Appelsiini-suklainen raakatarteletti

Appelsiini-suklainen raakatarteletti

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

Olen kasvanut kodissa, jossa syötiin paljon kaikkea raakaa: oli ituja, oli äidin legendaarisia kaalisikareita ja rehulautasia, oli tuorepuuroa. Kaikki meni aina hyvällä ruokahalulla alas, eikä siksi ehkä ihme, että raakaruoka on näin aikuisenakin minua kovasti kiinnostellut. Jossain vaiheessa kokeilin uteliaisuuttani elellä pelkällä raakaruualla kokonaisen viikon. Kokeilu sujui ihan mukavasti – olo oli hyvä ja energinen – mutta jatkuva evästen pakkailu ja aterioiden suunnittelu osoittautui arkena aika hankalaksi.

Raakaruokailun suurimpia etuja on se, että ravinteita on kuumentamattomassa raaka-aineessa runsain mitoin enemmän kuin kuumennetussa. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa kaako: raakakaakao on yksi maailman ravinnerikkaimmista raaka-aineista, joka sisältää valtavan määrän ravinteita ja antioksidantteja (mm. magnesiumia, rautaa ja sinkkiä). Raakakaakao käy siis superfoodista, mutta kun kaakaopapu prosessoidaan rankalla kädellä ja sokeroidaan, on se huomattavasti ravinneköyhempää ja tekee hyvää koko kropan sijasta ehkäpä lähinnä mielelle.

Helpointa raakaruuan lisääminen omaan ruokavalioon on salaatin muodossa, eikä salaatteja rouskutellessa varmaan edes tule ajatelleeksi syövänsä nyt sitä ”trendikästä raakaruokaa”. Helppoja ovat myös kylmät vihanneskeitot, kuten gazpacho ja kurkkukeitto. Veikkaisin kuitenkin, että parhaiten kaikille uppoavaa raakaruokaa ovat raakakakut – kukapa kakkuja nyt voisi vastustaa?

Itselleni tavalliset kakut ja leivonnaiset ovat yleensä aivan liian makeita, joten tuuletan raakakakkujen menestyksen puolesta: ihanaa, kuinka monesta paikasta niitä nykyään saa! Kevyitähän raakakakutkaan harvoin ovat, mutta ne ovat niin ravinteikkaita ja herkullisia, että mitäs tuosta. Miksi sitä kakkua sitäpaitsi laihtuakseen söisikään?

Olen muutamaan otteeseen taplaillut raakaleivonnan parissa kotosalla ja suhteellisen helppoahan se on, ainakin kun reseptin avulla. Melkoista raaka-ainearsenaalia kakut usein kyllä vaativat! Tehokas blenderi on myös tärkeä – omani ei sellainen ole, joten olen päätynyt tekemään pähkinäpohjaisten kakuntäytteiden sijasta useammin avocadopohjaisia herkkuja. Niiden koostumus on kermaisen pehmeä ja monin eri tavoin maustettavissa. Koska avocado ei lopputuloksessa juuri maistu, uppoaa se monelle ennakkoluuloisemmallekin herkkusuulle.

GoGreenin tuore GO RAW -sarja sisältää valmiita sekoituksia niin raakapalloille, -patukoille kuin kräkkereillekin. Kätevät sekoitukset säästävät aikaa ja päänvaivaa: ei tarvitse juoksennella ympäri kauppaa etsimässä tusinaa eri raaka-ainetta ja valmistaminenkin käy kädenkäänteessä – pussin sisältö vain sekoitetaan vesitilkan kanssa ja muotoillaan. Terveellinen ja herkullinen välipala valmistuu melkeinpä samassa ajassa, kun kestäisi kävellä lähimmälle kiskalle suklaapatukkaa ostamaan. Lopputulos sitäpaitsi antaa sokeripiikkiä pitkäkestoisemman energiabuustin – näiden avulla olisi se minunkin raakaruokaviikkoni saattanut sujua hieman helpommin varsinkin iltapäiväväsähdysten hetkinä… (kuinka monta banaania voi ihminen viikossa syödä saamatta yliannosta?)

Omaksi suosikikseni GoRaw-tuotteista nousi heti saksanpähkinää, kookosta, mustikkaa ja pistaasia sisältävä raakapatukkaseos, josta tein tosin patukan sijaan ensitöikseni torttupohjan. Raakakaakaosta ja avocadosta surautettu kaakaovanukas maistuu ihanalle tuoreen appelsiinin kanssa ja yhtälö sopikin raakatartelettieni kruunuksi kuin valettu. Lopputulos maistuu niin namille, että sen ei heti uskoisi olevan terveellistä lainkaan!

Appelsiini-suklaiset raakatarteletit 4:lle

Pohjaan:

puoli pussia GoGreen Go Raw Bar Mixiä

0,5 dl vettä

2 rkl raakaneitsytkookosöljyä

Täytteeseen:

2 kypsää avocadoa

3-5 rkl raakakaakaojauhetta (maun mukaan!)

2-3 rkl raakasokeria (tai n. 2 rkl juoksevaa hunajaa, vaahterasiirappia tai agavesiirappia)

1 ison (veri)appelsiinin hedelmäliha ja mehu

2 rkl chiansiemeniä

Blendaa vesi, miedolla lämmöllä (alle 42°C) sulatettu kookosöljy, sekä puolet Go Raw -mixistä. Sekoita näin valmistuneeseen tahnaan loppu mixistä ja taputtele seos neljään pieneen (mielellään irtopohjaiseen, halkaisijaltaan max 10 senttiseen) tartelettivuokaan. Painele sormilla massaa myös vuuan reunoille. Peitä vuuat kelmulla ja laita ne jääkaappiin jähmettymään sekä odottelemaan täytteen valmistumista.

Leikkaa appelsiinin kuori terävällä veitsellä pois niin, että hedelmäliha paljastuu. Leikkaa hedelmälohkot irti hedelmästä kalvojen väleistä ja laita sivuun odottamaan. Kerää leikatessa irtoava mehu huolella talteen, purista sitten vielä jäljelle jääneestä hedelmästä loput mehut kulhoon. Sekoita mehuun chiansiemenet. Jätä turpamaan n. 10 minuutiksi, sekoita turpamisen aikana muutaman kerran jotteivät siemenet takerru toisiinsa ja paakkuunnu.

Soseuta avocado, raakakaako ja raakasokeri keskenään. Sekä makeutuksen että kaakaon määrää voi säätää omaan makuun 🙂 Sekoita soseeseen appelsiinimehussa lionneet chiansiemenet. Voit tämän jälkeen vielä blendata seoksen jos haluat – itse tykkään appelsiininmakuisista pikku chiapommeista kaakaovanukkaani seassa, joten en soseuta seosta. Seoksen voi laittaa jääkaappin ilmatiiviissä astiassa odottelemaan tarjoiluhetkeä.

Kun olet valmis tarjoilemaan herkut, ota tartelettipohjat jääkaapista ja irrota ne varovasti vuoistaan. Aseta jokaiselle pohjalle 2-3 appelsiininviipaletta – säästä kuitenkin neljä viipaletta tartelettien koristeluun. Peitä viipaleet kaakaovanukkaalla joko ihan lusikoiden, tai pursotuspussista pursotellen. Koristele tarteletit appelsiinin viipaleella ja tarjoile!

239 views

Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

by Juulia
Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Pääsiäinen oli lapsuudessani ehdottomasti lempipyhiäni: rakastin noidaksi pukeutumista ja virpomista, vaikka virpomiskierros jännittikin aina etukäteen. Pajunkissojen ja kananmunien koristelu, rairuohon kasvatus, suklaamunista paljastuvan krääsän kasaaminen … pääsiäinen tuntui olevan täynnä kaikenlaista kivaa puuhaa, jota riitti vieläpä monelle päivälle.

Nykyään pääsiäinen, kuten useimmat muutkin juhlapyhät, on minulle lähinnä vain syy panostaa kokkailuun ja juomiin (hehe)! Pääsiäismuniakaan en ole aikoihin maalannut … ellei sellaiseksi lasketa niiden marmorointia soijalla tai punajuurimehulla. Tiukemmasta kasvisruokavaliosta luovuttuani olen ottanut uudeksi pääsiäisrutiinikseni karitsan – samalla pääsiäisaterian pääväri on vaihtunut vihreästä punaisempaan suuntaan; niin lasisissa, kuin lautasellakin.

Viime keväänä ostimme herkkusuisen pikkusiskoni Nupun kanssa karitsanpuolikkaan, jonka sitten jaoimme tasan pakastimiimme. Eri ruhonosat tulivatkin siinä sitten hieman tutummaksi, kun pakastinta pikkuhiljaa tyhjenneltiin. Sisko jätti suosiolla vastuulleni mm. karitsanviulun, jonka uskaltauduin valmistamaan viimevuotiselle pääsiäisaterialle. Niin jännää kuin sen valtavan lihakimpaleen paistelu, veistely ja päiviä kestänyt syöminen olikin, valitsen tänä vuonna pöytääni mieluummin jotain hieman helpompaa.

Karitsan karee on näyttävä tarjottava joka ei minusta juuri mausteita kaipaa; jätän vahvat marinadit väliin ja annan lihan oman maun nousta esiin. Mureaa ja roséeksi jätettyä lihaa kunnioittavan aterian luonnollinen jatke on tietysti punaviini, jota käytän myös yhtenä raaka-aineista.

Minulla on tänä vuonna ilo tehdä useampi yhteistyöjuttu viinin maahantuontifirman, Social Winesin kanssa. Tätä ensimmäistä juttua varten sain valita testattavakseni liudan kaavailemalleni pääsiäisaterialle sopivia punaviinejä – lopulta kohtasinkin melkoisen valinnanvaikeuden, kun niin moni testaamistani viineistä ansaitsisi paikkansa pääsiäispöydässäni. Niinpä haluankin nostaa esiin huimat neljä suositusviiniä, joista kahteen suorastaan hullaannuin!

Punaviinit ovat minulle (ainakin suhteessa valkoviineihin ja oluisiin) vielä suhteellisen tuntematonta maaperää. Niiden yhdistäminen ruokaan osoittautuukin välillä yllättävän opettavaiseksi puuhaksi – kaikkea kun ei salapoliisityöllä ja logiikalla kuitenkaan pysty etukäteen päättelemään. Muutama testaamistani viineistä osoittautuikin erinomaisiksi kavereiksi myös aivan erilaisten aterioiden kanssa kuin olin ajatellut. Vaikka kovasti kutkuttaisikin heti kertoa, mitä kaikkea olen näitä viinejä maistellessani oppinut, yritän pysyä tänään ihan vain tässä pääsiäisasiassa 🙂

Nuppu… tulet varmaan pääsiäisenä taas kylään?

San Marzano Vindoro 2013 (9,99€)

Pehmeä ja täyteläinen Vindoro on kirsikkahilloinen, makean marjainen, mausteinen ja huumaavan tuoksuinen viini Apuliasta, Kaakkois-Italiasta. Hinta-laatusuhteeltaan Vindoro on erinomainen hankinta pääsiäisiaterialleni, sillä se taipuu niin kokkailuviiniksi, risoton raaka-aineeksi, karitsalle, kuin salaatinkin seuraan tekemättä kukkaroon syvää lovea.

Viini osoittautui itseasiassa niin monikäyttöiseksi, että siitä taitaa tulla uusi vakio-ostokseni tämän hintaluokan punaviineissä; se maistui nimittäin hyvin myös jälkkäriksi napostellun pitkään kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajan kaverina.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2014 (20,50€, tilausvalikoima)

Budjettiin reilu kymppi lisää ja hieman suunnitelmallisuutta peliin, niin juhla-aterian voi täydentää tällä hurmaavalla luomuviinillä. Keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisia marjoja tulviva pinot noir Uuden Seelannin palkitulta Villa Maria -tilalta maistui erinomaiselle karitsan ja risoton kaverina.

Kevyen vaniljainen, intensiivisen kirsikkainen ja luumuinen viini on moniulotteinen ja kiinnostava; hetken hengiteltyään viinistä nousee esiin jopa aavistus nahkaa, cassista ja punajuurta – erityisesti jäin fiilistelemään viinin silkkistä suutuntumaa.

Mikäli omistaisin säästöpossun, rikkoisin sen seuraavan kahden viinin vuoksi:

Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir 2013 (27,50 €, tilausvalikoima)

WOW! Tästä ei punaviini juuri parane. Ihastuin viiniin jo muutama viikko takaperin Social Winesin maisteluillassa, enkä malttanut millään odottaa tilaisuutta kehitellä tälle herkulle sopivaa ruokaparia. Tästä punaisesta espanjalaisesta nektarista olisikin kaveriksi vaikka mille: rasvaiselle kalalle, kanalle, possulle, runsaammalle salaatille … sekä – kuinka ollakkaan – myös karitsalle. Bassus osoittautuikin aterialla moniottelijaksi, joka toimi tasapuolisesti niin risoton ja karitsan kuin punajuuri-vadelmasalaatinkin rinnalla.

Bassuksessa on pinot noiriksi runsaasti makua ja luonnetta; tuoretta kirsikkaa, hapokasta puolukkaa, vaniljaista toffeeta. Tämä silkkinen punaviini katosikin vieraidenkin laseista melkoisen liukkaasti –  en siis ollut ainoa, joka tähän ihastui ♥

Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2011 (32,90€)

Pikkusiskoni kanssa olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että jos haluamme lasiin jotain tosiherkkua, kannamme pöytään amaronea. Bixio saattaa olla hinnaltaan jo suhteellisen suolainen, mutta kun viini on näin makean makoisa, nostaa hedonistipuoleni jälleen kerran päätään: kerrankos sitä tässä eletään!

Pyöreän pehmeä ja täyteläinen Bixio muistuttaa etäisesti portviiniä; viinistä löytyy niin tummaa rusinaa, kuin muitakin tummia sävyjä – karhunvatukka- ja viikunahilloa, tummaa suklaata, jopa kahvia. Amaronehan valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä, valmistuprosessin johdosta amaroneissa on leimallisesti ruskeanpunainen sävy, vaihteleva määrä jäännössokeria, sekä peruspunkkua korkeampi alkoholipitoisuus.

Sanoisinkin, että mikäli Bassus oli kuin silkkiä lasissani, Bixio menisi pehmoisena hohtavasta sametista. Ihana viini, joka yllätti vielä seuraavan päivänkin varsin erilaisella aterialla – mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

Karitsanliha on maultaan täyteläistä ja vahvaa, vaikkakin vanhempaa lammasta miedompaa. Riippuen osasta, ja osan valmistustavasta, viiniltä kaivataan erilaisia luonteenpiirteitä. Mitä tulee karitsan kareeseen; keskitanniiniset ja hedelmäiset pinot noirit toimivat sille hyvänä parina, sillä ne eivät jyrää lihan omaa makua alleen. Grillattu, vahvalla marinadilla, rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla silattu karitsa kaipaisikin parikseen jo jotain hieman rotevampaa.

Koska testailen asioita mieluusti myös käytännössä, kokeilin valmistamani annokseni kaverina myös runsastanniinista cabernet sauvignonia – ihan vain todetakseni että ei, liian vahvat tanniinit eivät tosiaan tee tälle ruualle oikeutta. Kyseinen viini pääsi sen sijaan oikeuksiinsa miedosti tulisen pizzan kaverina – ja minä opin taas viineistä vähän enemmän.

Karitsan kare pistaasin ja salvian kera 4:lle

800 g karitsan kyljysriviä eli kareeta

ruukku salviaa

puoli ruukkua tuoretta timjamia

n. 60 g pistaasipähkinää

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Ota karee(t) huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kuivaa lihan pinta, esim. talouspaperilla, ripottele sitten päälle hieman suolaa ja pippuria. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet fileepuoli alaspäin. Ruskista molemmin puolin.

Rouhi keskenään pistaasi, salvia, timjami ja valkosipulin kynnet. Lisää seokseen oliiviöljy ja mausta ripauksella suolaa sekä pippuria. Aseta ruskistetut karitsan kareet fileepuolet ylöspäin, ja painele yrtti-pistaasiseos lihan pintaan. Suojaa halutessasi luut foliolla, tyrkkää lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja laita pannu uuniin. Kareet ovat puolikypsiä, kun sisälämpötila on n. 55-60 astetta (n. 13-17 minuuttia 175 asteisessa uunissa)

Kääräise liha folioon vetäytymään viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset annospaloiksi luiden välistä ja tarjoile risottopediltä (3-4 palaa per nenu). Pannulle tipahdellut pistaasi-salviarouhe kannattaa haalia huolella talteen kyljysten päälle, lisäksi minusta annokseen sopii erinomaisesti aavistuksen pippuriset vesikrassin tai retiisin versot.

Punaviinirisotto 4:lle

1 iso tai 2 pientä keltasipulia

4-5 valkosipulin kynttä

50 g voita

n. 150 g juuriselleriä

0,5 ruukkua tuoretta timjamia

n. 1,2 dl lihalientä

n. 300 g risottoriisiä (vajaa 5 dl )

3 dl punaviiniä

50 g manchegojuustoa tms. kovaa, pitkään kypsytettyä ja aromikasta juustoa

(30 g voita)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä kattilassa lihaliemi. Kuutio sipuli sekä juuriselleri noin puolen sentin kuutioiksi, silppua valkosipuli ja riivi timjamista lehdet irti. Raasta myös juustoa pieni keko valmiiksi. Kuullota sipuleita ja selleriä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä voissa 5-10 minuuttia, älä anna kuitenkaan ruskistua.

Lisää riisi kattilaan ja pyörittele voissa kauttaaltaan. Lisää pannulle punaviini desi kerrallaan, antaen edellisen viinimäärän aina imeytyä riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Sekoita riisiä pohjia myöten koko kypsennyksen ajan; liesi kannattaa olla keskilämmöllä. Kun kaikki viini on imeytetty riisiin, on aika lisätä lihalientä, desi kerrallaan sitäkin aina edellisen nestemäärän imeydyttyä. Jatka lihaliemen loputtua kuumalla vedellä, mikäli riisissä on vielä turhan paljon puruvastusta – pyrkimys on koostumukseen, jossa riisi on keskeltä vielä aavistuksen al dente.

Viimeistele risotto juuri ennen tarjoilua juustoraasteella, sekä halutessasi vielä ekstranokareella voita. Tarkista suola ja lisää makusi mukaan vastarouhittua mustapippuria. Mikäli risotto on makuusi liian paksua juuston lisäämisen jälkeen, ohenna sitä hieman kuumalla vedellä. Paksuuden voi kuitenkin toki päättää omaan makuun sopivaksi – itse tykkään melko kosteasta risotosta.

Tarjoilin karitsankareen ja punaviinirisoton lisäksi vielä raikkaan punajuuri-vadelmasalaatin, joka on yksinkertaistettu versio viimekeväisestä ohjeestani. Balsamicolla maustetun vadelmakastikkeen, suolapedillä paahdettujen punajuurien sekä tuoreiden vadelmien yhdistelmä on minusta täydellinen – erityisesti kun siihen yhdistää kirpakan viinisuolaheinän.

Mitä tulee aterian suosikkiviineihin: mielipiteet jakautuivat Bixion ja Bassuksen välille. Ei auta kun aloittaa säästöpossu lihottaminen … ja sitten vain seuraavia juhlia odottelemaan!

Ps. Muista punaviinien kanssa oikeat tarjoilulämpötilat! Amaronelle jäähdytys 18 asteeseen, pinot noireille ja Vindorolle jäähdytys vielä muutamaa  astetta kylmemmäksi – 15-16°c. Viinien tarjoilulämpötiloista suuntaa antavaa ohjeistusta esim. täällä – tosin myös viinitilojen nettisivuilta saa yleensä tietoa kullekin viinille sopivasta lämpötilasta.


 

Kommentointimahdollisuus on suljettu tästä postauksesta, koska kyseessä on alkoholiyhteistyö.

91 views

Veriappelsiinia ja ricottaa

by Juulia 2 Comments
Veriappelsiinia ja ricottaa

Veriappelsiinikausi on täällä taas! Ihan joka kaupasta en ole vielä näitä rubiinitäpläisiä mehukkaita auringonkorvikkeita onnistunut bongaamaan, mutta aina kun niitä näen, ostan. Sesonkihedelmien kanssa ei kannata pihistellä, nyt ne ovat edullisimmillaan ja parhaimmillaan – ja kausihan siis kestää vain tästä tammikuun lopulta maaliskuun alkuun. Se on siis NYT se hetki vetää tämän vuoden veriappelsiiniöverit!

Minusta veriappelsiinit ovat parhaimmillaan ihan sellaisenaan, tosin välillä maustan viipaleet ripauksella mustapippuria, vaniljasuolaa ja hyvää neitsytoliiviöljyä. Klassinen ja omassa kodissani melko arkinen fenkoli-appelsiinisalaattikin on uskomattoman kaunista juhlaruokaa veriappelsiinikaudella.

Tänään testasin kuitenkin jotain uutta: veriappelsiinia ricottapedillä. Nappasin nimittäin eilen kotimatkallani Casa Italiasta tuoretta ricottaa, jota en sitten käyttänytkään eiliseen ruokaan, vaikka niin olin suunnitellut. Ricottaa ei kannata pitkään kaapissa hautoa, joten sille piti keksiä käyttötarkoitus äkkiä. Muistin Casa Italian herrojen kerran maininneen, että he nauttivat itse ricottansa yksinkertaisesti hunajan kera – joten tuskinpa se veriappelsiinikaan tuota komboa pilaisi, tuumin.

Tiedänhän minä toki, että ricottaa käytetään rahkan tapaan erilaisissa jälkkäreissä ja leivonnassa … mutta itse olen sitä yleensä käyttänyt lähinnä suolaissa ruuissa kuten lasagnessa. MIKSI! Älyttömän ihanaahan tuo on juurikin ihan sellaisenaan. Onneksi näitä tällaisia ”virheitä” on aika helppo korjata: lusikka suuhun vaan.

Kaapistani löytyi hunajan sijaan vaahterasiirappia, ja löytyipä sieltä myös appelsiininkukkavettä. Yhdistelmästä tuli minusta varsin hyvä, vaikka appelsiininkukkaveden kanssa hetken jahkailinkin. Päälle ripottelin vielä rouhittuja pistaaseja ja Lähi-Idän henkinen annos oli muutamassa minuutissa valmis. Olokin on lautasellisen jälkeen ainakin melkein ku rinsessa Jasminella  ♥ Lisää tätä!

Veriappelsiinia ja ricottaa 1:lle

1 veriappelsiini

n. 100 g tuoretta ricottajuustoa

1-2 rkl rouhittuja pistaaseja

n. 1 rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa

(muutama pisara appelsiininkukkavettä)

Leikkaa veriappelsiinista kannat pois ja kuori se valkoista osaa myöten veitsellä. Leikkaa siivuiksi ja poista mahdolliset siemenet. Kauho ricotta lautaselle, valuta vaahterasiirappia päälle ja päällystä hedelmäsiivuilla. Ripottele annoksen päälle vielä rouhittua pistaasia, sekä mausta halutessasi muutamalla pisaralla appelsiininkukkavettä.

Viime vuonna kirjoittelin veriappelsiineista vähän enemmänkin, jutusta voi luntata vaikkapa vastauksen siihen, mitä tuo veriappelsiinin ”veri” oikein olikaan 😉 Mitä tulee sesongeista kärryillä pysymiseen: suosittelen edelleen Satokausikalenteria. Helsingin kaupunki muuten nimesi vuoden 2015 ruokavaikuttajaksi Satokausikalenterin kehittäjänä tunnetun Samuli Karjulan. Siinä meni kyllä palkinto täysin oikeaan osoitteeseen: Onnea Samulille!

Ps. appelsiininkukkavettä löytyy etnisistä kaupoista, varovaisesti sitten sen kanssa! Yliannostus saa annoksesi maistumaan silkalta parfyymiltä.

556 views

Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet

by Juulia
Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet
SAMSUNG CSC

Kaupallisessa yhteistyössä Les Fumées Blanches

Talvi on punaviinin kulta-aikaa, ainakin minun kotonani. Joulunakin pöytään nostetaan ensisijaisesti punaviiniä, portviiniä, kuohuviiniä, maitoa, kotikaljaa, vettä… melkeinpä mitä vaan paitsi valkkaria. Valkoviinit toki sopisivat hyvin vaikkapa kalapöytään, mutta meillä sen roolin ottaa yleensä kuohari – ateria on kiva aloittaa juhlavasti kuplilla muutenkin!

Havahduin jäykkään viinilokerontiini, kun minua pyydettiin tekemään jouluista juttua Les Fumées Blanchesista: lempiviinejäni ovat herukkaiset, karviaisaromiset ja jopa trooppiset sauvignon blancit, ja miellän ne lähinnä valoisan ajan juomiksi, vaikka niitä ympäri vuoden juonkin. Miksi ihmeessä suosikkini ei sopisi joulunaikaankin? Fiilishän sen joulun tekee 🙂

Les Fumées Blanches on sikäli poikkeuksellinen ranskalainen sauvignon blanc, että se muistuttaa syvästi rakastamiani Uuden Seelannin karviaisaromisia sauvingon blanceja. Tuttu viini kyseessä on muutenkin, ideoin nimittäin kesällä samaiselle juomalle piknikherkkuja joita söimme kesäkuisen tuulen tuiverruksessa takapihallani.

Kesäviinin tuominen kaamoksen keskelle ei ole varmasti muutenkaan mitenkään huono idea, joten kutsuin kesäisen piknikjengin taas kylään ja vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa. Eevis ja Juuso suostuivat suorastaan kuviin asti demonstroimaan tunnelman laatua, ja kuten näkyy, se oli katossa. Auringolle terkkuja siis vaan, että hyvin täällä pärjäillään ihan kuule ilman suakin!

Illanistujaistemme tarjoiluiksi pyörittelin kahden sorttisia vuohenjuustopalleroita: viinirypäleen ja pistaasin kera, sekä yrttien ja granaattiomenan kera. Vuohenjuusto on aika perinteinen ja turvallinen kaveri varsinkin ranskalaisille sauvignon blanceille, sen sijaan granaattiomena ja viinirypäleet … no sanotaanko niin, että moni viinitietäjä (sori Eevis!) varmaan kiroaa minut juuri nyt alimpaan helevettiin. Viinit kun eivät pääsääntöisesti tykkää hapokkaista hedelmistä- tosin sauvingon blanc kestää hapokkuutta monia muita rypäleitä enemmän.

Joskus sitä vain antaa parempaa tietoaan vastoin mieliteoille periksi ja niin kävi eilenkin: granaattiomenalla päällystetty juustopallo näyttää niin nätiltä, että minun oli pakko saada tehdä sellainen. Makupariksi viinille se ei granaattiomenan hapokkuuden vuoksi tosiaan ollut omiaan – paitsi jos testasi viiniä pelkän yrteillä maustetun juuston kera ja söi ne kirpakat siemenet erikseen.

Pistaasikuorutteiset, hunajaisella vuohenjuustolla päällystetyt viinirypäleet sen sijaan toimivat erinomaisesti viinin kaverina. Sanokaa mitä sanotte viinirypäleiden tarjoilusta viinin kanssa, minä sanon PYH PAH! Jos joku maistuu hyvälle, niin silloin se on ookoo, sanoivat muut mitä tahansa. Liika hapokkuus toki on useimmiten viinille ongelma, mutta ainakin minusta hunajalla makeutettu vuohenjuusto sekä pistaasit tasapainottavat suupalan pehmeäksi ja makeaksi, jossa viinirypäleen kevyt happamuus vain raikastaa kokonaisuutta.

Vuohenjuustokuorrutetut viinirypäleet n. 40 kpl

n. 40 kivetöntä viinirypälettä (mahdollisimman makeita)

200 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chevre Melusine, Chevre d’Argental)

n. 100g valutettua ricottaa tai

n. 50 g maustamatonta Philadelphiaa

150 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua pistaasit melko hienoksi rouheeksi. Anna vuohenjuuston lämmitä huoneenlämpöiseksi. Sekoita juustoon hunaja, ja niin paljon ricottaa sekä tuorejuustoa, että saat aikaan paksun mutta hieman valuvan seoksen. Itse rääkkäsin miniblenderiäni saadakseni juustot yhdistymään, ja kone parka meinasi irtisanoutua kesken kaiken – käsin en siis ehkä tätä operaatiota lähtisi tekemään.

Jäähdytä pestyt viinirypäleet kylmiksi (voit vaikka pakastaa niitä hetken) ja dippaa niitä sitten yksitelleen ensin juustoon, ja sitten pistaasirouheeseen. Hammastikku tai cocktailtikku on tässä erittäin kätevä apuväline – vaikka rypäleenmokomat välillä liukuvatkin tikuista juuston uumeniin… Nostele valmiit pallerot voi- tai leivinpaperille hieman erilleen toisistaan, ja laita ne hetkeksi peitettynä jääkaappiin kylmenemään: tällöin myös juusto jämäköityy. Pitkään palleroita ei jääkaapissa kannata kuitenkaan seisottaa, sillä tällöin pistaasirouhe vettyy – puolisen tuntia olisi aika ideaali.

Tarjoilin pallerot tikutettuina bonusrypäleen kera; leipääkin pöydästä löytyi. Lisärypäleen törkkääminen tikkuun oli puhtaasti esteettinen valinta, tarjolle pallerot sopivat toki ihan sellaisenaankin.  Kuten aiemmin jo kerroin, rypäle voi olla viinin vihollinen, jos se on kovin hapokas. Totesimme kuitenkin eilen joukolla, että ainakin tässä yhteydessä viini ja viinirypäle olivat keskenään aivan yhtä hyviä ystäviä kuin meidän poppookin <3

Ps. laittelen ohjetta sille granaattiomenapallerolle seuraavaksi!

416 views