksestä, kannettiin pöytäämme kokonainen kultaotsa-ahven! Tällaisia annoksia Kamomessa kuulemma tarjotaan vain, jos kalaa on saatavilla tuoreena – meillä kävi siis niinsanotusti mäihä. Kultaotsa-ahven oli leikattu suupaloiksi, joista puolet oli valeltu kuumalla vedellä. Moista sashimiannosta en konsanaan ole nenäni alle saanutkaan.

Kultaotsa-ahven sashimi

Wagyu-härkää mison ja nashipyreen kera

Upean sashimiannoksen jälkeen alkoi napamme jo ratkeilla liitoksistaan. Lautasellinen seuraavaa houkutusta odotti kuitenkin jo: hiillostettua Waguy-härkää misolla ja nashipäärynäpyreellä sekä tahmean mausteisia ribsejä. Mehukas härkä oli juuri ihanasti pinnaltaan karamellisoitunut ja ribsien glaseeraus oli koukuttavan tiukka (oikein pistävää kalakastiketta ja suolaista misoa, nam!)

Sticky spareribs

Seafood nabe

Ikäänkuin siinä ei jo olisi ollut tarpeeksi, luoksemme tuotiin valtava tarjottimellinen kaikenlaista herkkua: lohta, piikkimakrillia eli hamachia, tofua, sinisimpukoita, siitakesieniä, jättirapuja… Niiden mukana tuli kattilallinen maukasta ja tulikuumana höyryävää lientä, jossa saimme itse kypsennellä makupalamme.

Puuha oli todella hauskaa, joten hetkeksi suorastaan unohdin miten ähkyssä jo olin – eihän tällaisia herkkuja nyt syömättä jätetä? Viimeiset suolaiset herkut eli onigiri (jonka mausteeseen yukariin ihastuin edellisvisiitilläni suuresti, ja josta olen kirjoitellut hieman enemmän tässä onigirazu-jutussa) sekä happamankirpeä tsukemono (eli erilaiset hapatetut vihannekset) upposivat meihin täysinäisestä tilasta huolimatta kuitenkin vielä tämän jälkeen kuin varkain.

Kotitekoinen mochi mustaseesamilla ja litsisorbetilla, lasissa ihanasti pirskahteleva Sparkling Sake Awayuki.

Kun pöytään tuotiin ensimmäinen jälkiruoka, huokasin helpotuksesta – toisaalta harmittelin jo ikimuistoisen illan lähestyvää loppua. Lasi on minulla niinsanotusti siis aina sekä puolitäysi että -tyhjä, vaikka Kamomessa se taisi kyllä olla kokoajan täysi, niin hyvää huolta meistä pidettiin 😀

Kotitekoinen mochi mustalla seesamilla ja litsisorbetilla oli minusta hieman erikoisesta koostumuksestaan huolimatta ihanaa, tässä höyrytetyssä riisitaikinapallerossa kun on todella mielenkiintoinen puruvastus ja musta seesamitahna sopi sen aromiin hienosti. Juusolle sen sijaan kolahti mochia seuraava suklaakohokas puolukkasorbetilla niin, että hän söi suurimman osan minunkin annoksestani. Muutama päivä sitten hän mainitsi muistelevansa annosta edelleen kaiholla – pitänee opetella tekemään suklaakohokkaita!

Suklaakohokas ja puolukkasorbetti

Voitte varmaan kuvitella, että kun lopulta noin neljä tuntia ravintolaan astumistamme myöhemmin vyöryimme ovesta ulos, olimme aika lailla sanattomia. Moista elämysmakumatkaa ei tule kovin usein koettua, saatikka niin ystävällistä ja huomaavaista emännöintiä. Listan parhainta antia oli mielestäni edelleen japanilaiset ja japanilais-suomalaiset annokset, joiden kaltaisia ei vastaan kävelekään ihan jokaisessa japanilaisessa ravintolassa. Niiden rinnalla jäi kakkoseksi kaikki listan muut muihin Aasian maihin pohjaavat annokset, niistä kun puuttui tuo erityisyys.

Aterian loppupuolella pääsimme juttelemaan sekä Angelan että Geraldin kanssa pitkään ja hartaasti: sain kuulla mm. heidän Virossa sijaistevasta maatilastaan, jossa he kaavailevat tulevaisuudessa kasvattavansa pääosan ravintolan vihanneksista. Samaisella maatilalla ollaan pian tekemässä myös omaa kojia ja jopa misoa, mille todella nostan hattua! Ei jäänyt epäselväksi, minkä tasoista parin omistauminen gastronomialle ja japanilaiselle ruokakulttuurille oikein on.

Illan päätteeksi kurkkasimme vielä naapuritilaan (entiseen kahvila Kuumaan), johon pariskunta on remontoimassa Kamomen jatketta: kahvilaa/workshoptilaa, jossa tullaan järjestämään erilaista japanin kulttuuriin liittyvää ohjelmaa niin meille helsinkiläisille, kuin korvapuustityöpajaa ravintolassa edelleen juokseville japanilaisille Ravintola Lokki -elokuvan faneillekin.

Ravintola Kamome
Pursimiehenkatu 12, 00150 Helsinki


Illan tarjosi meille Ravintola Kamome. KIITOS ♥

233 views

Makumatkalla: Bistro o Mat

Makumatkalla: Bistro o Mat

Yhteistyössä Taste of Helsinki

A-hoi Kirkkonummen Bistro o Mat, vihdoinkin minäkin tulin, näin ja söin! Vastahan sitä on semmoinen viitisen vuotta tullut suunniteltua, heh. Asiakas olen kerran jo tavallaan ollut, kun ostettiin siskojen kanssa äidille ”sokkona” lahjakortti kyseiseen ravintolaan, eikä edes arveluttanut lähettää äitiä paikkaan mistä yhdelläkään meistä ei ollut oman mahan kokemusta. Niin paljon hyvää siitä kaikki olimme kuulleet.

Äidistä onkin tullut toistuva vierailija Kirkkonummella, mutta itse tarvitsen ilmeisesti jonkin ulkopuolelta tulevan sysäyksen, että saan jalkoihini vipinää – varsinkin kun on kyse jostain jonka eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa. Tällä kertaa tuuppaus tuli Taste of Helsinki -tapahtuman suunnalta; sain heidän kauttaan nimittäin kutsun käydä testaamassa Bistro o Matin ruokia etukäteen ja paikanpäällä. Niinpä etsin oikean junan ja suoriuduin kuin suoriuduinkin todella vaivattomasti Kirkkonummelle – eikä siihen edes mennyt kuin vajaa kolme varttia!

Juna-asemalta käveli ravintolalle viitisen minuuttia, ja perillä odotti paikalle autoillut seuralaiseni Hanna Hannan soppa-blogista. Visiitti oli kummallekin ensimmäinen. Ensiksi tietysti pällistelimme ravintolan sijaintia – Citymarketin takapihalla, ihan siinä parkkiksen kulmalla. Ei ihan sitä mitä ns. landella sijaitsevasta ravintolasta olin mielessäni maalaillut … kartanomiljöö, kukkiva luonto, sateenkaaret ja villihevoset (tai edes shetlannin ponit – kävin nimittäin lapsena Kirkkonummella ratsastamassa) … mitä näitä nyt on.

Ravintolan sisältä ja sen terassilta aukeaa kuitenkin vehreät maisemat lähinnä ravintolan toisella puolella sijaitsevalle nurmikentälle ja sen takaiseen metsään. Lähelle mielikuvaani tavallaan jopa päästiin, kun niitä villihevosiakin löytyi ohitse huristelevien mopopoikien moottoreista 😀

Paikan päällä oli melkoinen härdelli: lähes jokaisessa pöydässä kävi iloinen vilske ja terassillakin oli reippaasti porukkaa. Ravintola on selvästi paikallisten suosiossa! Kuvissa härdelliä ei juurikaan näy, sillä olen ujo kuvaaja enkä kehtaa näpsiä kuvia viattomista kanssaruokailijoista lupaa kysymättä – enkä siis kysyä sitä lupaakaan.

Härdellistä huolimatta palvelu oli huomaavaista ja rauhallista. Ravintolasali on viileän vaalea ja raikas, eikä vilinästä huolimatta tuntunut lainkaan rauhattomalta. Etukäteen fiilistelemääni Taste of Helsinki -annosta ”Haukiburgeri Vol.2” ei à la carte -listalta löydy, mautta mitäs pienistä, ravintolahan kiinnosti minua ihan muistakin syistä!

Tästä leivästä olen äidiltäni kuullut jo … noh, suorastaan kyllästymiseen asti – eikä suotta: NAM! Bistro o Matin Taste of Helsinki -nimikkoannos: Salade de gambas

Bistro o Matin Taste of Helsinki -nimikkoannos sen sijaan löytyy listalta, joten sillä siis ateria alkuun! Salade de gambas on ravintolan listan pysyviä osia: kuulemma sekä sitä, että BOM burgeria ei yksinkertaisesti voi juurikaan muuttaa saatikka suorastaan poistaa listalta, tai vakioasiakkaat ns. repisivät pelihousunsa (ilmaisu omani).

Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, parmesaania, salaattia ja grillattua valkosipulileipää sisältävässä annoksessa oli reilusti syötävää ja paljon makua. Harmi vain, että itselleni vuohenjuusto aina tuottaa hieman vaikeuksia… En suoranaisesti inhoa sitä, mutta sen maku on usein niin dominoiva, että harvassa annoksessa siitä nautin; salaatin menestys osaltani oli siis jo etukäteen ikäänkuin tuomittu. Meheviä jättikatkarapuja olisin kyllä voinut syödä vaikka tuplamäärän! Annos oli todella ruokaisa ja rento; ei ehkä se paras salaatti omaan makuuni, kuten sanottu, mutta ymmärrän hyvin, miksi annos on niin suosittu.

Salaatin kaverina join lasillisen Uusi-Seelantilaista Petit Clos sauvingon blancia 2014. Alueelle tyypillisen herukkainen ja hapokas valkoviini oli erinomainen kumppani salaatille ja maistuisipa tuota muutama lasillinen ihan sellaisenaankin aurinkoisella terassillakin istuskellessa!

Pääruuaksi valitsimme listalta kumpikin Agneau & chou-raven. Grillattuja luomu karitsankyljyksiä, kevyesti savustettua punajuurta ja karamellisoitua kyssäkaalipyreetä sisältävä annos veti puoleensa heti kun sen listalta bongasin; savustettu punajuuri kun on suurta herkkuani! Kyssäkaalia rakastan myös, tosin en aiemmin ollut sitä syönyt karamellisoituna, saatikka pyreenä. Kiinnostavan annoksen pariksi meille suositeltiin Pares Balta Cabernet Franc – Merlot Mas Irene 2012.

Bistro o Mat pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon lähiruokaa: vihannekset tulevat Siuntiosta luomutilalta, sienet syksyisin lähimetsistä, yrtit Holopaisen yrttitarhalta. Karitsa-annoksessa maistui mahtavasti niin timjami ja rosmariini, kuin taannoinen lempiyrttini oliiviyrttikin.

Annoksen tähdeksi nousi kevyen savuinen punajuuri sekä makoisa kyssäkaalipyre, vaikka itse karitsakin oli varsin maukasta ja sopivan roséeta. Paistoliemestä keitelty yrttinen kastike sopi sekä lihaan että sen linssipetiin kuin nakutettu. Ainoa harmistukseni tämän annoksen kanssa oli, etten kehdannut kaluta kareita puhtaiksi luolanaistyyliin, en, vaikka Hanna tarjoutui tilanteen kuvaamaankin 😀

Jälkiruuaksi valitsimme Hannan kanssa kumpikin Rhubarbe & babeurren eli raparperi- marenki Tarte Tatinin ja piimäjäätelöä. Blogiani pidempään lukeneet ehkä ovat suorastaan jo kyllästyneet kuulemaan, että makeistahan en niin piittaa – kerrotakoon se nyt tässä kuitenkin jälleen. Asianlaidalla kun sattuu jälkkäreistä puhuttaessa olemaan merkitystä!

Marenkiin minulla itseasiassa on pieni heikkous, ehkä siksi, että se on ensimmäisiä ns. ”leivonnaisia” mitä lapsena opin tekemään. Raparperistakin pidän erittäin paljon. Annos jäi kuitenkin kokonaisuutena makuuni liian makeaksi, vaikka piimäjäätelö enintä makiaa hieman raikastikin. Erityispisteet tämä niuho jälkiruokailija antaa kuitenkin kuusenkerkkien vienosta aromista, joka sopi annoksen makumaailmaan erinomaisesti.

Jälkiruuan parina nautittu Cloudy Bay Late Harvest Riesling 2009 oli enemmänkin se ”jälkiruoka” minun makuuni. Viineissä makeus ei minua ihme kyllä haittaa, joten usein ravintolassa skippaan jälkkärin kokonaan ja nautin vain lasillisen jotain jalohomeista ja makiaa – ehkä palan juustoa siinä kyljessä. Bistro o Matin aurinkoisella terassilla viimeistelty lasillinen tällaista jumalattarien kultaista nektaria veti kyllä pisteet kotiin. IHANAA!

Nyt kun olen käynyt konkreettisesti toteamassa, että junaretki Kirkkonummelle on a) helppo ja b) nopea toteuttaa, haastan kaltaiseni laiskanpuoleiset herkkusuut hyppäämään siihen junaan ja makumatkailemaan landelle. Itselleni ainakin jäi reissusta erittäin hyvä fiilis, vaikka kaikki annokset eivät täysin makuuni olleetkaan. Naapuripöytiin kannetut BOM burgerit jäivät erityisesti kutkuttamaan, ja sinne terassille on päästävä juomaan lisää niitä ihania viinejä 😀

Esimakua ja ekstramotivaatiota junailulle saa tietysti suoriutumalla Taste of Helsinki -gourmetfestarille testaamaan Bistro o Matin osaamista. Parin vuoden takainen Haukiburgeri aiheutti ainakin Avaruusaseman Tialle lievän addiktion, joten sen tämänvuotinen kakkosversio on maistelulistallani ehdottomasti ykkösenä.

Bistro o Mat @ Taste of Helsinki:

Ginigraavattua lohta, luomujuuressipsejä ja pikkelöityä sinapinsiementä -6mk

Haukiburgeri Vol.2 -6mk

Lehtikuohu-sabayon, mansikkasalaattia ja lakritsimarenkia -5mk

Nimikkoannos

Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja grillattua valkosipulileipää -9mk


Bistro o Mat

Limnellinaukio
02400 Kirkkonummi

Kirkkonummen asemalla pysähtyy Helsinki- Turku- Helsinki kaukoliikenteenjuna. Paikallisjunista Y,S,U JA L -junat.


Taste of Helsinki

Kansalaistorin puistossa 16.-19.6.2016
Lippuja voi ostaa etukäteen Tiketistä!

179 views