Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

by Juulia 0 Comments
Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen perunankuoriburgeri

Meidän juhannuksen ruokalistalla oli, kuten kaavailinkin, perunankuoriburgeri. Suunnitelmista hieman poiketen siitä tuli kuitenkin täysin vegaaninen – täytteinä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥

Tulipahan myös havaittua, että ontoksi koverretut perunanpuolikkaat eivät välttämättä sitä juustoakaan tarvitse pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin sen sijaan ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa tai ei – joten lopulta söin burgerini siis suosiolla haarukalla ja veitsellä.

Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen mulle nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppä on edellen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi siis surettavan lyhyeen 🙁

Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani mm. käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…

Jos kuitenkin palataan vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen, niin kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen nimittäin kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta.

vegaaninen perunankuoriburgeri

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)

Perunankuoriin:

4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle

Portobelloihin:

4 portobellosientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijakastiketta/tamaria

1 tl nestemäistä savua

1-2 tl srirachaa

1 rkl agavesiirappia

Lisukkeeksi:

1 kypsä avocado + sitruunamehua

1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria

1-2 isoa kypsää tomaattia

kaalisalaattia / salaatinlehtiä

4-6 rkl vegaanista majoneesia

srirachaa

1 hapankurkku/maustekurkku

Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.

Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä.

Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.

Kokoa perunankuoriburgeri näin:

Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle). Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.

Meillä vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut, vaikka olishan tuolla jääkaapissa kyllä ollut sitä perunasalaattiakin…

Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit joko kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä tai kiehauttaa ne etikalla maustetussa vedessä, joka juuri ja juuri peittää ne.

Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂

98 views

Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

by Juulia 1 Comment
Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

perunankuoriburgeriJuhannusruuaksi perunankuoriburgeri vai perunasalaatti … vai ehkä molemmat!

Onko se todellakin jo juhannusviikko? Kesäkuun alku on mennyt sellaisessa sumussa, että en jotenkin ole vielä oikein edes rekisteröinyt että kesä on alkanut. Ensin oli työvuoden kiireisimmät ja stressaavimmat viikot, sitten iski korkea kuume josta toivuin onneksi ajoissa Taste of Helsinkihulinoihin … ja olihan tuossa vielä nuo mun polttaritkin 😀

Juhannussuunnitelmia ei siis sen kummemin täällä olla ehditty tai edes muistettu tehdä, mitä nyt saunavuoro varattiin aatolle jo joskus toukokuun alussa. Tiedossa on nyt jo kolmas kaupunkijuhannus putkeen Juuson kanssa kahdestaan, enkä kyllä valita. Meillä on ollut joka kerralla varsin hauskaa kahdestaan! Viime vuonna samoilimme itsemme Kivinokan juhannusjuhliin pitkää ja poukkoilevaa metsäreittiä pitkin ja toissavuonna kävelimme yötä myöten ympäri autiota keskustaa.

perunankuoriburgeri

Onneksi jotain juhannussuunnitelmia ehdin minäkin vielä tekemään – nimittäin ruokasuunnitelmia! Viime vuotiset savustetut punajuuret olivat herkullisia, enkä voi kuvitella kesäjuhaa ilman mamman munasalaattia.

Perunasalaattia (ehkä tätä citysavustajan naatti-potaattisalaattia tai sitten savumanteli-perunasalaattia) on pakko tehdä, juhannus ei ole juhannus ilman sitä. Kaavailen meidän kuitenkin syövän perunaa myös hieman eri muodossa! En koskaan ole juuri välittänyt burgereissa nimittäin siitä sämpylästä. Oli se sitten briossia tai ruisleipää tai perinteistä höttöä, jätän lähes aina ainakin kannen syömättä.

Mitä sen sijaan RAKASTAN, on peruna, ja mieluiten vielä jollain tavalla paistettu peruna. Rapeaksi paistetun ja sisältä koverretun, juustolla kuorrutetun perunankuoren sisään rakennettu burgeri onkin siis kutakuinkin unelmieni täyttymys. Uuniperunoissakin lemppariosa on minusta niiden kuori (olettan että olen tehnyt uuniperunat itse – enkä todellakaan kuulkaas laita niitä folion sisään)!

perunankuoriburgeri

Perunan voi maustaa eri tavoin ja sen sisään voi lykätä just sitä mitä lystää. Tehtyäni tässä alkuvuodesta suola & viinietikka -perunoita, mietin nyt, josko voisin kokeilla maustaa perunankuoreni samalla tavalla… ja mikäpä estää kokeilemasta samaa ideaa myös bataatilla!

Meillä syötiin tässä kevään varrella perunankuoriburgeri jos toinenkin, joista kuviin on päätynyt joskus huhtikuussa mutustellut portterilla ja kahvilla maustetulla nyhtöpossulla täytetyt potut. Jos nyt olisin viitseliäs, ottaisin tätä juttua varten uudet, vähän kesäisemmät kuvat, mutta nyt täytyy myöntää, että en millään jaksa – enkä oikein taida enää ehtiäkään 😀 Jep, tämä ruokablogaaja on totaalisesti levon tarpeessa! Lepoa toivon teillekin, jotta jaksetaan kaikki nauttia tästä pitkään ja hartaasti odotetusta kesästä ♥

Perunankuoriburgeri

niin monta sileäkuorista tasakokoista isoa jauhoista (uuni)perunaa kuin on syöjiä

oliiviöljyä

suolaa

(kuivattuja yrttejä, chiliä, pippuria tms.)

juustoa maun mukaan (n. viipale tai 1-2 rkl raastetta per potun puolikas)

Pese ja kuivaa perunat. Pistele niihin muutamat reiät haarukalla ja hiero niiden pintaan sitten hieman öljyä. Ripottele päälle suolaa sekä halutessasi myös muita mausteita. Lykkää perunat sitten 175 asteiseen uuniin noin 1-1½ tunniksi, tai kunnes ne ovat pinnaltaan rapeita ja läpikotaisin kypsiä.

Onpa hintsusti juustoa? Mikä lie mielenhäiriö tuona kuvauspäivänä vaivannut…

Halkaise perunat pitkittäin ja koverra niistä varoen suurin osa sisustasta pois. Jätä perunaan kauttaaltaan noin puolen sentin paksuudelta perunaa, jotta se pysyy täytettynäkin vielä kasassa. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen ja aseta perunan puolikkaat leivinpaperille koverrettu puoli ylöspäin. Ripottele puolikkaille juustoa (parmesaania, cheddaria, mustaleimaa – mitä mielesi tekee) ja gratinoi sitten puolikkaita uunin ylätasolla kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Juustokerroksella on kaksi funktiota: se tietysti maustaa pottuja, mutta myös saa ns. herkullisen liiman tavoin puolikkaat pysymään paremmin kasassa burgeria kasatessa ja syödessä.

Sitten vaan burgeria täyttämään! Tällä kertaa en sen kummemmin nyt ohjeista burgereiden sisällöstä, kun tämä perunankuori sämpylän korvikkeena on tämän jutun varsinainen pointti. Meillä oli tosiaan kuvauspäivänä perunankuorien sisällä kahvilla ja portterilla maustettua nyhtöpossua, kahvilla maustettua majoneesia sekä pehmeää lehtikaalia. Simppelillä linjalla siis oltiin 🙂

Mitä tulee juhannussuunnitelmiin, haaveilen nyt perunankuoriburgerista, joka on täytetty rapealla pekonilla, paksulla siivulla kypsää tomaattia, kevyesti punaviinietikalla pikkelöidyllä punasipulirenkailla ja ruskeaksi paistetulla, juustolla täytetyllä portobellosienellä. LÄÄH!

Täytteeksi esim.

jotain tuoretta ja raikasta:

  • tomaattiviipaleita
  • (pikkelöityjä)punasipuliviipaleita
  • kaalisalaattia
  • lehtisalaattia
  • lehtikaalia
  • babypinaattia

jotain ruokaisaa ja/tai suolaista

  • rapeaksi paistettua pekonia
  • mehevä jauhelihapiffi
  • nyhtöpossua
  • grillattuja portobellosieniä
  • saksanpähkinächorizoa
  • paistettua halloumia
  • juustosiivuja
  • Myrttisen hapankurkkuja /suolakurkkua

ja tietysti soossia:

  • majoneesia / aiolia
  • ketsuppia
  • sinappia
  • pikkelssiä
  • salsaa 

Sen kummempia neuvoja en burgerin kokoamiseenkaan rupea antamaan, kyllä te osaatte! Perunankuoriburgeri pysyy kokemukseni mukaan tosin parhaiten kasassa, kun sitä ei lastaa aivan tolkuttoman täyteen. Kuorenpuolikkaiden kuorruttaminen ja rapeuttaminen sisäpuolelta juustolla tosiaan jeesaa paketin kasassa pysymisen kanssa, joten suosittelen tekemään niin vaikka tarkoitus olisi laittaa myös täytteisiin juustoa 🙂

perunankuoriburgeri

Ja sit vaan ääntä kohden! Todellinen pottufani syö alkuruuaksi tietysti sitä perunasalaattia ja näiden perunankuoriburgerien kyljessä vielä ranuja … ja jälkkäriksi sipsejä! Mikäli ihan niin suuri perunanhimo ei kuitenkaan vaivaa, suosittelen näiden burgerien kaveriksi esim. grillattua parsaa, raikasta kaalisalaattia, tai vaikka yksinkertaisen herkullista tomaatti-lehtipersiljasalaattia.

Ps. Ai mitä sille perunan sisältä kaivetulle kypsälle potulle sitten tehdään? No, mites ois ihanan valkosipulista skordalia -tahnaa tai vaikka Keittiössä, Kaupungissa -blogin Jaanan lohdullinen muusikulho?

95 views

Villiyrtti-vichyssoise

Villiyrtti-vichyssoise

vichyssoise

Vichyssoise eli kotoisammin purjo-perunasosekeitto on yksi aivan ensimmäisiä ruokia, jota olen oppinut kokkaamaan itsenäisesti. Niin kovasti keittoon yläasteen köksän tunnilla ihastuin, että keittelin koulusta kotiin tultuani sitä jossain vaiheessa varmaan joka viikko ison kattilallisen.

Aivan parasta minusta vichyssoise oli syötynä suoraan kattilasta ja jääkaappikylmänä – vastakeitettynä sitä sen sijaan lähinnä maistoin. Tapanani oli muistaakseni maustaa liemi kasvisliemikuutiolla, ripauksella suolaa ja rutosti valkopippuria. Sekä suolaisuus että valkopippurin voimakas, ettenkö sanoisi tulinen maku vain voimistuu keiton jäähtyessä, joten lopullisen maustamisen tein usein vasta kylmään kattilaan.

purjo-perunasosekeitto

Taannoinen visiittini Ravintola Shelteriin toi unhoksiin jääneen vichyssoisen taas nenän alle. Shelterin vichyssoise oli niin pehmoinen ja nostalginen maultaan, että se herätti innostuksen kaivella sen oman keittoni ohje aivojeni sopukoista.

Olen tässä villiyrttikauden alettua selaillut monesti Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjaa, joten kun viikonlopun metsähaahuilulta mukaan tarttui runsain mitoin meheviä suolaheinän lehtiä, lähetin Juuson äkkiä kauppaan ostamaan purjoa ja perunoita. Kirjassa on nimittäin todella houkuttelevan kuuloinen ohje vichyssoisen tapaiselle suolaheinäkeitolle. Suoraan en Tallbergin ohjetta voinut lähteä toteuttamaan (mm. koivunmahla meidän köökistä nimittäin puuttuu), mutta sain hänen ohjeestaan kimmokkeen kokeilla maustaa vanhaa kunnon purjo-perunasosekeittoani villiyrteillä ja varsinkin suolaheinällä!

suolaheinä

Suolaheinä on nokkosen ja ketunleivän ohella minulle kaikkein tutuimpia villiyrttejä, joita on tullut mutusteltua jo lapsena. Ahosuolaheinää ja niittysuolaheinää en silti tänä päivänäkään uskalla lähteä tunnistamaan toisistaan, vaikka tiedänkin että ahosuolaheinä on kooltaan paljon pienempää. Eilen bongaamani suolaheinät olivat melko kookaslehtisiä, joten ehkäpä ne olivat siis niittysuolaheinää 🙂 Joka tapauksessa, lehtiä löytyi kerrankin runsain mitoin, joten keitto tuntui niille luontevalta käyttökohteelta.

Suolaheinän sisältämä oksaalihappo tuo kasviin sen ihanan hapokkuuden, joka tekee siitä tällaiselle happamien makujen ystävälle vastustamattoman, mutta oksaalihappo myös sitoo elimistön kalsiumia itseensä ja runsaasti sekä usein nautittuna voi aiheuttaa kalsiumin puutosoireita. Oksaalihappoa ei kannata syöttää lapsille, eikä se sovi reumaa, kihtiä tai munuaistautia poteville. HUS:in luonnehdinnan mukaan suolaheinä on ”myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.”

vichyssoise

Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita, ja ryöppäyksessä oksaalihappo liukenee keitinveteen. Tein oman keittoni tällä kertaa vegaaniseksi, joten mikäli teet samoin ja oksaalihappomäärä mietityttää, ryöppää suolaheinä nopeasti, kaada ryöppäysvesi pois ja lisää suolaheinä vasta sitten keittoon. Mikäli teet keiton kermaan, suolaheinä kannattaa lisätä soppaan vasta sen jäähdyttyä – kuumuus nimittäin muuttaa suolaheinän heleän vihreän värin ruskeaksi.

Itse en oksaalihappoa tällaisissa määrin välttelisi, joten tein keittoni vegaaniseksi JA soseutin suolaheinän vasta jäähtyneeseen keittoon. Suoleheinän lisäksi käytin mausteena uutta tuttavuutta litulaukkaa, jossa on hieman sinappinen ja valkosipulinen maku. Lisäksi soseutin keittoon lopuksi kourallisen kuusenkerkkää ja lisäsin keiton päälle vielä hieman kuusenkerkkäjauhetta. Litulaukan sinappiset kukat, kuusenkerkät ja suolaheinä kruunasivat sunnuntailautasellisemme. Tolkuttoman hyvää, sanon vaan ♥

Villiyrtti-vichyssoise

(vegaaninen)

4:lle

600 g jauhoisia perunoita

200 g purjoa (valkoista ja vihreää osaa)

50 g suolaheinää

10-20 g litulaukan lehtiä

kourallinen kuusenkerkkiä ja/tai 1 rkl kuusenkerkkäjauhetta

250 ml kaurakermaa

1-2 tl suolaa

1 tl vastarouhittua valkopippuria

pinnalle:

litulaukan kukintoja

suolaheinää

kuusenkerkkiä ja/tai kuusenkerkkäjauhetta

Kuori perunat ja pese purjo huolellisesti. Pilko purjo muutaman sentin pätkiksi ja puolita / lohko perunat neljänneksiin (koosta riippuuen), laita molemmat kattilaan. Lisää päälle vettä sen verran, että ainekset peittyvät ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä, kunnes perunat ovat hajoavan kypsiä.

Kaada puolet keitinvedestä toiseen kulhoon ja soseuta perunat, huuhdotut litulaukan lehdet, purjo ja jäljelle jäänyt keitinvesi. Lisää keittoon kaurakerma, vastarouhittu valkopippuri 1 tl suolaa ja soseuta vielä hetki. Mikäli koostumus on liian paksua, lisää keittoon hieman keitinvettä. Mikäli tarjoilet keiton lämpimänä, soseuta mukaan vielä kuusenkerkät ja suolaheinä, tarkista sitten maku ja lisää suolaa jos keitto sitä kaipaa.

Itse tykkään syödä tällaista keittoa kylmänä, joten soseutan kuusenkerkät ja suolaheinän lehdet vasta kylmään keittoon. Näin sekä niiden ravinteet että vihreä väri säilyvät parhaiten. Tarkista maku ja tarjoile keitto muutaman kuusenkerkän ja kokonaisen suolaheinän lehden kera – myös litulaukan kukat ovat näyttävä ja sopiva mauste keiton päälle.

vichyssoise

118 views

Röstipizza litulaukalla ja nokkospestolla

Röstipizza litulaukalla ja nokkospestolla

röstipizza

Röstipizza on pelastus päivinä, jolloin jauhopeukalo tuntuu olevan keskellä kämmentä eikä käsi meinaa edes irrota taskusta. Ei tarvitse nimittäin kuin raastaa pari pottua (tai laittaa jonkinlainen keittiövempain tekemään sekin vähä työ), puristella raasteesta turhat nesteet pois, lisätä vähän mausteita ja litistellä raaste paistinpannuun.

Alle puolessa tunnissa nenän alla on rapea pannullinen just niillä herkuilla päällystettyä röstiperunaa, mitä mieli halajaa – tai omassa tapauksessani todennäköisemmin sitä, mitä kotoa nyt sattuu perunan lisäksi löytymään 😀

litulaukka

Mitä sieltä kotoa sitten on viime aikoina löytynyt (paitsi tyhjiä pakastepizzabokseja ja puoliksi juotuja kahvimukeja)? Iso purkillinen nokkospestoa, sekä erinäisiä villiyrttejä, joita metsästä tähän vuodenaikaa kotiin kantautuu. Mitä kiireempi on töissä ollut, sitä vähemmän aivot tuntuvat toimivan kauppareissulla ja sitä enemmän tekee mieli lähteä kävelemään metsään päätä rauhoittamaan. Viime viikolla metsässä onkin tullut haahuiltua harva se päivä ja kotiin on kannettu niin nokkosta kuin litulaukkaakin.

Päätin jo muutama kevät sitten, että villiyrttirepertuaariin on saatava joka kevät ainakin yksi uusi tuttavuus, jonka opetella tunnistamaan ja jota oppia käyttämään – tänä vuonna se on litulaukka. Innostukseni kyseiseen hieman sinappia ja valkosipulia maultaan muistuttavaan ”sipulittomaan sipuliin” on virinnyt pitkälti Ravintola Grönin tartarin ansiosta, jonka seassa olen litulaukkaan ensimmäistä kertaa tutustunut.

litulaukka

Litulaukka

Litulaukka kuuluu ristikukkaisten kasvien heimoon, jotka ovat onneksi aika helppoja tunnistaa, eikä sillä ole ilmeisesti täällä meidän kulmilla myrkyllisiä doppelgangereita. Siitä huolimatta tarkistutin saaliini ennen ensimmäistä maistamista luotettavalla kasvintuntijaystävälläni Eeviksellä ja maistoin vasta, kun hän oli varmistanut kasvin tosiaan olevan litulaukka. Varmuutta tosin sain jo ennen Eeviksen vastausta siitä, että murskatessani litulaukan lehden sormieni välissä, se tosiaan tuoksui vienosti valkosipulilta.

Nyt kun tunnistan litulaukan, sitä tuntuukin olevan joka puolella. Harmi kyllä, runsaimmat esiintymät tunnun bongaavan aina jonkinsortin koirankusetus- tai ajotien varrelta… Herkullisen maun vuoksi onneksi jaksaa talsia syvemmällekin metsään esiintymää paikallistamaan. Suomessa litulaukkakannat pysyvät ymmärtääkseni ihan itsestään kurissa, eikä kasvi lähde valtaamaan metsistä pinta-alaa samalla tavalla kuin vaikkapa Kanadassa, jossa sen leviäminen on todellinen ongelma.

röstipizza

Litulaukan kukkiminen ajoittuu touko- kesäkuulle, jolloin ainakin minunkaltaiseni aloittelijan on ehkä helpoin se oppia tunnistamaan, kiitos helposti tunnistettavien kukkien. Lehdet ovat maultaan parhaimmillaan ennen kukintaa, joten seuraava haasteeni on yrittää bongata kasvi myös ilman kukkien tuomaa tunnistusapua. Litulaukasta voi syödä kaikki kasvin osat (myös kukkimattoman kasvin juuren, jota voi raastaa ja käyttää kuulemma vähän piparjuuren tapaan) ja litulaukkaa onkin täällä meidän kolkassa maailmaa käytetty mausteena jo 7000 vuotta sitten. Itse olen nyt kuitenkin pidättäytynyt toistaiseksi litulaukan nuorissa lehdissä, nupuissa ja kukissa, jätetään ne juurten kaivelut suosiolla vaikka ensi vuoteen 🙂

Vaikka olen litulaukkaa käyttänyt niin munakkaassa kuin leivän ja pyttipannunkin päällä, kivoin osoite sille on toistaiseksi ollut röstipizza, jota olenkin tänä kiireisenä viikkona tehnyt jo muutamana iltana. Ei sitä pakastepizzaa siis kuitenkaan ihan joka päivä ole syöty!

Taannoisen nokkospesto-ohjeeni mukaan surautettu pestopurkillinen sai myös piristyksen reilusta kourallisesta litulaukan lehtiä, jota käyttäessä ohjeesta voi halutessaan jättää jopa valkosipulin pois. Röstipizza on saanut päälleen meillä litulaukka-nokkospeston lisäksi mm. herkkusieniä, vihreää parsaa ja kapriksia. Tomaatit lisään pizzaan kuin pizzaan mieluiten ohuina viipaleina vasta juuston päälle, jottei syödessä tulisi niin helposti poltettua kieltä juustokerroksen alla piileviin tulikuumiin tomaattipommeihin.

Röstipizza litulaukalla ja nokkospestolla

1-2:lle

Röstipohjaan:

n. 50 g mustaleimajuustoraastetta

2 isoa yleisperunaa (n. 350 g)

ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria

½ dl mantelijauhoja

2 rkl oliiviöljyä tai voita

Päälliset:

3-4 rkl litulaukalla maustettua nokkospestoa

n. 100 g mustaleimajuustoraastetta

4-6 herkkusientä

1-2 rkl kapriksia

muutama kirsikkatomaatti

muutama vihreä parsa

litulaukan kukkia ja pieniä lehtiä

Valmista nokkospesto tämän ohjeen mukaan, mutta lisää soseutusvaiheessa pestoon kourallinen litulaukan lehtiä. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Raasta pestyt yleisperunat kuorineen karkeaksi raasteeksi ja purista raasteesta sitten mahdollisimman paljon nestettä pois. Sekoita perunaraasteeseen mantelijauhot, juustoraaste sekä mausteet. Voitele uunin kestävä ∅ 24 senttinen paistinpannu (mieluiten valurautainen) ja painele sitten perunaseos pannuun tasaisesti ja tiiviisti. Paista röstipohjaa uunin ylätasolla, kunnes rösti alkaa rapeutua reunoistaan ja saada hieman väriä pintaansa (n. 10-15 minuuttia).

Ennen kuin röstipizza täytetään, käännä rösti ympäri ison kattilankannen, lautasen tai leikkuulaudan avulla: kumoa rösti jollekin edellämainituista alustoista ja liu’uta se sitten takaisin pannuun toisin päin kuin aiemmin.

Peruna ⇒ rösti ⇒ röstipizza

Levittele röstin pintaan sitten litulaukalla maustettu nokkospesto. Viipaloi herkkusienet ohuelti ja asettele ne röstin päälle. Halkaise parsat ensin pitkittäin ja leikkaa ne sitten muutamaan osaan, lisää palat röstipohjalle. Ripottele päälle vielä valutettuja kapriksia sekä juustoraastetta. Viipaloi lopuksi kirsikkatomaatit ohuelti ja asettele viipaleet juustoraasteen päälle.

Jatka röstipizzan paistamista, kunnes juusto on kauniin ruskeaa ja röstin reunat ovat kauttaaltaan rapeat. Tarkista myös pohjan kiinteys nostamalla reunaa jostain sen verran että näet lötköttääkö keskiosa vielä; jatka paistamista kunnes rösti on pohjaltakin rapeaa. Pannun voi laskea uunissa tarvittaessa alemmas, jos pinta uhkaa muuten ruskistua liikaa.

Röstipizza on hyvää tarjottuna suoraan pannusta – bonuksena ei tuu tiskiäkään enempää. Lisää sen päälle vain vielä aivan juuri ennen tarjoilua reilusti litulaukan nuppuja, kukkia sekä nuoria pieniä lehtiä.

Isomman röstipizzan voi tehdä uunivuoassa tai uunipellillä – tällöin tosin röstin kääntäminen ennen täyttämistä kannattaa ehkä suosiolla skipata. Uunipellille voi myös taputella useampia annoskokoisia röstipizzoja, eikä niiden kääntäminen olekaan sitten temppu eikä mikään!

litulaukka

Onko litulaukka teille jo tuttu?

Ps. Nokkosta ja litulaukkaa vois yhdistellä myös tässä pizzapohjassa 🙂

Pps. Mikäli lähdet juttuni innoittamana hortoilemaan, muistathan lukea Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista sunmuista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

62 views