Suolan säästäjän porkkala

by Juulia 0 Comments
Suolan säästäjän porkkala

porkkalaPorkkalaa, vegaanista kreikkalaista jugurttia, salottisipulia, mustapippuria & wasabirucolaa

Hurahditko sinäkin kenties viime vuonna porkkalaan? PS Olen vegaani -tubettajien esiinnostama porkkanasta valmistettava vegaaninen ”kylmäsavulohi” eli porkkala sai aikaan joulun alla melkoisen someilmiön, jolta harva ruoasta kiinnostunut tuskin välttyi.

Minäkin ihastuin porkkalaan – tosin lähinnä muiden tekemään, itselläni kun ei koskaan tuntunut olevan tarpeeksi aikaa tämän herkun kokkailemiseen. Joskus myöhäisherännäisyydestä on kuitenkin hyötyä: ennen ekaa porkkanalohen kokkailukertaani ehdin nimittäin seurata useita sen valmistamiseen liittyviä keskusteluja ja ottaa niistä kätevästi jo etukäteen opikseni. Varsinkin yksi vahvasti esiinnouseva teema jäi mieleeni: porkkalan valmistamiseen liittyvä suolahävikki.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa…

Useimmissa lukemissani ohjeissa porkkanat käsketään nimittäin paistamaan suolakuoressa ja suolaahan muutaman porkkanan näin paistamiseen kuluukin sitten jopa kilo. Operaation jälkeen tälle suolalle ei enää ole käyttöä, mikä selvästi häiritsee montaa porkkalakokkia, itseänikin. Säästäväinen voi toki purkittaa kertaalleen käytetyn porkkalasuolan ja käyttää samaa suolaa uudelleen seuraavalla kokkailukerralla … mutta kuinka moni niin oikeasti tekee?

Suolan historiasta kiinnostuneena moinen entisaikojen ylellisyyden tuhlailu tuntuu minusta ikävältä, niinkuin ruuan tuhlailu yleensäkin. Joidenkin keskusteluissa vaihtoehtoiseksi kypsennystavaksi ehdottama höyryttäminen ei mielestäni tuo porkkanaan aivan yhtä kivaa rakennetta ja makua, kun taas joidenkin ohjeiden ehdottama porkkanan kypsentäminen marinoituina viipaleina uunissa taas minusta kuivattaa porkkanaa liikaa. Niinpä otin omaksi pieneksi haasteekseni porkkanan kypsentämisen suolan kanssa niin, ettei suolahävikkiä syntyisi.

porkkala…vai ehkä sittenkin vain muutama ripaus suolaa?

Ratkaisu oli lopulta varsin yksinkertainen: pestyäni porkkanat ripottelin niille hieman merisuolaa. Märkiin porkkanoihin suolaa tarttuu juuri sopiva määrä, eikä sitä tarvita kuin muutama ruokalusikallinen. Koska suolakuoren funktio on kuitenkin myös suojella porkkanaa kuivumiselta, oli ne käärittävä suolakuoren sijasta vielä johonkin.

Bongasin Plante Pusherne -blogista idean kääriä porkkanat norilevään: nerokasta! Norilevä tuo porkkalaan merellisen taustamaun, jota joissain lukemissani ohjeissa vielä terästettiin lisäämällä muutama suikale norilevää myös porkkalan marinadiin.

Jottei tässä kohtaa joku pääsisi nyt huomauttamaan norilevän tuhlailusta, niin mainittakoon että tähän tarkoitukseen sopii hienosti ne avattuihin paketteihin jäävät yksittäiset norilevälevyt, joita ainakin minun kaappiini sushi-illallisten tai onigirazujen valmistamisen jäljiltä välillä pyörimään jää. Avatussa paketissa norilevä ei säily sushikäyttöön sopivan priimana kauaa, joten pakettiin jääneet norilevät päätyvät ainakin meillä turhan usein biojätteeseen. Korkkaamatonta noripakettia en porkkalan valmistamista varten avaisi, ellei lopuillekin leville olisi lähitulevaisuudessa tiedossa käyttöä 🙂

Ollakseni varma idean toimivuudesta, kokeilin tehdä sekä suolakuoressa kypsennettyjä norilevään käärittyjä porkkanoita, että suolassa pyöriteltyjä norilevään käärittyjä porkkanoita. Perinteinen suolakuorimetodi tietysti toimii – ei lainkaan ihme että se on niin suosittu porkkanalohen valmistustapa – mutta niin kuulkaa toimi myös tämä vähemmän suolainen metodinikin! Eroa lopputulosten väliltä saa itseasiassa estimällä etsiä. Itse tulen siksi jatkossa tekemään porkkalani näin.

porkkala

umeviinietikka

Norilevä porkkanan kääreenä tuo porkkalaan minusta sopivan merellisen säväyksen, mutta lisäksi huomasin kallistuvani viinietikankin suhteen Japaniin. Porkkalan mausteeksi käyttämäni suolaisen intensiivinen umeviinietikka valmistuu sivutuotteena iki-ihanien umeboshien eli pikkelöityjen japaninaprikoosien valmistamisessa. Jokin umeviinietikan suolaisessa ja lähes metallisessa maussa tuo minulle mieleen kalan, joten lorautin sitä porkkalapurkkiini valkoviinietikan/omenaviinietikan sijasta. Bingo!

Öljyksi valitsin kylmäpuristetun rypsiöljyn, josta löytyy omega-3 rasvahappoja kuten lohestakin. En normaalisti ole kylmäpuristetun rypsiöljyn vahvan maun fani, mutta tähän se minusta toimii jotenkin aivan loistavasti.

Suolan säästäjän porkkala

vegaaninen

n. 3 dl

3-4 isoa suoraa, paksua ja sileää luomuporkkanaa

n. 2-3 rkl karkeaa merisuolaa

2-4 norileväarkkia (*

1 puhdas ja kuiva n. 4-5 dl vetoinen lasipurkki

marinadiin:

n. 1-2 tl nestemäistä savua

2-3 tl kylmäpuristettua rypsiöljyä

n. 2 tl umeviinietikkaa, valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa

*) Norilevää voi käyttää sen verran, kun kotona sattuu avatussa paketissa olemaan. Jos leväarkkeja on kotona vähemmän, ne voi puolittaa ja pyörittää pitkittäin porkkanan ympärille. Jos arkkeja on enemmän, voi niitä käyttää yhden per porkkana. Levän voi toki myös jättää ohjeesta kokonaan pois.

Pese porkkanat ja taputtele niille vielä märkänä kauttaaltaan suolaa, niin että sitä tarttuu porkkanoihin sinne tänne. Ota foliorullasta reilu pätkä foliota ja aseta se uunipellille/uunivuokaan. Kääri jokaisen porkkanan ympärille joko kokonainen tai puolitettu norileväarkki ja aseta porkkanat sitten vieretysten foliolle. Taputtele folio lopuksi tiiviisti porkkanoiden yli. Paista pakettia uunissa 200 asteessan n. 1,5 tuntia. Anna paketin jäähtyä ennen kuin avaat sen.

Nostele porkkanat kääreistään varovasti ja kuori ne varovasti terävällä veitsellä. Tähän menee hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta mikäli valitsit sileitä ja paksuja porkkanoita, kuori irotaa suht helposti tekemällä porkkanaan matalan pitkittäisviillon ja irroittamalla kuoren pala kerrallaan porkkanan ympäriltä. Omasta mielestäni ei tosin ole niin nuukaa, vaikka kuorta joihinkin kohtiin vähän jäisikin.

Viipaloi porkkanat ohuelti joko juustohöylällä tai mandoliinilla. Kun höylääminen ei enää onnistu, leikkaa jäljelle jäänyt porkkana viistosti ohuiksi paloiksi terävällä veitsellä. Lado porkkanaviipaleet lasipurkkiin sitä mukaa kun leikkaat niitä.

Sekoita lopuksi kaikki marinadin ainekset keskenään ja kaada ne purkkiin. Sulje purkki ja pyörittele sitä ylös alaisin muutaman kertaa jotta marinadi leviää porkkanoihin tasaisesti. Voit laittaa marinadiin ensin vähän vähemmän suolaista ja ytyä umeviinietikkaa sekä varovaisemmin nestesavua, jos teet porkkalaa ekaa kertaa. Maistettuasi porkkalaa seuraavana päivänä voi umeviinietikkaa ja/tai nestesavua vielä lisätä, mikäli porkkala sitä mielestäsi kaipaa (minusta useimmiten kaipaa). Purkki kannattaa kääntää ylösalaisin joka toinen päivä, jotta mausteliemi valuu myös purkin päällä oleville viipaleille. Ravistella purkkia ei minusta kannata, jotteivät porkkanaviipaleet muhjuuntuisi.

Porkkala on valmista aikaisintaan kolmen päivän kuluttua – pitkä maustumisaika tekee ihmeitä porkkanan rakenteelle! Purkkiin menee porkkana, ulos tulee porkkala. Simsalabim!

porkkala

porkkala

Ps. Mikäli sinulla on lisää porkkala-vinkkejä – oli kyse sitten valmistamisesta tai siitä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää – otan niitä ilolla vastaan!

0 views

Vegaaninen simsalabim-juustokastike

by Juulia 25 Comments
Vegaaninen simsalabim-juustokastike

vegaaninen juustokastikeVegaaninen juustokastike

Veganismi tuntuu olevan muuttumassa ääri-ilmiöstä suorastaan valtavirraksi: kaupat pursuilevat ei vain vegetuotteita, vaan vegaanituotteita, ravintoloista löytyy enenvässä määrin vegaanisia vaihtoehtoja pizzaa myöten ja yhä useampi tuttavistani viettää vegaanista tammikuuta tipattoman sijaan. Toki tiedostan eleleväni kuplassa – näin ei varmasti ole jokaisen elinpiireissä – mutta veganismin nousu valtavirtaan ei silti varmaan ole monelta ruuasta kiinnostuneelta jäänyt huomaamatta.

Vegaanista ruokaa on minusta valtavan hauskaa tehdä. Se on eräänlaista tutkimusmatkailua ja ongelmanratkaisua, jossa raaka-aineiden käyttö ja valmistusmenetelmä osoittaa yleensä aivan omanlaistaan luovuutta. Olen ollut erityisen ihastunut erilaisiin proteiininlähteisiin ja vekoneihin (eli vegaanisiin pekoneihin), kuten blogiani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet. Testattu on niin vegaaninen saksanpähkinächorizo, kikhernetofu kuin kukkakaaliwingsitkin; vekoneista riisipaperipekoni sekä suuri herkkuni kookospekoni.

Saksanpähkinächorizo, vegaaninen juustokastike + kaurafraiche = tortilla, joka maistuis ehkä myös Morrisseylle?

Seuraavaksi minua houkuttaisi kokeilla vegaanista maksalaatikkoa (ei toki siksi, etten pitäisi maksasta, vaan siksi, että rakastan Tartexia) sekä vegaanista tonnikalaa, jota esim. Viimeistä Murua Myöten -blogissa on juuri kokkailtu. Loppuvuoden hittiä porkkalaa en ole vielä tehnyt, vaikka syönyt olen kyllä varsin hyvällä halulla: siinäpä vasta neronleimaus! Vegaanisten juustojen maailmaan olen ottanut pieniä ensiaskeleitani, kuten tämänpäiväisestä reseptistä näkyy. Seuraava askel voisi olla itse hapatettu cashewpähkinätuorejuusto Chocochilin ohjeella 🙂

Ensi viikonloppuna suuntaan Vegemessuille Suvilahteen tsekkaamaan, mitä kaikkea muuta jännää vegaanisessa ruokamaailmassa parhaillaan tapahtuu. Erilaisten tuote-esillepanijoiden ohessa messuilla on tiedossa kiinnostavaa ohjelmaa: ainakin kasvisruokaneron ja Michelinkokki Sasu Laukkosen kokkausnäytöstä Hans Välimäen kanssa haluan ehdottomasti päästä seuraamaan, samoin vegaaniblogiveteraanin Elina Innasen (Chocochili) seitanvinkkejä. Messujen ohjelmasta voit lukea lisää täältä!

Messuja odotellessa surautan – simsalabim! – annoksen tämänhetkistä lempivegaaniherkkuani: lähinnä perunoista, porkkanoista, öljystä ja mausteista koostuvaa vegaanista ”juustokastiketta”. Bongasin ohjeen Hesarin sipsikaljaveganismia ja vegaanimättöä esittelevästä jutusta syksyllä. Siinä Onalemona-blogin Ona ohjeisti toimittajaa vegaanisen nacholautasen kokoamiseen sipsikaljavegaanien henkeen, enkä malttanut olla kokeilematta ohjetta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, niin uskomattomalta silmänkääntötempulta se kuulosti!

Tämä ”cheddarkastike” kolahti minuun kerrasta, eikä ekan testikerran jälkeen meidän kotona ole enää syöty tortilloja eikä burritoja muun kanssa, vaikka juustoa rakastankin.  Onpa tätä kastiketta tullut kokeiltua pizzassakin ihan onnistuneesti (vaikkei lopputulos tietenkään ole samanlaista kuin juustolla, eikä sen minusta tarvitse ollakaan). Tein soossia joulun alla myös äidilleni sekä hänen miehelleen: eivät meinanneet hekään millään uskoa, mistä kastike oikeasti koostuu. On se melkoista keittiömagiaa taas tämäkin vegaaniresepti 😀

Vegaaninen juustokastike 4:lle

n. 150 g porkkanaa

n. 400 g yleisperunaa

n. ½-¾ dl oliiviöljyä

½ dl saksanpähkinäöljyä

n. 1 – 1¼ dl oluthiivahiutaleita

1-2 tl suolaa

n. 1 rkl omenaviinietikkaa

(1 tl juustokuminaa)

(1 tl murskattuja sinapinsiemeniä tai sinappijauhetta)

Kuori perunat ja lohko ne 6-8 osaan. Kuori myös porkkana ja viipaloi se. Keitä juureksia kunnes ne ovat läpikypsiä ja kaada keitinvesi pois.

Siirrä kypsät juurekset blenderiin / silppuriin / sauvasekoittimen sekoituskulhoon ja lisää öljy, ravintohiivahiutaleet, omenaviinietikka sekä mausteet päälle. Soseuta niin sileäksi kuin pystyt. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa / öljyä / hiivahiutaleita / etikkaa – tässä mennään niiden kuuluisien makuasioiden mukaan!

Juustokumina ja sinapinsiemenet voi halutessaan jättää pois, mutta koska käytän itse tätä ”juusto”kastiketta ensisijaisesti burritoissa, tortilloissa ja nachojen kanssa, maustan soossin mieluusti samoin kuin maustaisin cheddarkastikkeenkin.

Ruoka-aika!

Vegemessut

28.1.2017 klo 10–18

Helsingin Suvilahti, Kattilahalli

Liput 5 e, alle 12-vuotiaille vapaa pääsy


Ps. Älä muuten missään nimessä kitsastele öljyn kanssa – ei se juustokaan vähärasvaista olisi! Kastikkeeseen ei tule juustomaista kiiltävänvaluvaa koostumusta ilman ronskia öljyllä lotraamista 😀

3 298 views

Pirteä miso-kurkumakastike

by Juulia 4 Comments
Pirteä miso-kurkumakastike

kurkumakastike

Hyvää uutta vuotta 2017!

Toivotan kaikille pirteää ja virkeää vuoden alkua! Itselläni vuodenvaihde tosin sujui kaikkea muuta kuin pirteästi – se meni sängynpohjalla koisaten. Saavuimme Juuson kanssa Japanin matkaltamme uudenvuoden aattona enkä millään pysynyt hereillä iltakahdeksaa pidempään… Onnea vaan Suomi 100 vuotta, oli kuulemma hienot ilotulitukset ja juhlat 😀

Jet lagista toipuminen on vieläkin kesken, joten kaikenlainen piristävä on ollut viime päivinä kovasti tarpeen. Aurinkoisempaa vuodenaikaa odotellessa suurkulutan sitruksia, inkivääriä ja kurkumaa, joita nautin vähän kaikenlaisessa muodossa. Pian alkavaa veriappelsiinisesonkia odottelen jo vesi kielellä!

"kurkumakastikeMisolla maustettu kurkumakastike piristää ja tekee hyvää kropalle!

Yksi suosikkiauringonkorvikeresepteistäni on kurkumaa, porkkanaa, satsumaa ja inkivääriä koukuttavan suolaiseen misoon yhdistävä salaatinkastike, jota valmistan kerralla aina isomman satsin – sitä kun tulee lorotettua huomaamatta aina vähän hövelimmin ruokaan kuin ruokaan.

Erityisesti tykkään laittaa tätä kastiketta fenkoli-kaaliraasteeseen, mutta se piristää ja raikastaa ihanasti myös paistettua kalaa, varsinkin rasvaisia kaloja kuten nieriää ja lohta. Lusikalla suoraan suuhun toimii myös 😀

Pirteä miso-kurkumakastike (n. 2 ½ dl)

1 satsuman tai puolen appelsiinin mehu (n. ½ dl)

puolikas raastettu tai ohuelti viipaloitu porkkana (n. ½ dl)

¾ dl oliiviöljyä

2 ½ rkl miriniä

1 ½ – 2 rkl omenaviinietikkaa (tai riisiviinietikkaa)

2-3 rkl vaaleaa misoa

1-2 cm pätkä kuorittua inkivääriä

¾-1 tl kurkumajauhetta tai 2-3 rkl kurkumamehua

vastarouhittua mustapippuria

Mikäli valmistat kastikkeen sauvasekoittimella tai tehosekoittimen silppurilla, pilko porkkana ja inkivääri pieneksi ja soseuta sitten kaikki raaka-aineet keskenään tasaiseksi.

Kastike onnistuu myös ilman vempeleitä: raasta tuolloin sekä inkivääri että porkkana raastimen pienellä terällä ja ravistele raaka-aineet sekaisin pienessä lasipurkissa.

Muista ravistella miso-kurkumakastike aina ennen käyttöä. Se säilyy jääkaapissa nelisen päivää, siis jos säilyy 🙂

Lautasellinen paistettua lohta seesaminsiemenillä + punakaali-fenkoliraaste miso-kurkumakastikkeella = tammikuinen auringon korvike, lautasellahan on D-vitamiinit ja kaikki 🙂

Mitä tulee kurkumaan, kaikki kaltaisen ruokahörhöt ovat varmaankin jo kärryillä sen terveyttä edistävistä vaikutuksista? Kurkuman sisältämän kurkumiinin pitäisi tepsiä niin kipuihin ja särkyihin, tulehduksiin, muistisairauksiin, diabetekseen kuin syöpäänkin, mistä toki eri lähteet ja auktoriteetit saattavat olla hieman eri mieltä. Olivat kurkuman terveyshyödyt mitä tahansa, kurkumalattea aka golden milkiä trendikkäämpää juomaa ei viime vuonna tainnut olla ja herkullistahan se onkin! Tiesittekö, että Japanissa kurkumaa nautitaan ennaltaehkäistääkseen krapulaa? Lisää syitä sen nauttimiseen, jos multa kysytään!

Itse nautin kurkumani päivittäin pääsääntöisesti kapseleiden muodossa; jossain vaiheessa myös mehustin tuoretta kurkumaa, kunnes kyllästyin tuorekurkuman tahmeaan ja tahraavaan koostumukseen. Onneksi kurkuma on käsittääkseni varsin tehokas nautittuna muodossa kuin muodossa, tosin kannattaa muistaa, että se tarvitsee rasvaa kaverikseen imeytyäkseen kunnolla. Myös mustapippuri tehostaa kurkuman vaikutusta.

Kurkuman mehustamiseen itse ei muuten ole täällä enää paluuta, sillä testasin viime vuonna myös suomalaisen Organic Healthin luomukurkumamehua – mahtava tuote! Pullon säilyvyys (1 kk avaamisesta) arvelutti etukäteen, mutta eihän tuo pullo kestänyt minulla läheskään kuukautta; kun kerran on kurkumamehua kaapissa niin kyllä sille käyttökohteita löytyy aamun sitrus-kurkumashoteista golden milkiin ja tietysti myös tähän salaatinkastikkeeseen ♥

Organic Health Luomu Kurkumamehu saatu testiin Sugar Helsingiltä.

99 views

Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

by Juulia 0 Comments
Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

”Jouluyö juhlayö, päättynyt kaik on työ.” Kaks vain valveil on puolisoa, siis lähes kirjaimellisesti: kun teillä on yö, niin meikäläiset syö jo aamupalaa! Toisinsanoen, kun luette tätä tekstiä, olen lomalla oikeastaan kaikesta: päivätyöstä, blogista ja siinä sivussa hupsista vaan myös joulusta. Lähdimme Juuson kanssa joulua pakoon Japaniin. Reissu on kummallekin unelmien täyttymys ja vaikea sitä on uskoa että se vihdoinkin toteutui!

Jouluaaton suunnitelmissa onkin siis tänä vuonna joulukirkon sijasta drinkkejä ja ikimuistoinen show Robot -ravintolassa, kinkun sijaan syönemme tonkatsua, eli japanilaista friteerattua possunleikettä. Joulupöydän suosikkiruokani eli sillit, silakat, mädit ja lohetkin pysyvät kuvioissa, tosin hieman eri muodossa kuin kotona.

Koska tämä matkamme oli toki etukäteen tiedossa, otin joulun suhteen tänä vuonna useammankin varaslähdön: joulujuhlaa on vietetty niin oman kuin Juusonkin perheen kanssa, lahjoja on vaihdettu ja jouluruokia maisteltu. Sisilialainen joulupizza sfincione koukutti meidät molemmat jo alkusyksystä, joten tuota kyseistä jouluruokaa ollaan syöty itseasiassa jo lähes kyllästymiseen asti – teille muille tosin sitä vielä jaksan suositella!

Kinkunkin ehdin ostaa. Hyvin pienen toki ja jos ihan totta puhutaan, ostin sen ainoastaan tätä polentakakkua varten. Ajatus toki on, että tähän  kaakkuun käytetään joulupöydästä ylijäänyttä kinkkua tai kalkkunaa, mutta kun moista tilannetta ei itsellä tällä kertaa päässyt luonnollisesti syntymään niin ei auta kuin feikata!

Käytin kakussani violetteja porkkanoita, ne ovat minusta hauskan näköisiä pilkistellessään esiin valmiista kakusta!

Tähän suolaiseen polentakakkuun upotetaan myös erilaisia juureksia ja kurpitsaa, juustoa ja pinjansiemeniä. Kakku taipuu hävikkiruuaksi kinkun lisäksi mudenkin joulupöydän antimien kohdalla, pinjansiemenet kun voi vaihtaa pähkinöihin, juustoksi käyttää sitä mitä kaapista löytyy ja jos oikein on rohkea, korvaa juurekset ja kurpitsan rosollilla (ehkä sillä sillittömällä versiolla tosin).

Polentakakun voi paistaa isossa kakkuvuuassa kuten minä, tai jäähdyttää ”taikina” uunivuuassa, leikata se paloiksi ja paistaa sitten annospala kerrallaan tarpeen mukaan. Pannukakkumuotokin varmasti toimisi hyvin – eikä silloin tarvitsisi ainakaan jännätä, irtoaako kakku ehjänä kakkuvuuasta 😀

Kinkku-polentakakku n. 6-8:lle

n. 400 g joulukinkkua tai -kalkkunaa

2 salottisipulia / 1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

50 g pinjansiemeniä

50 g voita

2 rkl hunajaa

n. 250 g makeita juureksia kuten porkkanaa, palsternakkaa tai bataattia ja/tai kurpitsaa

n. 2½ dl polentaryynejä

n. 1 l mietoa kana- tai kasvislientä

1 rkl tuoretta timjamia silppuna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 70-100 g parmesaania / pecorino romanoa / vanhaa cheddaria

n. 50 g voita kakkuvuoan voiteluun + 2-3 rkl korppujauhoja tai polentaa jauhottamiseen

Lisukkeeksi:

n. 100 g vihreitä papuja ja/tai ruusukaalia per syöjä

5-6 valkosipulin kynttä

loraus juoksevaa hunajaa

muutama rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa + pippuria

Kuutioi kinkku noin sentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannussa 50 g voita ja lisää pannuun salottisipuli. Kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja lisää pannulle sitten kinkkukuutiot. Jatka paistamista, kunnes kinkku sekä sipuli saa hieman väriä. Lisää sitten pannulle vielä valkosipuli ja pinjansiemenet sekä hunaja. Paista seosta, kunnes se on kullanruskeaa, varo kuitenkin polttamasta! Laita pannu sitten sivuun hieman jäähtymään ja odottelemaan.

Kuori ja kuutioi juurekset ja/tai kurpitsa sentin kuutioiksi. Kiehauta niitä noin viitisen minuuttia, niin että kuutiot lähes kypsyvät. Valuta keitinvesi ja laita kuutiot jäähtymään ja odottelemaan.

Kuumenna pinnoitetussa kattilassa vähäsuolainen ja mieto kana- tai kasvisliemi ja kun se kiehuu, lisää polentaryynit kokoajan vispilällä pohjia myöten sekoitellen. Alenna lämpöä ja jatka seoksen keittelyä, kunnes polenta on paksua puuroa, tarkista käyttämäsi polentan kypsentämisaika pakkauksen kyljestä. Valmiin polentapuuron kuuluu olla kunnolla paksuuntunutta, jotta kakku pysyisi myöhemmin muodossaan.

Lisää kypsään polentaan käyttämäsi juusto raasteena sekä timjami ja mustapippuri, sekoita huolella. Mikäli juusto on kovin suolaista, lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele polentaa, kinkku kun tuo kokonaisuuteen vielä lisää suolaisuutta.

Voitele renkaan muotoinen iso kakkuvuoka (n. 2 l vetoinen) voilla ja jauhota se joko polentalla tai korppujauhoilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen polentaan jäähtynyt kinkku-sipuliseos sekä juures- ja/tai kurpitsakuutiot. Tarkista polentaseoksen maku: mikäli käyttämäsi kinkku ja juusto ovat kovin suolaisia, seokseen ei todennäköisesti tarvitse lisätä suolaa.

Kaada polentaseos vielä lämpimänä kakkuvuokaan ja jätä seos hetkeksi jäähtymään huoneenlämpöön. Kelmuta vuoka ja siirrä se jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kakku voi odottaa paistamistaan jääkaapissa vaikka muutaman päivän, muutama tuntikin kuitenkin riittää.

Kun nälkä alkaa kurnia, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä lisukepavut ja/tai -ruusukaalit (puolitettuina) uunivuokaan öljyn, murskattujen valkosipulien ja hunajan kanssa. Laita kakku uuniin keskitasolle noin puoleksi tunniksi ja lisää uuniin sitten lisukepavut ja/tai ruusukaalit. Jatka kakun paistamista vielä vartin verran, eli kunnes kakku on pinnalta kullanruskea.

Ota kakku uunista ja jätä se odottelemaan vuoassaan lisukkeiden kypsymistä; kumoa kakku, kun ne ovat kivasti karamellisoituneita ja kypsiä. Kumoamista ennen kannattaa varovasti varmistaa, että kakku irtoaa ainakin reunoistaan vuoasta ja pläjäyttää kakku sitten reippaalla vauhdilla ympäri voipaperin päälle työtasolle, josta sen sitten siirtää varovasti paperin avulla tarjoilualustalle. Kasaa lopuksi kakun keskelle jäävään aukkoon lisukkeet ja kanna koko komeus tarjolle!

Ps. tämän syysteemaisen Nordic Waren unelmakakkuvuoan voitin Terhin keittiö-blogin 10 vuotisarvonnassa – kiitos vielä Terhille!

102 views